Tallustelemassa taistelutantereella

//Joku tyyppi mukaan, kuka tahansa! On pakko tulla! : )//

Oli tuulinen päivä. Aurigosta näkyi saiv pienet säteet, jotka juuri ja juuri ylsivät pilvien lomitse valaisemaan päivää. Muuten oli harmaata, eikä ollut edes niin hirveän lämminkään.
Sáminda, tuo punahiuksinen soturityttö ja -maagi, asteli pitkin nurmea katsellen samalla mitä vaikuttavimpia kivimuodostelmia. Samalla hän sitoi hiuksiaan kiinni, sillä ne tuntuivat paremmilta, kun ne olivat kiinni näin tuulisella säällä.

Tyttö piirsi pieneen hiekkalänttiin hymyilevät kasvot ja nosti sitten päänsä ja tarkkaili taistelukenttää. Täälläkö hänen esi-isänsä olivat ehkä joskus taistelleet? Sámindan isän puoleinen suku oli täältä kotoisin. Mutta eivät he kyllä olleet sotureita, hehän olivat haltijoita, joten mitä he olisivat taistelukentällä tehneet?
Joka tapauksessa, paikka veti Sámindaa puoleensa, ehkä siksi että koulutuksissaan Sámindassa oli alkanut virtaamaan soturin verta.

Sáminda teki pari miekkailuliikettään, ensimmäiisiä liikkeitä, mitä oli mestariltaan oppinut Kaksoisjokien maassa. Tyttö hymyili, kun alkoi mietiskellä vanhoja muistojaan, mutta pian hänen suunsa muuttui viivaksi, kun hän muisti veljensä. Erottamattomien sisarusten tiet olivat eronneet; toinen oli lähtenyt itään, toinen länteen. Eivätkä he sen jälkeen olleet nähneet toisiansa. Se vaivasi Sámindaa. Tyttö ei ollut nähyt äitiänsäkään lähtönsä jälkeen, mutta oli iloinen, kunoli saanut nyt tutustua isäänsä kunnolla.

Sáminda havahtui mietteistään. Oliko hän kuullut jotain?Askelia?

Sini hiuksinen nuori herra asteli reipaasti omassa mielessä eteen päin katsomatta eteensä. Jokainen askel sai yrittämään hänen menneisyyttäänsään. Hän osittain halusi kostaa vanhempien murhan sedälle, joka oli murhannut vanhempansa. Astellessaan isolle harjoitus kentälle sai nuoren miehen kunnijoittamaan, jotka ovat aikaisemmin harjoitellut tai taistellut elämästään. Hänen isänsä ja hänen veljensä ovat olleet aikojaan sitten, kun hän asteli nyt ensimmäistä kertaan. Hän ei oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä juuri nyt, kun hän muistelee menneisyyttään. Kuuma ja suora auringon paiste oli taivaalla.

Aurinko oli hänestä pahentavaa ajutuksen kannalta. Ajatukset lakkavasivat nopeasti, kun nuori herra oli nähnyt edessään porukkaa harjoittelemassa. Miehen ajatteli pitäisikö hänenkin harjoitella taitojaan. Porukkaa oli todella vähän ja yksi ja ainoa nainen oli kentällä. Sinipäinen nuori herra tunsi kyllä monia nuoria naisia jotka harassti taistelu liikkeitä. Sitä osittain ajatelleessaan hän tuntui siltä, että kohta miehen ei tarvitsi suojella rakasta naista, jos oli.

Mies hymyili itsekseen, mutta oli todella hiljaa ja katseli ympärilleen. Hän asteli vanhoille istuma paikalle. Kivinen penki oli viileä, eikä niin kuuma mitä voisi uskoa. Pieni viileys helpotti miestä, vaikka hän ei voisi olla kauan auringon alla. Hänen täytyisi löytää varjoa itselleen.

//Minä tulin//

Sáminda oli ollut oikeassa; hän oli kuullut askelia. Sinihiuksinen nuori herra asteli reipaasti kentälle. Tyttö kääntyi katsomaan tätä sivusilmällä, muttaoli edelleen harjoittelevinaan taisteluliikkeitään. Ehkäpä tuosta herrasta saisi kaksintaistelukaverin, jos hän siis osasi miekkailla.

Mies oli kuitenkin hiljaa ja katseli ympärilleen. Hän asteli kivipenkille varjoon ja jäi sinne istumaan. Sáminda oli hiukan hölmistynyt, sillä oli ollut varma, että mies olisi tullut juttelemaan jotakin.
Mutta koska hän ei tullutkaan, päätti Sáminda itse mennä kyselemään kuulumisia, olihan hän jo jonkin aikaa odotellut juttukaveria.
Tyttö asteli miehen luo.

"Hei", hän aloitti ja laittoi samalla miekkansa lanteelleen. "Upea paikka tämä...", Sáminda sanoi ja katseli ympärilleen taistelukentälle.

Nuori herra katseli ympärilleen istuessa syrjäisesä paikassa. Hän huomasi nuoren hennon naisen astelevan häntä kohti. Vaaleasiniset katsoivat eteen ja katse oli naisessa. Kuitenkaan katse ei kertonut mitää miehen ajattelua siinä hetkessä. Häntä ihmettetty miksi nainen oli tullut hänelle juttelemaan, kun oli kauninpia miehiä harjoittelemassa kentällä.

" Hei!" Nuori herra vastasi kohteliaasti naiselle takaisin.
Nainen jatkoi pienellä lauseella, että voisi saada aihetta heidän kahden välille.
" Onhan se kaunis taistelu kenttä missä pystyy hyvin harjoitella taistelu lajeja. " Nuori herra jatkoi naisen lauseesta.
Lause ei ollut mitenkään mietitty asia, vaan lause oli tullut rennosti ja suorasti miehen suusta. Itse mies ihmetteli mitä hän oli sanonut ja jatkanut lausetta. Katse oli naista kohti, mutta välillä kierteli kentän, että oli uutta tullut.

Mies oli selvästi yllättynyt siitä, että Sáminda oli tullut juttelemaan hänelle. Sámindasta oli tosin ihan tavallista mennä juttelemaan vieraille ihmisille, olihan hän sen koulutuksessaan ja pitkällä matkallaan oppinut.
Sitä paitsi, oli kiva tutustua uusiin ihmisiin...

" Hei!" Nuori herra vastasi kohteliaasti naiselle takaisin, ja jatkoi sitten Sámindan lausetta: "Onhan se kaunis taistelu kenttä missä pystyy hyvin harjoitella taistelu lajeja."
Sáminda nyökkäsi. "Harjoitatko jotakin taistelulajia?" Sáminda kysyi nuorelta herralta. Tytöstä olisi ollut hieno nähdä jonkin muun lajin liikkeitä, kun vain miekkailun.

//Damn, lyhyttä! :X//

Mies oli pelkänyt pahinta, mutta häntä ei oikeistaan haitannut tämän juttelun alkamista. Sini hiuksinen miehen katse siirtyivät kentältä naisen silmiin. Nainen yllätti miehen ja se myös näkyi miehessä, että nainen oli kiinostunut erilaisista taistelu lajeista.
" En oikeikeastaan, kun tahtoisi pysyä poissa mahdollisesta taisteluista, mutta kyllä minä harjoittelen varmuuden vuoksi. " Serag sanoi.

Serag uskoi, että nainen tahtoisi vielä tietää mitä.
" Uskoisin, että te tahtoisitte tietää vielä mitä minä harjoittelen?" Mies sanoi.
Lause oli tullutautaakseen ja leikkiäkseen sanoilla, vaikka Serag ei leikkinyt sanoilla.

" En oikeikeastaan, kun tahtoisi pysyä poissa mahdollisesta taisteluista, mutta kyllä minä harjoittelen varmuuden vuoksi. " mies sitten vastasi. Sáminda nyökkäsi. Hän olisi kyllä halunnut tietää vielä lisääkin, mutta mies ehti kysyä ensin: " Uskoisin, että te tahtoisitte tietää vielä mitä minä harjoittelen?" Sáminda naurahti. "Kyllä, ajattelin juuri kysyä sitä", hän hymyili miehelle.

Sáminda muisti sitten, ettei ollut edes esitellyt itseään, joka saattoi tuntua vieraasta vähän epäkohteliaalta. "Minä olen muuten Sáminda", tyttö sanoi ja ojensi kätensä nuorelle herralle.
Sitten hän istuutui nurmelle ja katseli jälleen ympärilleen taistelukenttää. Viileä tuulenpuuska sai kylmänväreet nousemaan tytön holle, mutta hän vain nautti niistä.

" Uskoisin, että te tahtoisitte tietää vielä mitä minä harjoittelen?" Hänen kysymys oli saanut naisen nauramaan ja miestä ihmetytti hetken. Mies oli ajatellut, että naisen vastaus olisi tontyyppinen. Serag meinaisi sanoa mitä taistelu tekniikoita harjoitteli, mutta nainen esittäytyi hänelle.

Serag tunsi itsensä hetkeksi aikaa tyhmksi, mutta lopulta hän hymyili naiselle ja oli samalla kuunellut hänen esittäytymistä.
" Olen pahoillani Sáminda, mutta yleisesti herrojen pitäisi esittäytyä aluksi, mutta olen liijan hidas. "
"Minun nimeni on Serag. " Hän esittäytyi lyhyesti.
Sanottuaan hän suuteli naisen kämmnelle. Se korvasi hieman anteeksi antoisuuden ja kättelyn. Hän ei halunnut turhaa sanoa kenen poika hän oli.

Serag uskoi, että nyt Sáminda kysyi häneltä mitä urheilu lajeja, mutta sen sijaan nainen oli istunut pieneen nurmkko alueseen. Tuulikin puhalsi hellestä kentän päältä siirtäen hiekaa uuseihin kohteisiin piitaamasta oli sielä seisomassa henkilöitä.

Sáminda olisi halunnut tietää, mitä lajeja mes harjoitti, mutta tämä ei vastannut, sen sijaan hän esitteli itsensä.
" Olen pahoillani Sáminda, mutta yleisesti herrojen pitäisi esittäytyä aluksi, mutta olen liijan hidas ", hän aloitti. "Ääh...", Sáminda mutisi. "Ei sillä niin väliä ole...", hän jatkoi.
"Minun nimeni on Serag. " Mies esittäytyi lyhyesti.
Sanottuaan hän suuteli naisen kämmnelle. Sáminda hymyili ja nyökkäsi miehelle. Sitten hän katsoi tätä. "Olen edelleen kiinnostunut taistelulajeista, joita harjoitat".

"Oletko muuten täältä kotoisin?", Sáminda kysyi miehen vastattua. Hänestä tuntui, että oli liian utelias, mutta kaipa Serag keskeyttäisi, jos ei jaksaisi vastailla tämän kysymyksiin.

Nainen vaati mieheltä hänen taistelu lajinsa muuta, mutta Serag ei halunnut laisinkaan sanoa, että olisi vampyyri se saisi naisen karku teille. Hän mietti ja miten hän voisi sanoa naiselle.
" Pimeyden tajat ovat ehkä vahvuuksiani. " Serag sanoi lyhyesti.
Siihen aiheeseen kuitenkin mahtuu kaiken laista. Serag oli alkaisi siihen aiheesen luottelemaan Sámindalle.

" Olen pienestä asti kasvannut tässä kaupungin kaduilla. " Serag sanoi.
" Te olette varmaakin myös täältä kaupungista? Olettaisin niin, mutta sinä kuitenkin tiedät. " Serag sanoi.
Hän otti lantio laukusta kapistuksen ja laittoi sen suuhunsa. Mies veti syvään henkeen. Tehtyään sen hän laittoi kapistuksen omalle maikalle lantio laukkuun.

"Pimeyden tajat ovat ehkä vahvuuksiani. " Serag sanoi lyhyesti. "Vau!" Sáminda hihkaisi. Häntä nimittäin kiehtoivat kaikenmaailman taiat, sillä oli itsekin halukas oppimaan niitä.

" Olen pienestä asti kasvannut tässä kaupungin kaduilla. " Seragvastasi Sámindan toiseen kysymykseen. Sáminda nyökkäsi pienesti, ja antoi miehen jatkaa: " Te olette varmaakin myös täältä kaupungista? Olettaisin niin, mutta sinä kuitenkin tiedät. "
Hän otti lantio laukusta kapistuksen ja laittoi sen suuhunsa. Mies veti syvään henkeen. Tehtyään sen hän laittoi kapistuksen omalle maikalle lantio laukkuun.
Sáminda oli hetken hiljaa. "Itse asiassa en", hän sanoi. "Kasvoin kaukana, kaukana täältä. Kaukana vanhemmistanikin", Sáminda hymyili, muttei vielä kertonut enempää.

Serag tunsi hieman helpotustaan, kun oli ottanut vetässyt kapistuksen kautta tiettyä ainenetta. Mies katsoi tarkaavaisesti naisen kasvon ilmettä ja samalla hän kuuteli pienesti naisen menneisyysttä. Hän kuitenkin oli kiinostunut taistelu taktiikka, mutta toisaalta kiinosti Sámindan menensyys. Kun nainen oli lyhyesti sanonnut niin Serag uskoi, että nainen ei tahtoisi kertoa enempää hänelle.

Seragia hieman ihmetytti, että miksi nainen ei sanonut muuta kuin vau lausetta ja sanaa. Sitä ei nähtävästi paljoakaan kiinostanut miehen taitoa paljokaan vaan pikemmin nainen olisi ihaillut niitä voimia.
" Mitä sinä osaat taistelu tekniikoista? Onko sinullakin tiety taikuus voimana?" Serag kysyi naiselta.

Serag oli ottanut kapistuksen kautta jotain ainetta, ja näytti nyt helpottuneelta. Sáminda katsoi häntä ihmeissään. Mitähän hän oli mahtanut ottaa..? Kuitenkaan, hän ei antanut asian häiritä, eihän se ollut hänen asiansa eikä hänelle edes kuulunut.

" Mitä sinä osaat taistelu tekniikoista? Onko sinullakin tiety taikuus voimana?" Serag kysyi Sámindalta, ennen kuin tämä ehti kysyä lisää pimeyden taikavoimista.
"Äitini oli nymfi, sain ikään kuin "perintönä" voimat, joilla voin hallita tulta", Sáminda selitti. "Taistelulajeista... Parhaiten osaan miekkailla", hän hymyili Seragille. "Mutta, kerro toki lisää omista taikavoimistasi!" Sáminda melkeinpä käski, sillä hän tahtoi tietää pimeyden voimista lisää.

Vai nii nymfin sukua. Varmaakin hänessä on kai ihmistäkin. Serag ajatteli nopeasti.
" Tuli, se on varmaakin hieno käsitellä. Harmi kun itselläkin ei ole semmoista taitoa. Miekoilla en ole parasta, mutta puolustus keinot olivat parempia. " Hän ehti sanoa ennen kuin Sáminda kysyi häneltä.
" Perusteet, mutta osa hieman paranneltu. Ihmistyyppinen puolustus. " Serag sanoi lyhyesti.
Hän ei halunnut sanoa tarkempaa voimistaa, kun muuten nainen saisi tietää, että hän oli vampyyri ja sitä mies ei hallunnut sanoa naiselle. Hän ei kuitenkaan hävetä olla vampyyri, mutta hän ei edes tiennyt mitä nainen reagoisi siitä, jos hän kertoisi.

" Tuli, se on varmaakin hieno käsitellä. Harmi kun itselläkin ei ole semmoista taitoa. Miekoilla en ole parasta, mutta puolustus keinot olivat parempia. " Serag sanoi. Sámiinda nyökkäsi. "Onhan se, ja hyödyllinenkin vielä!" .
Sitten Serag vastasi Sámindan kysymykseen lyhyesti: " Perusteet, mutta osa hieman paranneltu. Ihmistyyppinen puolustus. " Sáminda hymyili, vaikka aavistikin, että mies ei ollut kertonut kaikkea. Mutta eipä sekään ollut hänen asiansa.

"Onko sinulla mestaria?" Sáminda kysyi sitten mieheltä. Luulisi ainakin olevan, sillä jos tulen käsittelemiseen mestaria tarvittiin, tarvittiin myös pimeyden voimiin.

" Jos osaa oikein hyvin käsitellä tulta, mutta jos ei niin sitten se on huono juttu. " Serag sanoi.
Mielummin kertoisi taisteluista taidon, mutta hän ei kuitenkaan haluaisi taistella mitään häntä vahvempaa. Huono puoli on se, että ei tiennyt mitä toinen osa puolinen osasi ja niiden tekniikoista.
" Olen pahoillani, mutta minulla ei ole minkää laista mestaria, mutta hän kuoli monta vuottasitten. " Serag vastasi naisen kysymykseen.
Samalla oli vihausta miehen iästä, mutta osasiko nainen aaviistaan se ei ollut kuitenkaan salaisesti kerrottu.

" Jos osaa oikein hyvin käsitellä tulta, mutta jos ei niin sitten se on huono juttu. " Serag sanoi, ja jatkoi sitten: " Olen pahoillani, mutta minulla ei ole minkää laista mestaria, mutta hän kuoli monta vuotta sitten. " Sáminda nyökkäsi. Oli hetken hiljaista. Sáminda vajosi omiin mietteisiinsä tuijotellen pilviä ja muodostaen niistä päässään erilaisia kuvioita.
Sitten hän kysyi mieheltä: "Onko sinulla jonkinlaista taistelutoveria? Tai jonkinlaista henkilöä, jonka kanssa tykkäät harjoitella?" Sáminda hymyili. Hänellä ainakin oli, mutta sitä ei voinut kutsua 'henkilöksi'.

"Onko sinulla jonkinlaista taistelutoveria? Nainen oli kysynnyt Seragilta. Jonkinlaista henkilöä, jonka kanssa tykkäät harjoitella?" Mies pohdiskeli naisen kysymystä tarkaavaissti.
" Ei minulla ole sillei ole, mutta olen harjoitellut veljeni kassa, mutta enään en harjoittele hänen kanssaan. Yleisestikkään minulla ei ole muutenkaan ollut harjoitus kummpania. Miten olen harjoittellut niin suurimaksi osaksi yksin ja olen joutunut pulaan niin silloin suurimaksi osaksi testailen taitoani. Voin itse sanoa, että minä en ole mikään hyvä taistelija. " Serag sanoi.
Suurimaksi osaksi hänen veljensä opetti häntä kirjallisuus taidoissa kuin taistelu taidoissa. Hän oli opettanut suurimaksi osaksi isoveljeeän itse puolusta muihin ihmisiä vastaan.

" Ei minulla ole sillei ole, mutta olen harjoitellut veljeni kassa, mutta enään en harjoittele hänen kanssaan. Yleisestikkään minulla ei ole muutenkaan ollut harjoitus kummpania. Miten olen harjoittellut niin suurimaksi osaksi yksin ja olen joutunut pulaan niin silloin suurimaksi osaksi testailen taitoani. Voin itse sanoa, että minä en ole mikään hyvä taistelija. " Serag sanoi.
"Selvä", Sáminda hymyili. "Sisarusrakkaus se vasta onkin tärkeää..." Sáminda mutisi hiljaa pohtien samalla, misä hänen veljensä mahtoi mennä. Heidän tiensä kun olivat erkaantuneet kauan sitten.

Sáminda päätti olla nyt hetken hiljaa, sillä hänelle tuli vaivautunut olo kun hän kyseli mieheltä koko ajan jotakin. Se ei ehkä ollut kauhean mukavaa, joten Sáminda antoi Seragin hengähtää hetken.

" Onhan se aika tärkeätä. Teillä on varmaakin sisaruksi? " Serag kysyi, kun hän hieman toteilisi sitä asiaa.
Jotenkin naisen sanomisessa hän uskoi, että naisella oli sissaruksia, mutta ei tiennyt kuinka monta. Mies hieman ihmetteli miksi nainen hiljeentyi paikoilleen. Hän oli tottunnut naisen kyselyyn ja pieniin vastauksiin.
Kentällä ei ollut paljoakaan ennään porukkaan. Mies pari miekkataistelusta toinen oli joutunut kiiruhtamaan sairaalaan. Serag ihmetteli miten nainen sai niin pieni ja ytimekkäit lauseita, kun itse oli pitkiä ja lausen tarkoitus hidasta selitystä.

" Onhan se aika tärkeätä. Teillä on varmaakin sisaruksi? " Serag kysyi.
"Joo, minulla on kaksoisveli", Sáminda sanoi. "Tai niin, en kyllä ole nähnyt häntä kovin pitkään aikaan, sillä tiemme erosivat kauan sitten", hän jatkoi. "Mistäpä tietäisi, onko hän edes elossa enää?"
Sáminda oli hetken hiljaa näpräsi sormenkynsiään. Se oli kyllä rasittava tapa, sillä hänen kynsinauhansa olivat ainapa melkein verillä.
Sitten hän ktsoi Seragia.
"Mutta uskon, että hän on elossa", tyttö sanoi hymyillen.

"Onko sinulla muita sisaruksia?"

Serag katsoi naista lempeillä viiru silmillään. Hän ei ole ikinä tuntenut semmoista ihmistä tai vastaavaa henkilö kennellä oli kaksoiveli. Hän oli yllättynyt.
" Kyllä sen tietää sisimässään. " Serag vastasi.
Oikeastaan olisiko pidännyt vastata, kun nainen jatkoi lausetta hieman myöhemmin.

Sydän pysähdys tuntui seragin mielestä, kun nainen kysyi häneltä omista sisaristaan. Sanat eivät tulleet laisinkaan heti, kun yleisesti. Nyt hänen täytyi miettiä sanat kunnolla. Siihen voisi mennä hetkisen aikoja.
" Minulla on kaksi sisarusta, mutta he eivät ole minun verilta sukua. " Serag sanoi naiselle.
Hän uskoi, että nainen saisi siitä joitakin aiheeta tuosta kysymään lisää.

Kyllä sen tietää sisimässään. " Serag vastasi. "Niin tietää, sydämmessään", Sáminda kommentoi. Ja niin hän tiesikin.
"Minulla on kaksi sisarusta, mutta he eivät ole minun verilta sukua. " hän jatkoi. "ai", Sáminda nyökkäsi. "Onko sinulla sitten sisko- tai velipuolia?" hän kysyi mieheltä.

Sámindaa oikeastaan harmitti, ettei hänellä ollut muita sisaruksia kuin veljensä. Hän oli aina halunnut isosiskon, jonka kanssa jakaa salaisuudet. Tai pikkusiskon, jota keinuttaa kesäisenä, kuumana päivänä keinussa.
Mutta, Sáminda oli iloinen, että oli saanut niinkin ihanan ja luotettavan veljen, kuin hänellä nyt oli.

Mies huokaisi syvään kun nainen ei ollut tajunnut miten hän oli yrittänyt sanoa.
" Minulla ei ole yhtään sisrusta, jos ei oteta kasvatus äidin biologisia lapsia. " Serag sanoi.
Serag oli osittain iloinen, että hän oli ainoa perheen lapsi ja oli saanut sisaruksia kasvatus äidiltä. Kaksi sisrusta, vaikka ei ole yhtään verta samaa he riittivät todella hyvin Seragille.

//Lyhyt//

Mies huokaisi. Oliko Sáminda jättänyt jotakin sanomatta? Oliko
hän sanonut liikaa?Eikö hän ollut ymmärtänyt? Hän katsoi
Seragia kysyvästi.
" Minulla ei ole yhtään sisrusta, jos ei oteta kasvatus äidin biologisia lapsia. " Serag sanoi. Sáminda nyökkäsi. "Asuvatko hekin täällä päin?" hän vielä jatkoi.

Aurinkoinen sää alkoi muuttua tummiin pilviin, ja alkoi tuulla. Ilma näytti uhkaavalta, kohta alkaisi varmaan sataakin.
Sáminda nousi verkkaisesti ylös nurmelta ja venytteli jäseniään. Hänen jalkansa olivat kovin puutuneet.
"Ilma näyttää huonontuneen", hän kommentoi miehelle.