Miekkojen mittelyä

Sanansaattaja oli porukan parhaimmistoa ainakin taisteluasioissa ja Zeg sanoikin sen hieman ympäripyöreästi ilmoille:
"Et sitten aiemmin ajatellut liittyä mukaan leikkiin..." Mies vain mulkoili häntä ja huitoi hervottomasti tankoaan kuitenkin antaen nuorukaiselle jotain vastusta. Zeg pyöri ja käsitteli miekkaansa kuin ammattilainen ja se näkyi kauas. Pian sanansaattaja oli maassa ja veri valui hiljalleen maahan miehen tanakasta kurkusta. Se oli sen miehen loppu se. Musta katse ei katsonut enää uhriaan vaan se oli lukittunut Sinestraan.

"Jaahas. Tämä oli tässä sitten." Hän sanoi melkein kyllästyneellä äänellä ja laittoi miekkansa paikoilleen. Mitä hän enää täällä tekisi jos kaikki hupi oli mennyttä? Ei mitään. Hän käänsikin naiselle selkänsä ja sanoi samalla kun tuuli vei sanat toiselle.
"Hyvästi. Taidan lähteä nyt kun juhlat ovat ohi..." Sen jälkeen Zeg hypähti korkealle ilmaan tehden pienen voltin samalla ja juoksi sitten paalujen varjoihin. Hän sommistautui niihin kuin omaan viittaansa ja viitta liehui hänen perässään aavemaisesti. Ilta oli jo laskenut ja varjoja oli vaikka muille jakaa. Siitä tämä nuorukainen piti.

// Anteeksi tämä äkkinäinen loppu, mutta lopetan Valhallassa (pian) . Kiitos mukavasta pelistä kanssasi ja sinulla on mahtava hahmo! ^^ //

//No en minä sitten enään vastaa tähän peliin. Ihan hyvä loppu tämäkin, ja kiitos itsellesi hyvästä pelistä! (Zeg on ihan paras!) Ikävåää, jos lähdet pois, mutta hyvästi sitten! Ilmoitan tämän pelin lopetettuihin.//