Miekkojen mittelyä

//Cianna ja Zeg siis tänne. Juonesta keksin sen verran, että Sinestra ja Zeg alkaisivat vaikka ihan esitellä miekka taitojaan toisilleen tai jotakin.//

Alkoi olla alku ilta, mutta aurinko loisti vielä kirkkaasto valaisten kenttää. kaukaa lähestyi nainen jolla oli miekka paljastettuna oikeassa kädessään ja huotra vyö toisessa. Tältä näyttää siis Thorin taistelu kenttä. Hän ajattelee. Maa oli märkää sateen jäljiltä ja toinen sinestran nahka kengistä oli mennyt läpi tämän astuessa suureen lätäkköön.

Sinestra oli tullut tännä harjoittelemaan miekan käyttöä. Hän laski huotravyön alas maahan ja teki pari sivallus liikettä miekallaan. Hän oli joskus harjoitellut pistomiekalla ja säilällä, mutta ei pitänyt niistä. Vaikka Sinestra ei mitään varsinaista miekkailu teknikkaa käyttänytkään, oli hän keksinyt oman tekniikkansa.

Sinestran miekalla ei ollut mitään nimeä, sen oli takonut joku seppä jossakin massa jonka nimeä hän ei muistanut. Miekka oli taottu erikseen Sinestralle tämän ohjeiden mukaan ja soti tällä hyvin.

Hän teki taas lisää pistosarjoja ja pyörähdyksiä.

//Anteeksi siis pätkän lyhyys ja yhdyssanojen kirjoitusvirheet.//

// Eipäs mitään ^^ Muuten, Sinestran pitää sitten vähän yllyttää Zegiä, koska mies on aika välinpitämätön, mutta uskon että hahmosi pystyy siihen ^^ //

Mies käveli rauhaisin ja levollisin askelin pitkin Payonia. Hän ei oikein tiennyt missä oli, sillä ei tuntenut kaupunkia vielä hirveän hyvin, vaikka siellä nyt jo vuoden oli asustellutkin, sillä sieltä ei lähdetty niin helpolla. Olihan Zeg yrittänyt lähteä, mutta heti oli tullut mutkia matkaan. Hän ei viitsinyt ainakaan vielä yrittää udestaankaan.

Mahtavat kivipaalut kohosivat miehen edessä ja ne tekivät häneen suuren vaikutuksen. Niiden teossa oli varmasti riittänyt työtä. Ties kuinka monta tuntia niidenkin parissa oli aherrettu ja paiskittu töitä. Askeleet kulkivat kivipaalujen luo ja hän kuulii ääniä. Askellusten ääniä. Mies siirsi katseensa paaluista kentälle, jossa yksinäinen hahmo harjoitteli miekan käyttöä. 'Ei hullumpaa...' Hän hymähti hyväksyvästi mielessään ja katsoi sitten ympärilleen. Hän oli saapunut jonkinlaiselle areenalle. Siellä hän ei ollutkaan ollut aiemmin.

Areena nostatti Zegiin jonkinlaista uutta intoa, mitä mikään muu ei ollut pitkään aikaan herättänyt. Hän tunsi haluavansa taistella jonkun kanssa. Hän halusi tuntea taas sitä voitonriemua, joka seurasi voitosta. Hän halusi tuntea itsensä taas eläväksi ja voimmakkaaksi. Tummahiuksinen otti pari askelta areenan sisäpuolelle ja hän näki kuinka iso se oli. Se avautui hänen ympärilleen kuin kutsuvan häntä käyttämään sitä avaraa tilaa hyväkseen. 'Täällä on varmasti käyty mahtavia taisteluita...' mies ajatteli kaihoisasti ja toivoi, että olisi itse joskus ollut niissä mukana.

Tumma katse siirtyi nyt henkilöön, joka harjoitteli varsin taitavasti miekallaan, se Zegin oli pakko myöntää. Aurinko heijastui ikävästi silmiin, eikä hiuksetkaan auttaneet nyt vähääkään. Mies seisoi samassa paikassa toin ja odotti. Hän odotti auringon laskua, jolloin hän saisi olla taas omassa elementissään, pimeydessä. Katse pysyi tiukasti hahmossa ja mies sai katsottua toisen harjoittelua tovin ennen kuin tajusi henkilön naiseksi. Nuorukaisen toinen kulma nousi hieman hämmästyksestä. 'Ei olisi ikinä uskonut...' hymähti hän taas kerran.

Kädet vaeltelivat kaavun sisässä ristiin samalla kun aurinko painui painumistaan. Silmät seurasivat kovana naisen harjoittelua ja hän tunsi palavaa halua hyökätä leikkimielisesti toisen kimppuun.

// Anteeksi kirjoitusvirheet jos niitä tuli ^^'' //

//Anteeksi, muistinko kertoa sinulle, että lähden Thaimaaseen? No täällä nyt kuitenkin olen ja nyt vasta saatiin netti toimimaan, anteeksi siis vastauksen viivästyminen.//

Tuijotusta. Sinestra oli vaistonnut silmät, jotka katsoivat tiiviisti häneen. Hän vain ei viitsinyt toljottaa takaisin. Ehkä nyt oli tauon aika. Äh... kuka se tyyppi oikein on? Minun on pakko katsoa. Sinestra kääntyi ja etsi katseellaan silmäparia. Pian hän huomasikin hahmon, joka osoittautui outopukeiseksi mieheksi. Sinestra asteli vakain ja päättäväisin askelin miehen luokse ja tokaisi:
"Eikös sinulla ole kuuma tuossa takissa?"
Hän tarkkaili miestä ja tämän outoa vaatetusta. Takista ei nähnyt olivatko käsivarret kohdallaan vai eivät. Miehen hiukset ulottuivat niin alas että silmät tuskin näkyivät. Sinestralla oli hieman hiki ja hän pyyhkäisi otsaansa.

//Sori luulin että minulla olisi ollut enemmän aikaa, mutta nyt minun täytyykin mennä. Anteeksi mahdollisista kirjoitus virheistä, en ole tottunut tähän kannettavan litteä näppäimistöön XDD//

// Anteeksi, että on kestänyt!! n_n''' En huomannut, että olit vastannut ja sitten oli vielä konekin poissa kaksi viikkoa ^^'' Ei mitään, vaikka tuo nyt ei ollut mitään minun kommahdukseeni verrattuna ^^'' //

Katse ei siirtynyt hetkeksikään, vaikka toinen käänsi katseensa häneen. Kädet pysyivät ristissä ja hän sisoi tuevasti maankamaralla jalat hieman harallaan, vaikka sitä nyt ei kuitenkaan muille näkynytkään. Kädet kihelmöivät odottavasti, sillä hän odotti naisen lähenevän sen takia, että toinen luulisi häntä joksikin pahan suovaksi mieheksi, joka näytti epäilyttävältä. Hän odotti, että toinen käyttäsi miekkataitojaan häneen. Ja ehkä pieni mahtailun pilkekkin hänen jostain sopukasta ilmeni, sillä hän olisi mielellään häyttänyt omat taitonsa.

Pettymys valahti hänen niskaansa kuin jääkylmä vesi, naisen alkaessa kysellä outoja. Toinen kulma nousi kysyvästi ylöspäin toisen kysymyksestä. Mitä se toiselle kuului. Vastausta ei kuulunut eikä näkynyt, sillä mies ei aikonut vastata tuollaiseen jonninjoutavaan kysymykseen. Se oli hänen oma asiansa olisiko hänellä kuuma vai ei. Eihän hänellä tietenkään ollut, kiitos kaapunsa, sillä se osasi hyvin säädellä tarvittavia lämpötiloja. Mahtavimmatkaan tutkijat, jotka olivat tutkineet kaapua tietenkin paljon aikaisemmin kun Zeg sen haltuunsa sai, eivät olleet löytäneet, mitään normaalista poikkeavaa.

Katse kiinnittyi nyt naisen kasvoihin. Toisella näytti olevan kuuma ainakin hikikarpaloista näkyen ja hän ymmärsi sen hyvin. Olihan toinen harjoitellut miekkansa kanssa varsin taitavasti.
"Sinulla taas näyttää olevan." Hän sanoi väistääkseen vastauksen aiempaan kysymykseen. Voisihan kommentti olla loukkaavakin jos sen ottaisi sillä tavalla, mutta taas puolihaltia oli tarkoittanut sen erillä tapaa miltä se kuulosti. Hän vain voisi toivoa, että toinen ei loukkaantuisi. Tai, jos niin kävisi. Toivottavasti toinen käyttäisi sitten miekkaansa häntä vastaan. PIeni hymyn kare vilahti kauluksen takana hetken hänen suupielillään, mutta katosi pian tuhka tuuleen. Ehkä oli vielä liian aikaista hymyillä.

// Anteeksi vielä että kesti ^^'' //

//Eip se mitään!//

Miekka heilahti ilmassa. Se lensi ylös ja tippui takaisin alas tehden muutaman kiepin ilmassa. Sinestra otti miekan taitavasti kiinni. Sen terä välkkyi ilta-auringossa.
"No, juu on minulla hieman kuuma."
Sinestra sanoi ja pyyhkäisi otsaansa. Sitten hän nauroi heleää naurua.

Hän vaistosi miehen näkymättömistä ilmeistä ja liikkeistä takin alla, että tämä halusi jotakin.... liikunnallista?
Ahaa... Näkisimpä hänen silmänsä...

Sinestra otti taas miekkansa esiin ja tyrkkäisi sen lappeella kevyesti miestä.
"Harjoittelu seura kelpaisi. Onkos sinulla oma miekka?"
Sinestra viittasi kentälle päin.
"Mikä nimesi muuten on?"

//kaveri painostaa, pitää mennä!//

//Vastailen nyt pikaisesti kun olen kipeä, joten teksti sitten on mitä on x) //

Naisen nauru sai Zegin tutkimaan naista tarkemmin. Hyvä miekkailemaan toinen selvästikkin oli, mutta huumorintajuakin taisi siis löytyä, sillä toinen ei ollut moksiskaan hänen kommentistaan. Hyvä niin. Ja toisaalta ei. Puolihaltian onneksi hän sai huomata toisen nostavan miekkansa. Hänen kätensä liikkui salamannopeasti kaavun alla miekkansa kahvaan, jossa hän tunsi yhden sormensa alla sinisen kylmän kiven olevan. Miehen onneksi, toinen vain tyrkkäsi häntä kevyesti, tuskin hipaisikaan ja kyseli sitten taas kysymyksiä. Totta kai hänellä miekka nyt oli, mutta naisen ei tarvinnut tietää sitä aivan vielä.
"Hmm... Voisin sanoa niin." Nuorukainen lausahti epämääräisesti ja irrotti kaavun kätköissä kätensä vahvasta kahvasta. Miekalle tuskin oli vielä käyttöä. Hän ei halunnut ottaa sitä turhaa esille.

"Riz."Mustahiuksinen sanoi empimättä. Hän ei aikonut paljastaa nimeäänkään eikä miekkaansakaan. Jälkimmäistä ei ainakaan ihan vielä. Olihan hän nähnyt naisen miekkataidot ja ne olivat vakuuttaneet tämän taitavan ja ikäisekseen kokeneen miekkamiehen. Tosin, ehkä hänen taitonsa olivat periytyneet miekan vanhalta omistajaltakin, hänen isältään, mutta oli hän tehnyt paljon töitäkin niiden eteen.

"Entä teidän nimenne neiti?" Zeg kysyi tallustelessa rauhallisin askelein keskemmälle kenttää. Olisi harmi, jos noihin jykeviin ja historiallisiin kivipaaluihin tulisi halkeamia hänen takiaan. Ei häntä pahemmin kiinnostanut seuralaisensa nimi, mutta piti tätä kohteliaana kysyä, sillä sisimmässään hän pelkäsi toisen peruuttavan halunsa tahtovan kumppanin harjoitteluunsa. Hän odotti innoissaan pientä mittelyä, jonka he pystyisivät hyvin ottamaan aika tasavertaisina nähtyään toisen liikkeitä. Tietenkään hän ei tiennyt mitä valttikortteja naisella oli hihassaan, mutta eihän toinen tiennyt hänenkään korteistaan. Ehkä pian hän saisi tietää ainakin yhden niistä.

//Tekstisi olei oikein hyvä!! Minäkin olen nyt kipeänä XD//

Vai Riz... Sinestra oli täysin hämillään, hän oli luulluut, että mies olisi ollut... no hieman... erilainen? Hän ei ollut toden näköisesti edes kertonut oikeaa nimeään, vaan valenimen. Sinestra pyyhkäisi hämmästyneen ilmeen kasvoiltaan ja hymyili viekkaasti.

Minkäs nimen sinulle kertoisin? Sinestra päätti antaa samalla mitalla takaisin.
"Minä olen Tzigone."

Sinestra kääntyi selin mieheen ja sanoi tyynesti:
"Kaiva miekka esiin ´Riz´. Tuskin olisit suostunut tulemaan keskelle kenttäää aseistamattomana?"
Sinestra luotti joskus liikaakin luuloihinsa, mutta Sinestrasta päättyly oli täysin järkeen käypä.

Nainen nosti miekan ilmaan -suoraan ylöspäin (ollen edelleen selin mieheen) ja heilautti sen alas sivulleen kokeillakseen tuulta. Miekka leikkasikin ilmaa odotetulla tavalla päästäen vinkuvan äänen.

Sinestra puristi miekkansa kahvaa noin viiden metrin päässä miehestä ja hyppäsi ilmaan. Hän teki voltin ilmassa ja laskutui jaloilleen miehen taakse. Hyvä. Kymmenen metrin hyppy onnistuu yhä.

Hän antaisi miehelle aikaa vetää miekka esiin ja kääntyä, ennen kuin hyökkäisi. Ellei mies ehtisi ensin. Sinestralla ei ollut syytä aliarvioida miestä.

//Sori tämä ei ole täysin Sinestran luonteen mukainen, mutta halusin kokeilla tällaista tyyliä =)//

// Jep ^^//

Puolihaltia pysähtyi keskelle kenttää kuultuaan seuralaisensa nimen.
"Hauska tavata Tzigone." Hän sanoi normaalilla äänensävyllä, mutta oikeasti häntä ei edes kiinnostanut toisen nimi. Olihan se kohteliasta, mutta turhaa. Mihin he nimiä tarvitsisivat jos miekkojen kanssa tekemisissä oltiin? Ei mihinkään. Toinen taas lausui hänen nimensä kuin se olisi ollut pilkkaa. jotenkin nuorukaista alkoi epäilyttämään tämä koko idea; toinen ei edes hänen melkein oikeaa nimeään ollut uskonut. Hän ei aikonut vielä kaivaa matkakumppaniaan, sillä se olisi ollut hänen mielestään tyhmästi tehty. ' Hmm... Varovasti..' hän muistutti itseään ja katsoi sitten tummilla silmillään toisen nyt melkein laskeneen ilta-auringon valossa välkehtivää miekkaa. Hänhän ei vielä asettaan vetäisi, saisi hänen miekkansa olla mahtava ilmestys sitten kun olisi sen aika.

Zeg ei hievahtanutkaan naisen hypätessä. Silmät liikkuivat toisen hypyn mukana aina siihen asti kun se oli mahdollista, mutta muuten hän ei edes päätään kääntänyt. Ehkä se oli miehen merkki, että hän oli valmis ja toinen saisi hyökätä sitten kun haluaisi tai sitten ei. Puolihaltialle oli aivan sama. Saisi vaikka hyökätä heti jos halusi, hän halusi jo aloittaa kamppailun, oli se sitten harjoittelua tai ei. Pieni hymynkare välkähti nuoren miehen suunpielillä tämän kuulessa toisen laskeutuvan. Toinen oli vielä ihan liian kaukana katkaistakseen hänen kaulansa, tai edes yrittävän sitä.

"Sinä voit aloittaa." Hän sanoi tyynesti katsellen kauas vastakkaiseen suuntaan, missä nainen nyt seisoi odottamassa luultavasti hänen seuraavaa liikettään. Mutta sitähän Zeg ei naiselle antanut. Olisi hän taas herrasmies ja antaisi naisen aloittaa, vaikka tuskin herrasmiesmäisyyden kaavat taisteluissa pätivät. Noh, olihan se ihan kiva leikkiä, vaikka sitten harjoituksen vastustajallaan. Mies painoi silmänsä kiinni ja kuunteli. Hän kyllä kuulisi kun Tzigone hyökkäisi häntä päin sitten juosten tai hypäten. Olihan hänellä todella hyvä kuulo, parempi kuin ihmisten.

//Anteeksi, en vienyt tätä nyt paljon eteen päin ^^' //

//Äh, en halunnut tehdä aloitusta... No ei se mitään.//


Mies ei tehnyt elettäkään. Ei kääntänyt päätään, ei vihdoinkaan vetänyt miekkaa esiin... Tämä ärsytti hieman sinestraa, mutta minkäs mahdat? Mies oli selvästi taistellut ennenkin, eikä Sinestra ollut edes odottanut tämän hirveästi reagoivan hänen hyppyynsä, mutta olisi nyt edes päätään kääntänyt.

Sinesra oli hypätessään tuntenut taas miehen katseen. Hän oppi nopeasti tunnistamaan eri ihmisten katseita, ja huoma yllätykseskseen miehen olevan puolihaltia. Miksen heti sitä huomannut? Olen varmaan ollut liian kauvan ulkona tai jotakin...

Hän katseli miehen tummaa olemusta laskevaa aurinkoa vasten. Eikö aurinko häikäissyt hänen silmiään? Ei kai kun hänelle on hiukset edessä. Sinestra ajatteli lähes ivallisesti. Hänen omat hiuksensa kun olivat kireällä nahkanauhalla sidotut hänen takaraivonsa päälle. Sinestra polkaisis hiekkaa ja odotti, mutta mies ei liikahtanutkaan. Onko hän joku jääpatsas vai?

Koska mitään ei tapahtunut Sinestra otti hiljaisen askeleen, hän melkainpä leijui. Hän astui miehen taakse ja kohotti miekkansa taämän kaulalle.
"Voidaanko jo aloittaa? Älä vain seiso siinä!"

//Heh ;] //

Hiljaisuus. Kaikki hänen ympärillään oli hiljaista, jos ei laskettu pientä tuulen ääntä ja puissa suhisia lehtiä. Melkein hän pystyi kuulemaan toisen mietinnät. Hän kuuli askeleen, jota nainen oli eritoten yrittänyt hiljentää, mutta Zegin korvat kuulivat sen. Eivät moitteetta, mutta kuulivat kuitenkin. Käsi painautui miekan kahvaa vasten, mutta se ei paljastunut vielä. Voisihan hän ottaa riskin.

Miekan terä painoi Zegin kaulusta hänen kaulaansa vasten. Kaapu oli varsin vahvaa, mutta kyllä sen lävistäisi miekan terä jos joku niin haluaisi. Tyyneys oli edelleenkin miehen valttikortti. Tzigone näytti ärsyyntyvän hänen tempustaan, mutta siitähän puolihaltia piti. Ainahan vain parempi jos harjoittelu vastustaja unohtaisi miksi he oikein taistelivat ja tässä tapauksessa se oli harjoituksen takia. Zeg ei ollut kyllä aivan varma tarvitsiko hän pahemmin harjoitusta, mutta ainahan pieni mittelö hänelle kelpasi - niin kuin todettu jo oli.

"Sinähän aloitit jo." Hän sanoi ja veti salamannopeasti miekkansa kaavun sisältä ja pyörähti toisen terän alta pois. Kaapu repeytyi keskeltä ja näytti nuorukaisen mustat pellavahousut. Normaali ihminen ei välttämättä olisi tajunnut mitä edes tapahtui, mutta tuosta naisesta hän ei tinnyt - ainakin toinen tajuaisi, että hän seisoi hänen edessään suuri miekka kädessään eikä enää naisen miekan terän alla. Se oli suuri muutos tapahtumiin. Eikä ainakaan viimeinen. Sen puolihaltia takasi. Hän piti taktikoinnista ja strategioista. Oli kivaa kiusata vastustajaansa, jolloin toinen yrittäisi tosissaan päälle. Viha, vahvistaisi vastustajaa. Voisihan tietysti vihalla olla se julma kääntöpuoli, että vastustaja alkaisi käyttäytymään holtittomasti, jolloin Zeg saisi monia hyviä paikkoja iskeä, mutta toisaalta jos vain osasi ja sen ymmärsi - viha oli hyödyllistä. Sen mies oli oppinut vuosiensa varrella.

Pieni tuulen vire vavisutti lehtiä läheisissä puissa ja heilautti Sinestran hiuksia. Aivan arvaamatta mies sittenkin veti miekkansa esiin ja kiepahti Sinestran otteesta. Miehen kaapu oli repeytynyt ja hänellä oli ollut sen alla mustat housut. Pellavaa arvatenkin. Sinestra veti miekkansa tanaan. Käyttäen taitavasti jalkatyötä hän kiepautti itsensä ympäri ja íski miehen miekan sivuun. Äkkiä hän kuitenkin peerääntyi askeleen, sillä ei uskonut miehen menettävän tasapainoaan, vaan iskevän takaisin.

Tuuli oli yltymässä. Sinestra tunsi sen kasvoillaan ja maistoi sen ilmassa. Mies oli käyttäytynyt Sinestran oletusten mukaan.


//Sori en keksi mitään!!//

// Juu, ei mitään (: //

Tuulenvire pörrötti myös nuorukaisen tummanpuhuvia hiuksia. Se paljasti hänen korvansa suipot päät hetkeksi, mutta heti kun tuuli asettui, ne menivät taas piiloon. Nainen ei näköjään ollut hätkähtänyt hänen äkkinäisestä liikkeestään, mutta ei se häntä hetkauttanut. Eihän hän nyt ollut odottanutkaan toiselta mitään kummoisempaa reaktiota. Toinen vaikutti kokeneelta taisteluiden suhteen. Ties missä taitonsa oppinut?

Zegin miekka oli jäänyt hänen eteensä ja nainen jo hyökkäsi häntä päin. Hänen tasapainonsa ei heilahtanutkaan. Vain raskaan näköinen miekka meni sivuun ja mies nostikin sen sitten yhdellä kädellä päänsä yläpuolelle ja yritti iskeä Tzigonea kaulan kohdalle. Juuri ennen kuin se olisi sivaltanut toista, hän pysäytti miekkansa. Eihän hän nyt tosissaan ollut. Ennen kuin - ainakaan ihminen - pystyi tajumaan, hän sivalsi miekallaan toisen miekkaan niin voimakkaasti, että se olisi katkaissut vahvan puunkin. Taisi hän hieman innostua, mutta puolihaltia oli sitä mieltä, että kun kerran harjoiteltiin, niin tehtiin se sitten kunnolla.

Sinestra ehti nähdä miehen kääntyvän. Tavallinen ihmis silmä ei liikettä olisi erottanut, niin nopea se oli. Sinestrakaan ei ehtinyt väistää, mutta isku ei osunutkaan häneen vaan hänen miekkaansa, joka oli irrota kädestä. Sinestra sai sen kuitenkin pidetyksi kädessään. Hän hyppäsi taas miehen yli tämän taakse ja iski sieltä kohti haltian miekkaa.

Kuului kolahdus miekat osuivat yhteen. Kumiseva ääni kiiri pitkin kenttää ja kulkeutui kauas kaikuna. Sinestra veti miekkansa pois ja kohotti sen valmius tilaan odottamaan miehen iskua.

Zegin pieneksi ihmetykseksi toisen miekka pysyi kädessä. Olihan se nyt ollut arvattavissa, sillä Tzigone näytti taitavalta miekkansa kanssa. Ei siis ollut ensimmäinen kerta kun toinen oli tuohon kapistukseen tarttunut. Eikä ollut puolihaltiakaan ensimmäistä kertaa siinä tilanteessa kun vastustaja yrittää hyökätä takaa päin. Mies kääntyi melkein nopeammin kuin toinen oli edes laskeutunut ja odotti toisen siirtoa ja sellainenhan tuli.

Kalahdus soi pimenevässä illassa ja sen mukana pari lintu- poloista lennähti rääkyen ilmaan. Hyvä ettei sydänkohtausta saaneet. Eihän kukaan nyt näin myöhään yleensä taistellut - tai varsinkaan harjoitellut. Nämä kaksi olivat sitten poikkeus pari. Mutta nuorukaiselle oli aivan sama jos joku saisi sydänkohtauksen heidän taistellessa - tai harjoitellessa. Zegille pääasia oli, että hän sai huitoa miekallaan mielin määrin - ja sen tunteen minkä hän sai aina taistellessa.

Häivähdys hymyä oli noussut nuoren miehen suupieliin pelin keskeytyessä hetkeksi. Toinen odotti siis hänen siirtoaan - sehän oli...ei niin viisasta. Hän lähti juoksuun Tzigonea päin ja hämäsi toista. Hän näytti juoksevan vasemmalle, mutta äkkiä hän olikin oikealla puolella. Hämäykset olivat puolihaltian bravuuria hänen huiman nopeutensa vuoksi. Ihminen ei voisi hänen nopeudelleen mitään.
"Täällä." Hän kuiskasi matalasti naisen selän takaa ennen kuin toinen ehti kääntyä ja nosti miekkansa kärjen toisen selkää vasten.

//Jaa, että haluua Zeg huitoa mielin määrin miekalla. Mitähän tähän keksisi... Ahaa! Saamansa pitää! (Korostan vain, että Sinestrakin on puolihaltia, sekä toista sukuaan puolineofyytti. On hänkin suht nopea liikkeissään. Ihan siis tiedokisi vain, ei pahalla, olethan ihan mukavasti kehunut Sinestran taitoa miekan kanssa! x.x)//

Sinestra tunsi toisen miekan selässään. Se oli kylmä, varmasti painavampi kuin hänen oma miekkansa, mutta sen omistaja piteli sitä kuin höyhentä. Sinestra tunsi sen terän ohuen tunikansa selkämyksen läpi helposti ja varoi liikkumasta, ettei miekka repäisisi paitaa rikki tai tekisi suurempaa haavaa. Olihan hänen ihonsa kestävämpi kuin ihmisen iho, mutta tuo vieras miekka oli sekin terävämpi kuin ihmisen miekka.

Tämä mies, puolihaltia, halusi selvästi taistella oikein kunnolla. Sinestra pystyi aisitimaan sen, vaikkei ajatuksia osannutkaan lukea.

He seisoivat hetken liikahtamatta. Riz pitäen miekkaansa Sinestran selässä ja tämä miekka koholla, mutta ei kuitenkaan lyönti asennossa.
Taistelukentälle johtavalta tielttä kuului ääniä. Joku suuri ihmisjoukko lähestyi kenttää juoksu askelin. Kenkien jyminä soratiehen kantautui Sinestran korviin yhtä helposti kuin gongin kumahdus. Pian miehet ilmestyivät näkyviin. Heitä oli parisenkymmentä, -keski-ikäisiä suurin osa- jua kaikilla oli miekan paljastettuina.

Miehet jäivät taistelukentan porteille katsomaan taistelevaa paria joka oli jähmettynyt paikoilleen. He eivät ilmeistä päätellen olleet nähneet Rizin miekkaa, vaan luulivat tämän syleilevän Sinestraa, mutta tultuaan lähemmäs he huomasivat sen. Yksi miehistä -tällä oli punainen paita ja liian pienet housut- astui esiin.

"Olemme Keltaisen Talon paronin miehiä. Tulimme selvittämään erästä asiaa. Te-" Hän osoitti Sinestraa, "olette Sinestra-Tzigvvy Tzigone Fer-Sarakhantytär, eikö totta?"
"Ja pitikin mennä lavertelemaan oikea nimeni!" Sinestra kuiskasi Rizille, niin että vain tämä kuuli.
"Kyllä vain, olen etsimänne henkilö, mutta mitä varten minua etsitte?" Hän kysyi kohteliaasti joukon päälliköltä.
"Keltaisen Talon paroni Korffinius-Eekkar-" Mies luetteli niin monia toisia- ja arvonimä, että Sinestra ei enään muistanut niistä puoliakaan. "on julistanut teistä etsintäkuulutuksen ja antanut luvan tappaa teidät ja kaikki seurassanne olevat." Mies silmäisi merkitsevästi Rizziä.

"Miksi minut on tapettava?" Sinestra kysyi muina miehinä "Mitä olen tehnyt?" Häntä alkoi ärsyttää miesten teitittely.
"Ryöstitte paroonin kalliin timanttisormuksen."
Sinestra nosti kättää ja katseli sormuksiaan. Aah tämä sen täytyy olla. Sininen rubiini välkähteli ilta-auringon viimeisissä säteissä.
No niin, teidän on turha tehdä vastarintaa, meitä enemmän antautukaa suosiolla!"
Sinestraa hymyilytti.
"Päästä minut jo irti. Taidat joutua taistelemaan vastustajasi puolella." Hän kuiskasi taas Rizzille jok´nka miekka oli yhä kiinni hänen selässään.
Tästätulee haustaa.

//Aah, kerrankin oli aikaa kirjoitta pitkä viesti, muut ovat olleet niin lyhyitä!//

// Anteeksi, pidän tuon mielessä tästä lähin ^^ //

Hetkeäkään Zeg ei harkinnutkaan lävistää toisen selkää tai rikkoa edes paitaa. Hän ei ollut sellainen. Ja tämähän oli vain harjoitus? Sitä puolihaltia muistutti itselleen melkein koko ajan, sillä hänellä oli taipumus ottaa kaikki taistelut liian vakavasti. He seisoivat siinä hiljaa ja nuorukaisen silmät katsoivat sivulle heti äänen kuullessaan. Pää ei kääntynytkään sillä hän oletti sen olevan turhaa. Jos joku aikoi hyökätä, se tuskin tekisi sitä silmänräpäyksessä. Mies unohti miekkansa naisen selälle vielä kun hän kuuli takaansa miehen äänen.

Tummat silmät kiiluivat huvittuneena miehen aloittaessa puheensa. Tzigone - tai oikeastaan Sinestra - oli etevästi valehdellut hänelle nimensä. Mutta hän ei tuominnut toista, sillä olihan hän itsekkin niin tehnyt. Ja hänen mielestään tuo teko osoitti älykkyyttä. Mistä nainen olisi tiennyt jos hän olisi ollut vaikka kylmäverinen murhaaja? Silloin ei oikeita nimiä paljon kannattanut kertoa. Toinen kulma nousi hieman ylemmäs hänen kuullessa Sinestran sanat. Hän olikin siis arvioinut toisen väärin. Ehkä nainen oli niin varma itsestään, että uskalsi laverrella nimeään paronille - joka tuli miehen puheista myöhemmin selville. Hän itse ei olisi tehnyt niin vaikka uskoikin päihittävänsä ainakin tuon ihmisjoukon.

Tumma katse osui sinisenä hohkaavaan kiveen. Mikä ihmeen into naisilla oli noihin kiviin? Zegin mielestä ne olivat turhia. Parempi vain ettei omaisuutta ollut niin paljon, ettei hankaluuksiakaan niin paljon sitten ollut. Ainakin puolihaltia ajatteli niin.
Nuorukainen laski miekkansa nyt kohti maata ja sanoi sitten huokaisten matalasti.
"Tuonko takia kuulutit nimesi kaikille ja hankit tappotuomion? En minä tästä tulevasta valita. Voin ihan hyvin huitoa paria tyyppiä miekallani, mutta mietin vain motiivejasi." Tämän kuuli vain nainen ja hän näki kuinka miehet kentän laidalla alkoivat vääntelehtiä kiusaantuneena, sillä he ei vät kuulleet mitä he keskenään puhuivat. Silloin kylmä tuuli värisytti rajusti lähimatkan puita ja ne heittivät Zegin mustat hiukset ihan pörrölleen ja heiluttivat hänen kaapujensa liepeitä, jotka olivat ratkenneet hänen esittäessään miekkansa tuolle seuralaiselleen. Mies nosti miekkansa rennon näköisenä olalleen ja katseli tutkivasti parisenkymmen päistä joukkoa.

Sinestra kiehahti.
"Ihan kuin minä nimeäni lavertelisin! Paronilla on uskomattoman suuret vakooja joukot. Hän ei edes huomannut, kun varastin sormuksen! Joku vakoojista jotka oli lähellä paronia varmaan näki minut ja selvitti taustani. Sitä paitsi aijoin myydä sormuksen, vaikka onhan se aika kaunis..." Sinestra kuiskasi edelleen, sillä tiesi miehen kuulevan sen. Sitten hänkin nosti miekkansa olalleen ja siirtyi taistelu parinsa viereen, valmiina ottamaan vastaan noiden miesten iskun.

Miehet eivät selvästikkään ollet mikään paronin paras taistelujoukko. Älähän aliarvioi minua! Miehet näyttivät hämmästyneiltä kun Sinestra ja ´Riz´ eivät olleet antautuneet heti. Sinestra kohotti ääntään.
"Hah. Turha luulo. Emme antaudu taistelutta." Sinestra osoitti sanansa joukun johtajalle. "Te saatte tehdä aloitus siirron."

Johtaja komensi joukon puoliksi, kymmenen ja kymmenen. Ensimmäiselle joukolle hän osoitti miekallaan Rizziä ja toinen joukko sai hoidellakseen Sinestran. Hän hymyili häijysti.
"He todella aliarvioivat minut!" Hän kuiskasi Rizzille ja katsahti tätä kulmiensa alta; miehen hiukset heilahtivat tuulessa ja hänen tummat silmänsä näyttivät kiiluvan. Ja varmaan sinutkin. Hän lisäsi itsekseen.

// Aikaiset syntymäpäivä onnittelut ^^ //

'Ihan kuin minä nimeäni lavertelisin!' Se jäi soimaan Zegin päähän. Juurihan nainen oli sanonut ihan toisin? Vähän aikaa tätä seikkaa pohdittuaan hän päätyi siihen tulokseen, ettei hänen kannattanut koittaakaan ymmärtää naisia. Se yksilö oli niin vaikea määriteltävä, ettei se selkenisi puolihaltialle koko hänen elämänsä aikana. Hän oli aika varma siitä. Ajatukset katkesivat myös sen mukana kun hän katsoi melkein hymyillen miehien epätoivoista ryhmittäytymistä. Ihan kuin sillä jotain nuo saisivat aikaan..

'Todella' Nuorukainen ajatteli naisen sanoille, mutta piti katseensa joukkiossa. Hän itsekään ei vielä tiennyt mitä valttikortteja tuo nainen piti hihassaan, mutta hänhän oli jo paljastanut sen tärkeimmän, nimittäin miekkansa. Jos se olisi vielä kaavun alla, saisivat kaikki nuo hämmästyä kerta kaikkisen suuresti. Mutta nähty mikä nähty. Enää sitä ei voinut työntää takaisin kaavun alle, olisihan se kuitenkin näkyvissä sillä kaapu oli rikki. Ja sitä korjaamana hän ei voisi nyt ryhtyä, se veisi aivan liikaa häne voimistaan, jotka hän tarvitsi tulevaan pikku tappeluun.

Miehet alkoivat lähestyä kuin suuri leijona saalistaan; hiljaa melkein kuin hiipien. Zeg tuhahti tuollekin taktiikalle, sillä olivathan he jo nähneet nuo, joten tuosta ei ollut yhtään mitään hyötyä, vain ajan hukkaa.
"Muista sitten, jos jäät kiinni, minä en auta sinua pakoon." Hän sanoi selvennykseksi Sinestralle. Hän ei aikonut karata nyt kun kaikki hauska oli vasta alkamassa, mutta hän ei kyllä halunnut pidätetyksiskään siitä syystä, että hän oli yrittänyt auttaa toista pakoon. Ehei, sitä mies ei tekisi. Se ei kuuluisi hänen hommiinsa.

//Kiitos kiitos! Olen nyt taas vuoden vanhempi! Ja anteeksi, en kai ilmaissut itseäni tarpeeksi selkeästi, Kun Sinestra sanoi "Pitikin mennä lavertelemaan oikea nimeni!" hän tarkoiti sitä, että miehet olivat ´kertonnet´ sen Zegille. Sinestrahan oli käyttänyt toistanimeään (Sinestra-Tzigvvy Tzigone...) salanimenä tutustuessaan Zegiin. Hän ei siis ollut kertonut nimeään pronille. No ethän olisi voinut tietää... Se oli minun mokani! x.x Älä pidä Sinestraa ihan outona lintuna! XD.//

Sinestra keskittyi häntä lähestyvään porukkaan. Osa oli ulkomaalaisia, osa oli syntynyt Payonissa. Kuullessaan miehen toteavan äänensävyn häntä hymyilytti.
"Luulempa, ettei sinun taevitse minua pelastella. Taistelit juuri minua vastaan, luuletko etten voita kymmentä ihmistä?"
Sinestra oli painottanut sanaa ´ihmistä´ hieman enemmän kuin oli ollut tarkoitus. Olihan hän itsekkin ihminen. Tai no... Vain hyvin pienen osan.
Ja osasihan hän hieman magiaakin. Muummuassa juuri sopivasti kymmenen ihmisen tainnutusloitsun, mutta se veisi kaikki hänen voimansa. Mielummin tämä olisi pelkkä miekka taistelu. Jos ei nyt paria tuliloitsua tekisi... Häntä ei haittaisi näyttää loitsujaan Rizzille, luulisi tämän huomaavan ohuen magian ympäröivän Sinestraa.

Ensimmäinen mies hyökkäsi Sinestraa päin. Hän yritti pistoiskua, mutta Sinestra torjui sen leikiten. Mies perääntyi taaksepäin hämmästyneenä. Sinestra nauroi. Hän avasi kämmenensä ja siihen syttyi pieni liekki, joka kasvoi koko ajan suuremmaksi, kunnes se oli ympyrän muotoinen kohiseva tulipallo. Sinestra heitte sen kohti äsköistä miestä ja tämän takki syttyi palamaan. Mies huusi ja rimpuili, mutta ei saanut ajoissa takkia päältään. Sinestra kääsi katseensa pois ja teki uuden tuliloitsen. Sen hän levitti miekkaansa. Metalli oli taijoin käsiteltyä ja se ei alkaisi sulaa. Miekka ikään kuin paloi ja Sinestra pisti sillä seuraavaa hyökkääjää rintaan.

Miehet perääntyivät, mutta johtaja huusi käskyn hyökätä uudestaan. Hän itse lähti kohti Rizziä miekkaansa heilutellen.
Sinestra heilutteli miekkannsa kahdeksikkoa. Vielä kahdeksan jäljellä.

// Aaaa ;D Anteeksi väärinymmärrykseni ^^' Noh, laitan sen sen piikkiin, että Zeg on mies ;D Noup, en pidä häntä outonalintuna ;] //

Puolihaltia huomasi leikittä toisen painotuksen. Niin, tuskin Sinestralla vaikeuksia tulisi hoidella noin pieni joukko ja vielä ihmisiä niin kuin hän olikin jo painottanut. Mutta eihän sitä koskaan tiennyt mitä vippaskonsteja noilla oli taskuissaan. Aina kannatti olla varovainen. Zeg oli ainakin varovainen, vaikka tuo toinen ei olisikaan. Hän oli monta kertaa melkein jäänyt kiinni vihollisen käsiin noiden salaperäisten konstien takia. Ja niillähän ei ollut leikkimistä.

Nuorukaisen miekka lojui vieläkin hänen harteillaan kun jo ensimmäinen mies hyökkäsi. Hänen ei tarvinnut käyttää miekkaansa tämän iskun torjumiseksi, sillä toinen yritti silvaista hänen päänsä irti. Se nyt ei käynytkään ihan ihmismiehen odotetulla tavalla, sillä olihan puolihaltia tätä nopeampi ja hän väisti sen vaivoitta samalla kun tämän kaveri silpaisi vahingossa kaveriaan mahaan. Mies lähti kirkuen pakoon, eikä mies enää tuhlannut huomiota tähän lurjukseen. Zeg naurahti noiden tyhmyyttä ja katsoi sitten jäljelle jäänyttä kahdeksikkoa. He lähenivät häntä kuin norsulauma, kaikki miekat ojossa. Mies ehti sivusilmällä vilkaista naisen touhuja, eikä hänelläkään pahemmin näyttänyt menevän. Sinestran miekka loimuili yön kajossa ja loi valoa alueelle.

Isku ja toinen. Nyt miekka oli pelissä ja ihmisjoukko sai tuntea sen voiman. Enää hänen edessään seisoi viisi hölmistynyttä ihmistä, joista yksi pinkaisi juoksuun.
"Raukkaparka.." Mies sanoi hiljaa tumman katseen seuratessa toisen juoksua. Ei hän nyt niin paljon halunnut toista peläyttää. Hymy oli taas noussut hänen suupieliinsä. Oli vaihteeksi mukava leikkiä joukolla, sillä siinä oli enemmän haastetta, enemmän elämisen tuntua. Sivusilmällä Zeg näki naisen lähestyvän häntä. Vaikka hän oli varma, että toisella oli kädet täynä töitä tuon joukon kanssa. Hän ei hylännyt mahdollisuutta, jolloin Sinestra voisi vahingoittaa myös häntä. Naisesta kun ei saanut pahemmin selvää; tai sitten se johtui siitä kun hän oli mies.

"Nyt sinä kuolet!" Joku miehistä karjaisi ja lähti etenemään häntä kohden miekka pyörien villisti käsissä.
"Hmph..." Nuorukainen hymähti ja katsoi viime hetkiin asti toisen etenemistä ennen kuin vetäisi miekkansa pystyyn eteensä. Teräs kalahti kirskuvasti yössä ja se peläytti taas linnut jossain kaukaa lentoon.
"En olisi siitä niin varma..." Hän kuiskasi miehelle vain että toinen kuuli. Ennen kuin hän ehti silpaista toista, mies oli jo puolessa kentässä karkumatkalla. Hymy hyytyi hieman miehen kaavun takaa ja hän kuiskasi:
"Pelkuri.."

//No hyvä että väärinkäsitykset saatiin hoidettua XD. En nyt ehdi pitkää kirjoittaa kun on ATK -tunti.//

Sinestra katseli sivusilmällä kun Rizziä lähestyneen joukon jäseniä säntäili pakoon siellä täällä. Hän heiti yhden tulipallon erään miehen perään ja tämä roihahti liekkeihin. Kolme miestä lähestyi häntä, mutta ei heistä olisi vastusta Sinestralle. Kaikki näyttivät pelkurimaisilta ja vilkuilivat kokoajan ympärilleen kuin pelastusta hakiakseen. Sinestra heilautti laiskasti palavaa miekkaansa ja leikkasi heidät lähes kahtia.

Jäljellä olevat viisi lähestyivät häntä. Sinestra sammutti miekkansa heilauttamalla kättään sen päällä. Hän odotti varuillaan miesten hyökkäystä. Kun nämä eivät eivät hyökänneetkäät vaan jäivät katselemaan Sinestraa, hän päätti itse hyökätä tällä kertaa.

// Jep :] //

Taistelu alkoi käymään tylsäksi kaikkien pinkoessa pakoon. Tuntui kuin kenestäkään ei ollut hänelle vastusta. Ainakin se näytti siltä. Hän olis halunnut antaa pari miekkaneuvoakin toisille. Niin surkealta heidän miekka taitonsa näyttivät olevan.
"Miten menee?" Zeg huikkasi ääni tylsistyneenä Sinestralle. Häntä todellakin jo kyllästytti tämä touhu ja hän kopautti taas yhden tajuttomaksi. Hän ei jaksanut leikkiä keskeneräisten miekkamiesten kanssa. Heitä ei edes auttanut ärsyttäminen, sillä heidän taitonsa eivät siitä karttuisi. Huononisi vain, koska he pelästyisivät puolihaltian sanoja ja pötkisivät pakoon. Säälittävää.

Viimeinen mies lähti häntä koipien välissä pois. Zegin miekka oli ollut jo vähän aikaa olalla ja hänen hymynsä oli nyt tipotiessään. Tämä ei ollut enää edes hauskaa. Vain aikaa vievää ja hyödytöntä.
"Mitä sinä siellä seisot! Eikös itse pääjehu liity leikkiin mukaan?" Mies huudahti ärtyneenä ja katsoi viestin tuonutta miestä, joka katseli miestensä pakemista pienoinen puna poskilla. ' Noita nyt häpeäisi rottakin..' Nuorukainen ajatteli närkästyneenä ja siirsi miekan toiseen käteensä.

Sinestrakin hämmästeli toisen joukon pakenemista. Ei tuo mies nyt niin pelottava hänestä ollut. Tai no niin. Ei hänestä, mutta noista säälittävistä pikkupojista nähtävästi kyllä.
"Vielä viisi jäljellä. Nämä menevät kyllä nopeasti."
Sinestra oli pannut merkille miehen tylsistyneen äänensävyn. Hän lähti juoksemaan kohti niitä viittä miestä jotka vielä vastustivat häntä. He olivat tehneet pienen puolikaaren ja odottivat, että Sinesra ehtisi heidän luokseen.

Mutta ennen kuin Sinestra sinne ehti hän loikkasi ilmaan ja heilautti miekkaansa kaaressa. Kolme miestä kaatui, yksi lähti juoksemaan karkuun. Kun Sinestra jalat tapasivat maan hän heitti miekkansa loittonevan selkään ja loikkasi miehen luo. Ennen kuin tämä ehti edes osua maahan Sinestra veti miekkansa hänen selästään ja heilautti sitä takanaan torjuakseen viimeisen miehen iskun. Hän kääntyi ja pakotti miehen nurkkaan painaen miekkansa tämän kaulalle.
"Saat mennä, jos et kerro paronille mitään."
Sinestra hymyili kauhistuneelle miehelle ilkeästi. Hän halusi nähdä miten tämä reagoisi.

Mies lähti juoksemaan kohti porttia, mutta kääntyikin takaisin ja hyökkäsi kohti Sinestraa, joka oli jo kuivaamassa miekkaansa. Juuri kun mies kohotti miekkansa ja aikoi lyödä Sinestralta kaulan poikki Sinestra kohotti kätensä ja työnsi terävät kyntensä tämän kaulan läpi. Miehen suusta tuli verta ja Sinestra veti kätensä pois. Hän ei saisi nähdä liikaa verta tai haistaa sitä. Muuten hänen vampyyrin vaistonsa -ja janonsa- heräisivät. Mutta valitettavasti verta oli joka puolella kenttää. Hänen olisi pakko ainakin nuolla sormensa äsköisen miehen verestä. Mutta mitä Riz ajattelisi?

Ensin näytti siltä kuin viestituoja pötkisi pakoon, mutta kohta miehellä oli jokin uudenlainen - jota Zeg ei ollut nähnyt - rautainen tanko kädessään. Ehkä tuo oli uusinta uutta aseteknologiaa. Puolihaltia ei ollut erikoisemmin ajantasalla, mitä aserintamalla tehtiin. Mutta miksi tarvitsikaan? Olisihan se jännittävämpää kohdata ihan uusi ase, jonka saloja ei tiennyt. Vielä jännittävämpää oli jos aseen saloja ei saatu koskaan tietää tai siihen menisi aikaa. Tällainen muistutti nuorukaisen asetta, jonka voimaa hän ei ollut vieläkään tiedostanut. Tuntui, että aina vain se jaksoi pysyä terävänä ja skarppina ja samalla teki Zegistä taitavan miekkamiehen.

Sanansaattaja läheni puolihaltiaa varmoin mutta hitain askelin ja nuorukainen itse seisoi rennon näköisenä kuin odottamassa tylsistyneenä kamppailun alkamista. Sivusilmällä mies näki, miten toinen teurasti paljailla käsillään vastustajansa. Miestä hämmästytti, että toinen pystyi noin kylmiin tekoihin, missä lie senkin oppinut. Nuorukainen päätti pitää varansa Sinestran kanssa, sillä toinen vaikutti koko ajan enemmän arveluttavammalta.

Sanansaattaja oli jo hänen lähellään ja silpaisi ilmaan ennen kuin Zeg ehti reagoida. Hänen koko huomiointikykynsä oli ollut naisessa, joka näytti koko ajan enemmän mysteerisemmältä. Toinen ai tainnutkaan olla pelkästään ihminen ja haltia. Ei, toisessa oli pakko olla jotain muutakin. Miekka nousi torjuakseen vastustajan iskun, mutta tumma katse oli vieläkin naisessa. Hitaasti se kääntyi mieheen, jonka kasvot kalpenivat nuorukaisen viileydestä joka huokui hänestä. Hänellä ei ollut vaikeuksia toisen kanssa, vaikka hänen huomionsa oli muualla. Taisi itse herra sanansaattaja kuulua samaan kastiin kuin ne aiemmatkin.

Kun kaikki Sinestraa vastustaneet miehet makasivat kentällä ikuisessa unessa, josta eivät koskaan enään heräisi Sinestra käänsi katseensa Riziin joka taisteli vielä yhden miehen kanssa. Hän yritti unohtaa verta tihkuvan kätensä ja roikotti sitä mahdollisimman kaukana nenästään. Verta kuitenkin oli niin paljon, että Sinestraa pyörrytti. Haju huumasi hänen päätään, mutta hän yritti olla ajattelematta sitä, ja keskittyi Rizin ja sansaattajan taisteluun.

Miehellä oli omituinen rautatanko kädessään. Eihän tuo ole mikään ase. Sinestra ajatteli. Tai kyllä se hoitaa aseen virkaa ihan hyvin. Hän muutti mieltään huomatessaan miten mies huitoi tanolla. Sinestra irvisti; Tuon osuma sattuisi häntäkin. Veren haju leijui Sinestran alitanjunnasta hänen päällimäiseksi ajatuksekseen, vaikka hän kuinka yritti olla välittämättä siitä. Mutta ei hän varmaankaan pystyisi kauvaa hallitsemaan sitä. Eniten hän pelkäsi miten Riz suhatutuisi asiaan.