"Tanssitko kanssani?"

Astuessa ulos mies seisoi talon puutarha puolella. Kuistilla oli yleisesti rakastavaiset pari. Serag katsoi parvekkeelle ja sielä oli muutamia rakastavaisia naisia. Uudelleen harmittavaksi oli miehelle, kun hän tunsi yhden niistä naisista ja se oli Vin-Vin. mies ei oikein ymmärtänyt miksi aina jotenkin törmäili siihen naiseeseen, vaikka ei vihannut sitä laisinkaan. Naisen vieressä oli toinen nainen, jota hän arvelutti hän olisi kenet meinasi kysyä tasseihin. Serag käänsi katseensa. Hän katseli kaunista pientä puutarhaa. Shampania lasissa mies päätti mennä pienelle kävely lenkille. Matkalla voisi nähdä muita neitejä, vaikka mie sei sitä laisinkaan uskonnut.

Vin-Vin seisoi yhä viileästä ilmasta nauttien ulkona. Hän huomioi että tonenkin nainen tuli raitistailmaa näköjään haukkaamaan. Vin-Vin silmäisi naista pikaisesti ja käänsi sen jälkeen katseensa taivaalle ja ihaili tähtiä. " Minun nimeni oli Vin-Vin... Entäs sinun sitten?" hän vastasi ja katsoi yhä taivasta.

Mi-Mi torkahti viimein ja kellahti Potun selän päälle makaamaan. hän näki unta. Utuista unta. Siinä oli hän. Hän tanssi siinä kaunis violetti mekko yllään, se oli ikään kuin juuri tehty häntä varten. Hän hymyili ja tanssi. tanssi jonkun kanssa. Hänen tanssiparinsa tuli esille. Se oli Pottu. He tanssivat tässä salissa, mutta yhtäkkiä he tanssivatkin jyrkänteeeltä alas. Mi-Mi kirkaisi ja heräsi hätkähtäen.

Rold istui yhä tuolilla tyylikkäästi. Hän silmäili tanssioita välillä mutta keskittyi etsimään ruokaa. hänellä oli sudennälkä. Hän käveli salin keskelle ja sitä kautta ulos ja natoi muitten väistää. Haistelln ilmaa hän tuli ulko-ovelle. "Öh neidit, tiedättekö saako tästä läheltä jostain ruokaa, nimittäin sali on jo tyhjä ruuasta, joillakin on ollut aikamoinen nälkä kun pöytiäkin löytyy jo puolikkaita.?" Rold kysyi kahdelta naiselta jotka olivat ulkona haukkaamassa raitista ilmaa.

// Joop lyhyt ja näin. mutta mutta....: D//

Tähdet säihkyivvät kauniimmin kuin vähään aikaan oliat säihkyneet. kuu oli pilvessä vaikka muuten olikin kirkasta.
"Minä olen Sinestra."
Yö oli kylmä, mutta pikku liekki Sinestran kämmenellä lämmitti.

Mies, oliko se nyt joku Serag käveli myös ulkona. Ovi avautui ja ulos astui vieras mies, jokia kysi löytyisikö mistään ruokaa.
"Enpä teidä, niille mahahyypille näytti kelpaavan pöytäkin."
Sinestra naurahti.

"Anteeksi poistun hetkeksi. Vin-Vin, jos huomasin oikein et taida pitää tuosta miehestä."
Sinestr osoitti seragia ja jäi odottamaan vastaustaan ennen kuin lähti.

Serag asteli talon pienessä, mutta hienossaa pihassa. Katseet olivat välillä taivaassa tai maassa. Yksin hän sai kuitnkin nauttia ennen kui, joku humalassa ollut mies tai nainen alkaisi aukomaan suuntaa. Suurimaksi osaksi hän oli iloinen, Vin-Vin ei ollut kävelemässä pihassa, kun hän näki naisen viimeiseksi talon parvekkeella. Taivas oli todella kaunis ja ihailtava. Tähdet näkyivt taivaassa ja se tarkoitti sitä, että oli kylmä yö. Seragia kylmyys ei vaikuttaisi paljoakaan.

Pihassa oli vai rakastavaiset nauttimassa omasta rakkaudestaan. Katseet kääntyivät aina pois, kun näki edessään rakastavais pareja. Osa sai muistamaan menneisyyttään vanhemmista, jotka elivät salaista rakkauta. Miestä kuitenkin mietitytti mistä Vin-Vin viha oli lähtöisin häntä kohtaan. Hänen mielestä pelkä arvo ei saisi vihamaan, mutta ei hän Serag tiennyt mitä siinä naisessa liikkui päässä.

Hypätkää vaan minun yli on ollut kiireitä niin siksi en ole täällä ehtinyt pitkään aikaan käydä unohdin sitten ilmoittaa.. hypätkääsiis vaan minusta yli ^^

Sinestra astui pois parvekkelta ja tunsi lämpimän ilman ihollaan astuessaan takaisin sisään. Hän päätti mennä jututtamaan miestä, joka oli katsellut häntä koko illan. Sinestra halusi saada tietää miksi. tanssiparit pyörähtelivät edelleen lattialla, mutta väki oli selvästi vähentynyt. Joku känninen mies vilkutti flittailevasti Sinestralle, mutta tämä oli kuin ei olisi huomannutkaan.

//Äh, en koskaan kirjoita näin lyhyitä, mutta en voi olla kauvaa koneella ja pitää vielä vastata moneen peliin!... Sori!//

Serag katseli rauhan oloisena tähti taivasta. Hän oli nyt istahtanut paikoilleen kylmälle kivi istuimelle. Täälä hän pystyi olemaan rauhassa varsinkin ilman Vin-Viniä, jota hän kaikkoaa. Hän ei suoranaisesti viha naista, mutta ei halua olla seurassa, koska nainen ei pidä hänestä. Tähdet antavat todella paljon rauhallista oloa ja turvaalisuutta, vaikka hyvin pystyi pustkasta hyökkäämään hänen päälleensä. Välillä vilkuillen teihin hän näki Sinestran kävellen hiekkasessa tiessä. Itse miettien mitähän nainen oikein käveli oikein yksin.

//Pitäisikö tämäkin peli lopettaa? Mi-Mi ei näytä vastaavan, enkä ole itsekkään enään paljoa täällä käynyt.//

//Oikeastaan ihana sama. Mutta kyllä tästä kehkeytyisi kunnon peli vielä.//

Serag katsoi taivasta, kuullen jonkun astelevan häntä kohti puistossa.

//No katsotaan. Nyt en voi kirjoittaa, mutta yritetään saada Mi-Miä tänne päin...//

Joulun tassit ovat olleen mukavat, vaikka oli nähnyt Vin-Vinin myös juhleissa. Tietenkään kaikkia ei voinnut olla näkemätä. Hän oli todella iloinen, että se nainen ei olut juuri hänen seurassaansa. Jostakin syystä hän ei vihannut naista. Kuitenkaan hän ei tajunnut miksi nainen vihasi sitä. Vaikka oli kysynnyt moneen otteeseen samaa kysymystä. Niin tuli, joka kerta kaartelivia kysymyksiä. Se otti Seragia päähän. Alakuloisena Serag katsoi hiekka polkua missä hän jaloillaan pokaili irtonaisia hiekan jyviä. Osa lensi hyvin leikatulle nurmikolle. Se ei laisinkaan lohduttanut miestä. Siniset silmät katsoivat taivasta kohti. Taivas oli jumallattoman kaunis, jos olisi edes seuraa. Seuraa hän uskoisi tukevan. Yleisesti puutarhaan meni rakastavaiset parit puhuakseen asioitaan. Hänen kohdalle ei oikein kunnon rakkaus kohta tullut. Yleensä nainen sai helposti hänet rakastumaan, mutta harvat osasivat tehdä niin, että Serag uskalsi näyttää tunteitaansa. Mies oli sisältää hyvin pehmo, vaikka ulkokuori näyttäisi kovalta. Serag ei oikein pitänyt juhlapuvustaan. Se tuntui jotenkin liaan kireältä kaula kohdilta. Hän oli omissa ajatuksissaan istuen penkissä ja katsoen samalla tähti taivasta. Monta paria oli astellut Seragin ohitse, mutta mies ei ollut huomannut niiden menevistä.

//Ehkä hieman lyhyt uudelle alulle//

Taivas oli niin kaunis... Tuhansia tähtiä, jotka kaikki katsoivat maahan. Kumpa osaisi lentää...
Sinestra käveli pihapuistossa ajatuksissaan. Lähes kaikki olivat jo lähteneet kotiin tai jatkoille. Osa oli myös siirtynyt puistoon kuhertelemaan. Sinestran puku oli nyt punainen, niinkuin aina yöllä. Hän huomasi hyvin leikatulle nurmikolle lentäneitä pikkukiviä. Kuka täällä on laahustanut?
Pensas aidan takana istui tumma hahmo. Sinestra kurkisti pensaan takaa ja huomasi juhlissa olleen miehen, joka oli häntä niin kovin toljottanut. Hän tiesi miehen olevan vampyyri. Sinestra päätti yrittää virittää keskustelua ja istahti samalle penkille, joskin sen toiseen päähän, kuin missä mies istui.
"Tänään on hyvin kirkas yö."
Äh, todella huono keskustelun avaus... no, katsotaan miten mies siihen suhtautuu.

//Ei minullakaan mikään romaani. Aika lyhyt, mutta kyllä me pärjäämme, varmaan vähebn lyhyemmilläkin viesteillä?//

Serag oli hyvin omissa mielessäänsä, että melkein missä hän oli ja ajan kuluminen oli nopea hänelle. Hän ei voinnut uskoa, myös, että hän nyt oli joulutassien aika, kun itse istuisi oikeasti ulkona missä yleensä kuherrellaan kunnolla. Miestä ei kuitnkaan haitannut ääntelyt, kun oli niin omassa mailmassa.
Hän oli niin omissa omissa ajatuksissaansa, että meinasi hypä ylös penkilä, kun viereen asteli nainen. Nainen oli tuttu hänelle, koska puolet ajastaan hän oli katsonnut todella paljon sisätiloissaan. Oikeastaan miestä hieman hävetti olla naisen seurassa, kun hän oli katsonut naista liikaa. Kuitenkaan hän ei tiennyt mitä nainen ajatteli hänestä juuri ja kysyisikö häneltä miksi hän katsoi naista sisätiloissa niin kiintyneesti. Oikeastaan hän ei muistaisi mitä oli ajatellut silloin, kun ulko ilma olisi pyyhkinyt hänen muistinsa kokonaan. Naisen avaus oli Seragille kohtuulinen.
" Niin on ja hyvin kylmäkin yö tule olemaan. " Serag sanoi ja katsoi naista.
Nopeasti hän kuitenkin käänsi katseensä taivaalle. Silloin hän tunsi katseensa turvallisempi.
" No onko teillä ollut hauskaa tänä iltana? " Serag kysyi.
Itsekkin oli yllättynyt kysymykseen, että kysyi naiselta, joka istui todella vieressäänsä.

Sinestraa alkoi pian hermostuttaa kummasti. Koska hän ei halunnut tuijottaa maahan, hän katseli muka erityisen kiinostuunena taivaalle ja vilkuili sivusilmällä miestä.
"On ollut ihan mukava ilta, kiitos kysymästä." Sinestra mukaili aatelisnaisen puhekaavaa.
"Mitä nyt niiden lihavahkojen mieshenkilöiden hyökkäys oli hieman... kröhöm..." Hän naurahti kevyesti.
"Entä miten teidän iltanne on sujunut?" Eihän Sinestran olisi varsinaisesti pitänyt aatelista matkia, olihan mies nähnyt hänen käyttelevän miekkaansakin.
Saanko tiedustella nimeänne herra...?"

//Anteeksi tämä kamala lyhyys, mutta en juuri nyt keksi miiittääänn.//

Mies oli mielissään siitä, että naisella on ollut mukava ilta, vaikka itse oli töllännyt alku tunteista monisen tuntia. Vaalean siniset silmät katsoivat välillä naista ja välillä kylmää taivasta.
" No hyvä. " Hän sanoi varovasti ja hiljaa.
Hän en oikein kuunellut mitä toinen sanoi, mutta meinasi kysyä naiselta, että mitä sai juuri vähä aikaa sitten. Kuitenkin suunsa hän ei ehtinyt aukasta, koska nainen kysyi häneltä miten häneltä oli mennyt ilta tänää.
" Hieman kuin normaalinen vapaa päivä työstä. " Niin vastasi Serag.
Niin hänen mielestä oli tämä tassi-ilta oli mennyt. Ei edes yhtään naista ei ollut tassahdellut, kuitenkaan miestä ei haittaa paljoakaa. Mielellään hän esitteli itsensä vieressä istuvalle neidille.
" Olen Serag Ahsen El Serag-Seraginpoika. " Serag sanoi.
Hän ei viitsinnyt sanoa toista nimeänsä, koska ei pitänyt siitä.
" Jos saanen udella teidän nimeä neiti? " Serag kysyi ja katsoi lempeästi naista.

Sinestra hämmästeli miehen yhtäkkistä lempeää katsetta. Miehellä oli myös hieman outo sanajärjestys -hän oli varmaankin ulkomaalainen(?)- , mutta kyllä Sinestra siitä selvää sai.
"Olen Sinestra-Tsigvvy Tsigone Fer-Sarakhantytär." Sinestra meinasi vahingossa sanoa myös salanimensä, mutta sulki suunsa ajoissa.

Viereisestä pusikosta kuului rakastelevien äännähdyksiä, mutta Sinestra ei kyllä sitä kuunnellut. Hän tarkkaili miestä ja mietti miksi Vin-Vin oli häntä niin vihaisesti katsonut.

Naisen nimi oli hyvin erikoinen, kaunis ja hauska. Hän ei kuitenkaan jaksanut sanoa kohteliaasi naisen nimestä ja samalla siitä voisi kehkeytyä keskustelu. Serag oli keskittynyt viereen olevaan naiseen, jos se tekisi jotain, mutta naisen kasvon eleistä hän päätteli, ettei nainen tekisi hirveän pahaa hänelle. Tähdet sen sijaan antoivat ajatella muuta, kuin verta olisi saatavilla pari pusikon toisella puolella, vaikka veren himoa ei olisi. Juuri pari viikkoa hän sai imettyä yhdeltä naiselta, joka ei pelännyt hirveän paljon vampyreistä. Nopeasti hän huomasi, että Sinestra katsoi häntä mietteliöiden. Katse oli onnettoman näköinen naiselle, kun Serag avasi suunsa:
" Onko sinun katsoa minua, kuin Vin-Vin neiti. "
Serag puhui ystävällisesti Vin-Vinistä, vaikka jostain syystä nainen vihasi sydämmestä kyllyydestä häntä. Kuitenkaan Serag ei tiennyt tai tajunnut miksi nainen vihaisi häntä, vaikka on elämässään nähnyt parisen kertaa.

Sinestra ei oikein ymmäertänyt mitä Sereg tarkoitti sanoessaan "Onko sinun katsoa minua, kuin Vin-Vin neiti. " Hän päätteli miehen tarkoittavan "Onko sinunkin pakko katsoa minua niinkuin Vin-vin neiti?" Niin, Vin-Vinhän oli katsonut Seragia hyvin vihaisesti. Miksiköhän niin? Sinestra päätti kysyä asiaa mieheltä.
"Niin, saanko tiedustella, miksi Vin-Vin teitä katseli niin vihaisesti? En halua olla tungetteleva." Sinestraa ei oikein haitannut vaikka olisi ollutkin tungetteleva. Hän halusi vain niin kovasti tietää Vin-Vinin vihan merkityksen.

Nainen oli ymmärtänyt sitä mitä mies oli yrittänyt sanoa. Kuitenkin hän pelkäsi, että nainen alkaisi puhua Vin-Vinistä, kun naista ei ollut paikalla ja itse oli alkanut puhua hänestä. Pelokas kysymys oli tullut naisen suusta. Mies huokaisi raskaaksi.
" Ei. En itsekkään oikein tiedä miksi hän vihaa minua. Vaikka itsekkin olen kysynnyt miksi hän vihaa minua, että voisi korjata, jos olen tehnyt väärin. Minulla ei hajuakaan miksi vihaa minua. En tiedä miten hän on saanut menneisyytäni hänen tietoon, vaikka minä en ole kertonut laisinkaa menneisyydestäni. " Serag sanoi vastauksi naisen kysyntää.
Serag meni pää alas päin, kun nainen kysyi häneltä. Melkein jopa hän voisi itkeä tuskasta mitä on aiheuttanut jollekkin ja itse ei oikein tiedä miksi hän oli tenyt niin.

//Anteeksi, anteeksi, kun en ole niin pitkään aikaan vastannut! En ole päässyt koneelle...//

Oli jo lähes keskiyö, ja Sinestran mekko oli purppura, verenpunainen, ja hän liikutteli kangasta sormiensa välissä. Kuun valo siivilöityi pensasaidan läpi ja teki mekolle hopeisia läikkiä Sinestra katseli niitä ja oli hetken muissa maailmoissa. Soran rasahdus sai hänet havahtumaan ja hän huomasi, että pieni lintu oli laskeutunut maahan aivan hänen eteensä. Se arvatenkin etsi matoa ja Sinestra kiinnitti huomionsa miettiäkseen, miten keskustelua tulisi jatkaa.

Hän oli hieman vaivaantunut. Mieskään ei ollut sanonut mitään, eikä Sinestra keksinyt mistään jutun juurta. Hänen oli kuitenkin pakko saada tietää eräs asia, mutta hän ei halunnut olla töykeä. Sinestra ei kuitenkaan pystynyt enään hallitsemaan kieltään ja niimpä hän töksäytti:
"Sinähän olet vampyyri, etkö vain olekkin?"
Sinestra oli huomannut sen miehen silmistä. Niissä oli jotakin... Ja katseesta, jonka hän oli vaistonnut. Ja kyllähän vampyyri toisen vampyyrin tuntee sellaiseen törmätessään.

Serag huomasi hänen juuri puhumisen aikana naista ei oikein kiinostanut hänen mietteensä. Kai naista kiinosti kysyä kysymyksiä mikä saattaisi helpottaa jonkun verran naista. Sinihiuksinen mies katsoi alussa lintua, mutta sitten kääntyi katsomaan asuaansa. Ihan turhaa hän oli pistänyt asunsa päälleensä. Ainakin siltä hänestä tuntui toden teolla. Hän katoi vaiteliaan oloisena. Miehen tunsi itsensä niin onnettomaksi tässä hienossa puvussa mikä oli saanut lainaa työn antajalta. Kuitenkaan hän ei haluaisi mennä tasseihin ihan huonoilla vaatteilla. Nopeasti hän säikähti ja kääntyi katsomaan naista.
" Olenhan minä puoliksi vämpyyri. " Serag sanoi vaiteliaasti.
Hän ihmetteli miksi nainen oli kysynnyt sellaista hänestä. Eikö nainen vaistonnut hänet vampyyriksi laisinkaan. Seragin mielestä se olisi todella ihana uutinen hänelle, jos nainen oli vaistonut muuta hänessä, kuin vampyyria. Sisimässään nainen vaistosi hänet vampyyriksi tai ainakin sen sortiksi. Serag katseli naista kyseliäästi.

Sinestra oli hiljaa. Hän vastasi miehen katseeseen hymyllä joka viittasi myöntävään vastaukseen. Varmasti mies tiesikin, että hän oli vampyyri. Puoli puoli vampyyri tai mikä lie. Sinestra ei oikein tiennyt enään itsekkään.
"Vai puolivampyyri? Onkohan liian tungettelevaa kysyä... hmm... Mien näin pääsi käymään?"
Sinestra yritti arvata mitä mies mahdollisesti mietti ja katsooi taas tähtiä. Kyllä hänen pitäisi pian lähteä näistä tanssiaisista. Nehän olivat virallisesti loppuneet aikoja sitten.
Sinestran oli kylämä ja hän vei varoivaisin liikkein kätensä sivulleen, toiseen suuntaan miehestä katsottuna. Hän napsautti pehmeästi sormiaan ja pieni liekki syttyi hänen sormiensa päihin. Sinestra toivoi, ettei liekin valokeila näkyisi liikaa. Ja kääntyi taas katsomaan miestä.
Keskiön hetki oli jo takana päin. Oli vielä ihan pimeää, mutta oltiin selvästi joaamuyön puolella. Pian alkaisi taivaan ranta vaaleta kun auringon ensisäteet pistäisivät Payonin muurin yli.

Miehestä tuntui siltä, että nainen oikein osaisi kuvalla itseään puoli vämpyyriksi ja vielä mies puolisena. Sen sijaan lauseen etenessään loppuaan, kuin kysymys olisi ollut jonkinlainen rehillisyys kysymys mihin hän oli vastannut rehellisesti. Hän oli hyvin yllättynyt ja sekaisin ajatettulustaan kokonaan. Vasttaus kysymys lauseen loppuessa sai kuitenkin miehen miettimään, että nainen oli itsekkin puoliksi vampyyri. Itse ei oikein osannut vaistoa vampyyriä, jos ei ollut puhdas sellainen. Jos Vampyyrin seassa oli muuta niin muut rotujen ominaisuudet saivat sekaisin ajattelemaan, ettei oikein vaistoisi vampyyriä. Toisaalta hän oli aina pettynyt, jos hän ei millään voinnut vaistoa toista jotenkin vampyyriksi. Ilmeestä se saisi toistaiseksi selville, jos olisi nopea tulkitsemana ilmeitä.
" Että on puoli vämpyyrien yö. " Serag sanoi vitseliästi.
Kuitenkaan hän ei halunnut loukata naisen ajatusta häneen.

Sen sijaan Serag huomasi, että naisella oli hieman kylmä. Olihan se totta, että tämä yö oli kylmä, mutta hyvin kaunis. Itse ei kuitenkaan ymmärtänyt miksi yö oli niin kaunis ja iloinen. Yö näytti iloiselta varsinkin vieressä oli ihastuttava neiti. Mies heitti takkinsa naisen hartioiden päälle, että avonaisessa puvussa ei tulisi enään hirveän kylmä. Sen sijaan se oli väärin laittaa, kun nuori Serag kysynnyt lupaa, että saisi tehdä niin naiselle. Myöhemmin miestä kadutti, kun oli antanut takkinsa, koska nainen loihti tulen käsiinsä. Itse ei osaisi tehdä niin, mutta sen sijaan muuta osasi tehdä.
" Sen sijaan olisi parempi juosta korttelin ja mennä suihkuun, jos halusi itsensä lämpimäksi tai mennä hikiseen tassijoiden viereen. " Serag sanoi.
Lause saattoi kuulla tylyiseltä, mutta ei ollut laisinkaan omasta tahdostaa tylyinen. Yö olisi kuitenkiin pitkä, jos halusi tehdä pitkäksi.

Sinestra yllättyi syvästi miehen ystävällisyydestä tämän heittäessä takkinsa hänen lämpimikseen. Sinestra sammutti tulensa ja katsoi hymyillen miestä joka oli osoittanut niin yhtäkkiä suurta ystävällisyyttä häntä kohtaan.
"Kiitos. Jaa puolivampyyrien yö." Sinestra nauroi. "Totta. Onkohan meitä muitakin?"

He istuivat hetken hiljaa. Sitten mies sanoi " Sen sijaan olisi parempi juosta korttelin ja mennä suihkuun, jos halusi itsensä lämpimäksi tai mennä hikiseen tassijoiden viereen. "
Sinestra ihmetteli tätä.
"Anteeksi, mutta mitä tarkoitat tuolla ´mennä hikisten tansiioiden viereen´?" Hän kysyi. Kohta pitäisi kyllä jo ihan oieasti lähteä. Sinestra jäi odottamaan miehen vastausta yön jo vaihtuessa lähemmäs päivää. Taivaan vaalentuessa entisestää heräsivät linnut laulamaan ja Sinestra kuunteli niitä mietteisiinsä vaipuneena.

Serag halusi olla ystävällinen vampyyri. Hän oli todella erinlainen, kuin mitä hänen setänsä on. Hän ei olisi ikinä samanlainen mies, kuin setäsnsä. Hän ei voisi ikinä uskoa, että hänen setänsä pitäisi Seragin luonteesta. Serag myös naurahti iloisena Sinestralle. Nainen sai hänet iloitsemaan jonkun verran puoli yksinäisyyden yöstä. Vaalean siniset silmät kääntyivät katsomaan naista, kun kysyi uudemman kerran, kun nainen ei ymmärtänyt kysymystäänsä.
" Sitä vain, jos et jaksa juosta niin voit mennä tassioiden viereen. Tassioiden lämpö ylettyy sinuun mikä samalla lämmittää sinua. " Serag sanoi.
Serag lopettuaan hän kastoi naista. Silmät eivät katsonut muaalle, kuin naisen silmiin.