Lammella.

//Jaahan en oikeastaan osa sanoa. //

Vanha veikko kuuli naisen kehuja, mutta hiljattaen häntä alkoi ärsyttää naisen kehut. Olisi miehestä tuntunut, että kohta pitäisi sano miksi oli lukennut niin paljon kirjaa. Mies hieman naurahti naisen vaaroista sanasta.
" Minä en usko, että joutuisit mihinkään vaaraan. Ainakaan minusta ei voi tapahtua, mutta voisi tapahtua niin, että jotka yrittävät tehdä pahaa saavat sivulta isot läymäykset takamukseen. " Mies sanoi.
Sanotessaan hän oli katsonnut naista.

Miehen silmä katsoivat auringon laskua ja nyökytteli pienesti naisen sanaudelle.
" Auringon laskusta tulee niin monta iloisuutta, rakkautta, muistoja surullisuutta tarinaa. kaiken laista mitä voisitkaan keksiä. " Scorpius sanoi.
Sanotessaan hän muisteli pienesti menneisyyttä, mutta nyt hänen täytyi katsoa tulevaisuutta.

//Noh.. ei se haittaa ^^//

"Hah! Hyvä juttu..." Sirene naurahti hieman Scorpiuksen sanoille ja käänsi katseensa mieheen päin. "Niinpä, olet täysin oikeassa." Sirene kertoi ja huokaisi. Nainen katseli nyt kiehtovaa auringon laskua ja melkein nukahti, mutta pysyi kuitenkin hereillä.

'Onpa tänään aivan ihana auringonlasku. Tulee vanhat ajat mieleen, kun olin ihastunut erääseen ihanaan poikaan, mutta, kun sen piti rakastua johonkin toiseen!' Sirene ajatteli itsekseen ja käänsi katseensa pian hieman syrjempään. Hän nousi penkiltä ja seisoi sen penkin edessä, jossa oli äskettäin istunut ja katsoi siitä aurinkoa.

Nainen laittoi kätensä otsalleen, sillä aurinko häikäisi hieman hänen silmiään, mutta nainen kääntyikin Scorpiukseen päin. "Oli käännyttävä hetkeksi poispäin auringosta, koska se häikäisee silmiäni jonkin verran..." Sirene-Floren mutisi hieman vaimealla äänellä ja huokaisi syvään.

Mies katsoi suurimmaksi osaksi auringon laskuja miten se teki taivaalle niin upeasti erivärisiä värejä. Miehen silmiä aurinko ei häiritsennyt laisinkaan sen sijaan mies nautti siitä kovasti. Hän ei osannut vai tehdä ja sanoa seuraavaksi. Välillä hänkin katsoi naista. Scorpius ihmetteli miksi nainen nousi seisaalteen. Mies alkoi miettiä, kun nainen oli sanonut hänelle silmien häikäisystä.
" Sinulla on arat silmät. Ei niille pyty mitään, mutta auttaa pystyy. " Scorpius sanoi.
Hän lausui pienesti jotakin vanhan aikaista kieleltä kuulostaen. Miehen käteen tuli kaksi silmä muotoista lasia ja niihin väliin musta metalle. toiselle puolelle varsi mistä pystyi pitämään kiinni.
" Kokeile näitä. Näillä ei pitäisi sattua sinun silmiisi enään. " Mies sanoi.
Sanotessaan hän hymyili hänelle.

"Niin, ei silmille voi mitään." Sirene-Floren päivitteli hymyillen ja haukotteli hieman. Sirene näki ja kuuli, kuinka vanha Scorpius teki taikoja. Taian ansiosta Scorpius sai aikaan lasit. "Kiitos paljon." Sirene kiitteli ja otti käteensä lasit, joita mies tarjosi ja nainen laittoi ne silmiensä eteen. Lasien ansiosta Sirene pystyi katsomaan jälleen upeaa auringonlaskua.

"Katso, tuolla menee parvi joitakin lintuja. Tunnistatko sinä ne?" Sirene kysyi, kun huomasi taivaalla lähestyvän lintuparven. ' Toivottavasti Scorpius tunnistaa nuo, kun niin haluaisin tietää mitä lintuja ne oikein ovat...' Ajatteli Sirene-Floren hieman hämillään auringon eri sävyistä.

Mies hymyili ja toivoi,että lasit auttoi naista näkemään aurinkoon suuntaan paremmin, ettei kirpaisi enään niin paljoakaan naisen silmiä.
" Ovatko sopivat silmillesi? " Scorpius kysyi hellästi.
Mies havahtui katsomaan taivaalle, kun Sirene huudahti iloisesti, kun näki lintu parven menevän oshitse. Silmät hieman meni sirrilleen, mutta hän näki todella hyvin.
" Ne ovat paratiisi papukaijoja. Ihmeelistä niitä esiintyy tääläkin. " Mies sanoi helpeämin.
Linnut olivat suunilleen saman lainen, mutta perus väri voih vaihdella tummasta vaalean sävyyn.

"Kyllähän nämä silmilleni hyvät ovat ja hienotkin vielä!" Sirene-Floren selitteli innoissaan harmaahiuksiselle Scorpius nimiselle miehelle, joka oli taikonut Sirenelle hyvät lasit, jotta Sirenen ei tarvitsisi olla näkemättä upeaa auringonlaskua.

"Paratiisi papukaijoja vai? Ohhoh.." nainen hämmästeli ja käänsi jälleen katseensa papukaijoja kohti. Vaaleahiuksinen Sirene ihasteli, kuinka papukaijoja voi olla niin monen näköisiä ja värisiä, mutta nooh...
"Hienot ovat kyllä noiden paratiisi papukaijojen värit! Vai mitä Scorpius?" Sirene kysyi, sillä halusi tietää mitä mieltä tuo Scorpius olisi kyseisten paratiisi papukaijojen eri väreistä.

Mies oli iloinen siitä, että nainen piti hänen tekemistä lasista millä pystyi katsomaan aurinkoa kohti.
" Hyvä. " Mies sanoi.

Scorpius katsoi papukaijoja hieman ihaillen. Lintujen väri oli kaunista katseltavaa ja väreistä myös huomasi lintujen persoonan.
" Ne ovat todella kauniita. Ainakin pariskunta löyttää itsensä värien avullla jos on muitakin keinojakin. "
"Varsinkin toi..." Sorpius osoitti sormella pienesti. " Jolla on vihreä ja keltasta ja hieman punaista. " Mies sanoi.
Hän oli samalla sanonnut mikä paratiisi papukaija oli hänestä kaunein.

"Oih, niin se on kaunis papukaija!" Sirene selitti samalla, kun katsoi Scorpiuksen osoittamaan suuntaan. 'Kauniita on. Kauniita on.' hän ajatteli mielessään ja rupesi hyräilemään jotakin laulua todella hiljaa.

"Minusta.. Minusta.. tuntuu, että minun on aika lähteä nyt tai no.. pian kotiin päin, sillä alkaa jo hämärtää ja.. ja siinä tämän päiväisessä lehdessä oli ilmoitus sittä, että kannattaa lähteä kotiinsa näihin aikoihin." Sirene selitti ja käänsi katseensa Scorpiukseen kohti. "Ethän vain pahastu?" Sirene kysyi vielä ja istui takaisin penkille, jolta äskettäin oli noussut.


Sirene-Floren jäi odottamaan Scorpiuksen vastausta rauhallisena.

" Ovat han ne kauniita eläimiä." Scorpius sanoi.
Hän oli tyyni kun Floren sanoi lähtevänsä kotiin.
" Jos sinulta tuntuu niin mene kotiisi, mutta minä en voi pakottaa sinua, mutta minä pystyn kuitenkin vaikuttaa. " Mies sanoi ovelin sanoi.
" En minä pahastu laisinkaan. " Hän lisäsi.
Hän oli noussut seisomaan, kun nainen oli myös noussut. Nopeasti hän istui jälleen penkillä.

Sirene katsahti Scorpiukseen ja hymyili tälle vastaukseksi, kun mies ei ollut estänyt Sirenen kotiin lähtöä.
"No, minun on kai sitten lähdettävä, mutta kanssasi oli mukava jutella kaiken laista asiaa!" nainen selitti ja päästi kauniin hymynsä valtaamaan kasvonsa.
"Otatko nämä lasit itsellesi, vai pidänkö minä ne?" hän kysyi ja mietti mitä mies saataisi vastata Sirenen kysymykseen.

'Huooh... Minun on kyllä lähdettävä kotia kohti.' Sirene ajatteli haukotellen ja samalla hymyillen leveästi. Ilta todella alkoi jo hämärtää, joten nainen ihasteli vielä vähän aikaa aurinkoa, joka oli kohta jo poissa näkyvissä, mutta kuitenkin se valaisi riittävästi kotimatkaa varten. Kaupunginpuistosta ei ollut onneksi edes pitkä matka Sirenen kotiin, joten hyvällä tuurilla matka menisi turvallisesti.
"Jos sallitte, niin lähtisin nyt. Onko sinulla muuten vielä jotakin sanottavaa minulle?" Sirene kysyi samalla, kun oli nousemassa ylös penkiltä, jonka vieressä oli pienehkö vihreä pensas. Nainen katsoi vieläkin vanhaa Scorpiusta kysyvästi, mutta ei enää niin kysyvästi, kuin jokin aika sitten.

//Nooh.. Lopetammeko tämän pelin kohta? Voin käydä sitten ilmoittamassa siitä Aidalle, jotta hän voi lukita tämän pelin... ^^//

" kiitos samoin omasta puolestani oli todella hauska puhua sinun kanssasi. " Scorpius sanoi naiselle.
" Saat pitää lasit, jos tahdot." Mies jatkoi.
Mies oli päätänyt jäädä vielä tänne hetkeksi aikaan, vaikka nainen astelisikotiin. Scorpiuksella oli koti, mutta ei osannut arvostaa sitä kotina, vaikka omistaa vieläkin sen talon.
" Mene varovasti. " Scorpius sanoi viimeisillä sanoilla naiselle, kun nainen oli hävinnyt ilta sumuun.

//Minun puolesta voi//

"No.. Heihei sitten!" Sirene sanoi Scorpiucselle ja käänsi katseensa menosuuntaan kohti. Sirene lähti kävelemään hiljalleen kotiaan kohti ja nopeutti vauhtiaan hieman, jotta pääsisi kotiinsa ennen pimeää.

Vain muutamat linnut lauloivat enää ja nekin ehkä lopetaisivat pian. Sirene ei kuitenkaan jaksanut ajatella lintuja vaan ajatteli sitä, että pääsisi kotiinsa turvallisesti ilman uhkaavia vaaroja tai muuta vastaavaa...

Sirene kääntyi pian kotiinsa johtavalle tielle ja hölkkäsi loput matkastaan.

//Noh.. Käynpä sitten ilmoittamassa Aidalle.//