Lammella.

// Se joka haluaa, saa tulla mukaan vapaasti!!! //

Sirene-Floren käveli ilman minkäänlaisia jalkineita kaupungin-puistoon, lammelle, jossa nainen viihtyi mielellään. Sirene istahti lähimmäiselle kivelle ja katseli ympärilleen, odottaen, jos jotakin tapahtuisi, mutta ei nähnyt mitään tavallisesta poikkeavaa. `Olisi jännää, jos jotain tavallisesta poikkeavaa todellakin tapahtuisi, sillä haluaisin jotakin jännittävää tähän elämääni.` Sirene-Floren hermoili, mutta ei niin paljon, ettei kukaan näkisi sitä.

Sirene nousi kiveltä, jonka jälkeen hän käveli toiselle kivelle, joka oli aika lähellä lampea. Hän kastsoi ympärilleen, mutta ei taaskaan nähnyt mitään poikkeavaa, joten istui kivelle ja upotti varpaanaansa veteen. Sirene rupesi sen tehtyään hyräilemään todella kaunista sävelmää, jonka hän itse oli tehnyt hieman nuorempana.

Kiveä, jossa Sirene istui, varjosti hyvin kaunis ja vanha tammi, josta Sirene kuuli linnun tai, jonkin muun ääniä, mutta nainen ei tiennyt minkä. `Mikäköhän se oli? `Taisin varmaan kuulla harhoja.` Sirene mumisi itsekseen ja lopetti hyräilemisen.

Ilma oli Sirenen mielestä todella hieno, sekä ihana lempeä tuuli antoi lisää eloa Sirenen hiuksiin, joita hän kerrankin piti auki. Sirene kuunteli kuuluiko ääniä enempää, mutta ei eroittanut, muuta, kuin lintujen laulua ja joidenkin muiden puistossa olevien henkilöiden ääniä. Kaikki oli aivan normaalisti, silti Sireneä vaivasi se minkä äänen oli kuullut, sillä hän ei ollut ennen kuullut sellaista, tai ei ainakaan muista kuulleensa mitään samanlaisista.

Vanha mies asteli eteen päin ja katseli sillä silmällä hienoa ilmaa. Todella hyvä keli olla lenkillä ja kertomassa pienille lapsille satuja. Niin hän se teki vanha mies asettui penkille ja penkin vieressä kasvoi kirsikka puu. Kirsikka puusta hän sai tarinan aikaseen. Nyt tarvittiin vain lapsia. Puistossa olisi nuorija ja keskiäisiä lapsia. Lapsija temmelsi ympärilleen, mutta halusivatko ne kuulla tarinoista ja se oli toinen kysymys.

Vanha mies ei panikoinnut vaan osotteli. Yksi nuori tyttö tuli istumaan hänen viereen ja imeskeli tikkaria samalla. Pikkihiuksinen tyttö käääntyi katsomaan vanhaa miestä ja hymyili hänelle. Harmaa hiuksinen mies huomasi hänet ja hymyili takaisin kohteliaasti tytölle.
" Haluaisitko kuulla pienen tarinan kirsikka puusta? " Harmaa hiuksinen mies sanoi ja nojaten keppinsä.
Tyttö pyörytteli päätän. Kirsikka puu tyttö ei oikein kiinostanut. Vanha mies alkoi kertoa asijooita tarinasta siitten vasta tyttöa alkoi kiinostamaan. Niin Scorpius mies alkoi kertomaan pienelle työlle kirsikka puusta tarinan. Samalla kertoessaan tarinaa hän teki taikuutta ja se sai tunnelmaa. Taikuuden nähtyä muut lapset kiirehtivät kuuntelemaan tarinaa. Nopeasti lapset olivat ihan mukana tarinasta.

Sirene-Floren näki, kun pieniä lapsia alkoi kerääntyä pinehkön kirsikka puun luokse, joten katsoi ihmeissään ympärilleen, jonka jälkeen suuntasi katseensa kohti lapsia, jotka olivat kokoontuneet kuuntelemaan luultavasti hyvin mielenkiintoista tarinaa kirsikkapuusta. Sirene kuunteli tarinaa, jota harmaa hiuksinen mies kertoi. Nainen piti tarinasta todella paljon, sillä Sirenen mielestä tuo harmaa hiuksinen vanha mies osasi kertoa sen loistavasti. Sirene kääntyi kokonaan mieheen päin, ja ihasteli tämän tarinan kertomiskykyään. Sirene todella piti tarinasta.

Sirene ihmetteli, miten vanha mies pystyi tekemään niin hyvän vaikutuksen lapsiin. Hän ihmetteli myös miehen tekemiä taikoja, jotka olivat Sirenen mielestä aivan loistavia. `Hän on kyllä todella taitava tuossa puuhassa!` Sirene vakuutteli itselleen hymyillen tyytyväisenä miehen tarinalle.

Vanha mies osaa kyllä kertoa tarinaa ja hyvin, että lapset sen ymmärtävät!` Sirene ihasteli tarinaan uppoontuneena ja katseli miestä, joka kertoi lapsille tarinaa. Sirene nousi kiveltä ylös ja käveli nopeasti eräälle penkille, joka oli tarinankertojaa melko lähellä ja asettui siihen jatkamaan tarinan kuuntelemista. Sirene meinasi jo kerran tarinan aikana nukahtaa, mutta eräs pikku lapsi tuli onneksi istumaan Sirenen viereen, joten hän heräsi.

Vanha mies tajoillaa ja sanponoilaan sai lapset innostumaan tarinasta kovasti. Mitä piedämällä mentii juonesta sitä pidemmmälle taikuuden asijat muuttuivat. Hän osasi taitavasti lisätä taikuutta mukaan. Harvat tarinan kertojat osasi sekoikoittaa magia ja illusiota. Lapset nauroivat hauskoisaa kohdissa. Jännittyivät kivipatsaaksi, kun oli todella jännittä kohta ja mistä heidän mielestää olisi pitännyt muuta tehdä. Lopuksi tuli todella upea ja vaativa taikatemppu. Lapset oli iloisia, kun kirsikkapuun tari loppui todella hyvin. Lapset taputtelivat käsijään lopussa todella kovaa. Jokainen lapsi toi päätteeksi miehelle kolikon ihanasta upeasta ja koskettavasta tarinasta, miikä kertoi kirsikka puusta. Harmaa hiuksinen mies hymyili ja oli onnellinen lapsien hymystä. Iloisuus kuitenkin tärkein miehen mielestä ja sen hymyn ja iloisuuden huomasi miehen ilmeestä. Mies laski rahojaan ja tuumaili itsekkseen, että se raha määrä riittäisi tämän päivän ruoka annokseen.

Sotkuinen vaateita huolimatta, hän pytyi hyvin viihtyttämään rikkaiden lapsia. Hän jäi itse katsomaan lapsia, jotka olivat nyt itse mukamas tarinan hahmoista. Se sai miehen naurahtamaan itsekkeen. Missä hän oli sanonut ja alkanut puhumaan niin oli istunut puun alla auringon varjossa.

Sirene käänsi katseensa nopeasti vanhaan harmaa hiuksiseen mieheen päin, koska mies oli tehnyt jotain upeaa, jotain mitä Sirene ei ollut ikinä ollut nähnyt kenenkään tarinankertojan tekevän.

Tarinan loputtua nainen nousi penkiltä ja käveli uteliaasti tarinankertojaan päin. Sirene ojensi kätensä kohti miestä, odottaen, että mies ottaisi pari kolikkoa Sirenen kädestä."Olet loistava tarinankertoja! Ainakin minun mielestäni." Sirene sanoi hieman ujosti, sillä ei ollut koskaan ennen nähnyt miestä, jolle puhui.

Ilma oli melko lämmin, joten Sirenellä oli aika kuuma. Sirene-Floren alkoi silmäilemään ympärilleen etsiessään jotakin viileää paikkaa. Sirene kuunteli, kun linnut lauloivat omia laulujaan ja kuinka lapset nauroivat ja iloitsivat. Sirene oli melko tyytyväinen elämäänsä.

"Tänään on kyllä aika kuuma päivä!" Sirene-Floren sanoi vaanhalle miehelle ja hymyili niin lempeästi kuin osasi.

Mies katseli rauhassa lapsien temmellystä ja muisteli samassa minkälainen hän oli lapsena. Kuitenkaan hän ei oikeastaan paljoakaan hän ei muistanut laisinkaan. Katse kääntyi kävelevään naiseen, joka ojensi rahaa hänelle. Hän otti rahat vastaan, kun uskoi, että hän oli yksi kuuntelijoisa, kun oli äskettäin kertonut tarinan kirsikkapuusta.
" Voi kiitoksia. Monien vuosijen taito. " Mies sanoi.
Vaikka mies istuikin varjossa oli kumma ilta. Osittain siksi hän piti taukoa tarinoiden välissä ja saisi uusia ideoita tarinoissa.
" Neiti on kyllä oikeassa. Tänään on erityisen kuuma, mutta miksi? Istukaa toki vain, vaikka tämä puu ei toisi täydellistä viileyttä. " Mies sanoi.
Kädellään hän vielä lisäsi, että saisi istua hänen viereen, jos hän haluaisi istua.

"Minä en tiedä sihen vastausta." Sirene-Floren hämmästeli, vaikka hänellähän oli vesi-elementti. "Voin ehkä tehdä kuumudelle jotain, mutta vain, jos sinä haluat!" Sirene kertoi ja hymyili lempeästi vanhalle miehelle, joka oli kertonut tarinan pienestä kirsikkapuusta.

"Voinhan minä toki istua, ei se haittaa, jos tuo puu ei tuo täydellistä viileyttä, sillä ei minulla nyt niin kuuma ole." Sirene sanoi ystävällisesti ja istuutui miehen viereen ja katsoi ympärilleen.

Nainen muisteli myös omaa lapsuuttaan, kun huomasi lasten ilon ja naurun ja hän uppoutui ajatuksiinsa.

Sirene kuitenkin havahtui ajatuksistaan, koska näki pienen lapsen istuvan erään puun juurella ja se tyttö katsoi Sireneen päin. Tyttö näytti avuttomalta, sillä hänellä oli luultavasti todella kuuma, joten Sirene lausui mielessään pienen loitsun, jonka jälkeen pieni lapsi nousi hyvinvoivana ylös ja rupesi normaalisti leikkimään.

" Miksi ets voisi tehdä oman mieleen mukaan, jos saat sään olemaan hieman lämpösemmin. " Mies sanoi.
Hän meni istumaan toiselle puolelle penkiä, kun huomasi naisen istuituvan hänen viereen. Samallla ja osittain hän katsoi naista.
" Teillä taitaa olla ikävä lapsuttaan. " Hän sanoi uudemman kerran.
Mies hymyili kauniisti naiselle, vaikka hän teki itselleen viuhkan joka saisi hänet hieman viileäksi.

//Lyhyt ja tönkäinen//

"No kyllähän toki voin oman mieleni mukaan..." Sirene sanoi hieman epävarmasti, eikä edes sanonut loppuun lausettaan, sillä joku tönäisi hänet alas penkiltä.

"auts!" Sirene huudahti, mutta ei kauhean kovaa. Sirene katsoi ympärilleen, mutta ei nähnyt muuta, kun vanhan miehen, joka oli juuri siirtymässä hieman kauemmas. " Se sattui. Näitkö kuka se oli?" Sirene-Floren kysyi vanhalta harmaa hiuksiselta mieheltä ja nousi hiljattain ylös.

" Niin, kyllä minulla on vähän ikävä on lapsuuttani, mutta ei kuitenkaan kaikkia hetkiä!" Sirene-Floren sanoi ja naurahti itselleen. Nainen istahti penkille huokaisten ja samalla teki itselleen loitsun, että hänellä ei olisi enää niin hirmuisen kuuma.

Sirene laittoi hetkeksi silmänsä kiinni, jotta voisi keskittyä olennaiseen, onnekseen hänen ympärilään oli tarpeeksi hiljaista, joten sai keskittymis rauhan. Sirene avasi vihdoin silmänsä ja katseli ympärilleen.

//No, ei se haittaa, kyllähän niitä sattuu joskus tulemaan..//

Mies katseli myös välillä lapsien leikkimistä ja riehua. Hän katsensa kääntyi naiseen joka oli juuri istunut hänen vieressä oli nyt maassa. Harmaa partainen mies nosti kulmijaan naiselle, kun hän huudahteli hieman vihaisen oliosena. Mies uskoi, että hän oli hieman vihainen, mutta toivoi, ettei olisi hänelle, kun hän ei ole tehnyt mitään. Yleisestikään hän ei tiputtelisi muita penkiltä, kun antaisi juuri istua hänen viereen.
" Olen pahoillani neiti, mutta en tainut nähdä kettää. Mahtaisiko olla kirsikka puu? Annakun minä auta. " Lasten kertoja sanoi.
Hän tarjoutui antamaan kädetnsä ja sen avulla nostaa hänet maasta istumaan hänen viereen.

" Joitakin asijoita muistaa mielellään lapsuuden ajasta, mutta jää myös niitäkin päivä kun joku kiusasi. Ei ole elä helpoa kiltille ihmiselle sekä kisajille. " Vanha mies sanoili lauseita.
Sanottuaan hän katsahti naiseen päin ja hymyili hellästi.
" Ei kai sinua sattunut hirveän pahasti. " Scorpius sanoi.

"Enpä tiedä. Tuskin se mikään kirsikkapuu oli, mutta eihän sitä koskaan tiedä!" Sirene sanoi jo hieman rauhoittuneemmalla äänellä ja pudisteli päätään vastaukseksi miehelle, joka oli ojentamassa kättään naiselle.

"No enpä ole niin varma sattuiko minuun, mutta säikähdin pahemman kerran." Sirene-Floren sanoi hymyillen miehelle lempeästi, kun mies oli ottanut naisen huomioon. Sirene huokaisi helpotuksesta, että mitään pahaa ei kuitenkaan sattunut, vaikka olikin tippunut maahan johonkin ihmeellisen näköiseen asentoon. Nainen katseli ympärilleen ja toivoi, että moni ei katsoisi häneen päin, kun oli pudonnut penkiltä nolosti. Hän näki kuitenkin kolme lasta, jotka katsoivat ihmeissään Sireneä, joten nainen hymyili heille leveästi, jotta lapset rupeaisivat taas leikkimään kirsikkapuusta kertovan tarinan henkilöitä.

"Saanko kysyä, kuka oikein olet?" Sirene-Floren kysyi vanhalta mieheltä, joka oli kertonut upean tarinan kirsikkapuusta. Sirene jäi odottamaan vastausta ja samalla toivoi, että mies kertoisi nimensä, sillä Sirene olisi muuten aika epäröivä jutellessaan toiselle, jota ei tuntenut juuri ollenkaan

" Vai niin. Ei sitä kukaa saa selville kuka tönäsisi penkistä. Patsi kuka tönäisi. " Vanha veikko sanoi.
Hän oli auttanut naisen seisomaan, mutta antoi hänen itse päättää mitä haluaisi tehdä istua vai seistä. Mies huomasi ja sailaisi hänen huomaustaan, kun nainen oli hieman nolo tippuessaan penkiltä.
" Joku kirjailia oli sanonut omassa kirjoissa. Kun säikähtää monesti tai vaikka yhden kerran pahasti sinulla on hyvä sydän ja elät pitkään. Itse olen osittain samaieltä. " Vanha mies sanoi.
Lopuksi hän katsoi naista.

Vanha veikko hieman hymyili ja hihili salaperäisesti.
" Haluatko oikeasti tietää kuka olen? " Scorpius sanoi.
Hengitys rentoutui nopeasti samoi tasaantui. Vanha veikko mietti hiljaalleen miten hän voisi sanoa tai sanoilla. Tekisikö vanhan esityksen vai uudemman.
" Minulla on vanhan aikainen nimi Scorpius. Olen lukenut liijan paljon erilaisia kirjoja, josta olen saanut ispiraatioita tarinoihin. " Scorpius sanoi.
Hän ei kuitenkaan kertonut syytä kirjojen lukemiseen, vaikka mielellään hän luki erilaisia kirjoja. Harvinaista oli mieheltä se, että hän oli sanonut oman etunimensä ekana. Scorpius sanottuaan nainenkin esittelisi hänen omansa nimensä.

"Niin, olet oikeassa! Ei sitä kukaan muu voi tietää, kuin se joka itse minut tönäisi alas."Sirene-Floren sanoi hieman ihmetellen, mutta ei kuitenkaan paljastanut ihmettelyään vanhalle miehelle. "Ahaa, mielenkiintoista on." Sirene päivitteli, kun Scorpius sanoi jotain kirjailiasta.

"No eihän se ole ihan välttämätöntä, mutta kuitenkin haluaisin tietää kenelle puhun!" Nainen sanoi iloisesti miehelle. "Ahaa! Eihän niitä kirjoja koskaan tule luettua liian vähän." Sirene selitti, ettei heidän välilleen tulisi ääretöntä hiljaisuutta. "Minä olen Sirene-Floren."Sirene paljasti, vaikka ei ollut aivan varma siitä, pitikö niin edes tehdä.

`Voikohan tuohon Scorpiukseen edes luottaa?` Sirene kysyi itseltään ja päätyi kuitenkin sellaiseen vastaukseen, että mieheen voisi ihan hyvin luottaa.

Sirene katseli ympärilleen tyytyväisenä elämäänsä ja hymyili lempeästi. Sirene käänsi katseensa puistoon päin saapuviin pikkulintuihin, jotka lauloivat ihanasti.

" Ei kirjoista tule ikinä liikaa luotuksi. Aina voi jotakin kirjoista oppia ja käyttämään omaksi hydyksi. Osittain se on yksi heikkous ja toisin hyvä jos osaa leikitellä asijoista. " Scorpius sanoi.
Hsotuksi ajaksi hän oli katsonut naista, mutta se oli vain sen ajan. Katse oli arvaaton mitä hän nyt katsoisi, mutta ainahan pystyi arvailemaan mihin vanha veikko katsoi. Naisen sanoissa oli osittain erikoista mitä muissa hän ei ole kuullut.
" Se on kylläkin minusta totta aina tahtoisi tietää, että kenelle puhuu. Joskus taas ei, kun tahtoo pitää jännityksenä. " Hän sanoi.

Mies oli vain esitellyt etu nimensä, kun ei oikein hallunnut sukunimeä paljastaa ja silloin nainen pystyisi hokaisemaan, että mies oli vanki karkuri. Ilmeetsä ja eleestä hän ei ollut laisinkaan vanki karkuri oloinen, vaikka asustaan voisi päätellä.
" Sinulla on todella kaunis nimi. " Hän sanoi.
Sanottuaan hän tuumaili hieman omassa mailmassa.
" Siitä hän voisi kertoa tarinan. " Scorpius sanoi ja toisella kädellä silitti harmaata partaansa.

"Niin no, tätyy myöntää, että olet aivan oikeassa!" Sirene-Floren kertoi ja hymyili miehelle, jotta tämä ei luulisi Sirenestä mitään pahaa. "Oletko jo lukenut tämän päiväisen lehden?" Sirene kysyi Scorpiukselta ja käänsi katseensa mieheen, jolle puhui. "Siinä oli aivan hirveitä uutisia! Ainakin ne salamurhat, mutta miten joku edes pystyy tekemään jotain sellaista?" Sirene-Floren kysyi Scorpiukselta ja purskahti melkein itkuun.

"Muuten, en haluaisi olla töykeä, mutta miksi sinulla on noin huonot vaatteet?" Sirene heitti uuden kysymyksen ilmaan. "Ahaa! Kaunis nimi, voi kiitos." Sirene sanoi vanhalle miehelle. "Voit toki kertoa tarinan siitä, jos vain tahdot?" Nainen kehoitteli Scorpiusta, joka juuri rupesi silittelemään harmaata partaansa.

`Hmm.. mies vaikuttaa hieman omituiselta, en todellakaan tiedä miksi hänellä on noin huonot vaatteet!` Sirene-Floren päivitteli mielessään ja meinasi jo kertoa ajatuksensa miehelle, mutta ei edes aloitttanut.

Mies nyökkäili.
" Olen pahoillani, mutta en ole lukennut laisinkan tämän päivän lehteä. Toivottavasti ei ollut paljon erikoista ole. Oliko tänä päivän lehdessä mitään uutta ja erikoista? " Scorpius sanoi.
Lopuksi hän vielä kysyi.
" Toivottavasti he eivät..."
Miehen lause jäi kesken, kun nainen alkoi näyttää surulliselta. Mies ei kuitenkaan kysynnyt, kun hän huomasi naisen katsoneen häneen.

Naisen yllätävä kysymys sai yllätyksi, mutta hän osasi nopeasti peittää yllätyksensä.
" minä pidän kovasti tämmöisistä vaatteista ja minulla ei ole varaa. " Vanha veikko sanoi.
Osisttain miehen lause oli valettaja taas puhdasta asijaa. Mies mietteli miten alottasi ja sen lisäksi hän osasi saada lapsia ympärille. Kun lapsia oli tarpeeksi niin silloin hän alkoi kertoa tarinaa.

"Aijaa... No, ei se mitään!" Sanoi Sirene-Floren yrittäen hymyillä kauniisti, mutta käänsi kuitenkin päänsä maahan päin. "Ei siinä mitään hirveän ihmeellistä ollut, muuta kuin salamurha juttuja, etsintäkuulutettuja ja sen sellaista.. Ai niin! Olihan siinä myös siitä, että ei saa mennä ulos pimeän tullen tai jotakin sellaista!" Sirene selitti hieman kauhuissaan ja jatkoi:"En edes lukenut sitä lehteä niin tarkkaan, joten en muista siitä paljoa!"

"Ahaa, anteeksi. Eihän kaikilla ole ole rahaa hyviin vaatteisiin..." Sirene-Floren sanoi hieman alakuloisena, mutta ei silti näyttänyt alakuloisuuttaan kenellekkään, sillä ei kerjännyt paljoa huomiota. Sirene huokaisi hieman, sillä pian saattaisi tulla ilta. `Milloinkohan minun pitäisi lähteä kotiin? Ei, en vielä ainakaan!´ Nainen mietiskeli itsekseen ja katsoi kotinsa suuntaan. Hänen kotinsa ei kuitenkaan näkynyt puistoon hyvin, mutta ei se Sireneä haitannut laisinkaan, sillä hän ei halunut edes, että se näkyisi selvästi yleiselle paikalle.

Sirene-Floren ihasteli ympärillään leikkiviä lapsia, sekä pieniä lintuja, jotka lauloivat ihanasti, kuten ennenkin. " Nuo linnut ovat kyllä hyviä livertelemään ja muutenkin niin suloisia, vai mitä!?" Sirene-Floren tokaisi, jotta heidän välilleen ei tulisi äkillistä hiljaisuutta.

Mies oli kuitenkin helpottunut, kun nainen ei sanonnut laisinkaan hänestä. Kuitenkaan hän ei näyttänyt itseänsä helpottuneeksi. Voisi olla seuraavassa lehdessä olsi sellainen.
" Jotenkin ne ovat lireltelemään. " Mies sanoi hiljaisesti.
Heidän väliin kylläkin tuli pieni hiljaisuus.

Hetken ajan päästä hän alkoi Scorpius alkoi kertomaa tarinaa Sirene-Florenista. Tarnina alkoi hennosti ja pienesti surullisuutta.Vanha veikko ei tiennyt naisen menneisyydestä ja luonteesta. Niin hän kertoi tarinnan hänestä omin silmi. Hetkeään myöhemmin lapset kerrääntyivät uudelleen vanhan miehen ympärille ja kuulemaa tarinaa. Tässäkin esityksissä hän käytti taikuuttaan, mutta todella vähän. Taikuus oli pienessä asemasta. Lapset kuuntelivat tarkoin.

"Niin nuo linnut ovat niin ihania!" Sirene sanoi ja hymyili hiljalleen.
Sirene-Floren rupesi kuuntelemaan, kun Scorpius alkoi kertoa tarinaa Sirenestä. Nainen pohdiskeli, miten joku voi osata kertoa noin hyvin tarinoita!

Nainen hymyili, sillä lapsia alkoi kerääntyä Scorpiuksen ja Sirenen luo. Hän oli todella iloinen, siitä, että oli löytänyt juttuseuraa näin tylsänä ja kuumana päivänä! Sirene-Floren ihasteli miehen tekemiä taikoja, jotka saivat aikaan lasten naurua ja muuta iloitsemista. Sirene alkoi hyräillä samaan aikaan hiljaista laulua, jonka itse oli keksinyt joskus nuorena.

Nainen katseli ympärilleen, kun lapsia kerääntyi yhä enemmän ja enemmän, miehen kertoma tarina todella kiehtoi heitä. Nainen mietiskeli päivän lehteä, mutta ei kuitenkaan hirveän kauan, sillä ei halunut vaivata päätään pelottavilla ajatuksilla.

Nainen hymyili vielä lempeästi ja lempeä tuuli kävi hänen poskilleen, Sirene nautti tuulesta.

" Sirene juoksi hengensä edestä. Ei edes jalkojen kipu saisi hänet pysähtymään apikoilleen ja odottella pahaista ystäväänsä. Hänen paras ystävänsä Liner oli nyt pahaholainen.
^Et sinä pääse minusta pakoon.^ Liner sanoi.
Sirene ei kuitenkaan lannistutanut naisen sanoihin. "
Scorpius oli muutanut ääneensäkin itserakkaaksi naisen sävyiseski, kun sillä sai yleensä yleisön nauramaan. Se oli totta ja lapset olivat todella mukana ja nauru samassa jamassa. Vanha mies kuitenkin huomasi vieressä olevan naisen lukeneen lehteen. Katse oli vain sekutti murto-osasta.

" Liner vanha Sirene ystävä sai hänet jalkoihinsa. Sirene ei pyytänyt mitää armoa, vaikka hänen ystävänsä yritteli saada Sirenen sanomaan jotakin armollista. Sirenen katse oli todella vihainen ja raivostunut.
^Sinun rakastettusi luopuu sinusta ja hän ottaa minut vaimoksi. Sinä saat elää vanhana piikana. Liner sanoi. ^" Scorpius sanoili.
Hän vielä jopa nauroi kuin paha nainen. Mies käytti erilaisia äänen painotte ja sillä sai tarinan vielä eloisammakksi.

Sirenellä loksahti suu melkein auki, kun Scorpius keksi niin loistavaa tarinaa. Lapset nauraa kikattivat ja jotkut kuuntelivat aivan hiljaisina. Nainen nauroi hieman, kun Scorpius nauroi, kuin tarinan paha nainen! "Aivan mahtava tarina!" Sirene huudahti innoissaan tarinasta.

Nainen katsahti ympärilleen ja näki, kuinka lapsia melkein virtasi miehen tarinaan lumoutuneena. Sirene hymyili Scorpiucselle, joka oli saanut aikaiseksi suurenmoisen tarinan. Nainen silitteli hiuksiaan ja alkoi hyräilemään taas keksimäänsä laulua, mutta hyvin hiljaa, jotta pikkulapset eivät häiriintyisi.

`Miten ihmeessä Scorpius osaa keksiä noin hienoja ja mahtavia tarinoita!?´ Sirene kysyi itseltään hieman hämillään, mutta ei keksinyt oikean tuntuista vastausta!

Hän mietti myös, että milloin hänen pitäisi lähteä kotiin päin, sillä pian varmaan tulisi hämärää...

" Niin Sirene sai rakkaansa miehen takaisin ja Liner oli tyrmien sisällä. Rakastavaiset elivät onnellisina ja varmaakin oli tulossa pieni lapsia ja kuka sen nyt tietää. " Scorpius sanoi.
Noin vanha mies lopetti tarinansa. Lapset olivat iloissaan ja antoivat tarinan kertojalle rahansa ja lähtivät leikeihin. Scorpius oli iloinen, kun lapset olivat iloisia. Hän katsahti neitiin päin.
" Mitä sinä pidit tarinasta. kuvasiko mitenkään sinua? " Mies kysyi.
Hän oli aivan varma siitä, että viimeinen kysymys ei ollut hyvä idea.

Sirene pysyi hetken vaiti. "Noh... en oikein tiedä." Sirene sanoi hieman äkkipikaisesti, mutta hillitsi kuitenkin itsensä, että ei sanoisi mitään julmaa.
Sirenekin ojensi nyt vain yhden kolikon, sillä Sireneä oli ruvennut hieman epäilyttämään joku asia...

"Olet todella hyvä kertomaan tarinoita, mutta missä ihmeessä olet oppinut tuon taidon!?" Sirene kysyi melko kiinnostuneena ja pyyhkäisi muutaman vaaleahkon hiuksen silmiltään ja laittoi ne korvansa taa, jotta ne eivät häiritsisi Sirene-Floreniea niin paljon.
Nainen katsoi iloisesti ympärilleen. `Olisikohan nyt hyvä hetki lähteä kotiin, että kukaan ei yrittäisi tehdä minulle mitään pahaa, ellei...´ Sirene mietti ja aavisteli varmaan varan läsnä olon.. Hän oli aivan varma, että kohta tapahtuisi jotain odottamatonta, jotain mitä ei olisi toivonut..

Mitäköhän se voisi olla. Sirene katseli ympärilleen vieläkin, jos se joku vaara ilmestyisi vaikka jonkin pensaan takaa... Sireneä pelotti hieman tuonpäiväoisen lehden salamurhat, sillä pian olisi tulossa hämärä.
"Pitäisiköhän jo lähteä kotia kohti, kun täällä alkaa hiljalleen hämärtyä?" Sirene kysyi Scorpiukselta.

Mies nyökkäsi kiitoksi naiselle ja otti naiselta kolikon. Lopuksi hän kuitenkin laski rahat mitä lapset olivat antaneet hänelle. Naisen kysymys sai miehen miettimään miten hän voisis vastata hänelle säädyllisesti.
" Olen oppinut erilaisista kirjoista koko elämäni aikana. " Scorpius sanoi.
Mies oli hieman epäröi sanotessaan.

Mies katsoi hetken naista ja sitten luontoa. Suun huulet liikuhtelivat mietteliäästi.
" Auringon aika mennä nukkumaan ja kuun aika ottaa ohjakset. " Scorpius sanaili.
Taivaalla ei ollut laisinkaan pilviä. Kauniisti ja hiljaa aurinko laski maille ja siitä syytä tuli kaunis auringonlasku. Väri loisti kauniisti taivallaalla.

Sirene-Floren katsoi, kun Scorpius laski rahojaan, mutta käänsi katseensa muualle.
"Kyllähän sitä lukiessaan oppii, mutta ihmettelin silti taitoasi." Sirene kehui miestä.

"Niin, totta puhut. Kohta tulee pimeä, minun pitäisi varmaan kohta puoliin lähteä, eetä en joutuisi vaaraan.." Sirene sanoi ja katseli ympärilleen alttiina vaaroille...
"Ai että, mikä ihana auringonlasku!" Nainen ihaili melkein lumoutuneena punertaviin sävyihin.

Nainen mietiskeli päivän tapahtumia ja käänsi nyt katseensa kohti pensaikkoa, sillä hänestä tuntui, että siellä olisi joku, mutta tuskin sentään..
Hän katsoi, kun lapsia ei ollut enää niin paljoa, kuin aikaisemmin iltapäivällä, mutta Sireneä ei se kauheasti haitannutkaan. `Olisikohan nyt oikea hetki lähteä kotia kohti, vai uskaltaisinko jäädä tänne vielä vähäksi aikaa?´ Sirene kysyi itseltään ja jäi miettimään mitä tekisi.

//Milloinkohan tämä pitäisi lopettaa, vai onko luvassa jotain jännää?//