Särkyneitä sydämiä

Ayonën ilme kirkastui huomattavasti, kun hän kuuli mitä Aelf pohti ääneen. Neitoakin taisi vetää puoleensa arvoituksellisien erämaanlaivojen salaperäinen kuolaaminen. Kamelit tosiaan olivat upeita eläimiä, siitä huolimatta, että eivät omistaneet huumorintajua ja että olivat ihmissyöjiä. Ei Aelfilla mitään hätää sen suhteen ollut, hänhän oli haltia! Onnen päivät. Jos hänen tielleen vielä joskus elämässä sattui kameli, niin hehän tulisivat mainiosti toimeen!
Aelfilla oli nyt kamelin ulkonäkö ja kamelin kuolaava luonne, hänkin siis oli salaperäinen ja puoleensavetävä!
Mutta kun palattiin Ayonëën voitiin todeta että hänen kasvojen ilmeensä oli yhä verrattavissa hangon keksiin, Aidan sanoin kiillotettuun aurinkoon.
"Viehättävätkö he sinuakin!?" Aelf kysäisi uskomatta silmiään, pienet tihrusilmät olivat pullistua kuopistaan.

Mies oli tarkkaavainen ja varuillaan, kuin kunnon kameli konsanaan. Hänen mielestään tilanteesta puuttui kokonaan rytmi ja hän napsautti sormiaan hapuillen, löytääkseen sen.
Ayonën nilkkoihin valahtivat neonvihreät villahousut, joita neito sitten tarkasteli yllättyneenä. Neito nosti ne nenänsä alle haisteltavaksi, se oli kai joku alkukantainen tapa tutkia viestejä mitä toiset lajitoverit olivat jättäneet villahousuihin. Aelf katsahti toimitusta kulmiaan kurtistellen kunnes valahti kalman kalpeaksi makkara nenänsä takana. Muorillakin oli suvussa kiertävät virtsavaivat! Oliko Ayonë haistanut sen jo silloin kun housut olivat vasta ilmestyneet? Voi ei, vaivat kai olivat pahentuneet sitten viime haistelun!
Ayonën silmät pyöristyivät kauhusta villahousujen takana. Hän kiljaisi kahuistuneena ja viskasi villaousut Aelfia päin. Ne jäivät riippumaan makkaranenään jolloin Aelfkin saattoi haistaa että virtsavaivat tosiaan olivat muorilla pahentuneet.
"Aelf! Ovatko nuo sinun? Onko sinulla yleensä tapana kusta housuun?" Ayonë kiljui pudistellen päätään.
"Sinun nilkoistahan ne ilmestyivät." Hän totesi kovin nenäkkäästi, mikä nyt onnistui kun nenällä oli pituutta ja vielä lisää pituutta tuli sen päässä roikkuvista villahousuista. Aelf suunnitteli pistävänsä villahousut talteen, kun Ayonë ei katsonut, eihän mummon lempihousuja sopinut hävittää !

Sitä seurasi kosto, jolloin Ayonë paljasti miehen salaistakin salaisemmat teletappi-tangat.
Aelfin oli pakko hetken ihailla itseään, hän tosiaan näytti hyvälle niissä, ennen kuin nosti valahtaneet housunsa. Ayonë rupesi päivittelemään, mitä Aelf ei tietenkään ollut osannut odottaa. Ne harvat naiset joille hän tangat oli näyttänyt, olivat tosiaan pitäneet niistä!
"Väitätkö ettet muka itse pitäisi teletapeista?" Ärähti Aelf killittäen makkaranenänsä takaa pienillä tihrusilmillä.
"Tuota.. kukapa nyt niitä ei rakastaisi! Melkein yhtä muodokkaita, kuin kamelitkin. Harvi vain, että ne kuolaavat van niin vähän.."
Ayonë kuullosti niin surulliselta, että Aelfin oli pakko heltyä. Hän veti päällyspaitannsa kainaloihin ja alus paidassa oleva televisiovastaan otin napsahti päälle. Violetin värinen tiivitaavi, teletapeista kamelimaisin, napitti Ayonëa kuolaten kovasti, jopa niin että pisaroita tippui Aelfin kengille. Oikeastaan, eivät teletapit usein kuolanneet, mutta Aelf oli lähettänyt Tiivitaaville teleportaalisen käskyn hivenen Ayonëa piristääkseen.
"Tämä, tämä on toinen salaisuuteni, se jonka paljastan vain harvoille." Hän katsoi Ayonëa silmät täynnä välkehtivää intohimoa. -Teletappeja kohtaan.

Hetki löi ja Ayonë alkoi laulamaan Petteri Punakuonoa varsin viehättävällä äänellään, loppu suoralle kun päästiin yhtyi Aelf muistelmissaan kuoroon römeällä nenääänellään, joka syntyi kun villahousut peittivät nenänreiät. Aelf niin nautti laulusta, että oli harmi kun hän ehti näyttämään äänenlaatuaan vain muutaman sanan verran.

"Kiitos, et tiedä miten olen nyt hyvilläni. Miten voin korvata tämän, kelpaisiko makkara, punainen makkara ?" Mies ryntäsi liikuttuneena halaamaan Ayonëa.
Vain hetki ennen, kuin tapahtui se jokin mistä Kyöpelinvuorella oli sovittu jo maailmojen alussa, ehti Ayonë huudahtaa ihastuneena: "Punainen makkara! Fantastista!"
Whiuu ja se sovittu juttu oli käynnyt. Aelfilla ei ollut nenää ollenkaan, ei edes sitä minkä pienuutta hän ei ollut havainnut ennen suurta mahtavaa makkaranvaltakautta, jota seurasi petteri makkara. Ayonën alahuuli väpätti, Aelf oikein odotti milloin pääsisi parku. Ei se hänelläkään ollut kaukana, eihän hänellä enää nenää ollut ollenkaan! Ayonë pystyi ihan rauhassa näykkimään omaa makkaranenäänsä, mutta Aelfilla ei ollut mitään, ei mitään!

"Aelf, teleportoi mahti herra kuolakameli tänne ! Minä niin haluan nähdä sellaisen, upean ylvään otuksen, nyt en kerta voi enää edes ihailla sinun nenääsi!" Ayonë huudahti, kuin olisi keksinyt jotain hulppeaa, ratkiriemastuneena. Hulppeaa se olikin.
"Mahtava tuuma!" Aelf kiekaisi.
Hän pomppi innostuneena paikoillaan, talloen mummon villahousuja, jotka olivat tipahtaneet kun nenä katosi. Nenän Aelf oli jo vallan unohtanut, olihan tulossa jotain suurempaa!

Hän napsautti sormiaan ja kaukaa saattoi heti kuulla töminän joka läheni. Se oli jo aivan lähellä ja sitten - sitten suoraan muurista läpi heidän eteensä ryntäsi kameli, vauhkoontunut ja jopa kuolaavampi kuin yleensä. Sen tummat syvälliset kamelin silmät pyörivät paljastaen valkuiaisia.
"Ooh!"
Se oli ainoa mitä Aelfin suusta pääsi.
"Näyttäkää minullekkin!" Se taas oli ainoa mikä pääsi tiivitaavin suusta, paita oli nimittäin jo valahtanut alas peittäen televisioruudun, eikä teletappi parka päässyt näkemän tuota upeaa eläintä.

/ SÄ TEET SAMAN MULLE, MUMMON VIRTSAVAIVAT OIS KYL PITÄNY PITÄÄ PIILOS TYTTÖ Silmäpuolisorto <3 /

OOOKOO.

ELI OO JA KOO NIINKU OO&KOO yhtäku OOKOO tai OK

AIKA KIVA TÄÄ MEIJÄN PELI : >>
IHAN OK OO&KOO PELI SIIS KYSEESSÄ.

Tää on atki riemukas ollu näiden muutamien viestien aikana, en ihan ymmärrä miten esim sul riittää huumoria tuon viestis verosee viestii :>> Kivaa olla suuttunu. kivaa olla ookoo.

Kivaa sanoo ookoo

Eli OK

TAJUUTKO ?

Ihastuin muuten juuri tuohon allekirjoitukseesi! <3
Mäkin rakastan herkku.nettiä, ihan kybällä kuule!
Mulle on kerrottu et kamelitki käy siellä : >
Eli sen on pakko olla ihan super OOKOO paikka!

Aika jännää et säki oot löytäny sinne : ) Mä oon rekisteröityny siel nikil ookoo, mikäli et oo viel tajunnu. Siis kun et oo viel tajunnu.
Mut todellaki, se on munki mielest OOKOO paikka isol Peellä =)
Mun allekirjotus on vähän hulvaton en itse joudu vaivautumaa pistää siihe mitää, siihe vaa ilmesty joskus toi ja koko aakoo on niin ookoo, et hämmästyin miten joku muu ku minä on voinnu keksiä mulle niin ookoon aakoon. Mut kappas, tää juttu on tält erää ookoo.

Eli onks sulle ookoo et vastaan heti ku tuun ens kerral ?

Ayonë huudahti kovaan äänen haluavansa Aelfin teleportoivan mahti herra kuolakamelin tänne ja sassiin! Niin kova oli neidon halu nähdä sellainen ylväs otus, kauniine takamuksineen ja karvaisine silmineen.
Kameleilla kerrottiin vieläpä olevan maailman pisimmät ripset! Mikä mahti juttu! Ayonë halusi yhä enemmän päästä halimaan tuollaista kultaista otusta!

Kun hän sitten kuuli Aelfin kiekaisevan, että: “Mahtava tuuma!”, täytyi Ayonën ruveta jo tanssimaan Aelfin ympärillä hullunkurista onnentanssia, jonka kameli olisi varmasti tunnistanut kosiotanssiksi, mikä tanssittaan aina ennen parittelua, mutta ukkosen Jumala Thor taisi tulkita sen vahingossa aivan väärin, nimittäin sadetanssiksi, sillä pian alkoi satamaan roppakaupalla vettä niskaan, mikä sai Ayonën kiekaisemaan vähintäänkin yhtä kovaa, kuin Aelf oli kiekaissut, neito vain ei ihan onnesta kiekaissutkaan.

“Äkkiä! Nosta ne mummosi kalsarit ylös! Ehkä ne vielä puhdistuvat kaikesta siitä virtsasta!”, Ayonë huudahti Aelfille, jolle oli kyseiset villa-alkkarit hetki sitten viskannut. Ja jostain syystä Ayonë nyt vain tiesi niiden kuuluvan Aelfin mummolle.

Ja naps! Ihana ilmestys oli ilmestynyt kujalle heidän eteensä. Herra kameli, se oli tosiaan täällä! Kuinka hurmaavaa kerrassaan! Ayonë yhtyi täysin siemauksin Aelfin OOH-huutoon, ja ryhtyi nyt tanssimaan kosiotanssiaan kamelin ympärillä, jonka suusta valui kuolaa nyt entistä enemmän, ja tietysti kaatosadekin koveni siinä samalla.
Taisivat kamelin kuola ja taivaan sade kilpailla siitä, kumpi valui kovempaa.
Ayonë taas ei malttanut lopettaa tanssiaan, niin innostunut hän tuosta kamelista oli, että oli jopa unohtanut kihlattunsa.

//Vastasin nyt jotain tosi OOKOOTA. JA MULLEHAN KAIKKI ON TIETYSTI OOKOO : DD
Ja ah, herkku.net <3 Itse olen siellä nickillä OO&KOO, tuuthan kommentoimaan mulle sinne? tuuthan?<3//

“Mahtava tuuma!” Aelf ei voinnut olla kiekaisemtta, kuinka hän ei ennen ollut tullut ajatelleeksi sitä, että olisi voinnut teleportoida kamelin luokseen ? Hänellähän oli lahjat kaikki mitä siihen tarvittiin, maagiset sormet jotka vain napsautuksellaan saivat maailman kumartumaan hänen eteensä. Niin ja jopa kamelin, vaikka sen kaltainen ilmestys ei ollutkaan siitä maailmasta.

Ayonë rupesi innokkaaseen kosiotanssiin, mikä oli miehestä varsin viehättävää. Hän itsekkin ryhtyi samaan, mutta lopetti sen heti kun ukkosen jumala Thor tulkitsi väärin tanssin sadetanssiksi. Sade joka tuli kuin saavista kaatamalla heidän niskaansa sai Ayonën kiekaisemaan vähintäänkin yhtä kovaa, kuin minkä Aelf itse oli päästänyt suustaan. Mies huokaisi nenän kautta sieraimet väristen, tai ainakin ne olisivat värisseet, mikäli hänellä olisi ollut sellaiset. Ayonë oli niin liikuttava siinä, että tahtoi aina pistää paremmaksi. Mutta sitä hän ei tiennyt, että Aelf oli itseasiassa kiekujoiden kapakkamestaruuden edellisvuotinen voittaja, häntähän ei noin vain päihitetty.

“Äkkiä! Nosta ne mummosi kalsarit ylös! Ehkä ne vielä puhdistuvat kaikesta siitä virtsasta!” Nainen huusi hänelle hyvin käytännöllisesti, aluksi ei mikään lauseessa ihmettänyt, olihan Aelf itsekkin käytännöllinen, yksinkertaisuuden mies, mutta sitten.. Mistä nainen tiesi että kalsarit olivat hänen mummonsa ? Hän jähmettyi paikoilleen, antoi sateen levittää mummon villahousujen ympärille isot keltaiset lätäköt. "Hetkonen.. Oletko ennustaja !?" Mies aukoi suutaan kuin kala kuivassa sateessa ja huokaili hämmentyneenä, hän oli aina rakastanut ennustajia, mutta kukaan ei hänelle suostunut ennustamaan. Hnen kätensä olivat niin kurttuiset, ja hän oli niin epäselvä ettei kukaan saannut hänestä selvää. Nyt oli mahdollisuus, eikä mies tosiaan aikonut menettää sitä !!

Pian hän kuitenkin ymmärsi sulkea suunsa, kun sadevesi alkoi valua pitkin leukaa. Nopeasti hän nielaisi raikkaan nesteen sisäänsä ja tarttui maassa likomärkinä makaviin kalsareihin.

Mies otti muutaman askeleen niin että ylettäytyi ripustamaan ne ikkunansa eteen likoomaan. Oikeastaan, ne toivat kodikasta tunnelmaa, mummo itsekkin oli levitellyt kalsareitaan aina ymäpäriinsä, ei kai hän huomannut vaikka itse lempivillahousut puuttuivatkin ? Sade piiskasi villahousuja. Aelf ei enää sittenkään voinnut olla varma mistä villahousut loppujen lopuksi oli valmistettu kun salamat tuntuivat kuin vetäytyvän niitä kohden. Hänen muorinsa taisi sananmukaisesti olla teräsmuori, sen lisäksi että omisti virtsavaivoja.

kaiken sen ehti Aelf tehdä ennenkuin napsautti sormiaan. Hänhän olitunnetusti ripeäliikkeinen kun sille päälle sattui. Niin ja kun mies sitten napsautti sormiaan, ei kulunut kuin hetki ja heidän edessään seisoi ylväänä tuo ihmeellinen eläin, tous toiselta aurinkokunnalta. Sen kuolaava suu ja syvät tummat silmät olivat merkki sielukkuudesta joka oli kätketty eläimen kahteen kyttyrään. Ayonë yhtyi täysin siemauksin miehen ooh huutoihin, mikä sai miehen arvostamaan häntä yhä enemmän. osasihan nainenkin loppujen lopuksi arvostaa elämän syvintä olemusta !

Ayonë ryhtyi kosiotanssiinsa taas kamelin ympärillä. Mies kurtisti hitaasti kulmiaan, aikoiko nainen viedä häneltä elämänsä rakkauden ? Aelf oli kamelin ensimmäisenä löytänyt ja hän sen aikoi myös pitää itsellään. Yksi kameli oli liian pieni heille kahdelle jaettavaksi, vaikka egoltaan olikin suuri.
Mies ryhtyi itsekkin kiivaaseen kosiotanssiin. Kamelin kuola alkoi valua yhä voimakkaammin nyt jo melkein kilpaillen rankkasateen kanssa joka yltyi ja yltyi. Aelf pyöri kiivaasti ympyrää hyppi äkshyppyjä ja teki ihan mitä vain, että saisi siirrettyä kamelin katseen itseensä, mutta silmät tuntuivat jumittuneen Ayonëën. Aelf huokaisi ja tirautti muutaman kyyneleen. "Hyvä on, sinä vedät tuota ylvästä otusta puoleesi minua enemmän. Minun kai täytyy luopua ja katsoa totuutta silmästä silmään." Hän vaikeroi.
"Toivottavasti totuudella on edes yhtä kauniit silmät kuin tuolla kamelilla." Aelf keksi, tarrautuen sanoihinsa kuin hukkuva pelastusrenkaaseen.

//JOO OOTA VAA SAAT SIEL SIT PALJON OOKOO KOMMAA ) <33 MÄKI KOITIN VASTATA EDES JOTENKUTEN OOKOO, MUT EI IHAN SUJUNU OOKOOSTI. TÄÄ ON VAAN NYT TOSI HEIKON OOKOON ARVONEN VIESTI JA PYYDÄN SULT ANTEEKS JOS SE VAA SOPII JA ON SULLE OOKOO. //

", Ayonën lause keskeytyi ja hän etsi katseeseensa mummelin alushousut, sitten hän napsautti taikasormiaan ja ne ilmestyivät kamelin päähän, niin että sen korvat tulivat ulos jalansuista, ja kylläpä kameli riemastui uudesta lakistaan, kun se oli jo valmiiksi hajustettu!

"Noin, arvelinkin että se oli kuin tehty kamelille! Oiva mummo sinulla Aelf! Mutta nyt, kipua ylvään kuolaelukan selkään, jotta voimme ratsastaa aavikoille asti, haistelemaan raikasta ilmaa ja nähdä entistäkin enemmän kameleita! Luulenpa että siitä tulee upeaa, sillä nyt on kevät, ja keväthän on kamelien kevätpuuha aikaa. Hahahhaa. En olisi ikinä uskonut että nämä kamelit näin mahtavia ovat : DD "

Sitten AYonën ilme hieman synkistyi.
"Ikävä vain että suurin osa kameleista, ovat itsetuhoisia, hautovat usein itsemurhaa!", ja niihin synkkiin tunnelmiin jäi Ayonë pillittämään, ja kameli tuijotti Aelfia suurilla ruskeilla silmillään, kuola valuen, ja hajustettu lakki päässään.

//OKEI EN TIIÄ MITÄ OUTOA KIRJOTIN. ANTEEKSI. //

Ayonë oli aivan kamelin lumoissa, minkä Aelf ymmärsi hyvin. Naisen silmät pitivät tiiviisti kohteenaan kamelin kuolaa valuvaa suuta, kun jalat hakivat samalla kiivaita kosiotanssin askeleita. Enää ei miehen edes tarvinut napsauttaa, kun jo tutuksi tullut kuola valui neidon suusta. Rapatessa roiskui samoin tanssiessa, kuolaa lensi ympäriinsä kun Ayonë vain tanssi jalkojensa pakottamana.

Aelfilla ei ollut mitään sitä vastaan. Varsin hienostunutta tuo kosiotanssi äksähyppyineen oli. Sitä vastaan kyllä oli paljonkin, että Ayonë taisi juuri olla viemässä huomionsa itselleen kamelilta. Se ei käynnyr päinsä. Suu mutristui irveeseen, kun mies sen vihdoin hoksasi. Hänellä ei olult ajatustakaan jäädä toiseksi.

ja niin valui pian joku muukin kuin kuola.. Sadevesi nimittäin. Ukkosenjumala oli erehtinyt luulemaan Aelfin epätoivoista tanssia sadetanssiksi, mikä oli aivan väärin tulkittu. Sadepisarat valuivat ihoa pitkin kuin hiki, mikä oli varsin inhaa. Mies ei koskaan pitänyt tehdä senkaltaista työtä missä tuli hiki. Pian hän joutui siis lopettamaan ja jäi kovin synkän näköisenä tuijottamaan Ayonën hemaisevaa kosiotanssia.

"Koskaan ei pidä luovuttaa!" Ayonë huudahti jämäkästi ja loikkasi kovin hienolla liikesarjalla, jota olisi voinnut kutsua pystyynpongagtavaksi banaaniksi .DD kamelin selkään. Sieltä ylhäisyyksistä hän soi katseensa alas, silitellen samalla kamelin karheaa ja tahmeaa turkkia.
"Tulehan kanssani kamelin selkään, niin lähdetään retkelle -- mutta sitä ennen -" Ayonën lause keskeytyi kun hän etsi katseellaan mummon alushousuja.

Vain yksi napakka napsautus, niin housut olivat jo saanneet uuden kyttötarkoituksen. Ne ilmestyivät kamelin päähän, niin että korvat pilkistivät jalansusita. varsin somat, sen kyllä tajusi kameli itsekkin.

"Noin, arvelinkin että se oli kuin tehty kamelille! Oiva mummo sinulla Aelf! Mutta nyt, kipua ylvään kuolaelukan selkään, jotta voimme ratsastaa aavikoille asti, haistelemaan raikasta ilmaa ja nähdä entistäkin enemmän kameleita! Luulenpa että siitä tulee upeaa, sillä nyt on kevät, ja keväthän on kamelien kevätpuuha aikaa. Hahahhaa. En olisi ikinä uskonut että nämä kamelit näin mahtavia ovat : DD "

Aelf se vasta riemastui ja tarttui kamelin hännänpäästä kiinni hilaten itsensä eläimen selkään Ayonën taakse. "Kamelien kevätpuuhat ovat sitä mistä olen aina unelmoinnut. Toivoinpa joskus olevani animaagikin, jolloin olisin niihin saattanut päästä mukaankin." Hän totesi hymyillen kuin hangon keksi. "Niin, nyt ne eivät taida päästää meitä mukaan.. :'( Tosin ainahan voimme naamioitua!"

Ayonënkin ilme synkistyi hieman, tosin eri syystä. "Ikävä vain että suurin osa kameleista, ovat itsetuhoisia, hautovat usein itsemurhaa!" niden synkkien tunnelmien hallitsemana antoi Ayonë epätoivon täyttää itsensä, kuin kuola kamelin suun. itse kameli tuijotti Aelfia suurilla ruskeilla silmillään, kuola valuen ja hajustettu lakki päässään. Aelf ei voinnut kuin liikuttua. Hän rykäisi voimakkaasti, hakien viimeisiä miehekkyytensä rippeitä kamelin edessä.

"Sitä emme anna hänen tehdä, keväthän on edessä. Se on uuden alku."
Hän tokaisi miehekkäästi, upottaen katseensa eläimen syviin silmiin.
kameli se vasta sanoista riemastui, heitti päätään niin että hajustettu lakki hivenen kumoon keikahti ja räpsytti keimailevasti silmiään. ikävä kyllä sadepisarat tummien ripsien kärjissä olivat liikaa. Se ei saannut enää silmiään auki.

Sillä ei kuitenkaan loppupeleissä ollut niin väliä. vaikka Aelf ei koskaan ollut ollut minkään eläimen selässä hän vaistomaisesti tiesi mitä piti tehdä. Hän oli luonnon lahjakkuus. Lempeästi hän löi kamelia lautasille jolloin se lähti kiivaaseen laukkaan, niin että Aelf ja Ayonë eivät voinneet kuin pomppia ja turvautua kyttyröihin. matka päättyi kuitenkin talon seinään, ehkä suljetut silmät olivat sittenkin jonkinkaltainen este. Aelf ja Ayonë lensivät peräkkäin tantereelle, kamelin eteen. Sen suljetuista silmistä kuvastui se että eläin oli syvästi pahoillaan.

//Entiä minäkään, mut saipahan mut nauraa .DD HASSU <33 //