Lepäillen

Jossakin syvällä sielunsa sopukoissa Shûi hymyili. " Paljon parempi olet noin."
Yksinkertaisetkin sanat toivat pientä lohtua tiedottomuuteen joka hänellä omilta haaveeiltaan oli. Ainakin yksi asia jonka hän oli onnistunut tekemään oikein kun ei valinnut sitä ammattia.
Herra pystyi toki arvaamaan ettei ollut ehkä kovin helppoa kuvitella häntä soturin kiiltelevässä asussa. Itsekin hän käytti yllään mieluummin kangasta kuin rautaista panssaria.

Mies tunsi Seelan värähtävän hieman hänen kosketuksestaan, mutta ei tehnyt elettäkään lopettaakseen. Laskiessaan omat sormensa herran omien päälle, näytti kuin neito olisi hymyillyt koko luomakunnan mukana. Hetken ajan Shûista tuntui kuin hän olisi nähnyt unta, tai että hän olisi joutunut jonkin lumouksen valtaan. Aika tuntui hidastuneen, ja kaikki ulkopuolella sulkeutuvan pois hänen tajunnastaan.
Vasta kun Seela taas puhui, herra tajusi kaiken olevan totisinta totta.
" Kiitos sinun, en vaihtaisi tätä päivää pois." Naisen sanat saivat Shûin hymyilemään lempeästi. Hän tajusi ettei ollut enää yhtään varma kauanko aikaa oli kulunut, vähän vai paljon. Mies tiesi ainoastaan että Reth odotti häntä saapuvaksi vielä tämän päivän aikana, mutta tietoa siitä, pitikö hänen jo lähteä, ei hänellä todellakaan ollut.

Shûi silitti hiljaa naisen sileää poskea, kunnes päästi hieman vastentahtoisesti irti. Haltia nojasi taas puuta vasten huokaisten raskaasti. "Anteeksi. Jotenkin minusta tuntuu etten ole tänään ollenkaan oma itseni" hän sanoi ja katsahti Seelaan hymyillen oudon rennon ja tyytyväisen näköisenä, aivan kuin olisi jotenkin salaa sisimmässään iloinen tapahtuneesta muutoksesta.

Herra hiveli hänen poskeaan kevyesti, mikä sai kylmänväreet kulkemaan selkäpiissa, ei siitä että se olisi hirveältä tuntunut, vaan olosta, joka Seelalla oli. Hän oli varma että jokainen hipaisukin olisi saannut hänet vavahtamaan.

Kevyttä kosketusta ei enää tuntunut poskella, mies nojasi nyt itseään puuta vasten ja huokaisi raskaasti. "Anteeksi. Jotenkin minusta tuntuu etten ole tänään ollenkaan oma itseni"
miehen hymystä pystyi kuitenkin lukemaan, ettei tämä pitänyt muutosta välttämättä pahana. Se oli hyvä, koska jos niin olisi ollut, mies olisi varmaankin katunut myös sitä, että oli nyt hänen kanssaan. Seela hymähti ja heilautti hiuksensa takaisin selkänsä taakse. " En varmaankaan ole minäkään se mitä tavallisesti, mutta oikeastaan, tämä on varsin mukavaa vaihtelua." Hän hymähti ja vilkaisi miestä sivusilmällä.

Nainen otti maasta tukea, kavuten jaloilleen. "Miten olisi pieni kävely ?" Seela kysäisi ja kierrätti katsettaan puistossa. Lampi siinsi kauempana, muutamien puiden ja laajojen nurmikkokenttien takana. "Vaikka lammelle?" Hän nyökkäsi katseensa suuntaan. Kuitenkin hän nosti miehen paidan maasta, pudisteli sen ja viikkasi, osoittaen että miehellä ei ollut vastaan panemista hänen ehdotukselleen, hehän olivat lähössä kävelemään ja sillä selvä.

Toisella kädellä kannatteli viikattua paitaa ja toisella oikoi helmaansa, pudistellen samalla siitä kuivahtaneita ruohonkorsia ja muuta siihen tarttunutta. Saatuaan työnsä valmiiksi hän katsahti miestä ja hymyili päättäväisenä. " no, autanko sinut ylös, vai teetkö sen itse?"

// Uupsi. Lyhyttä. //

Jokunen irtolehti tipahti puusta leijaillen hitaasti maata kohti. Shûi katseli niiden lentoa mietteliäänä, puoliksi hymyillen. " En varmaankaan ole minäkään se mitä tavallisesti, mutta oikeastaan, tämä on varsin mukavaa vaihtelua." Herrakin vilkaisi Seelaa ja väläytti tälle ystävällisen hymyn. Sitten hän heilautti hiuksiaan pois naamaltaan ja hymähti.
"Tämä ainainen hymyily vaan ei kuulu luonteeseeni.." hän totesi.
"...Mutta nauttikaamme nyt tästä taiasta jonka tapaamisemme loi" mies jatkoi vielä ja naurahti hiljaa. Ei pieni positiivisuus ketään tappanut.

Shûi katseli kiinnostuneena kuinka nainen nousi seisomaan ja katseli sitten ympärilleen.
"Miten olisi pieni kävely ?" Herra vilkaisi Seelan nyökkäämään suuntaan, mutta käänsi sitten taas katseensa naiseen.
"Kuulostaa hyvältä" hän sanoi, ja ennen kuin ehti elettäkään tehdä toinen nappasi hänen paitansa ja viikkasi sen käsivarrelleen.
"Ja jostakin syystä minusta tuntuu että vastalauseita ei oteta vastaan" mies sanoi, mutta hymyili hieman huvittuneena. Hän harvoin tosissaan tapasi noin lujamielisiä naisia jotka eivät halunneet olla miesten pompoteltavissa.

Shûi nosti kirjansa ja vilkuili ympärilleen ettei vain unohtaisi mitään. Nopeasti taskuaan tunnustelemalla hän totesi panneensa kynänsä ja mustepullonsa taskuunsa jo kauan ennen keskusteluaan Seelan kanssa.
" no, autanko sinut ylös, vai teetkö sen itse?" Haltia nosti katseensa kysyvänä ylös naista kohti, mutta naurahti sitten.
"No mutta sehän olisi aivan liian häpeällistä minulle" herra sanoi hymyillen ja kampesi hitaasti itsensä ylös. Seelan tavoin hän pudisteli suurimmat roskat vaatteistaan ja katsahti sitten taas kissaan joka makoili edelleen samalla paikalla, katsellen pieni kiinnostus silmissään heidän tekosiaan.
"Sinä taidatkin jäädä mieluummin tänne vahtimaan valtakuntaasi?" Shûi osoitti sanansa karvaiselle otukselle joka heilutteli hiljaisena häntäänsä eikä osoittanut mitään lähtemisen merkkejä. Haltia hymähti, mutta nyökkäsi sitten Seelalle merkiksi olevansa valmis pienelle jaloittelemiselle.

Puun oksistoista irronneita lehtiä leijaili kohti maata hitaasti, mutta epävarmasti. Pieninkin tuulenvire olisi viennyt ne mukanaan, niiden onni oli, että sellaista ei ollut ilmassakaan ja ne pääsivät rauhallisesti maan syliin. Shûi herra vilkaisi seuralaistaan ja väläytti tälle ystävällisen hymyn. Seela hymähti ja laski katseensa taas kainosti kohti maata. "Tämä ainainen hymyily vaan ei kuulu luonteeseeni.." Herra totesi, heilautti sitä ennen hiuksiaan pois kasvoilta. "...Mutta nauttikaamme nyt tästä taiasta jonka tapaamisemme loi" Hän kuitenkin vielä jatkoi ja naurahti hiljaa. Neito nosti kainostelevan katseensa kohti miestä ja väläytti pienen, mutta sitäkin lämpimämmän hymyn. " En tiedä mikä on, mutta minunkin huulet vetäytyvät väkisin hymyyn. Sitä en vaan pysty estämään." Seela totesi, nyt hän oli yllättävän pirteä, äskeinen raukeus oli tipotiessään, hän todellakin aikoi nauttia tuosta tilanteesta ja sen merkillisestä tunnelmasta.

Herra vilkaisi suuntaan, jonne Seela oli ehdotuksensa jäkeen nyökännyt, mutta palautti pikaisesti katseensa taas neitoon. "Kuulostaa hyvältä" Shûi totesi. Mies katsoi hänen puuhasteluaan huvittuneen näköisenä. "Ja jostakin syystä minusta tuntuu että vastalauseita ei oteta vastaan" Seela naurahti miehen huomautukselle ja vilkaisi kauempana siintävää lampea, joka oli heidän määrän päänsä. "Nopeasti pääsit jyvälle."
Seela siirsi katseensa mieheen ja olkapäitään kohautellen jatkoi " En tiedä mikä minulla on, äsken oli oloni aivan raukea, mutta nyt tuntuu virtaa olevan vaikka mihin."

Herra nosti kirjansa maasta vilkuili ympärilleen varmistaen ettei mitään unohtunut ja vielä nopein liikkein tunnusteli taskuaan. "No, autanko sinut ylös, vai teetkö sen itse?" Shûi katsahti hämmästyneenä häntä, kuinka hauskalta näyttikään, kun kerrankin sai katsoa muita ylhäältä päin ! "No mutta sehän olisi aivan liian häpeällistä minulle" Herra sanoi hymyä suupielissään ja kampesi itsensä rauhallisesti ylös. Seela kerkesi jo ojentaa kättään, kohti miehen paitaa, johon oli tarttunut, puusta kaarnaa, tai jotain muuta likaa, mutta tämä pudistelikin sen jo itse pois. Seela hymähti. " Ehkäpä olen nyt vähän liiankin innokas."

Herra katsahti kissaan joka edelleen makoili rauhallisesti aloillaan. "Sinä taidatkin jäädä mieluummin tänne vahtimaan valtakuntaasi?" Kissa heilautti häntäänsä laiskasti ja raotti hivenen silmiään, muttei osoittanut mitenkään muuten reagoineensa sanoja. Mies hymähti ja nyökkäsi Seelalle olevansa valmis lähtemään. " Ei taida tuota otusta kiinnostaa seuramme, se sentään ymmärtää olla huhkimatta liikaa tälläisellä helteellä. Minä en ja pakotan typeryyksiini vielä sivullisetkin mukaan." Neito pyöritteli päätään päivitellen, mutta oli kuitenkin tyytyväinen, ettei otus päättänyt lähteä heidän peräänsä.
Hitaasti hän otti muutaman askeleen eteenpäin, peruutti kuitenkin saman verran, ellei enemmänkin taaksepäin ja pujotti varovaisesti sormensa miehen sormien lomaan. " Jos ei häiritse?" Nopeasti hän ennätti miestä katsahtaa ennen kuin häpeän aalto pyyhki hänen ylitseen. Mitä hänkin nyt rupesi lähentelemään toista !

Shûi hymyili hiljaa toisen innokkuudelle tämän tarjoutuessa pyyhkimään roskat herran asusta. Se ei ollut kuitenkaan mitenkään vahingoniloinen hymy hänen ehdittyään tehdä puhdistusoperaationsa itse, vaan lämmin hymy. -Iloinen siitä että toinen tarjosi apuaan.

Mies vilkaisi Seelaa odottaen liikkeelle lähtemistä.
" Ei taida tuota otusta kiinnostaa seuramme, se sentään ymmärtää olla huhkimatta liikaa tälläisellä helteellä. Minä en ja pakotan typeryyksiini vielä sivullisetkin mukaan." Shûi hymyili huvittuneesti naisen sanoille. Hiljaa mielessään hän nauroi, sillä jos hän olisi kieltäytynyt toisen pyynnöstä, olisi neitokainen varmaan tosissaan pakottanut hänet mukaansa.

Nopeasti haltia kuitenkin havahtui kuvitelmistaan tuntiessaan Seelan pujottavan kätensä hänen omaansa. Hieman yllättyneenä hän katsahti naiseen, mutta ei kuitenkaan vetänyt kättään pois.
" Jos ei häiritse?"
Ensihämmennyksen hälvettyä herran suu kaartui sievään hymyyn huomattuaan toisen nolostuvan. Hän puristi neidon kättä lempeästi mutta varmasti.
"Ei toki" Shûi sanoi hiljaa, ja hymyillen lämpimästi hän alkoi rauhallisin askelin johdattaa Seelaa kohti kauempana siintävää lampea.

Oikeastaan ajatus oli hieman hämmentävä. Herra ei itse koskaan kuvitellut olevansa niitä ihmisiä jotka kulkivat käsi kädessä. Sotihan se jo hänen ylpeää luonnettaankin vastaan. Mutta olihan hän nähnyt jopa isänsä, joka nyt oli vielä koppavampi kuin Shûi, kuljeskelevan silloin tällöin tiukasti käsi kädessä vaimonsa kanssa, joten kai Shûillakin nyt oli lupa siihen.
Mies ei vain koskaan oikein ollut tottunut tällaiseen. Jos hän olisi ollut vielä yhtään nuorempi, hän olisi varmasti punastunut hieman, ellei sitten vähän enemmänkin.
Oikeastaan hän ei edes tiennyt milloin oli viimeksi pitänyt ketään kädestä. Siskokin, joka hänelle niin läheinen oli, roikkui lähinnä hihoissa kiinni, eikä ollut pidellyt häntä kädestä juurikaan sen jälkeen kun oli hieman vanhemmaksi varttunut.

Mutta Shûin täytyi myöntää. Ei se pahalta tuntunut vaikka vierellä kulkikin toinen henkilö josta pitää kiinni. Ehkä hän oli toisinaan liiankin itsenäinen ja muista riippumaton. Hän tulisi varmaan aina muistamaan tämän päivän, jolloin hän ensimmäistä kertaa tosissaan piti jotakuta kädestä.

Miehen hymy ja lempeä kädenpuristus sai Seelan rauhoittumaan hivenen. Silti hänestä tuntui, kuin hän olisi ollut liian tungetteleva. Hyvänen aika, hänhän oli soturi ja hänellä oli paljon tärkeämpi tehtävä, kuin vastakkaisen sukupuolen kanssa ajan viettäminen ! Ajatus kuitenkin pyyhkiytyi Seelan mielestä, kun mies lähti rauhallisesti astelemaan lammelle päin.
Lauhkeana kuin lammas Seela seurasi, käsi miehen kädessä ja hymy huulilla.

Neito vilkaisi miestä joka hivenen edellä astellen oli johdattamassa häntä lammelle. Vähitellen hän hivuttautui miehen rinnalle ja hymyili pahoitellen. " Anteeksi, minusta tuntui kuin olisit taluttanut minua kuin lasta. En pitänyt siitä tunteesta." Seela selvensi syytä tähän, mutta varoi kuitenkin astelemasta edelle, hän oli ollut jo liiankin innokas johamaan.

Heidän saavuttua lammelle, päästi Seela miehen kädestä irti, asteli varovaisesti lähemmäs vesirajaa ja kyykistyi. Hitaasti hän ojensi oikeaa kättään kohti veden pintaa ja kun se sitä kosketti, syntyi pieni väreilevä liike veden pintaan. Neito ravisti kättään ja kohottautui ylös. " Kylmää, edes tämä helle ei ole sitä vielä kovin lämpimäksi saannut." Hän totesi vakavana miehelle. "-On hyvinkin kyllä mahdollista, että se vain tuntuu kylmältä, juuri tämän helteen takia." Naurahtaen Seela muutti väitteensä päin vastaiseksi ja asteli helmoja pidellen pois ranta vedestä.

Miehen luo hän suuntasi askeleensa, pysähtyi tämän viereen ja odotti että tämä jotain toteaisi. Hänestä tuntui että hän oli yrittänyt johtaa liikaa yrittänyt puhua liikaa, ylipäätänsä höseltänyt liikaa. Ei hän halunnut tehdä sitä, muttei hän osannut muutakaan, tuossa tilanteessa.

/ Saatto tulla pikkasen autohittiä ( sitähän se on jos ohjailee toisen hahmoa liikaa?)
mut toivottavasti en pahasti suunnitelmiasi pilannut. /

[no mitääh? : D joskus sitä on hieman pakko tehä että saa juonen kulkemaan x3 etkä siä nyt min suunnitelmia (joita ei muuten pahemmin edes ole x'D) sotkenu :3]


Shûi katsahti nopeasti Seelaan joka hivuttautui hiljalleen hänen rinnalleen.
" Anteeksi, minusta tuntui kuin olisit taluttanut minua kuin lasta. En pitänyt siitä tunteesta."
Pahoitteleva hymy hiipi miehen kasvoille.
"Olen pahoillaini, vanha tapa" hän sanoi ja muisteli taas hetken sitä aikaa kun hän vielä pienempänä oli kuljeskellut pitkin metsiä ja kädestä pitäen johdattanut ja opastanut pientä sisartaan elämän ihmeellisyyksistä.
Mutta hän ymmärsi miksi nainen ei pitänyt siitä. Eihän hänkään pitänyt yhtään komentelusta tai siitä kun joku muu kertoi hänelle mitä tehdä, vaikka välillä hieman oli pakkokin. Shûi ei kuitenkaan pakottaisi Seelaa tekemään mitään mitä nainen ei itse haluaisi tehdä.

Heidän askeltensa päätyttyä lammelle haltia jäi hiljaisena katselemaan kuinka Seela kyykistyi vedenrajaan. Miehen tiivis katse uppoutui naisen selkään hieman poissaolevan näköisenä. Toisen kuitenkin taas noustessa hän heräsi ajatuksistaan ja katseli lammen yli tarkkaillen lähimaastoa.
" Kylmää, edes tämä helle ei ole sitä vielä kovin lämpimäksi saannut." Shûi vastasi toisen katseeseen mietteliäänä.
"Liekkö sitten niin syvä..." hän arveli hiljaa, kuin kuiskaten. Osa hänestä kuitenkin epäili tätä väitettä sillä mikäli hän oikein tiesi niin monet tapasivat uida kyseisessä lammessa.
"-On hyvinkin kyllä mahdollista, että se vain tuntuu kylmältä, juuri tämän helteen takia."
Seela lisäsi vielä, ja Shûi nyökkäsi hänelle hymyillen.
"Paljon mahdollista" mies sanoi ja loi uudemman silmäyksen veteen.

Herra katseli kuinka nainen asteli hänen viereensä. Hetken hänen kasvonsa näyttivät varsin mietteliäiltä, kunnes hän viimein kysyi toiselta: "Oletko sinä koskaan uinut tässä lammessa?" Kysymys syvyydestä painoi edelleen hänen mieltään, ja mies oli utelias tietämään oliko Seela tietoinen asiasta. Itse hän ei ollut pitkään aikaan ollut ollut missään tekemisissä uimisen kanssa.

[ah, ihana kirjoittaa kun on vatsa kipeä @u@]

Mietteliäänä herra katsahti Seelaa ja totesi hiljaisesti siitä että lampi saattoi hyvinkin olla syvä. Neito nyökäytti päätään ja asteli varovaisesti takaisin vesirajan liepeille ja katsahti veteen. Hyvinkin saattoi lampi olla syvä. Sitä vaan ei varmistettu noin vaan. Tumman samea vesi upotti ties kuinka syvälle alleen maarajan, joka kuitenkin eittämättä jossain vaiheessa tulisi vastaan. Seelan ei kuitenkaan tehnyt mieli kokeilla missä vaiheessa. Pikaisesti hän asteli takaisin miehen luo.

"Oletko sinä koskaan uinut tässä lammessa?" Mies katsahti häntä mietteliäänä. Seela tirskahti. Hän kyllä tiesi lasten silloin tällöin käyvän uimassa lammella mutta että nyt hän, täysikasvuinen nainen !? Oli jo neito miltei kysäisemässä kuinka vanhaksi mies häntä luuli kunnes ymmärsi herran maininneen myös saan koskaan. Ei hän ei ollut edes lapsena käynnyt, ei hän uskonut miehenkään siellä kovinkaan usein käynneen.. " En, eivät vanhempani varmastikkaan olisi pitäneet ajatuksesta, että heidän lapsensa nyt kaupunginpuiston lammessa kävisi uimassa !" Seela huudahti kepeään sävyyn, sen hän jätti mainitsematta, että pelkäsi vettä myös kuollakseen. Vaikka hänen vanhempansa olisivatkin hyväksyneet sen, Ei hän silti missään nimessä olisi mennyt. ei hän osannut edes uida ja vesi muutenkin oli jotenkin pelottava asia. Muutaman kerran hän oli kylpylöissä käynnyt, mutta jätti nekin reissut mielummin väliin. Vaikka vesi oli altaissa kirkasta, niin se silti sai hänet jotenkin pelokkaaksi.

"Et ole tainnut sinäkään käydä täällä uimassa?" Neito naurahti ja kohotti kysyvästi toista kulmaansa.

// Eikä tämä sitten ollut lyhyt, tai mitään : D //

Shûi katsahti Seelaan hieman kysyvästi tämän tirskahtaessa. Hän kun ei itse huomannut mitään huvittavaa kysymyksessään, mutta sellaista nyt sattui hänelle muutenkin. " En, eivät vanhempani varmastikkaan olisi pitäneet ajatuksesta, että heidän lapsensa nyt kaupunginpuiston lammessa kävisi uimassa !" nainen vastasi, ja mies hymähti. Niinhän se varmaan oli. Hänenkään vanhempansa tuskin olisivat pitäneet jos poika olisi aikoinaan yleisissä lammissa porskutelleet, eivät vaikka kyseessä olisikin ollut Alfheim. Mutta Shûi ei pienestä pitäenkään ollut ollut mikään uimari. Hän mieluummin istuskeli rannalla ja katseli kuinka muut lapset leikkivät ja ilakoivat vedessä.

"Et ole tainnut sinäkään käydä täällä uimassa?" Seela kysyi, ja Shûi pyöritteli päätään vastaukseksi.
"Muutin tänne vasta aikuisena enkä nuoruuteni jälkeen ole pahemmin harrastanut uimista" herra sanoi ja tunsi itsensä jotenkin vanhaksi, vaikka eihän siitä edes kauaa ollut kun hän täysi-ikäisyyden saavutti. -Mutta se kuinka paljon hän oli maailmaa nähnyt, vuosikymmenten vieriessä hiljaa ohi, sai sen kaiken tuntumaan niin pitkältä. Puhumattakaan siitä ettei hän oikeastaan koskaan ollut kokenutkaan oikeaa lapsuutta. Hän oli aina ollut ikäisiään kypsempi ja varhain miehuuden mittaan kasvanut.

Shûi vaikeni hetkeksi, miettien miten jatkaa. Häntä itseään ei hiljaisuus vaivannut yhtään, mutta mies tiesi miten ahdistavalta ja vaivauttavalta se saattoi joistakuista tuntua.
"Antaisitko sinä omien lastesi uida tässä lammessa, jos sinulla niitä olisi?" haltia kysyi äkkiä. Häntä alkoi kiinnostaa Seelan ajatusmaailma, ja se kuinka paljon tämä oikeastaan erosi hovinaisista jotka pysyivät visusti erossa miesten asioista röyhelöisine mekkoineen.
"...Ellei sinulla tietenkin sitten jo ole" Shûi tarkensi nopeasti, vaikka epäilikin vahvasti tätä väitettä. -Ainakin sen perusteella miten nainen oli tarttunut hänen käteensä, luulisi ettei neito ollut vielä naimisissa, saatikka lapsiin asti päässyt. -Mutta mistäpä sitä ikinä tiesi.

"Muutin tänne vasta aikuisena enkä nuoruuteni jälkeen ole pahemmin harrastanut uimista"
Herra totesi seelan esittämään vastakysymykseen. Neito kieltämättä kiinnostui tästä. Shûi ei siis ollut Payonista kotoisin, mistä hän sitten oli? Seela astui muutaman askeleen lähemmäksi ja työnsi kasvonsa likelle miehen kasvoja. Hän oli aivan liian utelias. "Anteeksi, saanko kysyä, mistä päin Valhallaa sitten olette?" Neito keikautti päätään kysyvästi ja perääntyi taas askeleen taaksepäin. Hänestä oli aivan luontaista olla liikkeessä kokoajan, jopa niin luontaista ettei hän itse sitä edes huomioinnut.

"Antaisitko sinä omien lastesi uida tässä lammessa, jos sinulla niitä olisi?" Herra kysäisi saaden Seelan yllättymään. Neito oli miettimässä vielä mitä vastaisi, kun Shûi vielä lisäsi "...Ellei sinulla tietenkin sitten jo ole" Seela hämmästyi lisäystä vielä alkuperäistä kysymystä enemmän. Näyttikö hän jotenkin äidilliseltä, näytikö hän siltä että olisi voinnut raahata parkuvia pienokaisi perässään kylmänrauhallisena, äidin varmuudella ? " Ei minulla lapsia ole, vai näytänkö siltä ?" Hän kysäisi jopa hieman loukkaantuneena. Olisihan hänen pitänyt ymmärtää, jo monilla hänen ikäisillään naisilla oli jo lapsi, ellei jopa toinenkin. Mutta hän ei vain pitänyt itseään tarpeeksi vanhana, tai ylipäätänsä valmiina vanhemmuudelle.
Toisen kommentti sai hänet tuntemaan olonsa aivan liian iäkkääksi. Että ne vuodet kuluivatkin nopeasti, vastahan hän oli aloittanut kouluttautumaan soturiksi ! Karkailleet ajatukset Seela palautti ruotuihinsa ja vastasi alkuperäiseen kysymykseen. " En varmaankaan, ei se.. Se ei olisi aivan soveliasta, tarkoitan etten pitäisi sitä sopivana." Hän totesi kangerrellen, vaikka uskoikin että mies ajatteli samalla tavalla, ellei vielä jyrkemminkin. " Tosin et sitä varmaan itsekkään tekisi?" Hän hymyili pienesti ja pyöritti päätään.

Shûi yllättyi hieman toisen työntäessä kasvonsa niin lähelle. Hän perääntyi kuitenkin tuskin huomaamattomasti, ja hymyili sitten toisen uteliaisuudelle.
"Alfheimista" herra vastasi yksinkertaisesti Seelan kysymykselle, silittäen tätä samalla nopeasti leuasta ennen kuin toinen kerkesi perääntymään taas askeleen verran.

Seelan yllättynyt reaktio miehen kysymykseen sai Shûin tuntemaan itsensä hieman syylliseksi. " Ei minulla lapsia ole, vai näytänkö siltä ?" Toinen selvästikin loukkaantui hieman, ja haltia veti huulensa tiukaksi viivaksi.
"Olen pahoillani, tarkoitukseni ei ollut loukata sinua" hän sanoi ja katsoi Seelaa, anteeksipyytävä sävy vihreissä silmissään. Hän oikeasti tarkoitti sitä. Niin moni nainen oli herkkä iästään tai siviilisäädystään, ettei niistä puhuminen aina kannattanut.
"Kaikki ei vain aina ole siltä miltä näyttää" Shûi jatkoi ja hymyili hieman, silti edelleen pahoittelevaan sävyyn. Mistä sitä enää tiesi kuka oli jo äitiyden saavuttanut. Hänen siskonsakin haaveili salaa jo omasta jälkikasvusta, vaikka olikin vasta 95. Haltioiden mittapuulla se oli varsin vähän.

" En varmaankaan, ei se.. Se ei olisi aivan soveliasta, tarkoitan etten pitäisi sitä sopivana." Seela sanoi hieman takellellen. Shûi kuunteli toista hiljaa keskeyttämättä.
" Tosin et sitä varmaan itsekkään tekisi?"
Mies käänsi katseensa mietteliäänä hieman poispäin. Tosiaan... Hän ei ollut miettinyt asiaa itse, vaikka olikin kysynyt sitä naiselta.
"Tuskin" hän sanoi lopulta ja hymähti. Hän todellakin muistutti hetki hetkeltä enemmän isäänsä.

"Pidättekö edes lapsista?" Shûi kysyi nopeasti, pieni hymynpoikanen edelleen kasvojaan koristaen. Toisen puheesta kun sai hieman sellaisen käsityksen etteivät nämä luojan lahjat ihan rakastetuimpia olleet. -Mutta aivan yhtä hyvin hän saattoi olla väärässäkin.

Herra näytti hivenen yllättyneeltä siitä että Seela toi kasvonsa niin lähelle hänen omiaan.
Neito ei kuitenkaan ollut edes ymmärtänyt hämmästyneisyyden syytä joten ei osannut myöskään hävetä. Herra kuitenkin toipui kuitenkin pian ja hymyili Seelan uteliaisuudelle.
"Aelfheimistä" Hän vastasi aiemmin esitettyyn kysymykseen varsin yksinkertaisesti ja nosti kätensä hivelemään pikaisesti neidon kasvoja, ennen kuin Seela oli edes kerennyt lähteä perääntymään.
Seela kohotti katsettaan ja hymyili varovaisesti. "Kaunis paikka, kuulemma.
Taidat siis olla haltia?"
Tarkemmin ajateltuna kysymys ei ollut ehkä mikään parhain, olihan Aelfheim nyt sentään haltia kaupunki.
Hän itsekkin oli haltia, tosin vain puoliksi, mutta mielummin hän nimitti itseään haltiaksi kuin ihmiseksi. Ihmiset olivat niin tavallisia.

"Olen pahoillani, tarkoitukseni ei ollut loukata sinua" Herra veti huulensa tiukaksi viivaksi ja katsoi häntä anteeksipyytävästi.
Seela ei osannut vastata mitään, olihan hän niin selvästi loukkaantumisensa näyttänyt, ettei sitä kannattanut enää ruvetä kieltelemään.
"Kaikki ei vain aina ole siltä miltä näyttää" Mies kuitenkin jatkoi hymyillen, mikä sai Seelan naurahtamaan. "Tosiaan, mistäs sitä tietää vaikka itselläsi olisi yli kymmenpäinen lapsikatras." Seela totesi viattomana ja virnisti ilkikurisesti perään. Hän ei tullut edes ajatelleeksi, että miehellä voisi olla lapsia, mutta tosiaan mitenpä sen pystyi varmaksi sanomaan ?

"Pidättekö edes lapsista?" Herra kysäisi pieni hymynkare suupielillään. Tosiaan kysymys oli varsin aiheellinen, kun muisti Seelan suhtautumisen kysymykseen lapsista. Kyllä. Piti Seela lapsita jossainmäärin, mutta silti hän ajatteli heidän olevan taakka, tai este. Jos oli lapsia, niin ei jäännyt aikaa muulle. Eikä Seela sellaiseen sitoutumiseen todellakaan ollut vielä valmis. Varovaisesti Seela siirsi katsettaan miehen kasvoista ja näytti pohtivan.
" Pidän luultavasti, mutta en ainakaan vielä olisi itse valmis sellaiseen sitoutumiseen, mitä äitiys vaatii. -Uskon että ymmärrät." Ja niin Seela todellakin myös uskoi.

Hän otti muutaman askeleen ja kosketti kevyesti miehen kättä kun vielä ylsi siihen. "Mitäpä, jos istuutuisimme tuonne?" Neito osoitti penkkiä, joka oli tyhjä, aivan kuin olisi odottanut heitä. Muutaman askeleen hän otti varovaisesti ja pysähtyi taas. " Jospa nyt odottaisin, mitä sinulla on sanottavana." Hän hymähti.

Shûi nyökkäsi, eikä voinut olla tuntematta pientä ylpeyttä suvustaan. Henkilökohtaisesti hän ei monia Payonissa tuntenut, ketkä vielä kuuluivat Alfheimin haltiaruhtinassukuihin. Äkkiä hän tunsi kaipuun kotiin yllättävän. Sitä ei ennen ollut tapahtunut, mutta Seelan sanat saivat hänet taas muistamaan sen kauneuden ja sadunomaisen tunteen joka siellä vallitsi.

Nopeasti hän kuitenkin karisti muistot mielestään ja keskittyi taas todellisuuteen. Hän ei palaisi vanhaan kotiinsa ennen kuin kohtalo taas hänen polkunsa sinne taas veisi.

"Tosiaan, mistäs sitä tietää vaikka itselläsi olisi yli kymmenpäinen lapsikatras." naisen kommentti sai miehen naurahtamaan. Sinänsä täysin mahdollinen tapaus, vaikka herra ei helpolla pystynytkään kuvittelemaan itseään moiseen tilanteeseen. Tuskin ennen kuin olisi jo vanha mies.

Shûi odotti hiljaa naisen vastausta tutkiskellen samalla tämän kasvoja.
" Pidän luultavasti, mutta en ainakaan vielä olisi itse valmis sellaiseen sitoutumiseen, mitä äitiys vaatii. -Uskon että ymmärrät." Seela vastasi lopulta. Haltia nyökkäsi.
"Ymmärrän kyllä" hän sanoi ja hymyili hivenen rohkaisevasti. Lapsien viattomuus ja aitous oli jotakin mistä monikin nautti, mutta mitään ei saanut ilmaiseksi. Noiden hyveiden vastineeksi oli uhrattava iso osa elämästään.

Shûi tunsi kevyen kosketuksen kädellään ja katsahti Seelaan. "Mitäpä, jos istuutuisimme tuonne?" Mies suuntasi katseensa naisen osoittamaan suuntaan. Ennen kuin hän ehti vastaustaan antamaan, toinen oli jo astellut muutaman askeleen ja jäänyt odottamaan häntä.
" Jospa nyt odottaisin, mitä sinulla on sanottavana."
Herra hymyili lämpimästi ja asteli itsekin lähemmäs penkkiä.
"Minulle se käy hyvin" hän sanoi ja käveli rauhallisin askelin penkille ja kohteliaana miehenä odotti Seelan istuvan ensin.

"Tosiaan, mistäs sitä tietää vaikka itselläsi olisi yli kymmenpäinen lapsikatras." Seelan leikkisä
huomautus sai miehen vain naurahtamaan. Mies ei kuitenkaan kieltänyt tätä mahdollisuutta, joten se sai Seelan epäluuloiseksi. Jos ei nyt aivan kymmenpäinen, mutta muutamia ? Saattoi olla että hän oli arvioinnut miehen täysin väärin. Vaikka tosiaan, se oli epätoden näköistä, kun muisteli miten mies oli hänen ulkonäköään imarrellut, hivellyt poskea ja kietonut vieläpä kädenkin hänen hartioilleen. Mutta kannattihan asia nyt vielä varmistaa, kun herra sen tuolla lailla auki oli jättänyt. " Samalla mitalla annoin takaisin. En ole tosin tullut ajatelleeksikaan sitä mahdollisuutta, että sinulla todella olisi jo jälkikasvua." Seela naurahti kepeästi ja heilautti oln päälle valuneet hiussuortuvat takaisin taakse pikaisella käden liikkeellä. Sivusilmällä hän vilkuili miestä ja odotti, mitä tämä asiaan tuumasi. Seela oli päättänyt kysäistä asiasta nyt näin kiertotietä ja toivoi todella että mies olisi nyt ymmärtänyt edes jotain vastata ja päästää hänet ahdingosta. Mitä siitä olisi seurannut jos hänen huhuttiin vokottelevan perheellistä miestä ?

"Minulle se käy hyvin" Shûiherra vastasi Seelan pyyntöön siirtyä istumaan penkille.
Seela naurahti ja asteli penkin luo. Sirot sormet tarttuivat puvun liepeisiin ja nostivat niitä, jotteivät ne olisi alle jäänneet, samanaikaisesti Seela istuutui ja rupesi tottuneesti oikomaan puvun helmoja suoremmiksi, takaisin asentoon. Vieläpä hän kerkesi vilkuilemaan herraa odottavasti, kaiken muun ohella.

" Samalla mitalla annoin takaisin. En ole tosin tullut ajatelleeksikaan sitä mahdollisuutta, että sinulla todella olisi jo jälkikasvua."
Shûi pyöritteli päätään kieltävästi, pieni hymynkaare huulillaan.
"Ei minulla vielä..." herra sanoi ja katseli jonnekkin kauas. Haltia ei tosiaan ollut huomannut ollenkaan toisen epäluuloa, vaan luullut itse että lapsettomuutensa näkyisi päällepäin. Ironista sinänsä, sillä itsehän mies oli sanonut ettei kaikki ollut aina niinkuin näytti.

Shûi istahti Seelan perässä penkille ja mukavan asennon löydettyään hänen kauniit haltiankasvonsa näyttivät hieman siltä kuin olisivat keksineet jonkin hienommankin idean.
"Nyt kun ajattelen, minulla voisi kyllä olla ihan hyvin jo ainakin yksi lapsi" herra totesi tyynesti ja kääntyi katsomaan naista.
"Tarkoitan siis jos en olisi koskaan tullut tänne Payoniin" hän lisäsi ja hymyili hieman salamyhkäisesti. Mies pystyi vain arvailemaan miten epäilyttävältä hänen omat puheensa kuulostivat.

Mutta tottahan se oli. Jos hän silloin nuorena miehenä olisi alistunut vanhempiensa tahtoon ja nainut sen tytön jota hän ei koskaan tavannut, ei olisi kovin mahtotonta että hän jo nyt olisi isä.

[yay. päänsärky yllätti... -u-]

Herra pyöritteli päätään ja hymyili, mikä sai Seelan sekä hyvilleen että kainoksi. "Ei minulla vielä..." Shûi vielä jutustelevaan sävyyn totesi ja katseli samalla muualle, Seelakin piti katseensa muualla, tosin päin vastaisessa suunnassa kuin miehen katseen suunta. Se oli sinäänsä huvittavan näköistä. Varmaankin näytti siltä kuin hän ja mies olisivat tietoisesti vältelleet toistensa katseita, mutta niin ei ollut. Tai no, hänen kohdallaan oli, mutta ei Shûin?..

Herra istahti hänen perässään penkille. Seela, joka piti katseensa toisaalla ei voinnut nähdä ilmettä, mikä oli kuin valaistunut. "Nyt kun ajattelen, minulla voisi kyllä olla ihan hyvin jo ainakin yksi lapsi" Herra totesi tyynesti ja Seela kyllä tunsi katseen itsessään. Häntä eivät miehen sanat miellyttänett, vaan ne neidon korvissa muuttuivat siksi, kuin mies olisi vain retostellut kokemuksillaan. Ei tuntunut yhtään hyvältä. Seela piti itsepintaisesti katseensa muualla. "Tarkoitan siis jos en olisi koskaan tullut tänne Payoniin" Mies lisäsi ja kun Seela vihdoin katsahti miestä -hieman myrtyneen näköisenä- ei hän voinnut olla huomaamatta salamyhkäistä hymyä. Neito käänsi katseensa pikaisesti pois, mikä oikeus hänellä oli olla mustasukkainen, hänhän oli vasta miehen tavannut ?

Nyt koki Seelakin kieltämättä jonkinlaisen valaistumisen tunteen. "Samoin voisi olla minunkin kohdallani." Hän venytteli sanojaan hakien vielä salamyhkäisempää hymyä kasvoilleen, kuin mikä miehen kasvoilla oli ollut. Ceresteir-Cidrak, tutummin Cerek.
Jos Seela vain olisi tehnyt, niinkuin naisen piti, hän olisi ollut nyt tuon miehen vaimo.
Joskus, harvoin oli Seelan vielä ikävä, tosin enemmänkin ehkä läheisyyttä, kuin itse tuota miestä. Seela käänsi katseensa tuohon mieheen, joka nyt hänen seurassaan oli ja hymyili pienesti. Hän joka oli yrittänyt pistää sanoillaan paremmaksi, oli vain saannut itsensä haavoittuvaan olotilaan.

// Pelastaisiko Shûi Seelan, jos tiputtaisin sen lampeen Silmäpuolisorto - Hee, kieltämättä oon suunnitellut sitä, mutta katsotaan, katsotaan.. Anteeks, et on kestänyt, en oo viime aikoina käynnyt täällä kovin useasti. //

[eiköhän herra moisen jalon teon voisi tehdä ; D]

Shûi huomasi kuinka toinen vältteli hänen katsettaan. Hän oli arvannut että se voisi tapahtua, ja näin ollen uskoi ansaitsevansa sen. Salamyhkäinen virne vaihtui nopeasti pahoittelevaan hymyyn miehen nähdessä kuinka mustanpuhuva ilme Seelalla oli kasvoillaan.

Pian neito kuitenkin itse alkoi hymyillä varsin salaperäisesti, mikä sai Shûin kohottamaan hieman kulmiaan, kuitenkin edelleen pienoinen hymy huulillaan.
"Samoin voisi olla minunkin kohdallani."
Herra nojautui hieman taaksepäin penkissä, arvellen että Seelalla saattoi olla samassa tilanteessa kuin hän itse. Sattuipa somasti, ehkä heillä sitten olikin jotain yhteistä.
"Pakenetko sinäkin järjestettyä avioliittoa?" herra kysyi tyynesti, katsellen tiiviisti naisen kasvoja kuin yrittäen lukea tämän ajatuksia.

Siinä heidän istuessaan hän ei voinut olla pohtimatta hetken, mitä oikeastaan olisi tapahtunut jos hän ei koskaan olisi tullutkaan Payoniin. Millainen se tyttö oli joka hänen oli tarkoitus naida? Olisiko hän koskaan oppinut rakastamaan häntä? Shûi tunsi tehneensä oikean päätöksen lähtiessään. Ainakin hän sai valita vapaasti itselleen puolisonsa; sellaisen, jota hän tulisi oikeasti rakastamaan.

[woaah, tuleepas tänään lyhyttä tekstiä : O]

Shûi kohautti pienesti kulmiaan salamyhkäiselle hymylle joka oli Seelan mustanpuhuville kasvoille noussut. "Samoin voisi olla minunkin kohdallani." Nainen venytteli sanojaan, pitäen tuon hymyn edelleen huulillaan. Shûi nojautui hivenen taaksepäin penkillä "Pakenetko sinäkin järjestettyä avioliittoa?" Herra kysäisi tyynesti, kertoen ohimennen paenneensa tuota järjestettyä liittoa. Aivan kuin se ihan tavallista olisi ollut ! Vaikka ei naisella toisaalta ollut syytä ruveta miehen ajatusmaailmaa väheksymään, olihan asia hänenkin kohdallaan jossain määrin niin.

"Pystyy sen varmaan niinkin sanomaan. Tietoisesti sitä en tehnyt, ehkäpä oli niin että mieheni pakeni enemmänkin minua.." Nainen naurahti synkkään sävyyn. Toki oli miehellä ollut syytäkin. Kuka muka itsepäisen soturinaisen kanssa olisi liittoon tahtonut, vaikka tämä kuinka kaunis olisi sitten ollutkaan. " Tai sitten pakenimme molemmat toisiamme. Tietenkin olisivat vanhempamme olleet tyytyväisiä jos hidän suunnitelmansa olisivat onnistuneet, eli pystyi sitä kai järjestetyksikin kutsumaan." Seelaa yllätti miten hän nyt niin innokaasti ryhtyi kertomaan menneisyydestään. Nopeasti hän vaihtoi hämmästyneen ilmeen kasvoiltaan kiinnostuneeseen.

" Sinun vuorosi kertoa. Jos ei nyt ihan niin avoimesti kuin minä mutta suurinpiirtein kuitenkin." Hän vilkaisi miestä hymynkare suupielessään.
Kieltämättä oli Seela saattanut liian tungettelevalta kuullostaa, mutta hänestä oli vain pieni vaihtokauppa että mies kertoisi hänelle mitä oli tarkoittanut, kun hänkin oli iin vuolaasti ryhtynyt selittämään.

// Tämäki taitaa aika lyhyttä olla. En pudota tyttöä vielä lampeen, odotetaan sopivaa hetkeä . D Alotin muuten tanssiaspelin jollain sekavalla viestillä. //

[okej, käynpäs sitten tuolla tanssiaisissakin vastailemassa ;3]

Shûi kuunteli tarkkaavaisena Seelan sanoja. Silmät seurasivat herkeämättä naisen kasvoja, keskeyttämättä tätä kertaakaan.
Selvästi noiden kahden välillä oli ollut jotain syvempää kuin mitä Shûin ja sen tytön ketä hän ei koskaan tavannut. Heidän tilanteensa ei ehkä ollut aivan samantapaisia, mutta yllättävän lähellä kuitenkin.

Seelan lopetettua mies nyökkäsi ymmärtäväisenä. Hän tiesi hyvin miltä miehestä oli mahtanut tuntua. Herra itsekkään ei vielä oikein täydellisesti tiennyt miten suhtautua toisen ammattiin. Se todellakin herätti hänessä hyvin ristiriitaisia tunteita.

" Sinun vuorosi kertoa. Jos ei nyt ihan niin avoimesti kuin minä mutta suurinpiirtein kuitenkin."
Shûi katsahti Seelaan ja hymähti sitten hiljaa. Hän katsahti lammelle hetken hiljaisena, miettien miten muotoilisi asiansa.
"En koskaan tavannut häntä" hän sanoi viimein, katseen yhä viipyillessä melkein peilityynessä vedenpinnassa.
"Olin silloin palaamassa matkoiltani kun sain kuulla että vanhempani olivat järjestäneet minulle puolison." Shûi jatkoi katsahtaen viimein Seelaan.
"Kuulemma jonkun jostakin tarpeeksi jalosta suvusta, jonkun joka oli tarpeeksi hyvä minulle" haltia sanoi, mutta hän käänsi taas katseensa hieman poispäin, ja hymy hänen huuliltaan oli kadonnut.

"Kai minä hieman pelästyin sitä, ja olin vihainen koska he yrittivät ohjailla elämääni" Shûi kertoi naama vakavana.
"Niinpä päädyin sitten tänne, pakoon heidän suunnitelmiaan" hän lisäsi vielä, hymähtäen varsin synkästi, vihreiden silmien taas kääntyessä Seelaan, odottaen miten toinen reagoisi. Mies jätti kuitenkin mainitsematta sopimuksestaan isänsä kanssa.

Seelaa yllätti se miten kiinnostuneen oloisena herra kuunteli hänen puheitaan. Hieman häveliääksikin hän meni, kun ymmärsi kunnolla, mitä olikaan tullut kertoneeksi. Olisi ollut hyvä vain rauhoitella itseään sillä että tuskin hänen puheensa herraa kiinnostivatkaan, mutta se olisi varmaankin ollut vain valetta. Niin tiiviisti silmät seurasivat naisen kasvoja ja niin tiiviisti oli mies mukana kuuntelemassa puhetta. Ymmärtäväisenä mies kuitenkin nyökkäsi neidon ehdittyä päättämään puheensa. Seela hymyili varovaisesti tietämättä miten päin olla.

" Sinun vuorosi kertoa. Jos ei nyt ihan niin avoimesti kuin minä mutta suurinpiirtein kuitenkin." Seela sai sanottua jotain siihen sävyyn, kuin olisi puoliksi ellei enemmänkin leikillään ollut. Mies katsahti häntä ja hymähti hiljaisesti. sitten hän siirsi katseensa lammen siintävälle selälle, jota ei tosin kauaksi ulottunut ja alkoi kertoa: "En koskaan tavannut häntä" Miehen katse viipyili lammen peilityynessä pinnassa edelleen. Seela ei pystynyt hallitsemaan suupieliin tunkevaa hymynkaretta, mutta yritti kuitenkin kovasti pitää sen huomaamattomana, häntä kovasti huvitti ettei mies ollut edes mahdollista aviopuoliso ehdokastaan tavannut. Kuitenkaan hän ei viitsinyt sanoa sanaakaan, koska arveli sen käyvän Shûin arvolle. "Olin silloin palaamassa matkoiltani kun sain kuulla että vanhempani olivat järjestäneet minulle puolison." Herra jatkoi ja katsahti sitten naista, joka oli hämmästyksestä nostanut kämmenensä peittämään auki loksahtanutta suuta. Oli sittenkin ollut hyvä valinta olla sanomatta mitään, ennen kuin mies oli jatkanut. Häntä myötätunnosta -ja ehkä jostain muustakin tunnosta- kauhistutti ajatuskin siitä että herra parka olisi täysin tuntemattoman henkilön kanssa joutunut viettämään loppuelämänsä.
"Kuulemma jonkun jostakin tarpeeksi jalosta suvusta, jonkun joka oli tarpeeksi hyvä minulle" Herra sanoi kääntäen katseensa toisaalle, seela ei voinnut olla reagoimatta sitä että hymy miehen kasvoilta oli kadonnut teille tietämättömille.

Vasta nyt Seela tarkemmin miettineenä ymmärsi, että hänen kohdallaansa asia olisi ollut täysin samassa jamassa. Heidän, hänen ja Ceresteirinkin liitto olisi ollut vain järjestetty, ainut poikkeus oli siinä että he olivat lapsista asti toisensa tunteneet, jollloin ei voinnut syntyä sen kaltaista ristiriitaa että puoliso täysin sopimaton olisi ollut. Tai no tietenkin, pitihän sellainen syntyä ja vieläpä juuri Seelan takia.


"Kai minä hieman pelästyin sitä, ja olin vihainen koska he yrittivät ohjailla elämääni" Shûi totesi kasvot täysin vakavina. "Niinpä päädyin sitten tänne, pakoon heidän suunnitelmiaan" Mies lisäsi vielä hymähtäen synkästi ja käänsi katseensa hänen puoleen, kuin odottaen mitä neito asiaan tuumaisi. Seela huomaamattaan tuli kohauttaneeksi hentoisia olkapäitään. "Tiedätkö, olen varsin yllättynyt, että viitsit kertoa minulle asian noinkin selkeästi, mutta myös kiitollinen." Hän sanoi katse painettuna jalkateriin jotka itsepäisesti helman alta työnsivät esiin, paljastaen niitä verhoavat sandaalit. Oli kovin vaikeaa jatkaa siitä mitä hän oli sanonut, mutta hän ainakin päätti yrittää. "..Ja tosiaan ymmärrän ratkaisusi täysin, en usko että itsekkään olisin täysin tuntemattoman kanssa suostunut liittoon. Tietenkään en, kun en sellaisekaan kanssa suostunut, jonka jo kehtoikäisestä lähes tunsin." Hän oli lähellä lisätä että tunsi vieläkin, oli hän silloin tällöin Ceresteiriin törmännyt, olisihan ollut lähes mahdotonta olla törmäämättä, mutta heidän välinsä olivat nykyiseltään kovin viileät.

// Tulipa pitkiä kappaleita, enkä tiennyt yhtään missä poikkasta Silmäpuolisorto //

"Tiedätkö, olen varsin yllättynyt, että viitsit kertoa minulle asian noinkin selkeästi, mutta myös kiitollinen."
Hymy Shûin kasvoilla lämpeni hiukan. Seelan sanat kohottivat hieman hänen mielialaansa, eikä oikeastaan ihan niin vähääkään. Hänkin oli kiitollinen että toinen oli kuunnellut, eikä kuitenkaan pahemmin oudoksunut hänen suorasukaisuuttaan.
Omasta mielestään herralla ei ollut mitään syytä piilotella tarinaansa. Sellaista sattui joskus ihmisille, mitäpä sitä salaamaan.

"..Ja tosiaan ymmärrän ratkaisusi täysin, en usko että itsekkään olisin täysin tuntemattoman kanssa suostunut liittoon. Tietenkään en, kun en sellaisekaan kanssa suostunut, jonka jo kehtoikäisestä lähes tunsin."
Mies nyökkäsi hiljaisena. Vihreät silmät katsahtivat jonnekkin kauemmas. Mielessään hän pohti naisen sanoja. Millainen noiden kahden suhde oli ollut? Ei hänkään noin vain lapsuudenystävän kanssa menisi naimisiin, jos he vain ystäviä olisivat, mutta joskus kävi niinkin että se ystävyys muuttuikin aivan joksikin muuksi. Paljon syvemmäksi asiaksi, jota myös rakkaudeksi kutsuttiin.

"Niin... Vaikka eihän sitä ikinä tiedä millainen se tyttö oli" Shûi totesi ja hymyili taas paljon lämpimämmin.
"Mistä sitä tietää vaikka hän olisi ollutkin unelmieni nainen?" mies jatkoi hymähtäen, kohauttaen samalla hartioitaan. Mutta turha sitä oli enää murehtia, mennyt oli mennyttä. Ja vaikka hänen 'entinen tuleva morsiamensa' olisi kuinka ihana ollutkin, ei häntä enää takaisin saataisi. Shûi oli tilaisuuden hylännyt, eikä hänen auttanut enää perään haikalla.
"...Vaikka olisihan hän voinut olla myös vaikka millainen pirttihirmu..." mies lisäsi naurahtaen, joskin kuin puhuen ajatuksiaan ääneen.
"Ehkä on vain hyvä etten koskaan saa tietää" Shûi totesi, hymyillen Seelalle. Hän ei oikein välittänyt puhua muista naisista neidon seurassa.

Hymy Shûin kasvoilla lämpeni asteen, mikä sai Seelankin hymyilemään. Hän oli hyvillään, jos hänen sanasa olivat miellyttäneet herraa. Oli varmaankin löytynyt ensimmäinen olento, jota hän pystyi rehellisesti sanan oikeassa merkityksessä miellyttämään. Ainahan hän oli ollut tiellä ja tehnyt vääriä ratkaisuja, joten ei kai ollut ihmekkään että yhdestä ainoastakin hänen takiaan hymyyn vetäytyneestä suusta nainen sai niin paljon iloa.

"..Ja tosiaan ymmärrän ratkaisusi täysin, en
usko että itsekkään olisin täysin tuntemattoman kanssa suostunut
liittoon. Tietenkään en, kun en sellaisekaan kanssa suostunut, jonka jo
kehtoikäisestä lähes tunsin." Mies nyökkäisi hiljaisena, siirsi tiiviin katseensa taas jonnekkin kauemmas ja vetäytyi pohtimaan jotakin. Seelalle ei niinkään tuottanut vaikeuksia arvata mitä. Ei hän itsekkään ymmärtänyt mitä heidän välillään oli ollut. Ceresteir oli kuitenkin kaikessa sovinistisuudessaan ja itsekkyydessään ollut puoleensa vetävä. Hän oli ollut jonkinkaltainen sankarihahmo Seelalle, mutta suhtautui tyttöön kuitenkin kovin pitkään alentuvasti. Jossain vaiheessa alkoivat heidän välinsä kuitenkin lämmetä, eikä tuntunut lainkaan niin pahalta ajatukselta, että Seela olisi avioitunut miehen kanssa. Seela kuitenkin hylättiin kylmästi, mutta se oli täysin hänen oma syynsä, mitäs ei pysynyt naisen paikalla.

"Niin... Vaikka eihän sitä ikinä tiedä millainen se tyttö oli" Shûi totesi hymyillen taas paljon lämpimämmin. Seela olikin siis osunut arvailuissaan täysin väärään, mies olikin miettinyt vain sitä naista, jonka kanssa hänen oli ollut määrä avioitua. "Mistä sitä tietää vaikka hän olisi ollutkin unelmieni nainen?" Mies jatkoi hymähtäen ja kohautti hartioitaan. "Kuka ties.." Seela totesi hivenen kärmeissään. Hän oli jo lähellä todeta että herran elämän nainen istui penkillä siinä hänen kanssaan, mutta pystyi kuitenkin hallitsemaan itsensä. Sehän olisi jo yltynyt täysin liiotteluksi. "...Vaikka olisihan hän voinut olla myös vaikka millainen pirttihirmu..." Mies lisäsi vielä naurahtaen, aivan kuin olisi päästänyt kaiki päähänsä syöksyvät ajatukset järjestyksessä ulos.

"Ehkä on vain hyvä etten koskaan saa tietää" Shûi sanoi vielä, hymyillen. Sanat saivat Seelankin hymyilemään. " Ehkä niin. Sanotaanhan, että tieto tuo tuskaa." Hän naurahti pienoisesti tarttuen miehen käteen, hän nousi jaloilleen ja pakotti miehen nousemaan mukanaan. Seela johdatti Shûin aivan rantaviivaan ja pysähtyi. "En osaa pysyä paikoillani." Hän hymähti pyöritellen päätään. Yllättäen rantakumpareen maa petti neidon alla ja hän lensi päistikkaa suoraan likaisen ruskeaan veteen.

// Shûi pääsee pelastuspuuhiin Silmäpuolisorto //

[nonni! pelko pois, urhea Shûi on täällä! BD]

"Kuka ties.." Seela ei selvästikään pitänyt Shûin sanomisista. Hän ymmärsi sen. Ei miestäkään oikeasti niin miellyttänyt ajatus että hänen seuralaisellaan olisi ollut joku toinen, vaikka hän ei antanutkaan sen näkyä ulospäin. Itse asiassa hän ei myöntänyt sitä edes itselleen.

Naisen vihdoin taas hymyillessä Shûi tunsi itsensä hivenen helpottuneeksi. Aiheuttaessaan Seelalle epämukavan olon puhumisillaan hän vaikeutti myös omaa oloaan." Ehkä niin. Sanotaanhan, että tieto tuo tuskaa." toinen totesi.
Ennen kuin mies ehti nyökätäkkään, neito tarrasi hänen käteensä ja vetäisi mukanaan pystyyn. Yllätetty Shûi vilkaisi naista varsin hämmentyneen näköisenä, naurahtaen sitten saadessaan naamansa taas peruslukemille.

"Sinun seurassasi sitä saa olla aina varuillaan" mies hymähti astellen Seelan johdattamana lammen rantaan. "En osaa pysyä paikoillani." toinen sanoi päätään pyöritellen. Herra hymyili huvittuneena, ja juuri kun hän oli aikomaisillaan sanoa jotain, maa petti Seelan jalkojen alla. Shûi yritti tarttua nopeasti neitoon, mutta oli vähällä ettei lentänyt itsekkin lampeen, eikä näin ollen kerennyt pelastaa naista.
Mies heitti nopeasti kirjansa sivuun ja sukelsi suinpäin veteen. Hänellä ei juuri ollut aikaa voivotella kalliiden vaatteidensa kastumista toisen räpiköidessä henkensä edestä.

Ainakin lammen syvyys selvisi. Pohjaan ei yltänyt vaikka kuinka kurotteli. Shûi nappasi Seelan nopeasti varmaan otteeseensa ja haparoi saadakseen tukea rantatörmästä. Saatuan jonkinnäköisen otteen rantakasveista hän työnsi ensin Seelan takaisin rannalle, kammeten sitten lopulta itsensäkin.
Siinä hän sitten kökötti hetken polvillaan, vettä valuvana, pärskien likaista lampivettä suustaan.
"Oletko kunnossa?" mies sai kysyttyä naiselta vieressään, pyyhkien ryvettyneitä, mustia hiuksiaan kasvoiltaan.

[...ja herra saa homman hoidettua ennen kuin kukaan kerkiää kissaa sanomaan xD]

// Kiitos Shûi! ^^ //

"Sinun seurassasi sitä saa olla aina varuillaan" Shûi hymähti astellessaan neidon johdattamana rantaviivaan. Hän oli näyttänyt hivenen yllättyneeltä äkillisestä lähdöstä.
Seela naurahti ja totesi ettei osannut pysyä paikoillaan. Sen varmasti näki, kun maa petti hänen altaan ja hän lensipäätä pahkaa lampeen. Seela ehti nähdä Shûin yritykset pelastaa häntä ilman omaa kastumistaan, ennen kuin hän upposi pinnan alle. Hän oli sekä pettynyt, että häpeissään. Eikö herra nyt seuralaistaan voinnut pelastaa, kun pelkäsi oman hipiänsä puolesta? Eniten kuitenkin kuumotti poskilla se että miksi hän ei osannut olla varuillaan.

Kauan ei Seela kuitenkaan ehtinyt olla pettynyt. Shûi heitti kirjansa ja sukelsi hetkeäkään miettimättä pelastamaan neitokaista. Hän nappasi Seelan otteeseensa ja sai hänet jotenkin vedettyä rannalle, minkä jälkeen itse kapusi vedestä. Seela oli itse ollut vain avuton ja heikko, turhan osuva kuvaus naisesta.

Pettymys oli kadonnut tipotiehen, Shûinrohkeasti pelastaessa häntä, mutta häpeä oli tullut takaisin sitä suuremmalla aallolla. Hän makasi puoliksi vedessä vaaleat lian värittämät hiukset liimautuneena päänahkaan samoin kuin mekkokangas ihoon ja huokaili raskaasti. Katsettaan hän ei uskaltautunut nostamaan, vaan kuikuili miestä varovaisesti hiuksiensa lomasta. Herra oli polvillaan ja pärski likaista vetää suustaan. Seela ei voinnut olla naurahtamatta, olihan herra kuin uitettu koira !

"Oletko kunnossa?" Mies kysäisi.

Seela nautti huolenpidosta, jonka herra hänelle osoitti. Hän todellakin nautti, kun ei sitä ennen ollut saannut. Kuka muka olisi soturinaisen viitsinyt pelastaa lammesta ?
"Olen kiitos sinun." Hän hymili varovasti, ja nosti katseyttaan sen verran että pystyi katsomaan miestä suoraan silmiin. Seela nousi varovasti pystyyn ja asteli pikaisesti pois vesirajasta. Alkuperäisin hivenen sinisen sävyinen leninki oli nyt likaisesta vedestä ruskea ja valui vettä ja kun Seela asteli, jäi nurmikkoon raskaat vanat helmoista jotka painoivat tonnin, tai ainakin tuntuivat siltä.

"Nytpähän on sekin sitten koettu. Olemme uineet keskuspuiston lammessa." Hän totesi jokseenkin lukemattomalla äänen sävyllä. Hänen oli tarkoitus vitsailla mutta neidolla oli kuitenkin niin monenlaisia tunteita päässä sillä hetkellä etteivät ne voinneet olla sekoittumatta äänensävyyn.

// TÖNKS TÖK TÖK //

[min herrahan on kuule sellanen supermiäs että..! BD]

Shûi katsahti taas Seelaan, mutta käänsi katseensa nopeasti poispäin hieman nolostuneena. Ihoon liimautuneessa mekossa oli aivan tarpeeksi syytä herralle olla tuijottamatta liikaa. -Vaikka ei käynyt kieltäminen, etteivätkö toisen kurvit olisi kiinnostaneet miestä. Herrasmiehen luonne kuitenkin vaati tiettyä käyttäytymistä, eikä silloin katsottu henkilökohtaisiakaan asioita läpi sormien.
Hieman hän kirosi mielessään sitä ettei voinut tarjota tälle mitään kuivaa päällepantavaa, kun oli itsekin pulahtanut samaiseen lammikkoon.

"Olen kiitos sinun." Seela vastasi hänen esittämäänsä kysymykseen. Tuon pienen hetken mies soi katseensa taas naiseen, ettei vain olisi vaikuttanut kuitenkaan liian epäkohteliaalta. Pieni hymy nousi taas herran kasvoille.
Siinä samassa Seela kuitenkin nousi jaloilleen, ottaen pientä etäisyyttä vesirajaan. Shûi vilkaisi nopeasti asuaan, kasvojen vakavoituessa hieman. Miestä harmitti kalliiden vaatteiden pilaantuminen, mutta toisaalta hän ei halunnut ajatella asiaa, sillä neidon turvallisuus meni kalleimmankin puvun edelle milloin tahansa.

Karistettuaan epämukavat ajatukset päästään herra kampesi itsensäkin ylös seisomaan, todeten että se oli hankalampaa kuin voisi luulla. Märät vaatteet painoivat tosiaan luvattoman paljon, eikä asiaa auttanut yhtään se, että herran asu sisälsi enemmän kangasta kuin normaalit vaatteet yleensä.
"Nytpähän on sekin sitten koettu. Olemme uineet keskuspuiston lammessa."
Shûi huokaisi ja nyökkäsi. "Melkomoinen kokemus" hän totesi ja noukki kirjansa maasta tarkastaakseen ettei opus vain ollut kastunut. Todettuaan tuon kuitenkin vahingoittumattomaksi mies kävi nopeasti asettamassa sen penkille ja palasi sitten Seelan rinnalle.

"Kylläpä sinä säikäytit minut.." herra päivitteli napaten suuren tukon hiuksiaan käteensä ja puristaen niitä kuivaksi. Likaista vettä valui miehen käsiä pitkin maahan joka muutenkin tuntui lainehtivat kaikesta siitä vedestä joka heistä irtosi.
Varovaisesti Shûi vilkaisi Seelan kasvoja, varoen kuitenkin laskemasta katsettaan yhtään kaulaa alemmas.