Tie vie minne vie...

Sinihiuksinen Serag mies asteli kaikessa rauhassa, mutta oli hyvin varovainen. Silmät näkivät todella hyvin pimeillä kujilla, vaikka soihdut näyttivät valoa päätietä. Minkään laista eloisuutta ei näkynyt. Miten täällä voi olla asiakkaani talo. Täällä on niin hiljaista, varsinkin pienenille lapsille. En osaa ollenkaa suunistaa kadun varsilla. Tiedän hyvin säännöt, mitkä äitini on joskusi sanonnut. Serag ajatteli.
Serag hypähti kujien kattojen harjanteille. Siellä hän tunsi olonsa kotoisaksi, todella hyvin.

//kaikkia vaan mukaan, Jos kiinostaa //

Ilmoitan vain, että jatkoinkin vielä peliämme Tori-Kadulla!

//Minä nyt tulin//

Mi-Mi ratsasti pitkin katuja ja kujia, etsien yöpaikkaa. Hän pelkäsi jo eksyneensä. Missään ei näkynyt liikettä, taikka eloa. Kaduilla oli pimeää, ja vain pääväylillä oli lamppuja valaisemassa. Hän hyräili itsekseen poninsa selässä, täysin mietteissään.
Hänellä ei todellakaan ollut hajuakaan siitä, missä oli.

Heti kun hän törmäisi johonkin, ei-niin-epämääräiseen tyyppin, voisi hän kysyä suuntaa. Ensimmäinen henkilö johon kuitenkin törmäsi oli sie sinihiuksinen mies, jonka hän oli nähnyt aiemmin torilla. Tämä oli sentään pelastanut hänet sen jousipyssyä heiluttelevan Aasan kynsistä, herättämällä silloin huomiota.
Tuo mies seisoi nyt katon harjalla, jonne Mi-Mi kohotti katseensa.
"Hei siellä! Osaatko neuvoa minulle tietä?"

Serag oli juuri hyppäämässä, kun hän kuuli jonkun kysyvän neuvoa häneltä. Mies käänsi katseensa huutajalle ja hypähti hänen eteensä.
" Riippuen minne olisi matka?" Mies kysyi.
Sinisetsilmät katsoivat vastapäätä olevaa henkilöä. Hän alkoi piiku hiljaa ajatelella missä hän oli nähnyt tämän aiemmin.

"Hmm, etsin jonkin laista yöpymispaikkaa, ja olen aivan sekaisin olinpaikastani täällä katujen sokkeloissa. Olisiko sinulla siis tarjota auttavaa kättä?" Mi-Mi kysyi vahvallla äänen sävyllään ja katsoi toista.

"Niin, ja kiitos kun veit jousinaisen huomion silloin torilla, päästit minut pälkähästä", hän naurahti vielä, muistellen omenavarkauttaan, josta jousipyssyn omavaa nainen oli kiivastunut.

Mi-Mi hypähti hetkeksi alas Potun, poninsa selästä. Silitti sen turpaa, ja katsoi tiiviisti sinihiuksista miestä. "Missä me ylipäätään tällä hetkellä olemme?"

Peliviestien pituudet huomioikaa täälläkin!
Voitte lukeaa niistä enemmän ilmoituksista.

Serag huokaisi.
"Minullakin menee hieman hermot kun minä olen myös eksysissä." mies sanoi ja samalla häntä hieman kylläkin nollotti kertoa naiselle.
"toki minä voin auttaa, mutta täälä on erilaisia paikkoja missä tarjotaan hieman erilaista palvelua. Minkä laiseen neiti haluaa. Se ei ollut mitenkään erikoistue tehty." Serag sanoi.

Laittoi kätensä niin, että hän ymmärtäisi ymmärtää sinne suuntaan pitäisi mennä.
" Voi olla lähellä minua jos pelottaa tai minä pelotan sinua. täälä käy erilaisia henkilöitä ." Sini hiuksinen mies sanoi.
Mies hymyili ja hänelle näkyi vampyyriin hakulmahampaat. Mistä erottui vampyyri, jos ei korvista.

"No, jos sinä olet eksyksissä, myöskään sinusta ei taida olla apua minulle", Mi-Mi sanoi hiljaa.
Hän seisoi siinä hetken katselemassa tuota miestä, jota hän ei tippaakaan pelännyt.
Hän lähti ratsastamaan Potulla etäänpäin väsyneenä. Tosin hän hieman tärisi, hänellä oli kylmä. Hän siirsi Potun raviin ja ryhtyi keventämään. Kevennys ehkä lämmittäisi häntä vähän. Kujat olivat aika pimeitä, mitä kauemmas hän ratsasti sitä vaikeampi hänet oli enää erottaa. Mi-Mi ei tarkalleen tiennyt minne oli menossa, mutta jos hän löytäisi takaisin Vaanien-Vajaan hän voisi varmaan yöpyä siellä.

//Anteeksi heppasanasto, kuten kevennys jne. Ja viestin lyhyys^^//

Serag katsoi naista hieman epäilevästi. Hän hyppäsi katolta katolle ja oli taikonut naisen eteen valkoisen kirkkaan valon, minkä avulla näki eteensä. Nainen oli kai löytänyt majapaikan tai jotain sinne päin. Kirkas valo alkoi sammua hiljattain, kun talossa oli lyhdyt. mies katsoi naista vaivihkaa ja salaa. Seragia ei voinnut yhtään nähdä, kun hän oli talojen tummissa varjosssa.

//lyhytt tuli minulla//

Mi-Mi löntysteli eksyksissä kaduilla ja kujilla, olettaen karsitaneensa aikaisemmin tapaamansa miehen jo kannoiltaan.
Kadut vaihtuivat toisiksi kaduiksi, ja ne synkkenivät synkkenimistään, ja niin synkkeni Mi-Min mielialakin.

Hän huokaisi raskaasti, hoputtaen poniin, vilkuillen välillä sivuilleen. Eikö täällä missään näkynyt majataloja? Ei sen puoleen, että hänellä olisi niihin ollut varaakaan. Yhtäkkiä hän halusi palata takaisin Vaanien-Vajaan, vaikkapa sen haltian luokse, jonka kanssa oli aikaisemmin tullut hieman sanaharkkaa. Hän vain halusi takaisin Vaani-Vajaan, hän tarvitsi unta, ja nukkuma tilaa. Haukotus levisi hänen kasvoilleen, ja hänen silmänsä tuntuivat unisilta.

Serag seuraili talojen varjossa naisen liikkeitä.
" Seuraa minua niin löydät hyvän maja paikan. " Serag sanoi kiltiltä ääneltä.
Mies ajan päästä ihmetteli mitä hän oikein on sanonnut kun kun hän ei itsekkään ole löytänyt paketin omistajaa. Varmaakin pakentin saaja oli vihainen kun hän oli ainakin tunnin myöhässä. Sini silmäinen nuori mies tunsi, että hänen täytyi viedä naisen turvaan tämän kadun röstäjiltä.

" Tääälä kulkee sitten aika paljon ryöväreita ja hyväksi käyttäje. " Serag sanoi uudellen naisen takana.
Mies oli tarkoi seuraillut ja tunsi tämän alueen kaupugista, kun hän on ollut nuorena tehtyt tuunia täälä alueella.

mi-Mi oli rätti väsynyt ja hänestä tuntui että hän voisi milloin tahansa nukahtaa. Kadut olivat jo hyvin synkät, vaan lamput valaisivat katuja hieman, vaikkeivat ne kylläkään mitään auttaneet. Samahan se olisi jos ne ottaisi pois, olisi yhä yhtä pimeää. mi-Mi makasi jo Potun päällä ja Pottu hoiperteli kaduilla, pian se lyssähti maahan. Mi-Mi liukui alas sen selästä. Hän lysähti maahan ja jäi siihen makaamaan. Maa oli hyvin kova, eikä siinä ollut mukva maata, joten Mi-Mi nousi istumaan, samoin Pottu. ´

Mi-Mi katseli ympärilleen ja näki kuinka joistakin taloista paistoi lampun valo, kun taas toisissa oli vedetty verhot eteen. Kylmä tuuleen puuska töytäisi Mi-Miä ja hän oikeastaan kellahti maahan. Oli jo aika kylmä, joten hän hieman hieroi itseään, jotta hänellä olisi hieman lämpimämpi.

Mi-Mi Nousi seisomaan ja otti Potun harjasta kiinni, sekin nousi seisomaan ja he alkoivat taas kävellä. Pian he olivat katujen ja kujien loppu päässä, Mi-Mi huokaisi ja hymähti. Hän ei tiennyt minne menisi, mutta hän ajatteli että yrittäisi suunnistaa vaanien vajaan.

Serag ihmetteli hieman miksi nainen ei vastannut hänelle. Lopulta hän ymmärsi miksi hän ei vastannut takaisin. Ihan selvästi nainen ja hänen poninsa olivat väsyneitä. miehen sinisiä hiuksia ei oikein hyvin erottunut tummasta yöstä. Taivas oli myös tumman sininen ja sen takia yö on kylmä. Varjoissa miestä ei näkyt olenkaan. Talojen varjot peittivät hänet todella hyvin ja osittain myös ominaisuudensakkin auttoivat siinä asiassa.

Silmät tarkailivat tarkoin naisen liikkumista siihen asti kun he jäivät istumaan. Serag vahti, ettei törpiä juoppoja tullut tai varkaita, kun nainen nähtävästi uskonnut hänen sanojaan. Miehen silmät eivät voineet uskoa, että poni istuisi kuin ihminen. Naurukin melkein alkoi tulla, mutta Serag ei antanut semmoisen tulla esille.