Iltaa viettämässä

// Mukaan saa tulla ihan vapaasti : DD//

Ren kurkisti ikkunasta sisään. Sisällä oli tungosta ja tanssiaiset olivat täydessä käynnissä. Hieman kauempaa jalkakäytävltä kantautui kenkien kopinaa, ja puheen sorinaa. Ren meni nopeasti kyyryyn, ettei kukaan näkisi häntä tiirailemassa ikkunasta, se oli jo muutenkin todella epäilyttävää.
Ren hiippaili jalkakäytävälle, ja toivoi ettei kukaan olisi huomannut mistä hän oli tullut. Suurin osa ihmisistä kuitenkin keskittyi toisten kanssa juttelemiseen ja sisälle pääsemiseen.

Ren tunnisti pari Masqueraden toimittajaa juhlioiden joukosta.
Olihan hänkin yksi heistä. Jotkut ihmiset hieman ihmettelivät hänen asuaan, eihän se ollut niinkuin heidän upouudet hienot asunsa. Renillä ei ollut vain varaa ostaa uutta asua juhliin, ja oli tämä käyttö kelpoinen.

Hän katseli hieman ympärilleen. Ketään tuttua ei näkynyt, eikä hänen ääliö veljeäkään, mikä oli hänelle onni. Veli ei voisi pilata iltaa, eikä nolat häntä uuden kenties jopa ystävän seurassa, jos hän nyt seuraa saisikaan.

Ren rynni muiden joukossa sisälle, ja saattoi herättää huomiota mitä hän ei todellakaan toivonut. Sisälle päästyään kova, kuitenkin kaunis musiikki kantautui hänen korviinsa. Hieman kauempana oli tarjolla juomia ja pientä naposteltavaa. Hänen oli määrä tehdä raportti juhlista, mutta päätti ensin pitää hieman hauskaa. Tai edes yrittää saada jotain kirjoittamisen arvoista, hän oli nimittäin aika huono toimittaja ja teki sitä työtä välillä saadakseen hieman rahaa.

Hän piteli käsissään kynää ja paperia. ´Ehkäpä voisin kirjoittaa joidenkin asuista ja hieman haastatella väkeä..´ Ren tuumi katsellen ympärilleen
´ Teen tämän myöhemmin..´ Hän päätti lopulta, mutta oli hieman vaikeaa saada kynää ja paperia minnekkään hyvään paikkaan. Ren kääri paperin rullalle ja laittoi kynän sekä rullatun paperin toisessa jalassaan olevan rusetin alla kiinni. Siellä ne olisivat säilössä ja poissa tieltä.

Salin reunoilla oli joitakin vapaita pyötiä, ja Ren päätti mennä yhteen niistä. Ja niinhän tekikin pian hän oli vallannut yhden niistä pöydistä ja päätti istuskella siellä, odottaa jota kuta, joka haluaisi hänen kanssaan iltaa viettää, jos ei niin sitten kirjoitella raporttiaan.

Io nautti täysin rinnoin pukunsa keräämästä huomiosta. Hän oli itse ommellut sen ja oli itse asiassa melko ylpeä aikaansaannoksestaan. Puku oli avara, lähes sopivaisuuden rajoilla, ja sen helmat hulmahtelivat Ion kävellessä ympäri salia. Io katseli tanssilattialla tanssivia pariskuntia hymähtäen. Tuo tanssi oli hyvin kaukana siitä, mihin Io oli tottunut, tuollaista laahustamista ja askellusta. Jos Io näyttäisi miten sataman kapakoissa tanssittiin, tukehtuisivat ainakin aateliset fiineihin herkkuihinsa.

Io käänsi huomionsa pois tanssijoista. Hän ei ollut tullut tänne juhlimaan vaan tekemään työnsä. Kääntelemällä hieman jalkojaan Io tunsi veitsiensä olevan tukevasti paikoillaan saappaiden varsissa, ja hameen helman huolimaton sively varmisti myös sinne kätkettyjen veisten pysyneen tiukasti paikoillaan laskosten lomassa.

'Pitäisi varmaan löytä vapaa pöytä josta voisin seurata tanssijoita', Io tuumi. Lähes kaikki pöydät olivat kuitenkin täynnä. Eräässä pöydässä istui kuitenkin vain yksinäinen, kenties hieman Ioa nuorempi tyttö. Ehkä tämän seuraan voisi lyöttäytyä, Io voisi siinä kulutella aikaansa. Töihinsä hän pääsisi kuitenkin käsiksi vasta juhlan loppupuolella, kun ihmiset lähtisivät humalaisina hoipertelemaan koteihinsa.

Niinpä Io suuntasi kulkunsa punatukkaista tyttöä kohti väistellen matkalla muita juhlijoita ja kaikkialla kiiruhtavia tarjoilijoita. Matkalla hän nappasi mukaansa myös lasillisen erään tarjoilijan tarjottimelta, varmistettuaan ensin juoman olevan alkoholitonta. Tänään hänen ei sopisi tulla lainkaan humalaan.

"Sopiikohan tähän istua?" Io kysyi yksinäiseltä tytöltä.
"Turha näin iloisessa juhlassa on yksinään jurottaa", hän lisäisi hymyillen suloisinta hymyään.

Eräs nainen hienossa asussaan tulikin Renin pöydän luokse kysyen istumapaikkaa. "Sopiihan se. Olenkin tässä jo seuraa kaivannut." Ren sanoi pienesti hymyillen, kun vihdoinkin joku hänen seuraansa halusi tulla.
"Kuka sinä olet? Minua voit kutsua Reniksi tai jos haluat Arál-Shiin:iksi." Ren sanoi hetken kuluttua, haluten aloittaa keskustelun. Tästä naisesta hän voisi varmaankin kirjoittaa lehteen jutun, jos tälle vaan sopisi.

Ennen lehtijutun kirjoittamista hän halusi hieman tutustua kyseiseen naiseen. Eikä varmaankaan ollut soveliasta mennä heti kysymään haluaisiko tämä lehteen. Tai sitten voisi olla. Tarjoilijoilla oli kova kiire, ja lopulta Ren onnistuikin yhden pysähtymään pöydän luokse ja ottamaan itselleen juoman.
Siinä ei onneksi ollut alkoholia. Hän ei ollut tullut juhliin humala hakuisesti, niin kuin jotkut toiset näyttivät olleen. Hieman kauempana, muutama rouva hikkaili minkä kerkesi, ja joku tukevampi mies siirtyi ottamaan pöydästä tukea, railakkaasti naureskellen.

"Oletko muuten kuullut Masquerade-lehdestä?" Hän kysyi siemaistuaan hieman juomastaan. Ren katseli tanssijoita josko näistäkin jotain juttua voisi tehdä. Aatelisten asut olivat toinen toistaan upeampia. Renillä tuskin yhteenkään niistä olisi varaa, mutta uutta asua eihän juuri nyt kaivannutkaan.

// anteeksi viestin lyhyys, ja se etten ole heti tänne vastannut.//

Kun tuntematon antoi Iolle luvan istua, humpsahti hän välittömästi tuolille asetellen helmansa huolellisesti ympärilleen.
"Kuka sinä olet? Minua voit kutsua Reniksi tai jos haluat Arál-Shiin:iksi", Ion pöytätoveri esitteli itsensä. Io tuumi että kutsuisi naista Reniksi, hän piti yksinkertaisista ja helposti muistettavista nimistä.
"Minä vastaan yleensä nimeen Io", vastasi Io toisen esittelyyn.
"Olen minä Masqueradesta kuullut, mutta ei sitä ole tullut luettua", Io vastasi Renin esittelyä seuranneeseen kysymykseen. Syykin lukemattomuuteen oli selvä: Io ei ollut koskaan oppinut lukemaan. Mutta ei hän sitä viitsinyt ääneen julistaa tälle uudelle tuttavuudelleen.

"Oletko koskaan nähnyt sataman kapakkatanssijoita? Siellä meno on vähän erilaista kuin täällä", Io kysäisi naurahtaen muistellessaan oman tanssiryhmänsä Freijan tytärten viimeisintä esitystä Naurava Lokki -nimisessä kapakassa. Meno oli ollut hurjaa ja Io oli nauttinut täysin rinnoin. Jos joku täällä hakisi häntä tanssimaan, hän varmaan nukahtaisi tylsyydestä seisaalleen. Ei hän kyllä edes osannut tällaisia tansseja, mutta eipä ollut väliksikään.

Io huomasi jo juoneensa lasinsa tyhjäksi. Tarjoilijat kiiruhtivat niin vauhdilla ohi palvelemaan rikkaampia asiakkaita, ettei kukaan vaivautunut täyttämään Ion lasia. Lisäksi Io arveli lyhyytensä vuoksi näyttävänsä niin nuorelta, ettei häntä pidetty palvelemisen arvoisena. Lopulta Io luovutti.

"Kuvittelisi että nuo tarjoilijat olisi palkattu tänne palvelemaan vain aatelisia, minua kun eivät ainakaan tunnu huomaavan", Io harmitteli vielä jotain sanoakseen. Kaipa hän pärjäisi ilmankin juomisia, saisihan hän sitten seisovasta pöydästä jotain haettua jos sietämätön jano yllättäisi. Harmi kun hän ei ollut tajunnut ottaa juotavaa Renin pysäyttämältä tarjoilijalta.

//eipä se minua haittaa vaikkei ihan hirveitä romaaneja koko ajan kirjoittele : )//

Naisen nimi oli Io. Eikä Io kuulemma Masqueradea lukenut ollut.
" Ajattelin vain, että olen sen lehden toimittaja.. Niin voisin tehdä sinusta jutun Masqueradeen." Ren sanoi kun Io oli vastannut hänen kysymyksiinsä.
Oletko koskaan nähnyt sataman kapakkatanssijoita? Siellä meno on vähän erilaista kuin täällä, Io kysyi hieman naurahtaen.
" Olenhan minä. Kävin ennen aika usein kapakoissa. Se elämä tosin on jäänyt taakse." Ren vastasi muistellen aikaansa merirosvona isänsä laivalla.

" Oletko koskaan kuullut laivasta nimeltä Musta Silmä?" Ren kysyi, jospa tämä tietäisi jotakin laivasta. Ehkäpä missä se nyt olisi tai kuka sen kapteeni on tällä hetkellä. Ren toivoi että Io tietäisi jotain laivasta.
Jos Io tietäisi hän voisi aloittaa laivan etsimisen, ja kenties löytää ystävänsä. Hänen lasinsa alkoi pikku hilja tyhjentyä. Tarjoilijat pyyhälsivät
nopeaa tahtia heidän pöytänsä ohi, ja Ren ehti monta kertaa luulla että joku niistä lukuisista tarjoilijoista kaataisi tarjottimella olevan lasin sisältöineen hänen päällensä. Niin ei onneksi käynyt.

Kuvittelisi että nuo tarjoilijat olisi palkattu tänne palvelemaan vain aatelisia, minua kun eivät ainakaan tunnu huomaavan, Io harmitteli.
"Niin. Olisi pitänyt tuoda oma tarjoilija mukanaan." Ren sanoi hymyillen.
Hänellä ei kylläkään omaa tarjoilijaa ollut, eikä siihen olisi varaakaan.
Lasi oli nyt tyhjä, eikä kukaan niistä tarjoilijoista pysähtynyt heidän pöytänsä luokse. Io oli oikeassa tarjoilijoiden suhteen.

Io hämmästyi kuullessaan Renin haluavan tehdä hänestä juttua Masqueradeen. Ajatus kyllä hieman kiehtoi Ioa, mutta hänen järkevä puolensa muistutti ettei todellakaan ollut järkevää tehdä itseään niin tunnetuksi että jokainen vastaantulija voisi tunnistaa hänet. Miten hän voisi tehdä "hommiaan" (kuten Io rikollisia tekojaan kutsui), jos kuka tahansa mahdollinen silminnäkijä tunnistaisi hänet?

"Hmm.... Millainen se juttu sitten olisi? Voisiko minut tunnistaa siitä? Minä kun en oikein kaipaisi julkisuutta", Io naurahti, mutta hieman väkinäisesti. Hieman levottomana Io tarkkaili Reniä odottaessaan vastausta. Samalla Io koetti hengittää syvään ja rauhoitella itseään, ties mitä toinen alkaisi ajatella jos huomaisi hänen olevan kovinkin hermostunut kysymyksestä.

Renin kysymykseen Mustasta Silmästä Io ei osannut sanoa juuri mitään.
"Luulen että olen joskus kuullut merimiesten puhuvan sen nimisestä laivasta, mutta en ole kiinnittänyt niihin puheisiin sen tarkempaa huomiota. Onko sinulla jokin erityinen syy kysyä siitä?" Io esitti vastakysymyksen.

Io huomasi äkkiä hipelöivänsä mekkonsa helmaa läheltä laskoksiin piilotettua veitsenkahvaa. Hän pakotti kätensä pois helmaa rispaamasta, mutta vieläkin hänen sormensa olivat levottomat liikkuen lakkaamatta. Io siirsi kätensä pöydän alle, jottei toinen näkisi hänen hermostunutta näpellystään. Samalla hän yritti kiinnittää huomionsa johon muuhun ylikierroksilla käyvän itsesuojeluvaistonsa sijaan.

"No, tuskinpa sinua tunnisttettaisiin. Se juttu olisi lähinnä puvustasi." Ren vastasi Iolle hymyillen ystävällisesti. Io näytti hermostuneelta, mutta Ren ei siihen kiinnittänyt huomiota. Eikä hän viitsinyt kysyä mikä hätänä mahtoi olla. Ohi pyyhälsi tarjoilija ja Ren "heitti" lasinsa tämän tarjottimelle.
Tarjoilija ei sitä huomannut ennenkuin lasi tippui pois tarjottimelta särkyen maahan. Tarjoilija kumartui siivoamaan jälkiään samalla muutkin lasit särkyivät maahan. Kaikki kääntyivät katsomaan tapahtunutta lukuun ottamatta Reniä ja ehkäpä Ioa.

Luulen että olen joskus kuullut merimiesten puhuvan sen nimisestä laivasta, mutta en ole kiinnittänyt niihin puheisiin sen tarkempaa huomiota. Onko sinulla jokin erityinen syy kysyä siitä?, Io sanoi.
" No, ajattelin jos olisit tietänyt enemmän olisin voinut ehkäpä alkaa etsiä sitä laivaa, olin siellä ennen isäni kanssa. Se kylläkin vallattiin, ja pakenin kadottaen parhaan ystäväni." Ren selitti mahdollisimman lyhyesti ettei Io tylsistyisi häntä kuunnellessaan.

" Menen hakemaan seivosta pöydästä hieman syötävää ja juotavaa. Tuletko mukaan?" Ren kysyi nousten pöydästä ja odottaen mitä Io vastaisi. " Voin kyllä tuoda sieltä sinulle jotakin, jos jäät pöytää vahtimaan. Kerro vain jos jotain sieltä haluat." Ren jatkoi hetken päästä ja siirsi katseensa Ioa kohti.

"No, tuskinpa sinua tunnistettaisiin. Se juttu olisi lähinnä puvustasi", Ren sanoi ja sai Ion rauhoittumaan. Typerää ruveta panikoimaan sillä tavalla, Io moitti itseään. Mutta Io oli tänään tavallista hermostuneempi hommiensa vuoksi, sillä hän ei ollut ennen murhannut niin korkea-arvoista henkilöä kuin hänen nyt oli tarkoitus. Mieluummin Io otti vastaan helpompia hommia, joista ei niin paljon rahaa saanut mutta joista ei myöskään niin helposti jäisi kiinni. Tätä tulevaa aatelisen murhaa tutkittaisiin varmasti tarkemmin, mutta Ion rahatilanne oli nyt niin huono että hänen oli ollut pakko ottaa vastaan tämä riskialttiimpi tehtävä.
"No, jos sinä olet sitä mieltä että tämä itsetehty pukuni on jutun arvoinen niin mikäpäs siinä", Io suostui. Eipä siitä hänelle mitään haittaakaan voisi olla.

Kun Io näki tarjoilijan pudottavan lasinsa, hän ei voinut mitään hymylleen. Eihän se ollut hyvä olla vahingoniloinen, mutta kuitenkin... Mutta hetken ajateltuaan Ion kävi myös sääli tarjoilijaa, toivottavasti tämä ei saisi kovin pahoja haukkuja kömpelyydestään.

Renin taas puhuessa Io käänsi taas huomionsa häneen ja tuli aidon surulliseksi kuullessaan Renin kadottaneen isänsä ja parhaan ystävänsä.
"Voi, olen pahoillani puolestasi", Io sanoi osaaottavasti. "Toivottavasti Njord sallii sinun löytää heidät jälleen", Io sanoi viitaten vaanien merenjumalaan.

"Luulenpa että tulen itse katsomaan mitä siellä on tarjolla", Io sanoi kuullessaan Renin aikovan mennä hakemaan jotain seisovasta pöydästä. Samalla voin etsiä sitä miestä, Io mietti päästämättä työasioita pois mielestään. Io nousi pöydästä jättäen tyhjän lasinsa siihen tarjoilijoiden poimittavaksi ja lähti puikkelehtimaan ihmisten välistä kohti seisovaa pöytää olettaen Renin seuraavan perässään. Samalla hän katseli ympärilleen etsien tämäniltaista kohdettaan.

Seisovan pöydän ääreen saapuessaan Ren näkikin miehen. Mies ei ollut kovinkaan korkea-arvoinen aatelinen ja hänellä olikin vain yksi oma palvelija mukanaan. Tämän palvelijan kannettavaksi tukeva mies lastasi suuren annoksen mitä hienompia herkkuja. Eipä tämän jutun pitäisi kovin vaikea olla, Io tuumasi halveksien.Tuo ihramaha ei varmaan tiedä edes mistä päästää miekkaa on pideltävä. Io valikoi itselleen hieman syömistä pitäen koko ajan osan tarkkaavaisuudestaan kiinnitettynä mieheen. Hänen ei enää kannattaisi päästää tätä näkyvistään illan aikana.

"No, jos sinä olet sitä mieltä että tämä itsetehty pukuni on jutun arvoinen niin mikäpäs siinä", Io vastasi. Se sai Renin hymyilemään. Vihdoinkin hän saisi kirjoitettua jutun lehteen. Häneltä ei pitkään aikaan lehteen ollut minkäälaista juttua tullut, eikä se ollut hyvä asia ainakaan hänen kukkarolleen.

"Toivottavasti Njord sallii sinun löytää heidät jälleen", Io sanoi vielä.
" Harmi vain että isäni kuoli, kun laiva vallattiin. Ja veljeni tuskin etsinnöissä auttaa." Ren totesi ottaen pari askelta kohti seisovaa pöytää.
"Luulenpa että tulen itse katsomaan mitä siellä on tarjolla", hän kuuli Ion toteavan.
" Selvä. " Ren vastasi ottaen jälleen pari askelta kohti seisovaa pöytää samalla väistellen tarjoilijoita sekä tanssijoita. Hän seurasi, Ioa kun tämä oli hänet ohittanut. Ren kiristi askeleitaan pysyäkseen tämän perässä, vaikkei se kovinkaan tärkeää ollut.

Saavuttuaan seisovan pöydän luokse Ren otti yhden pöydän päädyssä olevista pienistä lautasista ja silmäili pöydän antimia. ´Tuon miehen ei kannattaisi syödä noin paljon herkkuja, tai hän lihoo entisestään´Ren totesi itselleen naurahtaen nähdessään ison miehen lastaamassa ruokaa lautaselleen. Ren otti monenmonta erilaista ruokalajia lautaiselleen ja otti uuden lasin alkoholitonta juotavaa .Mehua sis. Hän kääntyi ja väisti paria tarjoilijaa ja lähti kohti pöytää, jossa oli aiemminkin istunut. Hän asetti lautasen pöydälle ja istuutui tuolille. Ren laittoi suuhun leivoksen, ja käänsi päätään seisovaa pöytää kohti etsien Ioa katseellaan.

"Elätätkö sinä itsesi toimittajana vai teetkö muitakin töitä? Millaista on kirjoittaa juttuja ihmisistä ja kaikesta muusta?", Io kyseli uteliaana Reniltä. Kuten aina uuden ihmisen kohdatessaan, Io halusi tietää Renistä mahdollisimman paljon.

"Osanottoni isäsi puolesta", Io sanoi kuullessaan Renin isän kuolleen. Samassa Ion mieleen tuli hänen oma isänsä. Io ei edes muistanut miestä, eikä osannut tätä kaivatakaan. Isä oli kuollut pian Ion syntymän jälkeen Kaupungin-Vartijoiden teloittamana ja äiti oli kasvattanut Ioa yksin omaan kuolemaansa asti. Niinpä äidin muisto olikin Iolle paljon isää tärkeämpi.

"Onko sinulla veli? Millainen hän on? Tuletteko hyvin toimeen? Minulla ei ole koskaan ollut sisaruksia, millaista se on?", Io ei voinut hillitä kysymystulvaansa kuullessaan Renin mainitsevan veljensä. Tällainen hän aina oli, innokkaana kyselemässä toisten asioista. Yleensä hän esitti kysymyksensä kuitenkin niin viattoman innokkaana, ettei hänelle loukkaannuttu, vaikka hän joskus aika suorasukaisesti toisten asioista kyselikin.

Ion onneksi hänen kohteensa asettui melko lähelle pöytää, johon Ren oli jo palannut istumaan. Niinpä hänkin saattoi rauhassa istahtaa, varmana siitä ettei mies kovin pian ruokiensa ääreltä lähtisi. Syrjäsilmällä Io tarkkaili miehen mässäilyä, keskittäen kuitenkin suurimman osan huomiostaan keskustelukumppaniinsa.

" Olen tarjoilijana Kartano-Fesalierissa. Ja ihan mukavaa on kirjoittaa muista. En ole kyllä ehtinyt kirjoittaa Masqueradeen paljoakaan." Ren vastasi Iolle. Ren näki kuinka se sama iso mies, joka oli ollut aiemmin sieosvan pöydän luona, meni istumaan lähelle heitä.
Hänen oli pakko hieman nauraa, koska mies oli erittäin iso ja tälle olikin vaikeaa istua tuoliin.

Osanottoni isäsi puolesta, Io sanoi. " Kiitos. " Ren vastasi. Onneksi joku edes jaksoi häntä kuunella. Se iso mies olisi tuskin vähät välittänyt hänen isänsä puolesta. Eikä Ren pahemmin sen miehen seurassa olisi halunnut olla.

Io kysyi kaikenlaista hänen veljestään, ja Ren vastasikin niihin kysymyksiin heti tämän lopetettua. " Kyllä minulla veli on, mutta hän on laiska ja erittäin kömpelö ja hidas älyinen. Hän asuu luonani ilman lupaani, mutten viitsi ajaa häntä pois kotoani, tuskin hän pärjäisi kadulla. Tulemme ihan hyvin toimeen, vaikka emme paljoa juttelekkaan. No, ei se kovin hääppöistä ole kun on veli, on tosin hauskempaa asua jonknu kanssa kuin olla yksin. " Ren sanoi hymyillen, kun Io halusi tietää hänestä.

" Entä minkälaista on asua yksin? Ja miten sinä elätät itsesi? " Ren kysyi kun oli saanut vastattua Ion kysymyksiin. Häntä kiinnosti tietää minkälaista yksin olo on. Eihän hän ollut koskaan ollut yksin.

"Entä minkälaista on asua yksin? Ja miten sinä elätät itsesi?", Ren kysyi Iolta vastattuaan Ion kyselytulvaan.
"No onhan siihen yksinelämiseen näiden kymmenen vuoden aikana ollut pakko tottua. Ei ole muita joihin turvautua, täytyy luottaa itseensä. Mutta vietän kyllä paljon aikaa ystävättärieni kanssa, en yleensä kovin paljoa viihdy itsekseni", Io kertoi. "Ystävieni kanssa muodostamme Freijan tyttäret -nimisen tanssiryhmän ja tanssimme sataman kapakoissa elantomme eteen", Io sanoi hymyillen ja silmät säihkyen, sillä hän piti kovasti tanssimisesta.
"Toisinaan teen myös erinäisiä...hanttihommia jos rahapula yllättää", Io sanoi, eihän hän nyt voinut sanoa että hän teki rikoksia aina silloin tällöin. Io ei tiennyt lainkaan Renin suhtautumisesta senkaltaiseen toimintaan, tämähän saattaisi vaikka ilmiantaa Ion Kaupungin-Vartijoille.
"Mutta eipä sitä rahaa mene juuri muuhun kuin omaan ruokaani ja vaatekankaisiin, kun ei ole muita elätettävänä saman katon alla", Io sanoi hieman surullisella äänellä. Toisinaan häntä harmitti asua aivan yksin.

Hetken kuluttua Io pudisti päätään kuin ravistaakseen pois ikävät ajatukset.
"Osaatko sinä muuten taistella?", Io kysyi. Io ei ollut harjoitellut pitkään aikaan, jos hänellä olisi oikein hyvä tuuri hän voisi saada Renistä itselleen harjoitusvastustajan. Kaiken lisäksi tämä saattaisi tietää joitain käteviä liikkeitä, joita Iokin voisi opetella. Oli aina hyödyllistä oppia uutta, eihän sitä koskaan tiennyt millaisia taistelijoita saattaisi joskus joutua kohtaamaan.

"No onhan siihen yksinelämiseen näiden kymmenen vuoden aikana ollut pakko tottua. Ei ole muita joihin turvautua, täytyy luottaa itseensä. Mutta vietän kyllä paljon aikaa ystävättärieni kanssa, en yleensä kovin paljoa viihdy itsekseni.Ystävieni kanssa muodostamme Freijan tyttäret -nimisen tanssiryhmän ja tanssimme sataman kapakoissa elantomme eteen.Toisinaan teen myös erinäisiä...hanttihommia jos rahapula yllättää."
Io kertoi. Ren kuunteli mielellään mitä tämä kertoi, eihän hän ollut tottunut elämään yksin, kun veli änkesi joka päivä hänen kotiinsa.
"Mutta eipä sitä rahaa mene juuri muuhun kuin omaan ruokaani ja vaatekankaisiin, kun ei ole muita elätettävänä saman katon alla." Io jatkoi.
" Samoin, minäkin teen asuja. Tällä hetkellä ei kyllä ole mitään asua työn alla." Ren sanoi puolestaan hymyillen, kun jotakin yhteistä heiltä löytyi.

"Osaatko sinä muuten taistella?" Io kysyi. " Osaan. Olin ennen nimittäin merirosvo. " Ren vastasi muistellen hyviä aikoja merillä pyyhkienne lopulta pois mielestään. Jotkut aatelisista ja vaaneista olivat jo tulleet humalaan, vaikka ilta oli vasta alkanut. Lihava mies, joka istui lähellä heitä kahmi vauhdilla ruokaa suuhunsa ja säntäsi hakemaan lisää. Ruoka näytti maittavan. Tosiaankin se taisi olla miehen mielestä erittäin hyvää.
Ren otti jälleen osan hakemastaa ruoasta. Se oli hyvää. Hän ei ollut koskaan maistanut mitään sellaista, ja jälleen syynä oli rahapula.

Io ilahtui kuullessaan Reninkin tekevän vaatteita.
"Onko tuokin asu itsetekemäsi?" Io kysyi tarkoittaen Renin päällä nyt olevaa vaatetta. "Mielestäni se on erittäin hyvin tehty ja kaunis", Io sanoi hymyillen.

Kuullessaan Renin olleen merirosvo Io rentoutui silminnähden. Enää hänen ei tarvitsisi varoa sanojaan, eipä tuo toinenkaan mitenkään nuhteeton ollut.
"Tuota ei ehkä kannata kuuluttaa kaikille, ainakin aasat saattaisivat usuttaa Kaupungin-Vartijat perääsi", Io neuvoi Reniä. "Mutta sinun onneksesi en minäkään mikään puhtoinen pulmunen ole", Io sanoi virnistäen.
"Haluaisitko sinä kenties joskus harjoitella taistelemista kanssani? En voi väittää olevani mitään mestaritasoa, mutta kyllä minä ihan kelvollinen taistelija olen", Io sanoi, ehkä hieman vähätellen itseään. "Olisi mielenkiintoista oppia joitakin merirosvokikkoja, jos vain haluaisit opettaa", Io lisäsi.

Io huomasi tämäniltaisena kohteenaan olevan lihavan miehen syöneen jo sen valtavan ruokamäärän, jonka hän oli raahannut pöytään. Mies haki vielä lisää ruokaa, eikä Io voinut olla hieman hymähtämättä. Tästä taitaakin tulla helppo homma, eihän tuo mies jaksa kättään nostaa kun on kaiken tuon ahtanut sisäänsä, Io ajatteli hieman ivallisena. Itse Io ei ollut paljoa syönyt pienestä annoksestaan, vaan hän naposteli valikoimiaan ruokia rauhalliseen tahtiin keskustelun lomassa.

" Onhan tämä. Kiitos. " Ren vastasi Iolle. Hyvä että edes joku piti hänen vaatteistaan. " Sinun asusi aivan upea. Minäkin haluaisin tuollaisen ja lyön vetoa että moni muukin tässä salissa haluaisi." Ren sanoi katsoen Ion kaunista pukua.
"Tuota ei ehkä kannata kuuluttaa kaikille, ainakin aasat saattaisivat usuttaa Kaupungin-Vartijat perääsi.Mutta sinun onneksesi en minäkään mikään puhtoinen pulmunen ole." Io sanoi.
"Niin ehkei kannattakkaan. Luulenpa että voisin kuitenkin pärjätä niille vartijoilla." Ren sanoi. Hän voisi varmaankin luottaa Ioon.

"Haluaisitko sinä kenties joskus harjoitella taistelemista kanssani? En voi väittää olevani mitään mestaritasoa, mutta kyllä minä ihan kelvollinen taistelija olen." Io sanoi. "Olisi mielenkiintoista oppia joitakin merirosvokikkoja, jos vain haluaisit opettaa." Io jatkoi.
" Kyllähän se sopii on mukavaa päästä harjoittelemaan. Ja minä voin opettaa sinulle merirosvokikkoja, jos vaan osaan opettaa." Ren sanoi hymyillen. ´Ioon voi luottaa.´Ren totesi hymyillen. ´Eikä siitä haittaakaan ole jos opetan hänelle merirosvokikkoja.´ Ren jatkoi mielessään.

Juhlijoita tuppasi kokoajan lisää sisäll taloon. Tästä illasta tulisi varmasti hyvä. Paljon parempi mitä Ren oli aluksi ajatellut. Nyt hän oli saanut seuraa ja keskustelukin kulki hyvin. Ja hän saisi tänä iltana lehtijuttunsa valmiiksi.
Hän ei jaksanut odottaa kun hän alkaisi harjoitella Ion kanssa, eikä sitä kun saisi pitkästä aikaa paljon rahaa. Hän voisi ostaa lisää kankaita ja tehdä uusia asuja. Kenties avata liikkeenkin ja lopettaa tarjoilijan työt.

"Sinun asusi aivan upea. Minäkin haluaisin tuollaisen ja lyön vetoa että moni muukin tässä salissa haluaisi", Io kuuli Renin kehuvan asuaan. Hento puna kohosi Ion poskille tämän kuullessa Renin kehut. Mutta oli Io itsekin ylpeä asustaan.
"Kiitos paljon", Io kiitti sivellen mekkonsa helmaa. Avara ja hihaton mekko oli tehty mustasta kankaasta, joka tuntui ihanan sileältä iholla. Helmaan oli uponnut metritolkulla kangasta, se hulmahteli kauniisti Ion liikkuessa ja oli juuri niin pitkä että peitti jalat laahaamatta maata.

Iolla ei ollut ollut varaa ostaa uusia kenkiä juhlaan, joten helman pituus oli aivan tarkoituksellinen. Iolla oli nimittäin vanhat nahkasaappaansa jalassaan. Ne olivat jo hyvin muotoutuneet Ion jalkaan, ja niillä hänen olisi helppo hiipiä sen lihavan aatelisen kimppuun kun hetki koittaisi. Lisäksi Iolla oli mekkonsa alla myös housut, hän ei todellakaan aikonut jahdata sitä lihavaa miestä tässä mekossa.

Io oli hyvillään kuullessaan Renin suostuvan yhteiseen harjoittelutuokioon. Hän oli tehnyt todellakin oikean valinnan istuessaan tähän pöytään, Renistä hän voisi saada itselleen hyvän ja luotettavan ystävän. Eikä hänen edes tarvitsisi peitellä rikollisia touhujaan tältä.

"Sopisiko jos heti huomenna tapaisimme Thorin taistelukentällä? Vaikka puolenpäivän aikoihin, luulen että huomenna ei hirveän aikaisin jaksa herätä", Io naurahti. Hän tiesi varmasti, että ainakin hänen oma iltansa venyisi pitkäksi.

"Oletko muuten kuinka kauan asunut Payonissa?", Io kysäisi. Jos toinen oli kerran ennen ollut merirosvo, hän tuskin oli koko elämäänsä asunut tässä kaupungissa kuten Io.

"Sopisiko jos heti huomenna tapaisimme Thorin taistelukentällä? Vaikka puolenpäivän aikoihin, luulen että huomenna ei hirveän aikaisin jaksa herätä." Io sanoi. " Sopii todella hyvin. Minulla aamut venytvät yleensä pitkiksi." Ren sanoi hymyillen. Hän oli iloinen että he aloittaisivat harjoitukset jo huomenna, ja aikakan oli hyvä.
"Oletko muuten kuinka kauan asunut Payonissa?" Io kysyi.
" Suunnilleen pari vuotta. Entä sinä? " Ren kysyi puolestaan, jos vaikka Io olisi asunut myöskin jossain muualla.

" Aloitetaanko nyt se lehtijuttu?" Ren kysyi jälleen. Nyt olisi hyvä aika niin illemmalla voisi juhlia,eikä lehtijutusta tarvitsisi enää huolehtia. Hän otti esiin kynänsä ja paperikäärön. Siihen hän kirjoitti kaunolla Joulun tanssiaiset. Monellakin juhlijalla oli hienoja asuja mutta tämä oli kaikista kaunein, ja vielä itsetehty. Saimme haastattelun sen tekijältä.
Hän jätti hieman väliä ja jatkoi;

- Kuinka kauan teiltä meni asun tekemiseen?
- Ja mikä sen teossa oli vaikeinta?
" Niin, kuinka kauan sinulla meni asun tekemiseen?" Ren kysyi kysymyksen kirjoitettuaan. " Ja vielä mikä sen teossa oli vaikeinta?" Ren jatkoi, yrittäen keksiä järkeviä kysymyksiä. Nyt hänen päänsä oli aivan tyhjä, eikä hän meinannut millään keksiä kysymyksiä.

"Minä olen asunut koko ikäni täällä, itse asiassa olen asunut samassa talossa koko ajan", Io naurahti. "Uskon tuntevani Payonin kadut melko perinpohjaisesti, mutta tahtoisin joskus päästä näkemään maailmaa tämän saman kaupungin sijaan", Io lisäsi.

"Aloitetaanko nyt se lehtijuttu?", Ren kysyi sitten. Io nyökkäsi hieman myöntymisen merkiksi, kaipa juttu olisi parempi tehdä nyt pois alta.
"Niin, kuinka kauan sinulla meni asun tekemiseen?" Ren kysyi kirjoitettuaan jotain. " Ja vielä mikä sen teossa oli vaikeinta?", hän lisäsi.
"Ei kai minulta mennyt kuin muutama päivä, tosin siinä ohessa tein töitäni ja muuta sellaista, eli eivät ne päivät kokonaisia olleet. Ehdottomasti vaikeinta oli saada tästä helmasta sellainen kuin halusin, en ole ennen yrittänyt tehdä tällaista hulmuavaa helmaa tämänkaltaisesta kankaasta. Tanssiasuissanikin on kyllä aina melkoisen laajat helmat, mutta niiden kangas on aivan erilaista. Tähän juhlaan päätin kuitenkin panostaa hieman kalliimmalla kankaalla. Sain kyllä purkaa ompeleita moneen kertaan, mutta lopulta onnistuin saamaan tästä sellaisen kuin halusinkin", Io selitti vastatessaan Renin kysymykseen.

Puhuessaankin Io tarkkaili koko ajan lihavaa aatelismiestä. Tämä lopetteli juuri ateriaansa ja istui tuolillaan rennossa takanojassa, katsellen tanssijoita ja salin muita ihmisiä. Mies vilkaisi myös Ion suuntaan, muttei onneksi jäänyt pidemmäksi aikaa katsomaan. Sen sijaan mies punnersi itsensä ylös tuolistaan ja lyllersi hakemaan jotain epäonnista aatelineitoa tanssimaan. Ion kävi hieman sääli naista, tuon miehen kanssa tuskin olisi kovin mukavaa tanssia.

Ei kai minulta mennyt kuin muutama päivä, tosin siinä ohessa tein töitäni ja muuta sellaista, eli eivät ne päivät kokonaisia olleet. Ehdottomasti vaikeinta oli saada tästä helmasta sellainen kuin halusin, en ole ennen yrittänyt tehdä tällaista hulmuavaa helmaa tämänkaltaisesta kankaasta. Tanssiasuissanikin on kyllä aina melkoisen laajat helmat, mutta niiden kangas on aivan erilaista. Tähän juhlaan päätin kuitenkin panostaa hieman kalliimmalla kankaalla. Sain kyllä purkaa ompeleita moneen kertaan, mutta lopulta onnistuin saamaan tästä sellaisen kuin halusinkin, Ren kirjoitti nopeasti muistiin paperinkääröönsä kysymystensä alle.
- Mitä mieltä olet asustasi itse?
- Aiotko joskus perustaa oman vaatekaupan?
Ren kysyi kirjoittaen saman paperikääröön.

Ren käänsi hetkeksi katseensa Ioon merkkinä siitä että nainen voisi jälleen vastata. Tämän jälkeen hän käänsi katseensa tanssilattialle ja siellä oleviin tanssijoihin ja heidän asuihinsa. Niistä Ren ei tekisi lehtijuttua, ja olihan hänellä jo tekeilläkin yksi lehtijuttu. Jälleen hän käänsi katseensa tällä kertaa siihen lihavaan mieheen, joka heidän lähellä istui.
Mies oli varmasti syönyt monta lautasellista herkkuja, ja vihdoinkin oli lopettanut. Voisi luulla että miehen housut koha ratkeaisivat kun hän oli ahminut ruokaa aivan liian paljon.

Samainen mies laahusti isoine vatsoineen aatelineitoa kohti hakemaan tätä tanssimaan. Ren uskoi ettei nainen miehen kanssa tanssia tahtoisi, muttei katsonut mitä tapahtuisi vaan käänsi katseensa Ioon, jota hän parhaillaan haastatteli. Samalla kun hän Ion vastausta odotti, mietti seuraavia kysymyksiään.

"Mitä mieltä olet asustasi itse? Aiotko joskus perustaa oman vaatekaupan?", Ren kysyi seuraavaksi.
"Pidän asustani todella paljon", Io sanoi hymyillen. "Olen aina rakastanut hulmuavia helmoja, ja itseasiassa en uskonut että saisin tästä mekosta näin hyvän". Io vaikeni hetkeksi miettiessään vastausta toiseen kysymykseen. "En usko että perustaisin vaatekaupan, itsellenikin olen tehnyt vaatteita vain sen takia ettei minulla ole yleensä varaa ompelijaan. Onneksi naapurini Nenna on hyvä ompelija, ja niinpä hän opetti minuakin. Ensimmäiset yritelmäni olivat kyllä aika kehnoja", Io sanoi naurahtaen lopuksi. "Mutta pidän enemmän tanssimisesta kuin vaatteiden ompelusta, joten elätän varmaan jatkossakin itseni tanssimalla, ainakin niin kauan kuin pystyn", Io jatkoi.

Io näki, kuinka se lihava aatelismies pyysi nuorta tyttöä tanssimaan. Yllätyksekseen Io näki myös, että tyttö rohkeni kieltäytyä pyynnöstä. Ion täytyi tunnustaa, että hän oli hieman vahingoniloinen miestä kohtaan ja jollain tavalla ylpeä tytöstä, joka oli kieltäytynyt tanssimisesta.

Äkkiä Io huomasi, että mies lähestyi häntä itseään. Ei kai tuo minua aio pyytää tanssimaan, Io hämmästyi. Io ei voisi surmata miestä keskellä tanssilattiaa, joten häntä ei vähääkään kiinnostanut tanssiminen tämän kanssa.

Mies kuitenkin tuli kuin tulikin Ion luo ja oli itseasiassa melko kohtelias pyytäessään Ioa tanssimaan.
"Ei kiitos, en osaa tanssia", Io sanoi suoraan ja kääntyi poispäin miehestä antaakseen sanoilleen painoa.
Mies ei onneksi ruvennut vänkäämään sen enempää vaan kääntyi Renin puoleen pyytäen vuorostaan tätä tanssimaan. Io ei voinut estää pienen hymyn nousua kasvoilleen kuvitellessaan Reniä tanssimassa tuon ihrakasan kanssa.

Ren kirjasi tarkasti kaiken sen ylös mitä Io sanoi. Hän ei halunnut jättää mitään kirjaamatta, vihdoinkin kun saisi jonkun jutun kirjoittaa lehteen.
Ren oli onnellinen, kun oli löytänyt Ion. Hän saisi varmasti tehtyä mielenkiintoisen jutun, ja Io vastasi onneksi sopivan pitkästi. Se todellakin oli hyvä asia, tuskinpa lehteen julkaistaisiin parin sanan juttua. Asia oli hyvä myös rahakannalta. Mitä enemmän asiaa sitä enemmän rahaa.

Ren huomasi että se nuori nainen, jota heidän lähellään istunut ihrakasa pyysi tanssimaan kieltäytyi miehen pyynnöstä. Hänen yllätyksekseen ihrakasa lähestyi heitä. Ehdittyään paikalle mies kysyi Io tanssimaan. Io kieltäytyi eihän ajatus tuon miehen kanssa tanssimisesta häntäkään viehättänyt. Yht´äkkiä mies kysyikin Reniä tanssimaan.
Ren meinasi purskahtaa nauruun. ´Mitä tuo mies luulee. Että tanssisin hänen kanssaa, naurettavaa!´ Tuumasi Ren hiljaa päänsä sisällä. Hän hillitsi itsensä ja vastasi: " Tuota.. minulla on nyt tärkeämpää tekemistä, ja ei kannata vaivautua tulla kysymään minulta tästä samaisesta asiasta uudestaan. "
Ren käänsi katseensa miehestä pois päin ja odotti tämän lähtevän. Mies ei kuitenkaan lähtenyt. Jostain syystä tämä jäi paikoilleen.´Eikö hän ymmärtänyt mitä tarkoitin?´Ren pähkäili. " Eikö sana kuulu? " Ren tokaisi.
Jättäen miehen sen jälkeen huomiotta.


" Niin, ja sitten kysyisin sinulta Io vielä pari kysymystä. Mistä asti olet ommellut asuja?"
Hän sanoi hetken kuluttua kirjoittaen kysymyksen paperiin.

// Anteeksi, kun vastasin vasta nyt.. //

Io ainakin huomasi, kuinka Renin suupieltä nyki lihavan miehen pyytäessä häntä tanssimaan. Mies ei kuitenkaan ainakaan näyttänyt huomanneensa sitä, vaan kohteliaasti pyysi Reniä tanssimaan.
"Tuota.. minulla on nyt tärkeämpää tekemistä, ja ei kannata vaivautua tulla kysymään minulta tästä samaisesta asiasta uudestaan", Ren kuitenkin kieltäytyi.
Tämä oli ilmeisesti se korsi joka katkaisi kamelin selän, sillä lihava aatelinen ei nyt lähtenyt niin helposti kuin oli lähtenyt sen aatelistytön ja Ion luota.
"Eikö sana kuulu?" Ren tokaisi miehelle, jättäen tämän sitten huomiotta. Pieni sääli miestä kohtaan pisteli Ioa, mutta hän karkoitti sen nopeasti. Eihän Io nyt voisi sääliä tätä miestä, jonka oli määrä kuolla hänen veitsestään tämän yön aikana. Onneksi mies näytti sentään viimein tyytyvän kohtaloonsa, siirtyen hieman kauemmaksi. Iosta kuitenkin tuntui epämiellyttävästi siltä, että mies tarkkaili heitä lähes jatkuvasti. Hän koitti kuitenkin olla kuin ei miestä huomaisikaan.

"Niin, ja sitten kysyisin sinulta Io vielä pari kysymystä. Mistä asti olet ommellut asuja?" Ren kysyi saaden Ion huomion taas kiinnittymän itseensä.
"Luultavasti noin seitsemän vuoden ajan", Io muisteli. "Sitä ennen kurjin hirveissä lumpuissa kolme vuotta, kun minulla ei ollut ketään vaatteita tekemässä", Io hymähti. "Onneksi sitten eräänä päivänä naapurini päätti auttaa minua tekemään vähän parempia vaatteita. Kankaat sain kyllä alusta asti hankkia itse", Io muisteli. Sitä Io ei viitsinyt sanoa, että hän oli näpistänyt ensimmäiset kankaat. Sellaisia hän ei sentään halunnut lehteen kertoa.

//Eipä tuo mitään haittaa vaikkei ihan heti aina vastaile (: //

Ren kirjoitti nopsasti kaiken ylös. " Eiköhän tämä lehtijuttu ole nyt valmis. Voisin vielä piirtää tähän asusi, jotta lukijat tietävät minkälainen se on, jos sopii?" Ren sanoi esittäen lopuksi Iolle kysymyksen. Ren oli hyvä piirtämään, ainakin mallista.

Ren huomasi lihava mies oli kaikonnut heidän pöytänsä luota.
Mies kuitenkin tarkkaili heitä, mutta minkä ihmeen takia. Se kysymys pyöri kokoajan Renin päässä, ja hän yritti karkottaa sen pois kuitenkin tuloksetta. Ren ei viitsinyt mennä kysymään sitä mieheltä.

Ren söi loputkin hakemistaan herkuista, ja hörppäsi hakemaansa juomaa. Illasta oli tullut hyvä ja sitä oli vielä rutkasti jäljellä. ` Ehkä pitäisi tanssia vielä tänä iltana jonkun kanssa, muttei kylläkään sen ihrakasan.´ Ren tuumi ajatellen inhoten sitä ylisuurta miestä. Ja saattaisi heidän tanssimisensa näyttää hassulta, sillä Ren oli miestä pidempi.


// Ja anteeksi (jälleen kerran), kun tästä peliviestistä tuli lyhyt.

"Eiköhän tämä lehtijuttu ole nyt valmis. Voisin vielä piirtää tähän asusi, jotta lukijat tietävät minkälainen se on, jos sopii?", Ren sanoi esittäen lopuksi Iolle kysymyksen.
"Sopiihan se. Nousenko seisomaan että sinun on helpompi piirtää?", Io vastasi Renille.

Ioa häiritsi kovasti, miten se lihava aatelinen vain vahti heitä. Kaikenlaiset vainoharhaiset ajatukset risteilivät Ion päässä, lähtien siitä että mies jotenkin tiesi että Io aikoi murhata tämän illan aikana. Syvään hengittäen Io pakotti itsensä rauhoittumaan. Aatelismiehellä ei voisi olla aavistustakaan Ion toimeksiannosta, eihän Io edes ollut tunnettu alamaailmassa. Hän teki murhakeikkoja ja muita tällaisia kuitenkin melko harvoin ja kaikki hänen toimeksiantajansa olivat vaaneja. Aasa ei siis voisi aavistaakaan, mitä Ion oli määrä tehdä.

Sitten joku koreasti pukeutunut nuorukainen harppoi heidän luokseen leveästi hymyillen. Vaatteista näki selvästi, että nuori mies oli aasa, rikas sellainen. Io huokasi. Miksi aasat pörräsivät tässä, vaaneja Io halusi tavata. Ei hän aasoista välittänyt.
"Haluaisiko jompikumpi kauniista neideistä kenties tanssia?", mies kysyi maireasti hymyillen, suoristaen samalla hatustaan kohoavaa suurta vaaleanpunaista strutsinsulkaa. Io oli vähällä pyöräyttää silmiään, mutta hillitsi sitten itsensä. Tuollainen pöyhkeä kukonpoika ei todellakaan vastannut Ion käsitystä mukavasta seurasta.

"Valitettavasti en osaa tanssia tällaisia tansseja", Io sanoi miehelle melko viileästi. Io ei todellakaan pitänyt aasoista, ei varsinkaan tällaisista koreilevista nuorukaisista jotka varmaan luulivat omistavansa maailman.


//Eipä tuo mitään (: //

"Sopiihan se. Nousenko seisomaan että sinun on helpompi piirtää?", Io vastasi.
" Vaikkapa." Ren puolestaan sanoi. Hän alkoi luonnostella asua, odottaen kuitenkin että Io nousee ylös, niin hän saa kaikki yksityiskohdatkin hienosti piirrettyä. Lihavan aatelismiehen tarkkailu häiritsi Reniä. Mikä ihme sillä miehellä oli? Eiväthän he mitään pahaa olleet tehneet? Ja tuskinpa tuo mies heitä tuntisi. Ren ei itse ollut kylläkään tuohon mieheen törmännyt.

Ren ei paljoakaan noita asioita ehtinyt miettiä. Eräs nuori mies, jonka vaatetuksesta Ren ei lainkaan pitänyt, asteli heitä kohti pepsodent hymykasvoillaan. Mies oli aasa, sen näki vaatetuksesta, harvalla vaanilla olisi kalliit vaatteet.

"Haluaisiko jompikumpi kauniista neideistä kenties tanssia?", mies kysyi väläyttäen heitä kohti pepsodent hymyn, josta Ren ei jälleen kerran pitänyt. Ei Ren toki pitänyt mustista, ei koskaan pesdyistä hampaista, mutta noista hampaista tuli melkein sokeaksi.
Miehen hatussa oli karmea vaaleanpunainen strutsinsulka. Tämän miehen kanssa ei Ren kehtaisi tanssia.
"Valitettavasti en osaa tanssia tällaisia tansseja", Io sanoi tuolle miehelle. " Minä en nyt voi tanssia... " Ren selitteli, kun ei mitenkään keksinyt sanottavaa.

´Minnekköhän kaikki vaanit ovat kadonneet?´Ren ihmetteli. Heidän luoksensa asteli kokoajan joitakin järkyttävän näköisiä aasoja. ´Ehkä minun olisi pitänyt laittaa päälleni joku aivan karmiva asu, niin nuo miehet eivät kysyisi minua tanssimaan.´ Ren jatkoi mielessään, harmissaan kehnosta asu valinnastaan.
Eihän haluaisi tuollaisilta miehiltä laisinkaan suosiota.