Iltaa viettämässä

Renin myönnyttyä Io nousi seisomaan, jotta Renin olisi helpompi piirtää Ion asu. Sitten se strutsinsulkaa hatussaan kantava aasa tulikin jo pyytämään heitä tanssimaan, hymyillen maireasti koko hohtavanvalkoisen hammasrivistönsä leveydeltä. Io kieltäytyi pyynnöstä ja Ren samoin. Mies ei kuitenkaan mokomasta hetkahtanut.

"Sopiikohan kaunokaisten seuraan liittyä?", tuo aasa kysäisi, nappasi ohikulkevalta tarjoilijalta lasin viiniä ja istahti samassa vapaalle tuolille pöydän ääreen, ei sentään sille jolta Io oli juuri noussut. Tämä sai Ion katsahtamaan mieheen jopa hieman murhaavasti. Kehtasikin ängetä seuraan, jossa häntä ei todellakaan kaivattu.

"Ja sitä sitten ajateltiin vain tuppautua seuraan", Io mutisi puoliksi itsekseen, pitäen kuitenkin äänensä sen verran kovana että aasanuorukainen varmasti kuuli sen. Mies ärsytti Ioa, mutta samalla tämän asuvalinta huvitti häntä. Kaikki miehen yllä oli vaaleanpunaista, jopa kengätkin. Todella naurettava valinta.

Io nousi seisomaan, ja Ren alkoi samalla piirtää yksityiskohtia. Siinä saattaisi mennä vähän aikaa. Ren yritti piirtää ne nopeasti ja huolella, jottei Ion tarvitsisi kauhean kauaa seisoskella. Strutsinsulkainen mies ei ollutkaan lähtenyt pois heidän luotaan vaan päättikin tulla Renin ja Ion seuraksi.
Mies kysyi lupaa istuutua heidän seuraansa, ja istuikin yhdelle pöydän äärellä olevista vapaista tuoleista, ennen kuin lupaa heiltä oli saanut.

"Voisitko lähteä? Meillä on meneillään tärkeitä asioita." Ren sanoi tylysti. Hän ei halunnut että mies saisi tietää haastattelusta, jota Ren parhaillaan teki.

Aasa oli kaiken kukkuraksi typerän näköinen, ja koko asun väri kauhistutti Reniä.
Hän ei juuri ollenkaan pitänyt vaaleanpunaisesta, ainakaan miesten yllä.

"Voisitko lähteä? Meillä on meneillään tärkeitä asioita", Ren sanoi vaaleanpunaisiin pukeutuneelle nuorukaiselle. Ilmeisesti Ren ei pitänyt tuosta aasasta sen enempää kuin Iokaan. Mies ei kuitenkaan näyttänyt välittävän heidän puheistaan, istuksi vain siinä siemaillen juomaansa. Koska aasa ei näyttänyt välittävän heidän sanoistaan, ei Iokaan viitsinyt suoda miehelle suoraa huomiota.

"Oletko huomannut miten naurettavasti jotkut aasat täällä ovat pukeutuneet? Mitä kummallisempia värejä ja typeriä koristeita", Io sanoi Renille vilkuillen samalla syrjäsilmällä heidän pöytäänsä istahtaneen nuoren miehen reaktioita.

Se olikin katsomisen arvoista. Hiljalleen miehen kasvot punehtuivat hänen tajutessaan Ion sanat itseensä kohdistuviksi. Pian aasan kasvot sointuivatkin kauniisti hänen vaaleanpunaisiin vaatteisiinsa. Näkyä katsellessaan Io ei voinut mitään itselleen vaan alkoi nauraa, ensin hiljaisesti hihittäen ja sitten jo kovempaan ääneen. Se oli selvästi miehelle liikaa, sillä kasvot lehahtivat nyt aivan kirkkaan punaisiksi ja hän nousi nopeasti pöydästä ja katosi väkijoukkoon Ion naurun saattelemana.

Ei Io onneksi kuitenkaan mitään hervotonta naurukohtausta saanut ja pian hänen naurunsa jo rauhoittuikin.
"Ainakin hän lähti", neito tuumasi vielä hieman huvittuneena.

Mies ei lähtenyt. Tämä alkoi jo käydä Renin hermoille. Se oli tavallista Renille, sillätällä ei todellakaan ollut pitkäpinna.
Hän olisi vain halunnut vetää tuota aasaa nenille, oikein olan takaa. Ren sai kuitenki hillittyä itsensä. Monesti Ren oli saanut tarpeekseen ihmisistä, ja tappelu oli käynnistynyt. Hän oli onnekseen voittanut jokaisen, vaikka vain juuri ja juuri.

"Oletko huomannut miten naurettavasti jotkut aasat täällä ovat pukeutuneet? Mitä kumallisepia värejä ja typeriä koristeita." Io mainitsi. Ren nyökkäsi. Hetken päästä hän tajusi, kuten aasa, joka heidän pöytäänsä oli jänyt istumaan, että Io tarkoitti tätä.

Ren hymyili ja alkoi nauraa, kuten Iokin. Miehen kasvot punersivat hetki hetkeltä lisää. Mies ei kestänyt enää. Hän nousi rivakasti pöydästä loi molempiin loukkaantuneen katseensa ja katosi väkijoukkoon nopeasti. Ren lopetti nauramisen, ja hieman sen jälkeen myös Io.

"Ainakin hän lähti." Io tuumasi, ilmeisesti vielä huvittuneena.
"Hyvähän se vain on." Ren sanoi puolestaan. Heidän lähellään olleet ihmiset katsoivat hetken hölmistyneenä heitä, mikähän heitäkin oli naurattanut? Se kysymys kävi heidän päässään. Ren tuijotti väkijoukkoa, ja kauempaa hän erotti aasan, joka heidän pöydässään oli istunut. Tämä tyrkki ihmisiä tieltään ja meni mahdollisimman kaus Renistä ja Iosta.

Kun naurettavasta vaaleanpunaisiin pukeutuneesta aasanuorukaisesta nyt päästiin, käänsi Io taas huomionsa hetkeksi siihen lihavaan miekkoseen jota oli joutunut tarkkailemaan koko illan ettei tuo vain karkaisi hänen veitsiensä ulottuvilta. Samassa hän saikin huomata, että mies oli kadonnut pöytänsä äärestä. Mielessään itseään sättien neito haravoi katseellaan väkijoukkoa, mutta oli vaikeaa löytää yhtä ihmistä siitä kirjavasta massasta.

Lopulta Io kuitenkin sai miehen takaisin näkökenttäänsä, tuo oli lyllertänyt ovelle ja aikoi selvästi jo lähteä juhlista. Niinpä hänenkin täytyisi tehdä lähtöä jottei mies nyt pääsisi karkuun. Tanssiaiset ja niiden aiheuttama hälinä tarjosivat kuitenkin mitä mainioimman tilaisuuden surmata mies, mitään vastaavia ei lähiaikoina varmastikaan tulisi vastaan.

"Olen pahoillani, mutta minun täytyy nyt lähteä", Io sanoi Renille hymyillen hieman anteeksipyytävän näköisenä. Toinen oli ollut erittäin mukavaa seuraa, mutta nyt työt kutsuivat mustahiuksista neitoa. Io lausui vielä hyvästit Renille ja kiiruhti sitten väkijoukon halki ovelle ja lihavan aasan perään. Hymy katosi neidon kasvoilta ja suloisille kasvoille nousi kova ja päättäväinen ilme, käsien sivellessä koko ajan mekon helmoja joihin veitset oli piilotettu. Hän ei erityisemmin pitänyt tappamisesta, mutta joskus sitäkin joutui elääkseen tekemään.


//pakko vähän karsia pelejä niin jouduin tästä luopumaan. kiitokset tästä pelistä ^_^//

// Eipä tuo mitään ^^ //

Ion oli jo aika lähteä. Tosin oli myöhä, ehkäpä Renin pitäisi myös lähteä. Ilta oli ollut mukava, mutta hän ei ollut päässyt tanssimaan. Tosin hän ei olisi halunnut mennä niiden kanssa jotka pyysivät häntä. Missäköhän ne kaikki oikeat miehet piileskelevät? Ren mietti noustessaan pöydästä. Hän otti pari tanssi askelta pyörähti ympäri, ja jatkoi sitten matkaansa. Ren näki ovella Ion, joka lopulta katosi Renin näköpiiristä. Ren nappasi lasin tarjoilijan tarjottimelta ja joi sen loppuun yhdellä kulauksella. Hän tyrkkäsi lasin jonkun tuntemattoman juhlavieraan käteen, hymyili tälle pienesti ja kiiruhti ovelle. Ihan hyvin nämä juhlat olivat menneet. Oli sopiva aika lopettaa juhliminen.