Jonottelua helteessä

Ninella-Niel kulki ruuhkaista Tori-Katua pitkin. Aurinko paistoi hyvin kuumasti ja liikkeellä oleva kansanpaljous sai kuumuuden tuntumaan vieläkin tukahduttavammalta kuin olisi keskellä viikkoa tuntunut. Ninellan mielestä viikonloppu olikin kaikista pahin ajankohta torilla käymiseen, varsinkin kun oli iltapäivä, jolloin kaikki suuntasivat yleensä ostoksille päivän työt tehtyään.
Vaikka Ninellalla olisi ollut koko päivä aikaa tulla ostoksille, hän oli tullut vasta nyt. Hän ei ollut aikonut edes lähteä mihinkään tuona päivänä, mutta hänen äitinsä oli vaatinut häntä lähtemään ruokaostoksille. Yleensä äiti lähetti jonkun heidän palvelijoistaan torille, mutta tänä iltana heille olisi tulossa vieraita, joku rikas aasa perheineen, joten heidän talonsa olisi siivottava kunnolla ja kaiken olisi oltava ojennuksessa. Äiti halusi näyttää kaikille, kuinka siistinä sai suuren talonsa pidettyä. Kaikki palvelijat olivat siis siivoustöissä ja keittiön väki taas valmisti jo muita ruokia, joten siksi Ninellan oli lähdettävä tänne tungokseen kärsimään sietämättömästä ruuhkasta.
Nainen suuntasi kulkunsa kohti kojua, josta saisi ostettua kasviksia ja hedelmiä. Hän ei meinannut päästä tungoksessa eteenpäin ja manasi hiljaa mielessään, kun huomasi kojun edessä jonottavan joukon. Hän ei halunnut joutua odottamaan kaiken tämän hälinän keskellä. Ninella toivoi, että muut saisivat ostoksensa nopeasti tehtyä ja hän pääsisi jo valitsemaan mehevät tomaatit ja kurkut, sekä hedelmät, joista valmistettaisiin jokin herkullinen jälkiruoka.
Ninella oli sillä hetkellä iloinen vain siitä, että hänellä ei ollut kiirettä. Vieraat kuitenkin saapuisivat vasta myöhään illalla, eikä hänen tarvinnut ostaa muista kojuista mitään, sillä kotoa löytyi jo valmiiksi paljon ruokaa. Salaatti ja jälkiruoka piti kuitenkin tehdä tuoreista kasveista. Ninellan mielestä jono ei tuntunut lyhenevän yhtään. Ajankulukseen hän kaivoi pienestä laukustaan kamman ja harjasi sillä hiuksiaan. Hän laittoi kamman pian takaisin ja huokaisi. Odottaminen oli kamalaa.

//Saa tulla mukaan kuka vaan haluaa!//

//Minä tulin mukaan : )//

Oli hiostavan kuuma päivä, ihmisiä tupeksi torilla. He olivat tulleet iltapäivä ostoksille, sillä useimmat olivat juuri lopettaneet työnsä. Kaunis, pienikokoinen haltia-neito, Jeuné nimeltään, käveli turhautuneesti Tori-Kadulla. Jeunélla oli päällä lempimekkonsa, kaunis, mutta yksinkertainen. Jalassaan hänellä oli pitkät, turkoosit saapikkaat, samaa sävyä kuin mekko. Jousensa haltia oli jättänyt kotiin, sillä kokemuksen mukaan suurikokoinen jousi kiinnitti huomiota, varsinkin torilla, jossa oli paljon ihmisiä. Tytön perässä seurasi suurikokoinen lemmikkirotta. Rotan nimi oli Xio ja se seurasi Jeunéa, minne tyttö sitten menikin.
Jeuné kulki huomaamattomasti, sen hän oli oppinut varkaan työssään. Tyttö rakasti työtään, siinä oli tarpeeksi jännitystä ja riskejä. Haltia-neito tosin osasi olla myös hyvin vaikuttava, lumoava, jos niin halusi, mutta useimmiten tuo ei halunnut, sillä Jeuné vihasi lähes kaikkia muita. Työkumppanit olivat ainoita kahdella jalalla käveleviä henkilöitä, joita Jeuné sillä hetkellä kesti. Tyttö kääntyi levähtämään varjoiselle pienelle kujalle, ja miettimään mitä tekisi. Kuten kaikilla muilla, myös Jeunélla oli hiostavan kuuma, eikä hän sietänyt sitä. Hiukset liimautuivat niskaan ja hikikarpaloita valui otsaa pitkin, eikä se ollut järin hurmaava näky. Tyttö istui maahan, nojaten seinään. Jeunélla oli huono päivä, hän eli tiukoilla, talon vuokra piti maksaa ja Donker ruokkia. Ja siinä pitäisi vielä itselleen ruokaa saada, Jeunéa turhautti. Ei auttanut muuta kuin varastaa, sillä kerjäämään tyttö ei alkaisi, ei ikinä. Tosin, varastaminen ei tuottanut Jeunélle mitään ongelmia, olihan hän tehnyt sitä ennenkin, monta, monta kertaa.
Haltia meni takaisin torille, ja varjosti silmiään, sillä auringonpaiste osui juuri hänen silmiinsä. Jeuné katseli ympärilleen tarkasti, etsien sopivaa uhria.
'Hmm.. Onkohan täällä ketään rikasta Aasaa? Heiltä on aina ilo varastaa.' Tyttö ajatteli, ja naurahti sitten hiljaa.
Jeunén katse osui pitkään jonoon, joka liikehti kärsimättömästi. Ihmiset jonottivat hedelmä- ja vihanneskojulle. Sulavaliikkeinen haltia lähti jonoa kohti, tarkkaillen sitä samalla. Tytön silmiin osui nuori nainen, nymfi. Nainen kampasi hiuksiaan, ja Jeuné naurahti ilkeästi.
"Voih, mikä diiva" Jeuné mutisi itsekseen, osoittaen sanansa tuolle samaiselle naiselle. Haltia-neitomme tarkkaili naista, juuri sopiva uhri. Jeunén katse kiersi toisessa, pitkät tummat hiukset, vihreät vaatteet, ja suuret, syvänvihreät silmät.
Tyttö meni lähemmäs naista. Hän päätti ottaa järeämmät keinot käyttöön, sillä jono, jossa nainen jonotti, oli pitkä, ja Jeunélla oli kauhea nälkä. Suunnitelma oli uhkarohkea, mutta haltia-neitosemme rakasti vaaraa, joten hän päätti toteuttaa sen joka tapauksessa. Haltia tarkisti, että tikari oli paikoillaan ja meni sitten toisen naisen viereen.
"Nyt tulet mukaani, haluan rahasi. Minulla on tikari, jos huudat apua, isken sen selkääsi, joten kannattaa totella." Jeuné kuiskasi naiselle.
Hän piti tikaria piilossa, niin, ettei kukaan voinut huomata sitä, mutta niin, että hän voisi tarvittaessa käyttää sitä. Jeuné odotti naisen vastausta, sitä, että tämä tottelisi.

//Eihän haittaa että tästä tuli tämmöinen vähän vähemmän mukava peli? : D//

Ninellaa alkoi toden teolla ärsyttää, kun jono tuntui pysähtyneen kokonaan.
'Varmasti joku vanhus ei osaa päättää mitä ottaa!' Hän ajatteli ärtyneenä ja siirsi painoaan kärsimättömästi jalalta toiselle. Oli ollut typerää lähteä torille tänään! Olisi ollut helppoa vain varastaa ruokaa jostakin, vaikka naapurin kasvimaalta. Ninella ei kuitenkaan kannattanut minkäänlaista rikollisuutta ja olisi ollut enemmän kuin todennäköistä, että hän olisi jäännyt kiinni, sillä naapurissa asuva vanha rouva katseli usein ulos ikkunasta nähdäkseen, mitä lähistöllä milloinkin tapahtui.

Yhtäkkiä Ninella henkäisi syvään ja hätkähti, kun kuuli kuskauksen vierestään. Hän käännähti silmät säikähdyksestä suurina katsomaan, kuka häntä uhkaili. Hämmästyksekseen hän huomasi vieressään itseään hieman lyhyemmän haltianaisen, joka oli hätkähdyttävän kaunis. Päällepäin naisesta ei olisi uskonut, että tämä voisi murhata jonkun, mutta Ninella huomasi tämän ilmeestä, että nainen ei valehdellut.
Ninellan valtasi pelko. Mitä kaikki sanoisivat kotona, kun hän ei toisikaan mukanaan salaattiaineita? Ninella kuitenkin tiesi, että sukulaiset haluaisivat mieluummin hänet takaisin elävänä kuin kuolleena, joten hän arveli, ettei muuta vaihtoehtoa ollut, kuin totella naista ja yrittää puhua tämä luopumaan suunnitelmastaan viedä rahat. Hän ei edes aikonut yrittää paeta paikalta, sillä väkeä oli liikkeellä liian paljon, että olisi päässyt kunnolla karkuun ja sitäpaitsi nainen näytti olevan tarpeeksi ketterä saadakseen hänet kiinni, ennen kuin hän pääsisi jonnekin turvaan. Ninella ei halunnut saada tikaria selkäänsä, joten hän päätti totella haltianeitoa.

"Hyvä on!" Ninella kuskasi takaisin ääni hieman vapisten. Hänen teki mieli lisätä, ettei nainen selviäisi tästä rangaistuksetta, mutta ei uskaltanut sanoa sitä ääneen, sillä pelkäsi sen johtavan varmaan kuolemaan. Ninellalle ei ollut koskaan tapahtunut tälläistä ja hänen mieleensä hiipi ajatus: entä jos jumalat olivat hylänneet hänet? Ninella karisti ajatuksen mielestään ja päätti, ettei mitään tapahtuisi hänelle. Hän yritti rohkaista itseään ajatellen, että ehkä tämäkin oli osa jotakin suurempaa, josta hän ei tiennyt mitään. "Tulen mukaasi."

//Ei haittaa yhtään! Hyvä vaan, kun ei koko ajan mene níin erinomaisesti.//

Jeuné-Fille Miril Alice Meredith Veronica Chey-Hineýntytär

Sekunnit tuntuivat minuuteilta, hetken Jeuné luuli, ettei toinen nainen suostuisi hänen ehdotukseensa, tai että toinen yrittäisi karkuun tai huutaisi apua. Haltian kädet hikosivat, hän puristi tikariaan rystyset valkoisina. Tytön kasvoilta ei kuitenkaan voinut huomata, kuinka hermostunut hän oli, ilme oli kova ja silmät tuijottivat toista naista kylmästi. Jeuné ei ollut tehnyt paljon tälläistä, viimeisimmästä kerrasta oli jo noin puoli vuotta. Päivänvalossa teko oli vielä uhkarohkeampi, mutta kaikki sujuisi hyvin, kunhan toinen nainen ei vain huutaisi apua. Haltia oli kuitenkin valmis murhaaman toisen, jos kaikki ei menisi suunnitelmien mukaan.
Jeunén kasvoilla kävi voitonriemuinen ilme, kun tämä kuuli toisen naisen suostuneen. Haltia terästäytyi, hän paransi otettaan tikarista ja vastasi sitten hiljaisella äänellä: "No, mennään sitten, mutta muista, ei mitään temppuiluja."
Jeuné tuuppasi toista naista aika kovakouraisesti selkään ja otti askeleen sivulle, suuntanaan varjoinen kuja hieman sivummalla. Haltia lähti kujaa päin, odottaen että toinen seuraisi.
"Tule!" Jeuné sanoi toiselle teko-ystävällisesti, mutta tytön ilme paljasti kaiken. Hän tuijotti nymfiä jäätävillä silmillään ja suu oli kaartunut kylmään, ilkeään hymyyn.
'Tämähän sujui paremmin kuin hyvin' Haltia ajatteli, hän oli hyvin tyytyväinen itseensä.
Jeuné jäi odottamaan toista, puristaen vieläkin tikariaan kovasti. Hän piti sitä kätensä ja reitensä välissä, vain tarkkasilmäisimmät olisivat voineet huomata sen. Haltia-neitosemme oli hyvä näyttelijä, päältäpäin näytti, että kaksi ystävystä olivat kahdestaan torilla ostoksilla, vaikka tilanne ei todellakaan ollut sellainen. Tosin, tuskin kukaan kahteen nuoreen naiseen kiinnitti hirveästi huomiota, sillä torilla oli kauhea ihmisvilinävilinä.


//Anteeksi tämä lyhyys "-.-//

//Ei se mitään, en nimittäin minäkään aina pitkästi kirjoittele!//

Ninella tunsi kylmät väreet selässään, kun hän huomasi, kuinka häntä uhkailleen naisen ilme muuttui uhkaavasta ja pelottavasta voitonriemuiseksi hänen sanoessaan suostuvansa ryöstettäväksi. Ehkä nainen kuvitteli, että hän oli ottanut torille suurenkin määrän rahaa mukaan. Niin ei kuitenkaan ollut, sillä Ninella oli jättänyt kaikki omat rahansa kotiin. Hän oli ottanut äitinsä rahat ja vain sen verran, että arveli sen riittävän ruokaan. Hän oli kyllä pukeutunut yhtä hienosti kuin aina poistuessaan kotoaan, joten se oli saattanut vaikuttaa siihen että toinen luuli saavansa hänestä paljonkin irti. Ajatus rohkaisi häntä hieman, mutta pian hän tuli ajatelleeksi, mitä tapahtuisi, jos nainen olisi sitä mieltä, että hänen rahansa eivät riittäneetkään ja suuttuisi. Ninella pudisti päätään karistaakseen ajatuksen mielestään ja vilkaisi levottomasti ympärilleen, toivoen jonkun huomaavan mitä oli tekeillä.

Ninella tunsi ikävän tönäisyn selässään, kun nainen komensi häntä lähtemään. Ninella huomasi, että toinen lähti johdattamaan häntä kohti epämiellyttävän näköistä kujaa hieman sivummalla. Se näytti juuri sellaiselta paikalta, jossa rikolliset vaanivat uhrejaan. Ninella värisi ja lähti viimein seuraamaan naista, jonka kylmä katse lähes sai hänet voimaan pahoin. Hän tunsi inhon ja halveksunnan tunteen kasvavan sisällään, kun nainen kehtasi näytellä ystävällistä ja odotti häntä.
'Tästä hän ei saa selvitä!' Ninella ajatteli ja yritti hymyillä väkisin toiselle, mutta hän arveli ilmeensä näyttävän ennemminkin kärsivältä. Hänellä ei ollut näyttelijänlahjoja, toisin kuin hänen ryöstäjällään näytti olevan.
'Hankkisi mieluummin elantonsa näyttelemällä! Täytyy täällä pelotella viattomia ihmisiä.' hän ajatteli kiukkuisena seuratessaan kuitenkin naista ja hymyillen nyt aidosti ajatellessaan teatteria, jossa nainen keikkui näyttämöllä jonkun typerän maalaisrouvan roolissa ja yleisö nauroi katketakseen.

Ajatus häipyi hänen mielestää, kun he alkoivat lähestyä kujaa. Hän ei tiennyt, tekisikö nainen jotain muutakin, kuin veisi hänen rahansa. Ei hänellä kyllä ollut muuta arvokasta mukanaan ja tuskin nainen sentään veisi häneltä hänen vaatteitaan. Nainen kyllä vaikutti vaaralliselta, joten hän tunsi pelkoa henkensä puolesta, vaikka uskoikin naisen jättävän murhan tekemättä. Joku oli varmasti huomannut hänen poistumisensa jonosta, joten nainen luultavasti tiesi itsekin jäävänsä sellaisesta teosta kiinni.

Ninella katseli taas ympärilleen, siltä varalta, että joku huomaisi hänen ahdinkonsa ja tulisi auttamaan. Hänen silmänsä eivät kuitenkaan tavoittaneet ketään, väki oli liian keskittynyt ostoksiinsa. Kuina nainen oli edes uskaltanut tehdä näin keskellä vilkasta toria? Keskellä kirkasta päivää? Ninella toivoi naisen suorittavan ryöstön nopeasti, että pääsisi pois tämän ilkeän katseen ja muutenkin pois koko tämän alhaisen roiston luota, kotiin tämän ulottumattomiin.