Surullisien sävelmien ilta

Joukko aasoja kulki Tori-Katua pitkin. Oli iltapäivä, aurinko pilkisteli valkoisten poutapilven lomasta. Taivas oli aamulla ollut täysin pilvetön, eikä pilviä nytkään näkynyt paljon, sen verran kuitenkin, että aurinko ei ehtinyt paistaa kovin pitkään, ennen kuin taas uusi pilvi lipui sen eteen.
Linnut nauttivat lennellessään torin yllä odottaen löytävänsä jotakin syötävää poikasilleen. Ruokakauppiaiden, erityisesti niiden, jotka myivät tuoretta leipää, ympärillä kaarteli pikkulintuja odottaen puitolevia murusia napattavaksi.
Ninella-Niel katseli lintuja ja toivoi, että ne löytäisivät tarpeeksi ruokaa elääkseen. Hän ymmärsi hyvin, miksi ne tulivat juuri tänne etsimään ruokaa. Torin tuoksut saivat ne nälkiintymään, aivan kuten kaupiungin asukkaat ja matkamiehetkin. Ninella katseli lintujen pyrähtelyä ja se sai hänet hyvälle tuulelle. Vielä sai iloita ja nauttia ulkoilmasta, mutta kohta sekin ihanuus olisi ohi, sillä hän oli sukulaistensa kanssa matkalla teatteriin, jossa olisi illalla konsertti, johon eräs soittajísta, hänen isoisänsä ystävä, oli heidät kaikki kutsunut. Häntä ei oikeastaan kiinnostanut koko konsertti, mutta hän oli silti päättänyt lähteä mukaan. Konsertti saattoi olla hyväkin, ainakin Ninella toivoi niin. Oli vain ikävää kuunnella sitä sukulaisten seurassa. Hän toivoikin salaa, että teatteri olisi niin täynnä, etteivät he kaikki mahtuisi samaan paikkaan istumaan, jolloin hän voisi hyvällä syyllä istua erossa muista.

Pian he olivat kävelleet teatterin eteen saakka ja he astelivat sisälle rakennukseen. Ninellan isoisä kävi maksamassa heidät kaikki sisään ja sillä välin muut odottivat salin oven edessä.
Ninella kurkisteli toiveikkaana sisään ja huomasi onnekseen, että paikalla oli jo paljon yleisöä. Nyt täytyi vain toivoa, että hän onnistuisi vielä jäämään omilleen. Jos esitys ei olisikaan hyvä, hän voisi yrittää livahtaa pois ja lähterä kotiin omia aikojaan. Hänellä oli siltä varalta jo selityskin valmiina. Hän vain sanoisi kotona voineensa huonosti ja joutuneensa valitettavasti lähtemään pois ennen konsertin päättymistä.
Isöisän palattua he astuivat saliin. Heillä olisi ollut oma katsomo tilakin, mutta koska heitä oli niin monta mukana, he eivät kaikki mahtuneet sinne. Nyt kuitenkin näytti siltä, että he eivät kaikki mahtuisi tännekään, ainakaan samalle riville.
"Minä voin mennä meidän yksityiselle parvelle kuuntelemaan." Ninella ehdotti muina miehinä, kun he alkoivat keskustella istumis järjestelyistä. "Sillä on mukavampaakin."
Koska paikka tosiaan oli täysi, muut päättivät suostua Ninellan ehdotukseen. Hän sai isoisältä avaimen, jolla pääsisi sisään parvelle. Muut tahtoivat välttämättä jäädä alas, jotta saisivat pikemmin tavata soittajat ja kiitellä heitä konsertista. He asettuivat istumaan eräälle penkkiriville ja Ninella palasi takaisin teatterin aulaan, josta pääsisi heidän tiloihinsa.

//Tänne saa tulla kuka tahtoo.//

//Hihii minä tulen kiusamaan//

Ilta päiv oli todella kaunis päivä nuoren herran mielestä. Rauhallisin askelin hän vei itsensä teatteria kohti. Tänään oli esitys minkä hän oli säveltänyt. Vaikka monesti mies oli nähnyt harjoitus, mutta tänään oli ensi-ilta näytelmässä. Näyttely oli todella suosittu, mutta nyt näytelmä oli tehty uudella ohjaallalla. Vaikka mies meni ensi-iltaan hänen yllään oli tavallinen asuste. Nurkan ohitessa jo näkyi komea teatteri missä se näytettäisiin erilaisia näytelmiä. Jonoa näytti olevan sisään mentäessä. Miehen itse ei tarvinnut maksaa kassalla, kun näytti ainoastaan paperin missä luki jotakin. Kassa neiti nyökkäsi, että mies oli tarkistettu.
Silmälasisten takaa hän katsoi sisätiloja. Sisätila oli erittäin kaunis. Hän katsoi kädessä oleva lippu, että tietäisi mikä oli hänen istuma paikkansa. Kapellimestarilla oli hermo päivä, kun säveltäjä oli tullut katsomaan miten hän soittaisi sävelmänsä. Nuori mies ruskea hiuksinen asteli toiselle kerrokselle missä hänen istuin paikat olivat. Se oli iksityis aitta. Siihen mahtuisi enemmänkin istumaan, mutta kokonaan aitta oli annettu säveltäjälle. Ylhällä hän pystyi hyvin seuraamaan soittajia ja katsojia. Hiljaa hän odotteli esiintymisen alkavan, mutta permanossa olevia henkilöitä oli kiva katsoa, kun he valmistautuivat näyttelyyn. Yksi nainen pisti häntä silmään.

Ninella katseli aulassa hetken ympärilleen. Hänellä ei ollut vielä mitään kiirettä mennä ylös yksinään, joten hän päätti katsella ympärilleen alhaalla hetken aikaa. Aulassa oli kyllä liian paljon tungosta, joten hän luopui suunnitelmastaan ja lähti kapuamaan portaita pitkin ylös parvelle. Samalla hän mietti tulevaa esitystä. Hän todella toivoi, että se oli hyvä, ettei hänen tulonsa olisi täysin turha teko. Hän ei yleensä käynyt konserteissa, mutta nyt, kun kutsun oli esittänyt juuri isoisän ystävä, jolla oli vaikutusvaltaa myös orkesterin ulkopuolella, oli Ninellakin lähtenyt mukaan.
Nymfi kulki yhä portaissa. Hän huomasi samassa vilkuilevansa koko ajan ympärilleen, toivoen näkevänsä jotakin mielenkiintoista. Kaikki kuitenkin oli samanlaista, kuin yleensäkin, joten hän jatkoi matkaa.
Ylös asti päästyään Ninella alkoi pyöritellä avainta kädessään ja katseli samalla alakertaan, jossa muut perheenjäsenet istuivat. Äiti vilkuili välillä ylös, aivan kuin peläten, että hän oli lähtenyt tiehensä. Äiti kuitenkin tavoitti hänet ja nyökkäsi tyytyväisenä, eikä enää vilkaissutkaan häneen. Ninella huokaisi. Äiti oli liian tarkka hänen toimistaan. Samassa avain putosi hänen kädestään, juuri kun hän oli päässyt heidän yksityisen parvensa lukitun oven eteen. Hän kumartui oitis nostamaan sen ylös, ennen kuin kukaan ehtisi viedä sitä.
'Siinä olisikin muille selittämistä.' hän ajatteli, mitä tapahtuisi, jos joku varastaisi heidän avaimensa.

Miehen silmät seurasi naista siihen asti, kun lähti permanto tasolta jonnekkin. Itse hän ei tiennyt minne nainen meni. Nyt hänen täytyi kuitenkin rauhoitella, koska hän ei halunnut kuulla omaa säveltämäänsä musiikin epäviräksi. Moni erilaiset kapellimestarit olivat soittaneet hänen sävelmänsä erilaisesta tasosta mistä pitäisi soittaa. Välillä häntä miettytti pitäiskö hänen itse mennä vetäisemään itse koko shouw. Mies nousi seisomaan ja asteli hieman taakse, että kaikki eivät näkisi hermostuksensa. Mies oli hermona, mutta hermostus sai hetken laantua, kun kuului oven takaa jotakin. Mies meni ovelle ja vasi oven, koska halusi tietää mitä tai kuka teki oven toisella puolella. Soittajat alkoivat tulla virittelemään soittimensa kuntoon. Henkilöitä alkoivat tulla istumaan penkeille mistä he katsoivat esityksen. Siitä mies sai tietää kohta alkaisi esitys. Ensimmäinen kuulutus kuului. Kuulutus oli musiikin pätkä. Sillä kerrottii, että oli aika mennä paikoilleen ja näytelmä alkaisi juuri kohta.

Ninella nosti avaimen maasta ja vilkaisi vielä ympärilleen. Hän toivoi, ettei kukaan ollut huomannut häntä siinä kyykistelemässä upeassa silkkipuvussaan. Puku oli kermanvalkoinen ja siinä oli hihoissa ja kaula-aukossa pitsiä, kuten oli leveässä hulmuavassa helmassakin. Hän oli käyttänyt samaa pukua usein tällaisissa tilaisuuksissa, vaikka hänellä olisi ollut varaa hankkia aina uusia vaatteitakin. Hän vain piti puvusta, sillä se oli mukava ja kaiken lisäksi puki häntä erittäin hyvin.
Nymfi kohotti jo kätensä avaamaan lukkoa avaimella, kun hän huomasi viereisen oven avautuvan. Joku oli ilmeisesti häiriintynyt jo hänen korkokenkiensä kopinasta ja avaimen putoamisen kilahduksesta.
Hän katsahti ovelle ja huomasi siellä nuoren miehen. Hän hymyili tälle ystävällisesti.
"En kai häirinnyt teitä?" hän kysäisi mieheltä kuullessaan samalla jo soitinten ääntä. Esitys alkaisi pian, eikä hän edes ollut vielä päässyt paikalleen istumaan.

Miehen edessä oli kermanvalkoiseen somittelu pukuun pukeutunut nuori neiti. Silmälasien takaa hän katsoi hieman vihastuen, mutta nopeasti lempistynyt.
" En pahasti häiriintynyt. Luulin, että täälä oli muita henkilöitä. " Mies sanoi naiselle.
Viimeinen lause oli tullut nallikasta. Miehen yllä oli normaali perus vaatetus. Se saattaisi ihmetyttää naista. Yleensä kauniiseen pukuun kaikki samoin miehet ja sekä naiset, mutta hänen yllään oli sotilaampi asuinen. Mies oli helpottunut, kun nainen oli häirinnyt häntä. Niin kovasti hän oli ressaantunut esityksen alkamista.
" Oletteko ilman seuraa? " Ennior kysyi naiselta.

Ninella oli hyvillään, kun mies ilmoitti, ettei hän ollut aiheuttanut tälle pahaa häiriötä. Olisi ollut noloa, jos mies olisi alkanut syytellä ja raivota hänelle metelöinnistä, jota ei kyllä kovin äänekkääksi voinut sanoa. Avaimestahan oli kuulunut vain pieni kilahdus ja hänen askelistaan kevyttä kopinaa.
"Onneksi en häirinnyt." Ninella tokaisi miehelle, joka katseli häntä silmälasien takaa.
Nymfi vilkaisi miestä tarkemmin ja käänsi kuitenkin katseensa pian pois, ettei toinen vaivaantuisi suotta hänen tuijotuksestaan.
"Olen ainakin toistaiseksi yksin. Perheeni on tuolla alhaalla katsomassa esitysta, mutta en mahtunut heidän joukkoonsa, joten tulin tänne omalle parvellemme yksin," hän vastasi miehen kysymykseen hymyillen ystävällisesti.

Mies huomasi, kun nainen katsoi hetken aikaa häntä ja nopeasti katsoi muualle. Itse mies katsoi koko ajan naisen kasvoihin silmälasien takaa. Silmälasien takaa oli hyvä katsoa, muuten hän ei oikein näkisi eteensä. Lempeästi hän kuunteli mitä nainen sanoi hänelle.
" Miksi sinä et ottanut perhettäsi mukaan tänne ylös katsoaan? Täälähän näkee mainiosti paremmin kuin alhaalla. Niskat menevät jumiin, kun joutuu katsomaan ylös päin. Halautko liittyä minun seuraan, kun minullakaa ei ole tällä hetkellä seuraa? " Ennior kysyi.
Hän itse oli ihmetellyt miksi kysäisi naisen mukaan. Hänestä tulisi vielä hermostuneempi henkilö. Kuitenkaan hän ei näyttänyt hermostuneelta, koska hän näkee noin kauniita naisia. Naiset mitä hän joutuu näkemään on meikattu itsensä kokonaan ja esintyy teatterin lavalla.

Ninella katsoi jälleen komeaa miestä, joka katsoi yhä häntä ystävällisen näköisenä. Hän kuunteli samalla ääniä, jotta huomaisi poistua paikalta ajoissa, ennen kuin konsertti alkaisi. Siihen ei todellakaan olisi enää pitkä aika.
"Perheeni halusi jäädä alas. Isoisäni ystävä soittaa orkesterissa ja heillä on tapaaminen heti konsertin jälkeen, alhaalta hänen on helpompi mennä hänen luokseen. Eivätkä he välitä olla minun seurassani." Ninella vastasi vasta osaan miehen kysymyksistä. Hän ei nimittäin tiennyt, mitä olisi sanonut mihen ehdotuksesta, että hän menisi tämän seuraan. Mieshän saattoi tehdä mitä tahansa hänelle. Hän ei uskonut, että vieraisiin kannatti luottaa, mutta ei hänelle ollut ennenkään tapahtunut mitään kamalaa tuntemattomien kanssa.
"En oikein tiedä, tulisinko kanssasi vai en." Ninella sanoi ja epäily kuului myös hänen äänessään. "En tunne sinua."

Ennior katsoi ainoastaan vain naista ei mitään muuta. Välillä hän tuntuisi siltä, että tarkaili liikaa naista. Hän oli hiljaa ja kuunteli mitä Ninella sanoi hänelle. Mies ei ollut edes huomata kysyä naisen nimeä ja esittellä omaa nimeänsä.
" Että sukulais ystäviä soittamassa orkesterissa. Jos saanen kysyä mitä hän soittaa sielä? " Ennior kysyi naiselta.
Hän halusi tietää mitä soitti niin hän voisi sanoa, että miten vaikea osuus oli soitoissa.
" Voihan ne tulla katsomaan ylös katsomaan sinun kassa. Voin luvata sinun isoisälle, että vien hänet lavan taakse, kun on soitettu. " Hän lisäsi edelliseen lauseeseen. Ennior oli hieman pettynyt naisen vastaukseen, mutta se oli ihan odotettavissa kieltävä vastaus hyvin. Asiaan hän suhtautui todella hyvin. Miten nainen oli sanonnut hänelle hän myös ymmärsi, että nainen ei tunsi hänet säveltäjänä.
" Se on ihan ymmärrettävää. No en minäkään tunne sinua. " Ennior sanoi reipaalla äänen sävyllä.

Ninella häkeltyi miehen jatkaessa yhä hänen katsomistaan. Hän ei kuitenkaan antanut miehen huomata asiaa, vaan seisoi aivan tyynenä tämän edessä.
"En minä muista mitä hän soittaa." Ninella vastasi miehen esittämään kysymykseen. "En oikeastaan edes tiedä. En piittaa juurikaan sellaisista asioista."
Ninella kohautti olkiaan miehen seuraavalle kommentille. Hänen vanhempansa ja muut sukulaisensa eivät varmasti lähtisi enää paikoiltaan, sillä esitys saattaisi ehtiä alkaa, ennen kuin he pääsisivät mukavasti ylös istumaan.
"Ei heitä nyt enää kannata tänne hakea." hän sanoi miehelle. "Esityshän alkaa aivan pian."
Mies kertoi ymmärtävänsä, miksi Ninella epäili mennä katsomaan konserttia hänen kanssaan. Ninellasta olisikin ollut kummallista, jos ei olisi ymmärtänyt, sillä olihan se nyt aika vastuutonta mennä tuntemattomien matkaan. Kuitenkin hän oli ennenkin mennyt tuntemattomien seuraan, joten miksei hän voisi mennä nytkin?
"Ehkä minä uskaltaudun liittymään seuraasi." Ninella kertoi hetken päästä ja katsahti mieheen odottaen tämän vastaavan jotakin.

Mies huokaisi itsekseen, että nainen ei huomaisi sitä. Hänen mielessä kävi monenlaisia. Ajatukset menivät nopeasti eikä jäänyt paljoakaan miettimään mietteitä.
" Sille asialle ei voi yhtään mitään sitten. " Ennior sanoi.
" Niinhän se alkaakin kohta. " Hän lisäsi.
Hän kääntyi omaan aitioon, mutta katsoi naista hetken ajan vielä. Hän nopeasti kääntyi katsomaan naista tarkemmin, kuin hän sanoi hänelle vielä. Hän oli jo uskonnut, että nainen ei sanoisi hänelle enään yhtään mitään.
" Se olisi todella mukavaa, mutta en halua kuitenkaan panostaa liittymään seuraani. " Ennior sanoi.
Hän meni oven pielestä hieman pois, että nainen pääsisi astumaan ekana. Kuitenkaan hän ei näytettellyt käsillää tai sanonnut, mutta pienellä eleellä, kyllä.

Mies, joka oli jo kääntynyt mennäkseen omaan aitioonsa takaisin, käännähti takaisin, kun Ninella ilmoittikin olevansa valmis menemään tämän seuraan.
"Et sinä painosta lainkaan." Ninella vastasi miehen sanoihin ja asteli pukunsa helmoja kannatellen tämän ohi miehen aitioon. Ninella katseli ympärilleen. Paikka vaikutti mukavalta, aivan samaa luokkaa kuin hänenkin sukunsa parvi seinän takana. Hän katsahti tyytyväisenä miestä ja istuutui lähimpään tuoliin, josta näki erinomaisesti konserttilavalle.
Soittajat olivat jo kaikki valmiina aloittamaan ja pian ilmoille kajahtikin jo viulun kaunis sävel, joka kuulosti haikealta ja kuitenkin äärettömän ihanalta.
Ninella antautui täysin musiikin vietäväksi ja kuunteli vain puolella korvalla, jos mies hänen seurassaan sanoisi jotakin. Oli todella ollut hyvä, että hänkin oli tullut mukaan, sillä musiikki oli todella henkeä salpaavan kaunista.

Mies sulki oven perässä ja oli iloinen siitä asiasta nainen ei ottanut sanomistaan painostuksi. Ennior katseli ympäriinsä omalta istuin paikalta. Väkeä oli tullut hyvin. Esitys oli loppuun myyty. Nyt mies sai kuunnella oman säveltämää, joka soitti toisen alaisena. Välillä hän katsoi naista ja huomasi, että hän piti kovasti musiikista. Ennen ihan esityksen alkua hän ehti kysyä naiselta:
" Pidättekö tämän esityksen säveltäjästä tai musiikista? " ennior kysyi.
Kysyessään hän katsoi hienoon pukeutunut naista.

Ninella istui vain ja kuunteli musiikkia. Hän oli kuulevinaan vierestään kysymyksen ja käänsi pettyneenä katseensa pois orkesterista, jossa näkyi soittavan muutama komea nuorukainenkin. Hän katsahti Ennioriin ja pudisti päätään vastaukseksi.
"En minä tiedä kuka tämän on säveltänyt, eikä minua edes kiinnosta tietää. En ole kovin kiinnostunut sellaisista asioista." Nymfi puhui samalla ja käänsi katseensa taas toisaalle, tällä kertaa vanheempiinsa, jotka kuuntelivat innostuneina sävelmää. He näyttivät hyvin tyytyväisiltä ja ylhäisiltä istuessaan siellä rivissä selät suorana, koreissa puvuissaan. Ninella tuhahti ja käänsi katseensa orkesteriin, joka soitti nyt säveltä, joka kuulosti surumieliseltä ja koko ajan vain kauniimmalta.
"Musiikki on kyllä henkeäsalpaavan ihanaa." Ninella sanoi hetken päästä muistettuaan, että mies oli puhunut musiikistakin, eikä pelkästään säveltäjästä.

Ennior asetti itsensä mukavaksi asennoksi tuolissa. Ettei hänen selkänsä alkanut sattumaan ja vartalao puutumaan mitään. Hänestä se oli epä mukavaa, kun joutui seisomaan puutuneilla jaloilla. Sivullisesti hän katsoi naista ja kuunteli samalla. Hän ei kuitenkaan sanonnut mitää takaisin, kun esitys oli alkanut. Muutenkaan hän ei halunnut keskeyttää naisen jännitystä, jos hän jännitti minkalainen oli näytelmä. Itse hän oli nähnyt monesti. Ninella lause sai miehen punastumaan ja katse oli silloin naiseen, mutta nopeasti hän siirsi katseet näyttämölle. Punasus hävisi hiljalleen.

Ninella oli jälleen uppoutunut kuuntelemaan musiikkia, sillä mies ei vastannut mitään hänen sanoihinsa. Nymfin mieleen juolahti, että mies oli saattanut loukkaantua hänen sanoistaan, eihän hän edes tiennyt, jos mies vaikka oli erikoisen kiinnostunut orkestereista ja säveltäjistä ja tiesi, kuka oli tämänkin sävellyksen tehnyt.
Ninella ei ainakaan tiennyt nimeltä ainoatakaan säveltäjää, joten hän ei tiennyt tuon taivaallista, kenen teos nyt soiva kaunis kappale oli. Hän oli paljon kiinnostuneempi puutarhoista, linnuista ja luonnosta yleensä. Ulkona liikuskellessaan hän kuuli aina parasta tuntemaansa musiikkia, jota kukaan ei koskaan onnistuisi saamaan orkesterin soitettavaksi: lintujen iloisen ja joskus haikeankin visertelyn. Sitä Ninella ei koskaan väsynyt kuuntelemaan.

Mies oli tytyväinen, että nainen ei katsonnut häntä esityksen aikana. Varsinkaan hän ei nähnyt hänen punastumistaan. Hän ei ollut kuitenkaan rauhallisena, kuuli monien soittajien soittavan väärin. Se koski miehen korvissa. Eivätkä kai ole laisinkaan harjoitetleet. Varmaakin arvostelijat huomaavat noi paemmat virheet, kun olen näyttänyt nuotit. Kapellimestari ei osaa hyvin johdahttaa. Ennior mietti.
Hän mietti aika tarkaavaisesti ja näyttikin siltä. Kohta oli väliaika ja silloin hän voisi itse mennä soittamaan. Ennioria, kuitenkin mietitytti, että oliko hän laittanut riman korkealle, kun melkein kaikki soittajat tekivät virheitä. Soittajat tai ainakin osa tietävät miten hänen säveltämänsä ovat sisältään. Tutuimille säveltäjille sävellys testi pystyisikö he parantamaan omia taitojaansa.

Ninella ei pystynyt enää katsomaan esitystä kaikessa rauhassa. Vaikka musiikki oli kaunista, hän ei jaksanut keskittyä siihen vaan antoi katseensa kiertää yleisössä, hän laski, kuinka monta tuttua kasvoa siellä erotti. Mitähän hekin ajattelisivat, jos näkisivät hänet täällä istumassa tuon miehen kanssa. Ajatus sai hänet vilkaisemaan miestä. Mies ei ollut mitenkään epämiellyttävän näköinen, joten hänen ystävänsä ainakin tulisivat kyselemään, oliko hän löytänyt itselleen sulhasen. Ninella käänsi jälleen katseensa pois miehestä, joka oli näyttänyt hyvin mietteliäältä.
'Mitähän hänen päässään oikein liikkuu?' Ninellan ajatukset olivat jo eksyneet kauas musiikista, vaikka hän silti kuuli sen selvästi mielessään.

Ennior mietteli samoja asioita uudestaan. Ajatuksia hän ei saanut vaihtumaan helposti. Mies vai odotteli tauko aikaa. Hänenkin silmät katsoivat ympärilleen. Samalla katseet menivät naiseen. Ennior huomasi, että nainen katsoi häntä. Hän vai toivoi, että nainen nauttisi esityksestä. Omasta mielestä esitys ei ollut hyvä ja samoin muusiikki, kun se soitettiin väärin.

//Lyhyt//

Ninella tajusi jo käännettyään katseensa pois, että mies oli huomannut hänen tuijotuksensa. Hän punastui hiukan ja tuijotti nyt tuijottamistaan harpun soittajaa, jonka sormet näppäilivät soitinta tottunein sormin, saaden aikaan kauniita säveliä, jotka saivat ajatukset lentämään vauhdilla. Nymfi ei kuitenkaan jaksanut tuijotella tuotakaan henkilöä kauaa, sillä jostain syystä häntä alkoi askarruttaa oma seuransa hyvin paljon.
"Kuka sinä oikein olet?" hän kysyi lopulta kääntäen nyt katseensa mieheen päin, eikä juurikaan välittänyt, oliko töykeä vai ei. Jos mies ei pitäisi hänen käytöksestään, hän voisi mennä seinän taakse omalle parvelleen. "Olisi mukava tietää, kenen kanssa vietän aikaani." Ninella lisäsi toivoen sanojensa lievittävän mahdollista röyhkeyttä äskeisissä sanoissa.

Ninella kysyessään häneltä nimeään Ennior känsi katseensa naiseen, kun oli ehtinyt aijemmin kääntää katsensa orkesteriin.
" Olen Ennior Ennionpoika. " Hän esitteli itseänsä, mutta hiljaa.
Hän ei halunnut, että vieressä aitiossa kuulisi hänen nimensä. Myös hän toivoi saavansa kuulla naisen nimen ilman kysymättä. Lempeästi mies hymyili naisella. Todella hyvin itse ymmärsi tilanteen, että kenen kanssa viettisi aikaansa.

'Ennior Ennioninpoika', Ninella mietiskeli nimeä ja ajattelikin sen olevan ihan mukiin menevä. Hän myös tajusi kuulleensa nimen joskus jossain, ainakin etunimen, Ennior. Mutta missä hän oli se kuullut? Hänelle ei tullut mieleen, joten hän jätti asian vatvomisen mielessään sikseen ja keskittyi sen sijaan esittelemään itsensä miehelle.
"Minä olen Ninella-Niel." Hän vastasi, eikä kertonut äitinsä nimeä, eikä edes koko nimeään, vaikka mies olikin paljastanut isänsä nimen. Hän oli joskus paljastanut kyllä koko nimensä, vaikka ei vielä tuntenutkaan seuralaistaan, mutta nyt hän jostain syystä kuitenkin tahtoi tehdä toisin.

Itse mies ollut esittäytynyt koko nimellään. Ennior oli hänen etu nimensä ja häntä myös kutsuttiin Ennioriksi. Muita nimiään hän ei halunnut esittyksi. Sukunimen hän jonkun takia sanoi. Hän kyllä pienesti katusi sukunimen sanomisessa, kun hän olisi oli todella varma, että nainen tunsi hänet nimestään miten hän oli sanonnut. Naisen ilmeestä hän uskoi, että nainen ei tietäisi kunnolla kuka hän oli.
" Sinulla sointuva nimi. " Ennior sanoi kohteliaasti naiselle.
Miehen mielestä naisen nimi oli sointuva etu nimet.

Ninella ei hämmentynyt lainkaan miehen sanoista, kun tämä sanoi hänen nimensä olevan sointuva. Hän oli kuullut kohteliaisuuksia ennenkin, eikä niistä juurikaan hätkähtänyt, ainakaan hän ei alkanut juuri koskaan miettiä, tarkoittiko toinen sanoillaan totta vai ei. Eikä hän nytkään miettinyt moisia turhia ajatuksia, vaan oli sitä mieltä, että mies sai ajatella hänestä mitä tahtoi, eiväthän he edes tunteneet toisiaan, eikä Ninella edes uskonut heidän tapaavaan toistamiseen, ainakaan lähiaikoina, kun oli niin levotonta muutenkin. Levottomuudet olivat vain lisääntyneet, sen Ninella oli saanut havaita.
"Kiitos." Ninella vastasi miehen sanoihin ja hymyili kuitenkin, näyttääkseen välittävän sanoista enemmän kuin oikeasti välitti.
"Sinullakin on mukava nimi. Kaiken lisäksi olen kuullut sen jossain, mutten nyt saa päähäni missä."