Kuka urhon pelastaa?? (Pelattu Nannan kartanossa)

{[ Eli Miss tänne ))))) ]}

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Sancho käveli kadsulla. Hänellä oli hieman kylmä, mutta hän hymyili silti, ettei kukaan vain voisi huomata kylmyyttä.
Paitsi ihokarvoista jotka olivcat nousseet pystyyn, esim niskassa, jaloissa, ja jossain varpaiden seutuvilla, sekä tietystikin alapäässä. Rekku haukkui hänen kannoillaan, tämä susi lemmikki suloinen. Rekunkin karvat olivat pystyssä.
Sancho näki nyt Nannan kartanon, kun hän käveli sitä kohti. Hän oli killaton raukka, mutta ajateli että voisi olla mukava liittyä aasoihin, sillä se rikkaampi kilta.

Ja Sancho tykkäsi olla rikas. Hän usein varasti rahat uhreiltaan, jotka hän peittosi samuraitaidoillaan. Hän oli myös hauska veikko. Nytkin hän murjaisi vitsin yhdelle ohikulkijalle, sanoen että tällä oli kauniit posket.
Sanchon silmissä kiilui kun hän sanoi niin.

Oli eirrätin myrkyinen ilta ja se hieman pelöotti Sanchoa. Hänen otsaponnarinsa heilui kastuneena tuulessa. Läimien märkänä hänen otsaansa vasten. Rekun häntä oli koipien välissä ja tärisi ja hiersi. MIKÄ PELKURI SUSI! - ajatteli Sancho.
Mutta hän ei sanonut sitä ääneen, jottei olisi halunnut tehdä sutta suruiseksi. Hän itsekin tiesi ettei ollut kivaa olla suruinen, sillä hän oli ollut hyvin suruinen, kun hänen kiakki neljä äitiään oli tappanut toisensa.
Sancho yhä järkkyttynyt siitä. Kunhän ajattlei sitä häntä alkoi nykiä.

Sanchon saappat litimärät vedestä, ne ihan lilluivatl. Hän oli joutunut hyppäämään joen yli tulleessan talikkoa apuna käyttäen. Kadulla juoksi pieksetty kana, Sancho tuli suruiseksi. Hän rakasti kanoja.
Kun Sancho oli nyt suruinen, hän yhtäkki muisti kaikki äitinsä, eli isänsä vaimot.
Hän muisti kuinka he repiv't hiuksia toistensa päästä, ja potkivat ja raapivat silmiä.
Siten hän muisti vielä kuinka yksi äiti oli hypännyt toisen selkään ja hakannut toisen päätä seinään ja veri oli valunut pitkin lattiaa näyttäen aivan puolukkamehulta, jota Sancho oli myöhemmin vanhingossa juonut.
Yksi äiti oli löytynyt kuolleena kaivonpäältä, pää oli ollut kainalossa irtonaisena ja kynnet varisseet maahan. Äidin suussa oli ollut heidän lemmikki kana. Sancho oli itkenyt. Kana oli ollut rakas.

Yhtäkkiä Sanchon olkapää alkoi nykiä vcaroittavasti ylöspäin. Sanchon silmät pyörivät päässä, ja hän näki vain tyhkää. Sitten jalatkin alkoivat nykiä hänen allaan. Ne pettivät, ja Sancho kaatui maahan. Hän nyki maassa , tärisi ja vaappui. Hän oli saanut nykimisliike kohtauksen!
Rekku ulvoi vieressä apua.
Sanchon suu oli vääntynyt tuskanirveseen.
Kuola valui suusta, kuin happo myrkytetystö ruumiista.

Kuka voisi uljaan urhomme pelastaa täsatä ahdingosta??

{{Toivottavasti ei liian vaikea lukunen, ku tää mun eka peliviesti. Yritin rakentaa hyvää juonta. : )))) }}

Säästä hulimatta susi asteli arastaen kaikkia paikoja mitä näki edessään. Suurimmaksi osaksi hän katsoi mitä ympärillä oikeastaan tapahtui. Huomatessaan talon. Talo ei ollut niin tuttua, mutta tiesi, että se olisi Assoojojen talo. Suden turkki oli aivan märkä. Ennen juoksuun ja talon turvaan hänen täytyi katsoa ettei kukaan huomaisi hänet. Nopeasti myskyisessä säässä valkoinen susi juoksi kovalla vauhdilla taloa kohti. Hän oli miettinyt tien taloon, mutta ei kuitenkaan katsonut mistä päässi sisään. Maasta hypähtäessään kattolle tuli nopea valoinen hohde. Yhdellä hypyllä hän laskeutui katolle.

Varovaisesti ja äänettömästi nainen huokaisi helpotuksestaan, ettei kukaan nähnyt häntä. Nainen meni lähemmäksi seinää vasten ettei kukaan näkisi hänet. Varovasti hän asteli katoksessan etsimässä aukoa tai raolla olevaa ovea tai ikkunaa mistä pääsisi sisään. Etsinnön aikana sai vainun toisesta sudesta. Uteliaisuus voitti hänet todella. Varovasti hän kurkisti katoksen reunasta. Keltaiset kiiluvat silmät katsoivat sutta hetken ennen kuin silmistä tuli normaali ihmisen näköiseksi. Nähdettyään asteli varhoihin kattojen suojaan. Muutenkin teki turvallisuuden takia teki niin, ettei tuntematon susi voisi tehdä kaikenlaista. Yhdestä asiasta hän oli varma näkemänsä susi ei ole samaa sorttia kuin hän itse.

Sancho nytkyi maasssa.
Hän saattoi aistia jonkun vakoilemassa varjoissa pelottavissa.
Sancho oli hyvin ihmeissään kun tuo ei tullut auttamaan häntä. Olihan hän sentään todella pahassa pulassa. Kohtaus vei hänen voimiaan suuresti, ja hän voisi kuolla jos häntä ei autettaisi.
Rekku haukkui kovaa ja oli suruinen, koska hänen isäntäjsä oli pulassa eikä häntä autettu.

Rekku päätti tehdä jotakin. Hän syöskyi varjoihin missä oli susimainen nainen. Tai sutta hän tässä aisti.
Rekku otti apua hakevan ilmeen. Rukoilevan ilmeen.
Ja haukkui susi kielellä naiselle: "Auta isäntääni Sanchoa!" Hän tiesi että nainen ymmärtäisi, sillä aisti tässä sutta.
Sitten Rekku osoitti käpälälleen maassa tuskasta kieriskelevää isäntäänsä, ja sanoi uudestaan susikielellä naiselle: "Nopeasti, hän tarvitsee apuasi kovasti!"
Sitten Rekku uikutti muutaman kerran, ja Sancho huusi tuskasissaan maassa apua.

{{Tässä jatkoa !! : ))) }}

Rekkun tultaessa katolle myös nainen loikkasi hieman kauemmaksi. Helposti hän ymmärsi mitä toinen susi sanoi hänelle. Silmät muuttuivat keltaiseksi. Häntä mietitytti miksi hänen täytyisi pelastaan, vaikka olisi ratsunsa oli susi.
" Miten pahasti hän on loukaantunut? " Nainen kysyi.
Keltaiset silmät katsoivat tarkaa vaisesti. Hän itse voisi vilustua, kun vähän vaatteita.
" Näytä tietä. " Hän lisäsi nopeasti.
Hän oli päättänyt mennä suden isännän avuksi. Miten hän voisi auttaa suden isäntää kovasti ihmetytti kovasti nuorta naista.

Nainen ymmärsi hänen sanansa. Rekku huusi: "Tule selkääni, niin vien sniut hänen luoksensa!" Rekun silmissä välähteli toivo.
Rekku otti kyyryasennon, jotta susimainen nainen pääsisi hänen selkäänsä helposti.
Kun nainen oli selässä, Rekku hyppäsi alas katolta suurella samurailoikall,a jonka hän oli Sancholta oppinut.

Nyt he olivat maassa tuskissaan kierivän Sancho-herran luona. Rekku päästi Vivian-naisen alas selästään ja sanoi tälle: "Voit auttaa Sanchoa hyppäämällä hänen päälleen ja rutistamalla hänet tiukasti maata vasten, niin ettei hän pysty enää liikkumaan ja kosketa nenälläsi hänen rintaansa, jotta kouristusbakteerit pääsevät ulos hänen ruumiistaan. Tällöin Sanchon kohtaus menee ohi!" Rekku-susi katsoi naista anovasti.

"Pyydän !! Tehkää se! Sancho on minulle kaikki kaikessa !" huusi Rekku vielä suruisasti naiselle. Sanchon kovaääninän kuolaus kuului hänen tarkkoihin korviinsa, Sanchon kieriessä ja nytkyessä heidän vieressään.

Itse hän olisi voinnut sutena juosta perässä, jos matka oli pitkä. Kuitenkin hän päätti mennä ratsailleen. Suden selässä oli mukava ratsastaan alas. Niin lyhyt matka isännän luokse. Itse olis voinnut hypätä suoraan alas katolta. Vaistomaisesti hän katsoi ympärilleen, ettei kukaan katso.
Kuunellessa mitä susi sanoi Vivian ei voinnut olla kuulevinaan mitä susi sanoi hänelle. Hän oli pakko nauraa.
" Sinäkin pystyt siihen asiaan. Miksi tuon takia minua tarvitaan. Senkuis sinä hyppäät hänen päälle ja kosketat nenälläsi isäntäsi rintaan. " Vivian sanoi.
Nainen katsoi vakavissaan sutta.

Rekku muuttui naamastaan todella pettyneeksi, kun Vivian vastasi hänelle nauraen, ettei pelastaisikaan Sanchoa.
Susi kuunteli naisen sanat ymmärtäväisesti ja alkoi sitten taas susikielellä selittämään Vivian-naiselle: "En pystyisi pitämään häntä aloillaan niinkuin sinä, minulla ei ole käsiä vaan käpälät. Ja suden nenä ei kelpaa siihen, siihen tarvitaan ihnmisen nenää. Minä pyydän auta häntä, Sanchoa! Hän jää sinulle sitten ikuisen kiitollisuuden velkaan"

Susi painoi päänsä ja ulisi pyytävästi. Se oli susien maassa merkki ikuisesta luottamuksesta. Sitten susi toimitti vielä luottamus riitin: Hän kiersi naisen jalat kolmesti, hinkaten itseään, kaunista turkkiaan niihin, sitten hän painoi kuononsa naisen kengälle ja sylkäisi siihen yhden irronneen hampaansa, joka vuosi hieman ruosteen punaista verta, Rekun iensairauden takia.
Mutta hampaan antaminen oli merkki rikkomattomasta luottamuksesta, ja siitä että Rekku olisi aina valmis auttamaan naista kun tämä vain pyytäisi. Hampaan antaminen oli arvoikkain asia mitä susi saattoi eläessään tehdä.
Ja Vivian, susimainen nainen, varmasti ymmärtäisi arvostaa sitä suuresti.

Maassa Sancho kuolasi ja kähisi. Hän kiemurteli ja heittelehti kuin hullu kivun sokaisemana. Hänen poskensa nykivät punaisina kovaan tahtiin, samoin kuin olkapäätkin.

{{Pliide auta Sanchoani !!!1}}

Suden sanat olivat tuskallisia. Mieleen myös juolahti, että voisi muuttua itsekkin sudeksi. Silloin hän ei voisi pelastaa suden herraan. Suden eleet olivat tuttuja asioita omasta laumastaansa. Susi sai hänet myös nauramaan, kun karvat saivat hänet kuttittaman kovasti.
" Hyvä on minä suostun. " Vivian sanoi.
Saman aikaisesti hän otti suden hampaan hiuksiinsa kiinni. Hammas pysyi loistavasti naisenhiuksissa. Syvään hän huokaisi aluksi ennen kuin meni miehen kimpuun. Nopeasti hän teki niin mitä susi oli sanonnut hänelle. Hiljalleen Vivian alkoi nauttia mistä hänen täytyi. Miehen rinta tuoksui todella hyvältä. Tehtyään loppuun ja ollessaan hetken aikaan hän nousi suden viereen. Pienesti hän liposi suden kuonoon.

//sulla suunitelma//

//Huomio Miss peliviestien pituus, ja Islanzadi älä vedä liian överiksi, kiitoksia

-Aida & Carmi //

Rekku näytti innostunutta naamaa, kun Vivian lopulta suostui tekoon, pelastamaan Sancho-herran hengen.
Vivian-nainen hyppäsi Sanchon päälle ja teki kaikki tarvittavat eleet, puskien myös nenällään isännän rintakehää.

Sanchon nykimäliike, piehtarointi, sekä heittelehtiminen lakkasivat äkkiä, kun Vivian oli tehnyt tarvittavan parannusriitin.
Sancho harmistui kovasti, kun nainen nousi hänen päältään, ja liposi sitten suden kuonoon. Rekku näytti tyytyväiseltä ja iloiselta. Susi katsoi intiimisti Viviania, siitä näki että tämä todella piti naisesta.

Sanchonkin ilme oli intiimi kun hän naista katsoi. Tämä oli pelastanut hänen henkensä. Hän otti Vivian-naisen käden omaansa, ja paijasi sitä hellästi, nuolaisten sitten kämmenselkää, mikä oli susimaailmassa kiintymyksen ele.
"Otan sinut vaimoksi, niin osoitan kiitosta pelastamisesta!" Sancho huudahti silmät loistaen. Heidän maassaan vaimoksi ottaminen oli kiitoksen ele ja hän uskoi että Vivian tulisi onnelliseksi hänen kanssaan.
Sancho polvistui Vivianin eteen, ja Rekku Sanchon vierelle.
Näin he anoivat Viviania suostumaan.

{{Näin tällä kertaa !! }}

Vivian silitteli miehen sutta. Suden kasvoistaan hän sai tietää susi piti hänestä.
" Nyt ainakin isäntäsi on hengissä. " Vivian sanoi.
Hän huomasi, että mies ei enään nykähtynyt maassaan enään. Kuitenkaan häntä ei pelännyt miehen kuolevan, koska vaistosi miehen olevan ihmissusi. Vivian ajatteli nyt mennä suojaan sateelta. Olihan hänellä vähän vaatetta ylläänsä. Liponin suden nenälle hänellä oli kertoa iloisuudestaan, hauskuudesta ja, että hän nautti jostakin.

Juuri kun hän on lähetmäisillään niin mies otti hänestä kädestä kiinni, ettei hän lähtisi miehen luontaa, kun mies näytti olisi naiselle asiaa. Hän tunsi eleet todella hyvin, vaikka hän ei olisi ihan samaa suttalajia ollut. Heidänkin heimossa oli elet oli pienesti erilaiset. Kuitenkin todella hyvin tunsi eleet niihin rituaalisiin merkkiin. Sanat mitkä mies oli lausunut saivat Vivian neidin hämilleensä ja sanattomaksi. Hetken ajan päästä hän sai sanottuaan jotakin suustaansa:
" Ei sinun tarvitse näytää sillä tavalla kiitollisuuden. Sen sijaan sinun susi antoi arvokkaimman lahjan. " Vivian sanoi punastuneena.
Hän oli niin päättänyt vasta miehen kysymykseen. Myös hänen ajatteleentuli, että mitä enemmän naisia oli pelastanut hänet ja, jos he kaikki naiset olivat hyväksyneet niin miehellä olisi niinkuin yli tuhat vaimoa elätettävänä. Itse hän ei pidä siitä, että joutusi miehellä, jolla olisi monta vaimoa.

Nopeasti hänen mieleen juolahti oliko miehen susi suunitellut tämän alusta alkaen. Hän oli aivan myyty, kun kummatkin kumartuivat. Hänen ajattelunsa keskytyi, kun hän aivasti kahdesti. Nyt hän oli vilustunut miehen takia ja samalla suden takia. Vivian ei edes tuntenu miestä laisinkaan ja miten hän voisi ottaa hänet mieheksiin. Yksi kuukausi kuitenkin hänelle tuntemaan toisen, että hän voisi ottaa miehekseen. Jopa lyhyellä ajalla, mutta näin nopea ajalla nainen ei suostuisi. Viikko on kuitenkin maksi hänellä, että voisi mennä naimisiin. Edes hän ei tiennyt kenen miehen nimi, jonka hän oli menossa naimisiin ja samoin he eivät tiennyt hänen nimeäänsä.

//Erittäin yllättävä tapaus. (Pitää valloittaa paremmin naisen sydän)//