Veren makua iltaan

Vaalea pitkä hiuksinen mies asteli metsän siimeksessä. Miehellä hermot olivat melkein menneet hermona, kun hiukset takertuivat helposti oksiin. Pimeyden taijalla hän sai oksat kiertämään hänen hiuksiaansa. Beessin värisillä hiuksilla hän löysi jonkun laisen hienon paikan. Se oli kauniisti koristeltu ja paikka oli aika taivaalinen olemus miehen mielestä. Haavoittuneena hän asteli kiviselle penkille, joka oli aivan kylmä koskiessaansa siihen. Miehen hiukset olivat osisttian omasta verestä. Kyljessään hän piti kättäänsä. Kipu oli valtava, mutta miehen kasvoissa ei näkynyt sitä laisinkaan. Hän kesti todella hyvin kipua, vaikka haavan oli avonainen. Haava oli avonainen, koska se oli viiletty hopeisella tikarilla.

//Vertsuh tänne Elianóran kanssa. Hieman köhnö alko//

Elienóra istui lähteen reunalla uitellen jalkojaan sen kylmässä vedessä, oikeastaan tyttö ei edes tuntenut sen kylmyyttä, sillä tämä oli jo tottunut siihen. Elienóra katsoi keskittyneenä vedenpintaa joka aaltoili tytön jalkojen aiheuttamasta liikkeestä, mutta havahtui lopulta ääniin takanaan käännähtäen. Joku ventovieras mies istuutui tytön vakio paikalle pitäen kylkeään kädellään. Elienóra katsoi miestä säikähtäneenä ja yritti olla liikkumatta.

Mies oli itsekkin yllättänyt kenen viereen hän oli istahtanut. Hän ei kuitenkaan sanonnut yhtään mitään. Samalla hän huomasi, että hän sai kauhistumaan neidin, jotenkin. Hän katsoi hievenen aikaan naista ennen kuin alkoi katsomaan haavaansa. Onneksi ilta oli nuori ja sai vetkutella haavansa kanssa, vaikka seurassa oli neiti. Valkoinen paita oli risanen vyötärön kohdalla ja veressää. Haavaan kirveli todella paljon. Lahpérius kesti kivun kuin mieskin.

Elienóran kasvoja koristi pieni järkyttävä katse mieheen ja tuon haavaan, haava näytti sen verran pahalta, että se pitäisi tikata, mutta itse mieskin.. Näytti epäilyttävästi vampyyriltä. Kylmätväreet nousivat tytön selkäpiirtäpitkin saaden tämän niskakarvat pystyyn pelosta. Vaikka tyttö olikin itsekkin myös vampyyri, hän oli silti vain puoli ja tyttö.. tuo näytti täysivampyyriltä ja oli mieskin vielä.
" Tu-tuo haava pitäisi varmaan tikata.. "

//Ottakaa tässäkin pelissänne huomioon sama, kuin mitä ilmoitimme pelissänne: Yö on iloisuutta, ja päivä kidutusta.
Eli pidentäkää peliviestejänne.
Huomatkaa myös pilkkuvirheet. Eli ainakin näiden sanojen ETEEN tulee pilkut: että, jos, vaikka, kun, kunnes, jotta, koska.

Kiitos jälleen ajastanne. Puutumme asiaan, jos tilanne ei muutu. Muuten oikein rattoisia pelihetkiä teille <3

-Aida ja Carmi //

Mies oli keskitttynyt suurmaksi osaksi haavaansa. Nainen oli haihtunut melkein kokonaan pois ajatuksesta. Hän riisui vaatteensa, että näkisi paremmin haavansa. Takki ja verinen paita meni hieman hitaasti pois yltäänsä. Vaikka hän oli unohtanut naisen läsnä olon paikaltaan. Hän toivoi, että nainen ei pahastuisi asiasta. Joillekkin naiselle paidan riisuminen tekee ihmeelisiä ja outoja luonne kohtauksia. Omasta mielestään se oli ihan normaalia olla ilman ylä osaa naisen edessä. Haavansa näytti todella pahalta, mutta onneksi oli valosa taivas, että näki paremmin haavansa. Siitä huolimatta hän näki todella hyvin haavansa. Se oli todella paha. Tällä kertaa ihonsa ei mennyt automaattisesti kiinni. Yleisesti hänen ihonsa meni kiinni haavoista. Nopeasti Lahpérius hätkäytyi naista kohti, kun puhui hänelle. Pieni olemattoman ilmeissä näkyi vampyyri hampaansa.
" Haluaisitko tikata ihooni? " Lahpérius sanoi.
Hän tiesi mitä hän oli kysynnyt naiselta. Nainen lähtisi karkuu hänen sanoistaan.

Elienóra katsoi tarkkaavaisesti miehen riisuitumista hyvinkin mielenkiintoisena, hän harvoin näki miehiä ilman paitaa ja aatelisneitojen silmissä tuo olisi ollut varmaan sivistymätön näky. Ei kuitenkaan tytön silmissä. Salaa tyttö mietti pienen mielensä sisällä kuvitelmia miehestä, mutta havahtui niistä tuon kysyessä kysymyksen.
" Haluaisitko tikata ihooni? " Mies kysyi. Tyttö nielaisi melko kuuluvasti ja katsoi säikähteneenä miehen kulmahampaita, vaikkei hänen edes kuulunut pelätä ja miehen vertavuotava haava vielä sekottikin tytön päätä yhä enemmän. Elienóra nosti käden suun ja nenänsä eteen ettei olisi haistanut verta ja menettänyt hallintaansa itseensä. Ei hän ollut vielä edes kunnolla oppinut hallitsemaan itseään verenhimolta ja siksi hänen piti olla varovainen itsensä kanssa.
" E-en ole varma osaanko.. " Tyttö sanoi, vaikka toki tiesi osaavansa. Niin monta kertaa kuin hän oli joutunut haavoja tikkaamaan niin se kävi jo leikiten.
Tärisevin käsin Elienóra kaivoi taskunsapohjalla lepäävän neulan ja purki mekostaan lankaa solmien sen neulaan ja kävellen miehen luokse.
" Tämä sitten sattuu.. ", tyttö sanoi ja lävisti miehen nahan neulalla alkaen ompelemaan havaa umpeen koko ajan peläten miehen hampaita kaulallaan. Elienóra painoi myös pätään hartioittensa väliin paremmin jolloin kaulaan ei kajottu niin helposti.

Kysymykseensä ei nopeasti vastatettu. Se sai miehen hämilleen, mutta minimaaliseksi. Hän katsoi beessin värisillä silmillään naista. Tuntien kehonsa oli mennyt huonoon kuntoon, kun naiset eivät ole kiinostuneet. Ei sitä kuitenkaan haitannut, koska hän sai aina tarvittavansa ruoan itselleen. Pienestä asti hän osannut hankkia kunnolla ruokaa. Minkä johdosta perhe siteet katkesivat kunnolla. Naisne lause sai Lahpériuksen naurmaan ja virnistämään.
" Kaikkihan naiset osaavat ommella ihoon sekä kankaalle. " Lahpérius-Avaturius sanoi.
Naisen tulleessaan ompelemaan. Mies nojautui toiselle puolelle ja katsoi taivaisiin.
" Kaikkihan naiset sanovat niin, joka kerta. " Lahpérius sanoi.
Haavan ompeleminen oli vaikeata tuoreessa ihossa iho sulkeutui nopeaa tahtiin kiinni. Mies huokaisi syvään ja virnisti kivusta. Tikkaaamisesta nähtävästi tulee pitkä prosessi. Ainakin siltä tuntui hänen ihossaansa. Lahpériuksen mielestä naisen veri olisi hyvän makuista, jos saisi upotettuaansa hampaansa. Kuitenkaan hän ei rojahtanut siihen, vaikka veren mieltä oli ja verta pitäisi saada. Haavastaan oli päässyt aika paljon verta ja vampyyri metsästäjät voisivat huomata loukaantuneen vampyyrin.

Nainen yhä tärisevin käsin neuloi mehen haavaa umpeen, joka rupesi näyttämään jo aika lailla valmiilta. Viimeiset pistot umpisolmuineen ja työ olisi tehty. Nopeasti tyttö putsasi neulan veristä mekkonsa helmaan ja sujautti neulan taskuunsa missä se oli äskön maannutkin ja odottanut ruostumistaan.

Elienóra nosti katseensa miehen kasvoisin pelon pastaessa tämän silmistä.
" O-oletko tyytyväinen nyt? Sa-saanko mennä? " Tytön alahuuli tärisi pelosta, hän ei voinut tieää mitä mies vielä aikoisi tehdä, ekä edes halunnut tietää. Ehkä se olis pahempaakin kuin kuolema, kuten verenimeminen, tyttö oli kuitenkn liian nuori vielä kuolemaan.
" Ethän aio tappaa minua..? " Elienóra nousi ylös astuen pari askelta kauemmaksa miehestä nostaen vasemman käden rinnalleen ja oikeankäden ottamaan tukea vahvasta puunrungosta. Yhä edelleen kylmänväreet nousivat tytön selkää pitkin ja tämä ei voinut olla näyttämättä pelkoaan joka värisytti tämän sisällä kuin pahinkin myrsky ja sai tytön mielen sekaisin, eikä hän voinut edes ajatella asioita selkeästi. Mitähän mieskin nyt hänen kysymyksistään ajatteli ja tovottavasti tuo ei ainakaan suuttunut hänelle pahasti. Se olisi varmaan Elienóran loppu.

Naisen tärevistä käsistä Lahpérius huomasi, naisen pelon voimmakkaammin. Naisen osoiti myös niin, että meni nopeasti kauemmaksi hänestä saatuaansa opelun loppuun.
" Kiitos. " Hiljaisesti mies kiitteli naista
Lempeästi hän oli kiitellyt naiselle avustaan. Kuitenkin hän ei tajunnut mitä hänessä oli niin pelottavaa, naisen puhuessa oli niin tärisevä ääni hänen korvilleensa. Miehen katse kääntyi katsomaan haavansa. Hän oli todella mielillään haavastaansa. Nainen oli tehnyt todella hyvää jälkeä.

" Teitte hyvää työtä, varmaakin olette ompelija....saathan sinä mennä milloin haluast mennä pois luotaan. Mutta ennen kuin menet. Haluaisin kysyä sinulta miksi sinä pelkäät minua? " Lahpérius sanoi.
Nainen näytti hyvin pelokkaalta, mutta toivoi, että hänen lauseensa olleet peloisat, että antaisi lisää pelkoa. Hän ei haluaisi naisen olla pelossa. Miten hän voisi saada naisen rauhoittumaan. Kävivät hänen ajatuksissaansa. Kuitenkin hänen oli pakko naurahtaa naisen lauseelle. Kaikoisi hän murhata naisen.
" Miksi minä tappaisin sinut. Ei minulla ole mitään hyvää motiivia tappamaan sinua. En yleisesti tapa omaa lajiani. " Lahpérius vastasi naisen kysymykseen.

Mies kysyi miksi tyttö pelkäsi miestä. Elienóra nielaisi ja katsoi suoraan miehen beessin värisiin silmiin omillaan ja nuolaisi huuliaan hermostuneesti näpräten mekkonsa helmaa tärisevin käsin.
" K-koska sinun la-laisesi vampyyrit y-yleensä haluavat juoda vereni va-vaikka olenkin va-vampyyri.. ", tyttö sanoi ääni väristen ja kietoi nyt myös toisenkin kätensä puun ympärille ottaen siitä turvaa, hänen voimansa olivat lopussa verenjanosta ja muutenkin siitä, kun hän joutui käsittelemään äskön vertavuotavaa haavaa.
Verenjano suorastaan paistoi varmaan tytön silmistä, eikä tämä voinut edes estää kulmahampaittensa näkyviin tuloa ja kasvua. Jos aurinko paistaisi nyt, tyttö olisi mennyttä.

Punaiset silmät katsoivat suoraan tytön omiin käsiin, sormiin ja niiden päitä koristaviin pitkiin teräviin kynsiin joita saattoi käyttää myös aseenaan. Elienóra oli alkanut katua vampyyriksi tulemistakin. Aina piti vain juoda verta pysyäkseen voimissa ja elossa ja se alkoi myös tuntua tytöstä hirviömäiseltä. Oliko hän alkanut pehmetä? Elienóra nosti katseensa miehen kasvoihin samalla kun yksi kyynel vierähti tämän poskelle pelkästä pelosta. Hän oli heikko.

Naisen lause sai Lahpériuksen nauramaan, mutta kuitenkin hän jättäytyi nopeasti hiljaiseksi. Kuitenkaan hänellä ei ollut tarkoitusta loukata, jos joku pelkää. Kuitenkaan hän ei halunnut, että häntä pelättiin. Naisen sanoessaan ja eleissään huomasi todella helpostin asian ja miten paljon naista oikein pelotti hänen seurassaansa. Lahpérius ei antaisi omaa verta vampyyrille tai itse joisi toista vampyyriä. Äkillisistä syistä hän voisi imeä toisen vampyyriltä ja silloin sen täytyii olla alkujaansa ihminen tai jokin muu ennen kuin oli muuttunut vampyyriksi. Vaikka Lahpérius vaistosi naisen olevan heikossa kunnossa hän ei hyökkäisi hänen päälle ja imaisi, vaikka itse oli heikossa kunnossa myös. Naisen kyynel sai mihen hieman masentumaan, koska uskoi olevansa niin hirveä vampyyri mies.
" En kai minä olen niin paha, että pelkosi alkaa tulemaan kyyneleenäsi. " Lahpérius sanoi.
Hän ei halunnut naisen pelkäävän häntä sen sijaan nainen voisi luottaa häneen vaikeina aikoina.
" Mikä muu saat minua pelkäämään? " Hän kysyi uudestaan, mutta vaihtoi pienesti kysymystä.

" En kai minä olen niin paha, että pelkosi alkaa tulemaan kyyneleenäsi. ", mies sanoi. Tyttön huulet mutristuivan hieman, tämän mieli vaihtui nopeasti toiseksi.
" En minä itke, silmäni vain kostuivat hieman allergiani vuoksi. ", Elienóra sanoi äkisti melkein vihaisella äänensävyllä josta ei paistanut sitten yhtään se äsköinen pelokas ääni. Tyttö oli meinaan päättänyt mielessään ettei pelkäisi, hän ei saisi vajota niin alas, että alkaisi itkemään. Olihan hän sentään vampyyri.
" Mikä muu saat minua pelkäämään? ", mies kysyi.
" En pelkää mitään, en edes sinua. Turha yrittää tehdä minuun mitään ystävyyttä! ", tyttö kiljui miehelle raivoissaan kääntäen tuolle selkänsä ja katsoen lähteen pintaa, hänen teki mieli juosta lähteeseen ja alkaa potkimaan vettä vimmatusti purkaakseen vihaansa, vaikka toki ei hän vihanen toisaalta miehelle ollut vaan itselleen. Tyttö oli yhä selkä käännettynä miehelle ja aivan ajatuksissaankin tämän peukalon kynsi eksyi pureskeltavaksi tämän hampaiden väliin, se oli yksi keino lievittää tytön raivo kohtauksia.

// Anteeksi viivästynyt vastaus. .'s //

Mies ei ollut iloinen kuuleessaan vasttauksensa. Naisen lauseet siinä sävyssä ei ollut oikein kivaa kuultavaa. Muutenkin se kuulosti veljien huudosta mitä hän oli tehnyt menneisyydessä. Naisen äänen paivoi vei ajatuksen niin paljon menneisyyteen, ettei hän noteerannut naisen sanoihin. Niistä hän yleensä teki seuraavia lauseitaansa. Miehen katse huomasi ainoastaan naisen näyttävän hänelle ainoastaan selkää hänelle. Itsekkin hän kääntyi pois päin naisesta.
Lahpérius katsoi metsään päin minne hän yritti astella. Mies yritteli astella pois päin lähdestä. Matka ei kuitenkaan edennyt pitkälle, kun kaatui polvilteen. Toinen käsi piti haavasta kiinni. Pienesti hän irvisti itselleensä kipu valtasi uudemman kerran pahempana. Kaatuessaan hän muisti nopeasti mitä nainen oli sanonnut hänelle. Lahpérius alkoi nopeasti nauramaan polvilaansa. Nauru tuli 'Turha yrittää tehdä minuun mitään ystävyyttä!' lauseesta.

Tyttö katsoi taakseen kuullen tömähdyksen, siellä se mies oli konttusillaan nauraen. Hienoa, nyt hän oli varmaan törmännyt pahaiseenkin mielipuoleenkin.. Toivottavasti tuo ei kävisi hänen kimppuunsa, raiskaisi, taikka mitään muutakaan.
Elienóra nielaisi kuuluvasti, mutta hillitsi itsensä kuitenkin pelolta, hän ei saisi pelätä mitään pahaista miestä, kyllä hän pääsisi varmasti juoksemaan karkuun tai jotain.
Ja osasihan hän ainakin taistella, siis itsepuolustautua melko hyvin.
" Mikäs nyt tuli, sekosiko vintti? ", tyttö sanoi ivallisella äänensävyllä vain ärsyttääkseen hieman miestä ajankulukseen sillä aika oli alkanut mennä tylsäksi miehen revetessä tuohon kamalan kuulostavaan nauruun. Kyllästyneenä tyttö huokaisi kärsimättömästi syvään.

Pitkät blontiset hiukset peittivät miehen kasvon kokonaan. Melkein hän ei saanut happea hiuksien seassa. Tummanpuinainen takki näkyi selvästi miehen ylläänsä. Lahpérius lopetti naurunsa.
" Anteeksi ei ollut naurata, mutta minustakin tuntuu siltä, jos olen tällainen sinä, et tule pitämään minua ystävänä laisinkaan, vaikka olemme samaa lajia. Se olisi aika harvinaista. " Lahpérius supitti.
Katse kääntyi naista päin, mutta miehen silmiä ei kuitenkaan näkynyt vaan ainoastaan pään asentoa. Hitaasti ja heipörrillisesti hän nousi kahdelle jalalle. Hänen milestä hänen taju olisi menossa pois päältäänsä.
" Ei minun vinntini sekonnut. Ei se mene helposti sekaisin. " Lahpérius sanoi.
Asiastaan hän oli sata prosensia varma. Juovuksen näköisenä hän asteli takaisin lähteen vierelle.