Epäonnea kirjojen kertomana~

//Elvan ihastuttavan Doránsa kanssa .DD//

Pienessä ihastuttavassa kirjakaupassa oli hiljaista. Ulkona oli melko lämmin syyskeli, joten moni varmaankin vietti päiväänsä jossakin ulkona istuskellen puistossa tai tallustellen satama Njordissa. Vain harva kirjojen ystävä oli kirjakauppaan saapunut kirjoja katsomaan. Tunnelma oli rauhallinen. Missään ei kuulunut äännähdystäkään, kunnes äkkiä kirjakaupan ovi aukeni pamahtaen selälleen maahan.

"Ei taas taas!" Pölypallo huudahti pettyneenä ja tarttui oveen kiinni yrittäen nostaa sen takaisin saranoilleen. "Aikapäiviä ikkuna Viidessä vaahteranlehdessä, nyt ovi paprikaupas!" Vihaisena hän nosti oven paikoilleen ja vilkaisi sen olemusta sisältä- sekä ulkoa katsottuna. Ulkoa päin ovessa oli kaunis musta jälki hänen mustista, paljaista jalkapohjistaan, mutta sisältäpäin ovi näytti samalta kuin aina ennenkin. Pölypallo hymyili kaupan omistajalle ja käveli kirjahyllyjen väliin. Hän katseli joitakin historiankirjoja, mutta tyytyi lopulta valitsemaan lastenosastolta eräänlaisen kuvakirjan menninkäisistä.

Hän lampsi pieneen nojatuoliin aivan lukusalin perällä ja avasi kuvakirjan katsomatta edes katsomatta kirjan nimeä. Luuliko Pölypallo todella, että hänen epäonnensa koskaan lakkaisi? Kun hän oli katsonut ensimmäisen sivun muutaman epätoivoisen piirroksen, hän nosti katseensa ja vaihtoi sivua. Kun mies jälleen laski katseensa kirjaan, hän huomasi pitelevänsä kirjan yhtä sivua kädessään. Valkyyri vilkaisi ympärilleen hätääntyneenä. Ei kai kukaan vai ollut nähnyt häntä? Hän hymyili läheiselle rouvalle lämpimästi ja sujautti sivujn takaisin kirjan väliin jatkaen lukemista - tai itseasiassa kirjan sivujen selailua ja kuvien katselua.

Luettuaan - tai itseasiassa lopetettuaan sivujen selailun ja kuvien katselun - hän nousi tuolistaan ylös ja vei kirjan hyllyyn. Nopeasti hän vilkaisi ympärilleen nähdäkseen, oliko kukaan huomannut mitään. Siltä ei vaikuttanut. Varmistettuaan, että kukaan ei katsonut, hän nosti muutaman kirjan eturivistä ja sujautti rikkoontunen kirjan niiden taakse.
Tehtyään tekonsa hän huudahti: "Kaik' on epäonnekkaasti oikein!" niin kovaa, että kaikki saattoivat kuulla hänen huutonsa. Olipahan tehnyt selväksi, että kaikki oli hyvin. Hänen epäonnekseen Pölypallon puheleminen tarkoittaa useinkin sitä, että sanat hänen suussaan kääntyilevät ympäri ja muuttuvat täysin vääriksi. Muutama oli kohottanut katseen kirjastaan ja katsellut hetken tuota kummaksuttavaa Hernepään veljestä.

Mies ei siitä välittänyt vaan käännähti nopeasti ympäri. Jälleen kerran hän luuli, ettei epäonni seurannut häntä kaikkialle. Tietenkin hän potkaisi pitkällä jalallaan kirjahyllykköä kaataen yhden niistä kumoon. Kuului mieletön ryminä kirjahyllyen kaatuessa maahan ja pudottaessaan kirjat hyllyiltään. Kaupan omistaja katseli häntä myrkkyyntyneenä.
"Sinä korjaat kaiken tuon. Ja katsokin, että olet korjannut kaiken!" mies karjui kuin viimeistä päivää pienelle valkyyrille, jota epäonni vainosi kaikkialle, minne hän sitten menikään.
"Ei kyllä", Pölypallo sanoi ja kyykistyi keräämään kirjoja maasta. Toivottavasti joku saapuisi häntä auttamaan. Päivä oli silti alkanut muihin päiviin verrattuna erikoisen hyvin.

//here ^^ //

Dorá käveli kädet rauhattomina kohti epämääräistä päämäärää. Mitä hän tekisi? Ei mitään. Kävelisi kävelisi ja kävelisi loputtomiin? Että osasikin olla näin tylsää. Kaduilla ei näkynyt kuin muutama epämääräinen pummi, tuskin niitäkään.
Tuuli puhalsi, vaikka olikin melko lämmin syyssää. Dorán vaatteet, hiukset ja ajatukset heiluivat tuulessa.
Dorá katseli ympärilleen. Aurinko oli taivaalla, mutta sen säteet eivät lämmittäneet. Yllätys yllätys.
Mihinköhän minäkin vielä tässä maailmassa joudun? Kenties mustaan aukkoon?
Kymmenen varjon jäsenet tappavat minut? Kenties. Hyvin todennäköistä... Dorá ajatteli.

Hänen askeleensa alkoivat vääjämättä lähestyä kohti kirjakauppa Librairea. Mihinköhän kirjoja tarvitsi?
Ei tuskin mihinkään. Opintoja ei tarvinnut suorittaa, miksi siis lukea? Silkkaa ajanhukkaa.
Kuitenkin, ajatuksistaan huolimatta, hän astui sisään. Hieman tunkkaiseen, mutta kodikkaaseen kirjakauppaan.
Dorá hymyili hiukan tiskin takana olevalle haltialle, sanomatta kuitenkaan mitään. Haltia vain kirjoitti jotain paperiin. Dorá piti ajatuksensa ominaan.

Hän kierteli, kierteli ja kierteli kirjakaupassa. Minuuttikaupalla meni minuutteja meni hukkaan. Hän olisi voinut tehdä jotain 'järkevämpääkin'. Kukaan ei oikein näyttänyt huomaavan häntä. Dorá ei myöskään kaivannut huomiota, kunhan hän vain pysyi näkymättömänä muille. Se oli tässä tapauksessa tärkeintä.
Yhtäkkiä kuului kauheaa ryminää ja huutoa. Dorá hölkkäsi paikalle. Jokin kömpelö mies oli juuri kaatanut kirjahyllyn! Miten se oli mahdollista? Dorán suusta kuului tuhahdus.
Mokomakin kömpelys.

Pölypallo alkoi hädissään keräämään kirjoja maasta omistajan seisoessa vieressä kasvoillaan varoittava ja tumma ilme. Pölypallo vingahti vähän katsoessaan miehen tummiin silmiin, jotka olivat kaikkea muuta kuin ystävälliset. Kun hän oli saanut kaikki kirjat koottua kolmeen noin metrin pituiseen kasaan hän ryhtyi nostamaan kirjahyllyä voihkien kovaäänisesti. Miksi jokin suurempi tahto halusi, että hän joutui kärsimään mokoman kirjakaupan takia!

Kun kirjahyllyi seisoi kahdella tukevalla jalallaan, Pölypallo hymyili onnellisesti pyyhkäisten muutamia otsalleen kohonneita hikipisaroita otsaltaan. Mies huokaisi ja kyykistyi hetkeksi maahan. Hänen voimillaan hän ei varmasti jaksaisi tänään tehdä enää mitään muuta, korkeintaan lysähtää kirjaston tuoliin ja käydä siihen torkuille hetkeksi aikaan. Mutta varmaankin joku hänet tulisi häätämään, kuorsaus kuului nimittäin tämän Hernepään erikoisominaisuuksiin.

Mies venytti hieman käsiään unisesti ja alkoi sitten latelemaan kirjaimia aakkosjärjestykseen. Tosin melko huonolla menestyksellä. Ei hänelle oltua koskaan opetettu aakkosia, joten kirjat tuntuivat menevän aivan sikinsokin pieneen kirjahyllyyn. Tuskanhikeä pyyhkiessään Pölypallo nosti käteensä kuvakirjan, jota oli äsken lukenut. Hän vilkaisi ympärilleen varovasti ja huomasi, ettei kukaan enää tuijottanut häntä. Mies pyöräytti kirjan ylösalaisin ja toivoi, että jostakin välistä tippuisi yksi irronnut sivu. Mutta ei. Hetken ravisteltuaan kirjaa hän ymmärsi, ettei sivu ollut siellä. Miehen suuret silmät laajenivat erikoisen suuriksi hänen huomatessaan tämä karmea tosiasia. Hän oli varmaankin ainoa koko kaupassa, joka oli vilkaissutkaan tätä kyseistä kirjaa. Jos hän yrittäisi åpiilottaa sen jotenkin, ettei kukan vain huomaisi sitä.

Valkyyri nosti muutaman kirjan ylös ja sujautti kuvakirjan niiden alle. Se mahtui juuri sopivasti, siitä ei näkynyt mitään. Pölypallo virnisti ja lateli loput kirjat takaisin hyllyyn. Omistajaa ei näyttänyt enää kiinnostavan hänen touhunsa. Muutaman kerran hän enää vilkaisi, miten työ edistyi. Ainakin se näytti kelpaavan kyseiselle herrasmiehelle. Pölypallo kävi kassalla ja vinkkasi. "Työ on ei ole tehty", hän sanoi hiljaa ja paiskasi tiskille muutaman kolikon. "Vaivannäöstä", hän sanoi ja lähti hymyillen kohti kauimmaista tuolia. Omistaja vilkaisi muutaman kerran Pölypalloon kasvoillaan erityinen ilme, sujautti sitten rahat taskuunsa ja nojautui tuoliinsa kuin unohtaen kaiken, mikä oli äsken sattunut.

// "Työ on ei ole tehty." .''D //

Dorá jätti miehen omaan arvoonsa. Ainakin osin. Tämä sai kirjahyllyn nostettua pystyyn, samoin hän keräsi kaikki kirjahyllystä tippuneet kirjat. Hkipisarat otsallaan. Hän näköjään luuli ettei kukaan tarkkaillut häntä. Liikkeen myyjä näytti menettäneen myös kiinnostuksen tähän, ja vilkuili vain sivusilmällä miehen tekemisiä. Nähtävästi kukaan ei ollut huomannut Doráa. Hän virnisti tyytyväisesti. Kirjahyllyt tosiaankin olivat hyviä piilopaikkoja, testaus a lá Dorá. Tämä omituinen mies näytti katselevan kuvakirjaa. Dorá naurahti mielessään, ja hymyili ivallisesti. Mies näytti tarkistavan ettei kirjan välistä tippunut sivuja. Hänen käyttäytymisensä oli tosin hiukan outoa tuolla tuolissa... Dorán ensimmäinen ajatus oli. Hän pudisti päätään. Omituisempaa miestä sai hakea.

Dorá alkoi vaellella kaupassa. Siellä ei istunut kuin pari vanhan ja kirjaviisaan näköistä haltiaa, jotka lukivat närkästyneenä jotain opusta, ilmeisesti häiriintyneenä tästä melusta. Että jotkut osaavatkin olla tyhmiä. Mihin tässä maailmassa jouduttaisiin, ellei murhaajia olisi karsimassa tuollaisia ihmisiä pois? Pelkää roskaa? Turhuutta. Siinäpä hyvä kysymys.
Osa kirjoista näytti lievästi sanottuna pölyisiltä. Jotkut kirjat olivat jopa niin pölyssä, ettei kirjan selän tekstiä erottanut. Tämä paikka todellakin tarvitsi siivoojaa, mutta eihän se käynyt, kun kaikki täällä tuijottivat vain omaan napaansa.
Kirjahyllyt eivät olleet kovin suuria, mutta niihin mahtui varmasti kaikki tarpeellinen.
Turhuutta, sanon minä. Dorá nyrpisti nenäänsä. Tämä paikka ei todellakaan ollut hänen tasollaan. Jostain näkökulmata katsottuna, olihan hän aatelismurhaaja, lievästi sanottuna alas vajonnut.
Muutama näistä kirjaviisaista nipottajista, katsio Doráa karstaasti. Hän vilkaisi ympärilleen ettei kukaan katsonut häntä.
Hän vilautti hopeista tikariaan, joka sai miehen hätkähtämään. Lisäksi hän poistui nopeasti. Ehkäpä liikaa ylpeilyä, mutta jokin oli saatava ihmiset käyttäytymään paremmin. Mikä ihmeen lampaankaitsija sinäkin taas olet? Joku Dorán mielessä naputti.

Oli vain pakko mennä eteenpäin, ja ehkäpä jopa lukea. Jo pelkkä ajatuskin kauhistutti Doráa. Hän oli pienenäkin vain ihmetellyt miksi muut vain lukivat, lukivat ja lukivat. Hän itse oli samoillut metsässä, ja heittänyt kiviä pikkueläinten päälle samalla kuin muut lukivat mitä ihmeellisimpiä opuksia. Saduista johonkin luonnontieto kirjaan, jossa tunnistettiin kaikenlaisia puita ja kasveja. Dorán mielestä sen kaiken olisi voinut oppia itse metsässä, mutta ei. Piti vain paahtaa sisällä lukemassa.
Samaa olivat näköjään nämäkin ihmiset täällä tehneet - lukuunottamatta sitä kummallista miestä, joka oli onnistunut kaatamaan kirjahyllyn. Pikkuhiljaa häntä alettiin katsoa jo hieman oudosti.
Hän oli kiertänyt kaupan jo varmaan kolmesti. Hänen luokseen asteli joku naurettavan näköisistä tiskinhoitajista. "Voisinko auttaa, etsittekö te kenties jotain tiettyä kirjaa?" Samainen mies joka oli karjunut kirjahyllyn kaataneelle miehelle kysyi Dorálta. "Et, et voi." Dorá sanoi. "Ei, vaan kyllä, kyllä voit. Raahaa tuo rumannäköinen naamasi pois tieltäni, olen jo kyllästynyt tuommoisiin tuijottajiin, et tunne minua, takaan sen." Dorá sanoi, ja katsio haastavasti miestä silmiin.
Tämä nyökkäsi ja lähti hieman täristen poispäin. Dorá nyökkäsi hänen vieressään olevalle miehelle, ja lähti talsimaan uudestaan kirjahyllyjen väliin. Tämä on hauskaa. Dorán ajatukset sanoivat.

Pölypallo nousi tuolilta omantunnontuskissaan. Hyllyltä tuli pyytää anteeksi. Joten hän käveli äsken kaatuneen kirjahyllyn luokse ja kumarsi kohteliaasti sille.
"Anteeks, tarkotuksein ei ollut kaataa teitä ja reväyttää napanuoraanne." Hän oli opetellut sanomaan kohteliaasti, jos sattuisi vahingossa kaatamaan jonkun leidin kaduilla ja tältä saattaisi katkea jokin ruumiinosa. Kuitenkin epäonnekseen Pölypallo ei tiennyt, mikä ruumiinosa oli missäkin päin kehoa joten hän oli vaihtanut tilalle sanan 'napanuora'. Eivätkö ne tarkoittaneet melkein samaa?

Muuan rouva vilkaisi häneen kummaksuen. Naisen silmistä saattoi lukea sanat: "Minulleko puhut?" Pölypallo kuitenkin vain hymyili ja heilutti kättään iloisesti kyseiselle rouvalle. Tämän jälkeen hän astui tieltä sivuun ja antoi naisen astua pois kahden hyllyn välistä. Tämä kääntyi vielä katsomaan tätä keskimmäistä Hernepään lasta, kunnes hymyili sitten konemaisesti ja lähti nopeasti kohti tiskiä käsissään kolme kirjaa. Kuka tahtoi ostaa kirjoja? Ei niitä voinut lukea! Lukeminen oli typerillä nörteille, jotka viettivät kaikki päivät kirjoja ahmien. Typerää touhua.

Poistuttaan hyllyjen välistä hän loi silmäyksen tikariin väläyttelevään mieheen. Eikö hänellä ollut todellakaan muuta tekemistä kirjakaupassa kuin kävellä ympäriinsä esitellen tikariaan. Naurettavaa. Voisi vaikka lähteä jonnekin kaduille ja murhata muutaman kuolemaa anovan ihmisen, he sentään halusivat kuolla! Mies sanoi jotakin melko viileään sävyyn kaupan hoitajalle ja taisi lähteä samalla kävelemään neljättä kierrostaan.
Pölypallo astui nopeasti takaisin äskeisten hyllyjen väliin, suoraan tuon kenkiään koreasti nostelevan miehen eteen. Pölypallo vilkaisi miehen jalkoihin, kengistä päätellen mies näytti aivan aateliaselta. Pölypallo siirsi katseensa omiin, paljaisiin jalkoihinsa ja kohautti olkiaan.

"Miksi esittelet - pyssyäsi?" Pölypallo kysyi unohtaen, miten sanotaan 'tikari'. "Minulla ei ole on kovat päävoimat!" Pölypallo uhosi ja nosti hieman pinkin paitansa hihoja näyttääkseen toiselle melkoisen mitättömät lihaksensa. Mutta oli siellä sentään jotakin..
Pölypallo laski hihansa ja hymyili maireasti. Jos toinen halusi kulkea hänen ohitseen, tuli hänen yksinkertaisesti työntää hänet sivuun. Jolloij tietty olisi kovinkin mahdollista kaataa hylly. Pölypallon mielessä kävi kuva, missä kyseinen mies tekisi saman operaation. Mutta mitä jos tämä löytäisi hänen rikkoneen kirjansa? Hetken mietittyään hän tuli siihen tulokseen, että mies tuskin ymmärtäisi alkaa kirjan sivuja ravistelemaan ja katsomaan, olivatko kaikki sivut tallella.


//Pölypallolla vähän kielioppi-ongelmia nääs . DD
Sähän innostuit oikein kirjoittamaan viime viestissäs .DD
Tulee melko lyhyttä.. inspis on vähän alamaissa nyt..//

Dorá jatkoi hortoilemistaan Librairessa. Muut katsoivat häntä hieman oudosti, jotkut jopa pelokkaasti. Dorá mvirnisteli muutamalle, mutta jätti heidät sitten omaan arvoonsa.
Hänen katseensa osui kuitenkin yht'äkkiä tuohon outoon mieheen, joka ei suunnilleen osannut
edes puhua kunnolla. Tällä kertaa hän oli tainnut saada päähänsä puhua kirjahyllyltä, nähtävästi pyytää siltä anteeksi. Dorán oli vaikea pidätellä nauruaan. "Anteeks, tarkotuksein ei ollut kaataa teitä ja reväyttää napanuoraanne." Hän sanoi. Dorán suusta kuului tirskahdus. Myös muutama kirjaviisaskin näytti hymyilevän
hiukan säälivästi. Muuan vanhanpuoleinen nainen näytti katsovan tätä hieman oudoksuen, hänen katseestaan saattoi lukea "Minulleko puhut?"

Dorán suu vääntyi hassunkuriseen ilmeeseen, kun tämä vain heilautti tälle naiselle kättään, ja hymyili iloisesti. Aivankuin se olisi ollut maailman iloisin asia. Dorán ilme oli näkemisen arvoinen, saattoi vain toivoa
ettei tämä mies nähnyt sitä. Dorá kääntyikin kirjahyllyyn päin, pidätellen nauruaan. Hänen suustaan kuului tyrskähdyksiä, ja Dorá yritti peittää niitä mahtavaan yskänkohtaukseen. Hänen puolinainen kikatuksensa saattoi kuulostaa vähintäänkin epäilyttävältä.
Samassa Dorá kuuli askelia takaansa. Hän käännähti nopeasti ympäri, ja näki takaansa samaisen miehen. Tämä näytti ajattelevan kaikkea hänestä, joka ei välttämättä ollut niin hyvääkään. Sen näki hänen katseestaan. Dorá katsoi miestä puoliksi väkinäinen ja puoliksi oikea hymy kasvoillaan. Todellisuudessa
hän oli puskahtamassa nauruun. "Miksi esittelet - pyssyäsi?" Tämä kysyi, aivankuin unohtaen mikä tikari on tai miten se sanotaan.

Dorán ilme oli paljon kertova. Hän ei ainakaan myöntäisi esitelleensä tikariaan muille kaupan asiakkaille.
Dorá ei edes halunnut kuvitella Kymmenen Varjon tekemää hirttosilmukkaa, minkä hän luultavasti saisi tuntea kaulallaan jos kertoisi totuuden. Yhtäkkiä kuitenkin Dorá ratkesi hiljaiseen kikatukseen.
"Pyssyyn? Ensinnäkin tämä on tikari, eikä pyssy. Toiseksi en ikimaailmassa osoittelisi sillä muita,
viattomia ihmisiä. Mitä järjenhäivää siinäkin olisi? Unohda." Dorá pärskähti, ja kertoi ilmeellään että oli hyvin loukattu. Tottahan se ei ollut, nimenomaan hänen piti kertoa valheita tämän tästä.

// jaaa, kai se nyt sitten näkee että Dorá on nainen? .''D
Piitkää. O.O //

Pölypallo seisoi vaiti toisen edessä odottaen saavansa vastauksia. Todellakin, niitä hän kaipasi enemmän kuin mitään muuta.
"Pyssyyn? Ensinnäkin tämä on tikari, eikä pyssy. Toiseksi en ikimaailmassa osoittelisi sillä muita,viattomia ihmisiä. Mitä järjenhäivää siinäkin olisi? Unohda." Toinen virkkoi ja repesi pahansuopaan nauruun. Aivan, tikarihan se olikin ollut! Nojaa, eivätkö pyssy ja tikari olleet kummatkin tappavia aseita, joten mitä väliä nimellä oli? Pölypallo oli ehkä hieman typerä, mutta hän kyllä näki toisen näkymättömyysviitan lävitse.
"Sinä, paha mies! Vesimittarit ovat odotelleet sinua jo kauan!" hän huusi niin kovaa, että koko kauppa tärisi. Todellisuudessa hän ei edes tiennyt, mitä oli tarkoittanut viimeisimmällä lauseellaan. Kyseinen henkilö oli taatusti täällä tekemässä pahojaan.. Pölypallo katseli tuota miestä (ymmärtämättä, että tuo todellisuudessa oli nainen) silmästä silmään, oliko tuo sittenkin syytön.

"Sinä ehdotan, että vastaat viiteen ksyymykseen", Pölypallo sanoi tarkoittaen kolmea kysymystä.
"Ensiksi, miksi olet täälltä? Kolmanneksi, kuka olet? Toiseksi, miksi sinulla on tuo... hitto!" Pölypallo potkaisi jalkansa maahan turhautuneena, mikä olikaan ollut kyseisen aseen nimi? hetken mietittyään hän huudahti: "Miksi sinulla on tuo pyssy!" Hän hehkui tyytyväisyyttä, hän oli muistanut sanan. Ehkä hänen kannattaisi todellakin alkaa opettelemaan äidinkieltä. Koskaan hänelle ei oltu yhtä ainutta sanaa opetettu, kuten tavallisesti lapsille. Hänelle ei oltu puhuttu, ja koskaan hän ei ollut kouluja ehtinyt käymään.

Vasta kun Dorá avasi uudestaan suunsa, Pölypallo ymmärsi kysessä olevan nainen. Hän keskeytti toisen huutamalla heti: "Sinähän oletolet nainen! Anteeksi, arvon neiti. Ei ollu tarkoitus häiritä". Pölypallo punastui korviaan myöten ja väistyi naisen tieltä häpeissään. Miten hän oli saattanut sekoittaa jälleen kerran elämässään sukupuolet, tämä ei voinut olla enää tavallista. Kuitenkin aivan hetken mielijohteesta hän tarrasi kovakouraisesti naisen vasempaan käteen ja pyöräytti hänet ympäri.
"Anteeksi, todellakin", hyvin lyhyt valkyyri sanoi ja kumarsi. Näjy oli varmastikin hauska, koska hän oli jo ennestään lyhyt, kumarruksessa hänen ja toisen pituusero oli huomattava. Kuitenkaan Pölypallo ei välittänyt vaan antoi suukon naisen kämmenselälle ja irrotti oteen tämä kädestä.


[Pöly on vähän omituinen, mutta kyllä hän sukupuolet toisistaan erottaa -ainakin jossakin vaiheessa elämäänsä .DD! Ei hätää, olen kirjoitusteni tasalla (; Ja lisäksi, anteeksi, unohdin ettei Valhallassa ollut pyssyjä.. mutta Pölypallo siltikin nyt sitten tietää, mitä ne ovat ja mitä niillä tehdään!
Ja lyhyttä pukka taas..]

//Anteeksi häiriö. Halusimme tulla huomauttamaan muutamista seikoista koskien Kittyhin pelausta.
Ensinnäkään Valhallassa pyssyjä ei ole vielä keksitty, joten silloihan ei tällaisia sanojakaan ole käytössä. Hahmosi voi olla luonteeltaan typerä, kuten juuri kiitellä kaappeja jne, mutta älä vedä hänen typeryyttään liiallisuuksiin, jokainenhan tietää ettei kaapeilla ole napanuoria.
Jos peliä ei erikseen ole tarkoitettu huumoripeliksi olisi parempi, jos hahmotkin pysyisivät edes jonkinlaisissa asiallisuuden puitteissa.
Kiitos. Hyviä pelihetkiä<3

-Carmi ja Aida //

Dorá nauroi röyhkeästi miehen lauseille. Tämähän ei osannut edes puhua, saati sitten
tunnistaa sukupuolia! Dorá katsoi mieheen sillä tavalla, kuin kertoisi tämän juuri saaneen Valhallan tyhmin palkinnon.
Sen hän totisesti oli ansainnutkin...
"Sinä, paha mies! Vesimittarit ovat odotelleet sinua jo kauan!" mies huusi niin kovaa, että koko kauppa tärisi.
Dorá katsoi toista kuin järkensä menettänyttä. Hän hymyili typerän ystävällisesti. Pölypallo
(sovitaan nyt että nimi on tullut selville Silmäpuolisorto) katsoi häntä silmästä silmään, ilmeisesti tarkkaillen oliko tämä
sittenkin syytön.
Dorá nosti toista kulmakarvaansa. Mihin minä vielä tuon kanssakin joudun?

"Sinä ehdotan, että vastaat viiteen ksyymykseen", Pölypallo sanoi tarkoittaen kolmea kysymystä.
"Ensiksi, miksi olet täälltä? Kolmanneksi, kuka olet? Toiseksi, miksi sinulla on tuo... hitto!" Pölypallo potkaisi maata turhautuneena.
Hän mietti hetken, kunnes keksi sanan mitä oli tarkoittanutkin,
"Miksi sinulla on tuo pyssy!" Hän huudahti, hehkuen tyytyväisyyttä. Oli lähellä ettei Dorá ruvannut nauramaan,
kovaa ja ääneen. "Tarkoitat siis kolmea kysymystä? No, vastaan niihin", Dorá sanoi, hymyillen edelleen typerän kiltisti.
"Olen täällä siksi, kun, no, halusin vain tulla tänne, kun ei muutakaan tekemistä ollut. Kuljin vain ohi, sanotaanko.
Niin, ja nimeni on Anné, ja olen osa-aikatyössä tarjoilijana. Etkö ole muka kuullut sodasta? Kaikki pitävät
mukanansa asetta nyttemmin." Dorá katsoi Pölypalloa hetken, ja mietti keksisikö mies virheensä.
Hän ei ollut loukkaantunut, siitä että hän oli sanonut Doráa mieheksi. Ei välttämättä ollut miehen oma syy,
että tämä oli niin tyhmä.
"Sinähän oletolet nainen! Anteeksi, arvon neiti. Ei ollu tarkoitus häiritä". Pölypallo punastui korviaan myöten ja
väistyi Dorán tieltä häpeissään. Hän suuteli Doráa kädelle, ylemmäs hän ei nähtävästi ylettynyt.
Dorá nauroi.
//kesken, teen huomenna loppuun ^^//