I don't deserve this child

//Eli Elv tänne kera Alexan<33~ Lapsi syntyy tässä pelissä, eli ei toivota montaakaan sivullista mukaan .'D//

Aamu valkeni taivaalla. Ensimmäiset auringonsäteet valaisivat hennosti suurkaupungin heräileviä katuja. Tuuli virittyi hieman, mutta se tuskin sai voimallaan edes lehtiä kahisemaan. Oli yllättävän raikas aamu niihin aikoihin. Valtavat lehtikasat peittivät katuja valtoiminaan eri syksyn väreissä. Keltaista, ruskeaa, punaista... Syksy oli ehkä kaunein vuoden aika neljästä. Mutta sinä vuonna Payonissa ei sitä päästy viettämään. Ketään ei ollut kaduilla leikkimässä kaduilla, ei viettämässä sadonkorjuuta tori-kadulla. Jopa yöpubit olivat kiinni. Sota oli vienyt yhdellä pyyhkäisyllä kaiken ilon mennessään.
Kujilla ei nyt yleensäkään liikkunut ketään. Hyvä jos näkyi muutamia kujakissoja tai oravia siellä roskalaatikoita kaivelemassa. Sinne ei lämpö karanut noille pimeille paikoille, jossa murhaajat vaanivat selän takana tappamassa ennen kuin ehti reagoidakaan. Mutta eräs siellä oli, mutta ei tappopuuhissa. Vaan tuskissaan.

Akunna käveli erästä kujaa pitkin hoippuen. Kylmä hiki paistoi naisen kivulliselta naamalta. Hyvä kun tuo nainen edes pysyi pystyssä. Tionen vaalea käsi pullean vatsan päällä tuo kulki melkein kaksin kerroin niitä kujia. Etsien jotain. Mutta ei oikeastaan tiennyt mitä. Entiset niin kovat kasvot olivat nyt vääristyneet sykkivistä kivunpuuskista. Näytti kuin nainen olisi tehnyt kuolemaa.

Ehei. Ei se onneksi sentään kuoleman tekoa ollut. Vain supistuksia. Tuo vatsassa oleva vauva oli alkanut potkia jo vimmatusti ja oli todella valmiina tulemaan ulos. Hyvä jos vain lapsivedet eivät alkaisi vielä tulemaan.
Sillä Akunna ei tosiaan ollut vielä valmis synnyttämään. Ei todellakaan. Jos hän olisi satamassa, omassa laivassaan hänen keittiöavustajansa kyllä auttaisi. Mutta hän oli aivan liian kaukana Njordista, hän ei ehtisi mitenkään. Nyt pitäisi vani löytää lääkäri, jos aika riittäisi. Ainoa ongemla oli, ettei aia tosiaan tuntunut riittävän ollenkaan. Lapsi oli tulossa nyt. Ja jos hän ei löytäisi pian apua - hän ja lapsi kuolisivat kumpainenkin. Eikä hänellä ollut varaa siihen.

"Apua! Kiltit, tulkaa joku auttamaan!"
Akunn lopulta huusi. Mutta ei saanut ääntään kunnolliseksi. Vauva oli tosiaan tulossa. Ei pian, vaan nyt. Hän taistelu supistustaan vastaan, joka alkoi uudestaan ja huohotti pitääkseen pienokaisen vielä hetken sisällään. Kompassi ei tästä vähää piittaisi, mutta hän ei aikonut kuolla lapsen synnytykseen, ei ainakaan siellä.

Kirkkaat auringonsäteet valaisivat aamua. Ne yrittivät herätellä nukkuvia ihmisiä. Ketään ei näkynyt. Vain linnut sirkuttivat. Aamukaste oli vielä lehtien päällä ja pieni tuuli leijaili ilmassa. Ihanteellinen aamu siis. Lehdet peittivät katuja.
Niitten värit olivat kaikkea keltaisesta punaiseen. Syksy oli todellakin kaunista aikaa. Ties mitä kauheuksia saattoi kuitenkin tässä
kauniissa, aamuisessa kaupungissa olla.
Murhaajista ties mihin.
Hyvä jos selkänsä uskalsi kääntää.
Sodan vuoksi ketään ei ollut liikkeellä,
vaikka monet eivät välittänneetkään ulkonaliikkumiskiellosta.

Alexa asteli hiljaisena kadulla. Hän potkiskeli lehtiä miettiessään ties mitä. Tämä aamu oli kuin siihen luotu.
Hän vilkuili sivuilleen, taakseen, tarkistaen aina joka kadunvälissä, ettei häntä vain seurattu. Siihen
olisi tähän aikaan hyvä mahdollisuus. Kaikkien täytyi
kulkea varpaillaan. Mihinköhän minäkin täältä vielä joudun?
Alexa ajatteli mielessään. Vaikka aamu olikin viileä, ihana aamu, ei hänellä siltikään ollut luonnollisesti tekemistä. Kuka olisi ulkona tähän aikaan?

Aivan kuin hän olisi kuullut askelia? Vai oliko hän väärässä? Aistit olivat varmasti herkimmillään näin hiljaisessa aamussa.
Ei. Kyllä se oli jonkun askelia. Ja... voihkintaa, tai muuta vastaavaa? Ehkäpä joku tarvitsi apua?
Alexa hättäntyi. Hän ei todellakaan ollut niitä henkilöitä, joita kannattaisi kutsua auttamaan. Ainakaan omasta mielestään.
Sitten hän näki tämän naisen. Tulipuna hiuksinen, huomiotaherättävä nainen.
Alexalla meni hetken tajuta mitä nainen puuhasi. Tällehän oli syntymässä lapsi! Tuskimpa hän olisi muuten
tuollaista ääntä pitänyt. "Apua! Kiltit, tulkaa joku auttamaan!" Se varmisti asian.Alexa juoksi kengät kopsuen naisen luo. Tämä oli selvästi aivan tuskissaan.
"Miten voin auttaa, en ole lääkäri,
mutta autan parhaani mukaan..." Alexa soperisi naiselle. Tuskimpa hän pystyisi hirveästi auttamaan, mutta
yritti hän ainakin.

Joku oli tulossa. Askeleita kuului kauempaa, viereiseltä kujalta. Ehkä tämä tulija oli kuullut hänen huutonsa. Ehkä tuolla vampyyrilla olisi vielä toivoa selvitä siitä kitkerästä tilanteesta. Joka oli pian koitumassa niin Akunnan, kuin tämän vauvankin tuhoksi.

Pian kulman takaa tulijoku juoksevin askelin. Nainen, kauniskin varmaan. Akunnan silmät olivat jo sumentuneet kivusta, eikä hän erottanut naista kunnolla, vaikka hänet niin kovin olisi halunnutkin nähdä selvästi. Mutta aina ei voinut saada kaikkea mitä halusi. Varsinkaan jos ajatteli sitä, kenen kanssa meni sänkyyn.
Akunna kuitenkin piti päätään rivakasti pudistellen ajatuksensa tasassa ja nosti katseensa tähän tulleeseen. Vaikka ei yhä kivun kyynelistään tuota kovin tarkasti nähnyt.

"Uskon, että olet kokematon synnytyksessä. Mutta jos pelastat minut ja lapseni, olen ikuisesti sinulle kiitollinen..."
Akunna sanoi hieman huohottaen ja lopulta lysähti maahan. Supistukset alkoivat tosiaan käydä kivuliaiksi. Lapsi oli tulossa, eikä sitä ainakaan enää pystyisi estää edes lääkärin avustuksella. Vampyyri sulki silmänsä hetkeksi kiinni ja hapuili katseellaan tullutta.
"Se tulee... Pyydän sinua tekemään tuntemattomanakin kaikkesi tämän lapsen puolesta..."
Akunnan ääni oli enää melkein pelkkä kuiskaus. Ja hän toivoi syvästi, että Alexa kuuli sen.

Akunna oli hirveissä tuskissa. Hänen kasvoillaan valui hiki. Saattoi vain toivoa, että hän selviäisi hengissä. "Uskon, että olet kokematon synnytyksessä. Mutta jos pelastat minut ja lapseni, olen ikuisesti sinulle kiitollinen..." Akunna sanoi huohottaen.
Hän lyhistyi maahan. Ei ollut vaikea arvata, kuinka kivuliasta tämä oli hänelle. Ihme etteivät kohta lapsivedet tulleet. Alexa näytti hätääntyneeltä.
"Se tulee... Pyydän sinua tekemään tuntemattomanakin kaikkesi tämän lapsen puolesta..." Akunna houhotti kuiskaten. Hänen silmistään
paloi aito hätä.

"Tietenkin.. Teen kaikkeni. Varmasti..." Alexa sanoi, ja kumartui Akunnan mukana maahan. Vaikka hän olikin tuntematon, hän tekisi varmasti kaikkensa lapsen puolesta.
Alexan kädet haroivat tyhjää. Sen verran kuin ne edes pystyivät liikkumaan. Hän laittoi kuitenkin kätensä Akunnan hartioille, ja yritti
olemuksellaan. Hän ei tosiaankaan tiennyt mitä tehdä.

//Pistetään vaa kehiin .DD Anteeksi, mut en halua tästä pitkää peliä vaan jutun nopeasti pois alta .''D Voitko tehä seuraavssa viestissäsi aikahypyn, et se syntyy? 8DD//

Tuo tullut nainen sanoi, tai lupasi tehdä kaiken mitä pystyi. Joka oli Akunnalle yksi onnen hetki. Hän voisi vielä pelastua. Jos tämä tullut nainen vain tekisi kaikkensa, vaikka kumpikaan heistä ei näemmä ennen ollut synnytystä kokenut. Mutta kivut alkoivat tosiaan käydä sietämättömiksi. Eikä tuo vampyyri enää jaksanut taistella vastaan. Hän vain päätti synnyttää - nyt, tuon tuntematttoman kanssa siinä roskaisella kujalla. Ei heillä tosin ollut montaa vaihtoehtoakaan, sillä lääkärille asti he eivät ehtisi ikinä sitä menoa. Ja aikakin alkoi luisua vähiin. Tai ainakin se silti tuntui tuon kivullisen vampyyrin näkökulmasta.

Lopulta Akunna tiedosti, että hän oli juuri menettänyt lapsivetensä. Perhana tosiaan. Vampyyri kupsahti kivuistaan makaamaan kadulle ja puristi hikisenä silmänsä kiinni. Tältäkö se tuntui? Synnyttäminen? Kivuliaalta, epätoivoiselta tapahtumalta keskellä Payonin tyhjiä katuja tietämättä selviäisikö tästä elossa asti. Kyynel vierähti alas tuon nyt synnyttävän naisen silmäkulmasta ja tippui kadulle. Hän alkoi jo käydä vähän epätoivoiseksi. Ei näin nyt saisi käydä. Ehei, hän selviäisi. kaikki kääntyisi vielä parhain päin. Tai niin hän ainakin toivoi - ainahan kanntti toivoa parasta tilanteesta huolimatta.
"Nyt se tulee..." Akunna ähkäisi ja taisteli pitääkseen äänensä tasaisena kaiken sen tuskan kanssa. "Pyydän sinua, älä mene pois. Tämä lapsi ei ansaitse kuolemaa."
Epätoivo paistoi jo kipuisen vampyyrin kasvoilla tämän puristaessa kätensä nyrkkiin. Mutta synnytyksessähän tulisi verta? Hänhän oli vampyyri. Mitä jos hän söisi oman lapsensa kuoliaaksi? Akunna pakotti itsensä pukkaamaan nuo painajaiset mielestään ja keskittyi nyt elämään sitä hetkeä, joka voisi jäädä hänen viimeisekseen.

// Juu, voin tehdä. Ja käytämmössä se tarkoittaa sitä että jutut menee tavallaan 'nopeammin' vai? 8D //

Akunnan tuskat näyttivät olevan sietämättömät. Ihmekös tuo. Nainen oli
vetänyt kätensä nyrkkiin, ja hänen kasvoillaan valui tuskanhiki. Hänen kasvonsa kiilsivät hiestä.
Alexaa säälitti, mutta hän ei näyttänyt sitä. Naisella oli varmasti jo muutenkin vaikeaa.
Akunna huomasi lapsiveden tulleen ulos. Hän vaikutti lievästi järkyttyneeltä. Niin näytti Alexakin.
"Nyt se tulee..." Akunna ähkäisi tuskaisesti. Alexan suu pysyi edelleen suljettuna. "Pyydän sinua, älä mene pois. Tämä lapsi ei ansaitse
kuolemaa." Akunna jatkoi epätoivoisesti. "Älä pelkää, en mene
minnekään." Alexa sanoi hiljaa, ja laittoi kätensä Akunnan nyrkin päälle. Toivottavasti tämä selviäisi.

//Voit sanoa sitten valituksesi myöhemmin jos tämä ei käy - mutta se nyt vaan synnyttää .''D Saatan joutua hittaamaan hitusen//

Akunna pukahteli kivusta, ja yritti pitää tuskaisena päänsä kylmänä. Jos tätä oli synnyttäminen, hän ei enää ikinä tahtoisi tulla raskaaksi. Ainakaan niin, että joutuisi synnyttämään likaisella kadulla jonkun tuntemattoman naisen kanssa.
Akunna huusi jo kivusta, puristaen silmänsä kiinni. Hän halusi sen olevan jo nyt ohi. Hän ei kestäisi kauaa enää tätä kipua. Mutta jos hän luovuttaisi nyt, lapsi kuolisi. Eikä hän sitäkään tahtonut. Vaikka se kuulostikin oudolta, se alkoi jo tuntua pattitilanteelta. Ja tuskin tämä Alexakaan jaksaisi olla hänen tukenaan totuuden tullessa.

"Nyt on vain pakko..."
Akunna sanoi silmäkulma nykien ja ponnisti. Joka sattui sekin. Jos vauva olisi väärin päin tai ei pääsisi ulos - se kuolisi. Ja niin kuolisi varmaan tuo vampyyrikin. Ei vaan saanut luovuttaa.

____________________________

Lopulta, varmaan tuntienkin kestäneen synnytyksen jälkeen Akunna tajusi selvinneen. Onneksi. Hän huohotti silmät punaisina ja meinasi jo itkeä ilosta. Vaikka hän olikin verinen ja muuta, se ei haitannut paljoa. Hän oli selvinnyt, ja lapsikin oli vielä elossa. Ainakin toistaiseksi.Vampyyri päästi ulos ilahtuneen huokauksen ja sulki silmänsä pariksi sekunniksi.

Alexa katkaisi napanuoran tuoreesta tytöstä ja antoi lapsen äidilleen. Se huusi, ja oli yltä päältä veressä. Mutta Akunna oli saanut pienen, soman tyttölapsen. Joka oli vampyyri, ainakin varmaankin. Mutta hän oli selvinnyt, ja niin oli tuo lapsikin. Mutta suurin kiitos kuului Alexalle, tuntemattomalle naiselle joka oli pelastanut hänet ja samalla hänen vastasyntyneen tyttärensä.
"Olen sinulle ikuisesti kiitollinen - kiitos!"
Akunna henkäisi hieman voimattomasti tuolle naiselle ilon kyyneleet silmäkulmissaan.

//Lähetä toki yksäriä jos pieni hitti haittasi ^^'//

// Nounou, ei tietenkään haitannut. ^^ Hyvä vaan että saadaan peli päätökseen. Tämä taitaa olla tämän pelin viimeinen viesti, vai? Kommenttia vielä please. ^^ Muokkailen sitten jos on tarvis.
Hyvä että ehdin edes aikajanoihin merkitä. n.n //

Alexa katseli hiljaa. Hän ei tiennyt mitä sanoa. Hän tunsi selvästi että Akunna tärisi vahvasti. "Nyt on vain pakko..." Akunna ähisi, ja ponnisti selvästi. Hänen silmäkulmansa nykivät. Alexa piti edelleen Akunnan tärisevästi kädestä kiinni.
Taatusti tämä oli vaikeaa nuorelle naiselle, joka ei ollut varmasti kokenut synnytystä ennen. Alexaa rupesi yht'äkkiä pelottamaan. Entä jos vauva ei selviäisi hengissä? Entä jos Akunna? Kylmät väreet kulkivat pitkin Alexan
selkää. Entä jos tämä ei päättyisikään hyvin, entä jos molemmat kuolisivat? Mitä hän sitten voisi tehdä? Seisoa vieressä suu auki, pystymättä huutamaan mitään? Ei. Niin ei saanut käydä.

Alexa katsoi. Odotti. Mietti miten tässä vielä kävisi. Mahdollisuuksia oli monia. Akunna yritti selvästi synnyttää. Kivun väristykset näkyivät nuoren naisen kasvoilla. Alexa yritti auttaa häntä, olemuksellaan. Muuhun hän ei kyennyt.

___________________

Monia tunteja, monia sekunteja, monia minuutteja. Alexa alkoi olla jo epätoivoinen. Saataisiinko vauva maailmaan? Olisiko se mahdollista? Hiki valui molempien poskilla.
Kyllä. Alexa näki että vauva syntyi. Hän meinasi pelkästä liikutuksesta ja onnellisuudesta
Akunnan ja vauvan puolesta jo melkein itkeä. Sitten hän hoksasi miten voisi auttaa.
Vauvaltahan piti leikata napanuora! Hän vetäisi puukkonsa esiin, ja katkaisi nopeasti napanuoran. Alexan tietämyksen mukaan sen ei pitäisi sattua. Hän ojensi lapsen Akunnalle, ja jäi onnellisena seuraamaan vierestä. "Olen sinulle ikuisesti kiitollinen - kiitos!" Akunna henkäisi onnen
kyyneleet silmissään. "Se oli vähintä mitä voin tehdä. Onneksi olkoon lapsen puolesta!"
Alexa vastasi ja hymyili ystävällisesti.

//Jätetään peli tähän, sori kun olen ilkeä ja vien Akunnan pois paikalta .DD Totta puhuen en itsekään ehtinyt edes peliä aikajanaan laittaa...//

Akunna nousi hitaasti ylös, vaikka tiedosti kyllä olevansa vielä heikko ja veren peitossa. Mutta hän ei voisi jäädä sinne. Liian vaarallista jos totta puhuttiin. Vaikkakin tämä nainen oli ollut aivan ihana kun auttoi häntä. Mutta vampyyrin pitäisi hoitaa pari asiaa tämän vauvan kanssa. Tai oikeastaan hänen pitäisi päästä eroon siitä, sillä tämä oli aivan liian vaarallista elää merirosvona lapsen kanssa.

"Kiitos, kiitos paljon avusta mutta minun on pakko mentävä."
Akunna sanoi, kumarsi syvään Alexalle ja lähti pois paikalta. Hieman hoiperrellen, pitäen hellästi kiinni itkevästä vauvastaan ja kääri tämän pian kadulta löytämäänsä huopaan. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Hänen täytyisi jättää vauva. Olisi liian vaarallista pitää se. Vampyyri hymyili leveästi pienokaisen tarttuessa hänen sormeensa. Hän halusi pitää sen. Olihan se hänen oma lapsensa.

Mutta pestyään pienen, vastasyntyneen lapsen läheisessä lähteessä Akunna huokaisi ja pysähtyi erään talon kulmalle. Ajatellessaan asioita hän ymmärsi sen, että hän oli pakko jättää lapsensa heitteille. Toivottavasti joku ottaisi sen huostaansa tästä. Huokaisten tuo nainen suuteli kevyesti lapsensa päätä ja laski sen kadulle.

//Ja pian pienokaisesta tulee huolehtimaan Kittyh n___n//

// leikitään että Alexakin lähti jo, laitan tämän tuonne loppuun pelattuihin peleihin. ^^ //