Friikkisirkus

// Tänne odottelen Delaa hahmonsa kera. :'>> //

Ilta alkoi olla jo pitkällä, aurinko oli juurilaskemassa ja sai taivaan kauniisiin väreihin. Kadut olivat tavallisia vilkkaimpia ja rauhattomimpia. Känniläiset joivat sodasta riippumatta kantabaariensa juomia välittämättä yhtään henkikullistaan. Jotkunen pariskunta riiteli jossain talon portilla ja jotkut ilotytöt lirkuttelivat Jackille tuon kävellessä ohi. Tätä ei todellakaan juuri nyt kiinnostanut mitkään hyväksikäytetyt naiset. Miehen askeleet kävivät vain kohti keskus-aukiota, levottomina käsi koko ajan valmiina työntymään vyöllä lepäämään rautahanskaan. Miehen siivet olivat teiteltuna nätisti viittatakin päälle, niin etti niitä huomaisi muualta kuin takaa päin katsottuna. Oikeastaan mies näytti juuri nyt ihmiseltä jonka iho oli vain tavallista vaaleampi.

Keskus-aukiolla oli porukkaa, jokin sai ihmiset tulemaan sodasta huolimatta ulos.. Tämä tosiaan oli miehestä outoa. Keltaiset silmät tarkkailivat koko ajan ympäristöä yrittäen edes saada pienen vihjeen väenpaljoudesta. Viimein väenpaljouden keskeltä paljastui, että kaupunkiin oli saapunut friikkisirkus. Juuri nyt estraalille oli päässyt vähäpukeinen nainen, miehet viheltelivät hyvin muodokkaalle letukalle kun taas osa naisista vain buuasivat. Jack mulkaisi vain naista hieman parikertaa, ja toisen kerran vain tuon leuasta kasvavan parran takia. 'Kaikkea sitä näkeekin..' Mies ajatteli hiljaa mielessään. Pian miehen käsiin tartuttiin ja hän oli kuuvevinaan naisen kutsuvan häntä testaamaan parran aitousuuden. Järkytys lävisti miehen sisällä kun tätä työnneltiin väkistin lavalle kirosanoista huolimatta. Jossain takana kuului pienia huokauksia ja hihityksiä miehen komeudesta ja toisaalta huomautuksia miehen demonimaisuudesta. Jack seisoi tönkkönä lavalla ja tuijotti kylmästi vähäpukeista naista kun tuo kehotti kokeilemaan partaa. Parta oli sotkuinen ja täysin musta, siihen miehen ei tehnyt mieli yhtään koskea, mutta yleisön kannustuksen myötä tämä tarttui naista parrasta ja nykäisi sitä tuntuvasti. Parta irtosi tuolta kokonaan, ja se paljastui vain huijaukseksi. Jack hymähti naiselle.
" Kasvata oikea parta ennen kuin kutsut ketään todistamaan partasi 'aitoutta' " Jack sanoi ja asteli pois lavalta kävellen väkijoukonlävitse välittämättä muista. Häntä ärsytti ja hävetti hieman. Hänet oli juuri tönitty tuonne keskelle lavaa nolaamaan itsensä.

Nopein askelmin mies löysi pian itsensä läheisen seinän penkiltä katsomassa näytöksen jatkumista, myös pari teini-ikäistä tyttöä oli hakeutunut vähän matkan päässä oleville tuoleille supattelemaan ja kikattelemaan jostain järjettömästä asiasta, joka ei oikeastaan edes miestä kiinnostanut. Jack liukui hieman epäryhdinmään istuma-asentoon tuolilla ja silki hetkeksi silmänsä, mutta vain hetkeksi, pian ne avautuivat jälleen katselemaan taivasta. Nyt aurinko oli laskenut jo kokonaan eikä aukiota valaissut muut kuin pienet katulyhdyt ja himmeä kuu tähtien kera.

//Kuinka nopea oikein olet?Toivottavasti pysyn mukana.. :') Enkä ikinä keksi viesteihini aloitusta.. Kyllä on vaikea saada äärimmäisen epäsosiaalinen tyyppi tekemisiin jonkun toisen kanssa.//

Aurinko palkitsi myrtyneet ihmiset luomalla viimeiset säteensä tuohon synkkään kaupunkiin. Vaikka ilta oli jo pitkällä, monet ihmiset olivat vielä ulkona. Tämä oli Seriasta erittäin outoa, mutta hän ei jaksanut vaivata päätään niinkään pienellä asialla. Useimmat näyttivät vielä olevan sellaisessa kunnossa etteivät olisi pystyneet puolustautumaan jos aasat vaikka sattumalta olisivat hyökänneet. No, omapahan oli asiansa, jos kuolivat niin kuolivat. Tyttö ei kuitenkaan halunnut joutua tekemisiin kenenkään kanssa, joten hän nykäisi huppuaan alemmaksi. Näin hän ehkä herätti enemmän huomiota, mutta mitä väliä. 'Ja' hän ajatteli 'Kaikki ovat niin kännipäissään etteivät he kiinnitä minuun mitään huomiota..toivottavasti '

Hän käveli eteenpäin kadulla kunnes alkoi lähestyä Keskus-Aukiota. Siellä väentungos oli entistä suurempi. 'Kuinka tyhmiä nämä ihmiset oikein ovat? Hän ahtautui lähemmäs ja yritti nähdä mikä oli noin kiinnostavaa. Hitaasti mutta varmasti, ihmisiä väistellen hän pääsi lopulta eturiviin ja näki mikä sai ihmiset näin jännittyneiksi. Kaupunkiin oli saapunut friikkisirkus. 'Onko tämä joku vitsi? Ihan kuin kukaan menisi tuohon halpaan' hän tuhahti. Lavalla oli nainen joka oli vähissä vaatteissa. Hänellä oli hyvinkin aidon näköinen parta. Miehet olivat innoissaan tästä, mutta nainen näytti katselevan jonnekkin väkijoukon keskelle. Pian Seria tajusi miksi. Jotkut rahtasivat äänekkäästi kiroilevaa miestä lavalle päin, näköjään tarkistamaan parran aitouden. Tyttö huomioi miehen piirteet tämän matkatessa lavalle. Miehellä oli yönsiniset, lyhyet hiukset. Selässään hänellä oli violetit siivet, jotka näyttivät käteviltä taistelussa. Yllään hänellä oli suht tavalliset vaatteet, väreinä enimmäkseen ruskeaa ja mustaa. Eniten huomiota tyttö kiinnitti miehen vasempaan käteen jota koristi rautahanska terällä varustettuna. Jotkut kommentoivat miehen ulkonäköä demonimaiseksi, ja tosiaan, koska mies kuljetettiin lavalle aivan hänen vierestään, tyttö ehti huomata keltaiset silmät ja muut piirteet kyseisen rodun kanssa.

Paikaltaan Seria näki kaiken mainiosti ja hän jäi mielenkiinnolla odottamaan miten tämä kaikki päättyisi. Mies näytti haluttomalta koskemaan partaan, mutta yleisön kannustuksesta hän tarttui siihen ja nykäisi. Parta irtosi nykäsyn voimasta ja Seria kuuli miehen sanovan naiselle "Kasvata oikea parta ennen kuin kutsut ketään todistamaan partasi aitoutta" Sitten mies käveli halki väkijoukon jonnekkin syrjemmälle.

Seria menetti kiinnostuksensa pian tämän jälkeen ja poistui hänkin sivummalle. Hän huomasi seisovansa lähellä lavaepisodin miestä. Aivan hänen vieressään supatteli kaksi teiniä, jotka näyttivät ärsyttävän tuota miestä vielä enemmän kuin häntä itseään. Pian Seria hermostui, mutta katsomaan tyttöjä kylmästi. Olihan paikalla yksi hyvä puoli: siitä näki miehen mielenkiintoisen aseistuksen tarkemmin. Minkälaisella olennolla voi olla tuollainen asevarasto.' hän pohti, ja katseli miestä samalla tarkkavaisesti kuitenkaan antamatta sen näkyä liikaa ulospäin.
'Ehkä tässä olisi tarkemman tutkailun arvoinen henkilö.' Tytön epäluuloista huolimatta mies oli onnistunut herättämään tämän mielenkiinnon. Hän lähestyi miestä hiljaa ja jäi nojaamaan seinään aivan sen penkin vieressä jossa mies istui. Hän kietoi viittaa tiukemmin ympärilleen, katseli taivaalle ja näki kuun vallanneen auringon paikan. Lievästi huvittuneella äänensävyllä hän kysyi "Nautitko esiintymisestä?"

// Totta. :'DD //

Tylsyys suorastaan paistoi Jackin kasvoilta, häntä ärsytti nyt nuo ihmiset. Jonkin matkan päähän istuitui myös joku nainen, sen mies näki vain sivusilmällä. Nainen näytti mulkaisevan pahasti tyttöjä ja tytöt hiljenivät saman tien. Mies hymähti hitusen. Tämä loi katseensa taivaisiin, tähtitaivaalle. Hän oli ottanut ehkäpä vähän liikaa aseita mukaansa, nyt hän herätti niillä melkoisesti huomiota, vaikka tarve ei sitä vaatinutkaan. Hiljaa mies tuijotti suoraan eteenpäin ja uppoutui ajatuksiinsa välittämättä muista. Miksi ihmeessä hän edes oli jäänyt tänne märehtimään?

Pian tuo kauempana istuva nainen nousi ylös kävellen aivan penkin viereen.
"Nautitko esiintymisestä?" Nainen kysyi. Mies ei vastannut mitään, kysymys oli tyhmä. Kuka nyt nauttisi nöyryytyksestä keskellä ihmisten paljoutta? Tyhmäkö tuo nainen oli, tai pikemminkin tyttö. Mies kohotti katseensa tyttöön katsoen tuota hieman kysyvästi.
" No nauttisitko itse seistä keskellä lavaa kaikkien nähtävillä? " Miehen ääni oli kylmä, ja tämä oli ehtinyt kääntää myös katseensa pois tytöstä ennen lauseen lausumista. Ei häntä niinkään naisen läsnäolo häirinnyt mitenkään, olihan se ihan kiva saada jotain juttuseuraa välillä, mutta Jackin hermot olivat olleet jo aamusta asti melko kireellä, ettei tuosta kamalasti ainakaan huumoria saisi puristettua irti.

Rautahanska roikkui edelleen vyöllä ja vasenkäsi siveli hiljaa sen terää, mies oli juuri terottanut sen ja putsannut kaiken maailman töhnistä ja vanhoista veristä. Jack ei keksinyt oikeastaan mitään sanottavaa tai jotain elettä millä nyt olisi voinut oikeastaan avata jonkin keskustelun. Hänellä pyöri päässään vain aamuinen kahakka jonkin toisen murhaajan kanssa jolloin mies anasti tuon nirrin. Yleensä häntä ei hätkäyttänyt surmaamansa ihmiset, mutta kun naisista oli kyse, ne jäivät pyörimään ärsyttävästi miehen mieleen, mutta unohtuivat onneksi yön aikana.

Lavalta kuului jotain kiljuntaa. Mies käänsi katseensa sen suuntaan tylsistyneen näköisenä edelleen. Lavalle oltiin tuotu joku ihmissusi kaikkien nähtäväksi. Mitähän erikoista noissakin olennoissa oli? Niitähän Jack tappoi miltein päivittäin, ilman palkkaakin. Jotkut miehet uskaltuivat silittelemään tuon turkkia ja joku naisista näkyi pyörtyilevänkin. 'Diivat..' kävi sana miehen päässä ja tämä käänsi katseensa pois lavalta. Tämän käsi hakeutui paidantaskuun ottamaan sieltä yhden kulta kolikon ja pyörittelemään sitä sitten taitavasti sormiensa välissä. Hän ei oikeastaan edes tiennyt miksi teki tätä työtä. Olihan hänellä rahaa ja paljonkin. Hänhän olisi voinut rakennuttaa itselleen hienon talon ja kaikkea.. Sen sijaan hän asui jossain pienessä mökissä eristyksissä muista, ehkä senkin osa syy oli se, ettei hän välittänyt kamalasti asua missään tiiviistiasutulla seudulla.

Jostain kuului taas kiljuntaa, vaistomaisesti mies käänsi katseensa lavalle mutta ääni ei tullutkaan sieltä vaan läheiseltä kadun suulta. Sieltä näytti marssivan iso läjä sotilaita. 'Niinpä tietenkin..' Mies ajatteli katsoeassaan vihaisen näköisiä sotilaita joilla oli aseet ja muut tanakasti kädessä. Ihmiset menivät alle aikayksikössä paniikkiin ja yrittivät juosta piiloon lähimmäisiin taloihin, mutta osa jäi aukiolle, eivätkä mahtuneet oikeastaan mihinkään, tai niitä ei päästetty. Yhä mies istui rauhallisesti tuolissaan tuijotellen sotilaita varsin tylsistyneen näköisenä, mutta pieni kipinä syttyi miehen sisällä, saisiko hän sittenkin jotakin tekemistä?

//Pitääpä katsoa jos saisin enemmän toimintaa aikaan seuraavassa viestissä//
Seria seurasi minkälainen miehen reaktio olisi. Mies ei aluksi vastannut mitään, mutta kysyi sitten kylmällä äänellä "No nauttisitko itse seistä keskellä lavaa kaikkien nähtävillä?" Seria saattoi melkein kuulla miehen ajatukset: Kuinka typerä tuo tyttö oikein on? 'Ei huumorimiehiä siis. No, en uskoisi että itsekkään olisin kovin pirteä tuollaisen jälkeen...tai no, ihan kuin yleensä koskaan olisin.' Mutta Seria oli saanut selville hieman miehen luonnetta. Olihan sekin jotain. 'Voisi olla kiva tutustua. Ainainen yksinäisyys ei ole hyväksi.'

Tyttö katseli kun mies siveli rautahanskansa terää. Lähempää tarkasteltuna se näytti vielä vaarallisemmalta kuin aikaisemmin. 'Tyyppi on varmasti palkkamurhaaja. Tyhmäkin sen näkee. Enpä kyllä haluaisi joutua tekemisiin tuon kanssa.' hän mietti tutkien edelleen terää. Yhtäkkiä kuului kiljuntaa. Seria jännittyi kunnes tajusi sen tulevan lavalta päin. Lavalle oltiin tuotu ihmissusi. Eivät nuo nyt niin outoja olleet. Mutta ihmiset olivat innoissaan, taas vaihteeksi. Kun Seria ei havainnut mitään vaaraa, hän rentoutti lihaksensa ja keskittyi taas itseensä. Hän näki sivusilmällä miehen kädessä kultakolikon. Toisilla menee paremmin kuin toisilla. Se oli luonnolaki. Ajatukset pyörivät tytön päässä. Mitä hän oikein oli ajatellut tullessaan tänne , vieraaseen kaupunkiin, vieraiden ihmisten keskelle, yksin. Ja veli oli jossain kaukana. Hän oli kyllä luvannut tulla, mutta eipä Seria ollut mitään huomannut. Ehkei hän vain ollut vielä täysin parantunut. Kuka tietää.

Tyttö oli täysin ajatuksissaan eikä aluksi huomannut että jotkut kiljuivat uudemman kerran. Kun hän viimein pääsi eroon ajatuksistaan, katsoi hän lavalle päin muttei huomannut nähnyt mitään. Sitten hänen silmänsä sattuivat erän kadun suulle, josta näytti tulevan monia sotilaita. Tuo oli siis se mikä sai ihmiset paniikin valtaan. Jokainen yritti päästä turvaan läheisiin taloihin, mutta suuri osa joutui jäämään aukiolle. Sotilaat eivät näyttäneet iloisilta ja kaikilla oli jos jonkinmoinen ase kädessään. Nyt Seria heräsi kunnolla horroksestaan ja tajusi mitä oli meneillään. "Mahtavaa.." hän mutisi itsekseen. Samalla hän oli valmis vetämään miekkansa esiin, sillä taistelu oli lähes väistämätön. Olihan hänellä myös kykynsä, jos tarvetta olisi. Hän vilkaisi vieressän istuvaa miestä, mutta tämä näytti olevan täysin rentoutunut ja tuijotteli sotilaita vailla mitään mielenkiintoa. Tyttö arvasi miehen kuitenkin odottavan taistelua vaikkei siltä näyttänytkään. Itsekin hän ajatteli, ettei taistelusta mitään haittaakaan olisi.

Seria jätti mihen istumaan paikalleen huikkasi vain ohimennen "Olisi kiva jutella joskus myöhemmin, olo käy yksinäiseksi kun ei tunne ketään" Sitten hän kulki hieman eteenpäin seinän viertä pitkin ja yritti pysyä mahdollisimman huomaamattomana. Hän löysi pienen sivukadun jota sotilaat eivät olleet vielä valloittaneet ja piiloutui heti sen kulman taakse. Ei puhettakaan etteikö hän osallistuisi taisteluun, hän vain halusi yllättää jonkun. Tästä paikasta hän näki sotilaat mainiosti, mutta mies jäi hänen taakseen. 'Hän pärjää varmaan paremmin kuin minä' Seria katsoi kun sotilaat lähestyivät väkijoukkoa ja samalla paikkaa jossa hän itse oli. Hän alkoi miettiä miksi sotilaat olivat tulleet vain yhdeltä kadulta. 'Typerää. Paitsi että me olemme aasojen asuinalueen sydämessä joten se saattaa olla syy.' Hän vilkaisi taakseen, mutta katu oli vielä toistaiseksi tyhjä. Hän katsoi uudestaan väkijoukkoa, mutta merkittävää muutosta ei ollut tapahtunut. Osa sotilaista piiritti ihmisiä mutta onneksi osalla kansasta oli sentään aseensa mukanaan. Tästä tulisi silti verilöyly. Seria vetäisi miekkansa esiin ja odotti. Ensimmäiset sotilaat olivat jo ehtineet jo hänen kohdalleen. Yksi heistä huomasi hänet ja lähestyi häntä miekka kädessä. Hyökätessään sotilaan päälle, tyttö vastusti halua kurkata mitä demonimies teki. Kunhan oma henkikulta pysyisi tallessa, kaikki olisi hyvin.

Nainen lähti juoksemaan jonnekkin talonseinän luokse.
"Olisi kiva jutella joskus myöhemmin, olo käy yksinäiseksi kun ei tunne ketään" Nainen huikkasi vielä ennen katoamista jonnekkin nurkan taakse. Mies ei ehtinyt vastaamaan tuohon mitään kun yksi sotilaista seisoi jo hänen edessään virnistellen pahasti.
" No mikä nyt on herran ongelma? " Jack sanoi tuolle kylmästi tuijotellen keltaisilla silmillään tuota suoraan silmiin ja samalla mukamas välinpitämättömästi sujautti kätensä rauta hanskaan ja siveli sen terää toisella kädellä.
" No kuule herra on Aasojen alueella ja tietääkseni sinne eivät kuulu muut, kuin sen kiltalaiset. " Sotilas sanoi ja kohotti miekkansa ylös lyödäkseen miestä.
" Jaa, että tälläistä.. Eivätkö Aasat olleetkaan kuuluisia hyvistä käytöstavoista..? Sinun käytöksesi tosin puhuu aivan eri kieltä.. " Jack sanoi välinpitämättömästi ja nousi ylöspenkistä, tilaa ei ollut paljon joten hän oli rinta rintaa vasten sotilaan kanssa, Jack oli paljon sotilastakin pidempi. Miehen käsi kohosi ilmaan tarttumaan tuon miekkaan ja vääntäen sitä niin, että se pakotti sotilaan tipauttamaan sen maahan.
" Ehkä ensikerralla myös kannattaisi terottaa pienet puukot ennen kuin niillä alkaa leikkimään.. " Jackin siivet avautuivat hieman tämän venytellessä niitä ja paljas käsi hakeutui sotilaan kaulalle, pian rautahanskan terät uppoutuivat tuon vatsan läpi ja Jack naurahti tuolle hymähtäen.

Ei aikaakaan kun miehen ympärillä parveili jo lisää sotilaita äskösen jälkeen, he ilmeisesti kilpailivat siitä kuka saisi miehen kaatumaan. Jack hymähti ja hoiteli nuo yksikerrallaan, viimein vastustajaksi mies sai lihaksikkaan ja samanpituisen miehen kuin hän oli, tuo oli ilmeisesti myös demoni. Jackin kulma kohosi tuolle hieman kysyvästi kun Demonin miekka lävisti Jackin kyljen. Tuon vetäessa miekan irti kyljestä haava umpeuui silmissä. Demoni hakkoi henkeään hieman.
" Mitä? Ruokailin juuri. " Jack virnisti tuolle ja nopealla iskulla demoni menetti jo päänsä.

Sotilaat olivat kaikonneet jo Jackin ympäriltä tämän katsoessa ympärilleen ja etsien katseellaan naista, ilmeisesti pari sotilasta olivat katsoneet naisen helpoksi vastukseksi ja pyörivät nyt tuon ympärillä. Jack hymähti ja lähti kävelemään tuohon suuntaan kylmästi. Perille päästyään miehen toinen käsi laskeutui toisen sotilaan olkapäälle ja toinen käsi toisen olkapäälle.
" Eikö kukaan ole opettanut teille tapoja, ettei naisia saa satuttaa? " Kuului kylmät sanat miehen huulien välistä häntä lyhyempien miehien korviin. Nuo näyttivät pelästyvän pahankerran Jacckia ja juoksivat jonnekkin syvemmälle aukiota. Mies käänsi katseensa naiseen.
" Oletko okei? " Jack kysyi huolehtivalla äänellä naiselta ja nosti hieman varovasti tuon leukaa nahdäkseen tuon kasvot paremmin.
" Ainakin päällisin puolin näytät täydelliseltä. " Mies virnisti sisällään lausettaan, sen saattoi tulkita monin kannoin.

// Tämähän menee mielenkiintoiseksi. Draamaa, draamaa. : DD//

‘Hyökkäys on paras puolustus. Mutta ehkä tämä ei ollut hyvä idea.’ hän ajatteli torjuessaan taas uuden iskun. Hänen oli myönnettävä että sotilas oli paljon vahvempi kuin hän. Ehkä ruumiinvoimista oli sittenkin jotain hyötyä. Mutta sitä ei auttanut märehtiä nyt. Kohta hän saattaisi hyvin maata kuolleena maassa, ellei keksisi jotain. Seria heilautti miekkaansa tähdäten sotilaan kylkeen mutta sotilas torjui sen onnistuen nirhaisemaan hänen käsivarttaan. Seria perääntyi pari askelta, muttei ehtinyt ajatella mitään kun sotilas jo ryntäsi hänen päälleen. Tällä kertaa hänen onnistui kuitenkin sohaista miekkansa sotilaaseen, niin että tämä menetti tasapainonsa. Tällöin nainen iski miekkansa miehen läpi. Toinen seurasi pienen kamppailun jälkeen perässä.

Nyt naisella oli aikaa tarkastella demonimiehen vointia. Tämän kyljen lävisti juuri parhaillaan miekka, mutta kun vastustaja vetäisi miekkansa pois tuon haava umpeutui lähes välittömästi. ‘Kätevää..’ Hän ei kuullut mitä mies sanoi vastustajalleen, mutta pian tuo oli jo päätä kevyempi. Sen suurempaan tilannekatsaukseen hänellä ei ollutkaan sillä häntä piiritti vielä pari sotilasta. Ennekuin nainen ehti tehdä mitään aikaisempi mies oli harpponut paikalleja laskenut kätensä molemman sotilaan olkapäälle.
“Eikö kukaan ole opettanut teille tapoja, ettei naisia saa satuttaa?” Mies sanoi kylmällä äänellä. Miehet pelästyivät ja juoksivat jonnekkin kaummas aukiota. Nyt mies katsoi suoraan häneen. “Oletko okei?” tuo kysyi huolehtivalla äänellä ja nosti naisen leukaa. “Ainakin päällisin puolin näytät täydelliseltä” hän jatkoi.

Aluksi Seria oli mennyt hämilleen miehen yllättävästä huolenpidosta, eikä heti tajunnut tämän sanoja. Hän jäi tuijottamaan miestä pitkään, tajuamatta sitä itsekään. ’Mistä moinen huolenpito?’ Sitten hän sai viimein itsehillintänsä takaisin ja irrotti katseensa miehen kasvoista ja käänsi päätään. “Olen kunnossa, kiitos vain.” Hän katseli pitkään kuolleen sotilaan ruumista kunnes miehen viimeinen lause tunkeutui hänen tajuntaansa. Hento puna kohosi hänen kasvoilleen, mutta nainen pudisti päätään ja huoahti syvään. ‘Pilaileeko hän kustannuksellani? Mikä tämä tyyppi yleensä on miehiään.’ Tuttu epäluulo oli kohonnut hänen oikean minänsä tilalle, eikä hän tiennyt miksi, ehkä hän vain epäili miehen todellisia tarkoitusperiä. “Pärjään oikein hyvin itsekin. Miksi muuten autat minua? Kuka edes olet?” Seria katui kylmää äänensävyään melkein samantien kun oli sanansa sanonut. “Ant...”

Silloin hänen oikeaa kättään vihlaisi ja hän älähti. “Se taisi olla enemmän kuin pelkkä nirhauma…” nainen mutisi. Hän piteli kättään ja huomasi suurenevan verijäljen hihassaan. ‘Mikä minua oikein vaivaa tänään.’ Hän ehti vielä ajatella ennen uuden kipuaallon tuloa. Seria pelkäsi pyörtyvänsä joten hän kääntyi kannoillaan ja juoksi poispäin. Hän ei ehtinyt edes kadun loppuun asti ennen kuin kompastui ja kaatui kiveykselle. Hän yritti nousta pystyyn mutta jalat eivät kantaneet. Niinpä hän jäi seinän viereen puoli-istuvaan asentoon. ’Tämä tästä vielä puuttui…’

Mies ihmetteli naisen kylmää ääntä hieman, mutta ei jaksanut takertua siihen sitten sen enenpää. Nainen kertoi olevansa kunnossa, mutta pian tuo älähtikin, eikä aikaakaan tuo lähti jo juoksu jalkaan jonnekkin kauemmas miehestä. Hetken Jack mietti sanoiko tai tekikö jotain väärin, miehen keltaiset silmät seurasivat naisen selkää kunnes tuo kaatui.

Jackin jalat lähtivät samantien viemään tuon luokse ja pian mies saavuttikin tuon.
" Oliko tuo jotenkin tosi järkevää? " Jack sanoi nuhjeltelevalla äänellä ja nosti naisen toisesta käsivarresta ylös pystyyn.
" Et taidakkaan olla ihan kunnossa.. Anna kun autan.. " Mies katsoi tuon käsivartta hellästi ja arvioi haavan tarvitsevan puhdistusta sekä sitomista. Mies kaivoi jostain takkinsa säilöstä viinipullon ja kaatoi sitä haavalle putsaten, sitten Jack repäsi jostain takkinsa helmasta soiron kietoen sen naisen käsivarren ympärille.
" saattaa hieman kirveltää.. Mutta kyllä se siitä pian helpottuu. " Mies hymyili hetken mutta hymy kaikkosi pian kasvoilta.

// anteeksi lyhyys.. tuli hieman kiire.. //

//Eipä se kai haittaa.//

Käteen sattui niin kamalasti että Serian olisi tehnyt mieli huutaa. Sitä hän ei kuitenkaan tehnyt, vaan katsoi paikkaan josta oli vasta lähtenyt. Mies juoksi tännepäin ja saapui pian naisen luo.
“Oliko tuo jotenkin tosi järkevää?” Mies sanoi ja nosti hänet pystyyn. Seria laittoi merkille nuhtelevan sävyn miehen äänessä ja mietti miksi tämä hänelle lähes ventovieras olento kantoi hänestä huolta. ’Vaikka..halusinhan tutustua häneen.‘

“Et taidakkaan olla ihan kunnossa.. Anna kun autan” mies sanoi huomaten hänen vertavuotavan käsivartensa. Mies kaivoi takkiaan ja löysi sieltä jostain viinipullon ja kaatoi sitä naisen haavalle puhdistaen sen. Sitten tuo repäisi takkinsa helmasta kankaanpalan ja sitoi sillä Serian käsivarren. Koko tämän toimituksen ajan hän oli katsonut maahan, mutta uskalsi nyt vilkaista miehen kasvoja.
“Saattaa hieman kirveltää.. Mutta kyllä se siitä pian helpottuu” mies jatkoi hymyillen mutta pian tuo hymy katosi.

Seria ihmetteli tätä muttei rohjennut tiedustella asiaa mieheltä, se ei kuulunut hänelle. Hän kokeili sidettä ja hymyili heikosti. Häntä pyörrytti vielä hieman, mutta ottaen tukea seinästä hänen onnistui pysyä pystyssä. Haavaa kirveli mutta hän yritti olla välittämättä siitä. Hiljaa huokaisten hän kohotti päätään jotta saattoi katsoa miestä silmiin. “Kiitos, olen todella iloinen siitä että autat minua…” Hän näki miehen keltaisten silmien tarkkailevan häntä mutta sitten hän käänsi katseensa. “Ja anteeksi tuosta äskeisestä. En tiedä mikä minuun meni. En vain ole tottunut muiden kuin eläinten seuraan. Siksi olenkin myös todella yllättynyt avustasi .”

Haavan kirvely alkoi pian helpottaa, mutta hän tiesi ettei se parantuisi aivan heti. Asiaa vaikeutti vielä se että kyseinen haava sijaitsi hänen miekkakädessään. Hän osasi kyllä miekkailla vasemmallakin kädellä, jos tarve niin vaati, mutta hän ei uskonut pärjäävänsä sen avulla. Naisen katse siirtyi taivaalle ja siitä taas maahan. ‘Pimeys on syventynyt… Toivon ettei tulisi lisää sotilaita, tai muita. Itse olisin mennyttä, mutta hän varmaan selviäisikin..’ Mitä hän nyt tekisi? Yöllä liikkui monia vaarallisiakin olentoja, ellei nyt sattunut olemaan samalla puolella. Tämä demonikin voisi aivan hyvin tappaa hänet siihen paikkaan. Ei olisi kyllä kovinkaan järkevää tappaa häntä sen jälkeen kun oli auttanut, mutta mistäs sen koskaan tiesi. Kunpa hän voisikin vain jäädä tähän. Voimat eivät tuntuneet riittävän pidempään lenkkiin. “No..mitä sinä aiot tehdä? Olet auttanut minua jo paljon tänään. Enkä edelleenkään tiedä nimeäsi."

Nyt nainen nosti taas katsettaan nähdäkseen demonin kasvot muttei osannut lukea niistä mitään näkyviä merkkejä. Hän sulki silmänsä ja huokaisi uudemman kerran. ‘Tulen katumaan tätä, mutta..’ “Olen Seria.” Samassa läheiseltä kadulta kuului askeleita. “Ei taas.. kunpa ei vain tulisi tänne.” nainen mutisi vilkuillen kumpaankin suuntaan.

“Kiitos, olen todella iloinen siitä että autat minua…” Nainen sanoi. Mies kohautti vain hieman tuolle olkiaan ja venytteli jälleen siipiään.
“Ja anteeksi tuosta äskeisestä. En tiedä mikä minuun meni. En vain ole tottunut muiden kuin eläinten seuraan. Siksi olenkin myös todella yllättynyt avustasi .” Tuo nainen sanoi jälleen.
" Hmm.. Eläinten.. " Jack sanoi hiljaa ja viimeistään nyt huomasi tuon naisen olevan animaagi, niinpä tietysti. Muttei se miestä haitannut, eihän kukaan voinut päättää miksi syntyi.
" Ja ei se mitään.. Katsoin velvollisuuksiini auttaa naista hädässä. " Jälleen pieni virnistys irvisti miehen sisällä, häntä huvitti jotenkin omat sanansa.

“No..mitä sinä aiot tehdä? Olet auttanut minua jo paljon tänään. Enkä edelleenkään tiedä nimeäsi." Nainen sanoi. Mies mietti hetken, niin tosiaan.. Mihin hän oli menossakaan? Ei Jack jaksanu kauaa pohtia kyseiseen kysymykseen vastausta.
" En tiedä.. Luultavammin jään katsomaan minkälaisen lopun tämä mellakka saakaan. Ja nimeni on Jack Wiliam Beninpoika.. Kutsu vaan Jackiksi. " Jack käänsi katseensa tuosta pois, mutta kääntyi pian takaisin tuohon naiseen kun tuo sanoi nimensä olevan Seria. Pienesti mies nyökkäsi tuolle ja havahtui myös askeleihin.
“Ei taas.. kunpa ei vain tulisi tänne.” Seria mutisi. Jack huokasi hieman nahdessään jo ensimmäisen sotilaan. Miehen voimat alkoivat jo hiipua äsköisistä taisteluista, hän oli käyttänyt jo kaiken veren minkä ruokaili vain hetki sitten. Siivet miehen selässä oikonivat niin pitkiksi ja suuriksi kun tämä ne kykeni venyttävään. Miehen kylmä olemus ja aura hyökyi varmaan kilometrin päähän. Ensimmäinen sotilas päätti koittaa onneaan ja jälleen Jack sai uuden lävistyksen kehoonsa, tällä kertaa mies karjahti hieman, hän tosiian oli heikentynyt. Jack repi sotilaan pään taaksepäin ja upotti hampaansa tuon kaulaan, juoden tuon veret hyvällä ruokahalulla. Miekka lähti samaten Jackin ruumiista lävistäen vuorostaan sotilan ruumiin, eikä aikaakaan kun miehen ruumis oli jo täysin ehkä. Tämän silmät kääntyivät nopeasti naiseen, tuolla oli varmaan tukalat tilat.

Nopein liikkein mies kaappasi naisen syliinsä ja lehahti lentoon lentäen yhden korkeimman talon katolle jonka näki aukion lähellä. Jack laski serian katolle varovasti, ja vilkaisi tuon kasvoja.
" Pysy täällä.. Niin on parasta. " Jack astui katon reunalle ja tiputtautui alas taitavasti tippuen jaloilleen ja katsoen raukan näköisiä sotilaita.

Toive ei toteutunut. Pian Seria näki jo ensimmäisen sotilaan tulevan kulman takaa. Mies hänen vieressään, Jackiksi hän oli esittäytynyt huokaisi nähdessään sotilaan. Nainen katsoi kun demoni oikoi siipiään ja hän tunsi pelon väristyksen sisällään. Miehen olemus oli muuttunut hetkessä jäätäväksi. Sotilas ei kuitenkaan perääntynyt vaan hyökkäsi päälle. Mies sai osuman, mutta nyt tuo karjahti. Hetken päästä tuo jo upotti hampaansa sotilaan kaulaan, juoden hänen verensä. Seria katseli tapahtumaa jännittyneenä, muttei antanut tilaa ajatuksilleen. Pian miekka lähtikin Jackin rumiista lävistäen sotilaan.

Naisen käsi oli edelleen hyvin kivulias, ja mies katsahti häneen. Hän piteli kättään ja yritti pysyä pystyssä mutta voimat olivat jälleen hiipuneet. Kohta Seria huomasikin jo olevansa miehen sylissä matkalla yhden aukion laitamilla olevan talon katolle. Mies laski hänet varovasti alas ja Seria huomasi miehen vilkaisevan kasvojaan. “Pysy täällä..Niin on parasta.” Jack sanoi astuen katon reunalle. Tämän jälkeen mies tiputtautui alas katsoen sotilaita. Nyt nainen uskalsi hieman hengähtää, sillä hän uskoi olevansa edes jotenkuten turvassa. Hän vilkaisi alas, ja huomasi näkevänsä taistelun hyvin. Muttei hän nyt siitä jaksanut välittää. Naista todella ärsytti oma avuttomuutensa, sillä selviytyminen oli oman taistelukunnon varassa Payonin kaltaisessa kaupungissa. Niin, sota oli edessä, mutta toipumiseen menisi omasta mielestään liian pitkä aika.

Nämäkin mietteet hän viskasi syrjään, sillä hän ei jaksanut huolehtia vielä sellaisista asioista. Ei, nyt hän keskittyi tuohon demoniin, sillä tämä todella kiinnosti häntä. Tämä oli varmaan ensimmäinen kerta kun hän oli oli ollut yhteydessä johonkin olentoon näin pitkän aikaa, ellei veljeä laskettu. Niin paljon oli jo ehtinyt tapahtunut lyhyessä ajassa, Jack oli pelastanutkin hänet useaan otteeseen. Mies oli kertonut jäävänsä katsomaan kahakan lopputulosta, mutta Seria ei tiennyt pysyisikö hän niin pitkään tajuissaan. ‘No, se nähdään sitten’ Normaalioloissa hän olisikin päässyt alas katolta ominavuin, mutta nyt hänen ei auttanut kuin odottaa. Oli todellinen onni, että hän oli mennyt juttelemaan tuolle. ‘Muuten makaisinkin varmaan kuolleena tuolla alhaalla. Tai olisin pian kuollut.’ Miehen ei silti olisi tarvinnut auttaa, mutta kun hän nyt niin teki, oli Seria enemmän kuin iloinen.

Seria vilkaisi jälleen alas, demoni oli jo niitannut muutamia sotilaita. Loput parveilivat hänen ympärillään, koettaen näköjään löytää demonin heikon kohdan tai harhauttaa tätä. Seria näki vielä parin sotilaan tulevan kadun toisesta päästä miehen kimppuun. Nainen ei tiennyt miten tilanne aukiolla eteni, vai oliko se kenties jo lopussa, eikä hän viitsinyt lähteä ryömimään katon toiseen reunaan. Hän toivoi miehen pärjäävän, hänestä ei olisi kuitenkaan ollut mitään hyötyä, ellei hän olisi pudottautunut jonkun sotilaan päälle murskaten näin sotilaan, sekä saattaen itsensä entistä huonompaan kuntoon. Nainen hymähti hieman ajtuksilleen, onneksi kukaan muu ei niitä kuullut. Nyt häntä alkoi heikottaa entistä enemmän. ‘Hemmetti..menetin paljon verta, ehkä liikaakiin..’ Hän perääntyi katon reunalta ja hengitti rakskaasti yrittäen pysyä tajuissaan. ‘Kunpa vain pääsisin kunnolla lepäämään. Toivottavasti tämä helpottaa kohta.’

Miehen ympärillä oli jo parisenkymmentä sotilata, hän ei pärjäisi näin monelle missään tapauksessa. Kuitenkin mies jatkoi noiden tappamista voimiensa takaa, tuli tästä sitten mitä tuli. Yskitellen sotilaat kaatuivat maahan kuolleina, jäljellä oli vielä kymmenisen. Jack oli saanut itseensä monsa osumaa ja tämän voimatkin alkoivat olla jo rajoilla. Näkö sumeni hieman, mies pudisti päätään virkoakseen. Onneksi mies oli melko taitava näyttelemään ja saman tien tämä lyyhistyi polvilleen nostaen kätensä antautumisen merkiksi. Sotilaat nielivät syötin ja alkoivat röhähdellä naurusta ja epähuomioissaan ainakin viisi noista oli päätä lyhyempiä. Virne kävi Jackin kasvoilla vaikka häntä heikotti yhä. Hän ei näyttänyt sitä ulkoisesti, hänen piti olla vahva ja voimakas, kukaan ei saanut päihittää häntä, missään tai millään taholla. Neljä sotilasta lähti juoksemaan kovaa vauhtia karkuun, mutta yksi itsestään liikoja luuleva jäi koittamaan onneaan ja pian menetti veret suonistaan kun mies iski hampaansa tuon kaulaan. Jälleen mies tunsi itsensä vahvaksi.. Sotilaat hänen ympäriltään olivat kaikonneet, ne olivat menneet tappelemaan muiden asukkien kanssa. Jack nosti katseensa katolle missä Seria oli ja liisi tuonne tuon luokse. Nainen näytti kalpealta ja huonovointiselta, tuo oli varmasti menettänyt paljon verta. Huolehtivainen katse kiersi naisen läpi. hän olisi voinut luovuttaa omaa vertansa, mutta se oli kuitenkin vampyyriverta ja siitä olisi saattanut tulla naiselle joitakin vampyyrimaisia piirteitä, sitä riskiä mies ei tahtonut ottaa, jos nainen vihasikin vampyyreitä.
" Olet menettänyt paljon verta.. Voisin luovuttaa sitä sinulle itsestäni.. mutta se on kuitenkin vampyyrinverta, enkä sillä takaa etteikö sinulla sen jälkeen olisi yhtään vampyyrimaisia piirteitä, otatko riskin vai yritätkö selvitä? " Jack kysyi ja vilkaisi alas mellakkaa. Maassa makasi satoja ruumiita, pitikin niidenkin hyökätä juuri nyt ja tänään. Olisi mies vonut tuohon seriaan helpomminkin tutustua ja mielellään Jack olisi jättänyt karunpuolensakkin pois vielä naisen tiedoista.

Seria kuunteli alhaalta kuuluvia taistelun ääniä. Hän toivoi että Jack tulisi mahdollisimman nopeasti. Hän ei kyllä tiennyt miten mies voisi auttaa, mutta ainakin hänellä olisi seuraa joka takaisi että hänelle ei sattuisi mitään. Enää nainen ei uskaltanut vilkaista katon reunan yli katsomaan miten mies pärjäili, sillä nyt hän todella pelkäsi putoavansa. Välillä hänen silmissään sumeni, mutta se meni aina ohi. Hän yritti istua mahdollisimman kaukana reunasta ja ajatatella jotain harmitonta. Tästä kaikesta oli seurannut vain yksi hyvä asia: Hän oli tutustunut Jackiin. Eipä hän muuta keksinytkään.

Kohta taistelun äänet lakkasivat kuulumasta, ja pian Seria näkikin demonin liitelevän hänen luokseen. Nainen näki kun mies katseli häntä huolehtien. ‘Näytän varmaan aika hirveältä. No, väliäkös sillä.’ Ennen kuin Seria ehti sanoa mitään, kuului miehen suusta ratkaisu kaikkeen. “Olet menettänyt paljon verta.. Voisin luovuttaa sitä sinulle itsestäni..mutta se on kuitenkin vampyyrinverta, enkä sillä takaa etteikö sinulla sen jälkeen olisi yhtään vampyyrimaisia piirteitä, otatko riskin vai yritätkö selvitä?” Samalla mies vilkaisi alas mellakkaan päin, mahtoi olla mykistävä näky.

Seria jäi pohtimaan miehen tarjousta, muttei osannut vastata siihen heti. “En tiedä. Ei se varmaan niin paha olisikaan jos saisin jotain sellaisia piirteitä, mutta animaagius on jo ollut raskas taakka… En todellakaan tiedä.” kuului naisen voipunut ääni. “Toisaalta, en usko että kestän kauaakaan tässä kunnossa, joutuisit kanniskelemaan minua kaupungin halki. Ellet aio jättää minua tänne katolle.” Hän hymyili pienesti, mutta pian hänen näkökenttänsä hämärtyi taas ja tuo nojautui makuulleen sulkien silmänsä. “Jos pyörryn, saat tehdä mitä haluat, vaikka jättää minut tänne. Mutta yritän kestää vielä hetken. Kiitos tarjouksesta. Voi olla että joudun ottamaan sen kuitenkin vastaan. Silti… Olemme tunteneet vasta hyvin vähän aikaa, mutta olet jo osoittanut kuinka hyvä mies olet.” Keskus-Aukion äänet olivat hiljenneet, mutta vain hieman. Taistelu oli edelleen käynnissä, vaikkakin hiipuneen hiilloksen lailla. Taivaalla kuu oli kohonnut korkeammalle, yö oli jo pitkällä.

Nainen kuulosti harkitsevan miehen tarjousta, jackin korvissa. Jack käänsi katseensa pois seriasta ja lösähti makoilemaan katolle ja katselemaan tähtitaivasta.
“Jos pyörryn, saat tehdä mitä haluat, vaikka jättää minut tänne. Mutta yritän kestää vielä hetken. Kiitos tarjouksesta. Voi olla että joudun ottamaan sen kuitenkin vastaan. Silti… Olemme tunteneet vasta hyvin vähän aikaa, mutta olet jo osoittanut kuinka hyvä mies olet.” Seria sanoi ja sai tuntemaan miehen sisällä jonkin oudon kipinän jota mies ei jaksanut alkaa itselleen tulkkaamaan.
" Miksi minä sut tänne jättäisi? Sotilaat saattaisivat yhtä hyvin tulla tännekkin, näkiväthän he minun tuloni tännekkin. " Mies sanoi vakavana ja tarttui hellästi Seriaa kädestä.
" Kyllä sinä selviydyt, pidän sinusta huolen, niin kauan, että selviydyt jo omillasikin. " Mies sanoi tuon hymyillen ja vähän itsekkin mielessään yritti ymmärtää itseään, hän harvoin edes oli näin ystävällinen kenellekkään, mutta ehkä nyt, hän halusi uusia tuttavuuksia näin sodan keskelle, vaikka se riskialtista olikin.

Jack kaivoi sen samaisen viinapullon taskustaan jota oli kaatanut naisen kädelle, mutta kaatoi sitä tällä kertaa vain omaan suuhunsa. Viini oli hieman kitkerää, mutta sellaisestahan mies piti eniten. Jack kohotti pulloa Serian suuntaan.
" Otatko? " Mies kysyi ja laski kuitenkin taisen käteen pullon, odottamatta tuon vastausta ollenkaan. Mies huokasi hieman tätä tilannetta johon hän oli naisen kaa joutunut. Eka jotain hulluja friikkisirkus laisia, sitten sotilaita ja sitten viellä hän lupautu hoitamaan naista niin kauan, että tuo selvisi omillaan.

Miehen käsi silitteli varovasti naisen kättä. Jack ei keksinyt mitään sanottavaa millään taholla. Hän oli vain hiljaa ja odotti jotakin, varmaankin Serian ratkaisua, ottaako tuo Jackin veren vastaan vai yrittääkö selvitä? Aika alkoi kuitenkin tikittää loppua, pian aurinko nousisi ja mies joutuisi pakenemaan sitä jonnekkin pimeään.

Hetken päästä Seria avasi silmäsnsä. “Miksi minä sut tänne jättäisin? Sotilaat saattaisivat yhtä hyvin tulla tännekkin, näkiväthän he minun tuloni tännekkin.” Jack sanoi tarttuen naista kädestä. Hän vilkaisi miestä kun tämä jatkoi “Kyllä sinä selviydyt, pidän sinusta huolen niin kauan, että selviydyt jo omillasikin.” Tämä hymyili, ja nainen oli edelleen yllättynyt tämän avunannosta, varsinkin kun se tuntui jatkuvan jatkumistaan. Tämä oli todella ensimmäinen kerta kun nainen oli kohdannut tälläistä ystävällisyytä vieraan taholta. Eikä hän itsekkään ollut mitenkään normaalisti käyttäytynyt.

Pian mies kaivoi viinipullon taskustaan, saman jota oli kaatanut Serian haavaan ja joi. Sitten tuo kysyi “Otatko?” antaen naisen käteen pullon. ‘No, miksei.’ Hän kohautti olkiaan ja nosti pullon huulilleen. Sitten hän laski pullon alas irvistäen. Kitkerää tuo oli, mutta se paransi hänen oloaan. Hän otti toisen kulauksen ja antoi pullon takaisin miehelle. Tuo huokaisi hiljaa ja silitteli naisen kättä. Seria ei antanut sen häiritä itseään, ja käänsi katseensa takaisin taivaalle. Mitä hän tekisi… Miehellä ei ollut paljon aikaa, yö oli kohta ohi.

“Voisinkin ottaa tarjouksesi vastaan…mutta riittääkö aika? Aamu tekee tuloaan, eikä sinun pitäisi silloin olla täällä…” Hän sanoi sitten nousten istumaan. “Olen myös otettu tarjouksestasi huolehtia minusta kunnes pärjään itse, mutta en halua että joudut itse kärsimään sen enempää kuin on tarpeen.” Nainen katsoi hymyillen demonia, ja huokaisi sitten. “Onko sinulla edes paikkaa missä olla päivän ajan? Ehkä on parempi että viet minut jonnekkin tuonne alas, ja jätät minut siihen.” Sen sanottuaan hän nousi seisomaan hieman huojuen. “Ainakaan emme voi jäädä tänne, sinun pitää oikeasti päästä suojaan.” Nyt nainen näki aukiollekkin asti, mutta käänsi pian katseensa. Hän ei halunnut lisää murehdittavaa. Tähdet taivaalla vilkkuivat enää himmeästi, taivaanrannassa kajasti jo heikko valonhohde.

Nainen näytti olevan huolissaan miehen pärjäämisestä auringon kanssa, mutta mies oli kyllä onneksi oppinut sopeutumaan ihan hyvin sen kanssa ja piilopaikat kuin piilopaikatkin hänelle sopi.
" En jätä sinua edelleenkään yksin, ja voimme mennä vaikka tämän talon sisälle, siellä varmaan on pimeää jos sulkee verhot. " Jack sanoi ja nousi myös seisomaan katsoen Serialta hieman esimerkkiä ja käveli sitten tuon naisen luokse nostaen tuon syliinsä.
" Mennäänpä sitten. " Jack lähti kantamaan naista kohti kattoluukkua ja aukasi luukun taitavasti kengällään ja hyppäsi sisälle sulkien luukun samalla. Mies laski Serian ja käveli sulkemaan ikkunaverhoja, hänen onnekseen verhot olivat mustat ja siten myös pimensivät entisestään huonetta. Jack sytytti pari kaapista löydettyä kynttilää, että he näkivät edes kävellä.

Asunto näytti olevan myös tyhjillään, luultavammin. Ainakaan siellä ei ollut kamalasti huonekaluja. Vain sänky, kaksi tuolia ja pöytä. Taikka asukkaat olivat sitten köyhiä. Kuka tietää?
Seria oli hyväksynyt Jackin tarjouksen, mutta tämän piti hetken miettiä vielä asiaa, mutta se oli nopeasti mietitty.
" Ojenna kätesi, tämä sattuu sitten, sille en voi mitään. " Jack tarttui naisen käteen, ennen kuin tuo ehti edes ojentaa sitä ja vei Serian etusormen huulilleen tehden siihen pienen reijän hampaillaan ja teki sen jälkeen omaan etusormeensa reijän. Jack nosti heidän etusormensa vastakkain ja alkoi tuntea pientä kipristelyä sormensa päässä kun veri alkoi virrata hänen sormenpäästä Serian sormenpäähän ja siitä tuon elimistöön.
" Heti kun kipu hellittää, alkaa olla valmista. Sano sitten. "

Pian nainen huomasi olevansa jälleen demonin sylissä kantaen häntä kattoluukun luo. Tuo avasi luukun ja hyppäsi sisään taloon samalla sulkien luukun. Mies oli sanonut ettei jättäisi häntä yksin ja nyt Seria seisoi huoneen keskellä katsellen ympärilleen. Mies oli sytyttänyt pari kynttilää jotka valasivat huoneen juuri ja juuri riittävästi. Asunnossa ei ollut ketään ja se vaikutti muutenkin tyhjältä, sillä siellä oli vain muutama huonekalu. Hyvällä onnella täällä ei asunutkaan ketään enää, mutta silti kannatti olla varuillaan. Yllättäen Jack käski naisen ojentaa kätensä tarttuen siihen ennen kuin hän edes ehti toteuttaa pyyntöä. Sitten tuo teki Serian etusormeen reiän hampaillaan ja tehden sitten saman itselleen. Nostaen heidän etusormensa vastakkain tuo sanoi "Heti kun kipu hellittää, alkaa olla valmista. Sano sitten."

Lähes välittömästi Seria tunsi kuinka Jackin veri alkoi virrata hänen elimistöönsä. Hän puraisi huultaan jottei päästäisi ääntäkään, hän oli jo nolannut itsensä tarpeeksi monta kertaa. Pieni verivana valui hänen huulestaan, mutta tuo ei nyt välittänyt. Tästä päivästä ei tainnut löytyä mitään muuta kuin kipua. No, ainakin hän pysyisi paremmin pystyssä tämän jälkeen. Pikkuhiljaa kipu alkoi hellittää. "Nyt ei enää satu." Seria sanoi vetäisten sormensa pois. Hänen täytyi saada tukea jostain, ja hän äkkäsi sängyn jolle istui. "Kiitos." tuo sanoi sitten yksinkertaisesti, muuta hän ei keksinyt. Väsymyksen aalto pyyhkäisi hänen ylitseen, mutta Seria ei uskaltanut nukahtaa. Viime yönäkin unet olivat jääneet vähäisiksi. Hän ei ollut syönytkään ja sitten vielä tuo ruhje. Hän ei muistanut milloin viimeksi oli ollut näin heikkona, eikä hän tiennyt voisiko vielä täysin luottaa Jackiin. Hänen oli yritettävä pysyä hereillä, ainakin niin kauan kun voisi.

Jack katsoi tiukkana naisen huulta jossa alkoi valua pikkuhiljaa pieni verivana. Hän oli aivan jähmettynyt tuijottaessa sitä, kunnes havahtui todellisuuteen naisen irrottaessa sormet toisistaan.
" Olipa se nopeasti ohi. " Jack kohensi ryhtiään suoraksi ja vilkaisi verhonraosta ulos, aurinko piastoi jo melkein täydeltä, joten verhot vetästiin nopeasti kiinni. Mies kääntyi naisen puoleen katsomaan tuota hiljaa ja nojasi vastakkaiseen seinään. Väsymys paistoi Seriasta, Jack huomasi sen heti.
" Sinun kannattaisi nukkua, olosi helpottaisi. " Jack sanoi ja käveli seinälle ripustetun kaapin luokse avaten sen ja katsoen josko siellä olisi jotain syötävää. Heidän onneksi sieltä löyty pari omenaa ja joku leivän kannikka. Mies vei toisen omenan ja leivänkannikan Serialle ja käveli itse istumaan tuolille puraisten omenasta palan.

Silmät kiersivät huonetta läpi sen lattiaa, seiniä ja kattoa. Asunto oli hyvin vanhan näköinen eikä ollut mitä parhaimmassa kunnossa, mutta kuitenkin omenista päätelle, joku oli käynyt täällä hiljattain.
" Missä sinä asut? Voin viedä sinut kotiisi kunhan aurinko tuosta laskee ja tulee pimeää. " Jack kysyi ja haukkasi vielä viimeisenkin paran omenasta ja heitti karan sitten avonaisesta ikkunasta ja sen verhojen välistä.

Seria siirsi itseään taaemmaksi jotta saattoi nojata seinään. Jack oli kehottanut häntä nukkumaan, ja nainen mietti mitä hän oikeastaan pelkäsi. Hän ei ollut nähnyt miehen tuijotusta aiemmin, mikä saattoi olla hyväkin asia. Hän katsoi kun mies käveli kaapin luo ja kaivoi sieltä pari omenaa ja leivänkannikan. Jack toi toisen omenan ja leivän naiselle. Seria otti ruuan vastaan kiitollisena, eihän se paljon ollut, muttei paljonkaan eronnut hänen normaaleista aterioistaan.

Tuo alkoi järsiä leivänkannikkaa, mutta päätti jättää omenan myöhemmäksi. Nyt häntä väsytti niin paljon että se ajoi jopa nälän edelle. Pelkkä ajattelu oli vaikeaa, eikä hän yhtään ihmetellyt miten täältä oli löytynyt ruokaa. Joku siis asui täällä, mutta nainen ei asiaa enää tajunnut. Lopulta hän rojahti sängkylle sulkien silmänsä. Hän ei kuitenkaan ehtinyt nukahtaa kun mies kysyi hänen asuinpaikkaansa. Seria avasi silmänsä kohdistaen katseensa mieheen. "Minulla ei ole vakinaista asuinpaikkaa Payonissa. Olen majoittunut Freijan Siunaukseen, mutta kultani ei riitä kauaksi aikaa sielläkään asumiseen. Työ ei ole sujunut kovin hyvin. Ja tämä..." Hän sanoi vilkaisten kättään "Tämä vamma ei auta asiaa yhtään. Se nyt on kuitenkin ainoa paikka mikä tulee mieleen." Sitten tuo sulki silmänsä uudestaan ja nukahti.

Seria kertoi miehelle että oli majoittunut freijan siunaukseen, muttei tämän kullat riittäisivät kauaa siellä asumiseen. Jack nyökkäsi tuolle hitusen ja valui seinää pitkin istumaan lattialle istumaan.
Nainen näytti nukahtavan takaisin, kun äskön mies oli ajattelemattomuuttaan herättänyt naisen. Toisaalta jos kerran naisen kullat olivat vähissä ja tuo kerran oli löytänyt asuin sijan siunauksesta ja mies oli rikas, niin miksei hän voisi vaikka antaa osan pois itseltää. helpostihan hän kultaa sia hankittuu, eikä oikeastaan hänen kultansa helposti edes loppuisi, olihan hän prinssi. Mukanaankin hänen vyötäispussissa makasi viitisenkymmentä kultakolikkoa ja pankissa hänellä oli kultaa kuin roskaa. Mies ei vain tiennyt paljonko siellä asuminen maksoi, kyllä hän auttaisi naista rahapulassa.

Jackin katse nousi lattiasta naiseen. Katse kiersi naisen kokonaan lävitse tarkkaillen tuota tarkasti ja huomaten jokaisenkin hengityksestä johtuvan rinnan kohoamisen ja painautumisen. Hymy kävi miehen kasvoilla naista katsellessa. Ehkäpä hän oli saanut uuden tuttavan.. Ehkä.

Portaikoista alkoi kuulua vähänajan kuluttua askeleita, ne pysähtyivät oven taakse ja ovi aukesi. Sen takaa paljastui joku kahenkymmenen vuoden ikäpaikkeilla oleva nainen kasvoillaan hieman pelokkaan järkyttyneen sekalainen ilme. Välittömästi miehen oikeankäden etusormi hakeutui huulille kuin merkiksi, että piti olla hiljaa. Tuon naisen käsi hakeutui miekan kahvalle ja viimeistään nyt Jack nousi lattialta kävellen naisen luokse rauhallisesti ja hiljaa, ettei herättäisi Seriaa.

" Olen pahoillani tunkeilusta, mutten voi olla auringossa ja tämä nainen joka tuolla sängyllä nukkuu on pahasti loukkaantunut. Korvaan kyllä tämän sinulle. " Jack sanoi ja otti kourallisen kultaa pussukastaan laskien sen naisen kouraan. Nainen näytti olevan tyytyväinen ja laski kätensä myös miekan kahvalta kävellen istumaan pöydän ääreen.
" Tarvitsetteko jotain erityistä? huopia tai jotain? " Nainen kysyi hiljaa Jackilta.
" Tuskin, emme viivy kuin siihen asti kunnes aurinko alkaa laskeutua. "

Seria oli nukahtanut heti kerrottuaan asuinpakkansa, eikä näin ollen huomannut mitä tapahtui heidän lyhyen dialoginsa jälkeen. Pian hänen nukahtamisensa jälkeen huoneeseen oli saapunut nainen jonka asunnon he olivat hetkeksi vallanneet. Jack suostutteli naisen antamaan heidän oleskella huoneessa iltaan asti, ja tuo näytti tyytyvän saamaansa kultamäärään. Nainen istuutui pöydän ääreen ja alkoi keskustella Jackin kanssa hiljaa.

Animaagi alkoi heräillä vasta päivän kallistuessa iltaa kohti. Tuo nousi hitaasti ylös ja käveli haukotellen ikkunalle. Aurinko ei ollut vielä laskenut, mutta sitä ei tarvitsisi odottaa kauan. Hän kääntyi ympäri hymyillen ja tajusi vasta sitten missä oli. Seria näki Jackin joka nojaili jälleen seinää vasten, mutta muuten huone oli tyhjä. Nainen oli kysymässä oliko mitään erikoista tapahtunut kun hän kuuli askelia portiakosta. Pian ovesta oli astellut sisään noin parikymppinen nainen, joka ei näyttänyt olevan moksiskaan heidän siellä olostaan. Vielä yllättyneempi Seria oli naisen kääntyessä hänen puoleensa.
"Ai, oletkin jo hereillä. Auringonlaskuun ei ole kauankaan aikaa, joten pian te pääsette lähtemään. Toivottavasti voit jo paremmin." Serian väsynyt mieli ei suostunut ymmärtämään tapahtumien kulkua, joten hetkeen hän katseli naista kuin vajaamielistä.

Tajutessaan mitä teki hän siirsi katseensa Jackiin joka vaikutti kuitenkin olevan täysin tietoinen tilanteesta. Hänen nukkuessaan asunnon oikea omistaja oli siis saapunut paikalle. Nähtävästi Jack oli kuitenkin saanut suostuteltua naisen hyväksymään heidät vieraikseen. Nainen tuntui tajuavan Serian hämmentyneisyyden ja kertoi aiemmin tapahtuneen. Tähän tyytyen animaagi käveli ikkunalta takaisin sängyn luokse. Häntä väsytti vielä, mutta hän ei viitsinyt nukkua näin lähellä iltaa. Nyt ei auttanut muuta kuin odottaa vielä hetki jotta Jackin olisi turvallista poistua ulkoilmaan.
Huvikseen Seria kokeili pystyikö hän kantamaan miekkaa, mutta vaikka hänen olonsa olikin kohentunut verensiirron myötä, ei käsi kuitenkaan kestänyt käyttöä. Hän tyytyi kevyisiin harjoituksiin vasemmalla kädellä, mutta lopetti pian jo silkan väsymyksen takia. Hän käveli miehen luo laittaen miekan huotraansa.
“Toivottavasti jaksat kanniskella minua vielä hetken, sillä olen aika avuton tällä hetkellä. Jos kestät Freijan siunaukseen asti, pääset minusta eroon” Sitten hän virnisti. Näin paljon oli jo tapahtunut. Mitä kaikkea vielä tulisi tapahtumaan!

nainen käveli Jackin luokse.
“Toivottavasti jaksat kanniskella minua vielä hetken, sillä olen aika avuton tällä hetkellä. Jos kestät Freijan siunaukseen asti, pääset minusta eroon” Seria sanoi virnistäen. Jack hymähti tuolle hieman huvittuneena.
" Oletko aivan varma että tahdon päästä sinusta eroon? Ehkäpä tahdon tutustua sinuun paremmin. " Mies sanoi nousten kunnolla seisomaan ja nostaen varovasti hellästi hymyillen naisen leukaa ylemmäksi kohti kasvojaan hymyillen tuolle ja laskeutuen lähemmäksi tuon kasvojen korkeuteen. Varovasti Jackin huulet hipaisivat naisen hiuksia tämän haistaessa niitä, mutta pian mies irtaantui naisesta kävellen ikkunan luokse katsomaan verhonraosta ulos.

Aurinko oli jo alkanut laskemaan horisonttiin ja ulkoilma pimenemään. Pian he pääsisivät lähtemään pois. Vieras nainenkin oli näköjään kyllästynyt parivaljakon läsnäoloon ja lähtenyt muualle, luultavammin ostamaan ruokaa, kun mies törkeänä oli ruuat varastanut kaapista.
" Kohta pääsemme lähtemään. Oletko valmis? " Mies sanoi ja hymyili naiselle rohkaisevasti.

Miehen reaktio hänen sanoihinsa sai naisen hämmennyksiin. Tuo alkoi jälleen punastella, mutta onneksi mies oli jo kääntänyt selkänsä hänelle ja kävellyt ikkunalle, eikä näinollen huomannut tätä yllättävää muutosta. Serian oli vaikea edelleenkään uskoa että Jack oli näin ystävällinen hänelle. Ikkunan luona mies sanoi “Kohta pääsemme lähtemään. Oletko valmis?” Kyllä, hän oli todellakin valmis. Nyt hän tunsi olonsa elinvoimaiseksi ja tuskin malttoi odottaa sitä että pääsisi jälleen ulkoilmaan. “…jep, valmiimpi kuin koskaan… Kuljemmeko muuten ovesta vai onko kattoluukku sopivampi vaihtoehto?” Hän sanoi sitten vilkaisten ylöspäin.

Seria alkoi astella huoneessa hitaasti edestakaisin. Hän oli saanut ainakin osan voimistaan takaisin. Periaatteessahan hän voisi päästä majatalolle myös eläinhahmossaan…nimenomaan voisi, taistelussa hän ei pärjäisi kuitenkaan. Ja koska oli erittäin luultavaa että sotilaita käyskentelisi kaduilla edelleen, hän ei viitsinyt haaskata sen enempää aikaa asian suunnitteluun. Sitä paitsi…Jack oli mukavaa seuraa, se hänen oli myönnettävä. Nainen hidasti vauhtiaan entisestään ja suuntasi ikkunan luo. Hän hipaisi miehen kättä mennessään muttei keksinyt mitään sanottavaa. Raottaessaan verhoa hän huomasi lähdön hetken koittaneen. “No? Lähdemmekö vai emme?”

Nainen myöntyi olevansa valmis lähtemään, ja miehen kasvoilla kävi pieni hymy.
" Mennään sitten. ", Jack sanoi tarttuen hellästi nasen käteen vetäen tuon lähelleen niin ettei tuota sattuisi.
" Mennään kattoluukun kautta niin pääsen helpommin lentoon, sekä nopeammin. ", mies sanoi aukasten toisella kädellä kattoluukun ja nostaen sitten naisen siitä ylös ja naisen jälkeen ite nostaen itsensä ylös.
Katolla tämä katsoi aukiota ja katuja hieman arvioiden, mistä olisi turvallisin mennä edes lentäen ja lopputulokseksi mies arvioi kiertotien pimeiden kujien yltä jolloin niiden varjoihin voisi hätä tapauksessa laskeutua.
Jack tarttui kohteliaasti naista vyötäröstä kietoen kätensä niiden ympärille ja nousten lentoon.
" Onko sinulla nyt tarpeeksi rahaa..? Voin toki antaa sinulle. ", Jack kuiskasi naisen korvaan samenttisen pehmeällä äänellä, samalla kun liisi vartioiden yli pimeille kujille.

Kaksikko oli edennyt jo hyvän matkan eikä matkaakaan ollut enään nimeksikään kun he jo saapuivat majatalolle. Tosin mies ei halunnut lentää pihaan asti, sillä ei tahtonut herättää kamalasti huomiota, vaikka se olikin mahdotonta. Jack laski neidon maahan varovasti.
" Niin, oliko sinulla tarpeeksi rahaa..? "

//Anteeksi kesto, ei oikein ajatukset kulkeneet. ; ) //

Seria katseli kuinka yöllinen Payon lipui heidän alitseen. Hän oli niin syventynyt allaan näkyvään maisemaan ettei kuullut miehen kysymää kysymystä. Nainen heräsi horroksestaan vasta kun näki heidän lähestyvän määränpäätään. Matka talojen yli majatalolle oli kestänyt lyhyemmän aikaa kun hän oli luullut vaikka mies olikin valinnut kiertotien. Tuo alkoi laskeutua. Hetken päästä Seria tunsi taas kovaa maata jalkojensa alla ja saattoi nähdä Siunauksen valot vähän matkan päässä.

“Niin, oliko sinulla tarpeeksi rahaa..?” Hän kuuli kysymyksen. Yllättyneenä hän katsahti ylöspäin ja tavoitteli jotain viitan kätköistä.
“Ah, niin..” Siinä missä aikaisemmin olivat olleet hänen rahansa, käsi tapasi vain tyhjää. Ajatus syöksähti hänen tajuntaansa. Hän oli hukannut viimeiset roponsa. Ei tämä voinut olla totta. Hän ei ollut niin huolimaton. Ja mitä hän nyt tekisi. Tuo oli kyllä kysynyt hänen rahatilannettaan, jonka tämä tyhmyyksissään oli mennyt paljastamaan,mutta hän oli kyllästynyt avuttoman prinsessan rooliin. Hilliten ääntään hän sanoi niin vakaasti kun pystyi
“…Aivan riittävästi…luulen…” Viimeisen sanan hän sanoi mutisten. Naisen ilme oli suoratsaan koominen, hän kävi sotaa itseään vastaan. Toisaalta hän tiesi kirjoittavansa omaa tuomiotaan kieltäytymällä tästä tarjouksesta, toisaalta hän koitti vakuuttaa, että kieltäytyminen oli parempi kuin menettää viimeisetkin ylpeyden rippeet. Hän toivoi ettei mies ollut huomannut sanojen takana piilevää totuutta.

“No, mitä sinä aiot nyt tehdä. Toit minut tänne kuten pyysin, eikä sinulla ole enää velvollisuuksia minua kohtaan. Eikä ole koskaan ollutkaan.” Hän ei olisi halunnut erota miehestä näin pian, tämä oli kuitenkin ainoa joka oli puhunut hänelle Payonissa.Hän ei tulisi varmaan koskaan näkemään miestä uudelleen. Miksi se haittasi häntä näin paljon? Hän oli tottunut yksinäisyyteen ja nautti siitä usein enemmän kuin muiden ihmisten seurasta. Jotain oli tapahtunut, hän ei vain tiennyt mitä. 'Ystävyys...Hah!'

// Anteeksi kesto.. :s //

Mies katsoi hiljaa ilmeettömänä, kun nainen tamppasi tyhjää taskuaan ja sanoi sitten, että tällä olisi tarpeeksi rahaa. Jack ei voinut hillitä itseään, joten tämä naurahti tuolle.
" Jaa on tyhjyys tarpeeksi rahaa? ", mies sanoi naiselle hilpeänä ja yrittäen hillitä itseään koko ajan, vaikka se olikin hieman vaikeaa.

Jack vei luisevan kätensä housujensa taskuun vetästen sieltä pinen nahkapussukan ja tarttuen naisen käteen, vieden pussukan siihen niin että sen sisältö kilahti.
" Etköhän sinä näillä pärjää viikon jo parikin. En tiedä siunauksen hintoja, mutta noilla pääset ainakin alkuun. ", Jack hiljeni hetkeksi huokasten.
" Sinä tarvitset töitä. ", Mies katsoi vakavissaan naista syvälle silmiin hieman huolissaan tuon pärjäämisestä.

“No, mitä sinä aiot nyt tehdä. Toit minut tänne kuten pyysin, eikä sinulla ole enää velvollisuuksia minua kohtaan. Eikä ole koskaan ollutkaan.”, nainen kysyi. Mies katsoi hetken tuota ilmeettömänä jälleen vieden kätensä takaraivolleen.
" Jaa-a, en tiedä.. Luultavammin olen vain. ", Mies hymähti laskien kätensä takaisin vyölleen ja nojautuen talonseinää vasten.
" Mitä itse ajattelit tehdä? ", Jack kysyi toiste päin naiselta katsoen tuota tiiviisti, mutta tämän silmät haahuilivat välillä tähti taivaalle nimeämään päässään niiden kuvioita ajatuksissaan.

// saattoi tulla preesens muotoja väliin, pahoittelen. //