Rankkasadetta ja salamointia

Yksinäinen tyttö käveli ahtaalla tiellä ilman päämäärää. tämän kasvoja koristi synkkä ilme samalla kun tuo potki kivi parkaa aina Elienóran ehtiessä sen luokse. Taivas oli täynnä synkkiä pilviä, pian alkaisi varmaan sataa ja ukkostaakkin.. Tuskin kymmeneen tyttö ehti laskea kun taivas jo repesi ja surukyyneleet alkoivat kastelemaan maata. Myös salamat kilpailivat keskenään ja välkähtelivät aivan valhallan päällä. Elienóra juoksi yhdelle tutulle kujalle, siellä hän tiesi olevan pieni katos jonka alla tuskin niin paljoa kastuisi, vaikka katos olikin täynnä reikiä.

Päästyään katoksen luo, tyttö hakeutui mahdollisimman ehjään kohtaan katoksen alla, hän ei tykännyt kastua, saatika vilustua juuri nyt yhtään. Muutenkaan tytön päällä ei ollut kuin heiveroinen revittymekko, joka ei taatusti lämmittäisi tätä paljoa. Mielessään Elienóra kirosi varmaan tuhanteen kertaa koiranilmaa ja miten oli lähtenyt kotoa juuri tähän aikaan, tai oikeastaan miksi juuri nyt piti alkaa sataa.

Sade yltyi yltymistään, sen suuret pisarat hakkasivat kangasta ja osa pisaroista myös pääsi karkaamaan reikien lävitse. Tyttö huokasi syvään, hyvin syvään. Hän oli kyllästynyt syksyyn jo alkumetreillä. Silloin vain satoi, satoi, satoi ja satoi. Syksyssä ei ollut mitään muuta hyötyä kuin se että oli melko pimeää. Niin ilta nytkin oli melko pimeä, päivät lyhenivät lyhenemistään..
Tyttö istahti jonkinmoisen vanhan roskiksen päälle, joka näytti shut´khot puhtaalta, ja huokaisi jälleen kurjuuttaan miljoonankerran. Tytön käsi vetäisi viikatteen paremmin näkyviin katsomaan tuon terää, se oli märkä, joten Elienóra pyyhkäisi sen terän vaatteisiin ettei se ruostuisi. Tyttö katseli pailikuvaansa viikatteen terästä, hän näytti väsyneeltä, hänellä oli nälkä.. tai pikemminkin kyllä jano, mutta hyvin harvassa näkyi edes ihmisiä joilta verta olisi saanut.. Tyttö aivasti, niinpä tietysti hän oli vilustunut.

Taivas oli synkkä pitkään ja tumma hahmo kulki kivisiä katuja pitkin. Hahmo vilkuili hetken ympärilleen ja katosi sitten erään kivisen talon ikkunasta sisään. Oli tyhmää jättää ikkuna auki tämmöisellä ilmalla mutta se teki työstä helpompaa ja nopeampaa.

Hahmo oli saapunut keittiöön ja tuli oli viritetty hänen vieressään olevaan takkaan. Huoneessa ei kuitenkaan ollut ketään muuta joten henkilö jatkoi varovasti matkaa kaivaen samalla laukustaan asetta. Pian pieni tikari välähti pimeässä ja hahmo jäi oviaukkoo kuuntelemaan tulisiko joku. Sieltä kuului askelia joku oli tulossa ja hahmo valmistautui iskemään tulijaa. Sieltä kuitenkin tapsutteli koira joka näytti täysin harmittomalta. Koira heilutti häntää ja meni heti nuuskimaan hahmoa.

Pian kuului lisää askeleita nämä olivat kuitenkin paljon kovempia kuin äsköiset koiran askeleet. Hahmo meni askeleen taaksepäin ja koira seurasi perässä. Koko tapahtuma voisi olla pilalla koiran takia joten hänen piti keksiä äkkiä jotain. Hahmo huomasi vieressään luun jossa oli hieman lihaa jäljellä. Pian luu olikin maassa ja koira sen kimpussa syömässä. Askeleet lähenivät ja esiin tuli pian nainen joka pukeutumisesta päätellen oli varakas henkilö. Uhrin piti kuitenkin olla mies joten hahmon piti taas keksiä jotain ennenkuin nainen hänet huomaisi.

Naisella oli musta tukka suunilleen olkapäihin asti ja hän oli suunilleen saman kokoinen kuin hahmo. Henkilö mustissa käveli hiljaa naisen luo ja peitti toisella kädellänsä suun ja toisella iski veitsen tylpällä päällä naisen takaraivoon jonka seurauksena nainen pökertyi maahan. Se oli hoidettu mutta miten hän pääsisi miehen luo ilman että mies keksisi hänen olevan murhaaja. Hahmo otti hupun pois päästään ja paljasti kasvonsa naiseksi vaikka ruumis oli kyllä sen jo kertonut. Lilian vilkaisi huoneeseen josta nainen oli tullut ja huomasi miehen istuvan selkä suuntaan jossa hän itse oli.

Oli pakko yrittää ja niin hän lähti hiljaa hiipimään kohti miestä leipäveitsi jonka hän oli juuri ottanut keittiöstä valmiina kädessään. Nainen oli suunnilleen puolessa välissä kunnes koira haukahti jostain syystä ja mies käänsi päänsä. Nainen ei ehtinyt oikein ajatella tilannetta hän hätääntyi ja heitti veitsen kohti miestä toivoen sen osuvan kunnolla. Veitsi lensi miestä olkapäähän ja raapaisi siihen ison naarmun vaikka naarmu tuskin tappaisi miestä.

Lilian joutui tällä kertaa pakenemaan sillä mies oli huutanu tuskissaan ja lähellä oli sattunut olemaan vartio partio joka oli heti rynnistänyt etuovesta sisään. Nainen juoksi takaisin keittiöön ja sukelsi ulos ikkunasta paeten paikalta niin nopeasti kuin pääsi. Hetken juoksun jälkeen kääntyi nainen kujalle ja hänestä tuntui että oli karistanut takaa-ajajat. Tietenkin juoksun aikana oli alkanut satamaan joten hänen pitäisi nyt etsiä jotain suojaa. Hän pisti hupun takaisin päähänsä ja käveli jonkun aikaa huomaten pienen katoksen jonka alla istui joku. Nainen käveli katoksen alle ja pelästyi tytön aivastaessa vetäen tikarinsa esiin ja osoitti tyttöä sillä.

Joku muukin oli näköjään löytänyt tiensä katokseen ja nyt Elienóran aivastuksen myötä tuo uhosi häntä tikarilla, pieni kysyvä ilme nousi tytön kasvoille.
" Mitä? Onko aivastaminenkin nykyään laissa kiellettyä? " Elienóra lausui sanat vihaisina juuritulleelle naiselle, häntä ärsytti nyt kaikki muut tällä hetkellä, oikeastaan.. Tuskin sellaista aikaa edes olemassa oli jolloin kukaan ei olisi ärsyttänyt tyttöä..

Rauhallisin liikkein Elienóra laski kätensä tuon tikarinpäälle ja laski tuota alemmaks niin ettei se osottanut häntä enään.
" En kaipaa lisää lävistyksiä itseeni, kiitos kuitenkin tarjouksesta. " Tyttö naurahti vikkelästi tuolle ja hieroi käsiään toisiinsa saaden itseään hieman paremmin lämpimäksi, tyttö oikein tärisi kylmyydestä. Rankka sade vain jatkoi yltymistään, siitä ei tuntunut tulevan loppua laikaan. Elienóra huokaisi tylsästi.

Lilian katsoi hetken tyttöä ihmeissään "Ei...Ei kai ole..." hän mutisi hiljaa ja laittoi tikarin laukkuun sillä hän tuskin tarvitsisi sitä aivan pian. Nainen vilkuili hetken ympärilleen ja kun vartijoita ei näkynyt hän istuutui tyttöä vastapäätä. Naista alkoi säälittämään tyttö joka siinä väristeli kylmässä ja heitti viittansa tytön päälle. "Jäädyt tuollaisessa asussa..." Lilian sanoi ja avasi hiuksensa heilauttaen niitä kerran jolloin ne levisivät ja asettuivat olkapäiden tasalle melko suoriksi. Hän oletettavasti ihmetteli itse enemmän miksi oli antanut viittansa kuin tyttö ja väänsi katseensa muualle yrittäen olla välittämättä tytöstä sen enempää.

Kaikkialla oli ihmisiä jotka juoksivat sadetta pakoon kuka minnekin suuntaan. Hän jäi katsomaan erästä vanhaa miestä joka kipitti hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Pian silmiin osui yksinäinen vartijan joka raahusti alakuloisen näköisenä eteenpäin nainen tunnisti hänet yhdeksi vartijaksi taloon sisään rynnistäneestä joukosta. Vartija katsoi suuntaan jossa hän ja tyttö olivat ja nainen käänsi nopeasti katseensa takaisin tyttöön ja toivoi ettei vartija kiinnittäisi häneen huomiota. "Voisitko tehdä palveluksen? Vaikka se kuulostaakin oudolta... Voisitko sanoa tuolle vartijalle nähneesi tummapukeisen naisen juoksemassa tuohon suuntaan?" hän kysyi tytöltä ja osoitti erästä tietä jonka tiesi vievän kaupungin porteille.

Elienóra ihmetteli naisen elettä tuon antaessa hänelle viittansa, tämä tosiaan oli yllättynyt. Kukaan ei ollut huomioinut häntä varmaan koskaaan näin paljoa.
" K-kiitos.. " Elienóra änkytti, myös tuo sana ei kuulunut hänen sanavarastoihinsa.. Nyt todella tyttö tarkoitti tuota, olokin tuntui heti lämpimämmältä.

Elienóra huomasi tuon naisen tuijottavan tiiviisti kadulle ja nopeati tuo käänsi myös katseensa Elienóraan näyttäen hieman hätäiseltä.
"Voisitko tehdä palveluksen? Vaikka se kuulostaakin oudolta... Voisitko sanoa tuolle vartijalle nähneesi tummapukeisen naisen juoksemassa tuohon suuntaan?" hän kysyi. Elienóra nyökkäsi, kyllä hänen piti auttaa tuota, auttoihan nainenkin häntä. Kärsivällisesti tyttö odotti vartijan saapumista paikalle ja tuo kysyikin ensisijaisesti naisesta. Elienóra kohotti olkiaan vartijalle.
" Tästä on vilistänyt montaakin ihmistä.. Saatoin kyllä siinä ohimennen nähdä tummanpuhuvan naisen juoksevan kohti kaupunginportteja. Tyttö kuulosti melko viralliselta ja toteentuntuiselta, muttei kuitenkaan ollut varma menisikö se läpi ollenkaan.

Lilian huokaisi helpotuksesta ainakaan tyttö ei kieltäytynyt. Se oli hyvä uutinen mutta seuraava este menisikö vale läpi. Lilian toivoi vartijan uskovan sillä ei hän hyvästä kunnostaan huolimatta jaksaisi juosta paljoa. Pian vartija tuli ja tyttö sanoi juuri ne sanat mitä Lilian oli häneltä pyytänyt. Nainen odotti vartijan vastausta tytön sanoihin ja piti katseensa maahan painettuna. Hän penkoi laukusta pienen aseen ja painoi sen nyrkkiinsä kaiken varalle. Vartija katsoi Liliania hetken ja nosti kädellä naisen leuasta kasvot näkyviin. Vartija katseli niitä hetken "Ei tuommoisia kasvoja tarvitse hävetä..." vartija sanoi lopulta ja lähti menemään suuntaan johon tyttö oli hänet ohjannut.

"Kiitos..." Lilian huokaisi helpotuksesta ja laittoi aseen takaisin laukkuun. Hän nousi pystyyn ja huomasi kuluttaneensa lähes kaikki voimansa juoksussa ja olisi varmasti jäänyt kiinni vartijalle jos vartija olisi keksinyt hänet. Hän istuutui takaisin sillä jos nainen olisi seissyt vielä jonkin aikaa olisi hän varmasti kaatunut. Miten voin olla tässä kunnossa pelkän juoksun jälkeen... Lilian ajatteli ja katsoi tyttöä vaikka ajattelikin ettei tyttö voisi häntä mitenkään auttaa. "Mikä on nimesi? Minua voit kutsua Lilyksi!" hän sanoi ja hymyili ystävällisesti tytölle.

Sydän jysähti myös hieman Elienórankin rinnassa vartijan kohottaessa tuon naisen leukaa, mutta tunne helpotti pian tuon sanoessa jotain mitä tyttö ei kuullut rankkasateen rummun soitosta. Pian mies katosi muualle. Tuo nainen näytti hyvin heikolta, oliko tuo sairas? haavoittunut? Huolehtivainen katse nousi tytön kasvoille katsoessaan tuota naista.
" Oletko kunnossa? " Tyttö kohotti tuolle kulmaansa. Pian nainen avasi suunsa.
"Mikä on nimesi? Minua voit kutsua Lilyksi!" Nainen sanoi. Elienóra mietti hetken sanoisiko omaa nimeään. Hänen nimensä oli melko tuhrittu tässä kaupungissa, eikä se varmastikkaan helpottaisi tätä tilannetta nyt.
" Voit sanoa minua Elénaksi. " Tyttö sanoi. Hän ei halunnut ainakaan vielä kertoa nimeensä, ehkä myöhemmin sitten..

"Hauska tutustua Eléna ja olen vain väsynyt ei muuta..." Lilian sai sanotuksi. Hän katsoi ja mietti mitä tyttö ajatteli mutta ilman ajatusten luku taitoa ei siitä oikein tullut mitään. Hänen ajatuksensa menivät aina vain huonompaan suuntaan ja lopulta nainen mietti jos tyttö luovuttaisi hänet vartijoille.

Ajatuksen jälkeen hän päätti yrittää miettiä mitä sanoisi henkilölle joka palkkasi hänet murhaamaan miehen ja hän epäonnistui. Se oli hänen oma vikansa olisi nimittäin pitänyt hiljentää se koira eikä vain antaa luuta. Lilian pudisteli päätään ajatuksissaan "Pitää kai yrittää tappaa hänet uudestaan....Vaikka ei se helppoa tule olemaan nyt kun hän on valppaana..." hän lausui ajatuksensa ääneen ja unohti missä oli tällä hetkellä. Nainen avasi silmänsä ja huomasi tytön edessään Mitä menin tekemään! Nyt hän ainakin paljastaa minut! Nainen mietti kuumeisesti ja jäi vain katsomaan tyttöä hieman säikähtänyt ilme kasvoillaan.

"Pitää kai yrittää tappaa hänet uudestaan....Vaikka ei se helppoa tule olemaan nyt kun hän on valppaana..." Lily sanoi. Elienóra nosti katseensa maasta naisen kasvoille katsoen tuota hieman kummaksuen, nainen näytti pelästyneeltä, muttei tuon lause tyhmältä kuulostanut Elienóran korvissa.
" Ehkä pystyn auttamaan sinua.. " Tyttö sanoi vakavasti katsoen naista mutta hymy pilkisti pian tytön kavoilla varovasti.
Elienóran käsi eksyi hyväilemään viitan kangasta, se oli jotenkin pehmeää ja mukavaa, ainakaan hänellä ei ollut kylmä juuri nyt.
" Anteeksi.. Sanoin väärän nimen itsestäni.. Nimeni on oikeasti Elienóra.. Testaan vain muita varmuuden vuoksi ennen oikean nimeni sanomista. " Tyttö kuulosti oikeasti pahoillaan, tämä painoi päänsä maahan katsoen puista katoksen lattiaa.

"Ehkä pystyn auttamaan sinua.." tyttö sanoi ja nainen joutui hetken miettimään sanoja ennenkuin tajusi mistä oli kyse. "Se..." nainen oli aloittamassa mutta Eliénora ehti ensin puhumaan: "Anteeksi.. Sanoin väärän nimen itsestäni.. Nimeni on oikeasti Elienóra.. Testaan vain muita varmuuden vuoksi ennen oikean nimeni sanomista."

Nainen katsoi hetken tyttöä mutta tunsi jostain syystä ymmärtävänsä miksi Elié teki näin. Lilian katsoi tyttöä yhä ja kysyi: "Tuota...Jos haluat auttaa sinun tavallaan tarvitsisi tappaa...Oletko valmis siihen?" Nainen katsoi tyttöä hieman epäilevästi sillä jos tyttö ei olisi valmis tappamaan hän tuskin olisi sanonut pystyvänsä auttamaan. Miksi Lilian oli siis kysynyt tuon vastaushan olisi hyvin varmasti kyllä. Nainen alkoi miettimään miten he tappaisivat miehen ja milloin. Vartijoita olisi oletettavasti paljon talon ympärillä ja niistä pitäisi päästä ensimmäisenä. Jos jompikumpi harhauttaisi vartijoita voisi toinen tappaa miehen. Hän kuitenkin havahtui kun tyttö sanoi jotakin jota hän ei kuullut kunnolla. "Anteeks...Voisitko toistaa? En kuullut äsken." nainen sanoi ja jäi kuuntelemaan tytön puhumista.

"Tuota...Jos haluat auttaa sinun tavallaan tarvitsisi tappaa...Oletko valmis siihen?" Lilian kysyi. Elienóra naurahti tuolle.
" Tietysti olen. Tappaminenhan kuuluu erikoisalaani. " Tyttö oli innoissaan tästä, mutta ei näyttänyt sitä ulkoisesti. Viimeinkin hän pääsisi pitkän tauon jälkeen leikkimään viikatteellaan ja saisi siinä vierellä myös seikkailua.
"Anteeks...Voisitko toistaa? En kuullut äsken." Lilian sanoi. Elienóra katsoi tuota kysyvästi tyhjällä katseella.
" Sanoinko minä jotain..? " Tyttö kysyi ja katsoi edelleen tuota naista kysyvästi, mutta antoi sitten asian olla ja nosti katseensa kankaan pintaan, vesi oli alkanut painaa sitä alaspäin ja katos romahtaisi millähetkenä hyvänsä. Tyttö nokautui taaksepäin vasten seinää laskien katseensa nyt naiseen.
" Kerroppas.. Ketä tässä ollaan lupauduttu tappamaan, ja miksi? " Elienóra tahtoi tietää kaikki oleellisimmatkin seikat tästä tappoleikistä. Ehkä siitäkin voisi olla jotain hyötyä..
" Ja.. Missä kyseinen henkilö on? Onko hänellä perhettä? Tai vielä jotain joka mutkistaisi tätä reissua jotenkin? " Tyttö kysyi ja pyyhkäisi hiuksensa kasvojen edestä paljastaen niiden alta kauniin tatuointinsakkin.

" Sanoinko minä jotain..? " Lilian katsoi ympärilleen eikä huomannut ketään muuta paikalla joten kohautti vain olkiaan. Hän ihmetteli kyllä kun tyttö oli sanonut tappamisen kuuluvan hänen alaansa. Ei nainen sitä ollut aikaisemmin tajunnut koska ei ollut minkään perusteella vetänyt semmoista päätöstä. Hän mietti hetken ja tajusi miksi tyttö ei ensimmäiseksi esittäytynyt omalla nimellään.

" Kerroppas.. Ketä tässä ollaan lupauduttu tappamaan, ja miksi? " Elienóra sanoi ja nainen avasi silmänsä katsoen miettivästi tyttöä. "No... Meidän täytyisi tappaa eräs mies...ja syy on raha." Lilian sanoi ja hymyili hieman. Hän katsoi kun katos alkoi pikkuhiljaa painautumaan alaspäin. " Ja.. Missä kyseinen henkilö on? Onko hänellä perhettä? Tai vielä jotain joka mutkistaisi tätä reissua jotenkin? " Elienóra kysyi lisää ja haltija käänsi katseensa takaisin Elienóraan. "No...Ennen kun kerron meidän kannattaisi varmaan häipyä tämän katoksen alta..." Lilian sanoi ja nousi ylös hieman heiluen ja lähti pikaisesti pois katoksen alta ennenkuin jalat pettäisivät.

Haltija pääsi kadun reunassa oleville laatikoille asti ja istuutui yhdelle niistä. Hän odotti tyttöä ja kun ajatteli tämän olevan tarpeeksi lähellä kuulemaan "Henkilö on jonkin matkaa tuohon suuntaan josta aikaisemmin tulin jos huomasit...Ja perheestä en muuten ole varma mutta joku nainen siellä keittiössä hääräili..." Lilian piti hetken taukoa ja jatkoi "...niin siellä oli myös jokin koira joka viimeksi pilasi yritykseni tappaa hänet. Reissua mutkistaa oletettavasti se että hän osaa odottaa uutta yritystä ja epäilen vartijoiden olevan siellä yhä tutkimassa jos olisin jättänyt jotain..." hän sanoi ja lopetti huokaisten syvään, miksi hänen oli pitänyt epäonnistua. Jos vain olisi tappanut koiran tai osunut edes sillä saamarin veitsellä tätä tyttöä tuskin pitäisi lisätä tähän... hän tuumi ja katsoi tytön silmiin huomaten vasta nyt tatuoinnin joka oli hetki sitten paljastunut. "Tuo on hieno..." Lilian sanoi vaistomaisesti ja osoitti tatuointia.

Nainen kehotti Elienóraa poistumaan katoksen alta, tyttöä ei tarvinnut kauaa kehotella kun tämä oli jo taivasalla. Pian katoksen jalat pettivät ja koko höslä kaatui ryminällä maahan, niin että se sai Elienóran hieman pelästymäänkin kyseistä kovaäänistä ääntä.

Lilian kertoi että talossa olisi nainen ja koira ainakin ja luultavammin myös niitä kyseisiä vartioita, muusta nainen ei kuulemma ollut varma. Elienóra mietti hetken, tämä nosti katseensa rosoisesta maasta tielle päin jossa se samainen vartija yhä norkoili. Kylmät suuret vesipisarat alkoivat pikku hiljaa harventua loppumistaan samalla kun Elienóra yhä mietti hiljaa.
" Entä jos varastan ton vartijan uniformun ja esitän vartijaa ja tarkastan tilanteen siten? " Elienóra kysyi lilianilta ja katsoi tuota kysyvästi kääntäen katseensa pian pois tuosta vartijaan tarkkailemaan jos tuo vaikka päättäisi lähteä, niin olisi toimittava nopeasti ettei koko homma kaatuisi siihen, että he kadottaisivat tuon miehen.
" Tuo on hieno... " Lilian sanoi ja osoitti Elienóran tatuointia poskella. Tyttö oli hetken hiljaa ja nosti kätensä poskelleen peittäen tatuoinnin kätensä alle.
" Ei mitenkään erikoinen. "

Lilian kuuli toisen suunnitelman ja nyökkäsi vaistomaisesti. Nainen jäi katsomaan kättä joka peitti tatuoinnin ja mietti hieman miksi tyttö oli tehnyt näin. Sade alkoi hieman hellittämään vaikka ei se enää mitää vaikuttanut sillä Lilianin vaatteet olivat jo täysin märät.

Hän kääntyi itsekin katsomaan vartijaa ja huomasi vartijan olevan lähdössä. "Hei vartija! Juuri sinä siellä! Voisitko tulla tänne nopeasti!" nainen huusi vartijalle jotta saisi hänen huomionsa. Vartija tuli nopeasti paikalle ja kysyi: "Mikä on hätänä?" "Tuolla oli joku joka näytti siltä henkilöltä jota kysyitte..." Lilian sanoi ja osoitti viereistä pientä kujaa. Hän toivoi ettei vartija tunnistaisi häntä mutta vartija oli selvästi niin innoissaan tästä johtolangasta että juoksi pää kolmantena jalkana kujalle. Vain muutama askel ja vartija oli maassa pieni veitsi niskassaan ja Lilianin käsi ojossa suuntaan jossa vartija makasi.

Tyttö katsoi vierestä kun nainen houkutteli vartijan heidän luokseen ja lopulta iski pienen kätevän taskupuukon tuon niskaan.
" Hienoa. Ehkä nyt tämä saataa toimiakkin. " Elienóra sanoi ja alkoi riisua miehen virkapukua tuon päältä pukien sen ylleen. Se haisi hieltä ja pahasti, se sai tytön hieman yökkäämää.
" Tää on ihan sairaan hirveen hajuinen! " Elienóra heilutteli kättään kasvojensa edessä yrittäen näin häilytellä hajua vaatteista, lopulta tyttö nosti vielä lekin maasta, joka oli liian iso tämän päähän, mutta sai kelvata.
" Noni, näytäs sitten tietä. " Elienóra sanoi ja sitoi vielä vyön lantiolleen niin ettei puku näyttäisi kovinkaan isolta hänen siron vartalonsa ympärillä, sillä heidän epäonnekseen vartija oli ollut varsinainen kaljamaha.

Lilian katsoi huvittuneena Eliénoran pukeutumista ja kuunteli toisen valituksia puvun hajusta. Hän huomasi vihdoin tytön olevan valmis " Noni, näytäs sitten tietä. " tyttö sanoi ja Lilian nousi pystyyn. Hän oli levännyt tarpeeksi ja jalkojen voimatkin olivat palautuneet kuin ihmeen kaupalla. Nainen hypähti vielä kerran ilmaan varmistaaksen jalkojensa kestävän. Hän laskeutui hyvin ja jalat näyttivät kestävän ainakin toistaiseksi. "Lähdemme siis..." Lilian sanoi hieman typerän kuuloisena sillä ei tämmöinen puhetyyli sopinut oikein hänelle. Hän pudisti hetken päätään huonosta sanavalinnastaan mutta sitä oli enää turha itkeä.

Nainen lähti kävelemään suuntaan josta oli aikaisemmin tullut tähän paikkaan missä he olivat. Hän käveli jonkun aikaa ja katsoi taakseen nähden tytyön olevan hieman vaikea kävellä puvussa. Se ei ollut mikään ihme puvun kokoa kun katsoi. Lilian jatkoi kävelyä mutta hieman hitaammalla tahdilla jotta tyttö pysyisi paremmin perässä. Matkaan kului yllättävän kauan Lilianin mielestä mutta hän oli juossut sen viimekerralla joten se varmaan kertoi kaiken. Nainen näki jonkun ajan käveltyään erään pitkän kadun reunalla talon johon he olivat menossa. "Tästä sinun pitää mennä yksin...Minä voin odottaa täällä..." Lilian sanoi ja näytti ensin tytölle talon johon pitäisi mennä. Sen jälkeen hän käveli seinän vieressä olevalle tynnyrille ja hypähti sen päälle istumaan ja tarkkailemaan tilannetta.

Lilian sanoi erään tien alussa että tytön pitäisi jatkaa siitä yksikseen. Jos joku sattui nyt katsomaan tyttöä tuo olisi saattanut murhan himoisen iloisen välähdyksen tytön silmissä. Elienóra veti lipan päässään vinoon, ryhdisti ryhtiään ja lähti kävelemään kohti taloa mahdollisimman vartijamaisesti.

Eikä kauaakaan kun tämä jo saavutti talon. Hetken tämä seisoi hiljaa oven takana, kunnes koputti pariin kertaa oveen ja painoi kätensä ovenkahvaa vasten avaten oven ja astuen sisään.
" Päivää, täällä oli jotain hämminkiä. Olen johtolankojen tutkija Glora Yale Florantytär. Tulin tutkimaan vielä talonne, anteeksi häiriö. " Elienóra sanoi katsoen miestä suoraan silmiin ja laski katseensa sitten vieressä istuvaan koiraan.

Jalat lähtivät viemään tyttöä ympäri kämppää, ei tämä mitään johtolankoja etsinyt vaan asioita jotka saattaisivat estää tätä keikkaa. Mukaan saattoi lähteä myös pari kultakorua tämän kierrellessä taloa. Lopputulokseksi tyttö sai, että talossaoli mies, nainen, koira ja nelivuotias kersa. Tyttö käveli miehen luokse kätelläkseen tuota, mutta todellisuudessa tämän toisessa kädessä oli puukko joka upposi pian miehen pehmeään kaulaan eikä aikaakaan kun myös tytön huulet peinautuivat siihen maistaen tuon verta. Nainen juoksi hädissään kohti tyttöä pitkä miekka kädessään huutaen jotain 'saastaista vampyyriä'. Miekka iskeytyi Elienóran kyljenläpi.
"A-ai tälläinkö täälä tervehditään vieraita? " Elienóra sanoi vaivanloisesti tarttuen miekkaan josta nainen piti kiinni yhä hullun kiilto silmissä. Elienora hivuttautui lähemmäksi naista antaen miekan lävistää häntä yhä paremmin. Pian tyttö oli naista aivan rinta rintaa vasten tuijottaen uhkaavasti tuota silmästä silmään.
" Virhe numero yksi, tuomio, kuolema. " Elienóra sanoi ja upotti hampaansa naisen kurkkuun.

Lilian katsoi tytön kävelyä talolle ja lopulta astuvan sisään rakennukseen minkä nainen oli Elienóralle näyttänyt. Nyt piti vain odottaa mitä seuraavaksi tapahtuisi ja Lilian otti paremman asennon ja jäi katselemaan taloa odottaen jotain käyvän. Pian niin tapahtuikin kun alkoi kuulua kiljuntaa ja huutoa talosta.

Nainen hätkähti aluksi kunnes tajusi mitä tapahtui ja pian hän lähti nopein askelin kohti rakennusta. Hän katsoi ensin ikkunasta näkisikö jotain mutta siellä oli vain koira syömässä jotakin ruokaa kulmassa. Lilian käveli ovelle ja oli juuri avaamassa sitä kunnes joku ryntäsi ja veti oven auki nopeasti. Se joku tönäisi Lilianin sivuun ja juoksi nopeasti pois ennenkuin nainen ehti edes keksiä kuka se oli. Hän kohautti hieman olkiaan ja nousi pystyyn ja astui sisään taloon. Hän käveli hetken kunnes huomasi miehen kuolleena maassa mutta Lilianin piti kuitenkin varmistaa oliko mies kuollut vai vain vakavasti haavoittunut. Nainen käveli miehen luo ja potkaisi maassa makaavaa miestä. Mies heilahti mutta muuta reaktiota ei tullut ja Lilian etsi varmuuden vuoksi vielä pulssia mieheltä kuitenkaan löytämättä sitä.

Nainen katsoi ympärilleen eikä huomannut ketään muuta. Ei edes kuolleita tai haavoittuneita. Ainoa ruumis oli tämä mies hänen edessään joka se kohde olikin ja ainoa elävä oli Lilian. Minne Elienóra on mennyt? nainen mietti ja päätti pian jatkaa talon tutkimista. Hän käveli muissa huoneissa mutta ei vieläkään tavannut ketään elävää tai kuollutta. Vartijatkin olivat vain kadonneet kuin tuhka tuuleen. Keittiössäkään ei ollut edes koiraa jonka hän oli nähnyt ulkoa ikkunasta. Mitä oli tapahtunut huudon jälkeen ja kuka oli juossut ovesta häntä päin? Nuo kysymykset pyörivät hänen päässään ja pian hän käveli ulos talosta vain miettien missä Elienóra oli.

Elienóran käsissä oleva nainen alkoi kiljua tuskaisasti, mutta ääni alkoi kuitenkin hiimua hiipumistaan kunnes loppui naisen kuoltua Elienóran käsivarsille.
Tyttö tiputti välinpitämättömästi naisen ruhon maahan nuollen huuliaan kiitollisena verestä, mutta sitten tämän sisällä alkaa jomottaa hänet lävistänyt miekka. Tyttö inahtaa hieman mennen niin paljon kyyryyn kuin miekka periksi antaa, tyttyö tarttui miekkaan ja repäisi sen sisältään jaatuen maahan kyyryyn ja itkien aivan hiljaa purren huultaan, kipu viilsi yhä pahana hänen sisällään tehden tuhoja, mutta kuitenkin veri jonka tyttö oli juonut lievitti hieman kipua ja alkoi parantaa haavaa pikkuhiljaa.

" LILIAN! ", tyttö kiljaisee lattian tasolta yrittäen pinnistellä yhä kipua vastaan, miekka oli tehnyt melko pahaa jälkeä. Tavallinen ihminen olisi kuollut jo, mutta naisen veren avulla tyttö selvisi niukin naukin. Samalla Elienóra hieman ihmetteli missä toinen mahtoi olla, oliko tuo huijannut kenties häntä saaden hänet hansaan ja nyt ryöstäisi hänet tappaen samalla. Tyttö jäi odottamaan naista vaikka hänen sisällään pieni pelko kertoikin, että tässä taisi olla koira haudattuna.