Työtä ja työtä...

Aurinko pilkisteli vasta horisontissa ja oli vielä hieman viileä keli yön jäljiltä. Lähellä sijaitsevat kauppiaat heräilivät ja valmistautuivat avaamaan omia kojujaan. Myös siivureita näkyi ympäri katua sekä moni yksittäinen jalankulkija käveli ohi ja meni siinä myös pari kappaletta ratsastajia. Kyseinen katu ei muuten oikein eronut muista kaduista muulla tavalla kuin yhdellä rakennuksella, Templa Gaudeamuksella.

Eräs henkilö pisti kadulla hieman silmään tummasta pukeutumisestaan mutta hänkin katosi pian syrjäiselle kadulle jossa köyhimmistä köyhimmät asuivat. Henkilö otti hupun päästään ja jäi odottamaan jotakin, eräs köyhä mies tuli juttelemaan hänelle ja näytti että he tuntsivat toisensa entuudestaan. Mies ja hupun alta paljastunut nainen kävivät kiivasta keskustelua kuitenkin niin hiljaa etteivät muut kuulleet mitään. Mies antoi lopulta jonkin pienehkön pussin jossa kilisi hieman.

Mies kääntyi poispäin ja oli valmiina lähtemään kunnes ylhäältä hyppäsi alas yhtä tumma hahmo kuin nainen oli hetki sitten ollut. Tälläkin henkilöllä oli huppu päässä. Alhaalla olevat mies ja nainen vetivät kummatkin aseet esiin tai mies ainakin yritti, mutta heti kun käsi oli tarttunut miekan kahvaan ja vetänyt sen puoleenväliin tupesta oli pieni veitsi lentänyt miehen silmään. Mies kaatui maahan hellittäen otteensa miekasta. Nainen teki virheliikkeen katsoessaan äsken kuollutta miestä ja kuinka mies oli tömähtänyt liikkumattomana maahan, sillä hetken päästä oli nainenkin kaatunut maahan tikari sydämmen kohdasta lävistettynä.

Henkilö otti aseensa takaisin, tunki ne laukkuun ja juoksi kadun toiselle puolelle kylpylän ovista sisään. Henkilö otti hupun pois ja alta paljastui nainen jonka kasvot olivat hieman kissamaiset. Hän istuutui penkille aivain kuin odottamaan jonkun tuloa. Pian saapui tukeva mies mukanaan kaksi vartijaa ja nainen nousi pystyyn. Nainen lähti kävelemään kohti miestä mutta vartijat estivät hänen lähestymis yrityksensä. "Kuka olet ja mitä haluat?" tukeva mies kysyi vartijoidensa takaa. "Olen Lilian ja minut on palkattu antamaan teille unohtumaton elämys" ,vastasi nainen ja näytti tien viereiseen huoneeseen joka oli tarkoitettu vaatteiden säilytystä varten.

Lilian johdatti miehet huoneeseen ja alkoi riisumaan vaatteitaan. Mies hymyili innostuneesti ja melkein heitti vaatteet päältään. "Missä teet sen?" mies kysyi kärsimättömänä ja nainen osoitti kylpylään vievää reittiä. Mies puki huoneessa odottavan takin tapaisen päällensä ja käveli edeltä kylpylään. Mies heilautti vartijoille odottamaan ulkona ja samassa vartijat lähtivät toiseen suuntaan.

Pian Lilian meni miehen perään ja mies jo odottikin altaassa johon nainen meni nyrkkiinsä suljetun pienen terän kanssa ensin heitettyään kylpytakin tapaisen pois. Hän istuutui miehen viereen ja pienen haparoinnin jälkeen istuutui miehen syliin. Nainen tunsi olonsa hieman epämukavaksi ja päätti viimeistellä työnsä. Hän suuteli miestä ja samalla työnsi terän miehen takaraivoon jolloin miehen silmät aukenivat hetkeksi kunnes taas sulkeutuivat. Lilian tunsi miehen kuolevan ja katsoi tyynesti kuinka mies vajosi veden alle. Hän nousi ylös ja otti äsken pois heittämänsä takin maasta kietoen sen ylleen. Lilian oli omissa ajatuksissaan ja astui askeleen vesilätäkköön lentäen kumoon ja kädessä ollut terä työntyi käden sisään. Nainen päästi pienen inähdyksen ja katsoi kättään josta nyt tuli verta pienenä vanana. Hän otti terän pois nopealla liikkeellä vaikka se koskikin enemmän mitä hän toivoi. Lilian jäi katsomaan veristä kättään kunnes kuuli jonkun kävelevän vetisellä lattialla. Hän ei voinut muuta kuin toivoa ettei tulija ollut nähnyt mitä hän oli tehnyt miehelle.

//Juu kuka vaan voi jatkaa...Jos jaksaisi .D//

//Yökukan nyt mukaasi ängen, kuten sovittiinkin ;DD//

Oli hiljainen ilta kaduilla. Ihmisiä ei näkynyt paljoakaan missään, linnut eivät laulaneet eivätkä metsästä tuijotellut kadulla tallaajaa yksikään äkäinen silmäpari. Kadulla kulki melko nuori yöhaltia-demoni, joka oli peittänyt päänsä tummalla hupullaan, joka oli osa hänen tummaa viittaansa mustan pitkän mekkonsa päällä. Nainen sujautti ruusunpunaiset hiuksensa olkiensa taakse, niin etteivät ne roikkuneet häiritsemässä häntä. Hänen silmissään oli päättäväinen katse. Tänään Templa Glaudeamuksessa tapahtuisi jotakin kamalaa. Jos hän vain kerkeäisi estämään sen, hän saisi takuulla kunnianimen ja ylennyksen armeijan osastoilla.

Yökukka nopeutti askeliaan märällä kadulla. Tummat pilvet olivat täyttäneet äkisti taivaan, vettä voisi alkaa satamaan aivan millä hetkellä tahansa. Aamutunnit tuntuivat aina menevän kamalan nopeasti, hänellä ei olisi paljoakaan aikaa. Jos aurinko puikahtaisi pilvien takaata esiin, hän saattaisi olla pian märkä läntti keskellä katuja sulaneena auringon vaikutuksesta. Onneksi täksi päiväksi oli luvattu sateista ja erittäin pilvistä, eli auringosta ei ollut kamalasti huolta.
Samassa aurinko näyttäytyi taivaanrannan horisontissa, Yökukka syöksyi lähimpään varjoon ja rukoili, ettää pilvet pelastaisivat hänet kirkkaan suuren tähden hengenvaarallisilta säteiltä.

Aurinko painuikin nopeasti piiloon pilvien taakse, ja Yökukka pääsi jatkamaan matkaansa. Melkoisen matkan käveltyään Mimiriltä hän saapui Templa Glaudeamuksen eteen. Siellä oli kuulemma vähän aikaa sitten hukkunut muutama työntekijä ja kylpijä. Kauan kestäneen kunnostuksen jälkeen kylpylä näytti kohoavan entistä upeammin kohti taivaita. Sen valkoisiksi maalatut seinät hehkuivat puhtautta ja pihalla oleva pieni lähde esitteli ylpeänä kaikille kirkasta vettään.

Yökukka ei kuitenkaan kiinnittänyt mihinkään näihin yksityiskohtiin huomiota, vaan avasi suuren oven ja astui msisään suureen aulaan. Hän asteli jääräpäisesti vastaanottotiskille.
"Onko tänne saapunut ketään epäilyttävää henkilöä?" Yökukka tiedusteli vastaanottovirkailijalta.
"Kylpylässä on vain muutama asiakas tällä hetkellä, en ole kiinnittänyt heihin muuten huomiota", nainen selitti tiskin takaa.
Yökukka huokaisi väsyneesti ja heitti naiselle yhden hopeakolikon päätellen tämän katseesta, että tämä vaati tippiä kertomastaan.
"Typerä lumppu", Yökukka sanoi turhautuneena avatessaan kylpylään johtavan oven.

Suurissa altaissa istui vain muutama asiakas nauttien lämpimästä vedestä. Yökukka tarkasteli jokaista alastonsa hahmoa, muttei halunnut tuijottaa liikaa. Se ei ollut kohteliasta, etnekään kun ihmiset istuivat altaissa ilkosillaan.
Samassa Yökukka näki kauhukseen punaista vettä valuvan erään altaan reunojen ylitse. Suureen altaaseen oli uponnut mies, jonka takaraibosta vuosi runsaasti verta.
Haltianeito vetäisi nopeasti kirveensä käteensä ja valmistautui iskemään tekijän kuolijaaksi. Saisipahan hän palkkionsa ja taatusti korkeamman arvinimen.

Maahan oli kaatunut nuorehko nainen. Hänellä oli yllään kylpytäkki, sekä kädessään jonkinlainen teräase. Tämän kädestä vuosi runsaasti verta lattialle. Pitäisikö mennä auttamaan?
Hän otti askeleen kohti naista. Tämä taisi selvästi kuulla hänen varpaidensa litinän marmorilaattoja vasten.
"Anteeksi, saanko auttaa?" hän kysyi ja ojensi kätensä. Toisella hän piti tiukasti kiinni kirveestään ja valmistatui iskemään sillä tilanteen vaatiessa.

Tavallisesti hän ei auttaisi ketään, etenkään vetovierasta, mutta jos kyseinen nainen oli ollut kuolleen miehen seuralainen ja ehtinyt pelastautua murhaajalta?
Yökukka katseli hetken naista kasvoillaan ilmes, josta saattoi lukea hänen ajatuksensa. Autanko minä nyt murhaajaa? Vai onko hän pelastautunut murhaajan kynsistä? Miksi kukaan muu ei tehnyt asialle mitään?

Se oli kuitenkin selvää, että hän oli tullut paikalle aivan väärään aikaan - liian myöhään.

//toivottavasti et kuole kun luet ^^'//

Lilian kääntyi ympäri ja katsoi hetken juuri saapunutta henkilöä pitkään mitään sanomatta. Hän mietti mitä toinen mahtoi ajatella vaikka syylliseltä nainen siinä näytti aseensa kanssa. Lilian päätti yrittää pelastautua itse keinolla millä hyvänsä ja otti naisen kädestä kiinni. Hän puristi kädestä kiinni kovaa ja veti juuri saapuneen naisen päällensä. "APUA! TÄÄLLÄ ON MURHAAJA! TULKAA JOKU AUTTAMAAN!" nainen kiljui niin kovaa että varmasti kaikki jotka paikalla olivat kuulisivat sen. Lilian päästi toisen kädestä irti ja otti kirveestä kiinni sivellen siihen omaa vertaan jotta nainen näyttäisi enemmän syylliseltä.

Lilian ei voinut muuta kuin toivoa että ulkona olevat vartijat tulisivat paikalle ja nopeasti sillä ei hänen voimansa oletettavasti riittäisi yöhaltijaa vastaan pitkäksi aikaa. Pian hän sai huomata vartijoiden juoksevan pukuhuone tilasta suoraan naisen kimppuun joka oli hänen päällään. Lilian käytti tilaisuuden hyväkseen kuten oli kuvitellut ja juoksi pukeutumistilaan niin nopeasti kuin pääsi. Hän ryntäsi vaatteidensa luo ja puki ne päälleen niin nopeasti kuin pystyi. Hän oli juuri saanut kaiken puettua kunnes sisään rynnisti vartijat äsköistä naista taas ei näkynyt missään eikä Lilian heti ajatellut oliko se hyvä vai huono asia.

Mustahaltija juoksi kohti uloskäyntiä vartijat kintereillään yrittäen keksiä keinoa pysäyttää heidät. Keino löytyi nopeasti kun ohi meni joku henkilö pyyhekärryn kanssa ja Lilian työnsi miestä joka käänsi kärryt juuri sopivasti vartijoiden tielle. Nainen ehti jo huokaista helpotuksesta kun näki uloskäynnin mutta eipä se niin helppoa ollutkaan. Sisään tuli vartija vaikkakin hieman rennon oloisena tuskin työtään täällä tekemässä. Vartija se oli kuitenkin ja Lilian joutuisi etsimään toisen uloskäynnin.

Suunnanvaihto ja uudestaan juoksemaan. Tilanne alkoi jo näyttämään epätoivoiselta mutta pian tuli ovi vastaan jossa oli henkilökunnan tilat. Lilian juoksi sisään ja huoneen läpi seuraavaan huoneeseen ja vielä sitä seuraavaan. Hän pysähtyi paikoilleen olettaen etteivät vartijat olisi tännepäin lähteneet. Ainoa ongelma oli että paikka oli jonkinlainen varasto jossa oli vain läjäpäin pyyhkeitä ja ainoa sisäänkäynti oli se mistä hän oli juuri tullut. Lilian astui muutaman askeleen eteenpäin ja jäi tutkimaan olisi joku vahingossa pudottanut paikkaan jotakin arvokasta.

Samassa Yökukka huomasi makaavansa kroppa vasten kylmää, märkää vesistä kaakelilattiaa. Hän yritti huutaa apua, mutta ne hukkuivat toisen kovan, melko kimeän äänen alle.
Kun nainen oli saanut riittävästi huomiota, hänen kauhukseen hän huomasi vartijoiden olevan häntä viisaampia. Haltia nousi maasta ja irrotti otteensa Yökukasta, joka makasi edelleen maassa.

Kun toinen oli noussut pitelemästä Yökukkaa, hän lähti juoksemaan kohti pukeutumistiloja. Vartijat auttoivat märän Yökukan ylös.
"Älkää nyt tähän jääkö hän meni tuonne!" Yökukka kiljui. Hän nousi maasta omin avuin ja lähti juoksemaan kohti pukuhuoneita.
Hän ehti juuri nähdä, kuinka sen vastapäinen ovi heilahti ja mustahaltia syöksyi ovesta ulos. Onneksi Yökukalla oli voimakkaat jalat, joten kuntokin oli kohdallaan. Hänen rinnalleen hyppäsi yksi vartijoista, ja nyt hän ja vartija jahtasivat haltiaa.

Kuitenkin toisella oli ässä hallussaan. Hän kaappasi käsiinsä kärryn ja työnsi sitä vartijaa kohti, joka kaatui. Yökukka oli juuri tehtinyt syöksyä kulman taakse kapelta tieltä, joten mustahaltia ei ollut ehtinyt nähdä häntä, eikä myöskään kellistää kumoon. Samassa yksi vartija asteli vihellellen naista kohden.

Yllätyksekseen toinen vaihtoikin suuntaa ja juoksi Yökukan nenän edestä. Hän tyrkkäsi vaunut sivuun ja juoksi. Yökukka ymmärsi tilanteen liian myöhään, mutta lähti silti perään. Vartija, joka juoksi nyt hänen edellään kääntyi risteyksestä vasemmalle. Yökukka oli nähnyt, että toinen ei ollut taatustikaan mennyt sinne suuntaan, vaan jatkoi juoksuaan kohti varastoa ja henkilökunnan tiloja.

Muutaman huoneen läpi juostuaan hän saavutti varaston oven. Oliko hän varmasti oikeassa paikassa? Murhaaja ei olisi niin tyhmä, että juoksisi suoraan umpikujaan. Hän kurkisti lukon reijästä sisään ja näki haltian kyykistelemässä lattialla - varmaankin etsimässä jotakin.
Jos hän lähtisi nyt hakemaan henkilökuntaa, nainen saattisi ehtiä karkuun.
Yökukka nojautui seinää vasten.
"Mitä jos minä--", hän aloitti lauseensa, muttei halunnut päättää sitä. Yökukka oli tehnyt päätöksensä.
"Yksi, kaksi, kolme!" hän huudahti ja juoksi päin puista suurta ovea niin, että se kaatui lattialle. Hän kohotti kirvestään korkealle niin, että toinen saattoi nähdä sen varmasti.
"Älä yritä mitään", Yökukka varoitti toista. Samassa hän laski aseensa.
"Eikö sinun kuuluisi olla jossakin muualla? Vaikka murhaamassa entisiä rakastelijoitasi? Tai lapsiasi? Tai kenties mennä hankkimaan joku ohikulkija sänkyysi?" Yökukka aloitti. Hän oli kyllä mestariärsyttäjä, se oli saletti se. Monesti hän oli toiset saanut ärsyyntymään sanoillaan, oliko tämä naikkonen samaa maata kuin hän, vaiko aivan samanlainen kuin kaikki muut hänen sanojensa uhrit?

Lilian etsi ja etsi mutta näytti että kaikki tavarat olivat jossain muualla. Hän katsoi vielä ympärilleen toivoen oven ilmestyneen jonnekin. Sitä ei ollut tapahtunut ja kohta ovi josta hän oli hetki sitten tullut kaatui maahan päästäen kovan tömähdyksen. Siinä olikin äsköinen nainen heilumassa kirveensä kanssa "Eikö sinun kuuluisi olla jossakin muualla? Vaikka murhaamassa entisiä rakastelijoitasi? Tai lapsiasi? Tai kenties mennä hankkimaan joku ohikulkija sänkyysi?" yöhaltija sanoi ja jäi selvästi odottamaan vastausta. Yrittääkö hän ärsyttää minua tahallaan... Lilian mietti pitkään kunnes lopulta päätti vastata.

"Oletko varma etten ole jo tehnyt noita murhannut siis rakastajani ja lapseni? Ja oletko siitäkään varma etten ole murhannut SINUN rakastajaasi? Jos sinulla niitä edes on..." nainen kysyi painottaen sanaa 'SINUN' sekä sanoi hiljaa juuri tarpeeksi kovaa jotta toinen kuuli viimeisen lauseen. Lilian hymyili vaikka hymy ei tähän tilanteeseen oikein sopinut ja antoi hieman oudon käsityksen hänestä. Vasta kun oli sanonut tuon alkoi nainen miettimään oliko tässä nyt mitään järkeä mennä tuommoisia sanomaan henkilölle joka oli ainoa este hänen pakenemiseen.

Lilian kuitenkin laittoi kätensä tikarinsa päälle ja kaivoi nopeasti laukusta pienen veitsen toiseen käteensä. Nainen ei tiennyt oliko hänellä edes mahdollisuuksia tuota melko voimakkaan näköistä yöhaltijaa vastaan. Lilian risti kätensä yhä pieni veitsi toisessa kädessään ja katsoi toista hymyillen yhä. Toinen mahtoi pitää häntä varmaan hulluna tai muuten vain tyhmänä epämääräisestä hymyilemisestään.

Yökukka hymyili melko ivallisesti.
"Oletko varma etten ole jo tehnyt noita murhannut siis rakastajani ja lapseni? Ja oletko siitäkään varma etten ole murhannut SINUN rakastajaasi? Jos sinulla niitä edes on..." toinen sanoi ja painotti erityisesti sanaa 'sinun.' Yökukka vain kohautti harteitaan, antaakseen sellaisen kuvan, ettei ollut ymmärtänyt tai kuullut lausetta. Kuitenkin hän vastasi piikittelyyn heti: "Nojaa, mistäpä sitä tietää. Paitsi minun rakastajaani et ole murhannut, etkä tule murhaamaankaan!"

Yökukka syöksähti päin toista mielessään, että tämä taistelu oli voitettava. Kyseinen nainen oli tehnyt liikaa murhia elääkseen - hän oli liian vaarallinen. Ja totta tosiaan, hänhän oli armeijassa toimiva majuri. Hän oli mainio taistelija sekä sitkeä, myöskin kova kuntoinen. Toisella ei olisi taatustikaan mahdollisuuksia. Mutta jos hän häviäisi.. se ei tietäisi hyvää hänen maineelleen. Juuri nyt hänen oli pakko saada nainen vähintään kahteen osaan.

//Anteeksi, tuli lyhyt. Pitää lähteä :/ //

//Eipä lyhyys ole tähän asti ketään tappanut ^^//

Lilian katsoi naisen reaktiota ja mietti mitä toinen mahtoi ajatella kun sillä tavalla kohautti harteitaan. Pian yöhaltija sanoi: "Nojaa, mistäpä sitä tietää. Paitsi minun rakastajaani et ole murhannut, etkä tule murhaamaankaan!" ja syöksyi kohti Liliania joka hypähti taaksepäin ottaen tyhjään käteensä tikarin nopealla vedolla ja valmistautui mitä toinen aikoi seuraavaksi tehdä. Mustahaltija seisoi pitkän aikaa paikallaan asennossa jotta voisi torjua kohti tulevan hyökkäyksen tai ohjata sen sivuun. Hän ei itse halunnut tehdä ensimmäistä siirtoa koska tiesi häviävänsä melkein heti jättämällä suojauksen hajanaiseksi jostain kohtaa.

Mustahaltijasta tuntui että häntä vastassa oleva nainen ei selvästikään ollut mikään amatööri vaan pikemminkin päinvastoin. Aurinko paistoi hänen silmiinsä raosta joka oli Lilianin oikealla puolella seinän yläreunassa. Hän jäi katsomaan yökukkaa ja yritti väläyttää veitsellä valon säteitä kohti yökukan silmiä jotta saisin toisen herpaantumaan ja käyttäisi tilaisuuden hyväksi. Muutaman kerran hän yritti ja säteet lensivät milloin minnekin. Lopulta hän sai suunnattua edes vastassa olevaa naista päin säteet.


//vaikka ei minullakaan mikään kovin pitkä tullut ^^'//

//No se on kyllä totta .DD//

Yökukka seisoi nyt virnistellen mustahaltiaa vastatusten.
"Tiedäthän, kaksi epätavallista haltiaa vastatusten", hän sanoi, "mitäköhän tästäkin tulee", muttei irrottanut otettaan aseestaan tai vallitsevasta pelosta, jonka huoneessa saattoi tuntea leijuvan.
Toinen oli peloissaan, se saattoi lukea hänen kasvoiltaan, hänen pienistä hikipisaroistaan. Tosin Yökukkaa ei pelottanut. Toinen näytti ottavan hänet todellakin vakavasti, toisin kuin monet muutkin.
"Jos vien pääsi kenraali Rymén eteiseen, saan taatusti ruhtinalliset kiitokset ja vähän tuohtakin", Yökukka jatkoi.

Hän yritti tyrkätä kirveellään toista kohden, mutta isku jäi liian lyhyeksi. Se oli ollut tarkoituskin. Aivan alusta lähtien hälle oli opetettu, että ensin tulee pelotella. Vasta kun toinen on täysin peloissaan, pääsee iskemään kunnolla toisen sydämeen.
Mutta taisi tuo lumppu olla aivan yhtä nokkela kuin hän. Hyvin pienestä ikkunasta läpi tunkeva valo osui hänen tikariinsa ja lennähti siitä Yökukan silmiin. Äkkinäinen säde johti siihen, että Yökukan oli pakko laskea aseensa hetkeksi, että sai kädellään suojattua silmänsä.

//Voit halutessasi heilauttaa Yökukalta muutaman sormen, jos peli veriseksi menee. Mutta käsi hältä katkeaa vasta myöhemmin .DD//

//Mikä tarkoittaa myöhemmin >.< siis tässä vai jossain muussa pelissa? Sori jos tyhmä kysymys...//

Lilian säikähti hieman kirvestä mutta sen ohi mentäessä huohahti helpoituksesta. Hän tähtäsi valolla Yökukan silmiin ja pian nainen työnsi toisen kätensä silmien suojaksi. Lilian osui juuri oikeaan paikkaan valolla ja sillä oli juuri se vaikutus minkä hän toivoikin tulevan. Aikaa ei ollut kuitenkaan sitä juhlia kohta nimittäin olisi tuo äsköinen teko ollut täysin turha. Niinpä mustahaltija syöksyi kohti Yökukkaa yrittäen lyödä tikarillaan naista.

Isku oli kuitenkin tarpeeksi hidas jotta toinen ehtisi varmasti väistää sen mutta kuitenkin tarpeeksi nopea ettei asetta ehtisi saada väliin. Hän katsoi minne nainen hyppäisisi ja sitten veitsi perään. Suunnitelma oli kohtalainen ja aika varmasti ennalta arvaamaton tai niin hän ainakin Lilian toivoi ihan oman itsensä kannalta. Tikari viuhahti ilmassa ja nainen virnisti pirullisesti voitto olisi nimittäin hänen. Hän heitti veitsen toisesta kädestä yrittäen tähdäten naisen kasvoihin. Tuosta asennosta missä nainen nyt oli mikään torjuminen tai väistäminen oli lähes mahdotonta joten Lilian hymyili erittäin hyvästä syystä. Pian hän huomasi suunnitelmassa aukon ja hymy katosi nopeasti hänen kasvoiltaa.

//Mikäs oli tämä aukko .D//

//Nuah. Katos tuosta minun ja vertsun yhdessä peloissä syntyy myöskin siinä vähän taistelua. Niin sovittiin, että Yökukasta tulee käsipuoli jossakin vaiheessa peliä ^^
Ei hätää, ethän sinä voinut tietää . 'DD//

Lillian ei tainut ymmärtää, että äskeinen kirveen heilautus olikin ollut vain peloittelukeino. Huitaistuaan Yökukka loikahti sivuun ikkunan lähettyviltä. Jos hän sokaistuisi uudestaan valon takia, voisi hänen voittonsa olla mahdoton. Eihän hän tavallisesti käynyt keheenkään kiinni, mutta nyt hän halusi tappaa tämän typerän murhaajan omin käsin ja tehdä täten Payonin yhdyskunnalle jonkinlaisen palveluksen.

Äkkiä hän kuitenkin huomasi olevansa hyppynsä jälkeen ansassa. Lilian heilautteli tikariaan kädestään toiseen ja taas takaisin voitonriemuinen ilmes kasvoillaan. Hetken ajan Yökukka tuijotti toista vakavana, oliko hän todellakin hävinnyt? Ei todellakaan.
Salamurhaaja luuli ehkä olevansa nokkela ahdistettuaan hänet nurkkaan, mutta tämä sotilas oli huomattavasti nokkelampi tuota typerystä. Hänen vieressään oli iso sanko vettä, moppi sekä erilaisia siivoustarvikkaita.
Ennen kuin toinen ehti huomatakkaan, hänellä oli kädessään moppi, jonka kanssa hän yritti tähdätä toista kasvoihin hämätäkseen tätä.

Kun hän oli mopilla tähdännyt ja heittänyt, ei Yökukka ehtinyt jäädä katsomaan, osuiko hän. Nopeasti hän nostatti korkean pyörteen vesisangosta. Pyörre oli melko korkea ja hyvin ohukainen. Hänellä olisi tässä oiva pätkä pientä narua, jota hän voisi käyttää apunaan. Kun toinen vähiten sitä odotti, Yökukka heilautti käsiään uhkaavasti naista päin. Vesi-naru lähtikin salamana toista päin yrittäen kahlita tämän syleilyynsä..

Lilian katsoi aluksi mitä tuo soturi aikoi tehdä ja huomasi naisen ottavan mopin ja heittävän sen mustahaltijaa kohti. Lilian jäi katsomaan mopin tuloa kasvoja kohti. Moppi lensi suoraan haltijan otsaan saaden punaisen jäljen aikaiseksi keskelle naisen otsaa. Nainen voihkaisi pienesti ja nosti toisen kätensä kohdalle johon moppi oli osunut. Kun haltija avasi silmänsä oli vesi köysi jo aivan lähellä.

Hän etsi jotain jolla pysäyttäisi veden tai edes estäisi sitä sitomasta häntä. Ympärillä oli pyyhkeitä mutta se tuskin auttaisi häntä. Hän kuitenkin päätti yrittää ja heitti pyyhkeen hyllystä kohti yöhaltijaa ja toivoi sen vaikuttavan edes jotenkin köyteen joka samalla kietoi hänen kätensä ruumista vasten. Nainen tunsi vihlaisua toisessa jalassaan ja huomasi tikarin osuneen siihen raapaisseen ilkeän jäljen. Lilian kaatui maahan ja jäi siihen hetkeksi pyristelemään yrittäen nähdä mitä soturille kävi.

//Nyt on jotain käyny eikä tekstiä oikein tule T.T//

Yökukka tuijotti virnistellen tuota toista. Voitto näytti todellakin olevan hänen! Vesiköysi oli jo kovin lähellä, valmiina sitomaan taistelijattaren yhteen pieneen nivaskaan. Yöhaltia ei ollut kuitenkaan kiinnittänyt huomiota toisen pyyhe-operaatioon. Pieni kasvopyyhe lennähti häntä päin. Suoraan kasvoille. Yökukka joutui irrottamaan otteensa vesiköydestä vetäistäkseen pyyhkeen kasvoiltaan. Tietenkään hän ei suoriutunut puhtaasti. Vesiköysi kiemurteli hänen omasta vahingollisesta liikkeestään hänen oman jalkansa ympärille. Ja kun Yökukka nosti kätään nostaakseen pyyhkeen kasvoiltaan pois, hän tietty vetäisi vesinarua ja kaatui selälleen Lilianin vierelle, jolla näytti olevan myöskin ongelmia.

Vesiköyden räjähtäessä pienen varastohuoneen lattia täyttyi vedestä. Yökukka nosti päätään ja katsoi ympärilleen. Hyllyillä oli vain pyyhkeitä pyyhkeiden perään, sekä lisäksi muutama vaivainen siivousväline. Niistä ei olisi apua. Yökukka käännähti mustahaltian puoleen ja loikkasi tämän päälle. Oliko tämä muuttumassa jonkinlaiseksi lattiapainiksi? Yökukka tarttui toisen käsiin ja yritti puraista. Kuitenkin hänen otteensa lipesi märästä ihosta. Mitäköhän tästäkin oli taasen tulossa?

//Noo.. nyt tulee lyhyttä kun on vähän rähinöintiä .DD//

//pakko myöntää että saattaisin vetää tästä hieman erinlaiset johtopäätökset kuin tappelu xD//

Lilian suojasi itseään veden lentäessä ympäri huonetta. Hän jäi katsomaan toista joka oli äkkiä hänen vieressään. Pian nainen ottikin häntä käsistä mutta lipesi samantien irti. Mustahaltija työnsi yöhaltijan pois päältään ja otti pyyhkeen vierestänsä hyllystä. Hän pyörähti vuorostaan toisen päälle ja yritti lyödä yöhaltijaa kasvoihin. Ennenkun toinen isku oli edes päätöksessä heitti hän pyyhkeen yöhaltijan kaulalle yritti kuristaa naista pyöräyttäen pyyhkeen kokonaan kaulan ympäri. Hän yritti pidellä naista aloillaan ja samalla kuristaen häntä pyyhkeellä. Aika vain näytti onnistuisiko tämä temppu vaikka epätodennäköiseltä se kyllä näytti.

//SORRYYYY!!!! lyhyest....ymmärrän jos on vaikeet vastata....//

Yökukka hämmästyi suuresti, kun toinen kietaisi pyyhkeen hänen kaulalleen. Mitä hän yritti tehdä?! Tappaa hänet?
Yöhaltia yritti potkia toista jalkoihin, mutta jokainen potku meni muutaman sentin huti. Hengittäminen oli vaikeaa, keuhkot tyhjenivät. Nyt oli saatava mahdollisimman nopeasti happea! Yökukka nosti kätensä ja löi toista vatsaan. Mustahaltia joutui irroittamaan otteensa pyyhkeestä. Yökukka laskeutui kyykkyyn ja hengitti hetken huohottaen hyvin raskaasti.

"STOP!" Yökukka huudahti, "eikö tämä olisi huomattavasti yksinkertaisempaa, jos vaikka keskustelisimme asiasta. Jos minä saan varastamasi rahapussin ja sinä pääset vapaaksi. Mutta pidäkin huoli, etten enää ikinä näe sinua Payonissa." Hän muisti nähneensä toisella pienen rahapussin taskussaan. Tai siis jos se siälti edes rahaa. Mutta silti se oli ainakin kuulostanut hänen korviensa kanssa.

Potkut menivät vain hieman huti ja Lilian kiinnitti huomion liikaa jalkoihin. Seuraavaksi tulikin isku vatsaan ja häneltä menivät sopivasti ilmat pihalle. Hän jäi haukkomaan henkeä ja näköään samaa teki yöhaltija. "STOP!" Yökukka huudahti, "eikö tämä olisi huomattavasti yksinkertaisempaa, jos vaikka keskustelisimme asiasta. Jos minä saan varastamasi rahapussin ja sinä pääset vapaaksi. Mutta pidäkin huoli, etten enää ikinä näe sinua Payonissa." Mustahaltija nauroi pitkään toiselle ja näytti pussia. "Tämänkö haluat?" hän kysyi saadessaan naurunsa tukahdettua.

Hän katsoi toista totisena ja sanoi: "Vain kuolleen ruumiini yli..." Lilian oli saanut rohkeutta taistelun edetessä sillä hän oli hetken näyttänyt pystyvänsä jopa voittaa toisen. Rohkeus virtasi hänen jäsenissään ja hän nousi ylös. Nainen heilui hieman jotta vaatteista lähtisi suurin vesi jonka jälkeen astui muutaman askeleen taaksepäin. "Jatketaanko?" Lilian nauroi ja valmistautui toisen mahdolliseen hyökkäykseen. Hän heitti vielä pussin taaksensa jotta yöhaltijan oli pakko mennä hänen ohitsensa jotta saisi pussin.

Mustahaltia repesi nauruun, jolle ei näyttänyt löytyvän loppua. Pitikö toinen häntä pilakkanaan?
"Tämänkö haluat?" toinen sai viimeinkin sanotuksi naurunsa jälkeen. heti perään hän silti lisäsi: "Vain kuolleen ruumiini yli". Yökukka kohautti olkiaan ja nappasi kirveensä maasta. Hän oli kieltämättä viime aikoina saanut taipella ja rähinöidä kovin monen hepun kanssa, joten tämähän ei ollut poikkeus. Voisihan hän jatkaa kyseistä taistoa viimeiseen veripisaraan. Olisikin mielenkiintoista olla vampyyri.. Voisi iskeä toiselta tajun ja litkiä tämän viimeinenkin veripisara sisäänsä saaden täten tyydytystä janoon, jolle ei näkynyt loppua.

Yökukka suoristi selkänsä.
"Selvä. Päätetään tämä sitten tahtonne mukaan". Ennen kuin toinen ehti tehdä mitään, Yökukka heitti kirveensä toisen haaruksia kohden. Kova kirves leikkasi viittaan ammottavan aukon. Mutta nyt hänellä ei enää ollut asetta. Vesiköysi tuskin enää onnistuisi. Mitä seuraavaksi? Pyyhkeet olivat loppuneet hänen puoleltaan.
"Tiedätkös, mutta olen edelleenkin sitä mieltä, että sinun tulisi olla makaamassa sängyssä rakastajasi kanssa. Tiedätkö edes, kuinka pitkä hänen.. nakkinsa.. on?" Yökukka alkoi latelemaan hävyttömyyksiä, jotka todellakin olivat hänen erikoisalaansa.
Se oli hyvin usein mainio keino nujertaa toisen mieli. Mutta Lilianista tämä ei ollut varma. Äsken kun hän oli yrittänyt samaa, ei nainen ollut lannistunut. Tuntui, että hän olisi saanut vain lisää voimaa. Mutta ehkäpä tällä kertaa häntä onnistaisi?

//Pieni autohitti sitten sallittu. Ok? .DD//

//En ymmärrä mistä se mekko tuli mutta voihan se olla näinkin Silmäpuolisorto ja juu pieni autohit sallittu ^^//

Yöhaltija heitti kirveen Liliania päin ja kirves lensi tehden hänen mekkoonsa ammottavan aukon. Hän katsoi hetken aukkoa ja ihmetteli tätä tekoa. "Tiedätkös, mutta olen edelleenkin sitä mieltä, että sinun tulisi olla makaamassa sängyssä rakastajasi kanssa. Tiedätkö edes, kuinka pitkä hänen.. nakkinsa.. on?" Yöhaltija heitti ja yritti selvästi häiritä häntä jotta keskittyminen herpaantuisi.

"Jos olet sitä mieltä ei voi mitään...ja tiedän ihan hyvin kuinka pitkä se on...pitempi kuin monen muun jonka olen tavannut" hän sanoi hieman tylsistyneesti ja katsoi omaa tikariaan joka oli hänen jalkansa vieressä. Mustahaltija nosti sen ja pyöritteli sitä hetken käsissään. "En tiedä miksi heitit tuon mutta parempi se on minulle..." Lilian sanoi ja potkaisi kirveen kauemmas taakseen. Hän peilasi itseään tikarista samalla pitäen silmällä ettei toinen hyökännyt. Mustahaltija käveli hiljaa yöhaltijaa päin ja nosti kasvonsa katsomaan suoraan toista. "Minun nimeni on Lilian...Muista se...ikuisesti" hän sanoi ja syöksyi päin yöhaltijaa suoraan toisen vatsaan kaataen hänet ja yrittäen lyödä maassa makaavaa haltijaa tikarillaan.

//Apua, sorisorisorisorisori, mun piti kirjoittaa viitta -.- Mistä helkutista minä sen mekon vetäisin o.O Hyvä minä... Mitä seuraavaksi? Korjaan asian, jäi vaivaamaan.. Tarkoitin pitkää tummaa viittaa .p//

"Jos olet sitä mieltä ei voi mitään...ja tiedän ihan hyvin kuinka pitkä se on...pitempi kuin monen muun jonka olen tavannut" nainen murahti ja potkaisi kirveen jalallaan pois päin. Yökukka vain kohautti olkiaan välinpitämättömästi. Yleensä naiset suuttuivat, jos heiltä alettiin kysellä tälläisiä asioita.

Alunperin hänen tarkoituksensa oli ollut se, että hän leikkaisi toiselta jalan irti. Mutta toisen onnekseen se oli halkaissut vain viitan. Mustahaltia oli häntä huomattavasti voimakkaampi, mikä saattaisi kostautua tappelussa ilman asetta. Kyllähän hänkin toki oli vahva ja voimakas, mutta ei hänellä ollut saumoja lihaksikkaalle nuorelle naiselle.

Samassa hänen pahin pelkonsa tapahtui.
"Minun nimeni on Lilian...Muista se...ikuisesti", mustahaltia ryntäsi häntä kohden kaataen Yökukan selälleen maahan. Yöhaltia saattoi haistaa naisen hengityksen ja nähdä tämän kalpeat kasvot vihaisine silmineen. Yökukka yritti potkia mustahaltiaa aikeenaan kaapata mahdollisesti taskusta putoava rahapussi. Turhaan. Se oli jossakin niin syvällä taskussa, ettei mitä saanut jaloilla. Mustahaltia alkoi huitoa tikarillaan voimakkaasti. Yksi heilautus teki ikävää jälkeä Yöhaltijan olkapäähän. Hän huudahti kivusta, mutta ei se mitään. Hän kostaisi vielä takaisin.

Yökukka vetäisi maahan pudonneen ympärin käsiinsä ja työnsi miehentoisen pään ämpärin sisään. Kovin hulvattomalta hän näyttikin heiluessaan punainen ämpäri päässään. Yökukka nauroi pahansuovasti ja potkaisi toista polviin toivoen, että isku kaataisi hänet maahan.

//Jatketaan siis edittaamalla näit?//

Lilian mietti mitä oikein oli tekemässä hyökätessään toisen kimppuun. Tämä olisi paha virhe jos toisella olisi jokin ase jolla voisi tappaa olisi hän kuollut melkein samantien kun olisi yöhaltijan kimpussa. Mustahaltijan onneksi yöhaltijalla ei näyttänyt olevan mitään ja hetken sekoilun jälkeen sai hän haavankin yöhaltijan olkapäähän. Hän ehti jo hymyillä hetken mutta huomasi pian päänsä olevan ämpärin sisällä ja toisen potkaisevan häntä polveen jonka seurauksena hän kaatui toiselle polvelleen nojaten. Lilian työnsi ämpärin pois päästään samalla heittäen sen kohti toisen ruumista.

Ämpäri lensi yöhaltijaa käteen ja Lilian yritti kampata jalallaan yöhaltijaa mutta se jäi vain yritykseksi sillä nainen oli liian kaukana jotta isku olisi osunut. Hän nousi ylös ja valmistautui jälleen hyökkäykseen jos jotakin tulisi vielä käymään. Nainen selasi huonetta katseellaan etsien kummankin asetta. Kirves oli hänen takanaan ja tikari hänen jalkojensa alla kun oli kerran kädestä pudonnut. Lilian nosti tikarin käteensä jälleen ja katsoi mitä toinen teki. Voisiko hän edes voittaa tämän? Mustahaltija mielummin yrittäisi paeta heti tilaisuuden tullen. Hän käveli muutaman askeleen taaksepäin ottaen kirveen vapaaseen käteensä vaikka se olikin yllättävän painava. Lilian päätti yrittää paeta paikalta mahdollisimman nopeasti ja heitti kirveen kohti yöhaltijaa ja juoksi kohti ovea tai oikeastaan aukkoa jossa oli ollut ennen ovi.

//EDIT//

Yökukka katseli, kuinka nainen otti ämpärin päästään. Vihaisesti hän viskasi sen kohti orpoa, aseetonta Yöhaltiaa. Hän ehti juuri nostaa jalkansa tielle, jotta ämpäri pujahti siihen. Yökukka naurahti kuivasti, tuoko oli mustahaltian mahtava heitto!? Hän nosti ämpärin jalastaan ja laski sen maahan vierelleen. Heti seuraavaksi hän ryhtyi katselemaan ympärilleen, apuvälineitä ei enää ollut lähettyvillä. Kaikki pyyhkeet oli pudotettu märälle saippuavesiselle lattialle. Niistä ei olisi enää hyötyä. Tai ehkäpä olisikin..

Mustahaltia nosti käsiinsä tikarinsa ja lähti juoksuun kohti ovea. Yökukka mietti kuumeisesti, miten saisi oven lukitettua. Ovessa oli lukko, sen voisi kenties jäädyttää niin, ettei se toimisi. Nopeasti hän kohotti kätensä ja jäädytti lukon. Mainio idea kerrassaan. Mustahaltia ei päässyt ulos, seuraavana vuorossa olivat pyyhkeet. Yökukka nosti maasta kaksi märkää pyyhettä ja heitti se päin toista. Nappiosuma. Toinen pyyhkeistä kierähti mustahaltian jalkojen ympärille, toinen lensi huti.

Hetken katseltuaan tilannetta Yökukka vilkaisi jalkoihinsa, tuntui kuin vesi nousisi jatkuvasti. Kuului lorina tuossa lyhyessä hiljaisuudessa. Hän kääntyi ympäri nähdäkseen putken, joka vuoti vettä rajusti. Vesi ylsi häntä jo polviin asti, mitä voisi tehdä? Hän ei heti ovilukon lumoamisen jälkeen voisi tukkia putkea, hänen voimansa eivät riittäneet kaikkeen. Niidenkin tuli välillä "latautua". Putkesta lähti tulemaan muistakin kohdista vettä. Yöhaltia säntäsi ovelle ja yritti alkaa pyörittelemään nuppia. Ei. Se oli totisestikin jäässä.

//hmm...nyt olen täysin pihalla xD Lilian on nainen...Onnistuit sekottamaan mut täysin...Se on jo taitavaa .O

https://valhalla.palstani.com/naishahmot-f32/lilian-jodie-wendi-lucinda-jadentytar-t910.htm
//

EDIToin rooliksi.

//siinä on vain se että tuosta on vaikea jatkaa kun hahmoni on mies ^^' mutta katotaan mitä tulee xD//

EDIToin rooliksi.

//tuossa on kyllä vieläkin miehen mädäntyneestä hengityksestä ja muusta >.< (sori olen tällainen nipottaja xD)//