Päitä kepinpäissä.

// Casmiraa odottelisin täääänne päin. //

Ilma oli usvainen, tuskin viidennettä metriä kauemmaksi näki. Aurinko ei paistanut, oli täysikuu. Puut seisoivat paikoillaan muodostaen pelottavia varjoja maahan ja näyttivät myös eläviltä. Tuuli ulvoi niiden oksissa ja satunnaiset ohuet pilvet peittivät välillä kuun kirkkauden jolloin kuukaan ei edes valaissut tätä maata. Missään ei näkynyt ketään, jostain kaukaa kuului kuitenkin ihmissusien ulvontaa.

Tämä ei pelottanut yksinkulkijaa, Elienóraa. Tämä tyttö huokui jo itsekkin pahuutta tähän öiseen elämään. Tyttö käveli reippain askelin peiden ohi taitavasti väistellen. Matka oli uuvuttanut jo Elienóran. Tämä oli kävellyt jo pitkän matkan kiroillen isäänsä. Jälleen tuo oli käynyt tyttöön kiinni ja Elienóra oli saanut mukavan mustelman silmäänsä. Naisen käsi hielahti satunnaisesti lyömään viikatteella ylipitkää ruohoa edestään raivaten tietä itselleen. Elienóra oli hyvin ärtynyt, eikä tahtonut missään tapauksessa törmätä nyt kehenkään, jos olisi törmännyt tuo saisi niellä tytön rasistiset sanat tai sitten tämä johtaisi pieneen taisteluun..

Elienóra potki lehtikasoja edestään, niitäkin oli jo liikaa. Puistoa ei oltu hoidettu sitten sodan alkamisen, sillekkin tyttö omisti pari kirosanaa ja jatkoi matkaa kunnes saapui pitkän tuolin luokse. Tämä istahti siihen huokaisten ja loi katseensa taivaisiin rukoillen hetken mielessään sodanjumalaa. Pian kuitenkin jostain alkoi kuulua ääniä.. Tyttö havahtui niistä ja tarttui paremmin kiinni viikatteensa nousten ylös. Jonkin näköinen mies, ilmeisesti vaani, lähti kävelemään häntä kohti uhkaavan näköisenä kirveskädessä. Tyttö otti samantien taisteluasentonsa katsoen tuota miestä pistävästi. Mies ei ollut mikään laiha eikä pitkä, Elienóra naurahti sille hymähtäen.
" Eikö äitisi ole opettanut, ettei pimeällä kuulu kävellä yksin? " Mies sanoi Elienóralle ja pysähtyi tuosta viitisenmetrin päähän, niin että tuon juuri näki usvanlävitse.
" No eikö sinun kannattaisi pitää suuta soukeammalla, läski? Saatat pian hengästyä. " Tyttö sanoi tuolle vastaan naurahtaen ja pian tämän viikate jo heilahtikin miestä kohti. Mies torjui Elienóran iskun melko helposti vastaiskulla, mutta tyttö oli liian ketterä tuolle ja Elienóra porkaisi kirveen tuon kädestä ja siitä sitten potkaisi nopeasti miehen kumoon painaen viikatteensa tuon kaulalle.
" Viimeisiä sanoja, mammanpoika? " Tyttö virnisti tuolle, kun huomasi kyynelten kohoavan miehen silmiin.
" Älä tapa minua ole kiltti! Minulla on kaksilasta ja vaimo elätettävänä! ARMOA! " Mies aneli, Elienóra vain tuhahti tuohon.
" Olisit miettinyt sitä kun tulit tielleni. " Kylmät sanat iskivät päin miehen kasvoja ja pien tuo menetti päänsä. Elienóra hakkasi pään kepinpäähän ja kepin maahan. Niin hän teki aina tappamilleen uhreille, ehkä siksi, että muut näkisivät sodan tuloksen. Tyttö meni istumaan takaisin tuolille ensin puhdistettuaan viikatteensa miehen vaatteisiin. Elienórasta tuntui kuitenkin, ettei hän ollut vieläkään yksin..

Oli saapunut se aika yöstä, milloin kukaan järkevistä ihmisistä ei menisi ulos. Ellei olisi murhaaja, taikka jotain muuta vastaavaa. Joidénkin olisi kuitenkin pakko liikkua siellä, jos ei ole muita vaihtoehtoja. Yksi niistä joka kuuluu tähän ryhmään, on Meg. Hän oli vain matkalla takaisin laivaan, jossa muut merimiehet odottasivatkin jo häntä. Ilta oli jo pitkällä, liiankin pitkällä. Kuu loisti taivaalla ja koko paikka oli sumuisessa verhossa. Meg asteli kadulla, vilkuillen aina välillä pelästyneenä ympärillensä. Hän oli hyvin peloissansa, liikkuuhan hän yksin keskiyöllä. Ja sitähän ei aivan jokainen teekkään vapaaehtoisesti.

Meg piti miekastansa kiinni henkensä edestä, katsellen yhä ympärilleen. Kun jossain rasahti oksakin, tytön pää kääntyi sinne. Hän oli hyvin peloissansa, ja jos joku sattuisi nyt eteen, olisi hän heikoilla. Meg nielaisi ja vilkaisi taivaalla möllöttävää kuuta sivusilmällänsä. Ja kaiken lisäksi ihmissudet ja vamppyyritkin olisivat liikkeellä. Meg yritti hengittää mahdollisimman rauhallisesti, ja hänen täyti koko ajan uskotella itselleen, että kaikki on hyvin. Vaikkei olekkaan. Tyttö tärisi kauttaaltansa ja hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä. Meg kuuli rasahduksen takkansa ja kääntyi sinne. Hänen sydämmensä löi hyvin, hyvin kiivaasti ja hän pelkäsi kuollakseen. Hän haluaisi täältä pois mahdollisimman nopeasti, vaikka heti jos se vain olisi mahdollista. Ikävä kyllä, hänellä ei ollut enään aavistustakaan missä päin laiva olisi... Yhtäkkiä Meg kuuli ääntä jostain läheltä. Hän meni puskan taakse kyyryyn ja katseli äänen suuntaan.

" Eikö äitisi ole opettanut, ettei pimeällä kuulu kävellä yksin? " Ensimmäinen ääni sanoi. Se oli miehen.
" No eikö sinun kannattaisi pitää suuta soukeammalla, läski? Saatat pian hengästyä. " Toinen ääni vastasi. Se oli naisen. Ja sitten seurasi pieni hiljaisuus.
" Viimeisiä sanoja, mammanpoika? " Kuului taas tuo naisen ääni.
" Älä tapa minua ole kiltti! Minulla on kaksilasta ja vaimo elätettävänä! ARMOA! " Huusi miehen ääni.
" Olisit miettinyt sitä kun tulit tielleni. " Vastasi nainen, ja sitten seurasi hiljaisuus, ja joitakin ääniä.

Meg pidäätti henhitystään ja istui aivan äänettömästi puskassa. Tuo nainen saattoi olla vaarallinen, taikka tuo nainen olikin vaarallinen.
Siitä Meg olisi hyvin varma. Hän vilkaisi äänien suuntaan, mutta käänsi pian päänsä pois.

Tyttö tuijotti lasittunein silmin pimeyteen.. tyhjyyteen aivan hiljaa. Hän kuunteli ympärillä olevien olentojen ääniä hyvin tarkkaan ja yritti erottaa niistä poikkeavatkin äänet, hän halusi tarkalleen tietää ketä lähistöllä oli. Tätä taitoa hän oli kehitellyt opetellessaan taistelemaan, sehän oli melkein perustaito teitää minkälaista vastustajaa oli luvassa. Luonto oli oikeastaan melkein äänetön vain joku satunnainen pöllö huhuili oksalla tai ismissusi ulvoi täyttäkuuta. Tämä ilma oli kuin vampyyreille luotu, niin tyttö ajatteli hiljaa mielessään, hän oli aina ylistänyt kyseistä rotua, hän vihasi keijuja.. Ne olivat niin kilttejä.. Itsestään hän toki oli luonut kamalan mutruhuulen, mutta kyllä hänestä se keijun sydänkin löytyi kun oikein kaivoi syvältä, harvoin se vaan kenelläkään onnistui.

Lopulta Elienóra nousi ylös tuolilta ja tarkkaili ympäristöään paremmin, yksi puskista heilahti hyvin epämääräisesti, siellä oli varmasti joku, pakko.
" Pelkurimaista piiloutua puskaan kuin mikäkin jänis, koskaan ei tiedä koska joku yllättää takaapäin. " Tyttö sanoi ppuskalla oleilijalle tuijottaen tuota tiukasti ja kylmästi heilutellen samalla viikatettaan uhoavasti.

Meg tärisi yhä kauttaaltansa ja puskai heilahti hieman. Neitokainen toisteli päässänsä kirosanoja ja toivoi, ettei tuo nainen huomaisi. Hän olisi jo nyt täysin lirissä, sillä hänellä oli kyllä miekkansa, mutta ei hän tässä kunnossa taistelisi. Meg istui, tai siis yritti istua aivan hiljaa, liikuttamatta niveltäkään. ja siinähän hän ei tietenkään onnistunut. Puska heilui yhä, osittain tuulen heiluttamana - osittain Megin heiluttamana. Meg pidätti hengitystään ja odotti sitä, kun tuo murhaaja reakoitsisi. Ja niin tuo tekikin, hieman ärtyneen kuuloisena.
" Pelkurimaista piiloutua puskaan kuin mikäkin jänis, koskaan ei tiedä koska joku yllättää takaapäin. "
Murhaaja sanoi tiukalla, ja käskevällä äänellä. Meg kuuli äänen ja hänen sydämmensä suorastaan lensi kurkkuun. Hän yritti saada hengityksensä taas tasaantumaan, mutta se oli vaikeaa, kun on aivan hirvittävän peloissansa. Neitonen ei tiennyt enään mitä mahdollisuuksia olisi, joten hän nousi ylös ja käveli esiin. Tyttö heitti miekkansa maahan ja nosti kätensä pystyyn antautumisen merkiksi. Häntä pelotti yhä enemmän kun hän näki naisen. Karmaisevaa.

Nainen oli karmaisevan laiha, ja tämä näytti olevan keiju. naisella oli mustat paksut hiukset. Tämän iho oli miltein valkoinen, mutta muuten nainen on hyvin kaunis. Tällä oli kaunis hame mistä oli revitty helma. Nainen heilutteli viikatetta, mikä näytti hyvin vaaralliselta. Meg vilkaisi naista, ja totesi, että kokonaisuudessa tuo nainen oli hyvin kaunis, ehkäpä häntäkin kauniimpi. meg yritti hengittää hitaasti tuijottaessa naista.
" Tee mitä haluat, mutta älä tapa minua. " Meg änkytti hiljaisella ja pelokkaalla äänellä.

//Anteeksi lyhyys, ei kulje inspis oikein. //

Nainen näytti olevan lievästikkin sanottuna peloissaan, se huvitti Elienóraa.
" Löyhkäät pelolle, tyttö. " Virnistys ilmestyi Elienóran kasvoille.
" Tee mitä haluat, mutta älä tapa minua. " toinen aneli änkyttäen hiljaa, se sai tytön yhä huvittuneemmaksi, hänen teki mieli nauraa täysiä päin naamaa tuolle toiselle, muttei se ollut soveliaista. Viikate pyöri hienosti tytön toisessa kädessä tämän miettiessä mitä naiselle tekisi, ilmeisesti hänelle oltiin annettu vapaasti valta käyttää tyota pelokasta hiirtä hyväkseen jollakin tapaa..
" No kerroppa, hiirulainen. Mitä hyötyä sinusta minulle muka olisi? " Tyttö katsoi tuota kylmästi, tuo toinen näytti miltein halkeavan pelosta, ja pahasti myös muistutti Vaaneja. Siis 'vihollinen'. Vaanithan Calebin tappoivat ja vaaneillehhan Elienóra vannoi kantavansa kostoa ja hävittävänsä noita yksikerrallaan pois maan päältä.
" Niin, mitä hyötyä sinusta minulle muka olisi? " tyttö toisti kysymyksensä, sillä tuo toinen ei näyttänyt vastaavan siihen vieläkään.

// No eihän sinen ollut yhtään lyhyt, munnon aina tälläisiä kamalan pätkiä. :'dd //

Hän ei pystynyt liikkumaan. Meg vain seisoi kädet yläällä odottaen. Tuuli puhalsi hänen naamaansa päin ja usvaa oli joka puolella. Neidin hiukset leijuivat, kuten myös tuon murhaajan. Meg tärisi yhä aivan suunnattomasti ja tuon naisen jäätävä katse sai hänet yhä pelokkaammaksi. Megin miekka makasi maassa ja nainen ei kiinnittänyt siihen paljonkaan huomiota. Tämä vain heilutteli vaarallisesti tuota viikatetta. Meg tuijotti naista tämän sanoessa jotakin.
" No kerroppa, hiirulainen. Mitä hyötyä sinusta minulle muka olisi? " Nainen sanoi ivallisen kuuloisena. Meg ei vastannut mitenkään, vaan hän tärisi kahta kauheammin. " Niin, mitä hyötyä sinusta minulle muka olisi? " Nainen toisti kysymyksen ja Meg yritti keksiä jotakin vastaukseksi.
" E-ei k-k-aa-i mii-tään ( Ei kai mitään.) " Hän änkytti hiljaisella ja pelokkaalla äänellä. Meg hengitti hinkuvasti ja hänen kätensä olivat yhä ylös nostetut. "Saa-nko nyt m-enn-ä? (Saanko nyt mennä? ) " Hän kysyin ja astui askeleen taakseppäin. Miekka pitäisi vain saada jotenkin tuolta maasta mukaan..

//Mullakin tuli lyhyt >.< Ja ethän päästä Megiä vielä lähtee <3 //

Elienóra todellakin nautti tästä tilanteesta jolloin sai jonkun oikeasti pelkäämään itseään. tuo vain änkytti jotain josta tuskin sai edes yhtään sanaa selvää.
"Saa-nko nyt m-enn-ä?" Tyttö kysyi. Elienóra naurahti tuolle ivallisesti.
" Et tietenkään, sinustahan piti olla minulle jotenkin hyötyä, etten tapa sinua. " Elienóra virnisti tuolle kävellen tuon taakse aivan tuohon kinni.
" Ehkä voisit lahjottaa minulle kaikki omaisuutesi jotka ovat mukana.. Tarkoitan myös vaatteitasi. Ehkä niistä saisi hyvin rahaa. " Elienóra kuiskasi tuon korvaan kuulostaen hieman pilkkamaiselta tuota tyttöä kohtaan. Vaikka Elienóra oli jo mielessään päättänyt ettei oikeastaan tytön varusteilla ollut kamalasti arvoa, mutta saisi niistä ehkä jonkin verran lantteja revittyä irti.
" Sitten saat lähteä.. Ehkä. Ellen keksi vielä jotakin lisää käyttötarkoitusta sinulle.. " Tyttö siveli tuon kaulaa pitkillä kynsillään virnistellen itsekseen. Ehkä tuolta saisi hieman verta?

Meg tärisi yhä. Hänen äänensä tuskin oli edes kuulunut murhaajalle asti. Hän vain änkytti kuten pieni pelokas lapsi. Mutta olihan Meg aivan hirvittävän peloissansa. Tämä oli aivan shokissa. Hän nielaisi ja siirsi pelokkaana painoa jalalta toiselle.
" Et tietenkään, sinustahan piti olla minulle jotenkin hyötyä, etten tapa sinua. " Nainen sanoi ja käveli Megin taakse. Meg seisoi aivan liikkumatta, täristen kahta kauheammin.
" Ehkä voisit lahjottaa minulle kaikki omaisuutesi jotka ovat mukana.. Tarkoitan myös vaatteitasi. Ehkä niistä saisi hyvin rahaa. " Nainen jatkoi kylmällä äänellä. Meg vilkaisi vaatteitaan, mitkä olivat yksi paita, rikkinäiset housut ja kengät. Meg nielaisi kuuluvasti, mutta ei tehnyt elettäkään riisuakseen vaatteet. " Sitten saat lähteä.. Ehkä. Ellen keksi vielä jotakin lisää käyttötarkoitusta sinulle.. " Nainen sanoi ja sen jälkeen Meg tunsi tämän kynnet kaulallansa. Hän nielaisi ja pysytteli yhä liikkumatta paikallansa. "Mu-uta sai-iinsiko -j-jo mennä? (Saisinko jo mennä? ) " Hänen onnistui änkyttää. Meg astui hieman sivulle naisen läheltä.

"Mu-uta sai-iinsiko -j-jo mennä?" Tyttö kysyi taas.
" ET, JOHAN MINÄ SANOIN! " Elienóra läimäytti tuota avokämmenellään poskelle. Tyttö käveli tuon ympärillä miettien kaikkia mahdollisia asioita mitä hyötyä tollaisesta ihmisrääpäleestä edes olisi. Tytön astuessa sivummalle Elienóra tarttui tuota käsivarresta ja asetti viikatteensa tuon kaulalle painaen sitä hieman siihen tuntuvasti.
" Jos yritätkin karata pääsikierähtää pois hartijoiden välistä. " Elienóra katsoi kylmästi jälleen tuota. Kulma hampaat saattoivat välkähtää tämän virnistäessä tytölle.
" Vai kuinka..? Tai sitten voisin pitää sinua minun veripankkinani.. Saisin verta aina kun tarvitsisin.. Se kuulostaa melko hyvältä.. " Tyttö ajatteli ääneen pelotellakseen toista tyttöä yhä enemmän.

" ET, JOHAN MINÄ SANOIN! " Nainen sanoi ja löi häntä. Meg tunsi iskun poskessansa ja hänen poskellensa vierähti kyynel. Häntä pelotti aivan suunnatomasti kun nainen astetti viikatteensa hänen kaulallensa. Sen kylmä terä viilsi Megin kaulaa. " Jos yritätkin karata pääsi kierähtää pois hartijoiden välistä. " Nainen sanoi ja hymyili ilkeästi. Meg nielaisi taas ja hänen poskellensa tippui jo toinennkin kyynel. Tämä oli aivan liikaa hänelle. Meg näki naisen kulmahampaat ja meinasi pyörtyä. Tämä virnisteli ilkeästi kiertäen ympyrää hänen ympärillänsä.
" Vai kuinka..? Tai sitten voisin pitää sinua minun veripankkinani.. Saisin verta aina kun tarvitsisin.. Se kuulostaa melko hyvältä.. " Nainen sanoi. Meg henkäisi ja katseli tätä. Häntä pelotti aivan tuhottomasti. Nainen vain virnuili pelotellakseen häntä lisää. " Mi-mitä j-jos läh-tii-tisin v-vain? (Mitä jos lähtisin vain? ) " Hän änkytti yrittäen yhä päästä pois tästä tilanteesta. Meg henkäisi taas pelokkaasti. Tuuli puhalsi tämän kasvoja päin ikävästi ja sumu ympäröi heitä ihottavasti.

" Sinä et lähde mihinkään! Oletko tyhmä?! " Tyttö löituota vielä uudestaan, nyt toiselle poskelle.
" Vai tahdotko viikatteeni sijasta tuntea hampaani kaulallasi? " Elienora virnisti tuolle lipaisten huuliaan ja tuo tyttö saattoi nahdä kuinka tämän tytön hampaat kasvoivat silmissä ja silmät muuttuivat punaisiksi. Tyttö kumartui kohti toisen kaulaa nuolasten sitä ja saattaen myös raapasten sitä hieman kulmahampaillaan.

" Sinä et lähde mihinkään! Oletko tyhmä?! " Nainen sanoi ja löi häntä uudestaan.
" Vai tahdotko viikatteeni sijasta tuntea hampaani kaulallasi? " nainen sanoi ja Meg näki tämän punaiset silmät, ja kuinka tuon hampaat kasvoivat silmissä. Meg tunsi kuinka tämän hampaat koskivat kaulaa ja raapaisivat siihen pienen naarmun. Meg tärisi ja astui ison askeleen pois tuon verenimijän lähettyviltä. Hän kuitenkin katui tuota askelta jo etukäteen.

Elienóran käsi tarttui tuon tytön kauluksesta ja veti lähelleen.
" Ai tahdot sinä leikkiä hieman kanssani? " Elienóran kylmä ääni pulppusi tämän huulilta ja lopulta tämän huulet koskettivat toisen huulia. Ei suudellakseen vaan Elienóra puraisi tuon huuleen haavan alkaen maistelemaan tuon verta tytön huulesta.
" Hm.. Oletkin melko maukkaan makuinen.. " Elienóra virnisti ja tämän viikatteen terä oli painettuna nytten tuon tytön selkää vasten, eli toisin sanoen.. jos tuo tyttö liikkuisi nytten, viikatteen terä lävistäisi varmasti tuon selän.

Tuo nainen vain repi Megin takaisin viereensä. Meg tärisi kun kuuli tuon äänen.
" Ai tahdot sinä leikkiä hieman kanssani? " Tämä sanoi ja puraisi häntä huulesta. Meg tunsi piston siinä, ja tuo nainen imi verta huulesta. Onkohan tuo nainen vamppyyri?, Hän ajatteli hädissänsä kun nainen taas sanoi jotakin. " Hm.. Oletkin melko maukkaan makuinen.. " Nainen sanoi ja virnuili hänelle ilkeästi. Meg tunsi viikatteen selässänsä. Tämä oli hänen mielestänsä väärin kun viattomia ihmisiä yritetään tappaa. "Minä en halua leikkiä kanssasi, vaan haluan pois täältä. " Hän tiuskaisi tuolle verenimijälle vihaisena. Tietämättä itsekkään mistä oli saanut moisen rohkeuden sanoa tuon. Sumu oli yhä synkkää heidän ympärillään. Meg vilkaisi maahan ja näki siinä kepin, ja kepin päässä pään. Tyttö kiljaisi hysteerisesti, ja liikahti hieman. Mutta heti kun liikkui edes hieman, hän tunsi viikatteen yhä selässänsä.


//TÖNKKÖÄ//

Tuo tyttö tosiaankin pelkäsi Elienóraa, muttei tyttö jaksanut välittää moisesta, miksi hän edes jaksoi leikkiä moisen kakaran kanssa? Tyttö tönäisi tuon toisen puuta vasten asettaen viikatteensa tuon kaulaa vasten ja katsoen tuota toista vaarallisesti suoraan silmiin.
" Sinä et sitten ole nähnyt yhtään mitään täälä. Olit vain tavallisellä kävelylenkillä eikä mitään erikoista tapahtunut. TULIKO SELVÄKSI?! " Elienóra huusi tuolle päin naamaa, hän ei halunnut että tämä kohtaus leviäisi tuntemattomien tai tuttujen korviin, häntä saatettaisiin alkaa vainota vampyyrimaisuutensa takia ja saisi varmaan myön vampyyrin metsästäjät kimppuunsa, sitä tyttö ei halunnut. Hän ei halunnut kuolla todellakaan vielä.

Nyt tuo vamppyyri tönäisi hänet kovakouraisesti puuta vasten asettaen viikatteen hänen kaulallensa.
" Sinä et sitten ole nähnyt yhtään mitään täälä. Olit vain tavallisellä kävelylenkillä eikä mitään erikoista tapahtunut. TULIKO SELVÄKSI?! " Tuo nainen huusi päin hänen naamaansa.
"Kyllä, se tuli erittäin selväksi. " Meg sanoi ja nielaisi. Hän vain haluaisi lähteä täältä. Mutta toisaalta olihan hänen jollekulle kerrotava. Tyttö nielaisi taas ja katsahti maassa makaavaa miekkaansa. Ennekuin hän lähtisi, tuo miekka olisi saatava mukaan.

Tyttö vilkaisi samaan suuntaan minne toinenkin vilkaisi, alas, miekkaan.
" Se on nyt minun. " Elienóra totesi ja nosti miekan maasta tunkien sen vyönsä alle ja päästi tuon tytön vapaaksi lähtien kävelemään kohti penkkiä tutkien samalla tuon miekkaa, melko rihkamaa mutta sai tuosta jotakin voittoa vielä..

Nainenkin oli vilkaissut hänen miekkaansa, ilkeästi hymyillen.
"Se on nyt minun." Tämä sanoi ja päästi Megin menemään. Meg huokaisi tuntien kun viikate poistui hänen kaulaltansa. Tuo nainen tunki miekan vyönsä alle ja lähti kävelemään kohti penkkiä. Meg astui tätä kohti yrittäen keksiä jotakin sanottavaa.
"Hei, odota!" Hän aloitti. "Annan sinulle kaikki rahaní jos annat sen takaisin!" Hän huusi ja asteli naisen perään.

Tyttö kohotti tuolle kulmaansa kun tuo toinen sanoi antavansa kaikki rahansa miekkaa vastaan.
" Ai, onko sinulla rahaakin? Riippuu kyllä hieman paljon sitä sinulla on. " Elienóra sanoi katsoen tyhjällä ilmeellä toista ja siirsi painonsa toiselle jalalle ja oikeankäden missä miekka ei ollut lantiolleen nojaten vasemmalla kädellä miekkaan.
" Enkä tahdo mitään kolikon rippeitä sitten. "

" Ai, onko sinulla rahaakin? Riippuu kyllä hieman paljon sitä sinulla on. "
Nainen sanoi ja katseli häntä hieman arvioivasti. Meg nielaisi hermostuneesti ja astui askeleen naista kohti.
"Minulla on jonkin verran." Meg sanoi ja katseli naista. " Enkä tahdo mitään kolikon rippeitä sitten. " Nainen vielä tarkensi.
Meg otti taskustansa rahansa ja alkoi laskea niitä. "Minulla on viisi kultakolikkoa, kolme hopeakolikkoa ja kuusi pronssi kolikkoa."
Hän sanoi. "Riittävätkö ne?" Hän vielä jatkoi toivovaan sävyyn.

Elienóra katsoi kolikoita harkitsevasti miettien, hyvällä säkällä hän tosiaan voisi saada miekasta tuon määrän kolikoita tuplana.
" Eipä taida riittäää.. En tullut tekemään kauppaa kanssasi. Miekka on nyt minun ja pysyy. Saat mennä laputtamaan jo. Nopeasti, muutan pian mieleni. " Elienóra sanoi uhkaavaan ääneen ja lähti kävelemään pois päin miekka olallaan hiljain askelin.

Meg katseli naista toiveekkaana ja peloissansa. Hänen olisi pakko saada tuo miekka takaisin.
Nainen näytti miettivän, kunnes sanoi vastauksen suoraan töykeästi.
"Eipä taida riittäää.. En tullut tekemään kauppaa kanssasi. Miekka on nyt minun ja pysyy. Saat mennä laputtamaan jo. Nopeasti, muutan pian mieleni. " Nainen sanoi ja lähti kävelemään poi. Meg kiroili mielessänsä ja lähti juoksemaan perään.
" SE MIEKKA ON MINUN! " Hän lopulta karjui vihaisena naiselle. Ja se miekka oli hänelle hyvin tärkeä. Hän ei vielä aikonut luopua siitä, ei vielä.

Tyttö katsoi toisen karjuntaa, tuohan vaikutti jo vahvasti melipuolelta. Elienóran kasvoille levisi sarkastinen hymy ja tämä alkoi heittelemään miekkaa huvittuneenakädestä toiseen.
" Oli.. Se on nyt minun, sinähän sanoit antavasi mitä vain että pääsisit juoksemaan mammas helmoihin. " Tyttö sanoi nauraen ivallisesti, mutta sääli tyttöä sen verran että heitti miekan täysiä puuta vasten niin että se upposi sen runkoon puoliksi. Nyt sitä ei saataisi siitä enään millään.

//Heippa, anteeksi että häiritsemme peliänne. Olemme tiukentaneet säännöksiämme, ks. https://valhalla.palstani.com/peli-info-f26/tiukentuneet-saannokset-t988.htm#12073

Täten ilmoitamme, että olemme havainneet peliviestinne olevan liian lyhyitä. (Sekä uusissa, että vanhoissa säännöissämme on ilmoitettu että peliviestien kuuluu olla vähintään vastauslaatikon täyttävä(ei pikavastauslaatikko).)
Kehoitamme teitä pidentämään peliviestejänne. Jos emme havaitse peliviestejenne pituudessa muutoksia, puutumme asiaan uudemman kerran.

Peliviesteihinne saatte lisää pituutta lisäämällä kuvailua hahmojenne ajatuksista, ympäristöstä ja tunnelmasta jne.
Ei ole tarkoitus, että peliviestejä ruvetaan pidentämään ylimääräisillä välilyönneillä, yms fuskauksella, sellaista emme ole kuitenkaan huomanneet vielä tapahtuvan.
Ei ole pakko vastailla peleihin esim. kerran tunnissa, mielummin niin että käyttää vastaukseen ja sen hiomiseen, pidentämiseen jne enemmän aikaa.

Lisäksi haluamme ilmoittaa, että Valhallassa kirjoitetaan kirjakielellä, ei puhekieltä siis kiitos. (Erityisesti Vertsuh)

Kiitos ajastanne. Tarkoituksemme ei ollut luokata tai muuta vastaavaa, haluamme vain että uusia sääntöjä noudatetaan ja valhallan taso nousee. //

-Aida & Carmi

Miten tuo murhaaja saattoikin pysyä tyynenä tällaisissa tilanteissa? Meg huokaisi ja käänsi katseensa vihaisena pois naisesta. Pian hän kuitenkin käänsi sen takaisin. Nainen vain heitteli miekkaa ilkeästi kädessänsä. meg huokaisi ja astui askeleen lähemmäksi tätä. " Oli.. Se on nyt minun, sinähän sanoit antavasi mitä vain että pääsisit juoksemaan mammas helmoihin. " Murhaaja sanoi ja nauroi. Meg muristi huuliaan yhteen. "Voisin juostakkin mammani helmoihin, jos edes tietäisin elääkö tämä." Meg sanoi ja näki kuinka murhaaja heitti hänen miekkansa päin puuta. se lensi ilman halki, ja lopulta jäí puuhun kiinni. meg kiroili mielessänsä. "Kiitos todella paljon." Hän huusi naiselle ja lähti kävelemään puuta kohti. Meg saapui puun kohdalle käveltyään hetken. Tyttö tarttui kaksin käsin miekkaan ja rupesi repimään sitä irti. Hän kiroili mielessänsä ja ei tajunnut sitä, miten tuo murhaaja pystyikin heittämään sen niin kovaa, ja tarkasti puuta kohti. Yhtäkkiä Meg tuli ajatelleksi sitä, minne tuo murhaaja on nyt mennyt. Hän riuhtaisi vielä kerran miekkaa puusta, tuloksetta. Sitten hän kääntyi.