Viimeiset minuutit ennen kuolemaa.

// Kittyhiä odottelisin sinisiiven kera. :'33 //

Elenor tämä kaunis vampyyrianimaagi joka oli tullut tapaamaan Sinisiipeä kun joskus olivat niin puhuneet. Nyt tämä istui rennon näköisenä kujan suulla. Heidän piti valita paikka tarkasti, mahdollisten välikommelluksien takia. Nainen terotteli miekkaansa hyvin tylsistyneen näköisenä, hänen häntänsä kieppui levottomana maata pitkin tehden siihen eriskummallisia kuvioita. Sinisiipi ei ollut vielä tullut, mutta kyllä Elenor ymmärsi sen. Olihan tuo Valtiatar ja varmasti kiireitä tuolla myös oli. Olihan sotakin jo melkopitkällä ja jos nainen nyt juoruista oli jotain saanut irti revittyä, niin sotasuunnitelmiakin pohdittiin juuri. Elenor huokaisi ja katsoi iltaiselle taivaalle. Aurinko oli juuri laskeutumassa horisontin taakse ja sai taivaan kauniisiin väreihin. Niin kuin viimeksi hänen ja sinisiiven istuessa satamassa katsellen silloin vain auringon nousua. Hymy kävi naisen kasvoilla, niin sinisiipi oli hänen paras ystävänsä jolle hän saattoi kertoa kaikki huolensa. Hän myös puolustaisi tuota henkeen ja vereensä, eikä unohtaisi tuota vaikka sota ajaisi heidät erilleen. Sinisiipi säilyisi aina hänen sydämmessään, ei koskaan katoaisi.

Sinisiipi asteli reippain askelin yömyöhään kohti Mirmiriä. Se oli ollut heidän ensimmäisen tapaamispaikkansa, tosin siellä Sinisiipi oli melkein saanut surmansa. Onneksi ei, kiitos Mimirin parantavan veden.

Täysikuu hohteli taivaalla, kuten kuukausi sitten, kun he olivat tavanneet. Heti tämän jälkeen hänellä olisi keskusteluja sotasuunnitelmista, tapaaminen ei voinut kestää kovinkaan kauaa. Todenenäköisesti halattaisiin, kerrottaisiin kuulumiset ja erottaisiin. Sinisiiven pitäisi palata myöhemmin hakemaan luotettavalta herralta Fesalierin aivaimet samasta paikkaa.

Siellä hän seisoi, Elenor, tuo vampyyri. Niin kauniisti hän istuskeli lähteen reunalla miekkaansa silitellen ja kiillottaen hameenhelmaansa. Sinisiipi yritti vilkuttaa kaukaa, mutta Elenor ei huomannut kyykistellessään miekkansa yllä.

Viimein Elenorin vierellä Sinisiipi avasi suunsa.
"Hei", hän sanoi hiljaa ja hymyili onnellisesti. Hymy ei jälleenkään muistuttanut mitenkään kaunista, mutta harjoittelu oli tehnyt terää eikä se näyttänyt enää niin robottimaiselta.
"Pyysin tapaamista", Sinisiipi hymyili, "koska tarvitsisin jonkinlaisen henkivartian. Valtia Shûi ehdotti, jospa hankkisin sellaisen itselleni. Tehtävä nyt on helppo, saat kuljeksia kanssani katuja pitkin. Lupaan, että yhtään kunnon taistelua ei tule."

Jos tarkkoja oltaisiin, seuraava taistelu saapuisi hyvin pian heidän kohdalleen.. jopa hyvin, hyvin tuhoisana..

// Ollaan kyllä kujan suulla. :'D //

"Hei" Kuului Elenorin takaa, sinisiiven suusta. Nainen nousi nopeasti ylös ja rutisti sinisiipeä.
" SINISIIPI! Pitkästä aikaa! " Naisen kasvoja koristi todellakin kaunis hymy, tämä oli niin iloinen tavatessaan jälleen tämän hyvän yhtävänsä.
"Pyysin tapaamista", Sinisiipi hymyili, "koska tarvitsisin jonkinlaisen henkivartian. Valtia Shûi ehdotti, jospa hankkisin sellaisen itselleni. Tehtävä nyt on helppo, saat kuljeksia kanssani katuja pitkin. Lupaan, että yhtään kunnon taistelua ei tule." Sinisiipi jatkoi. Elenorin hymy häipyi hetkeksi kasvoilta, mutta palasi hyvin nopeasti takaisi.
" Tietenkin rupean henkivartijaksesi! Lupaan suojella sinua kaikelta, koska tahansa, missä vain! " Elenor hymyili tuolle yhä onnellisen näköisenä.

Jostain kujalta kuului pahan enteistä melua, joku oli tulossa raskain askelin. Tumma hahmo pysähtyi heistä parinmetrin päähän käressään terävän näköinen taistelu kirves. Elenor vetäisi miekkansa kuin automaattisesti tupestaan osottaen sillä tulijaa.
" En suosittele. " Elenorin ääni oli kylmä ja tuo katsoi tulijaa tuimasti, vihdoin tuo astui pimennosta. Tulija oli mies, tuolla oli rääsyiset vaatteet ja tuo oli rodultaan muutenkin varmaan ihan tavallinen ihminen. Mies kohotti kirvestään ja lähti juoksemaan kohti sinisiipeä, nopeasti Elenor potkasi miestä kylkeen niin, että tuo horjahti sivulle päin ja katsoi nyt tuimasti Elenoria. Kevyin askelin nainen lähti kävelemään tuota kohti pitkä miekka tanassa, kuitenkin nainen oli liian hidas. Pian kirves lensi häntä kohti ja upposi tämän rintakehään, veri purskahti Elenorin huulien välistä. Nainen katsoi järkyttyneenä kirvestä joka törrötti tämän rinnasta, nainen keräsi viimeiset voiman rippeensä, repäisi kirveen irti ja heitti sen Frispii mäisesti kohti miestä. Kirveen terä katkaisi tuon pään. Miehen elämä oli nopeasti ohi.

Elenor lättäsi kätensä rinnalleen ja tipahti ensin polvilteen ja sitten maahan selälteen. Silmät muljahtivat hieman, hän oli yhä elossa mutta heikosti, tämä kipu joka viilsi hänen ruumistaan oli tuskaisa, nämä olivat Elenorin viimeisiä minuutteja ennen kuolemaa.
" Si-sinisiipi, minä lupasin suojella sinua hen-henkeen ja vereen.. Pidä huoli itsestäsi. Olet minulle rakas." Nainen katsoi Sinisiipeä surullisena, kyynel vierähti tämän poskelle. Nämä olivat naisen viimeiset sanat. Silmät alkoivat lasittua pikkuhiljaa ja elämä paeta ruumiista, yhä nainen sinnitteli vielä, kunnes ei enään jaksanut ja päästi sielunsa menemään. Hän sai rauhan.
Nainen astui valoon, paratiisin ikuisuuteen.

// Kiitos pelistä. ;'> //

Sinisiipi perääntyi kauhusta nähdessään kirvesmiehen tulevan häntä kohden. Alkoi hillitön taistelu, miten mies oli saattanut ilmaantua tänne?! Sinisiipi hypähti taaksepäin ja yritti huutaa Elenoria juoksemaan karkuun. Ei.
Tämä ei kuullut. Nainen taisteli voimakkaasti, kunnes kirves lennähti hänen rintaansa. Sinisiiven suusta pääsi kiljaisu ja täni lähti juoksuun kohti kuolevaa ystäväänsä.

Elenor irrotti kirveen rinnastaan ja heitti sen öykkäriä kohti katkaisten tämän kaulan. Mies lysähti maahan, samoin Elenor. Naisen suusta vuosi verta pitkänä norona maahan naisen ruumiin vierelle muodostaen suurta verilammikkoa.

Sinisiipi tarttui vampyyrin äkillisesti kylmentyneeseen käteen ja suukotti sitä kolmesti.
" Si-sinisiipi, minä lupasin suojella sinua hen-henkeen ja vereen.. Pidä huoli itsestäsi. Olet minulle rakas." Elenor henkäisi viimeisen kerran ja lysähti elottomana maahan. Sinisiiven silmistä valui tuskan ja ikävän kyyneliä, miksi kaikki oli tapahtunut niin nopeasti..
"EI, en jätä sinua!" Sinisiipi huusi ja nosti Elenorin pään syliinsä. Hänen ensimmäinen ja ainoa ystävänsä - oli poissa.
Sinisiipi silitti naisen päätä ja rukoili, että tämä palaisi takaisin henkiin.

Sitten hän keksi! Nopeasti hän juoksi Mimirin lähteelle, imaisi suuhunsa vettä ja juoksi takaisin Elenorin luokse. Hitaasti naisen suu avautui Sinisiiven toimesta. Keijuneito avasi suunsa Elenorin suun yllä niin, että vedet valahtivat naisen elottomaan suuhun. Mitään ei tapahtunut. Vedet jäivät lillumaan naisen suuhun. Sinisiiven silmät sumentuivat kyynelistä ja hän sulki suun murheissaan. Turhaan. Liian myöhään. Jos hän olisi toiminut nopeasti, nainen olisi voinut pelastua.

Ei.. Sinisiipi irrotti sinisen huivinsa silmiensä ympäriltä paljastaen tulenpunaiset ja naarmuttunet silmänsä ystävälleen. Hän laski avatun melko suuren huivin Elenorin haavan ylle.
Hetkessä huivi oli verinen, niin tulipunainen hänen ysätävänsä verestä.

Vihaisena Sinisiipi nousi seisomaan ja asteli päättömän miehen luo. Valtiatar potkaisi miestä niin kovaa kuin jaksoi, että tämän kylkiluista kuului epäilyttävä naksahdus. Mitä väliä!
Sinisiipi potkaisi uudestaan ja katsahti vielä Elenoriin. "Minäkin rakastin sinua. Lepää rauhassa", Sinisiipi sanoi lähetti hellän lentopusun ja poistui lähteeltä surun murtamana.

//Eiii.. :'/
Sinisiiven ainoa todellinen ystävä.. nyyhk. Rauha hälle.
Elä poista hänen nimeään AK:sta.//