Tyhjyys

// Jonaylaa odottelisin :'> Tshe Tshe poni <3 //

Syksy, värikkäin vuodenaika vuodessa. Syksy värjäsi aina kerran vuodessa luonnon kauneilla väreillään. Kasteli luonnon vesipisaroillaan ja sai osan ihmisistä tulemaan ulos nauttimaan siitä tunteesta. Nyt kukaan ei ollut ulkona, kettän ei näkynyt puistossa. Tyhjyys suurin piirtein huusi hiljaisuutta. Aurinko välähti välillä pilvien raoista, aamupäivä oli melko lämmin, tarkeni ilman pitkähihaistakin. Jossain joku kulkukissa pyydysti hiiriä ja leikki ne kuoliaksi, puut ripotteli värikkäitä lehdiksi, kuin matoksi naisen eteen.

Chic käveli hitaasti pitkin puiston polkuja, hänellä ei ollut kiire minnekkään. Kukaan ei tuli hänen putiikkiinsa ostamaan kukkia nyt, kun sotakin oli tullut. Oli toki vaarallista kulkea yksin ulkona, ties kehen sattui törmäävään. Nainen tunki kätensä capriensa taskuihin, hänen olisi pian aika hankkia kylmän varalta uusia vaatteita, ei hän voisi näin vähillä vaatteilla talvella kuljeskella, eikä ainakaan ilman kenkiä. Nainen katseli paljaita jalkoraan, pari kosteata lehteä oli tarttunut niihin. Nainen hieraisi ne pois toisella jalallaan ja jatkoi matkaan, hän ei halunnut mukaansa mitään salamatkustajia. Chic hengitti raikasta ilmaa, se tuoksui hyvältä sateen jälkeen, kuten aina. Vesileili alkoi huutaa tyhjyyttä naisen vyötäisillä, hän tarvitsi lisää vettä tai saisi pian nestehukan.

Chicin silmät kaartelivat ympäri puistoa, hän oli pysähtynyt. Vähän kauempana hän näki lammen ja lähti harppomaan sitä kohti. Naine kyykistyi tuon ääreen täyttäen leilinsä ja joi siitä saman tien vähän. Vesi oli pahan makuista, siinä maistui hiekka. Mutta muutakaan ei ollut tarjolla. Tuskin edes kaivossakaan olisi vettä kun kaikki sieltä hakivat juomansa. Kukaan täysjärkinen ei lähtisi muualta hakemaankaan, paitsi tässä tapauksessa Chic itse.

// Anteeksi lyhyys.. :'ss //

//Ja tännehän mie saavun Soleilin kera ^^//

Kultainen letti heilahteli varmojen askelten tahdissa, haaleansiniset silmät tutkivat tarkkaan ympäristöä. Näihin aikoihin kenenkään ei ollut turvallista liikkua yksin ulkona, ei varsinkaan kiltojen johtohahmojen. Mutta Soleil oli tarvinnut hieman omaa rauhaa ja pakoa Majatalo Freijan hyörinästä. Eikä tälle mestarilliselle varasneidolle ollut tuottanut suuriakaan ongelmia pujahtaa ulos huomaamatta, luvan kanssa hän tuskin olisi saanut poistua. Mutta pieni kävely, kenties jopa taistelu, niitä tämä valkyyria nyt tarvitsi hieman tuulettuakseen.

Jalat olivat kuljettaneet Soleilin syksyn värjäämien lehtien koristamaan Kaupungin-Puistoon. Nyt aistit vasta terävöityivät, tänne pensaiden ja muiden kasvien joukkoon olisi todella helppo piiloutua. Kultahiuksinen ei todellakaan aikonut antaa jonkun hypätä yllättäen pusikoista ja iskeä miekkaansa häneen. Vyössään roikkuvasta kotelosta neito veti esiin viuhkan ja avasikin sen, ei kuitenkaan leyhytelläkseen itseään. Tämä viuhka ei todellakaan ollut samaa sarjaa kuin ne, joita hienot aatelisneidot käyttivät. Taidokkaista koristeluistaan huolimatta se oli tappava ase, taottu vahvasta metallista.

Soleil huomasi tulleensa pienen lammen rantaan ja huomasi myös, ettei ollut yksin. Paikalla oli myös nuori nainen, joka ei ulkonäöltään ollut todellakaan siitä tavallisimmasta päästä vihreine hiuksineen ja ruusunpunaisine silmineen. Nyt kultahiuksinen veti jo toisenkin viuhkansa esiin, mistä sitä tiesi mitä noin epätavallisen olennon kohtaamisesta seurasi. Valkyyria ei osannut sijoittaa toista mihinkään tuntemaansa lajiin, mikä tosiaan sai hänet epäluuloiseksi.

"Sinä et tosiaan taida olla sieltä tavallisimmasta päästä?" Soleil kysäisi huvittuneella äänellä, vaikka hän olikin varuillaan ja epäileväinen. Tuon neidon luonteeseen vain kuului ottaa lähes kaikki huumorilla.

Nainen kuuli etäisiä askeleita jotka lähestyivät häntä. Chic kääntyi äänen suuntaan, ruusunpunaiset silmät tuijottivat toista naista läpitunkevasti ja kylmästi. kasvot olivat kuitenkin sanattomat.
"Sinä et tosiaan taida olla sieltä tavallisimmasta päästä?" Tuo nainen kuulosti vahingon iloiselta. Synkkä katse naisella muuttui pieneen hymähdys hymyyn.
" Ja sinä olet niitä massan mukana kulkevia pellejä. " Nainen hymähti ja käänsi tuolle selkänsä, hän ei jaksanut alkaa tappelemaan varsinkaan tuollaisen itsestään liikoja luulevan olennon kanssa. Chic ei ollut koskaan edes oikein tapellut kenenkään kanssa, hän tuskin oli koskaan edes koskenut miehen kahvaan saatika saanut sellaisesta selkäänsä. Nainen oli aina paennut, hän rakasti rauhaa ja vihasi sotia. Kuitenkaan nyt hän ei halunnut paeta, nainen kääntyi jälleen tulleen suutaan tuijottaen yhä sanattomalla kylmällä katseella tuota. Vihreät hiukset vellosivat tämän ympärillä vapaasti. Ruusut kukkivat kauniisti näyttäen välillä aivan timanteilta ilman kosteuden takia. Valkoiset huulet olivat hitusen raollaan kun nainen toista naista välinpitämättömästi tapitti.
" Oliko sinulla jotain erikoista asiaakin, vai tulitko haukkumaan rotuani? " nainen sanoi tuolle jäätävän välinpitämättömästi ja katsoi lammen pintaa jossa hänen kaunis olemuksensa peilautui, nainen näytti nyt melko pelottavalta, hän oli masentunut sodan takia. Se sai myös Chin olemuksen kuihtumaan.

"Ja sinä olet niitä massan mukana kulkevia pellejä", vihreähiuksinen nainen hymähti Soleilin sanoille, ei ilmeisestikään ollut pitänyt valkyyrian sanoista. Pieni hymähdys karkasi myös kultahiuksisen huulilta.
"Voi, en suinkaan. Payonissa ei ole ketään kaltaistani", Soleil sanoi iloisesti, naurahtikin hieman ja pyöritteli kauniiden kuvioiden kirjomia viuhkojaan käsissään. Naisen sanat olivat täysin totta, tosin kenties eri tavalla kuin hänen keskustelukumppaninsa oletti. Kyllähän Payonissa muitakin valkyyrejä oli, muttei toista joka olisi vaanien valtiattaren asemassa, siinä suhteessa kultahiuksinen tosiaan oli ainutlaatuinen.

"Oliko sinulla jotain erikoista asiaakin, vai tulitko haukkumaan rotuani?" lyhyttä Soleilia paljon pidempi nainen sanoi jäätävästi.
"Tarkoitukseni ei ollut haukkua, olin vain utelias. En ole nähnyt kaltaisiasi ennen, ja minä sentään olen nähnyt vaikka mitä", valkyyria vastasi virnistäen ja otti muutaman askeleen toista kohti, pysyen kuitenkin varmuuden vuoksi turvallisen etäisyyden päässä.

"Kerrohan siis, kuka olet ja mistä tulet. Ja mihin kiltaan kuulut", Soleil sanoi, puhuen yhä vain iloisella äänellä. Kiltakysymys kuulosti vain huolettomalta lisältä, pelkältä päähänpistolta, vaikka todellisuudessa se kiinnosti naista ehkä kaikkein eniten. Soleil oli kuitenkin kiireestä kantapäähän vaanien valtiatar, eikä muuksi muuttunut vaikka kuinka huolettomalta saattoi vaikuttaakin.

Hetken kuluttua kuulunut räsähdys pensaikossa sai Soleilin kääntämään tarkkailevan katseensa tuohon suuntaan ja parantamaan jälleen otetta viuhkoistaan. Oliko tuolla kenties joku? Valkyyria otti jo muutaman askeleen lähemmäksi, mutta sitten pensaasta lehahti esiin vain lintu, hätkähdyttäen ensin naista mutta saaden tuon sitten naurahtaen rentoutumaan. Niin, eläimiä tämä sota ei koskenut, ne elivät normaalia elämäänsä välittämättä kiltalaisten kiistoista.
"Jos tuolla pusikossa on vain lintuja, olemme todellakin onnekkaita", nainen hymähti, puhuen huomaamattaan me-muodossa ja sisällyttäen näin huomaamattaan myös juuri tapaamansa vihreähiuksisen lausahdukseensa.

"Voi, en suinkaan. Payonissa ei ole ketään kaltaistani" Nainen tuhahti tuon vastaukselle. Kaikki olivat tuon naisen kaltaisia, tuollaisia helvetin itserakkaita.
"Tarkoitukseni ei ollut haukkua, olin vain utelias. En ole nähnyt kaltaisiasi ennen, ja minä sentään olen nähnyt vaikka mitä" Nainen sanoi, nainen kohotti tuolle hieman kulmaansa.
" Etkä olisi nähnytkään ellei kaltaisesi idiootit olisi tulleet karkottamaan meitä mailtamme. " Nainen tiuskasi tuolle.
"Kerrohan siis, kuka olet ja mistä tulet. Ja mihin kiltaan kuulut" Tuo nainen jatkoi tarttumista Chicin elämään.
" Ja sekö sitten kuuluu sinulle? " Naisen suu meni pieneen mutruun, häntä ärsytti. Hänen oli saman tien tehnyt mieli huitoa tuota naista miekallaan, muttei nyt kuitenkaan. Nainen rauhotteli itseään.

Chic katsoi valppaana rapisevaa puskaa, aivan hiljaa ja sitten sieltä lennähti lintu. Nainen oli saa laagin pelästyksestä.
"Jos tuolla pusikossa on vain lintuja, olemme todellakin onnekkaita" nainen sanoi. Chic mulkaisi tuota.
" Ei ole meitä. "
" Ja jos siellä olisi joku voisit leikkiä jotain sankaritarta ja heilutella noita lelujasi sen naamalla. " Nainen naurahti huvittuneena itselleen. Ei tuolle ollenkaan, ja siksi Chicin kasvot muuttuivat pian peruslukemille.

Vihreähiuksinen ei todellakaan tuntunut haluavan kertoa itsestään, äyski vain Soleilin iloisesti esittämiin kysymyksiin. Valkyyria kohautti harteitaan, kuin asia ei häntä olisi oikeasti edes kiinnostanut, vaikka kyllä se kiinnosti. Erityisesti kiltakysymys, mutta niin kyllä kaikki muukin. Jos toisella olisi vaikkapa jotain erikoistaitoja, voisi hän olla hyvä lisä vaanien riveihin, jos ei siis tuohon joukkoon jo kuulunut. Mutta jos toinen olisi tosiaan ollut vaani, olisi tuo todennäköisesti tunnistanut Soleilin. Aasa taas, ainakaan nainen, tuskin olisi liikkunut yksin ulkosalla nyt sodan väijyessä koko kaupungissa. Luultavasti toinen oli siis killaton.

Soleil pääsi juuri loppuun päättelyssään, kun kuuli kahinaa pusikosta, onneksi äänen aiheuttaja sitten paljastui pelkäksi linnuksi. Valkyyria lausui ilmoille helpottuneet sanansa, jotka nekin ärsyttivät tuota outoa naista.
"Ei ole meitä", tuolle kommentille Soleil vain naurahti, ei lainkaan pahanilkisesti, vain hieman huvittuneesti.
"Ja jos siellä olisi joku voisit leikkiä jotain sankaritarta ja heilutella noita lelujasi sen naamalla", toinen sanoi naurahtaen.
"Ehkä se viilentäisi hänen kuumentuneita tunteitaan", Soleil vastasi ja naurahti jälleen. Ei hän nyt tuolle aikonut paljastaa, millaisia viuhkoja oikein käsissään kantoikaan, saattaisi olla että hän vielä tarvitsisi yllätyksen suomaa etua.

"Oletko ikinä harkinnut liittymistä kiltaan?" Soleil kysyi sitten, vaikkei vieläkään ollut varma toisen killattomuudesta. Hieman arvioiden valkyyria vielä katsahti toisen vaatteita, tuskin tuo mihinkään rikkaisiin aatelispiireihin kuului.
"Kilta tuo kuitenkin paljon suojaa ja yhteenkuuluvuutta, varsinkin näin sodan aikana saat turvaa killastasi. Aasat nyt ovat pöyhkeitä pröystäilijöitä, jotka välittävät vain rahasta, vaanit sen sijaan todellakin välittävät kiltalaisistaan", kultahiuksinen yritti taivutella toista, panostaen kaiken valkyyrien suostuttelutaidon noihin sanoihin.

"Ehkä se viilentäisi hänen kuumentuneita tunteitaan" Tuo nainen yritti ilmeisesti tehdä tuttavuutta, mutta se myös tehosi Chiciin. Tämä rentoutui hieman, eikä ollut enään niin kärttyisä.
" Totta, ja se voisi pelastaa meijän henki paramme. " Chic naurahti tuolle, ei nainen niin kamalalta juttu seuralta kuulostanutkaa, pikemminkin mukavalta.

"Oletko ikinä harkinnut liittymistä kiltaan?" Tuo nainen kysyi. Chicin kasvoit vääntyivät hitaasti naiseen, mistä tuo tiesi Chicin killattomuudesta? Nainen kuitenkin mietti kysymystä.
"En tiedä viellä.. En ole ollut kauaa Payonissa, mutta aasat houkuttelevat paljon. " Nainen kohautti olkiaan.
"Kilta tuo kuitenkin paljon suojaa ja yhteenkuuluvuutta, varsinkin näin sodan aikana saat turvaa killastasi. Aasat nyt ovat pöyhkeitä pröystäilijöitä, jotka välittävät vain rahasta, vaanit sen sijaan todellakin välittävät kiltalaisistaan" toinen nainen jatkoi pian. Totta se varmaan oli, kilta toi turvaa ja saisi varmaan Chin ja hänen siskonsakkin liukenemaan paremmin joukkoon, mutta tuon haukkeassa aasoja, siitä hän ei ollut varma. Eli tuo nainen oli varmasti Vaani.
" Voi olla, mutta jos liityn kiltaan se luultavammin on aasat. Itse taidat olla vaani, ja uskon myös, että valtiatar? Teistä puhutaan paljon. Varsinkin näin sodan alla.. " Sota sanan nainen sanoi halveksuvampaan ääneen.

"Totta, ja se voisi pelastaa meijän henki paramme", Chic naurahti Soleilin sanoille ja sai valkyyrian hymyilemään. Ehkäpä hän alkoi viimeinkin saada murrettua toisen epäluuloista kuorta. Kultahiuksinen päätti nyt ottaa kiltakysymyksen esille, saattoihan se olla hieman aikaista ja jopa epäkohteliasta, mutta toisaalta hän ei voisi loputtomiin seistä täällä puistossa. Kaupungissa kuitenkin oli sotatila, eikä valtiattaren ollut turvallista seikkailla yksinään ulkosalla, vaikka kuinka taistelutaitoinen olikin.

"Voi olla, mutta jos liityn kiltaan se luultavammin on aasat. Itse taidat olla vaani, ja uskon myös, että valtiatar? Teistä puhutaan paljon. Varsinkin näin sodan alla.." vihreähiuksinen sitten sanoi Soleilin sanojen jälkeen. Toinen siis kuitenkin tunnisti hänet.
"Aasat arvostavat ihmistä vain omaisuuden ja aatelisarvon perusteella. Vaanien puolella jokaisesta kiltalaisesta huolehditaan tasapuolisesti, tämän voin vaikka vannoa koska tosiaan olen vaanien valtiatar. Ja mitä sotaan tulee, se..." Soleil sanoi, kertoen aivan rehellisen käsityksensä aasoista, sellaisina hän heidät näki. Lause sodasta kuitenkin keskeytyi, sillä nyt puistossa tosiaan oli muitakin kuin lintuja.

"No niin valtiatar, Soleil, oletan? Sinun olisi paras tulla meidän mukaamme, haluaisimme ilahduttaa valtiaitamme pienellä lahjalla", ilkeästi virnistelevä mies sanoi astuttuaan esiin piilostaan muutaman muun miehen kanssa. Selvästi aasojen sotureita, jotka kuultuaan Soleilin paljastavan henkilöllisyytensä eivät enää nähneet piileskelyä hyödyllisenä vaan aikoivat nyt vangita tuon naisen. Mielessään valkyyria kirosi raskaasti, oli sitten tosiaan pitänyt lähteä tänne yksin seikkailemaan. Ulospäin hän kuitenkin säilytti jäisen tyyneyden. Jos nuo olisivat vain tavallisia rivisotilaita, hän saisi nuo varmaan hoideltua. Viuhkat pysyivät rennossa otteessa tuon käsissä, valmiina käytettäviksi kun tarve vaatisi.
"Luulen kyllä, että viihdyn paremmin täällä", Soleil totesi tyynesti.

"Aasat arvostavat ihmistä vain omaisuuden ja aatelisarvon perusteella. Vaanien puolella jokaisesta kiltalaisesta huolehditaan tasapuolisesti, tämän voin vaikka vannoa koska tosiaan olen vaanien valtiatar. Ja mitä sotaan tulee, se..." Soleil sanoi. Chic ihmetteli hieman naisen lauseen lopetusta ja katsoi tuota kummissaan, pian pusikosta ei ilmestynyt lintuja vaan miehiä. Automaattisesti naisen käsi hakeutui miekan varrelle, muttei vetässyt noita viellä tupesta.

"No niin valtiatar, Soleil, oletan? Sinun olisi paras tulla meidän mukaamme, haluaisimme ilahduttaa valtiaitamme pienellä lahjalla" Mies virnisteli. Ja miehet lähestyivat valtiatarta uhkaavan näköisenä, viimeistään nyt Chic paljasti pitkän terävän miekkansa jonka terässä oli kauniita kuvioita, kuului vain sihahdus kun miekka vetäistiin esiin.
Toinen nainen sanoi jotain, mutta Chic ei oikeastaan kuullut sitä.
" Hei! Jos jättäisitte meidät rauhaan. En tahdo tästä tulevan likaista. Kiillotin juuri miekkani, en tahdo vertanne siihen. " Chicin kasvoille ilmestyi jäätävä hymy, joka oli pelkästään omistettu miehille. Jos nuo koskisivat tuohon naiseen. Chic olisi valmis antamaan miehille selkään oikein olan takaa. Rauhallisen näköisenä kuitenkin nainen seisoi paino toisella jalalla ja nojasi pitkään miekkaansa yrittäen näyttää uhkaavalta ja pelottomalta. Tosiassiassa pini pelon jyvä kylvi hänen sisällään, hän oli muuttunut aivan hirveästi. Ennen hän oli lempeä ja ystävällinen, vihasi sotia ja verikyyneliä, mutta jokin paha kasvoi hänen sisällään, Payon oli myrkyttänyt hänen mielensä ja olemuksensa. Chic ei ollut enään se ystävällinen kukkakauppias, hän halusi olla jotain suurempaa, hän halusi kunniaa, hän halusi olla soturitar.

"Hei! Jos jättäisitte meidät rauhaan. En tahdo tästä tulevan likaista. Kiillotin juuri miekkani, en tahdo vertanne siihen", vihreähiuksinen sanoi pusikosta nouseville miehille Soleilin lausahduksen jälkeen ja veti miekkansa esiin. Kultahiuksinen kuunteli tyytyväisenä toisen sanoja, ilmeisesti hän ei joutuisi taistelemaan yksin. Miehet eivät kuitenkaan tuntuneet ottavan naisten sanoja vakavasti, eivät vaikka varmasti tiesivät Soleilin olevan valkyyria, naureskelivat vain naisille. Valtiatar vain hymähti noille, heillehän olisi vain eduksi jos nuo miehet eivät edes ottaisi heitä vakavasti. Helpompi yllättää mokomat.

"Jospa te naiset nyt olisitte vain kiltisti ja Soleil tulisi meidän mukaamme, ettei meidän tarvitse suotta satuttaa teitä", joukon johtaja sanoi. Todellakin typerä aasa, ei tainnut todellakaan tajuta että naisetkin saattoivat taistella. Soleilin olisi melkein tehnyt mieli nauraa tuolle päin naamaa, mutta jätti sen kuitenkin tekemättä, vaikka huvittuneisuus kyllä näkyi hänen kasvoiltaan.
"Te ette kyllä puhuttele valtiatarta tuolla tavalla. Vaikka eipä teillä kyllä ole oikeutta puhutella minua lainkaan, aasat. Tiedätte kyllä, etten aio lähteä mukaanne", Soleil totesi, nyt ääni oli muuttunut kylmäksi ja aasa-sanan kohdalla saattoi kuulla hyvinkin ivallisen painotuksen, valkyyria ei todellakaan arvostanut toisen killan edustajia.

"Jollei hyvällä, niin sitten pahalla", joukon johtaja tuumasi naurahtaen, käski kaksi toveriaan vihreähiuksisen naisen kimppuun ja tuli itse kolmen miehen kanssa Soleilia kohden. Valkyyria leväytti viuhkansa nyt apposen auki ja asettui valmiusasentoon, herättäen vain huvittuneisuutta lähestyvissä miekkosissa. Eivät olleet tosiaankaan tainneet kuulla hänestä.

Sen verran pelkuri johtaja joukolla oli, että mies jättäytyi vaivihkaa kahden alaisensa taakse, vaikka kuinka piti Soleilia helppona nakkina.
"Kuulkaahan nyt herra hiiri, teidän pitäisi itsekin taistella", kultahiuksinen sanoi naurahtaen ja aloitti samassa tappavan tanssinsa. Taistelemaan koulutetut miehet näyttivät kovin kömpelöiltä sorjan valkyyrian vierellä, neidon viuhkat välähtelivät ja värjäytyivät pian punaisiksi. Nainen ei tuntenut armoa noita aasasotureita kohtaan, miksi olisikaan pitänyt kun miehet olivat vihollisia. Eikä edes kestänyt kauan, kun nuo jo makasivat kuolleina Soleilin edessä ja nainen kohotti vahingoniloisen katseensa joukon tyrmistyneeseen johtajaan, vilkaisten sitten nopeasti tarvitsisiko vihreähiuksinen nainen apua.

Chic kuunteli huvittuneena uuden tuttuvuutensa ja miehien keskustelua. Nyt hän kääntyisi aasoja vastaan eikä hänellä olisi siihen kiltaan enään mitään asiaa, muttei se naista edes haitannut, hän pysyi mielummin killattomana.

Pian pari miestä lähti kävelemään häntä kohti uhkaavan näköisenä. Huvittunut ilme muuttui samassa vakavaksi ja jäätäväksi. Miekka kohosi ilmaan.
" Oletteko nyt aivan varmoja, että haluatte kuolla minun miekkani kautta? " Miehet vain naurahtivat vihreä verikolle ja jatkoivat matkaansa naista kohti. Chic hyppäsi ensin korkeelle ilmaan ja miekka viilsi ensimmäisen miehen lävitse tappaen tuon armottomasti. Enään oli toinen. Miekka aseteltiin tukevasti rintaa vasten ja siitä sitten juostiin sen kanssa lävistäen miehen ja kärjen upotessa toisesta päästä puunkin rungon sisään. Chic hymähti, veri oli roiskunut naisen päälle. Miekkaa väännettiin vielä miehen sisällä tuon oleessa elossa, veri ryöpsähti miehen suusta oranssin punaisien lehtien päälle.
" Minähän sanoin, ettei kanssani kannata leikkiä. " Nainen vetäisi miekan miehen siälta ja pyyhkäisi suuremmat veret miehen paitaan.

Chic kääntyi hitaasti vielä johtajan puoleen, nainen näytti kammottavalta, hän oli aivan verinen ja saattoi näyttää nyt hieman raivohullulta tai joltain.. Nopein liikkein naisen käsi tarttui miehen kauluksesta kiinni ja mies pamautettiin vasten puuta miekka tuon kaulalla.
" Alappas laulaa lintu, kerro naisille hieman tarinoita Aasojen sotasuunnitelmista. " Chic virnisteli miehelle. Hän ei edes ollut tiennyt, että osasi käyttää miekkaa hyvin ja yli päätänsä taistella. Ehkä se kulkeutui hänen verissään, hänen isältään joka oli yhtä itsepäinen kuin Chic. Naisen luonne oli muuttunut täysin.. Aivan täysin. Raivo paloi tämän silmissä kun tämä tuijotti jäätävästi miestä ja piti miekan teräänsä miehen kaulalla niin että se painoi sitä jo vähän, jos sitä olisi painanut yhtään enenpää, johtajan kurkku olisi auki.

Ei vihreähiuksinen todellakaan tainnut tarvita Soleilin apua selvitäkseen kahdesta hyökkääjästä. Toisen kuolemaa valkyyria ei ehtinyt nähdä, mutta sen hän näki kun toinen mies lävistettiin puuta vasten. Punasilmäinen nainen tosiaan näytti melko hurjalta veren roiskuttua päälleen, mutta eipä kultahiuksinenkaan ollut säästynyt joiltakin punaisilta tahroilta. Onneksi ne eivät kuitenkaan olleet hänen vertaan.

Soleilin uuden tuttavuuden seuraava kohde olikin joukon johtaja, joka taisi olla niin typertynyt asioiden saamasta käänteestä, ettei osannut vastustella vihreähiuksisen työntäessä hänet puuta vasten, miekka miehen kaulalla. Ruusuhiuksinen tivasi mieheltä aasojen sotasuunnitelmista, mutta nieleskelevä miekkonen pysyi vaiti, tuijottaen vain kaulaansa vasten painettua veristä terää.
"Voi herra hiiri, koittakaa nyt saada ääntä kurkustanne niin voimme säästää henkenne", Soleil naurahti miehelle, mutta nyt naurahdus ei ollut ystävällinen kuten yleensä, vaan hyvinkin ilkeä.

"Olen vain tavallinen sotilas eikä minulle ole kerrottu suunnitelmista, mutta rukoilen teitä, säästäkää henkeni, teen mitä tahansa!" mies ruikutti, kun viimein sai suunsa auki. Soleil vain tuhahti, hänelle tuon aasan hengellä ei ollut pienintäkään merkitystä, tuosta hän tai vaanit eivät voisi hyötyä millään tavalla. Vakoojaksikaan tuosta tuskin oli, mikä muka pakottaisi miehen toimimaan heidän hyväkseen kun hän olisi kerran päässyt vapaaksi?
"Minulle on aivan sama mitä tuolle hiirelle teet", valkyyria sanoi vihreähiuksiselle olkiaan kohauttaen ja pyyhki viuhkansa puhtaiksi erään kuolleen vaatteisiin ja napsautti ne sitten kiinni, mutta piti aseet kuitenkin käsissään.
"Meidän ei varmaan kannata jäädä enää tänne, täällä ei ole turvallista", kultahiuksinen sanoi punasilmäiselle hetken kuluttua. Hänen ei kuitenkaan sopisi riskeerata henkeään, olihan hän vaanien valtiatar. Mutta hän toivoi, että saisi tutustua uuteen tuttavuuteensa paremmin, nainen todellakin herätti hänen uteliaisuutensa.

"Olen vain tavallinen sotilas eikä minulle ole kerrottu suunnitelmista, mutta rukoilen teitä, säästäkää henkeni, teen mitä tahansa!" Mies uikutti. Nainen ei säälinyt tuota tippaakaan. Oli tuollakin pokkaa tulla uhittelemaan heitä, vaikka vielä hävisivät, sitten vielä anelee henkensä säästämistä.
"Minulle on aivan sama mitä tuolle hiirelle teet" Valtiatar sanoi. Oikeastaan Chicillekkin se oli melkein ihan sama. Toisaalta tuon olisi voinut käännyttää vaanien puolelle ja tuo voisi hyvin taistella aasoja vastaan, mutta tuskin mies edes uskalsi kärpästä tappaa.
" En ole pahoillani.. " Nainen hymyili kylmästi miehelle ja katkaisi yhdellä miekan verolla ton kaulan, pää vieli alamäkeä kohti lampea, mutta pysähtyi matkan varrella olevaan kiveen kasvoillaan järkyttynyt ilme.
" Rauha sinulle. " nainen potkaisi vielä päätä ja juoksi sitten valtiattaren kiinni.
"Meidän ei varmaan kannata jäädä enää tänne, täällä ei ole turvallista" Valtiatar sanoi. Chic nyökkäsi, hän oli samaa mieltä ja muutenkin. Tuosta naisesta varman lähtisi kulkemaan juoru jos he olisivat ruumiiden lähelläkään..

Vihreähiuksinen ei ilmeisesti nähnyt aasamiehestä olevan mitään hyötyä vaan katkaisi tuon pään, joka sitten vierikin mäkeä alas. Nyt naiset olivat siinä viiden kuolleen aasasoturin ympäröimänä, mutta sellaista sota oli. Vihollisille ei voinut antaa armoa, koska heiltäkään ei sitä heruisi. Kenties Soleil olisi halunnut selvittää asiat jollain muulla tapaa kuin taistelemalla, mutta tältä tieltä ei voinut perääntyä. Voisi vain murskata aasat kaupunkia rumentamasta.

Valkyyria totesi, että heidän kannattaisi lähteä ja lähtikin punasilmäisen nyökättyä kävelemään rauhallista vauhtia takaisin Majatalo Freijaa kohti, matkassa kestäisi kyllä jonkin aikaa.
"Luulenpa että tuon jälkeen sinun ei kannata harkita aasoihin liittymistä", Soleil sanoi jälleen iloisesti naurahtaen, ei lainkaan pahaa tarkoittaen. Nainen saattoi vaikuttaa hyvinkin huolettomalta näin puhuessaan, kuin ei ottaisi mitään vakavasti. Se oli vain osa kultahiuksisen luonteesta, mutta kieltämättä se näkyvin osa.
"Taistelit kyllä hyvin, mitä ehdin näkemään", Soleil totesi ruusuhiuksiselle ystävällisesti. Toinen osasi kyllä käyttää miekkaansa vähintään kelvollisesti.

"Sinä taidat nyt tietää kuka minä olen, mutta kuka sinä itse olet?" valtiatar sitten kysyi. Vieläkään hänen kiinnostuksensa toista kohtaan ei ollut laantunut, tuskin laantuisi ennen kuin toinen kertoisi jotain itsestään. Tahtoihan Soleil ottaa selvää tuosta oudosta olennosta, jonka kaltaista ei ennen ollut nähnyt. Kostea nurmikko kasteli naisen saappaita, hän ei halunnut kävellä rahisevalla kiveyksellä, varkaan vaistot istuivat syvässä ja ne käskivät liikkumaan mahdollisimman hiljaa. Toisaalta, sillä tuskin oli väliä kun hän kuitenkin puheli lähes jatkuvasti, vaikka toki tarkkaili ympäristöään.

"Luulenpa että tuon jälkeen sinun ei kannata harkita aasoihin liittymistä" Valtiatar sanoi. Nainen oli hiljaa, jos hän liittyisi kiltaan ne olisivat yhä Aasat.
" Joku ihmissuden kuvatus vie ne yöllä parempiin suihin. " Chic sanoi, muttei katsotut valtiatarta edes vilaukselta. Hänen katseensa oli naulittuna suoraan eteen päin. Häntä oksetti se, mitä oli äskön tehnyt. Hän oli valuttanut verikyyneliä, ja pessyt kätensä verellä. Kirottu olkoon hänen elämä. Kyllä, niin hän ajatteli juuri nyt itsestään.

"Sinä taidat nyt tietää kuka minä olen, mutta kuka sinä itse olet?" valtiatar sitten kysyi.
" Chic-Cloe Ruusu.. " Hän ei kuitenkaan tahtonut sanoa viimeistään nimeä. Se toi liikaa muistoja mieleen, hänen äitinsä, isänsä. Olivatkohan he yhä elossa, vai saaneet jo surmansa? Chicin katse oli synkkä, mutta myös jotenkin tavallinen. Hänen katseensa ei ollut karannut mihinkään vielä tuolta edestä, tulevasta. Nainen kuunteli tarkkaan koko ajan ympäristöään. Chicin käsi pyyhkäsi kasvoistaan pahempia veriläikkiä pois, mutta kaikkia oli mahdoton saada ilman kylpyä.
Hän oli tahrinut sukunsa perinteet, häpäissyt itsensä ja rotunsa.

" Minne olemme menossa? " Lopulta nainen kysyi.

"Joku ihmissuden kuvatus vie ne yöllä parempiin suihin", vihreähiuksinen sanoi ja sai Soleilin hieman naurahtamaan, vaikka hän vakavoituikin pian. Ruumiita tosiaan alkoi olla ympäri kaupunkia, hänkin oli ehtinyt nähdä useita tänne kävellessään. Mutta tuolle asialle tuskin voisi tehdä juuri mitään ennen kuin sota olisi ohi, tavalla tai toisella. Oli inhottavaa jättää kuolleet vain lojumaan, ilman asianmukaisia seremonioita, mutta oli liian vaarallista hakea ruumiita kaduilta.

"Chic-Cloe Ruusu.." punasilmäinen aloitti valkyyrian kysyttyä hänen nimeään, mutta lopetti sitten kesken. No, kyllä tämäkin riittäisi, ainakin hän voisi kutsua toisea jollakin nimellä. Kultahiuksinen ei lainkaan huomannut, millaista pahaa oloa Chic tunsi tekonsa jälkeen, hän oletti ettei toinen ollut ensi kertaa asialla, sen verran tottuneesti miekka oli kuitenkin kädessä pysynyt.

"Sinusta nyt en tiedä, mutta itse olen palaamassa Majatalo Freijaan. He ovat varmaan jo huomanneet poissaoloni, joten turha aiheuttaa heille ylenmäärin harmaita hiuksia", Soleil vastasi naurahtaen vihreähiuksisen kysymykseen. Kenties valtiattaren ei tosiaankaan kuuluisi seikkailla täällä yksinään, mutta tämä nainen ei todellakaan ollut sellainen jota muut saattoivat määräillä, vaan hän teki juuri oman tahtonsa mukaan. Vaikka kyllä muiltakin valtiailta paljon vahvaa tahtoa löytyi, mikä aiheutti omat pulmansa asioista päätettäessä.

"Sinun kannattaa puhdistaa miekkasi, ennen kuin tuo veri jää kiinni", Soleil sanoi sitten ja nyökäytti päätään Chicin kantamaa asetta kohti.

"Sinusta nyt en tiedä, mutta itse olen palaamassa Majatalo Freijaan. He ovat varmaan jo huomanneet poissaoloni, joten turha aiheuttaa heille ylenmäärin harmaita hiuksia", Soleil vastasi naurahtaen vihreähiuksisen kysymykseen. Chic nyökkäsi hieman, hän varmaan aikoisi mennä kukkakaupalle siskonsa luo, ei hän tiedä itsekkään. Kaikki olivat nyt ihan sekaisin.

"Sinun kannattaa puhdistaa miekkasi, ennen kuin tuo veri jää kiinni", Soleil sanoi sitten ja nyökäytti päätään Chicin kantamaa asetta kohti. Nainen kohautti olkiaan.
" Sehän on juuri kaunista kun on veri tahroja miekassa. Silloinhan vastustaja tietää, että kyseinen miekka on ennenkin ollut saman laisessa taistelussa voitokkaana puoliskona vain. " Nainen naurahti ja pisti miekkansa tuppeen.

" Katokki, että saatte tän sodan loppumaan pian. " Nainen nauroi Soleilille. Tuohan oli valtiatar, tuo pystyi tarttumaan asioihin, mitä Chic ei pystynyt.

"Sehän on juuri kaunista kun on veri tahroja miekassa. Silloinhan vastustaja tietää, että kyseinen miekka on ennenkin ollut saman laisessa taistelussa voitokkaana puoliskona vain", Chic vastasi Soleilin ehdotettua tälle miekan puhdistamista. Valkyyria naurahti hieman, muttei kuitenkaan viitsinyt sanoa mitään, vaikka olikin ehkä eri mieltä asiasta. Hänen kokemuksensa mukaan juuri taitavimmat taistelijat pitivät tarkimmin huolta aseistaan eivätkä antaneet veren tai muun tahria niitä, mutta omapahan oli miekkansa.

"Katokki, että saatte tän sodan loppumaan pian", vihreähiuksinen sanoi nauraen Soleilille, saaden tämän vakavoitumaan hetkeksi. Sota, se oli niitä harvoja asoita, joista valkyyria ei puhunut huumorilla vaan hyvinkin vakavasti.
"Me teemme parhaamme, jotta aasat saataisiin lyötyä, muuta mahdollisuutta ei ole. He aloittivat tämän sodan, me tulemme sen lopettamaan", kultahiuksinen sanoi, äänellä jonka kylmyys olisi voinut varmaan jäädyttää vaahtoavan merenkin. Soleil oli kaikkine voimineen sitoutunut sotaan eikä nähnyt muuta vaihtoehtoa. Aasat hyökkäsivät, heidän oli puolustauduttava ja lyötävä mokomat rikkaat leuhkijat.

Majatalo Freija alkoi jo lähestyä, vielä sitä ei näkynyt mutta pian se tulisi esiin muutaman kadunkulman takaa. Soleil pysähtyi ja käänsi katseensa Chiciin.
"Erkanevatko tiemme tässä vai tahdotko tulla mukaani?" valkyyria kysyi ystävällisesti, tarjoten toiselle jälleen mahdollisuutta liittyä vaanien joukkoon. Hiljainen tuuli tuiversi kadulla, se toi mukanaan sodan hajuja, kärsimystä ja kuolemaa. Tämän tuomion takana olivat kenties jumalat, kenties se oli kaupunkilaisten omaa aikaansaannosta. Mutta ei voinut muuta kuin kestää ja toimia kuten parhaaksi näki.

"Erkanevatko tiemme tässä vai tahdotko tulla mukaani?" valkyyria kysyi ystävällisesti. Nainen oli hiljaa, yhtä hiljaa kuin tuuli joka ei puhaltanut juuri nyt. Hiljaisuus tuntui kestävän ikuisuuden kunnes Chic päätti rikkoa sen.
" Tulen mukaasi. " Sanat pulppusivat naisen huulilta ja tämä katsoi Soleilia suoraan silmiin kääntäen pian katseensa pois tuon kasvoista ja astuen Freijan ovesta. Kuitenkaan, hänellä ei ollut minkäänlaisia aikomuksia liittyä Vaaneihin ainakaan tänään tuskin koskaan. Hän halusi olla vapaa sodasta.
" Onko sinulla kiire johonkin? " Chic kysyi Soleililta samalla kun silmäili turvassa olevia vaaneja.

// anteeksi lyhyys.. :'ss //

Chic ei heti vastannut Soleilin kysymykseen, mutta kyllä kultahiuksisella oli sen verran aikaa odottaa. Haaleansinisten silmien katse jatkoi kuitenkin ympäristön haravointia, varovaisuutta ei tosiaankaan sopinut unohtaa. Kun vihreähiuksinen sitten myöntyi, valkyyria nyökkäsi ja jatkoi matkaansa Majatalo Freijaan. Huolestunut hälinä ympäröi valtiattaren heti hänen astuttua sisään, hänen poistumisensa oli selvästi pantu merkille. Onneksi sentään kukaan valtiastoveri ei ollut nyt paikalla torumassa Soleilia, sitä hän nyt viimeksi kaipasi. Muutamilla iloisilla ja kuitenkin käskevillä sanoilla hän hätisteli väen kauemmaksi ja suuntasi sitten kulkunsa omaan huoneeseensa, olettaen Chicin seuraavan.

"Miten sen nyt ottaa", Soleil naurahti vastaukseksi Chicin kysymykseen. Ainahan valtiattarella oli tehtävää, varsinkin näin sodan aikaan. Oli tehtävä suunnitelmia, koottava sotilaita, huolehdittava kiltalaisista parhaansa mukaan ja hoidettava lukemattomia pikkuasioita. Valkyyria avasi oven, jonka takaa paljastui hänen pieni huoneensa, jossa oli vain yksinkertainen sänky ja pieni pöytä. Suuremmat huoneet Soleil oli antanut sotaa pakenevien käyttöön. Nainen istahti eräälle tuolille pöytänsä vierelle ja kehoitti Chiciäkin istumaan.

"Ymmärrät varmaan, että niiden sotureiden tappaminen teki sinusta aasojen vihollisen. Ja täällä vieraileminen tekee sinut heidän silmissään vaaniksi. Siksi sinun olisi turvallisinta todella liittyä vaanien kiltaan ja saada siitä turvaa", Soleil selitti vihreähiuksiselle, katse kiinnitettynä toisen silmiin.
"Enkä voi taata turvallisuuttasi täällä, jollet olekaan vaani", valkyyria lisäsi, kuin huolimattomana jälkiajatuksena. Rivien välistä saattoi lukea, että kultahiuksinen arveli toisen kuolevan, jos tämä ei liittyisi kiltaan. Ei nainen sanojaan ilkeyttään sanonut, totesipahan vain asioita. Ja täytyihän kunnon valtiattaren yrittää hankkia jäseniä kiltaansa.

"Ymmärrät varmaan, että niiden sotureiden tappaminen teki sinusta aasojen vihollisen. Ja täällä vieraileminen tekee sinut heidän silmissään vaaniksi. Siksi sinun olisi turvallisinta todella liittyä vaanien kiltaan ja saada siitä turvaa" Soleil selitti.
"Enkä voi taata turvallisuuttasi täällä, jollet olekaan vaani", valkyyria lisäsi. Vain hymähdys kuului Chicin yhteen liimatuitten huulian välistä. Hän ei todellakaan aikonut liittyä Vaaneihin, hänellä oli pikkusiskokin hoidettavana, ja muutenkin hänen tulisi myös kysyä tuonkin mielipidettä tähän asiaan. Nainen kuitenkin saattoi huomata valtiattaren ennustusta Chicin kuolemaan, tästä Chic ei pitänyt, mistä tuo nyt sen tietäisi? Osasihan hän jo puolustaa itseäänkin melko hyvin, mitä muuta selviytyäkseen tarvitsisi?

" Tuskin liityn kunpaakaan kiltaan.. Minulle se on aivan sama vaikka kummatkin pitäisivät minua vihollisenaan. Tämä on minun päätökseni, eikä kukaan tiedä sitä, että tapoin ne sotilaat. Missään ei ollut ketään silminnäkijöitä. " Chic sanoi ja käänsi katseensa pois tuosta, nainen ei suostunut istumaan, hän oli yhä varuillaan toisen seurasta. Olihan tuo valtiatar ja mitä vain tuo olisi voinut tehdä..

"Tuskin liityn kunpaakaan kiltaan.. Minulle se on aivan sama vaikka kummatkin pitäisivät minua vihollisenaan. Tämä on minun päätökseni, eikä kukaan tiedä sitä, että tapoin ne sotilaat. Missään ei ollut ketään silminnäkijöitä", Chic sanoi ja sai hieman kysyvän ilmeen kohoamaan Soleilin kasvoille. Eikö toinen ymmärtänyt, kuinka vaarallista killaton elämä saattoi olla? Kaikki, niin vaanit kuin aasat, olivat potentiaalisia vihollisia. Ei todellakaan sellaista elämää, jota kultahiuksinen olisi halunnut elää. Lisäksi hän oli päättänyt saada tuon vihreähiuksisen liittymään vaaneihin. Ja kun Soleil oli jotain päättänyt, hän myös toteutti päätöksensä.

"Päätöshän on tietysti sinun, mutta kyllä killattomana on kaikkein vaikeinta elää Payonissa. Selviytymiseen ei tarvita pelkkiä taistelutaitoja, ja taitavimmankin taistelijan on vaikeaa selvitä yksin. Mutta jos olet aivan varma, ettet tahdo liittyä vaaneihin, lienee sinun paras poistua", Soleil totesi tyynesti ja naputteli pöytää sormillaan, vaaleansiniset silmät kiinnitettynä toisen punaisiin. Iloinen ja humoristinen Soleil oli tosiaan kuin pois pyyhkäisty, nyt olivat kuitenkin kyseessä vakavat asiat, jotka vetivät valkyyriankin vakavaksi. Lisäksi käsillä oleva sota kiristi hänen hermojaan, vaikkei se yleensä ulos päin näkynytkään. Ja nyt hän pelkäsi tuoneensa vaanien tärkeimpään tunkeilijan, killattoman naisen joka ei liittyisikään heidän kiltaansa.

Chicin vastausta odottaessaan Soleil nojautui hieman taaemmas tuolillaan. Sormien naputtelua lukuunottamatta hän näytti täysin tyyneltä, oikeastaan hieman iloiseltakin, kaikesta huolimatta. Hän oli kuitenkin varuillaan, jos toinen keksisi tehdä jotain yllättävää. Eihän kultahiuksinen lainkaan tuntenut toista naista eikä vielä luottanut tuohon juuri yhtään. Tarpeen vaatiessa valkyyria saisi kyllä aseensa nopeasti esiin ja voisi kutsua apuvoimiakin.

"Päätöshän on tietysti sinun, mutta kyllä killattomana on kaikkein vaikeinta elää Payonissa. Selviytymiseen ei tarvita pelkkiä taistelutaitoja, ja taitavimmankin taistelijan on vaikeaa selvitä yksin. Mutta jos olet aivan varma, ettet tahdo liittyä vaaneihin, lienee sinun paras poistua" soleil sanoi. Chic hymähti tuolle kääntäen selkänsä ja antaen jalkojensa vievän häntä kohti ovea.
" Miten vain, ehkä niin on parasta kummallekkin. " Nainen sanoi katse kiinni ovessa ja käden tarttuessa oven kahvaan.
" Ehkä minun olisi parasta liittyä vain sinne Aasoille, ehkäpä siellä ei vähätellä killattomia, niin kuin täälä. " Chicin kylmät sanat paiskautuivat nyt Soleilille, ei ovelle. Chiciä ärsytti tuon toisen käytös, käsikin kulkeutui miekan varrelle hitaasti valmistuen vetämään sen pois sieltä. Chicin mielestä tuolle naiselle pitäisi antaa jonkin näköinen opetus tuon käytöksestä ja miten edes kohdellaan vieraita.
" Tiesinhän minä että vaaneille liittyminen olisi virhe. " Nainen virnisti tuolle vetäen miekkansa tupesta ja koettaen sen terää sormellaan.

"Miten vain, ehkä niin on parasta kummallekkin", Chic vastasi Soleilin sanoihin, käveltyään ensin ovelle. Valkyyria ei vastannut, tuijotti vain toisen selkää. Ehkä hän olikin sortunut virhearviointiin pyydettyään toisen tänne, vaikkei tuota itselleen mielellään myöntänytkään. Mutta nyt pitäisi pitää huoli, että toinen poistuisi mahdollisimman nopeasti. Jos oikein huono tuuri kävisi, toinen saattaisi pian saada selville jotain sellaista, mikä tuon korville ei todellakaan kuulunut.

"Ehkä minun olisi parasta liittyä vain sinne Aasoille, ehkäpä siellä ei vähätellä killattomia, niin kuin täälä", vihreähiuksinen sanoi kylmästi, katse käännettynä kultahiuksiseen.
"En minä aliarvioi, kerron sinulle vain totuuden", Soleil totesi, saaden ääneensä ystävällisyyttä ja rentoutta, jotka kertoivat kuinka nainen tosiaan uskoi sanomaansa. Chicin kuljettaessa kättään miekkansa kahvalle valkyyrian silmissä saattoi nähdä vaarallisen välähdyksen, mutta muuten tuon olemus ei muuttunut. Sormet jatkoivat häiriintymättä pöydän naputtamista ja rentous tuntui oikein huokuvan valkyyriasta.

"Tiesinhän minä että vaaneille liittyminen olisi virhe", Chic sanoi virnistäen ja veti miekkansa esiin tupesta, koskettaen sitten sormellaan aseen terää. Vasta tässä vaiheessa Soleil reagoi näkyvästi, vetäen toisen viuhkansa esiin ja avaten sen, leyhytellen sitä sitten kasvojensa edessä ja virnistäen Chicille. Tällainen viuhkan heiluttelu oli tosiaan enemmän aasojen kuin Soleilin heiniä, mutta tämäkään tilanne ei saanut naista unohtamaan huumorintajuaan.

"Kelpaisinko sinulle paremmin tällaisena? Hui kamalaa, verinen ase, viekää tuo heti pois näkyvistäni, minua pyörryttää", Soleil matki aasaneitojen puhetapaa puhuen hennolla äänellä ja kohotti vapaan kätensä otsalleen, teeskennellen huimausta.
"Vai pitäisitkö enemmän tästä? Selviytyvästä taistelijasta, joka saa itse määrätä asioistaan eikä ole suvun määräysvallan alainen lintu kultaisessa häkissään. Sillä sellainen vain vaani voi olla", valkyyria jatkoi, äänen muuttuessa taas vahvaksi. Toinenkin viuhka oli hänen kädessään, näyttämättä nyt vähääkään hienon neidon kapineelta. Tämän naisen käsissä olivat kauniit, tappavat aseet. Viuhkat kääntyilivät hiljaa Soleilin otteessa, näytti siltä kuin nainen olisi uppoutunut tutkimaan niiden kauniita kuvioita. Todellisuudessa hän oli kuitenkin valmis toimimaan, jos Chic päättäisi tehdä jotain miekkansa kanssa.

Chic virnisti tuolle tuon ottaessa aseensa eteensä ja leikkien muka jotain aasa neitoa. Chic ei muuten oikeastaan välittänyt siitä vaan poistui sitten vähin äänin paikalta, häntä ei todellakaan ainakan nyt enään kiinnostanut ketkään tyhmät vaanit, ja miksei muka Chic voinut olla hyvä taistelijatar jota kukaan ei käskenyt, eihän hänen sukunsa ollut mailla halmeillakaan. Hymähdys karkasi naisen huulilta tämän paiskatessa oven perässään kiinni. Jokunen vaani tuijotti häntä melko vihaisen näköisenä, chic huomasi juuri että oli riitaantunut kummankin killan kanssa, mutta mitä sitten? Kyllä hän pärjäisi.

// tämä peli tais olla tässä..? Ellei soleil tee jotain äkki käännöstä? :'DD //