Virheistä oppii

// Remon tänne Zendan kanssa//

Oli keskiyö kun satama alueen yhdestä pimeästä nurkkauksesta kuului mekkalaa, sillä siellä oli 5 miestä piirittäneet 1 miehen seinään. Huuto oli kova, mutta piiritetty mies ei näyttänyt yhtään pelkäävän. Yö oli kirkas oli juuri täysikuu ja kuu loisti kirkkaimmillaan ja tähtiä oli taivas täynnä. Onneksi oli tullut lämmin yö, joten ei tarvi palella yöllä. Bale oli hetki sitten ajatellut, mutta silloin hän ei ollut tiennyt, että yöstä tulisikin karmea. Ensin Bale oli napannut yhdestä korista lihaa ja kaksi miestä oli huomanneet sen ja juossut Balen luo ja alkanut rähistä. "Vai uskallat sinä mennä meidän sapuskaa varastaa intiaani nulikka. Se ei käy alkuunsakkaan." toinen mies huusi ja toinen nyökkäili. Huutava mies törkkäsi Balen kumoon ja nauroi. Balea tuo ei huvittanut yhtään. Bale nousi vain ja löi huutavaa miestä napakan iskun mahaan ja tuo juopunut merimies lyhistyi maahan, mutta nousi pian. "No kova merimies ? Riittikö?" Bale virnuili. "Ei tosiaankaan, nyt minä tapan sinut." Mies mylväsi ja lähti syöksymään uuteen hyökkäykseen Balea kohti. Bale väisti ja iski veitsensä nopeasti miehen niskaan ja niin mies kaatui maahan kuolleena. Hah jos tuo oli helppo eiköhän tuo toinenkin juoppo ole. Bale ajatteli, mutta tuo jäljellä oleva mies huusikin jotain tuntemattomalla kielellä ja nurkan takaa tuli 4 muuta miestä valmiina tappamaan hänet. Nyt bale oli pulassa ensin hyökkäsi yksi sen bale väisti ja tappoi helposti, toinen tulikin niin vauhdilla, että ei Bale kunnolla kerennyt väistää, mutta onneksi riittävästi ja onnistui tappamaan toisenkin. Kolmas hyökkäsi ja tuo oli eniten selvin päin joten Bale joutui hetken taistelemaan tuon kanssa siinä samassa viimeinenhyökkäsi ja toinen löi nyrkillä Balen maahan ja toinen sitten miekalla huitaisi Balen mahaan onneksi Bale onnistui sen verran väistämään, että selvisi. Tarvitsen kyllä nyt apua,muuten en selviä. Baleen oli miekka osunut tarpeeksi pahasti ettei tuo enään noille kahdelle pärjäisi.

[hiör ai ääm : D]

Zenda seisoi puisella laiturilla haistellen suolaista meri-ilmaa, jota tuuli puhalsi vasten ihmissuden kauniita kasvoja. Yö tuntui olleen ainakin tähän asti varsin rauhallinen, mutta kuka tiesi mitä tulisi vielä tapahtumaan. Satama kun muutenkin tuntui paikalta jossa voisi tapahtua vaikka minkälaista tapahtumaa oli mikä vuorokaudenaika tahansa.
Tytön tarkkaavaiset silmät tähystivät kauas hämärään horisonttiin, näkemättä kuitenkaan mitään sen tähdellisempää. Lokitkaan eivät kirkuneet.

Zenda oli tottunut elämään vähän kaikkialla, mutta meri oli edelleen suuri mysteeri hänelle. Payonissa hän oli ensi kertaa siihen törmännyt, eikä osannut vieläkään oikein sanoa pitikö siitä vai ei. Jokin sen syvyyksissä hieman pelotti tyttöä. Zenda henkäisi syvään ja kääntyi lähteäkseen.
Samassa hän erotti taistelun ääniä rakennusten suunnalta.

Zenda kohotti hieman kulmiaan, lähtien hipsimään ääniä kohti hiljaa kuin kissa. Kurkistettuaan varovaisesti kulman takaa, hän näki tuntemattomia miehiä yksinäinen intiaanin kimpussa. Sen kummempaa sääliä tuntematta neito tarkkaili toisten kamppailua ilman aikomustakaan liittyä seuraan. Vasta intiaanin haavoittuessa Zenda vetäisi miekkansa viittansa piilosta käteensä. Hän ei tiennyt yhtään mitä oli tapahtunut, mutta arveli kuitenkin että tuo alakynteen jäänyt oli se uhri tässäkin asiassa. Niinhän se yleensä aina oli.

Kahden muun miehen ollessa varmoja voitostaan, Zenda hiipi salamannopeasti näiden taakse, päästäen toisen niistä päiviltään ripeällä ja tarkkaan sihdatulla miekaniskulla. Toisen kääntyessä hämmästyneenä tyttöä päin, oli tämänkin herran viimeinen näky tästä maailmasta ihmissuden metallinhohtoisen aseen sivaus.
Zenda nojasi veriseen miekkaansa vilkaisten nopeasti ympärilleen, josko varjoista olisi hypännyt vielä lisääkin ihmisiä. Kun mitään ei kuitenkaan kuulunut, neito siirsi sinisten silmiensä katseen maassa makaavaan intiaaniin. Sanaakaan sanomatta hän tuijotti miestä odottaen tämän sanovan jotakin.

Bale hymyili kun huomasi tuon tytön ja nyökkäsi. "Kiitos selvisin kahdesta kolmas pääsi yllättämään." Balen kasvoista näki, että tuo tosiaan tarkoitti kiitostaan ja, että tuo oli kiitollinen tytölle. Bale katsoi maassa makaavaa viittä ruumista ja nousi ylös napaten taskustaan sidettä, jonka sitoi haavan ympärille. Bale ei oikein tiennyt mitä sanoa tuo tyttö oli pelastanut hänet juuri kuolemalta. "Olen Bale-Kend Hord Fin-Kendinpoika, mutta sanotaan Baleksi. Entä sinä?" Bale hymyili ystävällisesti tuolle tytölle, jota katseli ja, joka oli Balen juuri pelastanut. Bale alkoi raahata ruumiit sivumpaan ja kun siinä onnistui pystytti katoksen itselleen ja pedin nurkkaukseen. Bale päätti sytyttää nuotion ja paistaa lihat mitä noilla miehillä oli. Bale alkoi paistaal ihoja ja päätti kysyä haluisiko tyttö liittyä seuraan." Kelpaako ruoka, kyllä tästä sinulle riitää." Bale tokaisi hymyillen ja kasasi paistetut lihat savilautaselle.

Bale otta omat tarvikkeensa kirveen , veitsen, jousen ja nuolet joita alkoi kunnostaa. Ensin Bale otti kirveen ja irrotti terä osan varresta. Bale vuoli varren taas hyväksi ja laittoi yrteistä tehtyä tahnaa, jotta se pysyisi hyvänä. Sitten hän otti hiemo kiven ja alkoi siihen teroittamaan kirveen terä osaa. Meni vähän aikaa kun Bale sai teroitettua kirveen osan ja yhdisti ne toisiinsa ja laittoi kuivumaan. Nyt bale otti veitsen, jonka kahvan hän valeli samalla yrtti seoksella ja sen jälkeen alkoi teroittamaan vetisen terä osaa. Hetken hän taas teroitti sitä ja kun se oli tarpeeksi terävä pisti puukon myös hautumaan erilliselle liinalle. Nyt oli vuorossa jousi, jonka hän myös siveli samalla aineella, jolla äsken oli sivellyt veitsen ja kirveen. Kun hän sen teki hän kaivoi repustaan uudet nuolen terät ja asetti ne nuoliin huolellisesti 98 nuoleen! Kun sekin oli tehty hän siveli nuolten varret myös samalla tahnalla millä muut tavarat. Sitten hän pisti nuolet ja jousen samaan paikkaan mihin muut aseet.

"Kiitos selvisin kahdesta kolmas pääsi yllättämään."
Zenda tunsi pientä helpotusta miehen ollessa kunnossa. Hän ei kuitenkaan antanut sen näkyä päällepäin, sillä ainoa mitä hän yleensä sai palkaksi muiden auttamisesta oli kaikkea muuta kuin palkitsevaa. Ihme kyllä tällä kertaa mies ei näyttänyt välittävän yhtään tytön olemuksesta, joka sai yleensä kaikki muut hylkimään häntä.
Joko toinen oli vain tosissaan niin suvaitsevainen, tai sitten intiaanit eivät tosissaan hätkähtäneet enää oikein mistään.

Zenda nyökkäsi hyväksyvästi toisen kiitokselle.
"Mitäpä tuosta" hän sanoi hiljaa. Valppaana hän katseli kuinka mies sitoi haavansa. Tytön oli pakko epäillä kaikkia, sillä sodan aikaan jopa ne kaikkein kilteimmältä vaikuttavimmatkin henkilöt saattoivat puukottaa selkään.

Toisen esiteltyä itsensä Baleksi, myös susineiti päätti kertoa nimensä. Vaikka hän ei sitä tietoa mielellään kaikille kertonut, hän ei halunnut olla epäkohtelias miestä kohtaan.
"Olen Zenda-Aliss Swilin, voitte kutsua minua miksi haluatte" tyttö sanoi ja teki pienen kumartavan eleen. Kasvot edelleen peilityyninä neito katseli sivusta toisen raahatessa ruumiit sivuun ja lopulta tehdessään nuotion.

" Kelpaako ruoka, kyllä tästä sinulle riitää." Bale tarjosi. Zenda epäröi hetken, sillä hänen ei toisaalta tehnyt mieli illastaa tuntemattomien kanssa, mutta toisaalta ilmainen ruoka ei ollut koskaan pahitteeksi.
Pienen pohdinnan jälkeen tyttö istahti nuotion ääreen ja nappasi itselleen pienen palan lihaa, alkaen pureskella sitä nälkäisenä. Hänen ei ollut parasta valittaa nyt kun ruokaa ei ollut tarjolla joka kulmalla.

Balen huoltaessa aseitaan myös Zenda pyyhki verisen miekkansa puhtaaksi hameenhelmaansa. Nuotion iloinen liekehdintä loi villejä varjoja rakennusten seinille, mutta neidon silmät olivat kiinnittyneet hänen pelastamaan mieheen.
"Miksi he oikein olivat kimpussasi?" Zenda kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. Eihän asia toki hänelle kuulunut, eikä hän totta puhuen paljoa syystä välittänytkään, mutta oikeudenmukaisena persoonana tyttö halusi tietää oliko edes auttanut miestä oikeista syistä, vai olivatko sittenkin juuri nämä niin sanotut hyvikset joutuneet hänen miekkansa uhreiksi?

"Miksi he oikein olivat kimpussasi?" Zenda oli kysynyt. Bale huokaisi ja avasi suunsa. " He hyökkäsivät, koska en antanut heidän määrätä, että tämä olisi heidän aluetta he väittivät nini, mutta sanoin, että täällä saa olla muutkin." Bal nyökkäili hymyillen ja katsoi kun tuo pyyhki miekkaansa hameehelmaan. Bale söi ruokaansa ja jotenkin aavisti, että seura oli vähän nihkeää ja arveli, että toinen ei viellä luottanut täysin Baleen. "Voisin kutsua sinua vaikka Zendaksi." Bale naurahti iloisena, koska oli mukavempaa istua seurassa kuin yksin. Bale ensin meinasi antaa rahaa, mutta tajusi, että tuo voisi ruveta epäilemään jotain. "Mikäs sinut tuo satama alueelle?" Bale kysyi ystävällisesti ja äänestä jo kuuluui, että ei tosiaankaan ole pahat aikeet mielessä.

Bale nousi nopeasti ja meni sinne minne ruumiit oli viety. Pian hän palasi iso pussukka rahaa ja tavaroita sekä kädessään miesten aseet. Hän tuli omalle paikalleen ja laski kaikki tavarat maahan. "Jaetaan nämä sinulle tietenkin enemmän sillä pelastit minut." Bale sanoi ja hymy ei kadonnut kyllä mihinkään kasvoilta. Yö oli koko ajan vain vähän viileämpi, mutta nuotion lähellä oli mukavan lämmin kumminkin.

Vaikka tuo tyttö olikin ihmissusi hän oli todella mukava ja mikäs siinä, miksi hän vihoittelisi tuolle ai, koska tuo on ihmissusi hah turhaa sekin, sillä tuo oli mukava ihmissusi ainakin tämän hetken tuntumalta, mutta ei Bale itsekkään tuohon ihan täysin luottanut viellä. Voisi lähteä kävelemään satamaa pitkin? Tuumi Bale ja päätti kysyä Zendaa mukaan. "Haluaisitko lähteä kävelemään tuonne laiturien lähelle ja katselemaan merta ja maisemia?" Bale kysyi kohteliiasti ja nousi itse.

Zenda nyökkäsi hyväksyvästi toisen kertoessa tarinansa. Ihmisillä oli tosiaan paha tapa omia kaikki itselleen. -Mutta eipä voinut tyttökään verrata muita kuin vain itseensä. Hän oli kasvanut kaukana muista ihmissusista, eikä näin ollen tiennyt miten lajitoverinsa normaalisti käyttäytyivät. Hän oli aina ollut se ainoa omituinen. Jo pelkkä ajatus sitten joukosta omituisia tuntui... No, omituiselta.

"Voisin kutsua sinua vaikka Zendaksi." Bale naurahti.

Tyttö käänsi katseensa poispäin. Hän ei ollut todellakaan tottunut, että joku hymyili niin ystävällisesti hänen seurassaan. Ainoat hymyt mitkä hän yleensä sai, olivat pilkallisia. -Mutta mitäpä siitä, hän oli tottunut siihen.

Miehen udellessa Zendan tulon syytä, tyttö loi katseensa nuotion liekkeihin.
"Tulin merta katselemaan" ihmissusi sanoi varsin hiljaa, epäröityään ensin hiukan. Mikä hänet tosiaan tänne toi? Kaipa se oli juuri se suuri ja mystinen meri, mitä hän ei ollut ennen nähnyt. Zenda vilkaisi nopeasti sivusilmällä Balea. Toisen ääni oli miellyttävä, mutta pieni epäilys kalvoi silti tytön sydämessä, vaikka hän ei enää pälyillytkään toista joka toinen sekunti.

Mies keräsi ansaitun saaliin ja levitti ne sitten maahan. Balen ilmoittaessa Zendan ansaitsevan suuremman osan, tyttö tunsi kunnioituksensa kasvavan hivenen miestä kohtaan. Hän ojentautui ottamaan vain osan rahoista, kaataen ne omaan harmaaseen pussiinsa mekkonsa taskussa.
"Kiitos, mutta tämä riittää minulle" Zenda sanoi. Hän todellakin tarvitsi vain rahaa, sillä ylimääräiset aseet vain hidastaisivat häntä, vaikka olihan Balen tarjous tietenkin jalo ja herrasmiesmäinen. Pisteet hänelle siitä.

Miehen ehdottaessa kävelyretkeä satamassa, Zenda empi hiukan. Oliko toisella jotakin mielessään, sitä hän ei osannut sanoa. Kovin harvoin kukaan kuitenkaan pyysi häntä moiseen, joten miksipä ei. Tuskin tyttö siitä mitään kostuisi.
"Käyhän se" Zenda sanoi, hieman epävarmana kuitenkin. Tyttö nousi jaloilleen, odottaen Balen ottavan johdon.

"Tulin merta katselemaan." Oli Zenda sanonut sen Bale uskoikin sillä hän itsekkin piti meren katselemisesta sillä ei tuntenut itsekkään sitä kovin hyvin viellä. Bale katsoi kun tuo otti osan rahoista, mutta ei se käynyt. ."Kiitos, mutta tämä riittää minulle" Aseet Bale heitti pois ja loput rahat antoi tuolle viellä sillä ei hän niillä mitään tekisi. Bale huomasi Zendasta, että tuo ei ollut tottunut siihen, että hänelle oltaisiin ystävällisiä. "Olet erittäin mukavaa seuraa." Bale sanoi ja jatkoi hymyilemistä. Bale mietti, että Zenda ei taida olla kasvanut muitten ihmissusien luona. "Käyhän se" tuo oli sanonut ja noussut. Bale lähti kävelemään kohti laitureita ja hyräili vanhaa intiaanien laulua. Bale nuuhki ilmaa. "Meri tuoksuu niin raikkaalle." Bale sanoi ja käveli yhdellä laiturilla ja meni sen vierttä isojen rikkaidne laivojen ohi ja pikkuisten köyhien pursien ohi, kunnes hän tuli laiturin päähän. "Mennäänkö tutkimaan tuota laivaa, odotas aa Unopala laivaa? Minä menen ainakin."


Balea epäilytti tuo rahti laiva joten hän halusi tutkia ja hyppäsi ankkuri ketjunu kiinni ja lähti sitä pitkin kiipeämään ylös laivaa kohti. Yksi väärä liike olen uimassa. Bale mietti hymähtäen ja samassa hän liukastui ketjusta ja jäi roikkumaan siihen yhdellä kädellä. Vähän aikaa Bale vänkyröi, mutta sai sitten kahdella kädellä kiinni ketjusta ja sen jälkeen kietoi jalat ketjun ympäri ja jatkoi hilaamistaan ylös. Hetki meni, mutta sitten hän pääsi ylös ja tuli sopivasti laatikon taaksen ja katsahti Zendaan ja huitoi kädellään, että tuo tulisi tänne.

"Olet erittäin mukavaa seuraa."
Zenda tuijotti hetken hymyilevää Balea tietämättä mitä tehdä. Sitten puna nousi nopeasti tämän siroille kasvoille ja hänen oli pakko katsoa poispäin. Ilme tytön kasvoilla kertoi, että hän oli itse kovasti eri mieltä. Miten joku pystyisi pitämään hänen seurastaan? Varsinkaan kun hän puhui yleensä vasta kun puhuteltiin ja käyttäytyi muutenkin niin etäisesti. Zendan teki hetki mieli kääntyä kannoillaan ja vain häipyä pimeyteen, mutta jokin esti häntä lähtemästä. Eikai hän antaisi yhden pienen kommentin sekoittaa hänen pasmojaan totaalisesti?

Ihmissusi käveli varmoin askelin miehen vanavedessä, kuunnellen tuon intiaanilaulua. Bale todellakin oli eriskummallinen mies, vaikkakin sanan hyvässä merkityksessä. Tyttö haisteli ilmaa Balen esimerkin antamana, mutta hänen mielestään se haisi lähinnä suolaiselle. Olihan siinä ehkä ripaus raikkauttakin, mutta metsien kasvatille se ei ensimäisenä pistänyt nenään.

Balen ehdottaessa pientä tutkimusretkeä, Zenda ei voinut olla tuhahtamatta ensin. Hänellä kun ei ollut suurta mielenkiintoa nuuskia toisten purtiloita, varsinkaan kun ei ollut yhtään varma pysyisikö tuo hökötys edes pinnalla hänen astuessaan siihen. Turha varmaan mainitakkaan, ettei hän koskaan ollut missään venettä muistuttavassakaan.
Balen kuitenkin ryhtyessä itse laivanvaltaukseen, Zenda ei voinut olla katselematta toisen kipuamista varsin kiinnostuneena. Pieni huolestus iski häneen miehen riippuessa vaarallisen näköisesti vain yhdellä kädellä ketjusta, mutta pian sekin huoli paljastui puitteettomaksi.

Pian mies jo huitoikin Zendaa tulemaan perässä. Tyttö empi hetken, mutta päättikin sitten ryhtyä kipuamaan ankkuriketjua pitkin perässä. Toinen kuitenkin onnistuisi vain saattamaan itsensä vielä suurempaan pulaan jos hän ei olisi mukana vahtimassa. Näppärällä loikalla ihmisusi heivasi itsensä ketjuun, alkaen kiipeämään ylöspäin. Nopeasti Zenda saikin hilattua itsensä ylös, suoristaen sitten hieman mekkoaan ja hattuaan.
"Mitäs nyt?" hän kysyi kuiskaten Balelta.