Jellun erittäin sekalainen runotopa

Eli tänne kokoan aika satunnaisia luomuksia, joitten, ah niin ihanana aiheena, seikkailevat nuo kuluneet aiheet, kuten rakkaus ym ym.

SYDÄMMEN RUOHONLEIKKURI

Hiukset kihartuu
aurinko laskeutuu
Monesti niin lähellä
melkein ihan vieressä
Miksi välissä on muuri
paksu, punainen ja suuri?
Silmieni kiiltoa yritän peittää
tuntuu vain etten hukkaan voi heittää...
Vain vähän aikaa´, mahdotonta tää
kaikki loppuu, jää vain ikävää
Sul kohta jo toinen, tuskin mua muistat
Viimeinen tilaisuus, sormieni ohi luistat
Oot mun sydämmelle ruohonleikkuri
Mutta uutta ruohoa ei kasva


RUUSU

Miksi synyin tällaiseksi
Kauniiksi, kiehtovaksi
Kosket - et mua saa
vaik sormes miten halajaa
kosketus koskee
älä siis koske
Olen petollinen
ethän koeta ymmärtää
kun aina yksin jää
Ja kun oma kauneus jopa itsensä pettää
Kullassa herään
hopeassa vain jään

JUSSI

Jussit kuokkaa
maahan pukkaa
Ei oo multaa
Ei oo kultaa.
Vaik kymmenen Jussia suolle ryntää
Vaik kymmenen Jussia maata kyntää
Ahkeruus ehkä palkitaan
Ehkä ei,
Kysykää Jussilta

Komments please : >

Tuo Jussi-runo oli hauska .'D
Itseasiassa väänsin siitä laulun. Tai siis otin siihen rytmin ^^'

Ruusu-runo taas oli omallalaillaan dramaattinen, kun taas Sydämen ruohonleikkuri oli kaunis ^^

Pidin, tapu, tapu!

Yks Laulu vaan.

Katson kuinka ihastut
Siedän kun sä vihastut
Tiedän sun ilos
Pituutes ja kilos
Halaan kun
pitää lohduttaa sua
Kysyisit ees kerran
mikä painaa mua

(kertosäe: )
Pelkoa
Kauhua
Rakkautta
Murhaa
Voi tätä sun
elämääs kurjaa
Kohta tätä jaksa en
Kaikki on turhaa
Huudan sulle päin naamaa
Yritätkö paikata tekemääsi haavaa

Kun mä en sulle kelpaa
jätät sä mut
Mut kerta kerran jälkeen
nään taas luonani sut
Sä tarvitset taas tukea
hellyyt' , huolen pitoa
Taas sä olet ongelmissa
rahaa tarttet, oot veloissa

(kertosäe x2)

Sattuu
Koskee
Selviä en
Tunteitaan ei pysty purkamaan
lumi peittää tämän harmaan maan
Rakkaus vain voi haavat parantaa
Ja aurinko kultaa maan