Banzaih!

//Jatkopeli täältä
Eli Sever siis tänne <33 Otsikko on nyt mitä on .''D//

Darren juoksi kuin hullu Räksän seurassa kohti kaupungin-puistoa, pakoon. Samuraininjat hyppivät pahasti silmille ja hän iski niin monta kumoon kuin matkallaan ehti. Mutta hänen jalkojaan ei tuntunut pysäyttävän enää mikään. Hän vain juoksi, myönnettävästi hieman pakokauhuisena. Kuullen tuon suden ja tämän vaeltajan perässään. Hieman huokaisten hän jatkoi kuitenkin juoksua katsomatta taakseen.

Lopulta kuitenkin pusto näkyi hänen silmäalallaan. Suuri puisto lähes keskellä sitä suurkaupunkia. Miehen askeleet kiihtyivät entisestään ja hän hyppäsi korkealle laskeutuen keskelle puistoa. Hän huohotti jo, mutta pelkäsi pysähtyä. Veri tirskui heiluvan käden alta joka piteli hänen valuvaa kylkeään. Hän kirosi kovaan ääneen ja lopulta piiloutui hetkeksi yhden valtavan puun taakse. Hänen oli pakko istua.

Darren pusersi muutamaksi sekunniksi silmänsä kiinni ja hengitti syvään. Kipu kasvoi kun hän yritti liikkua. Mutta ei hän voinut olla liikkumattakaan. Pian mies kuitenkin nousi ylös, mutta ei siirtynyt pois puun takaa. Se antoi hänelle ja Räksälle hetken aikaa rauhoittua. Hymy levisi pienenä hänen kasvoilleen. Mutta tunteettomana. Juuri sitä mitä hän oli etsinyt, toimintaa sille illalle.

Kun Räksä saapui sinne puun luo Darren kohotti hieman kulmakarvojaan, kysyvästi.
"Lähtivätkö ne kaikki peräämme?"
Darren kysäisi hiljaa, sydän takoen yli tuhatta ja sataa.

//On lyhyt. Joo. Pidennän kohta .''D Mut joo. Sori pikkuruinen hittaus ;___;//

Räksän askeleet olivat sirot, eikä juoksusta pahemmin kuulunut edes askelien ääntä. Mies kun sattui suurimmaksi osaksi haltia olemaan. Sade piiskoi maata, minkä kerkesi, mutta se ei hidastanut nyt yhtään Räksän tai Guiderin menoa. Hän halusi vain pois niiden pirun ninjojen luota. Mielessään haltia kirosi kaikki nuo ninjat, mistä lie nyt sitten olivatkaan putkahtaneet. Darren päätyi erään puun taakse, kun he olivat saapuneet puistoon. Räksä tyytyi vain nojaamaan puun toiselle puolelle toisella kädellään. Hän huohotti pienesti, mutta kokeneelle, hyväkuntoiselle soturille tuo juoksu ei ollut matka eikä mikään. Hyvä että oli myös pystyssä pysynyt kun maakin sattui olemaan niinkin liukas.

Guider tallusti hänen vierelleen ja lipoi huuliaan ja läähätti. Sen tassut olivat veressä ja nyt soturi kyyristyikin katsomaan niitä, jottei niissä ollut haavoja. Ei. Susi oli vain tappanut noita ninjoja, niin veri oli niistä kurjimuksista lähtöisin. Olihan se kuitenkin hyvä tarkistaa, ettei ollut sattunut mitään.

"Lähtivätkö ne kaikki peräämme?"
Kuului Darrenin kysymys.
"Ei, ei kukaan ole meidän perässämme nyt, ainakaan vielä", haltia sanoi ja katseli samalla tummilla silmillään ympärilleen. Ei. Ketään ei näkynyt. Muutama lintu lehahti puskaasta lentoon, muttei mitään muuta. Puisto oli muuten tosi autio. Kukaan ei edes liikkunutkaan yöllä ulkona, kiellon ja sodan pelossa. Niin, sota. Sekin olisi jo kohta siellä. Räksä huokaisi jälleen. Sota. Hän oli ollut itse niin monissa sodissa ja kahakoissa, ettei niitä pystynyt enää sormillakaan laskemaan.

"Keitä nuo olivat? Tunnetko sinä nuo helskutin ninjat?" Räksä kysyi, hän halusi tietää, mistä nuo olivat oikein tulleet. Haltia oli edelleen puun toisella puolella, mutta äänensä kyllä varmasti kantautui toisellekkin puolelle. Guider oli mennyt makaamaan puiston ruohikolle. Se nuoli tassujaan. Sekin oli levon tarpeessa nyt.


//Eipä tuo mitään <33~
Eikä tuo nyt ainakaan lyhyt ollut, toisin kuin tämä >.

Lyhyt huokaus pääsi Darrenin huohottavasta suusta. Ketään ei ollut heidän perässään. Ainakaan vielä - onneksi. Hetkeksi hän taas sulki silmänsä rauhoittuakseen. Kipu kasvoi tyktyyävänä, kun hän ei ollut sitonut haavaansa. Veri tirskui paidan läpi sotkien housutkin - ja maassa lojuvat lehdet ja ruohon. Mutta hän ei piitannut muusta kuin itsestään juuri tillä hetkellä. Räksä tuntui olevan huomattavasti paremmassa kunnossa - onneksi hänelle.

Ennen kuin Darren vaivautui vastaamaan tälle vaeltajalle, hän repi paidan päältään. Piittaamatta että hän oli nyt puolialasti, sillä hän ei tosiaan hävennyt kehoaan. Vaikka olisi ehkä pitänyt näiden tatuointien takia. Nuo verenpunaiset tatuoinnit peittivät myös hänen jokseenkin lihaksikasta keskivartaloaan, mutta hän toivoi ettei Räksä iinnittäisi niihin kovinkaan suurta huomiota. Joka oli kyllä pelkkä haave.
Hampaidensa läpi hengittäen hän solmi paitansa haavan ympärille, kiristäen vyön tiukalle. Se kirveli, mutta auttoi sekuntienkin päästä. Veri pulppusi hetken, mutta puristus auttoi huomattavasti hänen kivuliasta tilaansa.

"Kyllä. Me tunnemme toisemme. No, jouduin kir- - anna olla - kanssa ongelmiin ja törmäsin näihin kaverihin. Jouduin tappeluun noiden kanssa ja johan he suuttuivat. Tapoin heidän johtajansa ja nyt ne seuraavat minua joka paikkaan janoten kostoa. Oletko tyytyväinen?"
Darren lopulta sepitti. Haukkoen henkeä joka toinen sekunti. Hän katsoi sitten kysyvästi Räksää, kulmakarvat koholla. Hän ei aikoisi selittää asiaa yhtään tarkemmin. Hän ei halunnut eikä voinut. Nyt oli vaan käynyt niin hassusti että tämä mies joutui samaan liemaan hänen kanssaan. Joka kyllä oli hieman inhottavaa. Mutta he nyt vain joutuisivat elää sen kanssa. Mitä ajanhaaskausta tämä selittäminen.

Darren tuijotti tämän jälkeen käsiään ja nosti miekkansa takaisin käteensä. Hän oli laskenut sen maahan haavan sitomisen ajaksi. Miekan terä oli aivan veressä, samoin kuin hänen kätensä. Hieman vastenmielisesti katsoen käsiään hän pyyhkäisi niitä kerran puuhun. Ei hän toki verta pelännyt - ei vain tahtonut sitä käsiinsä. Mutta vilkaistessaan vaatteisiinsa hän huokaisi. Hänen housunsakin olivat veressä. Paita nyt tietysti oli kaiken haavasta tulleen veren jälkeen. Raskaasti huoahtaen hän siirsi märät hiukset silmiltään. Paljastaen myös sokean silmänsä. Mitä Räksä nyt tuosta piittaisi paljoakaan. Ei varmaankaan. Darren sylkäisi veriklimpin maahan ja ravisti lisää vettä hiuksistaan.

Mikä turhauttava päivä.

//Minulta vasta lyhyttä pukkaa ;___;//

Räksä huokaisi muutaman kerran syvään, ollen yhäkin eri puolella puuta, kuin Darren, joka istuskeli taas toisella puolella puuta. Räksä piti silmällä ympäristöä. Ei. Ei ketään. Ei ainakaan vielä ja ihan hyvä niin. Pysyisivät vain poissa kokonaan. Kukapa niitä kaipaisi. Rauha maassa ja sillä sipuli. Soturi puhdisti miekkansa yhteen kangasriepuun joka oli irronnut hänen muutenkin repaleisesta viitastaan. Hän työni sen jälkeen miekkansa huotraan, jonne se kuului. Hän kohotti hieman kysyvästi kulmiaan, kuullessaan Darrenin vastauksen hänen kysymykseensä.
"Kyllä. Me tunnemme toisemme. No, jouduin kir- - anna olla - kanssa ongelmiin ja törmäsin näihin kaverihin. Jouduin tappeluun noiden kanssa ja johan he suuttuivat. Tapoin heidän johtajansa ja nyt ne seuraavat minua joka paikkaan janoten kostoa. Oletko tyytyväinen?"

"Olen", Räksä töksäytti sävyttömällä äänellä toiselle, joka oli lopuksi kysynyt, oliko hän tyytyväinen. No, ainakin hän nyt tiesi, mihin oli joutunut. Eli siis joku salaliitto juttu. No, ei se sinänsä Räksää kiinnostanut. Hän oli vain hieman jelppinyt noiden ninjojen kanssa.

Soturi ei nähnyt mitä Darren oikein teki, sillä tämä pysytteli yhä puun toisella puolella. Kohta tämä kuitenkin tuli tarkastamaan tilanteen sillä toinen oli kuitenkin ollut jonkin aikaa hiljaa.
"Satutitko itsesi pahastikin?" soturi kysyi ystävällisen kuuloisena. Hän katsahti nopeasti Darrenin kehoa, päästä varpaisiin, muttei kiinnittänyt oikeastaan huomiotaan niihin yksityiskohtiin, mihin Darren olisi saattanut luulla hänen kiinnittävän.

Toinen oli nähtävästi saanut joitakin vammoja.
"Odota. Käväisen hakemassa puhtaampaa liinaa. Äläkä yritäkään inttää vastaan", Räksä sanoi topakalla äänensävyllä ja katsahti vielä peräänsä ennen kuin poistui näkyvistä.

Hän hiiviskeli varjoissa. Pitäen tarkasti silmällä kaikkea liikkuvaa. Sitten hän kääntyi erään talon kulmasta vasemmalle ja potkaisi oven auki. Siellä ei ollut ketään, aivan kuten hän olikin arvellut. Takassa kuitenkin porisi tuli. Joku ylifiksu oli jättänyt tulen palamaan. Räksä penkoi kaappeja ja löysi sideharsoa, muttei mitään puhdistamiseen sopivaa. No, tämä tyytyi ottamaan mukaansa vesileilin. Olisi sekin ihan tarpeeksi hyvä. Sitten tuo vielä nappasi pöydältä hedelmäkorin mukaansa. Saisi jotain syötävää. Darren ainakin tarvitsisi energiaa.

Hän saapui melko nopeastikin takaisin puistoon, mukanaan kaikki tarvittava.
"Tässä hieman syötävääkin. Tarvitset energiaa. Ja annas kun katson sitä sinun haavaasi", mies puhui vakavalla äänensävyllä, kuulostaen melkein joltakin äidiltä. Hän ei vain halunnut, että Darren saa jonkin tulehduksen.

"Olen."
Kuului tuolta puun toiselta puolelta. Pihisevä huokaus pääsi Darrenin suusta. Eikä hän tiennyt syytä omaan huokailuunsa. Mutta hän piti arvokkuutensa kuitenkin tallella. Vaikkakin hänhän oli ollut se joka oli Räksän tähän sotkuun sotkenut. Ei tuo mies itse. Olisihan tämä vaeltaja toki voinut hiipparoida menemään, jos tuon ajoissa olisi älynnyt. Mutta nyt ei sitä enää voinut perua. Harmi vaan tuolle miehelle.

"Elossa ollaan, joten en liian pahasti."
Darren mutisi tuijotellen tuota haavaansa. Ei haava kyllä kovin paha ollut. Vaikkakin vähän syvä, mutta ei niin pitkä kuin olisi voinut odottaa. Hän oli ollut onnekas siinä suhteen. Mutta veri alkoi punkeutua sitten lopulta siitäkin paidasta läpi. Ja kangas alkoi tässä kohtaa hiertää haavassa. Ei hyvä merkki. Ei ollenkaan. Ja vielä kaiken lisäksi yksi niistä kivuliaista merkeistä.

Darren avasi hieman vihaisena suunsa tajutessaan toisen lähtevän hakemaan puhdasta liinaa. Hän ei tahtonut apua, kyllä hän yksinkin pärjäisi. Ainakin toivottavasti, kunhan hän vain löytäisi veljensä hänellä olisi kaikki ihan tarpeeksi hyvin. Mutta Räksä oli jo menossa. Eikä kivun hakkaama ääni kantaisi sinne missä tuo vaeltaja jo viiletti.
Darren tyytyi vaan pyöräyttämään silmiään ja puhahti.

Pian Räksä oli kuitenkin jo tulossa takaisin liinoineen kaikkineen. Ruokaakin mukanaan. Darren ei ollut edes huomioinut, että hänelle oli tullut nälkä siinä juoksennellessaan ja tapellessaan. Mutta hän oli tottunut useisiin ruuattomiin päiviin peräkkäin. Mutta toki tarjottaessa hän söisi niin paljon kuin saisi. Hedelmät houkuttelivat jo syötäväksi, mutta Rokso oli sitä mieltä että tämän pitäisi katsoa haavaa.

Darren puhahti, myöntävästi kuitenkin. Vaikkakin tunsi itsensä pikkuvauvaksi. Hän otti varovasti siteen pois paljastaen verisen, syvän mutta jokseenkin lyhyen haavan. Se ei tosiaan näyttänyt hyvältä. Kirottu mies käänsi katseensa pian pois ja nappasi korista omenan. Ja haukkasi tätä - ehkä hieman odotellen. Tai ehkä ei. Hän ei haluaisi toisten ajattelevan häntä pikkulapseksi.

Räksä oli jo rientämässä etsimään tavaroita, tarpeellisia sellaisia, ennen kuin Darren kerkesi edes suutaan avata. Soturi katsoi velvollisuudekseen auttaa toista loukkaantunutta. Itse hän kuitenkaan ei ollut kuin mustelmilla.

Pian tämä olikin jo takaisin vesileilin, hedelmäkorin ja sideharsojen kanssa. Darren otti varovasti paitansa pois haavan päältä. Pahalta näytti, muttei kuitenkaan kauhean vakavalta. Tuo paranisi ajan myötä. Darren otti omenan ja haukkasi siitä. Räksä otti vesipullon ja kaatoi siitä haavalle.
"Saattaa sitten kirvellä", mies sanoi ja repäisi viitastaan puhtaan palasen ja pyyhki sillä haavan reunustoja, kun oli sen ensiksi veteen kastanut.
"En löytänyt mitään alkoholipitoista, joka olisi ollut hieman parempaa haavan puhdistamiseen, mutta kyllä vesikin on ihan tarpeeksi hyvä, jos muuta ei ole tarjolla", soturi selitti samalla kun puhdisti haavaa.

Sitten tuo otti yhden sideharsorullan ja taitteli siitä paksun mötikän ja asetti sen painamaan haavaa, ja sitten tämä pyysi:
"Voisitko nousta hieman pystympään, niin on helmompi kiertää tämä harso."
Räksä kieritti varmoin käsin siteen Darrenin ympärille. Verentulo näytti hieman lakanneen, ja nyt se olisi sentään puhtaan sideharson alla - haava siis.

"No niin. Nyt sen ei pitäisi ainakaan tulehtua niin helposti", Räksä totesi ja suoristautui pystyyn ja putsasi käsiään vesileilin vedellä, ojentaen leilin sitten Darrenille. Siitä voisi juoda, jos haluaisi.
Räksä itse istahti Darrenin vierelle, Guiderin löytäessä paikkansa taas soturin viereltä. Räksä otti myös korista omenan ja haukkasi siitä. Kyllä hänen olikin hieman nälkä, ja omena oli hyvää. Pitkään aikaan ei mies ollut omenaa, tai lähes muutakaan hedelmää syönyt. Viimeksi kaiketi päärynän.

"Jahtaavatko nuo koko ajan sinua?" Räksä kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen, mutta ei katsahtanut Darreniin. Noilla, hän viittasi niihin pirullisiin ninjoihin, joiden kanssa he olivat joutuneet taistelemaan. Huoh. Huokaisiu käväisi miehen huulilta. Melkoinen ilta, jälleen kerran.

//Kökkö, tönkkö, lyhyt ja vaikka mitä muuta -.-//

Darren henkäisi pihisten hampaidensa välistä kun mies putsasi hänen haavaansa vedellä. Hän nyökkäsi hiljaa kun Räksä sanoi että alkoholi olisi tehnyt sen paremmin, mutta hän ei ollut sellaista löytänyt. No, Darren oli ihan tyytyväinen näinkin. Hän ei eritytesti kaivannut pahempaa kipua - vaikka se auttaisikin kovasti. Mutta näin oli hyvä, eikä hän muuta kaivannutkaan.

Kirottu mies sylkäisi omenan siemenen maahan ja katsoi ilmeettömänä kun tuo tuntematon mies auttoi häntä. Onneksi Räksä ei tiennyt, mikä hän oli. Jos hän tietäisi, hänn varmaan juoksisi pakoon. Darren hymyili vinosti itsekseen, mutta ei sanonut mitään. Miesparka repi omia vaatteitaan tuntemattoman, kirotun miehen vuoksi. Huvittavaa.

Darren nousi hieman henkeään haukkoen nyt suoremmaksi, kun Räksä tätä pyysi. Hän yritti pitää naamansa peruslukemilla kivusta huolimatta.

"Kiitos muuten avusta. Kyllä minä pärjäisin varmaan ilmankin apuasi."
Darren murahti ja oli samalla helpottunut. Ei varmaankaan tulehduksia. Hänellä ja hänen veljellään oli ollut jo aivan tapreeksi ongelmia ennenkin tätä. Jos nyt jompi kumpi sairastuisi/luokkaantuisi pahasti, ei varmaankaan tulisi ollenkaan hyväää jälkeä. He olivat kokeneet ja aivan tarpeeksi kovia yhdelle elämälle. Nyt vain pitäisi vielä päästä eroon tästä miehestä - heti kun tämä olisi Darrenin hoitanut. Mutta hän ei voisi tappaa miestä, koska tämä oli auttanut häntä niin paljon.

Darren sitten istahti Räksän viereen ja risti jalkansa. Huokaisten. Se tuntui olevan ohi. Kunhan vain ne hullut ninjat eivät palaisi takaisin heidän peräänsä. Paljaan ylävartalon kera mies nojasi päänsä puuta vasten, sulkien silmänsä hetkeksi. Kun hän avasi ne, hän lopultakin vastasi Räksän kysymykseen, vaikka se ei ollut sieltä vaikeimmasta päästä. Mutta silti.

"Lähes päivittäin ne ovat perässäni. Mutta kyllä minä niistä aina jollain tavalla eroon pääsen. Yleensä veljeni on mukanani, toisin kuin tänään."
Darren sanoi hymyillen hieman vinosti, mutta merkittävästi. Nämä samuraininjat olivat vaivanneet häntä jo useita viikkoja. Yksiä riesoja ne vaan olivat. Ei mitään muuta. Alkoivat käydä jo hermoillekin tässä vaiheessa.

"Olen siis Darren. Kirottu mies kauilta, kiitos avusta. Jos haluat nyt juosta pois en sinua estä."
Darren lopulta sanoi. Pitäen keskustelua yllä, ettei vaan nukahtaisi siihen.

"Kiitos muuten avusta. Kyllä minä pärjäisin varmaan ilmankin apuasi."
Darren totesi ja sai Räksän vaan tuhahtamaan. Niinhän nuo kaikki sanoivat, että pärjäisivät yksinkin, ja kyllä soturi myönsi että hän oli syyllistynyt kyllä myös samaan.
"No, se on velvollisuuteni auttaa haavoittunutta", mies totesi takaisin, istahtaen samalla puun juurelle ja haukkasi omenaa, jonka otti korista. Guider oli siirtynyt hänen viereensä nukkumaan. Se oli väsynyt aiemmasta tappelusta, mutta hyvin sekiin kyllä taisteli. Räksä oli aina ollut ylpeä lojaalista ystävästään, joka hädän tullen auttoi aina häntä, vaikka soturi nyt osasikin taistella huomattavan hyvin. Silti joskus oli ollut myös sen verran kiperiä tilanteita että Guiderin apu oli tullut tarpeen, ja oli tuo karvainen susi hukka jopa pelastanut siten miehen hengenkin.

"Lähes päivittäin ne ovat perässäni. Mutta kyllä minä niistä aina jollain tavalla eroon pääsen. Yleensä veljeni on mukanani, toisin kuin tänään."
Räksä nyökkäsi vaikkei Darren sitä välttämättä nähnytkään.
"Ei käy kateeksi. Miksei veljesi ollut tänään sinun mukanasi?" soturi kysyi ja katsoi tummilla silmillään eteenpäin. Hän kuunteli koko ajan josko Darren vastaisi mutta kuunteli myös, ettei kukaan päässyt kaksikkoa yllättämäänkään. Se ei olisi enää kivaa kun yksi oli haavoittunut, yksi oli väsynyt ja yksi sitten enää puolustamassa, ja sekin oli Räksä, jolla alkoi myös kyllä hivenen väsymys painaa.

"Olen siis Darren. Kirottu mies kauilta, kiitos avusta. Jos haluat nyt juosta pois en sinua estä."
Räksä oli kahden vaiheilla. Hän ei lähtisi kuitenkaan sen takia, että pelkäisi jäädä kirotun kanssa kahden vaan sen takia, että hänen pitäisi vielä löytää jokin yöpymispaikka ja käydä muutamilla asioilla vielä näinkin myöhään.
"Ja minä olen Räksä, soturi, henkivartija, kulkuri kaukaa Payonin ulkopuolelta", Räksä esitteli itsensä vielä paremmin. Tällä hetkellähän mies oikeastaan olikin työtön mutta soturina hän kyllä auttoi kaikkia joita pystyi ja henkivartijana yritti pelastaa mahdollisimman monen hengen jos vaan pystyi.

"Sinut tarvitsee kyllä varmaan saada veljesi luokse?" Räksä totesi vielä ja kohottautui nyt istumaan paremmin ja katsahti kirottua. Hän ei uskaltaisi toista ihan yksin jättää, vaikka hänen pitäisikin kohta lähteä.

"Jokaisen velvollisuus on vain selvitä omassa elämässään. Jokaisen velvolllisuus ei ole auttaa jokaista vastaantulijaa."
Darren sanoi huokaisten Räksälle, pieni pirullinen hymy huulillaan. Se oli hänen tapa ajatella maailmassa. Hän ei ollut velkaa kenellekään yhtään mitään, hänen ei tarvinnut tehdä kenellekään mitään jotta toinen olisi velassa hänelle. Hän ei halunnut joutua velkoihin, tai tavata toista joka halusi epätoivoisesti maksaa velkansa. Ne olivat ärsyttävintä mitä hän tiesi. Omalla oudolla tavallaan.

"Veljeni lähti... Jonnekin. En tiedä minne, eikä niin paljoa kiinnostakaan. Ja kyllä minä aina nuokin jotenkin saan karistettua pois niskastani - tavalla tai toisella. Yleensä siihen ei kyllä tarvita avustajia."
Darren sanoi ja hymyili hieman vinosti. Hänellä ei ollut minkäänlaista hajun häivääkään siitä, missä hänen veljensä oli. Eikä häntä totuuden mukaisesti paljoa kiinnostanutkaan.

"Hauska tutustua, Räksä."
Darren sanoi hieman tekopyhäisesti kun mies oli itse itsensä hieman selvemmin esitellyt. Oli aina silti hauska tutustua muihin ihmisiin. Varsinkin jos he olivat pelastaneet hänen henkensä. Vaikkakin hän varmaan tunnin sisällä ainakin miehestä jälleen eroaisi. Ei hän pitkäaikaisesti kenenkään kanssa jäisi jutustelemaan, se ei ollut ollenkaan hänen tyylistääkään.

Darren nousi sitten miehen seuraavan kommentin yhteydessä. Hän nappasi vielä yhden hedelmän korista ja hymyili sitten Räksälle. Häntä ei kuitenkaan tarvitsisi saattaa. Siihen hän ei alentuisi vaikka mikä olisi. Kyllä hän aina jostain veljensä löytäisi. Keinolla tai toisella. Vaikkakin luultavimmin jupuneena puskan perukoilta.
"Kiitos, mutta olet tehnyt jo aivan tarpeeksi minun vuokseni. Kiitos todella henkeni pelastamisesta, vaikka olen kirottu - tarkoitan sitä nyt. Onnea matkaan tässä onnen hylkäämässä maailmassa."

Darren sanoi tämän, taputti hieman vältellen Guiderin päälakea ja lähti pois. Pitkin, varmoin askelin hän asteli pois. Katsomatta enää taakseen. Mutta unohtamatta miestä joka hänet oli kerran samuraininjoilta pelastanut.

//Renén kanssa sitten taas näkyillään ^^//

"Kiitos, mutta olet tehnyt jo aivan tarpeeksi minun vuokseni. Kiitos todella henkeni pelastamisesta, vaikka olen kirottu - tarkoitan sitä nyt. Onnea matkaan tässä onnen hylkäämässä maailmassa."
Räksä nyökkäsi hiljaa ja hymyili kun Darren vielä taputti Guiderin päälakea. Susi heilutti onnellisesti häntäänsä ja tuntui kuin sekin olisi hymyillyt Darrenille.
"Onnea itsellesikin ja luulen että tapaamme vielä joskus", soturi huudahti Darrenin perään ja hymyili itsekseen.

Kun mies oli poistunut näkyvistä nousi soturikin ylös ja huokaisi syvään. Aseet ja kaikki oli tallella. Hänen ei tarvitsisi jäädä sinne puistoon kykkimään enää hetkeksikään vaan hän lähtisi jälleen etsimään uusia polkuja tallattaviksi.

Soturi asteli varmoin askelin poispäin, eikä katsonut tämäkään taakseen. Tuskin tulisi hänkään unohtamaan tuota kirottua miestä. Hänen intuitionsa sanoi että hänen tarinassaan Darren tulisi vielä jossain vaiheessa palaamaan. Ehkei lähiaikoina, mutta joskus.

//Yap<33 Kiitoksia tästä samuraininja-pelistä, joka oli aika monivivahteinen samuraininjoineen päivineen ja todellakin Haarapääskyn kanssa tapaillaan <33~//