Aikaa tappamassa.

Päivä ei ollut erityisen tuottoisa, yleisöä oli ollut vähän ja sekin erityisen pihiä. Vaikka toisaalta siitä saattoi syyttää häntä itseäänkin. Tämän päivän esitys ei ollut onnistumisilla pilattu. Sigmund asteli verkkaasti erästä syrjäistä katua pitkin tietämättä määrän päätä. Kotiin hän ei tahtonut mennä, tyhjät seinät siellä häntä vain olisi odottanut. Silloin tällöin hänet valtasi alakuloinen ja masentunut mieliala. Nyt oli yksi niistä hetkistä. Hän ei toivonut mitään muuta kuin elämää, jossa oli säännölliset rutiinit ja ihmiset jotka olisivat aina lähellä. Turha toive, ulkonäöllisesti mies saattoi naisia kiinnostaakkin, mutta yleensä kaikki päättyi siihen että nainen pettyi hänen luonteeseensa. Mikä hänessä oli muka vikana? Välillä ei vain naisia pystynyt käsittämään.

Talon harjalla hyppeli lintu iloisesti sirittäen, kuin kepeää sävelmää joka kertoi elämästä, jossa kaikki oli hyvin. Niin kai se sitten oli, ehkä hän oli vain ihminen joka vaati liikaa, luuli että jotain oli vielä saamatta vaikka kaikki oli jo annettu. Sigmund tuhahti pilkallisesti, mitä hänkin rupesi nyt filosofisoimaan. Erään taloon ovi syvennykseen hän istuutui. Tekemättömyys otti hermoille. Sigmund kaivoi rahat esille ja rupesi laskemaan niitä toiseen kertaan, odottaen että niiden määrä olisi jotenkin muuttunut.

//Mukaan? ü//

Harmaa päinen velho asteli nojautuneena keppiin. Kepin kärjessä oli musta helmi. Scorpius oli vanhan veikon nimi. Hitaan varmasti hän asteli teitä pitkin kotia päin. Tämän päivän tarinat olivat inostaneet kovasti lapsia ja varsinkin poikia, jotka varmaa uneksii pelastaa oman kylänsä hirvijöiltä ja tytöt rakastuisivat häneen hullun lailla. Tarinoita hän ehti kertoa ainakin viisi, mutta yhden tarinan kertominen kestää tunti puoli,mutta lapset jotka kuuntelivat hänen tarinoitaan he jaksoivat kuunella ilolla.

Huokaisi tuli välillä matkan varella, kun hän oli jo ainakin kuusikymmentä vuotias mies. Vosi kävellä kattojen pikin kukaan ei näytän olevan lähellä minua. Scorpius ajatteli.
Hän katsoi ympärilleen, ettei kukaan näkisi häntä. Mies vai koputti keppiään maahan ja samassa oli Scorpius muuttunut kuusitoista vuotiaaksi pojaksi. Vaattet olivat isoja hänelle ja iho oli nuorentunut. hetkessä hän pystyi hyppimään katolla ja nauttikin siitä todellakin.

Ovisyvennys jossa hän istui suojasi hyvin katseilta, vaikkei Sigmund sitä itse ollutkaan ottanut huomioon.

Jokin kiinnitti hänen katseen kujalla. Sieltä suunnasta mistä hän oli tullut, asteli nyt verkkaasti keppiin tukeutuen kumara hahmo. Hahmon tunnisti lähempää tutkien vanhaksi mieheksi, päälle kuusikymmenvuotiaaksi, se oli jo suuri ikä sen ajan Payonissa. Vanhus tuntui olevan ajatuksissaan, huokaisi sitten raskaasti ja pysähtyi. Havahtui ja katseli ympärilleen. Koputti keppiään maahan ja oli jo samassa muuttunut nuoreksi pojan koltiaiseksi, iältään varmasti häntä nuoremmaksi. Sitten poika jo kapusi ketterästi katolle. Ikään ei Sigmund ollut tälläistä nähnyt, tapahtunut liittyi asioihin, joista hän ei tiennyt mitään. Hän korjasi suunsa asennon -se oli loksahtanut avoimeksi- ja nousi pystyyn, antoi rahojen sylistä valua ovisyvennykselle. Otti pari kävelyä nopeampaa askelta päästäkseen keskelle kujaa, jottei poikaa kadottaisi silmistään. Siellä pojan viikari meni, parin talon päässä hänestä kirmaten nopeaa tahtia katolla. "Hei, poika pysähdy!" Huudahti hän ja kiipesi katolle, yhtä ketterästi kuin poikakin. Hän juoksi pojan perään saavuttaen pian tämän. "Miten sen teit?" Hän viittasi tapahtuneeseen jonka oli nähnyt ja tuijotti kysyvästi, silmät pyöreinä, täynnä tietämätöntä viattomuutta.

Scorpius oli katsonut hutaisesti muuttuessa nuoremaksi henkilöksi. Katolla astelessa hän tunsi jonkun seuraavan häntä. Nopeus lisääntyi, mutta henkilö tuntui olevan hänen kannoillaan. Scorpius oli kuitenkin hieman vaikeata, kun oli liian isot vaatteet yllään. Nuorta poikaa se ei kuitenkaan haitannut katolla hyppimistä.

Nuori poika kääntyi katsomaan kun kuului ääni hänen takanaan. Sanat olivat tarkoitettu juuri hänelle eikä kenellekkään muulle henkilölle. Vauhti pysähtyi hetkessä ja oli katsomassa sanojaa. Poika katsoi uteliaana ja mitäs herra oikein puhuu. Hän huomasi kuitenkin, että kuka olikaan huutanut hänelle oli vaikea hengittää. Hengitys näytti Scorpiukesn jälkeen raskaalata, kun oli nähtävästi juossut hänen perässä ja hän kuka oli seurannut häntä tänne asti.

"Anteeksi mitä sinä sanoit. Minä en oikein ymmärrä mitä sinä yrität sanoa minulle. " poika sanoi.
Hän katsoi joka oli juossut hänen perässä mietteliäin.
" Olen ollut huono vaihtuessa." Scorpius sanoi itselleen ja hiljaa.

Poika tuijotti häntä uteliaan kysyvästi, muttei Sigmund saannut sanaa suustaan koska hengitys oli vielä niin raskas. Poika kysyi hämmästyneellä äänensävyllä "Anteeksi, mitä sinä sanoit? Minä en oikein ymmärrä mitä sinä sanoit minulle?" Sigmundin mielessä kävi ettei poika ehkä oikeasti tajunnut mitä hän tarkoitti, mutta sitten poika mutisi itselleen "Olen ollut huono vaihtuessa.." Epäilys haihtui. "Sitä minkä äsken tuolla kadulla teit, näin kaiken. Olit vanha herra joka nojasi keppiin mutta hetkessä olitkin nuori poika, vaikka keppihän sinulla on vieläkin. No turhahan tätä oli kysyä, mikä lie velho oletkaan." Sigmund tuhahti ja osui tietämättään täysin oikeaan.

Sigmund kapusi katolta alas pöllyävälle hiekkatielle. Muutaman talon ohi hän käveli ennen kuin saapui ovisyvennykselle jossa oli istunut. Rahat olivat siellä vieläkin osa korissa, osa valunut ovisyvennykselle ja siitä maahan. Sigmund noukki rahat maasta ja ovisyvennykseltä koriin, nappasi korin kainaloon ja kapusi vaivalloisesti katolle. Hän hölkytti pojan luo, istuutui katon reunalle ja taputti paikkaa vieressään. Korin hän asetti viereensä toiselle puolelle, ei hän sentään nyt niin luottavainen ollut että antoi tuntemattomien rahakorinsa vieressä istua, ties minkälainen taskuvaras tuokin oli.

Poika katsoi herraa ja huokaisi. Hän antoi miehen rauhassa hengityksen tasoittua ennen kuin hän sanoisi hämmästyksiä sanoja.
" Minä olen vanha mies. " hän vastasi.
Hän uskoi miehen oleva ihmeissään. Silmät kääntyivät mieheen, joka meni kulku käytävään kerämään rahojansa. Vapaasti poika odotti hänen paluunsa katolle.

Kun mies oli saanut rahansa korrin ja tullut takaisin katolle. Poika oli vaihtunut vanhaksi mieheksi. Vanhan veikon ilme hymyili.
" Voisin ihan hyvin poimia tuon raha korisi tuolta. " Scorpius sanoi vitsaillen.
Hän olikin voinnut varastaa, mutta hän oli herras mies, vaikka asusta ei voisi uskoa.
"Olen Furius. Kuka sinä mahdat olla? " Scorpius sanoi toisen nimen.
Vanha veikko ei itsekkään luottanut tuntemattomille henkilöille nimensä, kun hän on juuri vanki karkuri. Toista nimeään ei ole sanottu julkisesti mailmalla.

"Olen velho, vaikka sain tietää parisen vuotta. " Vanha mies naurahti." Sinä olet varmakin haltian tai semmoinen. " Furius sanoi.

Vilkaistessaan uudemman kerran poikaan, tämä olikin taas vanha mies. "No mutta, taas sinä.." Lause jäi kesken, Sigmund päätti odottaa sitä, että mies itse kertoisi ilman enempiä kysymyksiä. "Voisin ihan hyvin poimia tuon rahakorisi tuolta." Vanha herra naurahti vitsailevaan sävyyn. "Tiedän, mutta vaikeampi se on täältä viedä, kuin aivan vierestä."
Sigmund hymähti ja osoitti koria jonka varmuuden vuoksi oli toiselle puolelleen asettanut.
"Taidat olla vaani? Äskeisen viittauksen perusteella ajattelen niin." Sigmund katsoi miestä hymyillen vappaammin. Ei killalla sinäänsä ollut väliä, mutta yleensä aasat vain olivat muihin kovin alentuvasti suhtautuvaa sakkia, eikä hän pitänyt siitä.

"Olen Furius kuka sinä mahdat olla?" Herran äänensävy vaikutti jotenkin epäröivältä. Sigmund arveli ettei mies hänelle oikeaa nimeänsä kertonut, mutta mitäpä siitä? Sai jokaisella olla asioita joita eivät muille halunneet kertoa. "Sigmund-Thordas Silas-Teurinpoika." Ei hänellä ollut syitä nimeä peitellä, joten mitäpä siitä vaikka kokonimen kertoisi?

Furius kertoi olevansa velho ja sanoi tietäneensä sen vasta parisen vuotta. Sigmund hymähti, koska hänen aiemmat sanat, joita hänei edes tarkemmin ollut miettinyt olivat osuneet täysin oikeaan. Furius katsoi häntä hetken ja sanoi sitten "Sinä olet varmaan haltia, tai semmoinen." Ei sinun arvauksesi kovinkaan kaukaa mennyt. Olen satyyri ja sen olen tiennyt koko elinikäni." Sigmund virnisti leveästi viitaten siihen mitä Furius oli itsestään sanonut. "Ammattini on viihdyttäjä, tai tarkemmin sanottuna kiertävä akrobaatti, ainakin jotain sinne päin. Pidän Payonin kaduilla näytöksiä kun olen rahan tarpeessa." Näpistyksistä hän ei maininnut mitään, se sai olla se hänen asia joka ei muille kuulunut, ainakaan tuolle herralle. "Mitä itseteet, jotta leipää pöytään ansaitset?"

"Niin sanovaan " Vanha mies sanoi.
Mies hieman nauroi miehen ilmeelle ja sanoille. Sisimmässään vanha veikko Scorpius tunsi ettei nuori mies valehdellut hänelle. kuulojaan ei voinnut uskoa, että hän olisi vaani.
" Mistät päättelet, että olen vaani enkä asaat?. " Furius kysyi.
Monet henkilöt uskoivatkin hänen ole vansa vaani.

" Kaunis nimi sinulla on. Uskoisin, että sinä et ole alun perin syntynyt täälä vai olenko väärässä?" Scrpius kysyi.
Silmät kääntyivät nuoren miehen silmiin. Ilme oli vitsikeliäs ja iloinen.

" Vai niin. Ehkä minussakin on satyyriä kun osaan hallita tulta. Sinullakin täytyy olla jonkun lainen elementti? " Hän oli jatkannut lausetta Sigmundin jälkeen.
" Jos olet ammatilta viidyhttäjä haluan tietää miten hyvä viidihtyjä olet? " Scorpius sanoi.
Vanha mies uskoi, että mies ei voinnut saamaan nauramaan häntä. Yleisestäkään hän ei naura. Todella harvat henkilöt ovat saaneen hänet nauramaan.

" Olen eläkkeellä ja niiden turvin elän, mutta on kiva kertoa lapsille tarinoita. Niistä tulee hieman rahaa. " Scorpius sanoi.
Mies oli kertonut ammatistaa mitä muillekkin oli sanonnut. Kuitenkaan hän ei ketonut yksityisesti kun ei luottanut Sigmund henkilöön.

Miehen nauru ulottui silmiin asti ja Sigmund uskoi sen ulottuvan myös sydämeen. Se oli mukavaa. Niin monella muulla oli tapana nauraa teennäisesti, vastenmielisesti. Naurusta pystyi jo erottamaan, minkälainen ihminen oli, niin Sigmund ajatteli. Hänen ajatellessaan oli kuin vahingossa syntynyt pieni hiljaisuus, mutta ei painostava sellainen. Joskus hiljaiset hetket olivat hyviä. Furius kuitenkin keskeytti sen. "Mistät päättelet, että olen vaani, enkä aasa?" Mies katsoi häntä kysyvästi. Sigmund naurahti hiukan vaivautuneesti, mutta päätti vastata rehellisesti niin kuin ajatteli. "Sanoit äsken että voisit ihan hyvin viedä rahani. Aasat eivät ajattele niin, he ajattelevat että heidän rahansa viedään." Hymyillen hän sanoi tämän, puoliksi leikillään, puoliksi tosissaan.

Sigmund hymyili, kun mies hänen nimeään kehui. Kyllä hän siitä itsekkin piti. Mutta ihmetellen hän otti vastaan miehen luulon, ettei hän ole kotoisin kaupungista. Niinkö avuttomalta hän näytti kulkiessaan Payonin katuja? Sigmund kurtisti kulmiaan hiukan, mutta vastatessaan nosti kasvoille hymyn, jota ei monesti näkynyt, rehellisen ja avoimen. "Kyllä joudun hajoittamaan kuvitelmasi. Ikänä en ole Payonin porteista ulos astunut, mikä on sinällään harmi. Mukavaa olisi joskus nähdä minkälaista muualla Valhallassa on. Mistäs sinä sitten olet kotoisin? Oletko täältä, Payonista?" Sigmund esitti miehelle vastakysymyksen.

Furius kertoi osaavansa hallita tulta ja omaavansa itsekkin ehkä satyyrin verta, sitten hän kysyi Sigmundin elementistä. Se oli asia josta hän ei paljon tiennyt. Vanhemmat eivät pitäneet siitä, että elementeistä ja maagisista asiosta keskusteltiin. Kyllä hän pienestä asti tiesi omaavansa ilman elementin, muttei tiennyt mitä hyötyä tästä oli. "Ilma on elementtini." Hän sanoi yksinkertaisesti, ilman mitään lisäselvityksiä. " Jos olet ammatilta viihdyttäjä haluan tietää miten hyvä viihdyttäjä olet? " Furius katsoi häneen silmät naurua tuikkien. Sigmund ei ollut varma ymmärsikö mies hänen ammattinsa aivan oikein, joten hän päätti sanoa ammattinsa uudelleen ja kertoa siitä lisää. "Kyllä, ammatiltani olen viihdyttäjä. Jonkinlainen katuakrobaatti. Teen kaikenlaisia temppuja, yleisön ympäröimänä ja he lahjoittavat rahaa niin tahtoessaan. Luulen, että elementtini edistää taitoja tähän ammattiin ja uuden oppimiseen." tietävään sävyyn hän puhui, edes jotain hän elementistään tiesi, sen että se helpotti hänen ammattiaan. Lisäsi hän vielä hymy suin vitsikkääseen sävyyn. "Voin kyllä näyttää mitä osaan, jos tahdot?"

Mies oli jo liian vanha työskennelläkseen vakinaisessa työssä, mutta sanoi kertovansa
lapsille satuja ja tienaten sillä jonkin verran rahaa. Sigmundista se oli mielenkiintoista, mutta hän päätti olla kysymättä lisää. Furius kertoi, jos itse tahtoi.

Scorpius ei voinnut muuta kuin nauraa hijasittain kun ei oikein viittinyt nolustattaa nuora miestä. Mies oli saanut vanhan veikon lähelle sydän kohtauksen, mutta henki pihisi kunnolla vanhassa miehessä. Hän oli jo melkein tippumaisillan katostakin alas. Monet olivat menneet ansaa.
" Olen pahoillani poika, mutta olen assaa. Monet ovat sanoneet samaa. Minä en oikein ymmärrä miksi? " Furius sanoi.
Lauseensa hän sai sanottua ilman naurua. Lauseen jälkeen hän sai naurunsa rauhalliseksi.

Vanha mies kääntyi katsoman Sigmundia. Huomasi nuoren miehen olevansa hieman alla päin.
" Voi anteeksi, jos loukkasin sinua " Vanha mies sanoi.
Mies sanoi sen heti kun näki vieressä olevan henkilön surullisana ja itsekkin oli tunteiliakas, mutta ei saanut näyttää sitä olenkaan.

" Vai että ilma. Se on varmaakin kiva elementti. " Scorpius sanoi iloisella sävyllä.
Vanhalla miehellä ilirti ja on han sillä ollut pitkääns aikaan.
" Vosit näyttää mieten notkea olet ja taitava. " Furius sanoi.

Scorpius hieman ihmetteli, miksi Sgmund ei kysynnyt yhtään mitään häneltä. Mielessä kävi voisko kertoa hänelle etunimensä, mutta etunimi olisi hirvittävä asia varmasti. Hn päätti olla sanomatta ettei tule mitään kohtauksia.

Mies katsoi häntä huvittuneesti, mutta puhuessaan muuttui aivan vakavaksi. "Olen pahoillani poika, mutta olen Aasa. Monet ovat sanoneet samaa. Minä en oikein ymmärrä miksi?" Hieman pettyneesti Sigmund otti tiedon vastaan, miten hän muka voisi Aasan kanssa keskustella, niin
että saisi olla itsensä? "Minä olen vaani." Hiukan pingoittunut ja varovainen oli äänensävy, mutta samahan se oli. Furius oli jo varmasti ennen hänen sanojaan arvannut killan johon Sigmund kuului. "Mutta mielipiteeni sanoin jo, Aasat eivät ajattele että toisten rahat voi varastaa he ajattelevat että heidän rahansa varastetaan. -Mutta sinä kai sitten olet poikkeus joka vahvistaa säännön..?" Sigmundin silmistä kadonnut pilke eksyi sinne uudestaan, ei hän kauan vakavana pysynyt. Furius vielä anteeksi pyysi, jos Sigmundia hän loukkasi, mutta ei siinä ollut mitään järkeä. Jokainenhan sai itse päättää kiltansa, ei päätöstään pitänyt toisilta anteeksi pyydellä. "Ei sinun minulta anteeksi täydy pyytää, oman on asiasi kumpaa kiltaa kannatat." Sigmundin puhe oli ystävällistä mutta sävy oli kuitenkin hiukan etäinen. Killat olivat asioita, jotka joko yhdistivät, tai erottivat.

"Vai, että ilma.. Se on varmaankin mukava elementti?" Sigmundhan ei elementistään paljoa tiennyt, joten ei hänellä ollut kerrottavaakaan. vastata hän päätti vastakysymyksillä. "No entäpä tuli? Minkälainen se on? Mitä sinä osaat?"

Scorpius meinasi sanoa oman nimensä mutta miten Sigmund oli vastaillu ja elekieli mukaan ottaen mies päätti olla kertomatta. Ehkä myöhemmin pystyisi kertomaan.
Mies kuunteli tarkoilla korvilla, vaikka kuulo oli ehkä hieman huonintunut. Se ei kuitenkaan haitannut vanhaa Scorpiusta.
" Minä en kuitenkaan varasta, jos ei ole pakko. Minusta minä en kuulu assoihin kun kilta on ollut minua vastaan. Mutta onneksi olen eläkeläinen velho. " Scorpius sanoi.
Hän oli osittain valehdellut ja varsinkin loppu lause oli. Mies hymyili, vaikka siitä ei ollut olenkaan hyötyä.

Mies uskoi, että Sigmund ei näyttäisi hänen akrobaatti taitoja. Kadulla alkoi astella pooliseja. Vanhan mies huomasi poliisin nopeasti. Poliisilla ei ollut normaali puku vaan sulautuva ympäristöön. Furius katsoi takaisin Sigmund. Miehen iho oli muuttunut nuorenniksi pojaksi.
" Minun elementti tuli on vaikea hallita, mutta kun sitä osaa hallita hyvin niin sitten onnistuu kunnolla. " Furius sanoi.
Mies nosti kädensä ja napsautti nopeasti sormen päälle tulen. Hetken tuli oli näkyvillä.

Sigmund ei oikein Furiuksen sanoja ymmärtänyt. Mies ei tainnut luottavaisesti häneen suhtautua, puhui jotain, mutta hetkessä taas vaihtoi sanansa toisiin. Ei hänkään kyllä toiseen täysin luottanut. Hetkessä hän alkoi tajuta Furiuksessa seikkoja, jotka eivät tavallisesti hänen silmäänsä miellyttäisi. Teräväpiirteisillä kasvoilla kävi alentuva ilme.

Kujalla asteli mies, varmaankin virkavallan väkeä. Näennäisen huolettomasti hän asteli kädet selän taakse ristittyinä, mutta katse kuitenkin lakaisi tarkasti kujaa, ja talojen harjoja. Sigmund huvittuneesti katsoi herran kulkua, oli olevinaan niin etevä ja salamyhkäinen, mutta ei silti edes heitä huomannut. Hän vilkaisi mietteissään Furiusta. Furius oli taas muuttunut nuoreksi pojaksi. Enää se ei niin kovasti hätkähdyttänyt, mutta se, että furius muuttui silloin kun huomasi tuon herran kujalla astelevan ihmetytti. Sigmundin teki mieli mainita asiasta ja hän yritti keksiä sanoja jotka eivät olisi syyttäviä, eikä loukkaavia.

"Minun elementtini tuli on vaikea hallita, mutta kun sitä osaa hallita, niin sitten sen osaa myös hyvin." Furius nosti käden ja napsautti sormiaan. Niiden päälle ilmestyi hetkeksi hento sininen liekki, mutta pian se katosi. Sigmund hymähti. Lievä kateus käväisi sydämessä, hän ei elementtiään hallinnut. Se totteli silloin kun halusi, ei silloin kun Sigmund halusi. Höänellä ei ollut ketään, joka olisi opettanut määräämään ilmaa.

Sigmund oli luvannut näyttää taitojaan ja päätti sen tehdä. Teki äänettömän, kevyen kärrynpyörän. "No tahdotko nähdä mitä minä osaan?" Hieman virnuillen hän osoitti sanansa Furiukselle. onneksi oli edes yksi asia minkä hän hallitsi kunnolla, vartalonsa.
Ei Payonissa monta hänen kaltaistaan akrobaattia ollut. poika vilkaisi nopeasti kujalle, ettei seherra siellä katsonut ja heitti itsensä käsilleen seisomaan. Kevyesti katon lakea pitkin hän käveli eteenpäin, pysähtyi ja siirtyi sitten jaloilleen seisomaan.

Scorpius huomai Sigmundin masentuvan ilmeen ja uskoi mistä se oli johtunut.
" Sinun täytyy vain luottaa kunnolla oman kykyysi. Kyllä minullakin meni yli kolmekymmentä vuotta tuli elementin halinnassa. Välillä onnistui ja välillä ei mitenkään onnistunut vaikka miten kovaa yritit harjoitella. Jos haluat oppia käyttämään omaa elementiäsi kyllä sinä opit, kun pidät niskasta pidät kiinni. Asia riippuu sinun tahdostasi. Haluatko sin oppia vai ei." Scorpius sanoi.
Poika puhui vanhan miehen tyyliin, mutta hän oli muutunut ihan toisen laiseksi. Nuorena poika hän halusi autaa surut asiat pois Sigmundin mielistä.

Inollaan hän lalusi nähdä Sigmundin tempuja.
" Tietenkin haluan nähdä mitä osaat." Nuoro poika sanoi iloissan.
Poika ihasteli kauniita liikeitä ja miten mies voisi olla notkea vartalostaan. Välillä silmät katsoivat poliisia kuka oli pukeutunut vale asuun. Poliisi katsoi, mutta Scorpius ei huomannut silloin poliinsin katsetta.
" olet loistava. Varmaakin on mennyt monta vuotta harjoitteluun, jos pa minäkin osaisin tuommoisia tehdä. " Furius sanoi kadehtinaana.
Scorpius oli iloissaan, että mieskin osaisi tuommoisia tehdä kun yleensä nuoret tytöt tekevät tempuja.
" Sulla on kai kaikki luut tallella? Kun joilta pois tetaan kylki luita pois, että pystyy tommoiseen notkeute. " Scorpius sanoi.

Sigmund tuhahti epäilevästi, olihan Furiuksen tarkoitus olla rohkaiseva, mutta kuitenkin.. Miten hän muka voisi oppia mitään, jos ei ketään ollut auttamassa? Ei se ollut mahdollista.

"Tietenkin haluan nähdä mitä osaat." Nuori poika katsoi häntä odottaen. Mielellään Sigmund taitojaan esitteli. Hän heitti äänettömiä keveitä kärrynpyöriä pitkin katon lakea eteenpäin. Tätä hän rakasti. Ei hän varmasti ikinä kyllästyisi. Kuitenkin jossain vaiheessa piti pysähtyä, päässä oli alkanut pyörimään. Hän oli jo metrien päässä Furiuksesta. Selvitettyään päätään hetken, hän lähti kohti Furiusta tehden uudestaan kärrynpyöriä. "Olet loistava. Varmaakin on mennyt monta vuotta harjoitteluun, jospa minäkin osaisin tuommoisia tehdä. " vaikka hän monesti oli samanlaista tottunut kuulemaan, niin sanat lämmittivät. Hymyili hän furiukselle, mutta mietti jo miten voisi osoittaa osaavansa vielä moninkertaisesti vaativampiakin temppuja. Hän osaisi heittää katolta voltin kujalle, ei se häneltä mitään erityistä vaatinut, mutta kun tuo virkavallan mies.. Ei se käynnyt. Notkeasti hän taivutti itsensä siltaan ja heitti siitä sitten jalat ympäri päätyen seisomaan takaisin jaloilleen. " Sulla on kai kaikki luut tallella? Kun joiltakin poistetaan kylkiluita pois, että pystyy tommoiseen notkeuteen. " Furius katsoi häntä ihmettelevästi. Sigmund hymähti ja vannoi että omisti edelleen kaikki luut mitä syntyessään oli saannut. Ei hän ollut kuullut kuin muutaman tapauksen, että luita olisi poistettu ja nekin olivat usein päättyneet johonkin pysyvään vammaan, tai jopa kuolemaan. Ei kukaan ainakaan vielä ollut keksinyt miten poistaa luita oikeaoppisesti, ilman riskejä. Eikä häntä huvittanut olla koekaniinina, hän oli jo luonnostaan tarpeeksi taitava.

Rahakori tömähti kujan tomuisen pehmeälle hiekalle. Sigmund heitti suuressa kaaressa voltin ja päätyi jaloilleen kujalle rahakorin viereen. Nappasi hän sen kainaloon ja vilkutti
Furiukselle, joka oli katolla. Virkavallan miestä ei missään näkynyt. Sigmund lähti suunnistamaan kohti majatalo Freijaa. Hän tarvitsisi yöpymispaikan, sekä ruokaa ja olihan hänellä jonkin verran rahaakin, jolla maksaa tarpeen vaatiessa.

Furius katsoi Sigmundin hienoa esitystä. Hn ei ollut itse ollut noin notea kuin vastakkainen mies oli. osittain silmät katsoivat toiseen suuntaan, kun halusi tietää poliisista ja missä päin se liikkuisi. Mielessä juolahti erilaisia asijoita. Oliko Sigmund huomannut, että hän oli vanki karkuri ja siksi hän lähti pois, vai oliko hän ollut vaikeuksissa.

Scorpius vilkutteli harmaan hiuksina ja partana. Hän nousi itse katolata ja hypähti kujaan. Mies nosti käden taskustaan ja alkoi laskemaan rahoja. Hän oli varastanut jonkun verran rahaa Sigmundin korista.

Scorpius oli iloissaan kun huomasi itse olen tyytyväinen omasta elämästään, vaikka voisi saada hienon talon mihin vain. osittain myös siitä, että hän oli nähnyt miten Sigmund oli iloinen omasra työstään, vaikka Scorpius tykkäisi hieman, että hänen ammatinsa kuuluisi nuorille tytöille, mutta Scorpius uskoi miehen valintaansa.