Satusetiä ja keltaisia hampaita

//Kittyh tänne . DD Sori tuosta otsikosta, joka nyt on mitä on.. hih.D//

Hölkkä, hölkkä, liika läski pois! Huppupäinen mies, hölkkäsi varmoin askelin kohti Tori-Katua. Mutta miksi mies oli huppupäinen?
Olivathan ajat mitä olivat, sodanjulistuskin oli jo ehditty tehdä. Ihmisiä alettiin evakuoida, mukaan lukien Viggokin, joka pääsi Sifin-Tornien turvaan, johtuen tärkeästä ammatistaan. Tosin miestä ei kummemmin miellyttänyt siellä asustaa, kaiken maailman pröystäilevien aatelisten keskellä. Hän tarvitsi omaa tilaa, ja sitä hän nyt oli hakemassa.

Askeleet kääntyivät vasemmalle ja kipittivät ylös jykevähköt, jo hieman kuluneet portaat, jatkaen sitten matkaansa jälleen suoraan eteenpäin. Matkankohde ei ollut muuttunut. Jos joku olisi sillä hetkellä kulkenut lähistöllä, olisi hän varmaankin ihmetellyt, miksi joku valitsi portaisen reitin, enemmin suoraa polkua!
Mutta Viggo olikin kuntoiluhullu. Kuntoilusta oli tullut hänelle päähänpinttymä. Mutta koska koko kaupunki tunsi hänet salamyhkäisenä, jopa pelottavana hämärähemmona, joka kuitenkin oli Aasojen merkkihenkilöitä, ei hän halunnut pilata tuota imagoaan hölkkäämällä tunnistettavana kaupungilla, kuin mikäkin pässi. Siksipä hän veti aina hupun päähänsä juostessaan vähänkin yleisemmillä paikoilla, välttääkseen tunnistettavaksi joutumisen.
Nyt, kun sodanjulistus oli tehty, olivat suurimmat osat kaduista tyhjillään. Harva siis ehtisi häntä tunnistamaan, mutta Viggo laski varman päälle.
Välillä joltakin hämärältä kujalta puikahti ihmishahmo esiin, pujahtaen nopeasti piiloon katujen varjoihin, ja sitten viereiseen rakennukseen.

Viggo saattoi haistaa pelon ja epävarmuuden ilmassa. Se loi ahdistuneita varjoja monien ylle, joihin se sai otetta. Viggoon se ei ollut vielä saanut. Mies tiesi jo vanhasta kokemuksestaan, mitä sota oli. Se ei saisi häntä levottomaksi. Ei. Näissä asioissa Viggo oli jo konkari. Ja helpottunut siitä.

Hän oli saapunut Tori-Kadulle. Se oli autio. Suurin osa kojuista oli raahattu tiehensä. Muutama lojui vielä aukiolla tyhjillään, tuulen riepottamana. Monen hehtaarin säteellä ei näkynyt ketään, kaikki piileskelivät sotaa. Miehen katse kiersi Tori-Katua kulmasta kulmaan, kunnes hänen katseensa osui oveen, josta tulvahti ulospäin varovainen valo. "Viisi Vaahteranlehteä", hän mumisi kuppilan nimen hiljaa itsekseen, ottaen sitten muutamia varovaisia askelia sitä kohti.
Niin, kuppiloita, kapakoita ja kievareita oli tähän mennessä jätetty runsaasti tyhjilleen, mutta rohkeimmat pitivät ne yhä pystyssä. Sodan aikaan niissä kuitenkin oli usein tavarapulaa, ja ihmiset menivät sinne enemmänkin juoruilemaan, kuin syömään. Lietsomaan toinen toistaan kauheimmilla tarinoilla pelkoa.

Äkkinäinen vetäytyminen seinää vasten. Hän piiloutui rakennuksen luomiin varjoihin. Kolea kiviseinä painautui miehen selkää vasten, muttei saanut miestä värähtämäänkään. Hengittäen hitaasti Viggo tarkkaili hetken ympäristöään huppunsa raosta, kunnes laski sen. Kukaan ei ollut nähnyt häntä. Tai ainakin niin hän uskoi, astuessaan sisään pienoiseen rahvaaseen kuppilaan. Nopeasti herra loi sivusilmällä katsetta kuppilan asiakkaisiin, muutamilla oli olut tuopit kourassaan ja yhdellä kovettunut ruisrinkilä. Ruuasta siis tosiaan oli pulaa.

"Olut tuoppi, pieni", Viggo lausui ainokaiset sanansa tiskin ääressä hääräävälle neitoselle, joka kaatoi hänelle pieneen tuoppiin laimean näköistä olutta. Taisi siitäkin olla pulaa, joten siihen oli sekoitettu vettä, jotta sitä riittäisi pidemmäksi aikaa.
Mies raotti rahapussinsa helmaa, ja antoi kolikon kilahtaa tiskille, napaten sitten tuoppinsa, nyökäten kuitenkin jonkinnäköiset kiitokset paikanemännälle.

Rahapussi katosi kaavun helmaan, samassa kun mies oli istuutunut yhteen pieneen nurkkapöytään, ikkunan ääreen, joka oli laudoitettu kiinni. Muutenhan paikka olisi päästänyt liikaa valoa, ja ääntä, paljastaakseen itsensä. Viggo hörppäsi tuopistaan pienen hörpyn, laskien sen sitten lähes koskemattomana pöydälle. Hän nojasi penkissään reilusti taakse päin, saadakseen mahdollisimman mukavan asennon, jääden sitten tarkkailemaan pikkukuppilan tapahtumia sieltä käsin.

Muuan mies, herätti kaikista eniten huomiota. Hän oli vanha ja kaljuuntuva. Hänen suunsa kävi, kuin papupata, ja sieltä erotti muutamia keltaantuneita, jopa irronneita hampaita. Oli äijä tainnut kokea kovia!
Mies oli verhoutunut valkoiseen, nuhjuiseen kaapuun, joka oli alkanut harmaantua. Miehen ulkomuodosta huolimatta ihmisiä oli alkanut kerääntyä tämän ympärille. Niin, mies oli satusetä. Viggo höristi sen kummemmin itsekään tajuamatta korviaan, kuullakseen mistä ukko satuili. Tämä kertoi Vaanien aluksista, jotka olivat viimepäivinä hukkuneet. Hän kertoi merihirviöstä, jonka Aasat olivat istuttaneet satamaan Vaanien tuhoksi. Viggon suu pielet kääntyivät johonkin hymyn tapaiseen, ihmiset sitten jaksoivat jauhaa kaikenlaista puppua. Ja suurin osa äijän kuuntelijoista päästi nyt kauhistuneita "oooh" lausahduksia, uskoen sinisilmäisenä kaiken.

Pitikin sattua, että Viggo oli astunut juuri Vaanien kuppilaan. Hänen olisi kokoajan tehnyt mieli pongahtaa pystyyn ja lausua jotain Aasoja puolustavaa. Mutta hän hillitsi itsensä. Olihan hän matalaprofiilinen mies.

//Apua, jaarittelin tässä viestissä hieman liikaa sellaista, joka ei ole edes täyttä asiaa. Anteeksi. Toivottavasti ei tullut kamalan tönkköä luottavaa^^ .D//

//Ei ollu yhtää tönkköä, meinasin revetä tolle ihmeen "Aasat ovat kasvattaneer merihirviön" jutuilla.. Kyllä taitaa nyt ukolla jutut mennä vähän ohitse. Otan muuten uusimman hahmoni mukaan, todellinen sekopää ja yllytyshullu. Vaani, Pölypallo-Kissankello Votka Hernepää Viinilasin-poika :'DD Rakastan <33~//

Ulkona oli pimeää ja lymää. Syksy kolkutti ovella uhkaavasti ja nyt kun sotakin oli julistettu. Kaduilla ei liikkunut ihmisiä lähes yhtään. KAikki olivat pakkaamassa tavaroitaan, sillä heidät siirrettäisiin turvaan sodan jaloista. Jotkut, jotka eivät halunneet/päässeet turvaan, pakkasivat tärkeimpiä tavaroitaan ullakolleen maan alle, sillä se oli sillä hetkellä paras mahdollinen suoja. Sumu oli laskeutunut kaupungin ylle tuoden mukanaan tuhoa. Ihmiset olivat käyneet villeiksi, he posauttelivat toisiaan ja sytyttelivät typerä tulipaloja. Ulkona ei ollut todellakaan viisasta liikkua, jotkut hullut uskalsivat siellä liikkua.
Pölypallon pienen pirtin ikkunan ohitse juoksi huppupäinen kuntokiihkoilija, mokomakin ääliö. Pelkän kunnon vuoksi lähtenyt ulos.

Pölypallo poistui ikkunan luota ja tarkasti ulkonäkönsä peilistä: Hiukset olivat pystyssä harjaamattomina, silmät olivat väsyneet ja harmaa väri näytti aivan siltä, kuin joku olisi yrittänyt hinkata värin pois.
Hän siisti vielä pinkin paitansa ja tumman pussihousunsa, ettei hän näyttänyt aivan ääliöltä ja pilaisia sukunsa mainetta. Hän astui oven eteen ja sujautti jalkaansa kahdet kippuravarpaiset tossunsa. Ovi aukeni hiljaa naristen, se oli kovin painava, eikä sen saranoita oltu aikoihin rasvattu kunnolla.

Hän tarkisti tien olevan tyhjä ja lähti kävelemään reippaasti kohti lähintä mahdollista kuppilaa. Se olisi kaiketi Viisi Vaahteranlehteä. Pölypallero vilkaisi jokaisen kulman taakse ja varmisti, ettei tiellä liikkunut yhtäkään aasaa. Valkyyrina hän olisi heti innostunut tappamaan tuon aasan, sotaankin kun hän oli kerta lähdössä.Pölypallo oli miettinyt sitä jo paljon. Lähtisikö, vai eikö. Loppululoksen hän oli saanut myöntäväksi, eli hän lähtisi. Pölypallo oli jo kauan keräillyt erilaista pelti-tavaraa. Niistä hänen täytyisi vielä kyhätä jonkinlainen haarniska ennen kunnon taistelua, jos sellainen sattuisi syttymään. Todennäköisesti.

Pölypallo astui sisään Viiteen Vaahteranlehteen ja tervehti tuttaviaan, joita ei ollut kuin pari heruttelevaa nuorta neitiä istumassa baari-pöydän vierellä näperrellen hiuksiaan. Tavallisesti kyseisessä paikassa ei ollut kuin muutama mummo juomassa pöydillä iltapäivä kahviaan, nyt paikassa vilisi nuoria ja vähän vanhempiakin: Ikähaitari oli erittäin suuri.
Pölypallo katsahti pöytään, jossa hän tavallisesti istui. Nyt sen oli vallannut sama huppupäinen juoksija, olisi pitänyt lähteä aikaisemmin ja saapua varmaan paikka. Pölypallo joutui tyytymään viereiseen pöytään ja pyysi saada yhden erikoisen coctail-juoman. Hänelle tuotiin pian erikoinen puna-violetti sekoitus, jossa oli kaksi erikoista marjaa. Pölypallo nielaisi kuppinsa puolilleen täyhjäksi yhdellä nielaisulla ja pyyhkäisi kädellään suutaan. Tarjoilijalle hän ojensi ystävällisesti virnistäen kaksi hopearahaa ja tämä poistui paikalta.

Joku satusetä kertoi tarinoitaan yhdessä pöydässä. Hernepää kuunteli hetken jorinoita ja ajatteli siirtyä lähemmäs kuuntelemaan.
Hän joi lasinsa toisella kulauksellaan tyhjäksi, taputti vatsaansa pari kertaa ja istuutui kahden miehen ja kolmen naisen seuraan. Aasat olivat tuhonneet Vaani-Vajan maan tasalle ja suunnittelivat nyt kansan joukkomurhaa, HEillä olisi käytössään tappajakoneita ja kaikki noidiksi epäillyt poltettaisiin roviolla. Miehen suusta saattoi erottaa keltaiset hampaat, joista suurin osa oli lohkennut pahasti.

Valkyyri kuunteli vielä jutu mahdollisesesta omena- ja vihannessodasta, joka aloitettaisiin huomenna iltapäivällä aasoja vastaan Thorin taistelukentällä.
Tuskimpa, ajatteli Pölypallo, mutta hänen mielessään hän näki jo kuvan itsessään banaani ja meloni käösissään, toinen mahdollisena tykin kuulana, toinen miekkana. Hernepää nopouysi läheiselle tuolille seisomaan häpeämättään itseään ja alkoi taistella mielikuvitus aasoja vastaaan. Taisi johtua pieni sekavuuden tila coctailista, jospa hän oli juonut sen liian nopeasti. Pölypallo hyppäsi viimeinkin tuolita alas ja julisti rauhan-ajanjakson taas alkaneen vaanien voitoksi. Jotkut sekpät taputtivat Pölypallolle ja kaatusivat sittemmin maahan kippurassa makaamaan naurusta. Pölypalloa ei naurattanut, sota oli vakava asia!

Monivärinen herra alkoi katseensa kiertää, hän halusi todistaa olevansa oikeassa vaanien voiton vuoksi. Ehdokkoita mahdolliseen kolmiotteluun ooloivat toinen kaunis baarineitokainen (joka oli ainkoinaan ollut vaani), vanha satusetä (joka oli Pölypallolle kaksi hopekillinkiä velkaa) ja hänen vakiopaikallaan istuva herra. Pölypallo mietti hetken, kunnes halusi haastaa Viggon. Hän asteli ylpeänä tämän viereen ja ilmoitti: "Sinut, minä haastan kolmiotteluun!" Pölypalloa säestivät pienet ablotit ja vihellykset. Päivästä olisikin tulossa hieman tavallista aurinkoisempi, etenkin jos hän voittaisi...

//Saattoi olla virheitä, en kerennyt tarkistamaan -.-//

Viggo oli nojautunut kokonaan penkkinsä selkänojaan, ja jättänyt puolitäyden, oikeastaan enemmän kuin puolitäyden tuoppinsa olutta rauhaan pöydälleen. Siinä hän nyt istui, mukavimmassa asennossa minkä noilta kovilta, ja karheilta, asiakkaiden kuluttamilta penkeiltä saattoi saada.
Hän oli täysin tyytyväinen omaan pikku nurkkaukseensa, ja täydelliseen rauhaansa, joka hänelle oli suotu, kunnes eräs, Viggon makuun hieman omituisesti pukeutunut herra istahti vieruspöytään ja hörppäsi puolet coctailistaan samantien alas.
Viggon kulmat kurtistuivat hivenen närkästyksestä. Kuka kehtasi häiritä hänen rauhaansa?
Paikalliset asukkaat ainakin tiesivät sen, että Viggo oli hämärämies parhaaseen makuun, ja hänen reviirilleen ei tungeuduttu ilman erityishyvää syytä. Siispä kuppiloissa asukkaat tajusivat jättää häneen hajurakoa.
Sitä tuo miekkonen ei kuitenkaan jättänyt, istuutuessaan viereiseen pöytään.

Viggo oli juuri korattamassa ääntään, ja kehottamassa kyseistä miestä vaihtamaan paikkaa, kun tämä kuin Odinin siunaksesta tosiaan teki niin, siirtyen kahden miehen ja kolmen naisen seuraan kuuntelemaan sitä turhan päiväistä satusetää, jonka juoruja Viggo halveksi jo nyt ylitse muiden. Mokomakin hölynpölyjen jauhaja, merihirviöitä ja hedelmäsotaa! Jos Viggo olisi ollut yksinään,hän olisi saattanut jopa tirauttaa pienet naurut. Mutta ei, hän ei ollut yksin, joten hänen kasvoillaan pysyi, melkein jähmettyneesti tyyni, hieman luontaantyöntävä ilme.

Viggo sulki korvansa kokonaan tuon satusedän satuiluilta, jottei vain onnistuisi roskaamaan mieltään moisilla ajatuksilla.
Hiljaa mielessään hän jopa katui saapumista tähän pienoiseen kuppilaan. Joka näytti jopa Vaanien valloittamalta. Toden totta. Hän ei tuntenut oloaan kotoisaksi vaanien pesässä. Kuka tahansa saattaisi haluta riistää häneltä hengen, Aasa kun hän oli.
Hetkonen, mitä hän oikein houri?
Ei kukaan näistä neropateista siinä onnistuisi. Viggo oli korkeasti koulutettu Suurnymfi, ja täysin tietoinen omista taidoistaan. Harvoin hän edes kohtasi vertaisiaan taistelijoita. Ja vähän aikaa sitten, hänet oli kutsuttu Aasojen Kaupungin-Vartijoiden erityisjoukkoihin, minne vain harvat kelpuutettiin. Oli siis jotakin mistä Viggo oli ylpeäkin.

"Sinut, minkä haasta kolmiotteluun!" hän kuuli jonkun nuoren kiihkoilijan äänen vierestään, aplodien säestämänä. Viggon olisi tehnyt mieli painaa päänsä käsiinsä ja nauraa sydämensä pohjasta. Onneksi hänen viileä luontonsa esti sen.
Hän katsahti tuota aikaisempaa outoa miestä hieman epäuskoa silmissään, raottaen sitten huuliaan useamman kerran vastatakseen.
"Minut? Kolmiotteluun?" vähäsanainen mies kysyi yllättävän viileällä äänellä, tuhahtaen sitten lopulta, ja todeten ykskantaan.
"Mikäs siinä, jos haeet päätäsi pölkylle", karvas naurahdus seurasi sanoja. Kirskahtaen penkki työntyi pois Viggon alta, kun tämä nousi seisomaan täyteen mittaansa, ja huppu valahti kokonaan pois hänen kapeilta kasvoiltaan, joilla paistoi, jokseenkin häijyhkö virnistys. Kädet ristiytyivät puuskaan, tumma silmä pari kohdistui tuijottamaan odottavasti Pölypalloa, ja kulmat kohosivat kysyvästi.
"Olen valmis, mikä onkaan ensimmäinen lajimme?"

//Oi vähä suloinen toi sun uus hahmo<33 Sori, kun Viggo on niin kylmä sille . DD Sellanen tää mun rakas Viggo-piggoni nyt vähä on . D<3//

Pölypallo ihmetteli, miten kummassa tuo maailmanmatkaaja häntä oikein puhutteli! Olihan hän sentään Hernepää, valkyyri. Ajatus pienestä miekan sivalluksesta Viggon käden suuntaan kävi kyllä, mutta hän jätti miekkansa rauhaan. Suursatyyri ei olisi helppo vastus, vaikka hänellä olikin kovat taistelutaidot. Edessä oleva herra sentään omasi elementtejä useampiakin. "Olen valmis, mikä onkaan ensimmäinen lajimme?" Hieman Pölypalloa vanhempi mies sanoi ja nousi ylös tuolistaan. Pölypallo mietti hetken kuumeisesti, mikä olikaan ensimmäinen laji.. "Tikkojen haitto", Pölypallo huudahti nostaen samalla sormensa pystyyn. Olikohan tämän nyt hyvä ajatus? Toinen oli suursatyyri ja omasi useita elementtejä, oli vanhempi sekä myös voimakkaampi.

Nuohooja ja Pölypallo astuivat tikanheitto paikan luokse. Saakoon itse Odin nyt autta häntä tässä pulassaan. "Aseetne?" Pölypallo kysyi Nuohoojalta ja nosti vyöltään suuren miekan, joka kyllä oli aivan siinä kunnossa, että saattaisi rappeutua kohta sadaksi osaksi yhdenkin kovan iskun voimasta. Pölypallo ei jäänyt katsomaan, nostiko Viggo mahdolliset aseensa pöydälle, toivottavasti se ei ollut virhe. No, pelin henkeen kuuluu rehellinen peli, Pölypallo ajatteli mielessään ja nosti hymyillen käteensä tikan vuorotellen. Hän tarkisti niiden painot ja aloitti heittämisen.

Jos Pölypallo ei ollut missään hyvä (osasi hän kyllä taistella jotenkin, muttei kovinkaan hyvin), olisi voinut luulla, että valehtelen. Niin teinkin. Pölypallo on mestari Kolmiottelun lajeissa, niin monesti hän on rahaa itselleen hamoillut, ja niin monesti on ne kerännyt talteen. Toisaalta taas, kumpa hän ymmärtäisi, mitä sillä tehdään. Pölypallo poistuu aina kilpailun jälkeen kotiinsa ja liimailee kolikoitaan suureen "kolikkoveistokseensa".
Pölypallo nosti tikan silmänsä viereen ja mittasi sitä katseellaa. Kyllä nyt itse Odin saisi tulla palvelijaansa avustamaan, niin että tuo aasa saisi tuta, miten kaameaa on hävitä vaanille aivan sodan kynnyksellä.

Hän tähtäsi kohti taulua, ja heitti. Ensimmäinen tikka kiisi ilman halki, ja osui kahdeksan pisteen ja seitsemän pisteen rajalle. Se näytti kallistuvan kahdeksaan.
Seuraava tikka kimposi kohti kahdeksikkoa, kun taas seuraava lähti hieman paremmin ja osui yhdeksään.
Pölypallo nosti käteensä neljännen tikan ja hengitti syvään. Nyt pitää saada napakymppi.
Hetken rauhotuttuaan hän heitti tikan kohti taulua ja se osui aivan härän silmän viereen, jälleen 9.
Viimeinen tikka tuntui painavalta käsissä, nyt olisi kympin paikka. Pölypallo keskittyi uudestaan ja ajatteli Odinia mielessään. Hän heitti tikan voimakkaasti - suoraan keskustaan saaden 10 pistettä. "Seis, 44 pistettä!" huusi taulun vieressä seissyt valvoja.
"Vaihto!" valvoja huusi ja viittoi Nuohoajaan, "teidän vuoronne, olkaa hyvä." Pölypallo irvisti Vigolle tämän käveltyään hänen ohitseen kovin itsevarma ja kylmä ilme katseesaan.

Pölypallo istui viereiseen tuoliin, jossa Viggo oli istunut odottamassa. Hän ei halunnut tuon mustahiuksisen rasvaletin kanssa samassa tuolissa istua, hänen takamuksestaan olisi voinut vaikka luistaa matoja ulos. Pölypallo naurahti itsekseen.
Hänellä todellakin on hyvin huono huumori.

//Ei mitään Silmäpuolisorto Huom, Pölypallo ei osaa myöskään puhua kunnolla x'D

Tikanheitto! Tikanheitto! Mikä tuuri ja onni, se oli juuri täydellinen laji Viggolle, ei ollut epäilystäköön etteikö hän voittaisi tätä ottelua. Eniten miestä hermostutti vain oluenjuontiskaba, hän ei ollut kovinkaan varmoilla pohjilla omasta komeasta viinapäästään.
Itsevarmuutta puhkuen, hän kuitenkin asteli nyt tikanheittopaikalle, vain askeleen Pölypalloa jäjessä, hyvien tapojen mukaisesti.

"Aseenne?" tuo kummallisesti pukeutunut miekkonen kysäisi, ja irotti samassa vyöltään suuren, erittäin huonokuntoisen miekan. Viggo tirskahti hivenen, ja ryki sitten kurkkuaan, ja irrotti omalta vyöltään kevytteräisen heittomiekan. Taskustaan hän laski asepöydälle ritsansa, ja irrotti korvistaan teräpiikkiset ritsan panokset. Mies kumartui ja irrotti toisesta lahkeestaan heittovasaransa, joka muistitti enemminkin kirvestä, kuin vasaraa. Toisesta lahkeestaan Viggo irrotti talttansa, joka toimi puukkoakin parempana ja tukevampana aseena. Nilkoistaan Viggo vetäisi veitsenterävät nilkkarenkaiksi naamioidut bumerangit. Lopuksi mies pöyhi vielä hiuksiaan, irrottaen niiden kätköistä muutamat myrkytetyt hiusneulat. Totta, Viggo oli kuin kävelevä asekaappi.

Nyt hän virnisti ilkikurisesti Pölypallolle.
"Pyydän, älä lavertele salaaseistani eteenpäin, tai muuten ne eivät enää olisi salaisia!" hän naurahti, ja istahti odotuspenkille.
Harva tiesi, mitä kaikkea Viggon vaikuttava asekätkö piti sisällään. Mies oli kuitenkin jättänyt sormuksensa sormiinsa, jotka todellisuudessa olivat minimaalisia linkkuveitsiä. Ei kuitenkaan sitä varten, että uskoisi tarvitsevansa niitä Pölypalloon. Jos hän tuon kanssa aikoisi tapella, se onnistuisi pelkillä nyrkeilläkin.
Nyt vain oli sota-aika, ja jos kuppilaan hyökättäisiin, olisi katasrofi jos herrasen kaikki aseet olisivat pöydällä kuin tarjottimella.

Mies seurasi nyt katseellaan, kun Pölypallo ahersi tikkojen kimpussa, heittäen melko mallikkaasti 44 pistettä. Taisi olla herra aikaisemminkin peliä pelannut. Pölypallo virnisti hänelle itsevarmasti, ja istahti sitten viereiselle penkille. Viggon vuoro oli tullut. Hän keräsi tikat taulusta ja astui heitto viivan taakse. Toisin kuin Pölypallo, Viggo ei jäänyt sen kummemmin asettelemaan tikkoja korvansa juureen, vain heitti ensi tikkansa saman tien, tyynessä rauhassa.
Se sujahti ilman halki äkkinäisessä vauhdissa ja pysähtyi suoraan taulun keskustaan. Viggo oli ilman elementin taituri, ei tikanheitossa ollut mitään ongelmia hänelle.

Mies käännähti Pölypallon suuntaan ja virnisti huvittuneesti. Sitten hän otti oikeaan käteensä toisen tikkansa, kääntyi selin tauluun, heitti ja taas napakymppi! Ihmiset hänen ympärillään hurrasivat ihmeelliselle tempulle, ja Viggo kumarteli niin kuin show'n herran kuului.
Kolmas tikka. Viggo oli kyykistynyt maahan, kääntynyt jälleen väärinpäin taulua kohden, ja viskasi tikan haarovälistään. Ja taas tikka napsahti napakasti keskelle taulua.
Neljäs tikka, Viggo viskasi sen samalla, kun tanssi ripaskaa, ja minne muualle kuin keskelle taulua se sujahtikaan. Yleisö hurrasi hulluna.
Viimeisen tikan viidennen Viggo asetti suuhunsa, keskittyi hivenen, tarkentaen katseeseensa taulun numeron 5 ja heitti sen sitten suullaan siihen. Aivan tarkoituksella. Kääntyen sitten ivallisesti katsomaan Pölypalloa. Tuomari huusi jälleen seis, ja ilmoitti Viggolle 45 pistettä!

"Ah, tiukkapeli. Menin ohitsesi vaivaisella yhdellä pisteellä", Viggo piiketteli Pölypalloa, virnistellen yhä ilkikurisesti.
"Seuraava laji, kenties?" hän ehdotti sitten. Miehellä ei ollut kokopäivää aikaa haskaata moiseen hullunkuriseen kisaan.

//Hahha, Pölypallo on söpö kun se puhuu hassusti . DD //

Pölypallo hätkähti hieman, mitä kaikkea Nuohoajalla oli mukanaa. Kun tämä varoitti kertomasta eteenpäin, Pölypallo vain nielaisi kovaäänisesti ja oli nyökkäävinään.

Heittojensa jälkeen Pölypallo istuutui Viggon penkin viereen ja jäi katselemaan omahyväisesti suursatyyrin heittoja. Viggo astui tikkataulun eteen. Hän heitti ensimmäisen tikan räväkästi kohti taulua. Valkyyri, joka istui tuohtuneena ja melko kauhistuneena penkillä, katseli kauhuissaan, kuinka mies heitti nopeasti tikkansa suoraan häränsilmään mitä uskomattomimmin tavoin. Ripasta näytti jokseenkin omituiselta, kieltämättä. Pölypallo tuhisi ärtymyksestä nähdeäänn, kuin mies suullaan heitti tikan tauluun. Tässä oli nyt jotakin mätää..
Viimeinen tikka lennähti viidennen rinkulan kohdalle. Pölypallo nousi tuolistaan ja ärähti. "Että näin minä teet minulle", hän tuhahti itsekseen niin, että Asekaappi ei kaiketi kuullut.

"Seuraava laji on biblorteekki", Pölypallo sanoi hienostuneesti. Tämä laji ei ollut hänen parhaita puoliaan, ei todellakaan. Oluen juonnissa kyllä onnistaisi! Pölypallo katseli pelokkaana Viggoa ja yritti saada tämän silmistä jotakin irtsi: epävarmuutta, omahyväisyyttä, pelkoa? Mutta mitään ei näkynyt. Pölypallo astui suuren vihreän pallopöydän eteen pienien ablodien säestyksellä. Sydän hakkasi villisti, kuin tuhatta ja sataa, Pölypallon rinnassa. Olisi pakko voittaa.Viggo nappasi oman keppinsä seinän viereltä, kuten Pölypallokin. He puhdistivat kummatkin omien sauvojensa päät ja olivat hetken hiljaa tuijottaen toisiaan hyvin tiukasti silmiin. Pölypallo viittoi baarineidin luokseen, joka toi mukanaan 10 noppaa. Oli perinteiden perudon aika. Pelaajat peittivät noppansa kupeillaan ja sekoittelivat niitä hieman. Kova kamppailu pääsi alkamaan. Vuorotellen Viggo ja Pölypallo arvailivat toistensa noppia.

Pölypallolla oli noppia jäljellä kaksi, Viggolla yksi. Pölypallo murahti: "3x5", johon Viggo huudahti: "5x5". Pölypallo nosti vasenta kulmaansa ja otti tiukan katseen Viggoon. "Valehtelet." Suursatyyri ja valkyyri nostivat kuppinsa ylös ja laskivat nopat. Numeroa 5 oli vain kaksi noppaa. Pölypallo julistettiin täten voittajaksi. Hän otti uudestaan keppinsä käteen ja siirtyi pöydän luokse. Muutama ihminen oli kerääntynyt pöydän ympärille seuraamaan peliä. Pallot oli asetettu oikein kolmiomuotin sisään, joka nostettiin ylös ja peli saattoi alkaa. Pölypallo tähtäsi suoraan reunimmaiseen palloon ja tökkäisi keppiään. Pallo vierähti suoraan pussiin kaikkien ihmetykseksi, jopa Pölypallon. Koska pallo oli kaksivärinen, Pölypallo sai tyytyä niihin. Tämän jälkeen hän keskitti lyöntinsä toisen reunan kaksiväriseen palloon, joka vierähti sekin pussiin.
Pölypallo tuuletti hieman, mutta tiesi samalla, että pelim ei ollut vielä pelattu. Nyt hän ei voinut enää muutakaan: Valkyyri löi suoraan keskelle suurta rykelmää toivoen parasta. Odin oli todellakin tainnut saapua palvelijansa avuksi, yksi kaksivärinen vierähti reunapussista sisään. Ablodeja sateli sieltä täältä, mutta kaikki tämä oli vain pelkkää säkää.

Seuraavalla lyönnillä upposi jälleen yksi pallo, mutta seuraavalla ei enää. Hän oli upottanut nyt neljä palloa, puolet olisi vielä jäljellä. (Tässä pelissä on nyt sitten yht. 17 palloa, 8 x yksivärinen, 8 x kaksivärinen ,p)

//Tuossa Perudossa vähän lyhentelin juttua ja autohittasin Vigolla. Mutta jos alkaisin peliä juurtajaksain selittämään, niin tarvitsisin paljon aikaa ja tilaa .D//

Viggon kasvoilla loisti ylipääsemättömän tyytyväinen ja ylpeä hymy, tikkataiston voiton johdosta. Mikäpäs sen makoisampaa oli kuin voitto? Tappiota hän ei nyt itselleen soisi millään ilveellä! Olihan hän sentään Aasojen Kaupungin-Vartioston toisen ryhmän, nimittäin Dalerc'han jäsen. Ja vieläpä hyvin pätevä sellainen. Ei, Viggo ei aikoisi hävitä, vaikka joutuisi repimään Pölypallolta joka ikisen hiuskarvapäästä, ja tunkemaan ne sitten miehen irvailevaan suuhun, jotta saisi tämän tukehdutettua. Viggon huulilta karkasi vaimea naurahdus. Mielikuva oli ollut hänestä hyvinkin huvittava. Vain jos Pölypallo itse, olisi sen kuullut, ei olisi varmasti nauranut. Enemminkin kihissyt kiukusta.

Pian kyseinen Pölypallo lausui oikein hienostuneesti seuraavan lajin olevan biblorteekki. Vierasperäinen nimitys hieman hämmensi Viggoa, mutta hän ei antanut sen näkyä kasvoiltaan. Ei, ei ja yksinkertaisesti ei. Avajaisiksi he pelasivat jonkin sortin noppapeliä, jonka Viggo ikäväkseen saattoikin todeta hävinneensä. No, mitäs pienistä. Arpa onnea hänellä ei koskaan ollut ollut. Mutta pallot hän kyllä saisi pussiin, helposti, ilman kaunis elementti kun ei häntä hädän tullen hyljännyt.

Pölypallo aloitti, lyöden yhden kaksivärisen pallon sisään.
Viggo nyökkäsi hyväksyvästi. Ja seurasi sitten, kun mies löi vielä kaksi palloa suoraan pussiin. Viggo kohotti oman mailansa pöydälle, ja katsahti sitten omahyväisenä Pölypalloon.
"Tässä vaiheessa voisi olla hyvä painaa pieneen kalloosi voittajasi nimi. Ja se kuuluu näin: Viggo", hän totesi ykskantaan naurahtaen, tähtäsi sitten mailallaan yhtä hajaantunutta palloa, saaden sen osumaan toiseen palloon ja sitten toiseen...
Yhdellä lyönnillä olivat kaikki pallot sujahtaneet pussiin, joka ikinen. Jopa Pölypallon pallot.

Viggon suu taipui virneeseen. "Mitenkäs nyt pisteet pannaan?"
Hän lausahti ja nojautui biblorteekkipöytää vasten.
"Olisin myös kovin innokas kuulemaan vastustajani nimen, ja pyytämään että hän johdattaisi meidät seuraavan lajin pariin."

//Normaalisti autohittiä ei voi ihan noin pahasti käyttää, mutta eipä se nyt tässä tilanteessa minua haitannut. Huomio vain, että jossain pelissä jotakuta toista saattaisi oikeasti häiritä tuommoinen. Heheh, hauska peli kyllä tämä . D<3//

Pölypallo katseli kauhuissan, melkein täristen, Viggon biljardin pelaamista. Ja vielä kun hän kehuskeli voittavansa koko höskän, Pölypallon päässä oleva pieni punainen lanka katkesi ja räjähti. "Kuule, sinä senkin, Diego! Minä olin Pölypallo-Kissankello Votka Hernapää Viinilasinpoika, jos sinua keeran kiinnostaa. Tulet haistamaan tuon nimen niin monesti elämässäs, että sinun kannattaa jo nyt änkeä se pieneen päähäsi!" Pölypallo irvisti tämän sanottuaan miehelle. Mokomakin juntti-poika. Seuraava laji olisi kaljanjuonti. Jos Pölypallo voittaisi sen, hän jäisi siltikin toiseksi. Mutta jo Viggo pyörtyisi/kuolisi liikaan oluenjuontiin, Pölypallo saisi kokea voiton huumaa!

Viggon lyötyä pallot pussiin viimeistä myöten, hän ja Pölypallo istuivat keskellä kuppilaa pieneen soikion muotoiseen pöytään. Heille tuotiin oluet. Yhdessä lasissa oli 0,5 litraa. Pölypallo tiesi voittavansa, tämän hän oli tehnyt niin monta kertaa, että.. Ja Viggo taatusti menettäisi malttinsa nähdessään, miten paljon hän voi juoda ja lähtisi karkuun. Tai pyörtyisi kauhusta. Pölypallo nosti housujaan vielä kerran ja oluenjuoni kilpailu saattoi alkaa. Ensimmäinen tuopillinen Pölypallolla meni nopeasti alas, samoin toinen ja kolmaskin. Hän ei kerennyt kiinnittää huomiotaan Viggoon, jolla taatusti oli nyt jo alkuvaiheessa paljon ongelmia. Mutta mitäpä tuosta, Pölypallo voisi auttaa arkun kantamisessa hautuumaalle.
Mielikuva sai Pölypallon hyrisemään onnesta ja hän joi kolme suurta kulausta kuudennestä pullostaan. Nyt se oli selvää. Kun hän kuolisi, ei näkyisi tienviittaa missä lukisi "Taivaaseen" vaan "Helvettiin".

Pölypallo joi seitsemänne pullon ja alkoi hieman heilua. Hänen teki jo hieman pahaa, mutta toisaalta, hänhän oli vasta alkuaipaleella vetämässä. Valkyyri nousi tuoliltaan seisomaan ja kaappasi kahdeksannen pullon käteensä. Ikävä kyllä hän ei huomannut, että hänen housunsa olivat aivan valahtamispisteessä ja hänltä näkyi puolet takamuksestaan. Jotkut nuoret neidit istuivat ja katselivat huvittuneina Pölypallon tanssahtelua ja lauleskelua väärältä korkeudelta.

Hän hoilasi: "Hohhoijaa, meriropsot kannelle kaula kurisee! Tislauspullo helisee, kun lapset kirkuu!"

//Juu, tiedän, tuli vähän autohittiä, mutta olisi voinut muuten jäädä rooli kaamean lyhyeksi, samoin seuraavat roolit. .D//

"Kuule, sinä senkin, Diego! Minä olin Pölypallo-Kissankello Votka Hernapää Viinilasinpoika, jos sinua keeran kiinnostaa. Tulet haistamaan tuon nimen niin monesti elämässäs, että sinun kannattaa jo nyt änkeä se pieneen päähäsi!" tuo Pölypalloksi itseään kutsunut mies irvisteli, ja sai Viggon vain koppavasti tuhahtamaan, ja kääntämään sitten katseensa sivuun. Oikeastaan Viggo käänsi naurun väärentämät kasvonsa pois Pölypallon näkyvistä, ei ollut kohteliasta nauraa toisen nimelle päin naamaa.

Naama jälleen peruslukemilla, he istuutuivat erääseen soikionmuotoiseen pöytään, ja heidän eteensä laskettiin oluet. Niin, oluenjuonti oli heidän seuraava lajinsa. Viggolla oli kyllä yllättävän kestävä viinapää, kyllä hän aina kapakoissa saattoi muutamankin suuremman tuopin peräjälkeen kittaista, mutta siltikään tässä lajissa miekkonen ei ollut aivan varmoilla itsestään. Hän ei kuitenkaan aikonut missään nimessä luovuttaa, ehei!

Ripeästi Viggo kohotti huulilleen 0,5 litraisen tuopin, ja kulautti sen aristelematta alas. Samaa tahtia jatkui viidenteen, kun Viggon silmissä alkoi jo pikkuhiljaa sumentua. Hän vilkaisi ohimennen Pölypalloon, joka ei hänkään näyttänyt täysin selvältä. Viggo naurahti, ja tarrasi kiinni kahteen tuoppiin yhtäaikaa ja kittasi ne vuoron perään alas.
Seuraavasta tuopista hän joi vielä muutaman kulausta, ja sekosi sitten laskuissa.
Viggo nuokkui nyt tuolillaan, kuin ruokapöytään nukahtava lapsi, hän hätkähti herähdykseen, vasta kun kuuli karmean laulun: "Hohhoijaa, meriropsot kannelle kaula kurisee! Tislauspullo helisee, kun lapset kirkuu!" ja kukas muu laulaja olikaan, kuin hullunkurisesti tanssahteleva Pölypallo, jonka hulvaton tanssityyli ja valahtaneet housut, saivat Viggonkin innostumaan moisesta. Niinpä Viggokin ponkaisi pystyyn, läimäytti Pöypalloa oikein kaverillisesti selkään, ja yhtyi hoilaamaan hänen kanssaan tanssin lomasta : "Hohhoijaa, on meriropsot väsyneet, nyt silmä ummistuu! "Tislauspullo uniliemi, tyhjänä vieriä saa!

Samassa oli vähällä, ettei Viggon omatkin silmät ummistuneet uniliemien vaikutuksesta. Pää täynnä pilviä, hän kyllä sinnikkäästi, ja varsin innokkaasti tanssahteli Pölypallon seurana.

//Ää, en itekkää tiiä mite oikee kirjotin. D//

Pölypallo heitti kätensä Viggon olan taakse tämän saapuessaan laulamaan tanssimaan. Pölypallo siirtyi toiseen säkeistöön. Kummallista oli kyllä, että kumpikaan ei ollut koskaan ennen kuullut koko laulua, mutta silti he siinä vetelivät kaiken kansan edessä typerää lauluaan. Jotkut lähipöydistä seisomaan nousset olivat alkaneet taputtaa tahtia.
Liiankin pian Pölypallo huomasi, miten hänen askeleensa olivat vaihtuneet ripaskan perusaskeleeseen ja hän heilutteli jalkojaan reippaasti mielessään kaikuvan musiikin tahdissa.

Pölypallo huomasi vasta nyt hitusen valahtaneet housunsa ja nosti ne reippaasti - turhaan. Ne valahtivat uudestaan kinttuihin, nyt aivan nilkkojen tuntumaan paljastaen reikäiset ja haisevat alushousut Pölypallon jaloissa. Onneksi hän oli tänään muistanut pistää sellaiset jalkaan, muuten olisi saattanut joutua kovinkin naurunalaiseksi!

Jotkut miehet repesivät nauruun ja osoittelivat Pölypalloon, joka tietysti ei ollut huomannut mitään. He taputtivat käsiään entistä reippaammin yhteen. Pölypallo kaappasi käteensä kahdeksannen oluensa pöydältä ja nosti sen huulilleen kaataen sen kitusiinsa. Tosin, kolmasosa litkusta oli "pudonnut" tuopista Pölypallon tummalle paidalle. Sen väri vaihtoi itseään mústasta aivan pikimustaksi. Pölypallo potkaisi kahdet kippurakärkiset kengät jalastaan. Toinen niistä lehahti ikkunaan särkien sen tuhansiksi sirpaleiksi. Pölypallo vain rupesi nauramaan hillittömästi ja kaatui lattialle huohottaen.

Eihän hän todellisuudessa ymmärtänyt, että jos hän voittaisi koko kilpailun, saisivat voittorahat vaihdettua omistajaansa hyvin nopeasti Pölypallolta paikan omistajalle! Tosin, Viggon pitäisi sammua aivan tyystin tai lähteä karkuun, jos hän aikoisi potin itselleen voittaa. Viggolla oli kaksi voittoa peräkkäin, nyt hän ei saisi hävitä.

Valkyyri katsahti Viggoon, jonka silmät vain seisoivat päässä, kirjaimellisesti aivan ristissä.
Pölypallon olisi tehnyt mieli huudahtaa "Voito huussiin", mutta ei kahdannut vielä julistaa voittoaan. Kaikki oli mahdollista. Mutta valkyyri tunsi voittaneensa jo - turhaanko?

//Okei, repesin kirjoituksellesi .'DD//

Pölypallo oli heittänyt toisen kätensä Viggon olalle, he lailoivat nyt yhteen ääneen tanssien siinä samassa verratonta ripaskaa, joka oli nostattaa Viggonkin tapaisen kalkkiksen kasvoille, jopa riemua raastavan hymyn. Yleisö rupesi pian taputtamaan heille tahtia, ja jotkin miehet osoittelemaan housut kintuissa tanssivaa Pölypalloa. Siinä samassa Viggo-herra heräsi todellisuuteen, ja nolotus valtasi hänet tyystin. Hän oli salakavala, ovela, jopa hieman hämärä, mutta ennen kaikkea kunniakas ja mainio soturi, aasojen puolella kylläkin, eikä mikään holtiton kapakkajuoppo, joka laulaa rääkyi tehden itsensä naurunalaiseksi. Imago, oli se joka oli herralle tärkein. Äkkiä hänen ilmeensä vahtui peruslukemille, kun hän teki työtä sysätäkseen humalan pois sekoittamasta päätään.

Pölypallo joi nyt kahdeksatta tuoppiaan olutta, Viggon pannessa merkille, että he olivat nyt sitten lähes tasoissa.
Samassa yksi Pölypallon kengistä oli singonnut tämän jalasta rakennuksen ikkunaan, särkien sen tuhansiksi sirpaleiksi.
Viggo-herran kasvoilla käväisi hivenen vahingoniloinen ilme, mahtaisi toinen saada moisesta kunnon laskutuksen.
Pölypallo kuitenkin ryhtyi vain nauramaan, kaatuen sitten huohottaen lattialle.
Naurakoon toinen aivan rauhassa siinä lattialla, Viggolla oli muuta tekemistä. Siinä samma, herra olikon jo siirtynyt kapakan tiskin ääreen,työntänyt kätensä pieneen lokerikkoon, ja vetäissyt sieltä kolikkopussin. Kyllähän Viggo tiesi missä voittorahoja säilytettiin.

Herra kiristi askeleensa kohti pirstoutunutta ikkunaa, pysähtyen vielä äkkiä Pölypallon eteen, nyörittäen rahapussin auki, ja viskaten siitä Pölypallon juureen muutamia, sotatilanteen huomioonottaen varsin arvokkaita kolikoita, hihkaisten sitten: "Siinä hieman hyvälle vastustajalle! Tosin taitavat mennä kolikkosi ikkunan pulitukseen."
Viggon kasvoilla kohoili hetken virne, kun hän antoi silmiensä katseen tuikkia vielä hetken tuossa omituisessa herrassa, johon oli saanut kunnian tustustua.
Hän kohotti kätensä vielä hyvästiksi, vetäisi kaapunsa hupun syvälle päähänsä, ja hypähti ulos Pölypallon rikkoman ikkunan kautta, jo kauttaaltaan pimenneelle kadulle, lähtien pakkomielteisenä urheilijana hölkäten kohti kotiaan. Tai ehkäpä hän poikkeaisi matkalla Velman luona, kuka tietää... . D

//Kittyh kiitos KOVASTI tästä pelistä<33 Se oli oikein hullunkurinen ja hauska . DD Ehkä hieman lyhyeksi jäi, mutta kun en tätä viitsi jumittaakaan, kiireiden ja mielikuvitukseni takia. DD
Parempihan se on hauska ja hieman lyhyempi peli, kuin pitkä ja tökkivä . DD Otetaan toki joskus uusiksi . DD //

//Kyllä vain, kiitoksia pelistä .DD
Minulla ainakin oli hauskaa pelata kanssasi.

Loppu menikin juuri niin, kuten suunnittelinkin .DD
Pölypallo-raukka ei saanut voittorahojaan, vaan jokainen killinki meni ikkunan korjaukseen. Voi raukkaa.. <33//