Kujakatti.

Reinýn poskella viilsi Kellyn puukon aiheuttama kipu. Hän ähkäisi. Tämä oli mahdotonta. Ei hänelle voinut käydä näin. Hän ei saanut kuolla. Vielä paljon olisi elämältä nähtävä. Ei. Oli ainoita ajatuksia, mitkä pyörivät Reinýn päässä. Tosin... Ehkäpä tämä oli hänen tapansa kuolla? Hän ei voisi asialle enää mitään, tämä oli hänen loppunsa. Asiaa ei enää voinut muuttaa.
Kellyn ilme oli tyhjentynyt Reinýn kieltäytymisen jälkéen. Hänen puukkonsa tippui kalisten maahan, ja kuunvalo lähetti pari sädettä Reinýn silmiin. "Tälläinkö sinä tosiaan haluat kaiken päättyvän..?" Kelly sanoi hiljaa. Hän näytti olevan päätöksestä mykistynyt.
Hänen hiljaiset askeleensa kääntyivät kohti muuria, mutta päättivät lopulta matkansa Reinýn lähelle. Reinýn vartalo vapisi. "Omapahan on valintasi." Kelly sanoi kylmästi. Ei ollut vaikea arvata mitä hän aikoi tehdä. Loppujen lopuksi, Reiný olisi klaanilleen uskollinen, aina. Hän ei vaihtaisi sitä, senkin uhalla että hän kuolisi.
Vaikkei hän voinutkaan nähdä Kellyn pään sisään, hän aisti että Kellyn ajatukset harhailivat. Ihmekös tuo, hän oli näköjään olettant että Reiný vaihtaisi klaania. Siinä hän oli ollut pahasti väärässä.
Myös Reinýn katse seuraili tarkasti Kellyä. Hän nousi täyteen pituuteensa, ja siirtyi hieman vasemmalle. Kasvoillaan hänellä valui tuskanhiki.

// Anteeksi häiriö. Tulimme ilmoittamaan peliviestienne lyhyydestä. Vertsuhille asia onkin jo varmaan tullut selväksi, mutta huomauttaisimme samasta vielä Elvanille.
Elikkäs peliviesteihin lisää pituutta, esim kuvailemalla jne.
Viimeisin viestisi on juuri sopivan mittainen Elvan, joten lisää semmoisia! Vinkkinä kuitenkin vielä sinulle, että muistapa jaksottaa viestisi osiin. Jos se on yhtenä pötkönä, niin on vaikeampi lukea.

Elikkäs mielummin huolella kyhättyjä pitkiä peliviestejä(vaikka niissä kestäisikin kauan), kuin kiireellä hutaistuja, lyhyitä viestejä.

Kiitos kovasti ajastanne, ja arvostamme sitä jos otatte huomautuksemme huomioon. Tarkoituksemme ei ole mitenkään loukata, hyviä pelihetkiä <3

-Aida ja Carmi //

Kelly tarrasi naisen kasvoista kiinni vääntäen ne väkisin taaksepäin, jolloin kaula tulisi paremmin näkyviin. Kelly kumartui kohti kaulaa nuolasten sen verisuonien kohasta hieman ja sitten alkaen kasvattamaan kulmahampaitaan pidemmiksi ja kun hampaat olivat kasvaneet, nainen upotti ne toisen kaulavaltimoiden houkkoon jonka tuloksena oli veren ryöpsähtäminen suoraan Kellyn ahnaaseen suuhun.

Nautinnollisesti Nainen joi verta toisen kaulavaltimoista hymisten tyytyväisyyttään, toisaalta se oli ihan hyväkin, että hän oli törmännyt juuri vanaan. Ainakaan hän ei joutunut kulkemaan kadulla nälissään ja verenhimoissaa ja siksi hän ei myöskään herättänyt ulkonäöllään huomiota.

Naisen käsi hakeutui puukonvarrelle vetästen sen nilkkatupesta ja nopealla iskulla lyöden sen kohti toisen sydäntä yhä koko ajan juoden tuosta. Näin hän saisi verta liikkeelle vieviä sykäyksiä ja enemmän verta.

Reinýn pakoyritykset eivät olleet onnistuneita. Hän yritti epätoivoisesti kauhoa käsillään jotain mistä voisi pitää kiinni. Vaan ei onnistunut. Kellyn askeleet olivat yhä päättäväisempiä,
kun hän harppoi Reinýn luo. "Apua", Reiný ynisi puoliksi ääneen. Tästä hän ei selviytyisi, oikeastaan hän
oli aavistanut sen alusta alkaen.
Kuitenkin Kelly tarrasi hänen kaulastaan kovakouraisesti. Hän väänsi sen kivuliaasti vinoon asentoon, ja alkoi kasvattaa kulmahampaitaan. Reiný ynisi hänen vierellään jotain avutonta. Hänen vartalonsa oli kanginstunut liikkumis kyvyttömäksi, ja hänen jalkansa tärisivät pelosta.

Kelly upotti ahnaasti suunsa Reinýn kaulalle. Hän joi ahnaasti verta kaulavaltimosta. Kipu oli pistävä,
tuntui kuin veitsenterä olisi halkonut hänen ihoaan. Reiný ynähti. Kelly hymisi nautinnollisesti. Kuvottava ja ällöttävä ynähdys, josta ei varmasti seurannut hyvää. Kelly halusi lisää. Hän näytti olevan
tyytyväinen että oli juuri törmänny verivanaan. Tämä verimäärä riitti siis varmaan muutamaksi päiväksi.
Kellyn käsi osui kuitenkin samalla nilkanverteen, ja tämä veti tupesta puukon. Hän aikoi iskeä sen Reinýyn, siitä ei ollut epäilystäkään. Nähtävästi hän saisi veren paremmin virtaamaan. Reinýä huimasi. Verenhukka oli lähellä, jos hän ei kuolisi puukon iskuun, niin siihen sitten.

Kelly irrottautui lopulta naisesta, ja tuo luultavammin tipahti maahan pelkästä heikkoudesta.
Nainen nuoleskeli huuliaan tyytyväisenä ja pyyhkäisi vielä kädelläänkin suupieliään.
" Tiedätkös, maistut hyvälle, kiitos verestä. ", Neiti sanoi kääntäen katseensa Reinýyn ja tuon sydämmestä törröttävään puukkoon. Nainen käveli naisen luo vetästen puukon tuon sydämmestä.
" Kiitos, minä otan tämän. ", nainen hymyili tuolle niin ystävällisesti kuin voi, se saattoi vaikuttaa hyvin paljon vinolta teko hymyltä, mutta Kelly ei parempaan juuri nyt pystynyt.

" Oli muuten ilo tavata, toivottavasti kadotuksessa saat paljon hyviä ystäviä. ", nainen naurahti käätäen tuolle uudemmin selkänsä ja lähtien kävelemään kohti kujan suuta.
" Pärjäile! ", Kelly katosi kulman taakse naurun kera.

// kiitos pelistä. :> Pidin ainakin vaikka nyt hieman harmittaa reinýn pois lähtö. :s //

// Kiitoksia vain itsellesi, ilmoitan tuonne loppuun pelattuihin peleihin tämän... ^^ //