Kyllä tämä veti reippaasti oman "mini tarinani" ohitse.. Mutta eikö ollutkin helpottavaa kirjoittaa rakkaimmasta ystävästään muidenkin luettavaksi. Minusta se ainakin tuntui, etenkin kun Kitimme elämänkerta oli jotenkin erilainen, kuin tavallisen sylikissan.
Liikutuin ihan, oli todella kauniisti kerrottu ja upea ylipäätänsä <3~
Minäkin olen ratsastanut 4 vuotta, mutta jouduin lopettamaan: tallille matkaa kaamean paljon, sekä aikaa ei enää rittänyt. Aina kun luen hevosista ja kesäisistä päivistä rannalla hevosen kanssa, tulevat mieleeni ihanat ajat.. Tekisin mitä vain saadakseni hevoset takaisin elämääni. Mutta lajivalinnat on tehty.. En voi enää alkaa muuttamaan.
Upeaa kirjoitusta, en voi muuta sanoa <33