hiljaisuudessa..

//Kittyh tänne vainn.. Soori muut. :'o

On kaunis lämmin yö, tähdet loistavat kirkkaana ja ne erottavat selvästi, jossain pullo huhuilee ja etsii saalista pienistä metän asukkaista. Yö eläimet ovat täydessä elämässä, jostain kuuluu hiiren rapinaa ja jostain ketun askeleet. Ilma on raikasta näin yö aikaan, tai niin ainakin kuvittelee, on melko hiljaista lukuunottamatta tietty niitä metsän ääniä. Kosteus alkaa laskeutua ja ilma viilentyä, ilma on kuitenkin yhä lämmin ja hyvä. Leskenlehdet ja voikukat ovat supistuneet, nekin nukkuvat..

Elenor astui lähteen aukealle, paikka ei ollut pelottavan näköinen, mutta jokin siinä silti sain niskakarvat pystyyn.
Elenor katseli hiljaa kuinka pieni virta lähteessä sai vedenpinnan kimaltelemaan. Kyllä hän oli kuullut joskus lähteestä ja pitänyt sitä taruna, mutta kun hän nyt katsoo lähdettä, taru saattaisi olla tottakin.. tai sitten vain pieni myytti tässä maailmassa.

Elenor kyykistyi lähteen viereen vain parin sentin päähän mistä vesi olisi alkanut. Hän katsoi kuvajaistaan, hän oli niin kalpea. Aivan kuin viime aikoina hän olisi menettänyt väriä yhä enemmän kasvoiltaan.. Viime tapahtumatkin olivat niin hirveitä.. Ei, ei Elenor halunnut juuri nyt miettiä niitä, hän halusi nauttia tästä hiljaisuudesta.. kauniista ilmasta. Hänen teki mieli myös pulahtaa tuohon lähteesen, muttei ollut varma olisiko se ollut sallittua, tai ainakaan viisasta. Eihän hänellä ollut mitään millä olisi voinut uida.. Eikä hän alastonuinneistakaan pitänyt, joten Elenor jätti tämän kuningasidean sikseen, mutta sormensa hän pisti vesirääkkiin veteen, vesi oli niin puhdasta ja se näytti aivan kristalliselta.. Se oikein houkutteli, että Elenor olisi juonut siittä.

//Älä lue Sinisiiven tietoja - vielä.
Katsotaan, saatko selville Sinisiiven salaisuuden 8D
Oikein unelma paikkaan osasit aihee tehdä, osaat näköjään lukea hyvin ajatuksia!//

Yö oli lämmin, niin lämmin, että Sinisiipi oli saattanut lähteä kodistaan ulos aivan arkivaatteissaan. Vaaleansininen asuste näytti kovinkin tummalta, ja Sinisiiven silmillä oleva liina mustalta. Hän haukotteli kova äänisesti ja verrytteli käsiään. Täydellinen yö!
Sinisiipi rakasti juuri tälläisiä unelaöitä, jolloi oli melkein täysikuu (ihmissusia ei ole) ja kasvien värikkäät kukat ovat sulkeutuneet nuppuihinsa pilaamasta maisemaa. Olivathan jotkut kukkaset kauniita, mutta Mimirin lähteen lähettyvillä kukkaset olivat niin tavallisia ja hoitamattomia.

Sinisiipi katseli lähteelle päin. Siellä katseli joku muukin itseään vedestä.
Sinisiipi tuhahti ja nosti viuhkansa eteensä. Hän korjasi toisella kädellään sidettään ja alkoi hapuilla toisella kädellään.
"Onko täällä joku?" Sinisiipi kysyi äkkiä. "Pahoittelen, en näe mitään. Olen sokea." Sinisiipi ei kuullut äänähdystäkään, miksi mokoma nainen ei vastannut hänelle? Oliko hän ujo? Sinisiipi levitti hymyn huulilleen ja istuutui lähteen laidalle. Hänen paidalleen ja shortseilleen roiskui välillä vettä, mutta Sinisiipi nautti siitä. Hän vilkaisi myös lähteeseen toisen naisen tavoin. Hän siisti ruskeita kiharoitaan ja tarkisti, ettei vain näyttänyt toisten silmissä vaanilta! Aasana hänen tulisikin näyttää arvokkaalta ja kunnioitettavalta.

Jokaöiseen tapaan Sinisiipi ojensi kätensä suoraksi ja katseli sen vedessä. Käden "kuppi" täyttyi kylmällä, mutta silti niin puhtaan näköisellä vedellä ja nosti kätensä suulleen. Hän hörppäsi kädestään vedet ja pyyhäisi suunsa. Käsi oli vielä märkä ja Sinisiipi pyyhkäisi sen pieneen ruoholänttiin Mimirin vieressä.

Hän hörppäsi uudestaan ja pyyhki kätensä tällä kertaa shortseihinsa, toivottavasti vastapäinen neito ei huomannut hänen tekevän niin.
"Niin, saanko kysyä.. onko täällä joku muukin? Olin kuulevinani epätasaista veden lorinaa." Sinisiipi kohensi tummaa huiviaan silmisenä edessä ja yritti katsella sokean lailla ympärilleen.

// juuh, jätän lukematta. :'>


Niin, oli oikeastikkin hyvin hiljaista, kunnes joku tuli. Elenor säikähti kamalasti, hän ei voinut odottaakaan ketään tähän aikaan yöstä tänne.. Elenor kääntyi ääntä kohden ja meinasi siinä samassa horjahtaa lähteeseenkin mutta sai juuri puunjuuresta kiinni. Elenor katsoi tulijaa nyt paremmin, nainen. niinpä tietenkin.. Ei hän olisi juuri nyt kaivannut naisia, he olivat nykyään niin nirppanokkaisia, hetkinen oliko nainen sokea? Vai leikkikö hän joittenkin kanssa sokkoa? Äh tuskin, Elenor alkoi tuntea pientä myöntätuntua naista kohtaan, tuo avuton.. Joka ei näe tätä kaunista yötä kuin mielessään.

Tuo nainen kysyi onko täällä joku. " On, on täällä joku. " Elenor vastasi hieman viiveessä. Nainen kertoi olevansa sokea. Myötätunto Elenorilla kasvoi yhä enemmän naista kohtaan, tämä seurasi tuon liikkeitä tarkasti jos tuo olisi vaikka kaatunut tai jotain, hän olisi saanut nopeasti tuon kiinni, mutta jos nainen ei ollutkaan sokea.. vaan tämä oli ansa.. Jos tuo nainen olikin itse paholainen ja tämä oli ansa.. Ei tuskin. Ainahan Elenor voi muuttua kissaksi ja vilistää niin nopeasti karkuun. Elenorin häntä uiskenteli veressä kimallellen hieman.

" Tarvitko sinä apua..? " Elenor yritti kuullostaa kuitenkin hyvin ystävälliseltä, vaikka hänen sydämmensä paukkasikin viellä melko kovaan tahtiin pelästyksestä. Naisen vaaleatsilmät katsoivat tarkkaavaisesti kun tuo toinen nainen joi lähteestä. Hänenkin teki mieli juoda, mutta ei hän uskaltanut.. Ehkä lähteen vesi paransi tuon naisen sokeuden.. Ei Elenor sitä voinut tietää, eikä häntä oikeastaan sitten sen enenpää kiinnostanutkaan koko asia. Hän alkoi keskittyä omiin puuhiinsa ja upotti vesileilinsä veteen, ilma karkasi leilistä nousten pintaan kuplina ja leili täyttyi sen sijaan vedellä. Elenor voisi antaa tätä vettä sairaille ja lähteeseen uskoville.. niin ainakin hän olisi auttanut jotenkin.. Toivottavasti.

//Okkeij.. sait salaisuuden selville 8D Se lukee sinun "ensimmäisen osasi lopssa". Sinisiipi vain leikkii olevansa sokea rumien silmiensä nähden p://

Sinisiipii hymisi jotakin laulua, jonka oli joskus kuullut. Kenties puistossa jonkun laulajan suusta? Ei, se oli taatustikin joku kehtolaulu, minkä hän oli kuullut lapsuudessaan. Mitenköhän se tupsahti nyt niin tuoreena mieleen?

Sinisiipi hymähti kuullessaan heikon vastauksen. Hän katsoi naista silmiin. Hän näytti pelokkaalta. "Älä sinä minusta välitä.." Sinisiipi sanoi ja levitti huulilleen lämpimän hymyn. "Nimi on muuten Sinisiipi Vihersiiventytär." Sinisiipi lausui nimestä, kuin se olisi ollut pyhä. "Vienette kuulleet minusta. Ompelijatar. Minulla oli pieni putiikki aikoinaan." Sinisiipi katseli tytön reaktiota asiaan. Hän oli taatusti nähnyt kyseisen tytön jossakin. "Kukas sinä olet? Tuntuu, etten ole koskaan ennen nähnyt sinua täällä." Sinisiipi ei tavallisesti alkanut lörpötellä niitä näitä vaanien kanssa, mutta nyt hän halusi saada hieman seuraa keneltä tahansa.

Sinisiipi yritti muistella, missä olisi tytön nähnyt. "Asutko täällä päin?" hän lisäsi nopeasti kysymyksensä perään yhteen hengenvetoon.
Hän katseli punaisilla silmillään, jotka oli peitottu huivin alle, nuorta naista. 'Niin tuttu' hän ajatteli ja sulki hetkeksi silmänsä jääden odottamaan vastausta.

//hip hurrei. :'D //

Jos Elenor ei olisi hillinnyt itseään tämän kasvoilla olisi ollut järkyttynyt ilme, ei hän itsekkään tiedä miksi, mutta siltä hänestä nyt tuntui, naisen laulaessa jotenkin hänen selkäänsä pitkin alkoi väristä kylmiäväreitä. Ei hän koskaan ole ollut näin pelokas.. Ei ei hän saa edes olla, onhan hän vampyyri. Eiväthän he pelkää mitään.. eiväthän?

Elenor vain hymähti naisen vastaukselle, ei hän sannut vastata mitään siihen, hänen myötätuntonsa vain hiipui naista kohtaan. Ei tuo voinut sokea olla. Miten tuo olisi voinut pysähtyä ajoissa lähteen reunalle ja osata pyyhkästä viellä kätensä tuohon pieneen ruohoplänttiin. Ompelijatar.. Vai niin, oli varmaan 'puhkassut' silmänsä neulalla ettei tarvi rättejä enään väsäillä. Elenor alkoi hieman vihata tuota hän ei vain ymmärtänyt sitä itsekkään. Hän vain vihasi kaikkea uutta, vanha oli turvallista ja tuttua. Sinisiipi kysyi Elenorin nimeä. " Nimelläni ei ole merkitystä. " Elenor sanoi kätkien taitavasti suuttumuksen äänestään.

Toisaalta yö oli hiljainen eikä lähteen lähellä olisi paljoakaan porukkaa.. Ja kaiken lisäksi Elenor tarvitsi verta, ehkä tuo sinisiipi olisi hyvä kohde.. Jos tuo nyt kerran sokeakin on niin ei hän varmaan ehtisi reakoimaankaan mitään.. Elenor nuolaisi huliaan.

Sinisiipi tuojotteli kummaksuneena Elenoria. Tämän ilme oli omituisen.. pelokas ja jotenkin hän näyttä melkeimpä vihaiselta. Sinisiipi vain tuhahti omiaan ja kääntyi pois päin neidistä. Varsinainen kummajainen.. näyttikin aivan kalpealta. Jotenkin hänessä ja vampyyreissä oli samaa näköä, mutta tuskimpa vampyyri vain ilmestyisi hänen eteensä syömättä häntä ensin.

Sinisiipi näpräsi vyöllään olevaa miekkaa ja varmisti, että jos hänen täytyisi vetäistä se nopeasti vyöltään, hän saisi sen helposti. Tämän jälkeen hän siirsi sormensa käsikoruihinsa. Hän voisi kenties yrittää näyttää niitä Elenorille ja ehdottaa, että ostaisi muutamisen korua tuomaan hieman väriä. Näin ollen Sinisiipi asteli ja ojensi kätensä sokean tavoin. Hän tunnusteli käsillään suihkulähteen reunaa ja saapui pian Elenorin luokse astuen vahingossa tämän jalalla. Sinisiipi vähät välitti ja siirsi vain jalkansa pois. "Ajattelin tulla kysymään, että haluaisitko mahdollisesti ostaa joitakin koruja? Vaikka olenkin näköni menettänyt, minulla on silti kaikki helmet tarkassa järjestyksessä. Kun vain kertoo, millaisen helmen haluaa, saan ojennettua sellaisen ja vetää sen narun lävitse. Miltä kuulostaa?" Sinisiipi vilkaisi nyt suoraan Elenorin kasvoja. Ne olivat muuttuneet; ei ollut enää kaunista nuorta neitiä, vaan vihaisen näköinen vampyyri.

Elenor tarkkaili sinisiiven liikkeitä tarkasti ja huomasi myös tuon vyöllä olevan miekan, toisaalta jos tuo oli sokea, eihän tuo olisi niin helposti edes osunut Elenoriin tuolla miekalla, vai olisiko? Sokeilla on kuulemma hyvä kuulo, mutta osaa Elenor äänettömästikkin liikkua.. Jos hän vaikka loikkaisi tuon kinppuun kissan hahmossa? Kissa on pienenpi.. ja siihen on vaikeampi osua.. Jos hän saisi tuosta vaikka pienen tilkan verta hän jaksaisi taas paripäivää.. äh tämä oli vaikeaa ei hän osannut päättää hyökätäkkö vaiko ei. Sinisiiven astuessa Elenorin jalalle tämä vain tuhahtaa tuolle ja vetäsee jalkaansa kaemmas tuosta, Elenor myös ärsyyntyy vain yhä enemmän. Nyt sinisiipi kaupittelee viellä jotain korujakin. Elenorin kavoilla käy pieni ihmetys mutta katoaa yhtä nopeasti kuin tulikin, eikö nainen ollutkaan ompelijatar vai oliko tuolla nyt uusi työ? " En kanna rahaa mukanani, ja olen itsekkin korujenmyyjä. En tarvitse korujasi. " Elenor ei tosiaan tajua miten hän voi käyttäytyä näin typerästi vaikka tuo nainen ei ole tehnyt hänelle yhtään mitään.. Tosin se varmasti johtuu kamalasta nälästä, hän voisi juoda vaikka tuhat litraa verta, ei oikeasti, mutta siltä hänestä juuri nyt tuntui. Elenor haukotteli hieman ja tämän kulmahanpaat saattoivat välkähtää kuunvalossa, mutta joku typerämpi olisi voinut luulla niitä vain kissan tavallisiksi naskaleiksi, mutta hampaat olivat kissan naskaleita pidemmät, ja olivat kasvaneetkin Elenorin huomaamatta, verenhimoissaan.

Sinisiipi masentui naisen kieltäytyvästä vastauksesta.
"No, eihän sille sitten mitään mahda. Onnea myynnillesi, minä lähden."
Sinisiipi nopusi ylös, mutta kääntyi vielä lädettä kohti. Hän ojensi kätensä ja joi suuren kulauksen vettä. Tämän jälkeen hän nyökkäsi Elenorille ja lähti kävelemään pois päin Miririltä. Hän teki pienen hämäyskierroksen ja oli kompastuvinaan suureen lattikoon, joka oli tien vieressä. Toivottavasti nainen ymmärsi hänen olevan sokea, toivottavasti hän ei ollut varaa paljastaa itseään. Jos joku joskus tietäisi hänen salaisuutensa ja repäisisi huivin hänen kasvoiltaa, hän varmastikin menettäisi maineensa ja sen jälkeen elämäsä. Sinisiipi nousi maasta ja siisti asuaan. "Liian pitkät jalat", hän tuhahti niin kovaa, että Elenorkin kuulisi.

Sinisiipi astui läheiselle kujalle ja huokaisi helpotuksesta. Hän nojautui seinää vasten ja nosti hieman huiviaan hieroakseen silmäänsä. Ei hän saisi, mutta se oli jo muodostunut reaktioksi, mitä ei yksinkertaisesti saanut poistettua itsestään. Äkkiä kadulta kuului kuitenkin askelia, joku oli saapumassa kohti kujaa..

//Paikka nyt pääsi vaihtumaan, mutta jos nämä ovat nyt jonnekin muuaalle lähdössä, tehdään uusi topic. Voidaan nyt tässä vielä pari roolia pelata, sillä ovathan he Mirmirin läheisyydessä 8D//

// Juu selllvä. :'>>//

Elenor joka todellakin tahtoi, ja todellakin tahtoi tuon verta ei antanut periksi vaan lähti sinisiiven perään. Pysähtyi kuitenkin tuon kompastuessa, ja mutisemassa jostain pitkistä jaloista, ei elenorin mielestä tytöllä kamalan pitkät jalat olleet, no oli ne vähän mutta eivät ne mitenkään hassuilta näyttäneet. Elenorin mielestä oli turvallisenpaaa liikkua kissana silloin tämä pystyi olemaan ääneti.. Siispä Elenor muuttui kissanmuotoon seuraten sinisiipeä oksia pitkin ja katse tuossa koko ajan. Lopulta he pysähtyivät jollekkin kujalle.

Elenor istahti jonnekkin pimentoon mistä näkisi hyvin sinisiiven, mutta tuon oli melkein mahdoton nähdä häntä sillä, elenorilla oli niin yön musta turkki että tämä pystyi soveltuu minne vain pimeään paikkaan. Sinisiipi nosti huiviaan. Elenor katsoi tätä kummissaan jos tämä olisi ollut ihmis muodossa tämä olisi vetänyt varmaan henkeä kovaan ääneen. Mutta nyt tämä oli hiljaa ja katsoi, kyllä hänellä oli pieni epäillys ettei nainen olisi sokea mutta nyt se varmistui, naisen silmissä ei ollut yhtään sokeutta ne olivat aivan terveet. Elenorin ärsyyntymys alkoi kiehua enämmän, nainenhan oli hirveä, ei sokeutta saisi valehdella se on vakava asia! Elenor alkoi kuulla askeleita jostain kujan läheltä ja jähmettyi täysin.. Kuka psykopaatti sieltä nyt tulisi..

Sinisiipi katsoi kulman taakse. Sieltä saapui suuri tumma varjo, kädessän jokin esine. Miekka? Sinisiipi asetti kätensä miekalleen ja peruutti hieman.Hänen katseensa oli tiukka ja keskittynyt. Pian kulman takaata ilmestyi hyvin suuri ja likaisen näköinen, aivan virtsalle haiseva humalainen. Sinisiipi ei voinut sietää tälläisiä ihmisiä ja olisi voinut hyvinkin surmata miehen. Mutta hän ei halunnut. Ties vaikka siinä olisi talsinut hänen tuleva aviomiehensä tällä hetkellä vain vähän nuhruisessa kunnossa. Sinisiipi nousi kyyrystään, mutta piti silti miekastaan yhä kiinni.

Sekaisin oleva hahmo jatkoi kävelyään kadulla, hän ei ollu onneksi vilkaissut pienelle ja ahtaalle kujalle. Sinisiipi pääsi nyt irroittamaan otteensa miekasta ja pyyhkäisi otsaltaan siihen kohonneet hikipisarat.
Tämän jälkeen hän ajatteli, että kuja oli liian vaarallainen paikka hänenlaiselle pienelle keijulle. Niin ollen hän astui pienelle kadulle ja katsoi lähellä seisovia puita. Nekin näyttivät kovin aavemaisilta ja pelottavilta..

Elenor katsoi vähän järkyttyneenä humalaista, ja kun tuo oli mennyt ja sinisiipi oli liikeessä jälleen Elenor lähti seuraamaan naista jälleen. Minnehän hän nyt aikoo.. Elenor valmistui jo hyppäämään sinisiiven kurkkuun kun paikka olisi varmasti pois muitten katseilta. Elenor oli hyvin tylsistynyt odottamaan hänellä oli ihan järkyttävä nälkä. Hän oli aivan sinisiiven kannoilla koko ajan, pieni kulkunen roikkui kissan kaulasta ja kilisi vain hieman.. niin hiljaa että se tuskin kuului sinisiivelle asti..

// anteeksi tuli niin lyhyt ja tökerö.. aivot on ihan perunamuussia.. :'sss //

//^ Ei ole aivot perunamuusia, vaan sinulla on tauti, jota kutsutaan "Inspispuute" nimellä x'D Ja hahmon nimi on Sinisiipi, erisnimi *vinks vinks* ;'D//

Sinisiipi alkoi jälleen hyräiillä omaa lauluaan, jonka oli kuullut aikoinaan. Tällä kertaa hän näki edessää Mimirin lähteen. Hän katseli ympärilleen etsin liinan alla olevien silmiensä kanssa öisestä maisemasta äsken lähteen reunalla istunutta tyttöä. Eihän hän edes tinyt naisen nimeä! Sinisiiven ajatuksiin vierähti naisen kalpeat kasvot ja hänen tummat vaatteensa.

Naista ei nähnyt misään, ehkä hän oli lähtenyt. Mutta missäköhän asui? Mimirin vieressä maassa makasi pikumusta laukku, johon oli kultaisin kirjaimin kirjailut nimi "Sufdle". Aivan, naisen nimi oli siis Sufdle. Sinisiipi ei yleensä kiinnittänyt huomiota muihin ihmisiin, etenkään vaaneihin, mutta nyt hän kumartui ottamaan laukkua maasta..

Elenorista alkoi tuntua siltä, ettei hän saisi tuosta naisesta mitään irti.. tuo liikkui koko ajan.. Pysähtyisi nyt. Vihdoin kun Sinisiipi pysähtyi olisi sopiva tilaisuus.. ja nyt tuo viellä kumartuu mahtava tilaisuus! Elenor harppasi nopein askelein sinisiiven luokse painaen tuon itseään vasten toisella kädellä niin ettei tuo varmaankaan pystyisi tekemään mitään? Ja toisella hän nosti tuon leukaa ylös päin nähdäkseen tuon kaulan paremmin. Kaula joka oli täynnä verisuonia.. hän melkein näki kuinka veri virtasi niissä, Elenor tunsi pienen sykkeen, sydämmen joka tuotti tätä Elenorin ravintoa ja nautintoa.. Elenor siveli sormellaan Sinisiiven kaulaa nautinnollisesti, kuljettaen sormensa sitten hitaasti tuon poskelle ja sitten siteelle joka peitti Sinisiiven silmiä. Elenor repäisi sen tuon silmiltään. " Tiedätkös, olet melko läpinäkyvä.. " Elenor nuolaisi Sinisiiven kaulaa valmistautuen upottamaan hanpaansa siihen..

// Anteeksi autohittaus.. jos sellasta tässä on.. Joo todellakin minulla taitaa olla inspispuute.. Ja sen takia teksti saattaa olla vaikea lukuista.. pahoittelenn. //

//Ei, ei, ei.. Ihan hyvin minä saan selvää, ei hätiä mitiä 8D//

Sinisiipi oli kokoajan pelännyt, että näin saattaisi tapahtua. Olisi pitänyt vain lähteä juoksuun, kauas pois. "Tiedätkö, kuka olen!" Sinisiipi huusi. "Olen Sinisiipi-Flore Vihersiiventytär, ettäs tiedät! Minua arvostetaan tässä kaupungissa, kaikki saisivat ajallaan tietää, että sinä, tuntematon houkka, olet minun vereni juonut ja raatoni heittänyt mädäntymään Mimiriin muuttaen veden värin punaiseksi verestäni. Jos sinä teet mitään, kaikki saavat tietää asiasta!" Sinisiipi jatkoi kiljumistaan yrittäen vakuuttaa, että idea ei onnistuisi. Hän oli liian pieni paetakseen tai aloittaakseen taistelun, tässä olisi hänen kohtalonsa. Hänen verivarastonsa uppoaisivat tuntemattoman vampyyrin vatsalaukkuun ja myöhemmin putoaisi virtsaputkesta alas kahdessa köntissä.

Sinisiipi jatkoi rimpuilemistaan niin, että Elenorin oli vaikea saada kunnollista otetta. Sinisiiven karvat nousivat pystyyn, kun hän tunsi, miten jokin lämmin siveli hänen kaulaansa. Sinisiipi, jonka toinen käsi oli edelleen vapaana (toinen on Elenorin ja Sinisiiven vartaloiden välissä), kaappasi vyöltään miekan. "Yritäppäs tehdä mitään, niin isken tämän suoraan lävitsesi!" Sinisiipi ei malttanut odottaa, vaan heilautti miekkaansa yrittäen osua Elenoria vasempaan käteen uhkaavasti..

//Huij, miten käy.. Katkeaako Elenorin käsi vai sanooko Sinisiipi hyvästit ihanalle elämälleen *muhahaah*?!//

Elenor murahti Sinisiiven esitykselle omasta arvostaan, ei Elenor ollut ennenkään kuullut Sinisiivestä, joten kuulisiko koskaan. Elenor naurahti tuon ajatukselle että hän heittäisi Sinisiiven ruumiin mimirin lähteeseen niin että se muuttuisi punaiseksi. Eihän se muuttuisi punaiseksi jos Elenor imisi tuosta kaiken veren, hän harvoin jätti ruumiiseen verta, ja nekin kerrat olivat vain sellaisia jos toisen veri oli pahaa mutta tämä.. Tämä tuoksui niin hyvältä.. niin maukkaalta. Elenor kyllä kuuli Sinisiiven varoituksen, mutta reakoi siihen hieman liian myöhään.. Sinisiipi ehti viiltää Elenorin kättä mutta onneksi vain pintanaarmun, joka ei estäisi Elenorin ateriointia vaikka haava vuotaisi hieman se tyrehtyisi ja parantuisi saman tien kun hän saisi verta. Elenor kuitenkin tarttui miekkaan ja väänsi miekan Sinisiiven kädestä väkisin ja heittäen Miekan jonnekkin kauaksi heistä, luultavasti se putosi mimiriin sillä vesiloiskahti siihen malliin. Elenor avasi kitansa, kulmahanpaat kasvoivat silmissä hetken, ja sitten tämä alkoi upottaa niitä Sinisiiven kaulaan. hitaasti ja kiduttavasti hän alkoi pumppaamaan tuon kaulasta verta ruumiiseensa..

//Elenor ei tapa Sinisiipeä ellet halua, miten onn? //

//Apuvah.. x'D Paha tilanne.. No voisihan sitä kuolemaakin mennä koittamaan :p
Muttah.. anteeksi jos vähän tulen ohjailemaan juonta, mutta voisiko käydä ihmeen kaupalla niin, että pari maagiparantajaa saapuisivatkin paikalle *tumps* ja parantaisivat Sinisiiven x'D
Vähän epäaitoa, kyllä, mutta Sinisiipi on silti kaikista ihanin hahmoni <3
Jospa hän vaikka oppi jotakin tästä kaikesta tapahtumasta.. n____n//

Sinisiipi tunsi kauhuissaan, kuinka miekka lennähti hänen kädestään kauas näköetäisyydelle. Hän tunsi lämpimän hengityksen kaulallaan, eikä voinut enää liikkua. Sinisiipi yritti huitoa vapaalla kädellään, mutta ei voinut. Se oli jähmettynyt pelosta ja siitä tuskasta, jonka hän tulisi kohtaamaan.
Sinisiipi tunsi kaksi voimakasta pistoa kaulallaan. Hän yritti vielä rimpuilla irti Elenorin otteesta, turhaan.

Sinisiipeä alkoi oksettaa. Hänen olisi tehnyt mieli heittää laatta lentämään. Mutta sitä ei tullut. Elämä alkoi vilistä Sinisiiven silmien ohitse. Hänen syntymänsä vuorilla, isän murhaaminen, muutto Payoniin.. Mukaan saapui myös onnellisia asioita: Oman liikkeen perustaminen, upeiden kankaiden ja korujen myyminen. Sinisiiven ruumis tärisi voimakkaasti ja tuntui, kuinka jalat vetivät aivan veltoiksi. Hän kuolisi. Vain nuo sanat pyörivät Sinisiiven pienessä päässä. Käsi alkoi krampata pahasti. Se viskoi ilmaa hullun tavalla, osuen viimeinkin Sinisiiven tummaa huiviin. Huivi valahti äänettömästi Sinisiiven kaulalle paljastaen takaantansa kaamean punaiset silmät. Hänen salaisuutensa oli paljastunut. Sinisiipi yritti huutaa, "Aaaapuua", mutta hääni juuttui hänen kurkkuunsa.

Sinisiiven valtasi kaamea tunne. Silmissä mustui ja äänet kaikkonivat. Sinisiiven eloton ruumis valahti maahan, aivan heidän sukunsa perintömiekan viereen. Se heijasti kuun kirkasta valoa, jota Sinisiipi ei koskaan enää tulisi näkemään. Siinä hän makasi, verettömänä, valkeana kuin lumi, sekä velttona kuin kuollut. Oliko hän siis kuollut? Todennäköisesti.. Valkoinen valo aloi vilkkua Sinisiiven silmissä, oliko se tuonpuoleinen, enkelten maailma?

// Joo käy se, ymmärrän toki Sinisiipi taisi olla tuoreimpia hahmojasi. ;'> //

Elenor katsoi järkyttyneenä Sinisiiven elotonta ruumista, ei.. mitä hän olikaan taas kerran tehnyt, taas hän oli riistänyt jonkun viattoman olennon hengen.. Hän ei vain osannut hillitä itseään..

Elenor valahti maahan polvilteen kyyneleet virtasivat hänen poskiaan pitkin vampyyri puoli hänestä se ei ollut pinnassa se oli kadonnut jonnekkin mustaan sydämmeen jo itki.. Elenor alkoi vihata yhä enemmän itseään yhä enemmän hän toivoi kuolevansa, hän oli tuhoksi tälle maalle hänestä ei ollut mitään hyötyä EI MITÄÄN! Elenor laski kätensä Sinisiiven poskelle ja silitteli sitä hieman, Sinisiiven silmät, ne olivat kauniit.. miksi hän niitä peitteli? Nyt hän olisi taivaassa.. Jumalan sylissä.. Elenorin takia. Elenor katsoi mimirin lähdettä hän otti sieltä kourallisen vettä ja laski tätä Sinisiiven suuhun ja kaulalle, jos kerran lähteellä oli jotain kykyjä.. se saisi luvan parantaa Sinisiiven.. Elenor antaisi vaikka kaikki elämänvoimansa Sinisiivelle, Hän oli ryöstänyt tuon hän oli murhaaja eikä halunnut elää enään sen kanssa.. Koskaan.

// ehkä tätä pystyy viellä jotenkin jatkamaan.. :'>> //

//Se oli itseasiassa aika "vanha" hahmo, mutta pidän siitä kovin 8D
Sen silmät ovat jotenkin niin kivat.. Kun ne ovat punaiset ja "pelottavat".
Muuten, kaunis rooli tuo edellinen. Ja autohittaan hieman, jos ei haitaa ^^//

Sinisiipi näki valon edessään, niin kirkas ja kaunis. Hän pystyi melkein koskettamaan sitä. Se oli niin lähellä.

Äkkiä jokin vetäisi valon kauemmas hänen luotaan, Sinisiipi ei enää nähnyt siä, se katosi mustaan yöhön jonnekin, minne Sinisiipi ei vielä päässyt. Sinisiiven kurkkuun valahti äkkiä omituinen tunne, hän alko hengittämään.. Sinisiipi nousi ylös, istumaan maasta ja yski kovaa. Keiju tunnusteli kipeää niskaansa, se oli aivan jääkylmä. Hän avasi viimeinkin hitaasti silmänsä ja näki Elenorin vierellään, maassa, itkemässä. Sinisiipi olisi halunnut lohduttaa, mutta ei voinut vielä puhua. Hän ei ymmärtänyt tätä. Hänehän olisi kuulunut.. kuolla. Sinisiipi hoippui hitain liikkein kontalleen ja vilkaisi itseään lähteen kirkkaasta vedestä. Hän oli kalpea, mutta poskiin ilmestyi hetki hetkeltä hieman lisää punaa. Niskan lähettyvillä oli suuri punainen läntti, se oli verta.

Mitä oli tapahtunut? Sinisiipi lysähti uudestaan maahan. Hänen niskaansa särki hieman, mutta hän ei antanut kipun haitata vaan kosketti Elenoria hellästi olkapäälle. "Anteeksi, mitä täällä oikein tapahtui?" Sinisiipi yritti muistella, mutta ei muistanut muuta kuin tumman laukun.. Hän ei edes tiennyt, kuka ihme oli maassa makaava nainen hänen vierellään.

Elenor itki vain itkemistään, kunnes Sinisiipeen tuli jotakin eloa tämä lopetti itkemisen, nyyhkytti vain hiljaa. " ANTEEKSI! Anna anteeksi! En osaa hillitä itseäni!! Vihaan minua! " Elenor tarttui Sinisiiven kädestä. "Anteeksi, mitä täällä oikein tapahtui?" Sinisiipi kysyi. Mitä..? Eikö hän muistanut mitään..? Elenor oli kyllä selityksen velkaa ja sen hän kyllä täyttäisikin. " Kaikki on syytäni.. Olit niin viaton tulit kaupittelemaan koruja minä idiootti olin niin nälissäni etten osannut ajatella järkevästi.. Seurasin sinua kujalle, tielle ja sieltä takaisin tänne.. Olin typerä, join veresi. Kuolit, tai niin ainakin luulin. Kadun valtavasti.. En osaa hillitä vampyyri puolta itsessäni. Olen kamalan pahoillani! Minun kuuluu kuolla sinun miekkasi kautta, sinun kuuluu tuomita minut kuolemaan! " Elenorin poskea pitkin vieri yhä kyyneleitä, hän puri huultaan, häntä itketti yhä mutta hän kuitenkin yritti tukahduttaa surun liekin. Hän halusi olla nöyrä ja mitä kaikkea viellä. Hän oli niin pahoillaan, että oli valmis jopa kuolemaan Sinisiiven Miekan kautta. Hänelle se olisi aivan sama, ainakaan hänen hanpaittensa kautta ei kuolisi enään yhtään enenpää viattomia eläviä..

// anteeksi autohitit myöss.. :'ss //

//Juu, pieni autohttaus on sallittua (://

Sinisiipi katseli hämillään Elenoria. "Mitä, kuollut? Olenko enkeli?" hän nousi nopeasti seisomaan ja alkoi katsella itseään. Siivet olivat aivan tavallisen kokoiset, eivät suuret ja kauniit. Pään päällä ei keinuskellut mitään kultarinkulaa ja asu oli edelleen sininen, ei sellaista taivaassa hyväksyttäisi.
Hän on hurahtanut, Sinisiipi ajatteli. Hän myös näki, kuinka Elenor lähesty hänen miekkaansa. Mitä se tuolla teki? Nopeasti kahdella pitkällä askeleella hän kaappasi perintömiekkansa ja sujautti sen vyölleen. "Anteeksi", Sinisiipi sanoi jokseenkin töykeästi, "jos sinä siinä vain haluat istua selittämässä, että olen kuollut, niin kyllä tämä on omituisinta unta, mitä olen koskaan nähnyt. Kiitos minulle riittää nyt!" Sinisiipi tarttui kaksin käsin Elenoriin ja nosti vampyyrin seisomaan. Hänen kasvonsa olivat surun murtamat ja silmistään valui jatkuvana norona suuria, vetisiä kyyneliä. Pieni keiju auttoi Elenorin istumaan lähteen reunalle. "Saanko kysyä nimeäsi? Olen Sinisiipi, hei". Sinisiipi alkoi nyt hymyillä ja siltti Elenorin polvea.

Eikö tuo nainen uskonut häntä..? No ei väkisin, ehkä oli parempikin, pian tuo saisi viellä traumoja Elenorista. Sinisiipi kysyi jälleen Elenorin nimeä, nyt nainen päätti kertoa nimensä. " Olen Elenor. " Elenor tuijotti peilikuvaansa vedestä, hänen mielestään hän oli ruma, silmät olivat turvonneet itkemisestä ja muutenkin hän näytti jotenkin erilaiselta.. Niin vihaiselta ja pelottavalta.

Elenoria alkoi ahdistaa hieman Sinisiiven silittely polvellaan, muttei kehdannut sanoa mitään siihen ettei nainen vain loukkaantuisi hänelle, niin tyttö ei tahtonut missään nimessä käyvän. " Tarina oli oikeasti totta.. Luulin vain sinun kuolleen.. Anteeksi jos vaivasin sonua sillä pahastikkin.. " Ei Elenor pahaa tarkoittanut millään mitä hän teki väärin Sinisiipeä kohtaan, hän ei vain osannut hallita itseään. Veren nälkä, se oli pahin tauti josta ei voinut ikinä parantua.. Vain jos joku riisti Elenorin hengen, oli yksi suu vähenmän joka imisi verta.

Sinisiipi nyökkäsi naiselle tämän sanoessaan nimensä. "Elenor.. kaunis nimi", Sinisiipi mutisi hyväksyvästi. Hän yriti hymyillä, mutta siitä muodostui lähtinnä väkinäisen mekaanin yritys, joka näytti iljettävältä. Sinisiipi katsoi taivaalle. Aurinko oli nousemassa. Tuntui, aivan kuin se olisi huutanut "Tänään tulee kirkas ja lämmin kesäpäivä!"
Sinisiipi kuunteli nyt Elenorin selityksen tapahtumista. "Jaa, hengissä minä vielä olen. Hyvä niin." Sinisiipi vastasi vakuuttavasti, mutta ajatuksissaan hän tiesi, että näin ei ollut todellakaan tapahtunut. Hän oli taatusti kaatunut nostaessaan laukkua ja pökertynyt. Nainen, joka oli seissyt lähellä, oli ajatellut, että hän oli tehnyt jotakin väärin. Niinhän se aina meni.

Sinisiipi katseli Elenorin kasvoja. Hän oli edelleenkin kalpea. "Lähtisitkö kanssasi käymään satamassa, tai puistossa? Voitaisiin käydä etsimässä kapteeni Kultaturvan aarretta sieltä yhdeltä saareltakin.. Olet niin kalpea, olisi sinun hyvä saada vähän raitista ilmaa", Sinisiipi siirsi kätensä Elenorin polvelta huomatessaan, että naisen olotila oli hieman kohentunut ja hän oli saanut kerättyä itsensä kokoon.

Nainen kehui Elenorin nimiä, Tytön mielestä se oli kamala.. Se sopi haltialle paremmin. Muutenkin hän vihasi kaikkea itsessään. Elenorin häntä lillui velessä ja tämän korvat värisivät hieman. Nainen ilmoitti päivästä tulevan kirkas ja lämmin. Elenorin mielestä päivätkin oli kamalia hän oli kuin pöllö nukkui päivät ja valvoi yöt. Tavallisesti hän menisi nyt nukkumaan. Mutta kun hän oli täällä.. Hän joutui olemaan hereillä silmät ristissä. Elenori kasvoille Levisi kuitenkin pieni hymy kun Sinisiipi ilmoitti olevansa hengissä ja piti siitä ajatuksesta. " Jos olisit kuollut.. Olisin minäkin. Ja minustakin olen aivan elävä. " Elenor tuijotti vedenpintaa se oli tyyni ainuita pieniä värähteitä tuli pinnalle kun Elenor heilutti häntäänsä siellä. Nyt Sinisiipi ehdotti satamaa ja puistoa. " Pieni huokaus karkasi Elenorin huulilta, häntä väsytti ja nyt olisi pitänyt lähteä etsimään jotakin aarrettakin.. Jos nyt sellaista edes oli olemassa? Elenor haukotteli hieman ei hän halunnut vaikuttaa epä kohteliaalta, mutta häntä vain väsytti. " Mennään, jos se on sinulle tärkeää.. "

//UUSI AIHE. Menen tekemään satamaan jonkin oman aiheen, sinne siis seuraavaksi 8D//