Uusia tunteja elämään

//Saa tulla kuka vain, joka uskaltaa//

Sini silmäinen mies katsoi kumpaakin käsiäänsä. Kädet olivat siteillä vedetty ympäri. Siteet olivat likaiset miehen kädessä. Silmät näyttivät hyvinkin masentuneen näköinen ja surullinen. Vieressä olevat miehet katsoivat nuorta ihmeissään mikä hänellä oli oikein tullut. Nuori mies ei noteerannut mitä he kysyivät häneltä tai muuta vastaavaa asiaa. Suurimaksi osaksi he ihmettelivät miksi noin nuori mies voi itkeä hiljaa, mutta kuitenkin huomataan helposti. Nuori mies ei peitellyt tilannetta mikä oli tilanne, mutta ei sanonnut miksi hän oli surullisen näköinen. Päivä oli raskata ja tuskalista miehelle, vaikka ei uskoisi häneltä. Vaalean siniset silmät katsoivat käsiäänsä hetken, kunnes katse siirtyi katsomaan ovea. Ovi oli punainen sieltä puolelta mistä mies katsoi, mutta toislta puolelta ovi oli valkoinen. Ovessa oli sen lisäksi pyörä ikkuna.

Ovi ei mitenkään parantanut miehen oloansa. Mies ei voinnut tehdä yhtään mitään, vaikka hänen täytyisi tehdä työtä. Nuoren mielessä meni monenlaista juuri nyt. Nopeasti hänen eteensä tuli tämän paikan pomo tarjoilioista. Hänen yllään oli punainen liivi ja valkoien alus vaate. Mustat housut ja kengät niin kuinsinihiuksella miehellä. Hänellä ei kuitenkaan ollut ranteessa kolme riviä kultaista rinkulaa. Mies huudahti vihoissaan nuorelle miehelle. Nuori mies Serag ei paljoakaan hätkännyt hänelle. Hän nousi ylös ja asteli salin puolelle. Ennen sinne mentyään hän pyyhki kyyneleet pois näkyvistä. Tekoisa ilme yllään hän laittoi, että muilla olisi hyvin. Serag asteli pöytään ja antoi menu kirjan mitä ruokaa oli tarjolla.

Koko päivä hän oli palvellut asiakkaita ja pitännyt yhden puolen tunnin ruoka tauon. Vanhat ja hyvin nuoret katsoivat hänen perään, mutta hän ei näyttänyt yhtään mitään kiinostusta heillen. Välillä oli vaikeat miehelle, kun vähä aikaa sitten täälä oli hyvin vaikea saada istuma paikan. he olivat joutuneet laittamaan tuntemattomia ihmisiä toisiin istumaan. Yksi hän oli tuntenut ja se oli Neiht nuori neiti. Hänen lähdettyään Serag oli koko iltapäivän masentunut. Varmaakin mies haluaisi nähdä hänet uudemman kerran. Kuitenkaan hän ei tiennyt milloin hän näkisi hänet. Teennäisesti hänen täytyi jaksamaan täm työtä. Serag oli joutunut tarjoiliaksi neihtin takia, kun hän sai hänet myöhästymään työstään ja tämä oli sakkoa siitä asiasta. Hän ei voinnut muuta kuin ajatella miksi hän oli antanut viedä naisen työn edelle.

Vähä ennen yhdeksän illalla mies tuli sanomaan Seragille, että hän sai illan vapaata. Serag katsoi vaalean sinisillä silmään ja pienellä nyökätyksellä kiitteli. Hän vaihtoi vaattensa nopeasti, kun ei pitänyt työ vaatteistaan. Vaatteet saivat jäämää ryppyisinä roikkumaan naulakkoon. Omansa vaatteet hän oli nopeasti vaitannut. Tumma nahka takki ylläänsä ja pitkä hihoinen ja helmanen. Ulos päästyään hän henkäisi syvälle keuhkoon. Tuntuisi siltä, että hän ei olisi saanut tarpeeksi happea keuhkoihin ja ruumiiseen. Oven juuressa hän ei voinnut mitenkään jäädä miettimään, kun muita työn tekiöitä oli siinä. He katsoivat Seragia pyörein silmin. Sen sijaan hän tiesi missä voisi olla rauhassa miettimässä. Hän toivoi, että kukaan ei ollut katolla. Nopeasti hän hyppäsi talon katolle ja katsoi sieltä maisemia. Aluksi kukaan ei näkynyt muita kuin hän katolla. Ilme laantui kokonaan pois teko hymystään. Nyt hän sai olla oma itsensä.