Pyyhekylpy

//Aloitin nyt pelin täällä, kun siitä aikaisemmin oli puhetta jutusteluissa. : )//

Xavier pyyhkäisi kädellään otsaansa, hengähtäen vaivaantuneesti. Hengähdyksessä purkautui se kaikki ahdistuneisuus, joka oli aikaisemmin takertunut kuin takiainen kiinni mieheen.

Hänen olallaan oli muutamia pareja valkoisia, puhtaita pyyhkeitä, ja juuri niitä hän olikin kuljettamassa eräälle pariskunnalle heidän altaaseensa, jotka olivat jo jokin aika sitten saapuneet.

Xavier oli pyyhepoikana kylpylän parhaassa osassa, joka oli tarkoitettu yli rikkaille aatelisaasoille. Ja jostain syystä tänään oli erittäin kiireinen päivä, kohta jo viimeinenkin lämmitetty kylpyvesiallas oli täyttynyt mukavuudenhaluisista aasoista. Vain suuri allas, jossa Xavierin isä, kylpylän johtaja apulaisineen aina kylpi, oli tyhjä. Ja tämän seikan huomaaminen, saikin kulmat kohoamaan nuoren miehen kasvoilla.

Kiire kuitenkin kiiri kantapäähän, ja miehen oli pakko juosta kuljettamaan pyyhkeitä pariskunnalle, joka niitä kauempana odotti. Saatuaan pyyhkeet heille jaetuksi, valittavat he kestoa niiden tuomisessa, ja pyysivät sitten kylmää teetä heille altaasta käsin nautittavaksi. Xavier kommentoi tähän vain nopeasti siten, että tämä homma kuuluisi kylpylän hovineidoille.

Hetkeksi huoahti Xavier helpotuksesta, kaikki puhtaat pyyhkeet oli nyt jaettu asiakkaille, eikä hänen hetkeen tarvitsisi juoksennella kylpylässä ojentelemassa pyyhkeitä, sen sijaan hänen täytyisi nyt rahdata käytetyt pyyhkeet pesutupaan kuurattaviksi.

Hän heilautti olalleen kasan käytettyjä pyyhkeitä, jotka asiakkaat olivat jättäneet pesutiloihin lojumaan lähdettyään. Matkalla pesutupaan, sattui kuitenkin pieni kommellus, niin kuin arvata saattoi.
Xavierin ohittaessa ainutta tyhjää allasta kylpylässä, joka tietysti oli johtajan allas, valahti pyyhekasa hänen olaltaan, ja putosi altaaseen, joka olikin vasta lämmitetty. Luultavasti hänen isänsä aikoikin ottaa kylpynsä altaassa tänään.
Pyyhekylvystä hän tuskin vain ilahtuisi.
Xavier älähti hermostuneesti äänen, kyykistyen altaan reunalla, valmiina kurottamaan kohti vasta pudonneita pyyhkeitä.

//Oii, tätä olen odottanut ^^ Itse en uskaltanut aloittaa. .D //

Itä-Tuuli asetti vaatteensa nopeasti niille tarkoitetulle pienelle pöydälle ja otti kylpytakin tapaisen naulasta. Väliaikainen vaate oli jotain pehmeää kangasta, ja - voisi melkein sanoa - hohti puhtauttaan. Hän veti sen ripeästi ylleen ja veti kiinnitysnarut vatsan kohdalla kireälle. Hänen tuli helposti kylmä, eikä pukuhuoneiden lämmittämiseen panostettu. Tälle täytyisi tehdä jotain, hän päätti.

Hän työnsi toisella kädellään auki pukuhuoneen oven, joka aukeni tyyriimmälle allasosastolle. Lämmin vesihöyry ja yrttikylpyjen tuoksut tuulahtivat häntä vastaan. Hän pysähtyi hetkeksi aloilleen suljettuaan oven jäljessään ja solmi kylpytakin nauhat tiukalle solmulle. Hän suuntasi pohtivan katseensa johtajan altaalle, joka yllätti hänet tyhjyydellään. Hänen asioihinsa ei kuitenkaan kuulunut ihmetellä palkanantajansa menoja, eikä hän siitä enää sen koommin piitannut. Hän lähti astelemaan varmoin ja varovaisin askelin kohti allasta, varoen kaikista vetisimpiä kohtia laattalattiassa. Hän näytti huokuvan itsetietoisuutta ja tyyneyttä, vaikka olikin pukeutunut yksinkertaiseen vaatteeseen kalliiden mekkojen sijaan.

Itä-Tuuli vilkaisi juuri muualle, kun muuan pyyhepoika onnistui pudottamaan likaisen pyyhepinonsa tähän altaaseen. Kääntyessään taas jäiset silmät tyyneyttä uhkuen kyseistä allasta kohti, hetken aikaa kasvoilta paistoi paheksuva närkästys ja hetkellinen viha. Pian hän sai tunteensa taas hallintaan, ja asteli ripeästi altaan luokse. Pyyhepoika oli kumartunut tavoittelemaan pyyhkeitä altaasta. Itä-Tuuli avasi suunsa tätä moittiakseen, kunnes tunnisti johtajan pojan. Vaikka tämä olikin huonommassa työssä, oli hän silti paikan perijä. Itä-Tuuli ei ollut koskaan tiennyt, miten suhtautua tähän ristiriitaiseen asemaan, ja oli aina toiminut mahdollisimman varovaisesti tätä kohtaan, yrittäen lähinnä vältellä kohtaamisia.

''Likasit kylpyveden'', hän onnistui sanomaan kireällä äänellä, josta ei voinut lukea vihaa, mutta ei myöskään tyytyväisyyttä. Hän käänsi katseensa muualle ja noukki kylpytakin povitaskusta punaisen hiusnauhan, vei kätensä päänsä taakse ja alkoi sitomaan tyynesti hiuksiaan. Hän ei aikonut niitä kastella.

Xavier oli pudota altaaseen, kuullessaan toisen lausuvan sanat "Likasit kylpyveden", kireään sävyyn hänen takaansa.
Tällä hetkellä altaaseen levinneisiin pyyhkeisiin kurotteleva Xavier hätkähti, ja tarrasi nopeasti kiinni altaan reunaan, jottei liittyisi moiseen pyyhekylpyyn itsekin.

"Anteeksi", hän sanoi hi-taas-ti noustessaan, melkeinpä yhtä hitaasti hän kohottautui täyteen pituuteensa toisen eteen.
"Ah, sehän olette te, neiti Itä-Tuuli", Xavier aloitti asiakkaiden mieleen olevalla ehkäpä hieman nöyrällä palvelijan äänellään, ja samassa hetkessä hänestä rupesi tuntumaan, ettei hän ollutkaan se joka tämän kylpylän oli perimässä.

Suoristaen itseään vielä hiukan, hän katsoi vakaalla katseellaan toiseen.
Omantunnon pistos painoi hänen sydäntään, taas oli kaikki hänen syytään.
Hän oli ne pyyhket altaaseen pudottanut, ja aiheuttanut toisille jälleen harmia.
"Olen pahoillani tapahtuneesta, mutta luulen että pääsette pian taas kylpyynne. Ja pyyhkeetkin on nyt saatu pestyä", hän hymyili pienesti, ja oli jollain ihme keinolla saanut kaiken nöyryyden ja palvelijamaisuuden katoamaan äänestään. Hetki hetkeltä hän vaikutti enemmän kylpylän perilliseltä.

"En usko että kylpyvetenne on ehtinyt vielä likaantua, jos pyydän hovineitoja auttamaan pyyhkeiden nostamisessa ylös, voitte vapaasti nauttia kylpynne heti sen jälkeen. Vai haluatteko silti, veden vaihdettavan?", hän katsoi toista, kuin arvioidakseen toisen kohta lausumaa vastausta, todellakin toivoen, että apulaisjohtaja ei käskisi häntä vaihtamaan vesiä.

Itä-Tuuli tunsi saavansa jonkinnäköistä tyydytystä johtuen miehen ensireaktiosta. Tämä kun oli pudota altaaseen. Kuitenkin samalla häntä hirvitti ajatus pyyhepojasta kellumassa likapyyhkeidensä seassa johtajan altaassa. Tätäkin mielikuvaa laimensi se tieto, että kyseinen pyyhepoika oli kuitenkin tuleva kylpylän omistaja.Hän lopetti hiustensa sitomisen ja risti kätensä eteensä, ei komentelevasti vaan arvovaltaisesti.

Mies pyysi anteeksi noustessaan seisomaan täyteen pituuteensa. Itä-Tuuli tunsi heti menettävänsä arvovaltaansa johtuen siitä, että toinen oli häntä hieman pidempi. Häntä inhotti katsoa itseään alempiarvoisia yläviistoon. Suu tiukkana viivana ja silmät tyynen kovina loistaen hän kuunteli toisen sanat "Ah, sehän olette te, neiti Itä-Tuuli", jotka lausuttiin palvelian nöyrällä äänellä. Itä-Tuuli pakottautui tälle pienesti hymyilemään. Vihanpito alkoikin tuntumaan turhalta.
Hän kuitenkin piti siitä ylemmyyden tunteesta.

Mies suoristui vielä hieman, saaden taas hippusen arvovaltaansa takaisin.
"Olen pahoillani tapahtuneesta, mutta luulen että pääsette pian taas kylpyynne. Ja pyyhketkin on nyt saatua pestyä", tämä sanoi. Kuitenkin kaikki nöyryys oli äänestä kadonnut, ja mies kuulosti nyt niin kylpylän perijältä, kuin se vain oli mahdollista. Itä-Tuuli suoristi itsekkin ryhtiään ja kohotti leukaansa arvostelevasti, kohottaen kulmiaan kuin punniten miestä katseellaan, mitaten tätä päästä jalkoihin nopealla silmäyksellä.
Hän olisi halunnut saada kunnon vaatteet ylleen. Niissä hän tunsi itsensä rohkeammaksi ja olonsa suojatuksi. Hän tunsi pientä katumusta siitä, miten oli miestä aluksi tullut töykeästi arvostelemaan.

"En usko että kylpyvetenne on ehtinyt vielä likaantua, jos pyydän hovineitoja auttamaan pyyhkeiden nostamisessa ylös, voitte vapaasti nauttia kylpynne heti sen jälkeen. Vai haluatteko silti, veden vaihdettavan?" pyyhepoika kysyi. Itä-Tuuli teki kädellään pienen vähättelevän eleen, naurahtaen ystävällisesti. Tai jos sitä nyt ystävälliseksi naurahdukseksi pystyi kutsumaan. Äkkiä hänestä tuntui kovin väärältä tuomita johtajan poika vaihtamaan vettä.
''Ei teidän vettä tarvitse vaihtaa, mutta pyytäkää lisäämään kylpyveteen kuivattuja laventelinlehtiä. Ne peittävät sameudellaan mahdollisen pyyhkeistä irronneen lian'', hän sanoi huolettomaan sävyyn, toivoen todellakin, ettei pyyhepoika loukkaantuisi hänen ehdotuksestaan.

/Aah, nyt kyllä hävettää viimeviestini virheiden vuoksi. Ja niin kuin olin itselleni luvannut, ettei virheitä tulisi. Tosin viime viestin joudun aika nopeaan raapustamaan, kun oli kiireitä pakkailujen kanssa. Nytpä hipsin ne korjaamaan, jospa jokunen virheistäni olisikin silloin sujahtanut silmiesi välistä huomaamattomana ^^ : D //

Xavier kohotti kulmiaan, toisen ilmoittaessa laventelin lehtien riittävän hänelle, eikä vettä tarvitsisi vaihtaa.
Nuoren miehen kulmat pysyivät koholla hyvän tovin, sillä mies ei heti sulattanut kuulemaansa. Oliko totta, ettei vettä tarvitsisi vaihtaa?
Miten yllättävää. Hän oli aina saanut Itä-Tuulesta hyvin arvokkaan oloisen käsityksen, sellaisen ettei tälle kelpaisi ihan mikä tahansa. Näköjään silti vesi, jossa likaiset pyyhkeet olivat käyneet kylpemässä ennen naista, kelpasi tälle yllättävän hyvin.

Nopeasti Xavier napsautti sormiaan, ja huikkasi samalla parille neidolle, jotka kiikuttivat virvokkeita altaassa loikoileville asiakkaille.
Yksi neidoista kääntyi ympäri, kysyvä ilme kasvoillaan, mutta huomatessaan kutsujan olleen Xavier, kääntyi tämä tulemaan häntä kohti, mukanaan muutama toinen neitokainen.
Xavier oli päättänyt toimia ripeästi, ennen kuin Itä-Tuuli ehtisi vaihtaa mielipidettään. Veden vaihto ei ollut hänen lempi hommiaan.

Viitaten pyyhkeisiin altaassa, Xavier pyysi neitoja auttamaan niiden nostamisessa ylös ja viemisessä pesutupaan. Samalla hän kysyi oliko kellään laventelin lehtiä. Eipä ollut.

Tiedon kuultuaan, kääntyi hän katsomaan jälleen Itä-Tuulta, joka oli myös suoristautunut täyteen mittaansa. Tämä huvitti hieman Xavieria, joka ei kuitenkaan halunnut jäädä lyhyemmäksi, joten hän teki aivan huomaamattoman varvistuksen, puhuessaan.
"Nyt, jos sallitte, lähden hakemaan teillä haluamanne laventelin lehdet, hovineidot nostavat pyyhkeet pois altaasta."
Xavier oli esittänyt asiansa hieman kysyvään sävyyn, muttei jäänyt odottamaan toisen vastausta, vaan suunnisti nopeasti tilaan, jossa vesiä lämmiteltiin hakemaan laventelin lehtiä, jotka hänen tuurillaan olivat loppuneet, jo muutamia päiviä sitten.

Tuskastuneena, joutui mies palaamaan ilman Itä-Tuulen vaatimaa allasraikastetta, mukanaan vain pieni korvike.
"Valitan, laventelin lehtiä meillä ei ole. Mutta ruusun kyllä. Voisin laittaa niitä, teidän kylpyvetenne sekaan?", hänen äänensävynsä oli ystävällinen, kun hän esitti kysymyksen. Hän kuitenkin teki selväksi, että muita vaihtoehtoja ei ollut. Lisäksi Xavierin posket, jotka olivat punehtuneet jo silkasta hämmingistä, sitä kohtaan että hän oli toheloinut pyyhkeet kylpyveden sekaan, punehtuivat nyt aavistuksen verran lisää. Oliko mahdollista, että hän ehdotti Itä-Tuulta käyttämään ruusun terälehtiä, jotka olivat kyllä todella laadukkaita, mutta yleensä ne olivat tarkoitettu rakastuneiden pariskuntien käyttöön, lisäämään romantiikkaa. Tämä seikka, hämmensi miestä kovasti, mutta onneksi omaatuntoa se ei tällä kertaa soimannut.

"No, miten on?"

//Ei mutta, vähän kyllä hävettää kun sinä jaksat noin paljon tehdä virheiden ehkäisemiseksi, ja minä tuskin peliviestejäni jaksan tarkistaa ^^' //

Itä-Tuuli kohotti vuorostaan omia kulmakarvojaan miehen tehdessä samoin, hänen ilmoitettuaan laventelin lehtien riittävän likaantuneeseen kylpyveteen. Häntä hieman ärsytti se, että mies piti hänen päätöstään niin outona. Tämä näytti varsin yllättyneeltä hänen päätöksestään. Lopulta hän laski toisen kulmakarvansa alas saaden kasvoilleen kysyvän ilmeen johtuen miehen hämmästyksestä.

Hän tunsi jonkinlaista tyydytystä siitä, että pyyhepoika alkoi kuitenkin toivuttuaan niin ripeästi toimimaan. Tämä kutsui sormiaan napsauttaen joukon neitoja luokseen, jotka oitis jättivät asiansa kesken. Alemman palvelusväen silmissä tämä johtajan poika näytti olevan paljon ylemmässä asiassa. Itä-Tuuli ei koskaan ollut kiinnittänyt paljoa huomiotaan muiden kylpylässä työskentelevien toimiin, mutta tämä huomio herätti hänessä jonkinasteista säälivää kunnioitusta pyyhepoikaa kohtaan. Tämän isä oli mies, jonka käskyvalta ulottui kaikkialle kylpylään, kun taas tämä sai käskyttää pahaisia neitosia. Itä-Tuulen kasvoille oli kohonnyt pohtivan hyväksyvä ilme.

Itä-Tuuli kohotti hieman leukaansa muuan neidoista vilkaistessa häntä, joka kuitenkin heti häntä vilkaistuaan kääntyi ja kumartui suorittamaan pyyhepojan antamaa tehtävää. Itä-Tuulen toista suupieltä kohotti hieman hymynkare. Ei häntä mikään ilahduttanut enempää kuin alempien palvelualttius.
Pyyhepojan kysymykseen laventelinlehdistä vastattiin kieltävästi. Hetken Itä-Tuulen silmistä paistoi hämmästys. Hän vilkaisi kysyvästi miestä vierellään, haluten tietää tämän reaktion asiaan. Hänen kasvonsa olivat saaneet takaisin tyynen ilmeensä.

Pyyhepoika oli myös kääntynyt katsomaan häneen.
Tämä ilmoitti lähtevänsä kyseisiä lehtiä hakemaan, hovineidot noukkisivat pyyhkeet altaasta. Itä-Tuuli nyökkäsi tyynen hyväksyvästi, ja jäi hetkeksi seuraamaan tätä tätä katseellaan, kunnes kääntyi kohti hovineitoja, varsinaisesti näitä kuitenkaan katsomatta.

"Valitan, laventelin lehtiä meillä ei ole. Mutta ruusun kyllä. Voisin laittaa niitä, teidän kylpyvetenne sekaan?" Pyyhepoika kysyi palatessaan. Itä-Tuuli kohotti kysyvästi toista kulmakarvaansa miehen kysymykselle. Jos hän olisi ollut humoristisempaa tyyppiä, olisi hän leikkisästi ilmoittanut, että miehen poskille kohonnut puna sointui erinomaisesti yhteen kyseisten terälehtien kanssa.
Häntä huvitti hieman miehen epäilyksenä kohoava ahdinko, hän tiesi vallan hyvin terälehtien tavanomaisen tarkoituksen.
''Kyllä ne käyvät'', hän ilmoitti hitaasti hymyillen ystävällisen ymmärtäväisesti sanojensa perään.

''Kertokaahan muuten, mikä on nimenne? Teette paljon pyyntöjeni vuoksi, kiitos'', hän kysyi vielä nopeasti.

/7Niin, siis Itä-Tuuli kysyy nimeä siksi, koska alan jo väsymään siihen, että joudun käyttämään vaan pyyhepoikia ja miehiä kuvatessani sitä : D //

"Kyllä ne käyvät", Itä-Tuuli sanoi hymyillen vieläpä ymmärtäväisellä äänen sävyllä. Xavieria läpäisi helpottuneisuus.
Siltikään helpottuneisuus ei vienyt pois sitä omantunnon tuskaa, joka oli jälleen alkanut miestä riivaamaan. Oli varmasti täysin hänen syytään, että laventelinlehdet olivat päässeet loppumaan.
Hän ei ollut pitkään aikaan muistanut tarkistaa yrtti tilannetta, eikä sen takia ollut muistanut hankkia loppuneita aineksia. Ja jälleen mies unohti sen, ettei kylpy-yrteistä huolehtiminen kuulunut hänen työtehtäviinsä, joten laventelinlehtien puuttuminen ei edes voinut olla hänen syytään.
Omatunto vain syytti miestä kaikesta mahdollisesta. Ja mies vieläpä hyväksyi syytökset.

"Hyvä", Xavier nyökkäsi, ja avasi nipun ruusunterä lehtiä, astahtaen altaan reunalle, odottamaan, että pyyhket olisi nostettu ylös.
Ja omatunto soimasi häntä siitäkin, että hän oli joutunut käskemään muut tekemään likaiset työt.
Pyyhkeiden nostaminen altaasta näytti kuitenkin kestävän vielä tovin. Levottomana mies vaihtoi painoaan jalalta toiselle, ja kääntyi sitten katsomaan Itä-Tuulta, tämän kysyessä hänen nimeään ja kiittäen samassa.

Aluksi nuoren miehen otsa rypistyi hieman. Eikö Itä-Tuuli ollutkaan niin perillä asioista, kun hän oli aina luullut. Mahtoiko olla, ettei nainen tosiaan muistanut hänen nimeään. Taikka sitten ollut koskaan kuullutkaan kylpylän perillisen nimeä.
"Ah, anteeksi etten esittäytynyt aiemmin. Luulin tosiaankin sinun jo tietävän nimeni. Olen siis Xavier-Xerxes, sukunimi jääköön mainitsematta, sillä isäni jo tunnetkin", hän sanoi hymyillen, ehkä jopa pienesti virnistäen.
"Ja turha teidän on kiitellä, kohtelen teitä aivan niin kuin apulaisjohtajaa kuuluu", hän hymähti, ja hänen silmissään välähti ilostunut pilke, kun pyyhket oli saatu kasattua pois altaasta.

Varovasti hän kumartui sen reunalle, ja ripotteli terälehtiä sinne.
Hänen olonsa tuli yhä vaivantuneemmaksi, hänen miettiessään, mitä hänen isänsä sanoisi, jos näkisi hänet nyt, ripottelemassa ruusun terälehtiä hänen apulaisjohtajalleen altaaseen. Tilanteesta olisi helposti voinut saada väärän kuvan, ja isähän siitä ei riemastuisi. Luultavasti hänen isäukkonsa oli jo ehtinyt iskeä silmänsä Itä-Tuuleen, yhtälailla kun kaikkiin muihinkin kylpylän arvovaltaisempiin naistyöntekijöihin.
Ei sillä että hänen isänsä mikään hirmuinen haaremien kasaaja olisi. Hän vain oli mikä oli, iski silmänsä moniin, muttei edennyt sen pidemmälle. Silti hän pitä näitä kuin ominaan siinä suhteessa, ettei Xavierilla olisi oikeutta heidän kanssaan vehtailla. Mutta eihän Xavier sellaista tehnytkään, hänen omatuntonsa ei sallisi sellaista.
Nytkin hänen omatuntonsa painoi kiivasti, vaikka mitään vakavaa ei ollut vielä sattunut. Hän vain pelkäsi väärinkäsityksiä.

Hetken päästä Xavier kohottautui jälleen, ja kohtasi apulaisjohtajan katseen.
"Valmista tuli, en tiennyt halusitteko terälehdet lehtinä vai jauheena, joten laitoin molempia", hän sanoi hymyillen leveästi, viitaten kädellään sitten altaaseen. Kauhistuksekseen hän huomasi vasta sitten aikaan saannoksensa.
Aikaanssanoshan oli pahempi, kuin hääpareilla konsanaan.
Allas oli niin uutettu ruusun terälehtiin, että kukaan ohikulkijakaan ei voisi muuta kuin erehtyä luulemaan sitä tuoreen hääparin lemmenaltaaksi. Muuta käsitystä tuolle kylpyvedelle ei ollut. Tai ei ainakaan Valhallassa tunnettu.
Xavierin poskille kohosi jälleen puna. Kuinka ihmeessä hän onnistui aina sotkemaan kaiken. Altaan vesi tosin oli houkuttelevan ja kauniin näköistä, mutta se merkitys jonka monet saivat siitä irti ei ollut se mitä Xavier oli toivonut.
Eikä hänen punoituksensa laskemista auttanut se, kun muutamat hovineidoit olivat huomanneet altaan, ja siinä kylpevät ruusunterälehdet. Tohkeissaan he rahtasivat altaan reunalle vielä kynttilät, jotka oli valettu tummanpunaisiin lasiastioihin.
Asiakkaiden palveluhan oli heidän työtään, joten tottakai he luulivat altaaseen kohta pulahtavan jonkin sortin hääparin. Pian oli kynttilät sytytetty, ja muutamia koriste ruusuja asteltu huolellisesti altaan reunalle ja veteen.

Xavier vain tuijotti äimistyneenä altaaseen, ja siihen saapuneita uusia koristeita. Hovineidot olivat lähteneet niiaillen, ja Xavierin ei auttanut muu, kuin kohdata jälleen Itä-Tuulen katse.
"Anteeksi.. En tietenkään halua pakottaa teitä kylpemään tuossa altaassa. Tosin voi kulua paljon pidempään saada terälehdet siivottua kuin pyyhkeet.. Olen pahoillani, mutta kelpaako allas nyt teille?" hän sanoi, huokaisten lauseensa perään. Miksei hän koskaan osannut muuta, kuin murehtia ja toheloida, ja ottaa syyt niskoilleen.
Jos hänen isänsä olisi tehnyt saman virheen, hän olisi vain pannut asian leikiksi. Ja sanonut jotakin tyylin ´Kaunis kylpy, kauniille naiselle´
Xavier ei vain osannut käyttäytyä oikein tällaisessa tilanteessa.
Xavíer veti rohkeisevan henkäisyn ilmaa, ja antoi sitten hymyn valahtaa jälleen kasvoilleen, viitaten uudestaan altaaseen.
"Siinähän on kuitenkin kaunis kylpy, kauniille naiselle."

Hänen äänensä oli yllättävän reipas, ja pirteä. Hän yllättyi hieman itsekin omista sanoistaan. Kerrankin hän oli onnistunut sanomaan jotakin sellaista, mitä hän oli halunnut, muttei rohjennut. Hän oli aina ihaillut isäänsä tämän käytöksen ja sanavalintojen perusteella. Ehkäpä hän nyt joskus itsekin voisi saavuttaa saman tason.

Itä-Tuulta ärsytti miehen reaktio hänen kysyessään tämän nimeä. Häntä ärsytti se, miten miehen tunteet tulivat julki niin selvinä. Hän oli toisen nimen joskus kuullut mainittavan, mutta harvoin hän painoi alempien työntekijöiden nimet muistiinsa. Miten tämä kehtasi epäillä häntä?
"Ah, anteeksi etten esittäytynyt aiemmin. Luulin tosiaankin sinun jo tietävän nimeni. Olen siis Xavier-Xerxes, sukunimi jääköön mainitsematta, sillä isäni jo tunnetkin", mies vastasi. Itä-Tuulen sai entistä enemmän ärtyneeksi tämän tapa esittäytyä. Että tämä oli luullut hänen tietävän miehen nimen.
Oikeastaan hän oli vain loukkaantunut, mutta se tuli esille ärtymyksenä. Kumpikaan tunne ei kuitenkaan näkynyt kasvoilta, hänen ilmeensä pysyi tyynen tietämättömänä.
Hän nyökkäsi hitaasti miehen vastaukselle kuin olisi ollut ajatuksissaan.

Xavier siirtyi altaan reunalle naisten saatua pyyhkeet pois altaasta. Mies alkoi ripottelemaan terälehtiä lämpimänä höyryävään veteen.
Itä-Tuulen suu kääntyivinoon, hieman alakuloiseen virneeseen hänen katsoessaan veden pintaa jolle terälehdet pehmeästi putoilivat. Osa lähti hitaasti vajoamaan kohti pohjaa. Hän tiesi, miten vastenmielistä altaaseen meno hänelle tulisi olemaan, mutta hän ei halunnut loukata Xavieria. Tämä kun kylpylän tulisi perimään, ja hän halusi silloin pitää työnsä. Eihän sitä tiennyt, miten herkkä Xavier olisi loukkaantumaan. Ja olihan mies nähnyt kauheasti vaivaa hänen kylpynsä eteen. Tosin kaikesta tuosta uurastuksesta saattoi mies syyttää vain itseään, hän uskotteli.

"Valmista tuli, en tiennyt halusitteko terälehdet lehtinä vai jauheena, joten laitoin molempia", Xavier sanoi lopulta ja kääntyi häneen päin. Miksi ette sitten kysyneet? Itä-Tuuli oli jo valmis sanomaan pistävään sävyyn, mutta pidättäytyi siitä. Hänen kasvoilleen levisi vain kiitollinen hymy.
Mies kääntyi kohti allasta, Itä-Tuulen katse seurasi perässä.
Naisen suu avautui hetkeksi raolleen. Kasvojen ilme ei muuten muuttunut, mutta sellainen ihminen joka hänet olisi tuntenut todella hyvin olisi tiennyt, että hän oli todella järkyttynyt.
Ensimmäinen ajatus oli, ettei hän missään nimessä kylpisi tuossa. Jopa kylpylässä työntekijät levittelivät kaikenkarvaisia juoruja, ja joskus ne saattoivat jopa levitä muuallekkin Payoniin. Hän ei halunnut, että hänestä itsestään leviäisi mitään.
Samassa hovineidot tulivat jo tuoksukynttilöineen ja koristeruusuineen. Itä-Tuuli ei saanut sanaa suustaan näitä estääkseen. Mutta niin näytti Xavierkin olevan samassa tilanteessa.

Jos ei Xavier olisi häneltä seuraavaksi kysellyt, kelpasiko kylpy hänelle, olisi hän kuuluvalla äänellä alkanut tälle selittämään, miten altaan varannut hääpari olikin perunut tilauksensa. Hän olisi valehdellut, mutta olisi samalla selvinnyt pälkähästä.

"Anteeksi.. En tietenkään halua pakottaa teitä kylpemään tuossa altaassa. Tosin voi kulua paljon pidempään saada terälehdet siivottua kuin pyyhkeet.. Olen pahoillani, mutta kelpaako allas nyt teille?'' Xavier kysyi huokaisten. Itä-Tuuli ei tosiaan tiennyt, mitä olisi vastannut tätä loukkaamatta. harvoin hän jäi sanattomaksi, mutta nyt oli niin käynyt.
Hän sulki vihdoin suunsa.
"Siinähän on kuitenkin kaunis kylpy, kauniille naiselle'', Xavier sanoi vielä yllättävän reippaasti ja vieläpä hymyillen. Itä-Tuuli tiesi jo päätöksensä, muttei tiennyt, miten sen tälle esittäisi.

''Kuulkaa... En halua vaivata teitä, mutten myöskään halua antaa itsestäni huonoa kuvaa kellekkään täällä. Ja jos menisin..'' Itä-Tuuli piti pienen tauon yrittäen keksiä, miten kylpyä nimittäisi. Hän ei kehdannut kutsua sitä hääkylvyksi. ''.. tähän kylpyyn, vieläpä yksin, pitäisi palvelusväki minua vähintään outona'', hän sai vihdoin sanottua ja huokaisi raskaasti.

Xavierissa risteilivät eriväriset tunteet. Tällä kertaa hänen omatuntonsa tuska alkoi jo laimeta, ja olla enemmänkin ärtymystä, joka kohdistui häneen itseensä. Hän ei voinut ymmärtää omaa toheluuttaan ja toivottomuuttaan. Luulisi, että sentään joidenkin asioiden suvaittaisiin onnistuvan häneltäkin, mutta ei.

Aina hän oli se joka teki virheen. Niin kuin hän oli tehnyt tänäänkin.
Miksei hän yksinkertaisesti ollut vain kysynyt Itä-Tuulelta halusiko tämä ruusunterälehtiä sellaisinaan vai jauheena? Miksei moinen seikka ollut edes käväissyt hänen mielessään? Ja nyt oli kehittynyt soppa, jollaista Xavier ei ollut koskaan aikaisemmin onnistunut järjestämään. Jospa hänen tohelointinsa kasvoi aina suuremmaksi, sitä mukaa kun hän itsekin vanheni.

''Kuulkaa... En halua vaivata teitä, mutten myöskään halua antaa itsestäni huonoa kuvaa kellekkään täällä. Ja jos menisin..'' Itä-Tuuli piti pienen tauon yrittäen keksiä, miten kylpyä nimittäisi. ''.. tähän kylpyyn, vieläpä yksin, pitäisi palvelusväki minua vähintään outona'', hän sai vihdoin sanottua ja huokaisi raskaasti.

Xavier nyökkäsi tälle ymmärtäväisesti, pahoitteleva hymy kasvoillaan.
"Niin, kaikkihan on aivan minun syytäni", hän sanoi lopulta äänellä, joka kuvasti sitä, että hän oikeasti oli pahoillaan.
"Mutta eihän teidän tarvitse yksin mennä. Eikö teillä ole miestä, tai vaikkapa sulhasehdokasta, voittehan aina kutsua hänet tänne kylpemään kanssanne?", Xavier kysyi hieman epäröivänä, pienen surullisen hymynsä lomasta.
"Kylpyvesi vain on arvokasta ja olisi haaskausta heittää sitä hukkaan...", hän sanoi hiljaa, ja tuijotti avuttomana lämmitettyä kylpyvettä, tietämättä mitä oikein sanoisi. Nykyään kun ruusunterälehdet olivat niin kalliitakin.

//Uups, tulipa hirvittävän lyhyt! Anteeksi. : D//

Itä-Tuuli tunsi rauhoittuvansa Xavierin nyökätessä ymmärtäväisesti hänen perusteluilleen tätä kylpyä vastaan. Hänen oli vaikea myöntää, että häntä hävetti. Hänen kasvoilleen kohosi pieni vaivaantunut hymy. Hän katsahti ystävällisen anteeksipyytävästi mieheen.
Itä-Tuuli yllättyi siitä, että tunsi ymmärrystä ja sääliä miestä kohtaan. Tämähän ne virheet oli tehnyt, miksi hän tunsi tällaista?

"Niin, kaikkihan on aivan minun syytäni", Xavier sanoi aidon pahoittelevasti. Itä-Tuuli tajusi vasta nyt, mistä hänen tunteensa johtuivat. Mies oli aidosti tekemässään työssä mukana, kun hänellä taas kaikki oli vain pinnallista. Ensimmäistä kertaa hän tunsi aitoa arvostusta itseään alempaa kohtaan. Hän ei ollut huomannut, miten muut työntekijät raatoivat hänen tehtäviinsä verrattuna. Hänen ongelmansa oli kuumasta vedestä rypyille menevät sormenpäät, kun vedenkantajilla oli kämmenissään verta vuotavia rakkoja. Ja hän oli vain patistanut näitä tekemään tiukemmin töitä.

"Mutta eihän teidän tarvitse yksin mennä. Eikö teillä ole miestä, tai vaikkapa sulhasehdokasta, voittehan aina kutsua hänet tänne kylpemään kanssanne?" Xavier ehdotti varovasti. Itä-Tuulen hieman hämmästynyt katse suuntautui tähän. Eihän hänellä miestä ollut, eikä liiemmin ketään muutakaan sitä vastaavaa. Hänellä oli Kuiskaus. Tietenkään hän ei voisi sanoa Xavierille, ettei hän tarvinnut miestä koska hän rakasti kotkaa. mutta ei hän halunnut valehdellakkaan. Hän ei edes kuullut miehen kuiskattuja sanoja pohdintojensa lomasta.

''Ei minulla ketään ole'', hän totesi hieman hämmästyneeseen sävyyn, kuin olisi itsekin tajunnut sen vasta nyt.

// Ai tuoko lyhyt? .D
Voi kuule, sinun täytyy kyllä rakentaa aivan uusi käsitys 'lyhyestä' peliviestistä. .D //

Kun Itä-Tuuli ilmoitti ettei hänellä ollutkaan ketään, jonka kanssa voisi kylpeä, se tuntui olevan kuin viimeinen pisara Xavierille, joka oli koko päivän juossut ympäri kylpylää, ojentelemassa pyyhkeitä.

Vaikka Itä-Tuuli olikin hetkeä aiemmin katsahtanut häneen jopa hieman anteeksipyytävästi, mikä tietysti sai Xavierin mielen hieman paremmaksi, ei se silti estänyt sitä tosi asiaa, että Xavier oli kerrankin ärtynyt.
Mikä taas oli hänelle hirvittävän epätavallista, sillä yleensä hän vain pahoitteli toisille tekemiään virheitä, ja myötäili näiden käskyjä.
Nyt hän ei kuitenkaan enää jaksanut hillitä kasvavaa ärtymystään, se oli kasvanut hänen sisässään jo aivan liian kauan, ja joskushan sen oli päästävä uloskin.

"Sitten en voi auttaa sinua", hän sanoi hieman kärsimättömästi, saaden kuitenkin ärtymyksen hillittyä äänestään.
"Minulla nimittäin loppuu juuri työpäivä, ja tänään ylityöt eivät kiinnoistaisi sitten yhtään, kun on jo muutamina päivinä paiskinut hommia hamaan iltaan asti."
Xavierin ääni ei ollut kiivas, eikä ärtymys siitä suoraan näkynytkään, kuitenkin hän puhui oudon suorasukaisesti, mikä ei ollut hänelle tavallista. Lisäksi hänen äänensä kuulosti miehen omissakin korvissa vahvalta.

Oli totta, että hän oli monina aikaisempina päivinä paiskinut töitä aamusta iltaan, koska oli tarvinnut kipeästi rahaa karnevaaliasuun. Tiesihän hän sen, että jos hän olisi vain isältään pyytänyt olisi hän sen saanut, mutta hän halusi pärjätä omillaan, eikä ryhtyä kenenkään taakaksi.
Kaiken kukkuraksi flunssa-aalto oli iskenyt muutamiin toisiin Xavierin osastolla työskenteleviin pyyhepoikiin, joten vielä viimeisinä päivinä hänen oli ollut lähes pakko jäädä ylitöitä tekemään. Tämä oli ensimmäinen päivä, jolloin hän pääsisi jälleen vapaaksi ylitöistään. Tai ainakin hän niin toivoi, sillä loppujen lopuksi Itä-Tuuli oli häntä korkeammassa asemassa kylpylässä ja saattaisi määrätä hänet kuuramaan kyseistä allasta.

"Anteeksi, mutta en voi sanoa olevani parhaalla tuulellani juuri nyt. Tälla hetkellä minulla on liikaa asioita mietittävänä. Mutta onko teillä minkäänlasita käsitystä, miten haluaisitte kylvyn kanssa tehtävän? Kuuntelen mielelläni, ja luulenpa että isänikään ei viitsi jättää kylpyään tältä päivältä väliin, voihan olla että hän kylpee kanssanne", Xavier sanoi ja loi toiseen väsyneen hymynsä.
Isä harvoin jätti kylpemättä, ja jos hän olisi tänään vielä tulossa kylpemään, Xavier halusi olla kaukana altaalta, jottei hänen isänsä saisi vääriä käsityksiä. Se olisi jo liikaa Xavierin sisässä mylläävää ärtymystä kohtaan.

//Minusta se kyllä tuntui kamalan lyhyeltä, varsinkin tuon sinun pitkän viestisi jälkeen : D//

//Voi, ikävöiden katson noita edellisten viestieni puolisilmähymiöäitä . D //

Itä-Tuulen kasvoilla käväisi yllättynyt ilme Xavierin ilmoittaessa, ettei hän siinä tapauksessa häntä voinut auttaa. Hän kohotti leukaansa puolustelevan loukkaantuneesti, kuin mies olisi häntä vähätellyt. Xavier perusteli syytään tähän sillä, että tämän työajan kuuluisi päättyä nyt, ja monena aikaisempana iltana tämä oli joutunut paiskimaan ylitöitä. Selitys ei iskenyt Itä-Tuuleen. Häntä suututti miehen ääneen kasvava vahvuus. Hän tunsi olonsa loukatuksi ja alennetuksi. Hänen silmiinsä syttyi se arvoaseman tuoma valta joka hyvin selvästi osoitti, että mieshän häntä tottelisi.

Itä-Tuuli ei vastannut mitään toisen perusteluihin, vaan katsoi vain tätä kylmän odottavasti ristien kätensä eteensä.
"Anteeksi, mutta en voi sanoa olevani parhaalla tuulellani juuri nyt. Tälla hetkellä minulla on liikaa asioita mietittävänä. Mutta onko teillä minkäänlasita käsitystä, miten haluaisitte kylvyn kanssa tehtävän? Kuuntelen mielelläni, ja luulenpa että isänikään ei viitsi jättää kylpyään tältä päivältä väliin, voihan olla että hän kylpee kanssanne", Xavier puhui lopulta ja loi hänelle väsyneen hymynsä.
Itä-Tuulen suupieliä kohotti hetken aikaa huvittunut, ylimielinen hymy kun hän hymähti soinnuttomasti.

''Ja mitä luulette, menenkö hääkylpyyn isänne kanssa? Tuskin.'' Itä-Tuuli naurahti kylmästi. Hän todellakin tunsi tulleensa loukatuksi, ja tunsi jonkinlaista kostonhalua.
''Luulen, ettei minulla ole mitään mahdollisuutta kylpeä tänään ilman, että menettäisin maineeni. Ehkä olisi parasta, että tyhjennätte ja pesette altaan ennen johtajan tuloa. En usko, että hänkään haluaa kylpeä siinä'', hän sanoi pistävästi ja kallisti hieman päätään hymyillessään miehelle huvittuneen kylmästi. Hänen silmistään paistoi se loukatuksi tulemisen tunne. Sitä paitsi, Xavierhan itse oli tämän kaiken aiheuttanut, hän hoki itselleen. Tällä ei ollut mitään oikeutta tulla marmattamaan siitä hänelle.

Itä-Tuuli kääntyi poispäin Xavierista, taivutti päätään alas ja kohotti kätensä avaamaan hiusnauhaa. Tottuneesti hän kieputti silkkinauhan auki ja vapaat kiehkurat laskeutuivat tuuheina hänen olkapäilleen. Hän pöyhäisi nopeasti hiuksiaan ja sujautti hiusnauhan kylpytakkinsa taskuun.
Itä-Tuuli katsahti nopean odottavasti Xavieriin päin, kuin tällä olisi vielä jotain vastaanväittämistä.

''Ja mitä luulette, menenkö hääkylpyyn isänne kanssa? Tuskin.'' Itä-Tuuli naurahti kylmästi. Xavier tyytyi vain kohottamaan kulmiaan, odotellen toisen jatkavan.
''Luulen, ettei minulla ole mitään mahdollisuutta kylpeä tänään ilman, että menettäisin maineeni. Ehkä olisi parasta, että tyhjennätte ja pesette altaan ennen johtajan tuloa. En usko, että hänkään haluaa kylpeä siinä'', Itä-Tuuli jatkoi pistävästi ja kallisti hieman päätään hymyillessään miehelle huvittuneen kylmästi.
Naisen silmistä paistoi loukkaantuneisuus, mikä sai Xavierin painamaan päänsä.
"Olen pahoillani, oikeasti. Mutta tänään en voi jäädä ylitöihin. Toivoisin, että voisitte pyytää jotakuta muuta puhdistamaan allasta. Mutta edelleenkin ruusunterälehtien heittäminen hukkaan tällä tavoin on kallista huvia", hän sanoi ahdistuneesti äänessään huolestuneisuutta.

Itä-Tuuli avasi hiuksensa, ja antoi vapaiden kiehkuroiden laskeutua tuuheina olkapäilleen.
Ensimmäistä kertaa Xavier tuli edes ajatelleeksi, kuinka kaunis Itä-Tuuli oikeastaan oli. Jotenkin niin siro, mutta luonne oli jotain aivan toista. Ajatus sai Xavierin hetkellisesti hymyilemään. Hän tunsi itsensä pieneksi muurahaiseksi, joka pyristeli suurempaa hevosmuurahaista vastaan.

//Mistäköhän minä tuon muurahaisvertauksen repäisin : oo : D //

Itä-Tuuli pyöritteli hajamielisen poissaolevasti hiuskiehkuraa sormiensa välissä samalla, kun xavier aidosti pahoitteli tapahtunutta.
"Olen pahoillani, oikeasti. Mutta tänään en voi jäädä ylitöihin. Toivoisin, että voisitte pyytää jotakuta muuta puhdistamaan allasta. Mutta edelleenkin ruusunterälehtien heittäminen hukkaan tällä tavoin on kallista huvia," mies muistutti. Itä-Tuulen kasvoille kohosi lyhyeksi aikaa hymy, joka ei yltänyt hänen silmiinsä asti. Hän ei voinut sille mitään, että piti siitä, miten sai pitää alempiarvoisiaan pihdeissään. Joskus hän oli tämän asian vastentahtoisesti itselleen myöntänyt, ja oli jo ehtinyt sitä sulattelemaan niin, ettei se enää tuntunut kovin pahalta. Hän oli yksinäinen, joten uskotteli itselleen, että hänellä oli siihen oikeus.

''Kuinka kiireellinen on tämä asia, jota olet menossa töidesi jälkeen hoitamaan?'' hän kysyi yllättäen kääntyen Xavierin puoleen, kohottaen viattoman kysyvästi toista kulmakarvaansa kuin ajatus olisi aivan yllättäen hänen mieleensä putkahtanut. Hän ei tietenkään ääneen myöntäisi Xavierin olevan oikeassa ruusunterälehtien tuhlauksen suhteen, joten vaikka joutuisi rautalangasta vääntämään hän lopulta saisi tämän kylvyn hyödynnettyä. Vaikka sitten joutuisi pakottamaan kaksi työntekijää tähän kylpyyn.
Hän kuitenkin halusi kylpeä myös itse, jottei aivan turhaan olisi tänne asti vaivautunut. Ja mitä tuskaa olikaan ollut yrittää avata mekon selkäpuolella olevia solkia ilman apua! Hänen täytyisi joskus huomauttaa johtajalle, että tarvitsi jonkun auttamaan häntä pukeutumisessa. Toisaalta, ehkä hänen täytyisi se asia hoitaa omin päin, miehet kun eivät kovin tällaisista asioista perustaneet. Itä-Tuuli aikoi saada Xavierin tähän kalliiksi käyneeseen kylpyyn.

//Ei mutta, se oli tosi osuva vertauskuva Silmäpuolisorto
Itis sai idean .''D //

Xavier yllättyi, kun toinen tiedusteli, kuinka kiireinen oli tämä asia, jota hän oli töidensä jälkeen menossa hoitamaan.
Hän katsahti toista vähän kysyvästi, siirtäen painonsa kokonaan toiselle jalalleen.
"En ole kyllä sanonut meneväni hoitamaan minkäänlaista asiaa", hän sanoi vaivaantuneesti, nythän toinen varmasti pistäisi hänet kuuraamaan altaan.
Olisi pitänyt valehdella, mutta se taas olisi käynyt omatunnolle kalliiksi.

"Olen vain tehnyt ylitöitä putkeen jo useampia päiviä, tänään on ensimmäinen mahdollisuus lähteä töistä normaalien ihmisten aikoihin, siksi en jaksaisi nyt puurtaa töitä tehden. Ja kaikista vähiten haluan juuri nyt kuurata allasta", hän päätti antaa toiselle hieman lisä infoa asiasta, jospa toinen säälisi häntä, eikä sittenkään käskisi kuuramaan kyseistä allasta. Ja heittämään kallista kylpyä hukkaan.

Xavier tuijotti jälleen kuumana hyöryävää allasta, ja kynttilöitä sen ympärillä. Joilloin hänen suunsa vääntyi pieneen tuska irvistykseen. Kuinka ahdistavalta koko alas näyttikään. Miten hän oli saanut tuollaisen aikaan?
Hän ihmetteli sitä raskaasti itsekin.

//SILMÄPUOLISORTO! : DD Carmi sult tuli silmäpuolisortoo : DDD hahha //

// Tunkeudun nyt tähän mukaan kun sain kerta täältä työpaikankin. .) //

Arian katseli ympärilleen suuressa eteishallissa. Hänellä ei ollut hajuakaan minne pitäisi mennä, mutta tiesi kuitenkin mitä tehdä. Hänen pitäisi vain mennä katsastamaan työpaikkansa, jotta tietäsi miten aloittaa huomenna.

Eikö täällä hitto soikoon ole ketään? Arian ajatteli kävellessään altaille. Hän näki siellä naisen ja miehen, jotka juttelivat keskenään. Arian tarrasi puukkonsa vahingossakin, niin hänelle aina käy kun joutui tekimisiin uusien ihmisien kanssa.
Hän jäi seuraamaan tilannetta, hieman kauempana muista ja nojasi seinään. Seinä oli liukas, ja Arian luiskahti suoraan altaaseen. Hänen suustaan pääsi vain vaimea ynähdys kun hän molskahti altaaseen.

//No tässä pelissä mun ja Aidan on sit tarkoitus tappaa nämä hahmomme, joten toivoisin, ettet sitten, Elvan, kovin näitä suunnitelmiamme sotkisi . ) //


"En ole kyllä sanonut meneväni hoitamaan minkäänlaista asiaa", Xavier vastasi vaivaantuneen oloisesti Itä-Tuulen kysymykseen. Neito kohotti kylmästi toista kulmakarvaansa ja sipaisi muutaman hiussuortuvan sulavalla sormen pyöräytyksellä pois kasvojensa tieltä.
Tuolla siis ei ollut minkäänlaista tärkeää tekemistä, minkä takia tuo täytyisi töistä oikeaan aikaan päästää. Itä-Tuuli pohti tuon sanoja ja päätyi sitten pieneen ja kipakkaan pään nyökäytykseen.
Mutta kylvylle silti täytyisi jotain tehdä.

Itä-Tuuli vilkaisi kulmat kurtussa hieman kauempana seisoskelevaa tyttöstä, joka oli puukkoonsa tarrannut heitä katsottuaan. Työnsä johdosta tiesi Itä-Tuuli tuon olevan paikan uusi työntekijä. Hän epäili heti, oliko johtaja alkanut lepsuilemaan. Palvelualalle ja lähes orjamaiseen työhön ei tuollainen epäluuloinen ja hento rääpäle sopisi.
Samassa molskahtikin tuo viereiseensä altaaseen. Vesi lainehti reunan yli valkoiselle laattalattialle. Kylpijät vilkuilivat epäluuloisesti tuon uuden työntekijän räpellystä.
'Kömpelökin vielä', Itä-Tuuli ajatteli nyreissään. Pääsisipä tuo heti ensi töikseen omia sotkujaan siivoamaan.

"Olen vain tehnyt ylitöitä putkeen jo useampia päiviä, tänään on ensimmäinen mahdollisuus lähteä töistä normaalien ihmisten aikoihin, siksi en jaksaisi nyt puurtaa töitä tehden. Ja kaikista vähiten haluan juuri nyt kuurata allasta.'' Xavierin perusteltu puhe sotkemaansa kylpyä kohtaan herätti Itä-Tuulen taas ajatuksistaan. Tuon lopetettua kohosi hänen kasvoilleen hento ja jopa hieman ystävällinen hymy. Hän katsoi tuota sinisillä selvillään ja teki kädellään viittovan eleen tuota ruusuallasta kohden.
''Ehdotukseni kuuluukin näin:'', hän aloitti ja jatkoi huuliaan lipaistuaan:
''Te voisitte aivan hyvin kylpeä kanssani.'' Itä-Tuuli katsoi tuota hieman epäluuloisesti ja alkoi pienen hiljaisuuden jälkeen selittelemään.
''Koskapa en tuohon kylpyyn kehtaa yksin astua, ties mitä ihmiset siitä ajattelisivat! Enkä ajatellut ketään miestä tienpientareeltakaan poimia. Te olette sekä sopivasti käden ulottuvilla, että vapaa.''
Itä-Tuulen kasvoille kohosi kysyvä, mutta samalla käskevä ilme. Jos tuo työntekijänkuvatus viel äkehtaisi kieltäytyä hänen tarjouksestaan, eivät seuraukset olisi suotuisat.

//JA AIDA mä muokkasin sen POIS . DD Mut se oliki eka mikä on koskaa tullut, ja myös tähän mennessä VIKA . DD //

// Joo yritetään. Silmäpuolisorto Jos tää vain katsois siinä vieressä tai jtn. .) //

Arian nousi altaasta ylös, ja katsoi häpeissään ihmisiä altaalla. Vielä enemmän häntä nolotti kun oli räpelöinyt kahden itsevarman Payonilaisen edessä. Arian vältti heidän katsettaan ja nappasi jostain viereiseltä hyllyltä pyyhkeen ja alkoi kuivailla itseään.

Hyvin alkoi tämäkin. Arian ajatteli nyreissään. Kun hän oli vain jotenkuten kostea, Arian nakkasi pyyhkeen ohi kulkevalle työntekijälle. Tämä katsoi Ariania kummissaan, muttei muuten kiinnittänyt tähän enempää huomiota.

//Tuota.. Elvan, täällä on tapana noudattaa pelijärjestystä .) Eli koska nyt tulit mukaan, se menee Elvan, Carmi, Aida jne. Ilmeisesti se nyt pitää kääntää menemään Carmi Elvan Aida, koska et noudattanut edellistä järjestystä. Et voi hyppiä muiden pelaajien yli, elleivät nämä ole vastanneet todella pitkään aikaan tai ellei asiasta erikseen sovita. Muuten pelijärjestystä on noudatettava. Muistapas tämä jatkossa, muissakin peleissä .) //

// sori, unohdan tuon aina. x) sitten menen aina ihan häh? kun joku huomauttaa pelijärjestyksestä. Mutta joo, sori. .) //

Xavier lievästi sanottuna yllättyi, kun Itä-Tuuli kutsui hänet kanssaan kylpyyn! Mitäpä hänellä oli sitä vastaan! Koskaan hän ei ollut naisen kanssa kylpenyt, ja nyt kun sai tilaisuuden innostui varsin liikaa! Valtaisalla loikalla Xavier hyppäsi kohti hääammetta, kahmaisten matkalla Itä.Tuulen mukaansa.
Nämä kaksi ihmistä lämähtivät suoraan altaaseen, josta vaahdot alkoivat kuohua ylitse. Ja tietysti he painuivat suoraan kohti pohjaa. Oli tainnut Xav syödä luonaaksi liikaa makkaraa.
Ainakin ruoka tuntui sillä hetkellä painavan liikaa, sillä Xavier ei enää päässyt ylös valtaisan ammeen pohjasta. Ja vaikka Itä-Tuuli olisikin ollut mestari uimari, tuskin hänkään olisi siinä tilanteessa enää onnistunut nousemaan pinnalle, sillä hän oli puristuksissa altaanpohjan ja Xavieren vatsan välissä, joka piti neidon pohjassa kuin pihdit.

Saippuavesi alkoi tehdä tietään miehen keuhkoinen, se takertui niihin iljettävällä tavalla, ja sai miehen kakimaan, vaikka veden alla olikin.
Mutta koska Xavierista löytyi myös yllättäviä optimistin piirteitä, öysi hän myös tästä tilanteesta jotakin lohdullista, hän ei kuolisi yksin! JIPPIII !!
Niinpä Xavier vetäisi kasvoilleen rohkean hymyn, ja loi viimeisen katseensa kohti tukehtuvaa Itä-Tuulta. Autuas hymy levisi hänen kasvoilleen. Hän oli liiankin innoissaan tästä ihanasta kuolemasta. Sitten kaikki musteni. Hän valahti elottomana, ja vieläkin painavampana Itä-Tuulen päälle, jonka viimeisetkin toiveet pelastumisesta sammuivat luultavasti viimeistäänkin silloin.

// HIHI NOPEUTIN XAVINI KUOLEMAA: DD TOIVOTTAVASTi EI HAIttAA MITÄ TEIN ITÄ-TUULELLE: DD //

// EI HAITTAA YHTÄÄ . DD //

Itä-Tuuli kirkaisi yllättyneesti Xavin hypätessä äkisti ammeeseen vetäen hänet mukanaan veden alle. Hänen keuhkonsa ehtivät tyhjentyä ilmasta, ja hän jäi kauhistuneena haukkomaan henkeään pinnan alle. Hitaasti he painuivat aina pohjaan asti; Xavier oli nauttinut liiallisen makkara-annoksen ja itä-Tuulen jäädessä tuon höllyvän vatsan ja laattapohjan puristuksiin ei hänellä ollut minkäänlaista pakomahdollisuutta.

Ruusuinen vesi kirveli hänen silmiään ja tunkeutui hänen keuhkoihinsa. Hän kakoi avuttomana vettä tuntien huumaavan voimakkaana pauhaavat sydämenlyönnit korvissaan. Hän yritti pyristellä tietään pinnalle, mutta tiesi, ettei niin tulisi käymään.
Hän kuolisi.

Hän loi vielä viimeisen tuskallisen katseen kohit pintaa, jossa vesi läikkyi leikkisästi ja heikot valonsäteet tunkeutuivat aina altaan pohjaan asti. Punaiset ruusunlehdet tanssivat heidän ympärillään ja terälehtimurska värjäsi vettä punaiseksi.
kauhukseen Itä-Tuulen haparoiva katse kohtasi xavierin yli-innokkaat silmät. Mies tosiaan näytti nauttivan kuolemastaan. Itä-Tuuli yritti kirkua, mutta sai näin viimeisetkin hapenrippeet purkautumaan pieninä kuplina keuhkoistaan. Miehen ruumis painautui tiukemmin häntä vasten, hän tunsi syvää tuskaa siitä, kun joutui tällä tavalla eroamaan Vihmasta. Hän kietoi avuttomana kätensä miehen elottoman ruumiin ympärille ja sulki silmänsä. Hitaasti elämä pakeni hänestä ja jätti jälkeensä kylmenevän ruumiin.

//Kiitos tästä pelistä ^^ Jos Elvan vielä haluat tähän vastata, niin voit sen tehdä. //

// hejj, älkää välittäkö minusta, ja jatkakaa vaan peliänne. ^^ sekoitan vain suunnitelmianne, jatkakaa vain peliänne. n____n //

//Suljen tämän pelin, kun kerran Elvan poistui ja muut hahmot kuolivat Silmäpuolisorto //