Viinilistoja arvostelemassa

//Daraa ja hänen Ra'diansa tänne kaipailisin : DD//

Juhlat olivat edenneet jo pitkälle yölle, mutta paikalla oli vielä hyvin runsaasti väkeä. Joulu-tanssiaisten kohokohdat olivat vielä näkemättä. Sieltä oli juuri muutama minuutti sitten lentänyt kaksi hienosti pukeutunutta olentoa ulos ja häipyneet kovaan ääneen kiistellen. Mutta uloslentokin oli tuntunut vain kohottavan tunnelmaa, eikä suinkaan pelästyttävän juhlijoita. Viiniä juotiin hyvin, hyvin paljon. Tynnyri tynnyrin jälkeen tyhjentyi muiden vain humaltuessa enemmän ja enemmän. Musiikki oli mestarillista luokkaa ja tanssijat tuntuivat ammattilaisilta. Tai, no, jos lähempää katseli kyllä sieltä muutama hieman epäosaavampiakin yksilöitä löytyi. Ja oli juhlijoiden joukossa muutama tylsistynytkin osaanottaja.

Yksi niistä oli Miradel. Keiju istui siipiään hitaasti liikutellen pienen yhden hengen pöydän ääressä. Hän oli tullut paikalle joidenkin tuttaviensa pakottamana, mutta ei todellakaan tuntunut viihtyvän. Hänellä oli lähemmäs kahdenkymmenen lukuista viinilasia, jotkut tyhjiä - jotkut täysiä. Pöydällä lojui myös kauniisti koristeltu viinilista. Ja tällekin oli tietenkin oma selityksensä - ei hän sielläkään viinien kanssa omasta tahdostaan istunut.

Tanssiaisten isäntä oli nähnyt tylsistyneen neitokaisen yksinäisessä pöydässä ja tarjonnut hänelle töitä. Mies-parka oli ajatellut että aatelinen olisi mainio viinien arvostelija suurissa juhlissa. Hieman alkoholistiin viittaava naikkonen oli ottanut pestin vastaan kun ei keksinyt mitään muutakaan tekemistä. Joten siinä hän nyt istui viinilasien, -listan ja lehtiön ääressä.

Hän oli jo reilusti humalassa. Mitäs oli juonut niin paljon viiniä. Hän pystyi enää hädin tuskin keskittymään hommaansa, ensimmäiset arvostelut olivat kyllä sujuneet. Mutta nyt, kun oli vielä ainakin 10 arvostelematta, hänen ei enää tehnyt yhtään mieli juoda viiniä. Tai saatika miettiä niille jonkinlaisia arvosteluja.

Miradel heilui aivan pilvessä tuolillaan, mutta ravisti päätään ja käänsi katseensa takaisin listaan. Riikinkukkoviiniä nainen luki hieman pöpperössä paperista ja tarttui kynään. Hän rustasi hieman vapisevalla kädellä muutaman lauseen paperille ja loihti taas hymyn huulilleen. Jälleen yksi asia hoidettu.

Keiju tunki paksut hiuksensa korvansa taakse ja kääntyi lopulta katsomaan muita juhlijoita. Kaikki olivat koreasti pukeutuneita, kuten hänkin. Tämä neitonen oli vihdion vaitanut housut ja paitansa mekkoon - oikeastaan hänen palvelusväkensä pitkien suostutteluiden jälkeen. Miradel oli laittanut hiuksensa pienelle ponihännälle, jota koristi kaunis helmilenkki ja oli koristellut kasvonsa jollain hileillä mitä oli löytänyt. Mekko oli hänen siipiinsä sopivan marmorinvihreä, jossa oli hyvin lyhyt helma, vain noin polviin. Paljain jaloin hän oli paikalle tullut, sillä puukengät eivät oikein sopineet siihen asuun.

Nainen katseli myöskin hienosti pukeutuneita olentoja hetken, mutta kumartui taas pian oman työnsä ääreen. Hän oli töissä, ei katselemassa kun muut tanssivat. Kyllähän toki hänkin osasi muutaman tanssin askeleet, mutta kavaljeeria hänellä ei ollut. Eikä varmaan tulisikaan. Oikeastaan häntä kyllä hieman teki mieli tanssia - mutta työ oli aina työ joka piti hoitaa loppuun.

Miradel nakkasi toisen viinin kurkkuunsa yhdellä kulauksella ja kumartui nopeasti takaisin työnsä ääreen ennen kuin ehti ajatella asiaa sen pidemmälle.

//Tuli pikkusen tönkköö, yritä kestää : DD//

Ra'd oli ollut aina kovin kiinnostunut joulutanssiaisista, vaikka vihasikin rikasta ja kerskailevaa väkeä, jotka tansseissa kävivät. Hän kuitenkin rakasti katsella näitä hienoja asuja, joita aateliset pitivät, vaikkei tulisi itse ikinä saamaan mitään niin hienoa ja ylellistä. Hän kuitenkin oli aina tyytynyt vähempään. 17-vuotiaan pojan uteliaisuus sai Ra'din suunnittelemaan juhliin livahtamista. Animaagina se tulisi olemaan helppoa.

Keltaiset viirusilmät tarkkailivat kaikkea niitä ihania pöydän antimia ja aatelisten hienoja asuja. Valko-ruskea kissa istui tyytyväisen näköisena yhden pöydän nurkalla, mutta varoi silti, ettei kukaan kiinnittäisi tähän sen enempää huomiota, kuin olisi tarpeen. Ra'd virnuili itsekseen ja oli itsestään hyvin ylpeä. Hän oli päässyt vaivatta ja nopeasti livahtamaan tanssien keskelle, joista köyhä poika pystyi vain haaveilemaan. Animaagi katsahti yhtä lautasta ja nappasi yhden leivoksen. Hän hyppäri lattialle äänettömästi, kuten kissoilla oli tapana ja hipsi yhden pöydän alle mussuttamaan herkkuaan.

Ra'd nuoli huuliaan ja huomasi sitten, että pöydän ääressä istui joku. 'Hassua, ettei tämä ihminen ole tanssimassa niinkuin kaikki muutkin', hän ajatteli itsekseen. Kissa asteli varovaisesti pois pöydän alta ja katsoi ylös. Nainen istui selvästikkin humalassa ja kirjoitti jotain. Tämä näytti hyvin yksinäiseltä. Ra'd päätti liittyä naisen seuraan, vaikka se olisikin hyvin riskialtista. Hän käveli erään verhon taakse ja muuttui takaisin ihmiseksi.

Ra'd oli iloinen päästessään taas kävelemään kahdella jalalla. Kissan ruumiissa ei ollut hirveän hauska olla, mutta minkäs teet. Poika katsoi asustustaan ja huokaisi närkästyneenä. Hänellä oli kyllä puhtaat vaatteet, mutta ne olivat silti hyvin kuluneen ja ruman näköiset verrattuna muiden asuihin. Hän päätti kutenkin olla välittämättä siitä ja asteli muina miehinä aatelisten joukkoon. Jotkut katsoivat häntä ja nyrpistivät nenäänsä, mutteivät kuitenkaan kiinnostuneet nuorukaisesta sen enempää. He näyttivät vain ajattelevan, että joku muu kyllä huolehtisi pojan lähtemisestä.

Ra'd istui huolettomana humalaisen naisen eteen ja virnisti tapansa mukaan.
"Iltaa", poika sanoi ja yritti kuulostaa kohteliaalta, siinä kuitenkin surkeasti onnistuen. Naisen edessä oleva lappu kiinnosti Ra'dia. Mikäköhän se oli? Hän kurkotti kaulaansa ja yritti lukea väärinpäin olevaa tekstiä. Viinejä? Nainen oli selvästikkin jokin viinien arvostelija, mutta eiväthän viinien arvostelijat saisi olla humalassa. Poika kuitenkin päätti jättää asian sikseen. Eihän hän tiennyt mitään viineistä ja niiden maistelemisesta. Hänen perheellään ei koskaan ole ollut varaa noin hienoihin viineihin, mitä täällä tarjottiin.

//Minulla sitä vasta tönkköä onkin. x) //

Pöydässä oli aivan yhtäkkiä toinenkin henkilö. Animaagi selvästikin. mies tuntui olevan hieman lyhyempi kuin hän, ja itseasiassa kovin komeakin. Miehen keltaiset silmät, vaaleat hiukset ja oikein söpöt korvat ja häntä tuntuivat erittäin humaltuneelle naiselle kuvan söpöydestä. Mutta humaluus oli aina humaluutta. Kai. Mutta olihan hän joka tapauksessa, vaikkakin ei niin hienostuneessa puvussa kuin muut paikalla.

Miradel nosti hieman myöhässä päänsä. Ra'd oli varmaankin huomannut että hän oli humalassa. Mutta, no, ei sile voinut mitään sen jälkeen kun oli juonut niin paljon viiniä. Ja humalassa ei kuitenkaan ollut Niin epämukavaa olla.

Miradel yritti kuitenkin hieman epätoivoisesti pitää arvokkuutensa, suoristi hiuksensa ja loihti kasvoilleen hymyn. Joka kyllä oli hieman vino. Nainen yritti väkisin pitää itsensä pystyssä ja jokseenkin selvänä. Mutta se oli tuhottoman hankalaa siinä tilassa. Melkein mahdotonta. Ja se olikin sille neitokaiselle joka siinä pöydässä istui.

"Iltaa vain sinullekin. Olen pahoillani, että olen humalassa - minut pakotettiin viinejä arvostelemaan..." Miradel sanoi ja kohautti olkiaan. Oikeastikaan hän ei kovin nauttinut siitä työstä. Miten ihmeessä noita viinejä pystyi olla niin paljon - ei niistä melkein edes erottanut makueroja. Eikö niitäkin voisi olla vain yksi? Turha toivo.

Sekään ilta ei ollut sujunut niin kuin olisi ollut toivottu. Mutta ainakin hän oli vimein saanut edes jonkinmoista seuraa. Ehkä hänen tylsistymisensä johtui siitä, ettei hän voinut tappaa siellä ketään, salissa oli liikaa porukkaa.

"No, miten sinä päädyit tänne juhlimaan?" Miradel kysyi ja hymili, kuitenkin humaltuneena.

Ra'd seurasi mielenkiinnolla, kuinka nainen yritti hymyillä ja säilyttää arvokkuutensa, vaikka olikin pahasti humalassa. Poika hymähti, mutta peitti pienen hymynsä samantien. Hän ei halunnut suututtaa naista, jos tämä käsittäisi hänen hymyilynsä väärin.

"Iltaa vain sinullekin. Olen pahoillani, että olen humalassa - minut pakotettiin viinejä arvostelemaan..." nainen sopersi ja Ra'd nyökytti ymmärtäväisen näköisenä päätään. Yleensä hän kyllä halveksi juovuksissa olevia ihmisiä ja varsinkin aatelisia sellaisia, mutta tämä nainen vaikutti ainakin jotenkuten siedettävältä. Mutta nainenhan oli humalassa ja humalassa ihmiset ovat aina erillaisia, kuin selvinpäin. Ra'dia kävi naista hiukan sääliksi. Hän joutui istumaan yksin pöydän ääressä ja lipittämään viiniä. Nainen näytti hyvin masentuneelta kaiken lisäksi.

Ra'd säpsähti hieman naisen kysyessä häneltä kysymyksen. Hän ei osannut odottaa ihan sellaista kysymystä, mutta päätti kuitenkin vastata. Tuskinpa nainen enää muistaisi aamulla, että Ra'd oli hänen kanssaan sinä iltana istunut ja puhunut, kuinka hän muuttui animaagiksi.
"Tänne? No, varmaan huomasitkin, että en ole kovin aatelista sukua." Ra'd aloitti ja virnisti. "Halusin tulla vilkaisemaan miltä täällä näyttää ja päätin sitten livahtaa sisään kissana. Se oli helppoa." Poika selitti ylpeän kuuloisena, vaikka yrittikin parhaansa mukaan peittää oman ylpeytensä. Hän ei ikinä tulisi olemaan siinä hyvä.
"Mikä sinun nimesi muuten on?" Ra'd kysyi ohimennen. Hän otti häntänsä toiseen käteensä ja piilotti sen sylinsä suojaan, kun eräs aatelinen käveli heidän pöytänsä ohi ja tuijotti Ra'din häntää liiankin pitkään. Poika ei pitänyt siitä, kun ihmiset katsoivat hänen häntäänsä ja korviaan, mutta minkäs teet. Ei hän niistä eroon halunnut, ja vaikka haluaisikin niin ei pääsisi.

Musiikki vaihtui ja Ra'd käänsi päätään hiukan, jotta näkisi tanssijat. Hänenkin teki mieli tanssia, mutta hän ei osannut tanssia. Laulaminen oli helpompaa, mutta ei hän sitä missään aatelisten hovissa ikinä tekisi, vaikka palkka olisi kolme kertaa suurempi, kuin kadulla laulaminen.

Kissanahan tuo toinen tietysti oli paikalle tullut. Tietenkin, se oli hyvinkni arvattavissa. Mutta miksi hän ei ollut tullut normaalina ovesta, olihan paikalla lähes yhtä monta vaania kuin aasaakin, vapaat juhlathan ne olivat. No, tapa miten Ra'd oli paikalle tullut ei oikeastaan edes kuulunut hänelle - mutta tuo keiju ei voinut olla ajattelematta asiaa. Jostain syystä häntä kiinnosti kovastikin miten kaikki he olivat paikalle eksyneet ja mitä tekemään. Jotkut olivat tulleet tosiaan sinne vain viinaa litkimään, ja jotkut vain rauhallista iltaa viettämään. Mutta kaikkihan he olivat lähinnä sinne vain kunnon joulua viettämään tulleet - ainakin se oli ollut tarkoitus.

"Nimeni on Miradel, mutta Marmorisiipenä on minut myös joskus tunnettu," Miradel vastasi tuolle miehelle ja työnsi hieman inhoten listan ja lehtiön kauemmas. Ei kai se nyt kovasti haitannut, jos hän hetkisen toisen olennon kanssa rupatteli tai jopa tanssilattiallekin uskaltautuisi. Ainoana ongelmana oli, ettei hän osannut tanssia kovinkaan hyvin - ainakaan humalassa.

Miradel tiesi kyllä, että hän ei varmaankaan huomisena päivänä enää tästä mitään muistaisi. Ja jos muistaisi, niin varmaankaan ei tuota animaagia enää koskaan tapaisi. Hän oli tavannut useita komeitakin miehiä, jotka hän oi humalattomanakin täysin unohtanut. Ei siis olisi mikään ihme jos Ra'd lopulta katoaisi kokonaan tuon itsehyväisen tappajan mielestä. Mutta olihan ne yhdenkin yön jutut joskus keksitty.

"Mikä olikaan sinun nimesi näin jatkaakseni?" Keiju lopulta letkauti ja käänsi itsekin päänsä kohti tanssilattiaa. Kyllä jotkut sitten osasivat - ja hyvin osasivatkin. Jotkut taas eivät alkuunkaan. Pari pientä lasta tanssivat jotain aivan omaa show'taan lavalla ja pari vartijaa tulivat heittämään heidät pihalle. Oli huvittavaa, että noinkin nuoret vaivautuivat paikalle vain rettelöimään ja pilaamaan hienot juhlat.

"Miten olisi yksi tanssi näin iltaa keventämiseksi?"
Lause luikahti varoittamatta naisen suusta. Hän melkein tukki suunsa tämän jälkeen, mutta jätti lopulta väliin. Se olisi ollut erittäin loukaavaa tuota miestä kohtaan. Hän vain takoi mielessään itseään päähän. Tuo olisi tosiaan kannattanut jättää sanomatta. Nyt hän vain pyyteli mielessään että tuo toinen kieltäytyisi.
Mutta jos Ra'd hyväksyisi tämän oudon pyynnön... No, eihän yhdestä tanssista niin paljoa haittaa ollut. Varsinkaan jos hän sen vielä myöhemmin unohtaisi. Ainakin toivottavasti.

//Mun on pakko myöntää, että olen positiivisesti yllättynyt : DD Valhallaan on näinä aikoina tullut useita tyyppejä, jotka alun kirjottaa pitkästi ja seuraavan kamalan huonosti. Mut oon posittivisesti yllättynyt ja iloinen että sain sinut seurakseni tänne :''D//

//Kiitos! ^^//

Miradel? Ra'd ei ollut koskaan kuullut tätä nimeä, muttei hän sitä ihmetellytkään. Eihän hän tuntenut yhtään aatelista, mutta tiesi vain joitakin heistä nimeltä. Ra'din päähän pulpahti yhtäkkiä kysymys: Miksi niin sievä keiju vain istui juomassa viinaa, eikä ollut tanssimassa? Eihän se kyllä Ra'dille kuulunut, mitä Miradel elämällään teki, mutta jostain syystä se vaikutti pojasta oudolta.

"Nimeni on Ra'd-Tama, mutta minua kutsutaan Ra'diksi." Ra'd vastasi Miradelin kysymykseen. "En edes pidä nimeni toisesta osasta", hän lisäsi ja virnisti jälleen.

Poika katsahti uudemman kerran tanssilattialle. Nämä tanssiaiset olivat hänen ensimmäiset täällä. Kaikki näytti niin hienolta ja hyvin järjestetyltä. Yleensä hän vietti joulunsa vanhempiensa kanssa, mutta nyt kun hänen isänsä oli korjaamassa erään naapurin pöytää ja hänen äitinsä oli sairas ja nukkui melkein koko ajan, ei Ra'd jaksanut energisenä animaagina kotonaan istua. Heillä ei ollut edes ruokaa, joten poika päätti napata kotiin lähtiessään muutaman leivoksen ja ehkä jotain muutakin hyvää syötävää.

"Miten olisi yksi tanssi näin iltaa keventämiseksi?" Miradelin kysymys sai Ra'din hämilleen. Halusiko nainen tosiaan tanssia humalassa hänen kanssaan. Eihän hän edes osannut tanssia, ei ainakaan hyvin.
"Enpä tiedä. En osaa tanssia oikein hyvin." Poika sanoi ja näytti miettivän asiaa hetken. "Mutta jos haluat tanssia, voin minä tietenkin tanssia kanssasi."

Ra'd nousi seisomaan ja kumarsi syvään Miradelin edessä, ja ojensi oikean kätensä keijulle. Poika oli varma, että heidät nakattaisiin pihalle. He varmaan vain törmäilesivät toisiin tanssioihin, vaikka Ra'dilla olikin hyvä tasapaino, ei hän välttämättä pystyisi tanssia humalaisen kanssa. No, eihän hän ollut koskaan yrittänytkään ja harvoin sitä tanssimaan pääsi. Musiikkikin vaikutti rytmiltään tutulta. Pitäisi vain muistaa askeleet.

Ra'd. Hieman rikoinen nimi, näin tuo pöydän toisella puolella nyt istuva keiju ajatteli. Hän ei ollut kyllä itsekään koskaan kuullut montaakaan vaanin nimeä. Vain pari, ja mikään niistä ei ollut kuulostanut tuolta. Tai ehkä syynä olikin se, ettei hän ollut yhtään miespuolista vaania lyhyen elämänsä aikana kunnolla ollut ehtinyt tavata. Mutta silti tuo nimi ei tuntunut aivan tavallisesti - tai ehkä vika vain oli nimen kuulijassa.

Ja tuo mies sitten hyväksyi Miradelin tarjouksen yhdestä tanssista. Helakan puna karkasi uhrin tahtomattaankin poskipäille ja hän hengitti kerran syvään. Toivoen ettei toinen pahastuisi. Hän yritti naamioida sen vain normaaliksi punastumiseksi kun toinen hänelle niin komeastikin kumarsi ja tarjosi kättään. Kokemattomana tanssijana hän kertasi pikaisesi hyvät tavat ja harkitsi tarkkaan mitä tekisi. Juuri äskenhän hän oli ollut vain viinilistoja arvioimassa, ja nyt taas tanssilattialle syöksähtelemässä.

Keiju nousi yhä hymyillen ylös ja niiasi syvään tuolla animaagille. He tulisivat varmaankin olemaan salin erikoisin tanssipari - mutta sille taas ei enää voinut yhtään mitään. Hän tarttui vasemmalla kädellään tuon miehen käteen ja johdatti itsensä ja hänet kohti keskemmäs suurta tanssilattiaa. Siinä tallustaessaan hän kertasi nopeasti tähän kappaleeseen sopivat tnassiaskeleet hieman kuumeisesti. Tanssiaskeleiden osaaminen oil kovin vaikeaa humalassa.

"No, tnassitaanko vähän valssia?"
Tuo lause oli puhdasta humaluutta. Miradel kohotti hieman kulmiaan ja lopulta kohottikin kätensä tanssiotteeseen. Lopulta häveten itseään. Mihin ihmeeseen hän olikaan itsensä taas ehtinyt sotkea? Johonkin täysin aatelille sopimattomaan ainakin. Sen hän tiesi jo valmiiksi.

//Sori. Jäi lyhyeks ku tuli kiire >___

//Eipä tuo mitään. Itsellänikin on usein aika lyhyttä ^^'//

Ra'd ojentautui kumarruksestaan ja lähti kävelemään hiljaisin askelin kohti tanssilattiaa. Hän kuunteli ensin musiikkia ja huomasi sen olevan valssia. Poika kertasi mielessään tanssiaskeleet.

Hän muisti kerran tanssineensa juuri jouluna äitinsä opettamana valssia. Siitä oli aikaa jo varmaan kolme vuotta, mutta Ra'd muisti askeleet vielä melko hyvin. Hän muisti sanoneensa äidilleen, että valssi oli maailman tylsin tanssi, koska hän oli aina ollut hyvin menevä persoona, eikä mielellään jaksaisi alkaa opettelemaan mitään uutta. Hänen äitinsä oli vain nauranut ja näyttänut erään toisen tanssin, jonka nimeä Ra'd ei enää muistanut, eikä hän enää sen koommin sanonut valssia tylsäksi.

"No, tanssitaanko vähän valssia?" Miradelin kysymys kuulosti hiukan oudolta, mutta Ra'd ei ajatellut sitä sen enempää. Hän laittoi kätensä tanssi asentoon ja alkoi kuuntelemaan musiikkia. Kun musiikki oli pojan mielestä oikeassa kohdassa hän otti ensimmäiset tanssi askeleet. Se tuntui hiukan tönköltä ja Ra'd tunsi hetken ajan katumusta suostuessaan tanssimaan. No, hän oli varoittanut Miradelia. Animaagi asteli hitaasti ja muisteli tarkkaan miten jalkojen piti mennä, jottei vain astuisi keijun jalokojen päälle.

Pian Ra'd kuitenkin nopeutti tanssiaskeliaan, muttei liian paljon, jotta humalainen Miradel pysyisi mukana. Monet muutkin parit tanssivat heidän ympärillään, tosin paljon paremmin ja nopeampaa kuin he, mutta Ra'd ei piitannut moisesta. Olivathan kaikki muut varmaan käyneet joka vuosi joulutanssiaisissa, mutta pojalle tämä oli ensimmäinen, muttei suinkaan viimeinen kerta.

Ja niinhän sitä tanssimaan lähdettiin. Heti kun tuo mies alkoi tanssia, Miradel oli jo hätää kärsimässä - kummalla jalalla ne naiset nyt tämän tanssin aloittivatkaan? No, onneksi hän ei ainakaan astunut toisen varpaille. Se oli jo yllättävän hyvä alku niin kokemattomalle tanssijalle. Yykaakoo.... Yykaakoo... Yykaakoo... Nopeatihan tuokin tanssipari kehittyi ja sai jokseenkin jalkojen liikkeet sujumaan. Vaikkakin tuo keiju oil umpihumalassa.

Pian Miradel olikin jo unohtanut tanssivansa jonkun lähes ventovieraan kanssa. Hän oli unohtanut kaikki askeleetkin, hän vain tiesi miten mennä. No, eiväthän he ehkä tanssilattian osaavin pari olleet, mutta jotenkin se kuitenkin sujui. Ja tuokin keiju ei enää hetken päästä niin paljoa katunut että sen animaagin oli tavannut. Eihän yksi tanssi voinut kovinkaan pahaa ihmiselle tehdä. Eihän? No jaa, ehkä niille, jotka siinä nilkkansa nyrjäyttivät.

Sivusilmällä tuo epäonninen keiju pian sukulaisiaan tuolla huomio. Hänen pikkuserkkunsa naureskelivat hänelle - miten tyypillistä. Mutta Miradel ei suotunut tuosta välittämään. Hänellä ei ollut mitään hävettävää siinä - sitä paitsi, hänen kavaljeerinsa oli kovin söpökin vielä. Eikä tnassimisessakaan hänen mieleensä ollut häpeämisen aihetta ollenkaan. Eikä iptäisikään olla.

Lopulta tuo kappale loppui. Miradel irrottautui miehestä ja niiasi jälleen syvään. Mies ei ollut ollenkaan hassumpi tanssimaan. Hyväkin itseasiassa - ainakin parempi kuin hän oli ollut siinä ympyrää pyöriessään ja tahtia laskiessaan. Eikä häntä kaduttanut tuo ollenkaan, eikä katuamiseenkaan ollut syytä. Ainakaan hänen mielestään.

"Tanssit oikein hyvin, tahtoisitko vielä jäädä seurakseni?" Miradel kysyi ja hymyili. Pian hän tarjosi kättään jos tuo poika hänet pöytäänsä takaisin saattaisi. Kerran aatelinen, aina aatelinen. Eihän hän sille mitään voinut.

//Syytän lyhyydestä sitä, että on seitsemän peliä tämän lisäksi vastaamista vailla : DD Tuli vähän tönkköö...//

//Ei se ollu yhtään tönkköä : )//

Ra'd tunsi aluksi itsensä hyvin tönköksi ja epävarmaksi, vaikka hän olikin nopeuttanut askeliaan. Hän kuitenkin keräsi lisää itsevarmuutta ja keskittyi enemmän Miradelin viemiseen. Poika laski myös askelia ja yritti pysyä tasaisessa tahdissa.

Ra'd oli hyvin yllättynyt. Hän oli kuvitellut, että Miradel ei pysyisi melkein edes pystyssä, mutta keiju tanssi kuin vanha tekiä, joka olisi täysin selvinpäin. Ilmeisesti keijuilla oli erittäin hyvä tasapaino. Miradel oli ensimmäinen keiju, jonka Ra'd oli tavannut. Olihan hän tietenkin nähnyt keijuja ennenkin, muttei koskaan puhunut heille, saatikaan sitten tanssinut heidän kanssaan.

Ra'dinkin katse kohdistui hihittäviin ihmisiin. Hän uskoi heidän olevan aatelisia ja virnisti heille hyvin tietävän näköisenä. Monet vihasivat tätä virnistystä. Poika pyyhki virnistyksen kuitenkin pian pois kasvoiltaan, eikä enää huomioinut näitä. Hän kuitenkin mietti keitä nuo aateliset olivat. He varmaan tunsivat Miradelin jostain, sillä tuskin he ventovieraille nauraisivat, mutta mistäpä hän sen tietäisi.

Ra'd huomasi, että he olivat jo melkein yhtä nopeita tanssimaan, kuin muutkin tanssilattialla pyörivät ihmiset. Poika oli melko ylpeä itsestään ja Miradelista. Kappale kuitenkin loppui pian ja hän huomasi olevansa melko väsynyt. Ra'd kumarsi syvään ja kohteliaasti.

"Tanssit oikein hyvin, tahtoisitko vielä jäädä seurakseni?" Miradel sanoi ja Ra'd virnisti tai nyt virnistys näytti enemmänkin hymyltä.
"Kiitos. Sinäkin tanssit humalaiseksi erittäin hyvin." Poika vastasi ja tarttui Miradelin ojennettuun käteen ja lähti saattamaan keijua takaisin heidän pöytäänsä.

Heidän saapuessa pöydän ääreen Ra'd antoi Miradelin istua ensin ja meni vasta sitten istumaan keijua vastapäätä. Poika nosti toisella kädellä tottuneen näköisenä häntäänsä ennen kuin istui, koska hännän päälle istuminen oli hyvin tuskallista.
"Kuinka paljon sinun pitäisi vielä arvioida noita viinejä?" poika kysyi ja ojentautui edemmän katsomaan lappua, johon Miradel oli aikaisemmin kirjoittanut.

Miradel hymähti hieman ilottomasti miehen kohteliaisuudelle. Oli kyllä totta, että hän oli humalassa. Mutta se ei ollut ollut ensimmäinen kerta, jonka ansiosta hän olikin tuolla lattialla pysynyt pystyssä. Harjoitus tekee mestarin tai jotain siihen suuntaan. Ei siihen oikeastaan taitoa tarvinnut, hieman vain tahdonvoimaa ja jatkuvaa keskittymistä. Ehkä sekin johtui nyt siitä ettei tuo aateli halunnut nolata itseään köyhän kansalaisen vieressä. Tai ehkä ei. Ei se oikeastaan siitä voinut johtua, olihan Ra'd kovin komeakin vielä kaiken lisäksi.
"Kiitos kohteliaisuudesta."

Miradel sanoi ja antoi tuon miehen jodattaa itsensä takaisin pöytään. Keiju kiitti kauniisti, suoristi mekkonsa helman ja istahti takaisin siihen viiniensä ääreen. Hänen täytyisi suorittaa tehtävänsä loppuun, kuvottaisi se häntä kuinka paljon tahansa. Joka oli hyvin harmittavaa. No, mitäs hän meni pestautumaan siihen työhön.

"Ei tässä ole enää kuin ehkä tusina viinejä arvostelematta."
Miradel sanoi kuin vain lohduttakseen itseään. Hän pakotti kasvoilleen hieman onnettoman hymyn ja kohautti olkiaan. Olihan noita kuitenkni selästi vähemmän kuin silloin, kun hän työn oli aloittanut. Paljon vähemmän. Mutta silti niitä oli liikaa. Miradel varmaankin sammuisi ennen kuin saisi tehtäväänsä valmiiksi.

miradel hymähti kolkosti, otti listan takaisin nenänsä eteen ja haukotteli. Kellokin näytti jo erittäin myöhää yötä. Äh. Hänen teki kovasti mieli jo lähteä kotiin. Mutta ei voinut. Isäntä tappaisi hänet jos hän lähtisi noin vain käppäilemään jättäen työt kesken.

"Haluatko varmasti jäädä, en tiedä selviänkö loppuun asti sammumatta," Miradel sanoi hieman surullisesti ja laittoi paksut, vaaleat hiuksensa korvan taakse.

"Tusina?" Ra'd hymyili "surullisesti" ja nappasi sitten yhden pullon pöydältä. Hän luki hetken aikaa pullon kyljessä olevaa pikkuista pränttiä ja luovutti sitten.
"En ole paljoa yhtään juonut elämäni aikana", poika sanoi ja virnisti. "Mutta voin yrittää auttaa sinua näiden kanssa. Olen kyllä varma, että sammun ennen sinua." Ra'd naurahti ja otti omasta mielestään puhtaan lasin pöydältä. Hän kaatoi samaisesta pullosta viiniä vähän lasin pohjalle ja haisteli sitä sitten. Poika irvisti ja laski pullon toisesta kädestään pöydälle.

Hän oli vain maistellut joitain alkoholi pitoisia juomia ja silloinkin ne oli yleensä varastettu joltain aateliselta, joka sattui varomattomasti kävelemään kadulla viini pullo laukustaan pilkistäen. Loput viinit hän oli aina antanut vanhemmilleen, vaikka he aina sättivät Ra'dia siitä, että viinin varastaminen oli erittäin turhanpäiväistä, sillä viini ei ollut ihmiselle elintärkeää toisinkuin ruoka.

"Miten viiniä arvostellaan? Juodaanko lasista vaan pikkuinen määrä vai pitääkö sitä ensin purskutella suussa vai?" Ra'd kysyi Miradelilta, mutta vastausta odottamatta hän hörppäsi viinin suuhunsa. Poika purskutti muka hyvin tietävän näköisenä viiniä suussaan ja nielaisi sen sitten. Ilmeisesti tämä tapa ei ollut kovin oikeanlainen. Ei ainakaan viereisen pöydän naisen mielestä, joka tuijotti Ra'dia hiukan pyörein silmin. Poika irvisti viinin happamasta mausta ja makusteli sitten hieman suutaan. Hän virnisti ensin naiselle, kunnes käänsi katseensa Miradeliin.
"Hyi. Viini on pahaa, mutta kaippa sitä oppisi juomaan, jos vain joisi." Ra'd sanoi ja raapi päätään. "Tämä viini oli hyvin ööö... Ehkä sinun pitäisi maistaa. En ole oikein mestari minkään arvioinnissa. Saatikaan minkään sellaisen, jota en ole juonut ennen", poika ehdotti ja ojensi pullon Miradelille.

Uusi kappale alkoi soimaan ja monet nousivat pöydistään ja lähtivät tanssimaan. Ra'din ei tehnyt enää mieli tanssia. Hän oli saanut kyllikseen jo yhdestä tanssi kerrasta. Jalat tulivat kipeiksi jo ensimmäisellä minuutilla, saatikaan sitten jos pitäisi tanssia yhteen soittoon ainakin kymmenen minuuttia. Jotkut kuitenkin näyttivät tanssivan monta kappaletta peräkkäin, joka ihmetytti Ra'dia suuresti.