Iltaa odotellen

Ookami yllättyi naisen kieltäydyttyä hänen tarjoamistaan rahoista. Tälläistä sattui harvoin, että joku halusi auttaa ilman taka-ajatuksia ja mitään siitä hyötymättä. No jos kauppias kerran oli varma, niin Ookami pisti kukkaronsa pois ilahtuneesti hymyillen.
Ookami naurahti hiljaa kuullessaan avunantajansa kysymyksen. Kauppias oli selvästi fiksu ja Ookami piti fiksuista tyypeistä, sillä nämä tajusivat yleensä nopeasti missä mentiin ja mistä oli kyse.
''Voihan se niinkin olla, että minä saatoin tehdä jotain tuolle kaksikolle. Osaan minä nimittäin muutakin, kuin varastaa, huijata, olla vikkelä ja näyttää viehättävältä. Minä osaan myös soittaa mitä ihaninta musiikkia. Ja joskus käy niin, että jos löytyy oikein sopiva kehtolaulu, niin sitä saattaa nukahtaa helposti seisaaltaan, niinkuin äskeiselle uteliaalle uunolle kävi tai sille toiselle, joka ihaili sinun korujasi, jotka kaikki ovat muutenkin aivan ihania. Niin tietyn musiikin valossa voi taitava soittaja saada minkä tahansa tai kenet tahansa näyttämään niin iki-ihanilta, että niiden eteen tekisi mitä vain pystyisi ja keksisi. Sinun korujesi tekeminen ihastuttaviksi ei ollut edes kovin vaivalloista, kun ne muutenkin niin nättejä ovat.'' Ookami totesi hymyillen. Hän ei aikonut suoraan sanoa käyttäneensä magiaa, sillä hän ei kovin mielellään mainostanut olevansa maagikko.

Nainen näytti aluksi yllättyneeltä hänen kieltäydyttyään rahoista. Tämä oli varmaankin kuvitellut, että hän oli auttanut tätä vain saadakseen rahaa itselleen, kun tiesi sitä naisella nyt olevan.
Mirian kysymykselle nainen naurahti ja sanoikin, että oli saattanut jotain tehdä. Nyt oli Mirian vuoro naurahtaa.
"Se oli aika hyvä temppu, pakko se on myöntää." hän sanoi hymyillen iloisesti. "Ja kiitos kehuista." hän vielä lisäsi, olihan nainen sanonut hänen korujensa olevan nättejä. Miehet olivat tuskin olleet niistä mitään mieltä, sillä he tuskin sellaisia kovin usein ostelivat, eivätkä he olleet näyttännetkään ymmärtävän mitään kauneuden päälle.

Miria vilkaisi kadulle päin. Kojulle ei ollut taaskaan tulossa ketään. Ei enää kannattaisi jäädä tänne. Hän päättikin, että lähtisi itse pois silloin, kun nainen lähtisi pois hänen kojultaan. Hän halusi vielä kuitenkin jutella tämän kanssa, kun häntä oli alkanut laiskotuttaa, eikä kojun purkaminen siksi enää juuri houkutellut.

Ookami yritti olla kokoajan vilkuilematta olkansa yli. Hänellä oli jotenkin epämukava olo aivan kuin joku olisi tuijottanut häntä hänen selkänsä takana.
Hän kääntyi taas kojuun päin ja hymyili. ''Pitäisiköhän tässä nyt lähteä lätkimään, kun Payon on nykyään niin rauhatonta seutua, että pitää ajoissa etsiä nukkuma paikka, jos mielii viettää yönsä turvassa ja rauhassa. Vai mitä sanot? Jään sinulle muuten ison palveluksen velkaa. Jos siis joskus kaipaat apua niin minut löytää mitä luultavammin satamasta ja minut tunnetaan siellä Ookamina.'' Ookami totesi hätäisesti häntä auttaneelle kauppiaalle.

Miria virnisti, kun nainen vilkuili vähän väliä taakseen. Hän ei huomannut siellä mitään erikoista. Nainen kääntyi kuitenkin pian katsomaan jälleen hänen kojunsa suuntaan hymyillen. Hänellä oli kuitenkin aikomuksena jo lähteä.
"Olet aivan oikeassa." Miria sanoi . "Öisin on vaarallista. Muistan kyllä, jos joskus jotain tarvitsen, Ookami."
Miria katsahti naista ja hymyili ystävällisesti. Hän ei uskonut kaipaavansa apua, ainakaan ihan lähiaikoina, mutta eihän sitä koskaan voinut etukäteen tietää, mitä tapahtuisi.
"Minä olen Miria." hän tokaisi vielä, olihan nainenkin paljastanut, millä nimellä häntä kutsuttiin. "Minunkin on kyllä jo korkea aika lastata loput tavarat kärryn kyytiin, että ehdin kotiin ajoissa."

Ookami nyökkäsi Mirian sanoille ja hymyili iloisena tuottoisasta päivästä.
''Ehkä siis näemme vielä Miria. Aikoina, jotka ovat levottomat, vaikeat ja jolloin jokainen ystävällinen ja auttava käsi on tarpeen. Tai sitten toivon mukaan parempina, rauhallisempina ja iloisempana aikana.'' Ookami totesi.
Ookami kääntyi lähteäkseen tiehensä. ''Tulehan Kuura sieltä.'' Hän huikkasi susi-ystävälleen ja sitten vielä Mirialle:'' Näkemisiin.'' Sen jälkeen Ookami lähti tallustamaan alas rauhatonta katua, sekoittuen värikkääseen väkijoukkoon. Hän oli matkalla kohti uusia päiviä, jotka hän viettäisi yhä huijaten ja varastellen kunniallista kansaa ja vähemmän kunniallista kansaa. Se oli hänen työtään ja tulisi luultavasti aina olemaan, sillä Ookamista ei olisi koskaan elämään rehellisesti. Hän oli paljon mieleummin kiero, vapaa ja vallaton.
Ookami kääntyi vielä kerran katsomaan taakseen Miriaa ja tämän kojua ja heilautti kättään.
''Kohti uusia seikkailuja. Aika kliseistä, mutta totta.'' Hän totesi lähes itsekseen ja kääntyi kulman taakse.

"Toivottavasti." Miria sanoi hymyillen tytön epäilyille, että he tulisivat vielä näkemään. "Olisi mukavaa nähdä kyllä muutenkin, kuin vain auttamisen merkeissä, en halua joutua hankaluuksiin, vaikka yleensä minulle käykin juuri niin."
Miria katsoi, kun nainen kutsui suden luokseen, he olivat jo lähdössä, Miriakin pääsisi takaisin töihinsä, kun he poistuisivat paikalta.
"Näkemiin." hän huikkasi Ookamin perään, joka käveli jo poispäin hänen kojultaan, sekoittuen pian kadulla kulkevaan joukkoon, joka liikehti kärsimättömästi ja kiireisenä. Miria kuitenkin huomasi naisen vielä kääntyvän katsomaan taakseen, kohti häntä, heilauttaen samalla kättään. Miria heilutti takaisin ja kadotti sitten naisen näkyvistään, kun tämä katosi kulman taa.

Miria jatkoi tavaroidensa purkamista hyräillen samalla iloisena. Hän sai viimeisetkin matot lastattua kärryyn ja samoin kaikki korutkin. Enää oli vain itse koju ja myyntipöytä jäljellä. Hän huomasi lähistöllä mukavan oloisen nuorukaisen, jota pyysi auttamaan. Hän olisi kyllä osannut itsekin, mutta oli helpompaa näin. Yhdessä he saivat kojun nopeasti kasattua ja kärryn kyytiin. Vaikka kärry olikin aivan ääriään myöten täynnä ja vähän enemmänkin, Miria jaksoi silti työntää sitä eteenpäin. Tuli kuuma, mutta hän käveli silti kohti kotiaan ja pois torilta, toivoen samalla, ettei Ookami joutuisi aivan lähiaikoina enää piilottelemaan yhtä surkeassa paikassa.

//Kiitos paljon pelistä!//

//Oli erittäin mukavaa pelailla kanssasi.//