Korven Siimessä avattu

//Tämä on siis täysin avoin, Siimeksen avajais peli.//

Dori-Hal ei voinut kuin hymyillä. Hän ihasteli suuren mökin kaltaista liikettään. Oven yläpuolella oli kyltti, jossa luki "Korven Siimessä".'Juuri sellainen kuin kuvittelin' Hän ajatteli.

Dori-Hal astui sisään, ja huomasi heti tammipuisen lattian. 'Kyllä näyttää hyvältä...' Hän totesi. Seuraavaksi hän katseli seiniä hiljaisesti hymyillen. Sitten hänen suunnaton riemunsa laantui, mutta erittäin vähän.... Töitä. Hän huomasi tiskillä olevat opus pinot. Hän alkoi viedä niitä kirjastoon. Kun hän oli viemässä kolmatta pinoa, hän huomasi mielenkiintoisen kirjan: "Sata ja yksi tapaa tehdä nuotio saappaalla". Dori-Hal jätti pinot lattialle ja alkoi lukemaan tätä mielenkiintoista nidettä.

Vasta tuntien kuluttua hän havahtui siihen että ovi aukesi. 'Ensimmäinen asiakas!' Dori-Hal suorastaan värisi.

Kivetyllä, kapealla kadulla käveli tasan yksi henkilö. Nainen katseli maahan kävellessään. Sitä olisi ollut ulkopuolisen vaikeaa arvata, sillä tuuheat etuhiukset peittivät nuo ujon oloiset silmät.
Liwéne heilutteli käsiään tahdissa ja vilkuili välillä päätään kääntelemättä kadun viereisiä rakennuksia. Ne näyttivät kaikki suurin piirtein samoilta, puisilta hökötyksiltä. Hän huokaisi syvään ja päästi pitkän haukotuksen. Ehkä hän oli jo väsynyt. Olihan hän kävellyt pitkin Payonia koko aamun.

Yllättäen Liwéne pysähtyi erään puisen rakennuksen kohdalle. Se ei paljoa eronnut muista samankaltaisista, joita kadunvierus oli pullollaan.
"Ei ole totta..." nainen kuiskasi hiljaa itsekseen ja häntä alkoi puistattaa. Rakennus muistutti jollain lailla hänen varhaisen lapsuutensa orpokotia. Se oli ollut aivan kamala paikka. Liwéne tunsi kylmiä väreitä ympäri kehoaan ja vilkaisi oven yläpuolella olevaa kylttiä. Siinä luki "Korven Siimessä", aivan niinkuin orpokotikin oli ollut. Keskellä metsää. Liwéneä kauhistutti vielä enemmän, mutta hän päätti astua kauppaan sisään, kun se kerta näytti olevan aukikin. Ehkä hän saisi tästä lisää itseluottamusta.

Liwéne avasi kojun oven ja astui sisään puiseen mökkiin. Hän näki miehen lukemassa.
"Umm.. hyvää päivää." nainen toivotti ja hymyili sanojensa perään.

//Minä saavuin, että tämäkin hahmo pääsisi pelailemaan ^^//

//Kiva saada vähän seuraa.//

"Päivää!" Dori-Hal hihkaisi innosta hypähtäen. "Miten voin auttaa?" Hän suorastaan pyöri ensimmäisen asiakkaansa ympärillä. "Nimeni on Dori-Hal, olen eräopas." Hän sanoi hieman hilliintyneempänä. "Täältä saat vuokrattua telttoja ja muita erätarvikkeita, sekä eräoppaan, eli tällä hetkellä vain minut. Voit myös lainata samoiluun sun muuhun perehdyttäviä kirjoja." Hän suorastaan raahasi tätä naista ympäri taloa esitellessään.

Alkuun Liwéne hieman säpsähti Dori-Halin innokasta myyntitapaa ja sitä, kuinka tämä oli yhtäkkiä räjähtänyt puhumaan. Tuo oli jo hetkisen verran ajatellut jopa juokevansa ovesta ulos siltä seisomalta, muttei kuitenkaan viitsinyt olla epäkohtelias. Hän kuunteli, kuinka myyjä kertoi liikkeessään myyvistä tavaroista ja tarjottavista palveluista.
Eräretki. Siis sehän tarkoitti patikkaretkeä luonnonhelmaan, metsään. Metsään Liwéne ei ollut astunut jalallakaan sen jälkeen, kun pääsi sieltä pois. Ei metsässä mitään vikaa ollut, mutta siihen liittyi valtavasti ikäviä muistoja. Toisaalta mikä kohottaisi hänen rohkeuttaan ja itsetuntoaan enemmän, kuin pelkojensa kohtaaminen. Hän ei silti ollut varma..
"En minä oikein tiedä.." hän katseli kohti varpaitaan ja puista lattiaa pitkin.