Tulikärpäsiä vatsassa

Tanssilattia oli tupaten täynnä kauniit, parhain päin pukeutuneita olentoja. he olivat tulleet Payonin joka kolkasta tanssaamaan Joulun kunniaksi. Myös reunoilla sijoitsevat pöydät olivat lähes tupaten täynnä iloisia ihmisiä ja nuoret tarjoilijat risteilivät sikin sokin salissa. Koristeet toivat muuten pimeään saliin valoa ja hidas, kaunis musiikki lähetti sulosointuja tanssijoiden iloksi. Jokainen paikalle vaivautunut oli pukeutunut niin hienosti kuin pystyi/oli varaa. Ilta tuntui täydelliseltä.

Myös kaduilta tuttu tulennielijä ja vihhdyttäjä oli raahautunut puujalkoineen kaikkineen paikalle. Hän oli tehnyt näyttävän sisääntulon jo sillä, että oli kompastellut puujalkansa kanssa etsien paikkaa reunapöydistä. Haltia tiesi näyttävänsä typerältä, mutta ei voinut asialle mitään. Vaikka olikin köyhä vaani, oli hänkin yrittänyt parhaansa. Pitkät, oranssit hiukset oli kiharrettu kauniille hiuskyhäelmälle niin, että kiharat kuin ryöppysivät naisen takaraivosta. Hän oli myös vaihtanut vanhat housunsa ja toppinsa tulenpunaiseen, pitkään mekkoon. Mekossa oli oransseja liekkimäisiä koristeita ja olkaimiet oli solmittu kiinni, paljain jaloin hän kuitenkin oli paikalle saapunut, joten puujalka kopsahteli tahtomattaankin lattiaan.

Caliga oli tämän nuorehkon, kauniin haltian nimi. Löydettyään lopulta tyhjän pöydän aivan salin takanurkasta hän lysähti siihen rasittuneena ja tylsistyneenä. Ei hän tietenkään tanssimaan ollut sinne tullut. Tanssiminen puujalalla oli mahdotonta. haltia nojasi kämmeneensä leuallaan ja katseli muiden tanssia. Joku nuori tarjoilija tuli tarjoamaan hänelle shampanjaa ja nainen otti sen kiitoksen sanottuaan vastaan ja joi siitä kulauksen. Oli hän joskus halunnut tanssia, mutta jo näytöksissä näki, että se oli mahdotonta.

Monet, onnelliset parit valssasivat lattialla ja haltia joi lasinsa äkkiä tyhjäksi, jottei kohta jo lähtisi menemään. Caliga räpäytti voimakkaan juoman kulauksesta silmiään ja alkoi pyöritellä lasia kyllästyneenä kädessään. Nainen nosti tylsistyneenä jo jalkansa viereiselle tuolille niin, että puujalka näkyi kuin varoituksena tanssiin hakioille. haltia ei tosiaan kovinkaan pitänyt juhlista. Ne olivat vain asuun tuhlausta eikä hän pystynyt tanssimaan. Caliga pudisti päätään ja kaivoi jostain mekkonsa sopukoista pari tulitikkua.

Joku rohkea, komea nuori mies yritti hakea häntä. Mutta poika häipyi äkkiä saadessaan vastaan vain varoittavan ilmeen ja osoittamisen puujalkaan. Niin kävi jokaiselle häntä hakevalle. Ehkä joku piti häntä kauniina ja ehkä hän osaisikin tanssia ellei olisi tuhonnut yhdeksän vuotta sitten omaa tulevaisuuttaan.

Eihän saliin varmaan niitä olisi saanut tuoda, mutta eihän ammattiosaaja sille mitään voinut. Haltia sytytti kipinän ja alkoi pyöritellä sitä kyllästyneenä sormiensa välissä toivoen ettei kukaan kovinkaan kiinnittäisi huomiota häneen. Kipinä leikitteli kuin ystävänä naisen hellillä käsillä ja nainen heilutteli sitä ympäri ämpäri kyllästymisestä suunniltaan.

//Ja Jonayla Kobolinsa kanssa äkkiä paikalle : DD//

Kobolia tylsistytti, todellakin. Jos hän olisi saanut valita, olisi hän ollut melkein missä tahansa muualla. Tällaiset tanssiaiset eivät oikein olleet sellainen tilaisuus jossa intiaani viihtyi. Ylpeää kaupunkilaisväkeä tuppasi paikalle mitä omituisemmissa hepenissä, jotka saivat miehen pitämään Payonin asukkaita entistäkin typerämpinä. Itse Kobol oli pukeutunut kuten yleensäkin, hirvennahkapaitaan ja -housuihin. Jalassa olivat nuhjuiset nahkasaappaat, jotka olivat selvästi kokeneet kovia. Mustat hiukset oli tavalliseen tapaan sidottu niskaan ja tummat silmät tarkkailivat väkijoukkoa.

Mitään Kobolin tunteista tai ajatuksista ei kuitenkaan voinut lukea tämän kasvoilta. Kulmikkaat piirteet olivat kuin kiveen veistetyt miehen tarkkaillessa väkijoukkoa. Kobol oli täällä työtehtävissä ja Kaupungin-Vartijoiden haukkatunnus oli kiinnitettynä hänen paitansa rintamukseen. Tunnus yhdistettynä kovaan ilmeeseen sai ihmiset välttelemään Kobolin katsetta, mikä ei kyllä miestä lainkaan häirinnyt. Mieluummin hän olisi rauhassa kuin joutuisi tekemään tuttavuutta jonkun juhlijan kanssa. Kunhan nyt kukaan ei keksisi ruveta riehumaan, niin Kobol saisi viettää illan itsekseen, kuten halusi.

Mutta pitihän se arvata, intiaanin toive ei toteutunut. Mielessään kiroten Kobol tarttui vyöllään roikkuvan sapelin kahvaan ja lähti kulkemaan kohti salin takanurkkaa. Joku neropatti oli ilmeisesti päättänyt ruveta leikkimään tulella aikansa kuluksi.

Kobol ei ollut seissyt kovinkaan kaukana tuosta tulellaleikittelijästä ja pääsikin pian tämän luo. Arvioivasti Kobol tarkkaili naista. Ensimmäisenä silmään pisti puujalka, oliko tuossakin järkeä? Puujalkainen naikkonen leikittelemässä tulella tällaisessa paikassa. Kaikkea ne kaupunkilaiset keksivätkin.

"Kehottaisin teitä lopettamaan tuon tulella leikittelyn", Kobol murahti naiselle. Vaikka hän puhuikin hyvin yleiskieltä, saattoi hänen puheestaan selvästi erottaa vieraan korostuksen. Miehen käsi oli edelleen sapelinkahvalla, painottaakseen tämän lausumia sanoja.

//Ja tässähän minä olen Kobolin kera : D //

Jonkun vartijan ilmestyessä paikalle nainen ei heti kääntänyt katsettaan. Niinpä tietysti, kaikki huvi vietiin aina käsistä. Nainen huokaisi syvään tylsistyneenä. Lopulta hän myös nosti kysyvän katseensa intiaaniin, joka oli hänelle tullut kommentoimaan tulenkäytöstä. Kulmat koholla ja silmät viattomina katsellen haltia hymyili miehelle.

Ensimmäisenä, vaikkakin pienenä vikana caliga huomasi pakostikin miehen hieman oikealle vinoon vääntyvän nenän. Intiaani. Niinpä tietenkin. Miehen kulmikkaat kasvot ja jykevä olemus ei naista pidätellyt. Räpäyttämättä silmäänsäkään nainen nosti puujalkansa tuolin selkänojalle leikitellen yhä kipinällään. Kipinä tuntui jo hermostuneelta ja pakeni pois miehen ulottuvilta.

"Miten Sinä, luulet, että tällainen kävelemään kykenemätön nuori tulennielijä voi tappaa aikaansa juhlissa. Ellei sitten omaa ammattiansa harjoittaen? Tanssien ja kompastellen vai?"

Ääni oli tahallisesti suloinen, kuin viattoman pikkulapsen ääni ja naisen silmät kiiluivat vihreinä jouluvalojen heijastamana. Caliga näpäytti kipinän miehen rinnuksille, osuen juuri merkkiin ja sai kipinän katoamaan samassa. Ivallinen hymy pakeni pakostakin naisen viattomille kasvoille.

"Ja mitä sinä nyt aiot tehä? Viedä minut tapaamaan juhlien johtajaa?"

Haltia kysyi kulmat viattomasti koholla ja hymyili yhä miehelle, joka oli häntä silti rutkasti rotevampi.

"Miten Sinä, luulet, että tällainen kävelemään kykenemätön nuori tulennielijä voi tappaa aikaansa juhlissa. Ellei sitten omaa ammattiansa harjoittaen? Tanssien ja kompastellen vai?" , puujalkainen nainen sanoi. Jostain syystä tulellaleikkijän äänensävy ärsytti Kobolia.

Sitten kipinä, jolla nainen leikitteli, lennähti Kobolin rinnuksille. Mutta kun intiaani oli ehtinyt kääntää katseensa kohti rintaansa oli kipinä jo kadonnut. Siitä muistutti vain pieni kärähtänyt kohta Kobolin haukkamerkissä. Nainen alkoi todellakin ärsyttää Kobolia. Tämä ärsyyntyminen näkyi kuitenkin vain pienenä kasvojen kiristymisenä.

"Ja mitä sinä nyt aiot tehä? Viedä minut tapaamaan juhlien johtajaa?" , nainen kysäisi hymyillen hieman ivallisesti osuttuaan kipinällään miehen rintaan. Kun tuo puujalkainen näytti nyt lopettaneen puheensa, avasi Kobol jälleen suunsa.

"Jos teillä ei ole täällä mitään ajankulua, voitte toki poistua. Ja tekin varmaan tajuatte, että tämä salin seinät ovat puuta ja se on täynnä helposti palavia vaatteita. Te tuskin tahdotte polttaa koko rakennusta. Ja jos te nyt ymmärrätte käyttäytyä kunnolla, ei minun tarvitse tehdä mitään", Kobol sanoi, puhuen jäykän virallisesti. Hän ei ollut ikinä oikein oppinut tulemaan toimeen tämänkaltaisten häiriköiden kanssa.

Intiaanimies tuntui todella ärsyyntyvän vähä vähältä. caliga katseli miestä yhä oma suloinen hymynsä naamalla, vaikka mukana olikin pakosta ripaus ivaa. Juuri sitä, mitä hän olikin toivonut. Jotain toimintaa. Tai. Ei ehkä vartijan kanssa, mutta toiminta on aina toimintaa. Hymy viipyi yhä, tiukassakion tilanteessa naisen viattomalla, pokerinaamalla.

"Ja mitä jos miulla ei ole aikomustakaan poistua, ja olen sitä mieltä että me molemmat kaipaamme jotain piristystä?"

Caliga kysyi yhä ivallisesti ja sytytti uuden kipinän kynnestään, joka tanssi ärsykkeenä naisen pitkillä, langanlaihoilla sormilla. Kipinä leikitteli itsekseen ja nainen katsoi yhä kulmat koholla intiaania. puolihaltia näppäsi toisen kipinöistään seinään, ja antoi sen leimauttaa siihen pienen reiän ennen kuin katosi.

"Ja minulla on aivan täysi oikeus pitää hauskaa, kun en kuitenkaan tanssia voi."

"Ja mitä jos miulla ei ole aikomustakaan poistua, ja olen sitä mieltä että me molemmat kaipaamme jotain piristystä?" , nainen kysyi yhä ivallisesti. Sitten hän sytytti uuden kipinän, eikä Kobol voinut nähdä mitään, millä nainen sen olisi sytyttänyt. Se sai Kobolin heti varovaisemmaksi. Olihan hän kuullut, että jotkut olennot hallitsivat taikuutta, vaikkei sellaiseen ollut tarkemmin perehtynytkään. Tällä naisella kuitenkin taisi olla jotain lahjoja sillä saralla.

Kipinä leikitteli hetken naisen käsillä, vakuuttaen Kobolin siitä ettei nainen aivan tavallinen kaduntallaaja ollut. Sitten nainen näpäytti tämänkin kipinän pois käsistään, ei sentään Kobolia kohden vaan seinään tällä kertaa. Seinään syntyi pieni reikä ennenkuin tämäkin kipinä haihtui pois.

"Ja minulla on aivan täysi oikeus pitää hauskaa, kun en kuitenkaan tanssia voi", nainen sanoi tekosensa tehtyään. Tämä sai Kobolin kulmat hieman kohoamaan. Tuolla puujalkaisella oli todellakin eri käsitys hauskanpidosta kuin Kobolilla.

Hyvin hiljaa huokaisten Kobol irrotti sapelinsa vyötäisiltään, muttei kuitenkaan osoitellut sillä mitenkään uhkaavasti tulellaleikkijää kohden. Sen sijaan intiaani otti vyötäisillään roikkuvan nahkaleilin ja valutti hieman sen sisältämää nestettä sapelinsa terään pitkin.

"Tämä aine on tehokasta tainnutusuutetta. Jos sitä pääsee verenkiertoon, menettää lähes välittömästi tajuntansa", Kobol sitten sanoi rauhallisesti. Vieläkään hän ei kohottanut sapeliaan, vaan piti sitä terä maata vasten painettuna. Tahmea neste oli nyt levinnyt koko terän mitalle, joten pienikin sapelilla tehty haava aiheuttaisi taintumuksen, vaikkei kenties kovin pitkäksi aikaa.

Miehen puheet tainnutusaineesta ja miekasta eivät saaneet naisen silmiäkään räpyttelemään. Uhkaileva vartijamies jonkun surkean tainnutusaineen takia. Tainnutus, ei se tulennielijää kovin kauaa pidättelisi. aseita hän ei omistanut, mutta tiesi omaavansa jotain tappavaa, joka oli tilanteessa lähes nopeampi kuin miekka. Kokeneena ainakin.

Suloinen hymy ei paennut hetkeksikään pokkana istuvan naisen kasvoilla, kun tämä heilautti kiharoitaan taakse päästäessään lyhyen, mutta piinaavan naurun kurkustaan. Puolihaltia hieroi sormiaan kyllästyneenä ja nosti lopulta katseensa mieheen. Caliga nosti kyllästyneenä jalkansa takaisin maahan ja nousi ylös. Pienikokoinen tulipallo syntyi naisen kämmenelle nopeasti kädenliikkeestä, joka oli lähes olematon, mutta tärkeä.

Nainen heitteli palloa kädellään ja katseli miestä kysyvästi.

"Mietit mahdollisesti, miten teen tämän. Ei. Se ei ole taikuutta, kuka vain pystyy tähän jos vain oppii kesyttämään tulen. Nyt. Oletko aivan varma että haluat kokeilla, onko tuleni vai miekkasi nopeampi?"

Caliga kysyi yhä hymyillen vinosti ja katsoi kysyvästi miestä, joka yhä seisoi hieman kärventynyt rintamerkki rinnassaan hänen edessä. Totta puhuakseen puolihaltia oli aika varma ylivoimastaan, mutta ei suostunut ajattelamaan sitä. Hänen täytyisi saada tuli miekan väliin, joka saattoi olla hankalaa.Selkä nojattuna tyhjää pöytää vasten nainen tuijotti miestä. Jotkut tanssijoista käänsivät jo katseitaan heidän suuntaansa.

"Vietetäänkö iltamme tästä asiasta kiistellen, vai pidämme molemmat huolen omista asioistamme?"

Miksi, voi miksi Kobol olikaan hakeutunut juuri tähän nurkkaan vahtimaan juhlijoita. Miksei hän ollut vain jäänyt jonnekin keskemmälle väkijoukkoa, missä olisi muitakin Kaupungin-Vartijoita lähettyvillä. Silloin hänen ei tarvitsisi yksin yrittää hillitä tätä naista, jonka hillitsemiseen ainakaan Kobolilla ei tuntunut olevan keinoja. Mieluummin intiaani antoi aseidensa puhua puolestaan, sanoilla hän ei oikein osannut hoitaa tällaisia tilanteita.

Jostain syystä naisen naurahdus sai kylmät väreet Kobolin selkäpiihin. Se ei todellakaan tuntunut lupaavan mitään hyvää. Eikä siitä hyvää seurannutkaan, nainen nousi seisomaan ja äkkiä hänen kämmenellään lepäsi pieni tulipallo. Pallon ilmestyminen näkyi selvänä muutoksena intiaanin olemuksessa, asento muuttui kaikin tavoin valppaammaksi ja hän muutti otettaan sapelin kahvasta, jotta voisi tarpeen vaatiessa käyttää asettaan nopeasti. Vaikka jos nainen päättäisi lennättää tulipallon hänen päälleen tai muuta sellaista, ei hän luultavasti ehtisi sitä estää.

"Mietit mahdollisesti, miten teen tämän. Ei. Se ei ole taikuutta, kuka vain pystyy tähän jos vain oppii kesyttämään tulen. Nyt. Oletko aivan varma että haluat kokeilla, onko tuleni vai miekkasi nopeampi?", nainen kysyi vinosti hymyillen ja tarkkaili Kobolia.
"Se kokeilu on riippuvainen vain teidän käytöksestänne", Kobol tyytyi toteamaan. Samalla hän tarkkaili vaivihkaa ympäristöään, jospa lähellä olisi jotain mistä olisi hyötyä naisen taltuttamisessa. Puhumisella tämä ei selvästikään aikonut tyyntyä.

Kobolin silmiin ei kuitenkaan osunut mitään hyödyllistä. Juomansakin nainen oli jo juonut, vain tyhjä lasi nökötti pöydällä. Sitäkään ei siis voisi käyttää tulen sammuttamiseen. Eivät hänen nahkavaatteensa onneksi aivan niin helposti palaneet kuin kangasvaatteet, mutta kyllä ne syttymään toki sai. Eikä mies tahtonut edes ajatella sitä mahdollisuutta, että tuli olisi kohta hänen naamallaan.

"Vietetäänkö iltamme tästä asiasta kiistellen, vai pidämme molemmat huolen omista asioistamme?", nainen vielä kysyi.
"Niin kauan kun te aiheutatte häiriötä, on se minun asiani", Kobol vastasi. Hän oli kuitenkin täällä nimenomaan valvomassa juhlien turvallisuutta, jota nainen tulileikkeineen uhkasi.

Se sama, käheä nauru pääsi tulennielijän hymyilevän suun sopukoista tämän ottaessa tilanteen täysin rennosti. Häntä ei pelottanut pätkän vertaa miehen voimakas olomuoto. Ehkä hän oli vaimn langanlaiha katutaiteilija, mutta tuli hänellä oli aina mukanaan. Tulipallo pompotteli yhä naisen kädessä, mutta puolihaltia sulki sen nyrkkiinsä sammuttaen sen, mutta saisi sen viskattua kädestään heti tarpeen vaatiessa.

Tietämättä mitään syytä epäillä miestä, Caliga istuutui rauhassa takaisin pöydälle, raahautui sen takaosaan nojaten seinään, ottaen rennon ja laiskanoloisen asennon. Mekko rypistyi hieman, mutta hän ei siitä paljoakaaan hattaa tehnyt. Hänhän käytti sitä ehkä korkeintaan kaksi kertaa vuodessa. Ja joskus karnevaaleilla.

Omaa laiskuuttaan, tietämättä osasiko mies repiä puujalan irti, nainen nosti jalkateränsä päällekäin ja katseli miestä silmiään räpytellen. Yrittämättä ollenkaan iskeä miestä. Jotkut tanssijat katselivat yhä sinne päin, mutta ketään vartijaa ei näkynyt aivan lähistöllä. Pieni haukotus pääsi nuoren tulellaleikkijän suusta tämän yhä ottaen liioitellun rennosti tämän puuhan.

"No? Ja miten sinä nyt aiot viedä asiaa eteenpäin?"

Caliga kysyi ja ampui muutaman kipinänperäjälkeen miehen rinnuksille. Aivan vain ärsyttääkseen miestä. kipinät tuntuivat syntyvän tyhjästä, ne vain lensivät ulos tulennielijän pitkästä kynsistä ja menivät minne milloinkin. Punaisia ne tietenkin olivat, pieniä punaisia tulenkipinöitä.

//Nny Kobol sitte jalkaa irrottelemaan . DD//

"No? Ja miten sinä nyt aiot viedä asiaa eteenpäin?", nainen sanoi, osoitettuaan ensin kaikin tavoin ottavansa tilanteen todella rennosti. Tulipallo oli nyt sammutettu, sen sijaan hän ammuskeli muutamia kipinöitä pitkistä kynsistään.

Nainen oli käynyt istumaan ja Kobol huomasi tämän puujalan olevan siinä ulottuvillaan, kuin tarjottimella. Ehkäpä nainen puujalkansa menetettyään muuttuisi vähän yhteistyöhaluisemmaksi. Niinpä Kobol tarttui kapistukseen ja sai sen irti hieman väännettyään. Sitten intiaani nosti jalan eteensä, kuin suojaksi. Ehkä nainen hieman varoisi tulipallojen heittelyä omaa puujalkaansa kohden.

"Teillä oli mahdollisuutenne hoitaa tämä helposti, nyt meidän pitänee toimia vaikeammalla tavalla. Jos saisin pyytää teitä siirtymään tuonnepäin", Kobol sanoi viitaten vasemmassa kädessään kantamallaan puujalalla haluamaansa suuntaan. Siellä oli pieni huone, jonne ylemmät Kaupungin-Vartijat olivat asettuneet. Häiriköt oli tarkoitus viedä sinne kuulusteltavaksi ja mahdollisesti jollain tavoin rangaistavaksi.
"Seinään tukeutuen pääsette varmaan yhdelläkin jalallanne liikeelle, ja jos hyvin käy voitte saada tämän toisen takaisin yhtenä kappaleena", intiaani lisäsi sanomaansa. Oikeassa kädessään Kobol piteli yhä miekkaansa, jota hän nyt hieman kohotti muistuttaakseen naista sen olemassaolosta. Hän arveli olevansa nyt niskan päällä, muttei vielä halunnut ruveta liian itsevarmaksi. Saattaisihan nainen vieläkin intoutua tekemään vaikka mitä.

//Kobolhan tekee työtä käskettyä : D //

//Ähähää... Vähänkö repesin, taaskin syyttä xD//

Hymy vaihtui pelkkään tyrmistyneeseen ilmeeseen ja älähdykseen, kun kömpelö puujalka irrottautua naksahtaen naisen jalasta. Naisen tuijottava ilme jumittui ensin tyhjään kohtaan, jossa oli vain pienikiinnityskaistale jäljellä, ja siitä miehen pitelemään puujalkaan. Tulennielijän suu loksahti vähän auki ja hän tuijotti hetken mitään sanomattomana jalkaansa, joka roikkui yhtenä kappaleena miehen harteilla. Niinkö hauras se oli sitten ollut? Surkeaa kauppatavaraa. No jaa, eihän hän siitä ollut mitään maksanutkaan.

Miehen osoittama huone, oli tietysti juuri hänelle tarkoitettu takahuone. Siellä muutama Vartija seisoskeli toisilleen jutellen. Caliga katsoi vielä hetken oikeaa jalkaansa, josta oli jäljellä enää polveen asti oleva jalantynkä. se näytti hirvittävältä, mutta elämä olikin hirvittävää. Hetken sitä katseltuaan, nainen vain tuhahti ilottomasti ja nousi pöytään tukeutuen.

"Jaa-a. Heti sitä käytiin kiinni arkoihin kohtiin."

Caliga sanoi tuhahtaen, otti seinän vierestä luudan ja lähti siihen raskaasti tukeutuen kohti miehen yhä jalka kädessään osoittamaa huonetta. Monen tanssijan nauravat ilmeet käantyivät hyppelevään tulennielijään, jonka tukena toimi ainoastaan joku luuta. Naisen ilme oli murhaava tämän tuijotellessa muutamia syyttävästi ja hyppeli tyytyväisenä eteenpäin olentojen joukossa, kuitenkaan myöntämättä omaa alemmuuttaan.

Vihdoin huoneelle päästyään Caliga kääntyi oven karmiin nojaten ja sysäsi luudan jonkun toisen Vartijan käsiin. Jotkut muut Vartijat nauroivat h'nelle tajutessaan tyhjän kohdan oikean säären kohdalla. Mutta tulennielijän jäätävä katse ei värähtänyt.

Viattomana hän katseli taakseen odotellen sitä intiaani-miestä, joka taisi yhä heilua hänen puujalkansa kanssa.

Nainen ei selvästikään ollut osannut odottaa Kobolin seuraavaa siirtoa. Naisen kasvoille nousi älähdyksen saattelemana tyrmistynyt ilme tämän katsellessa vuoroin jalantynkäänsä ja vuoroin Kobolin käteen päätynyttä puujalkaansa. Hetken siinä hämmästeltyään nainen kuitenkin nousi seisomaan ottaen samalla tukea pöydästä.

"Jaa-a. Heti sitä käytiin kiinni arkoihin kohtiin", nainen sanoi tuhahtaen. Kobol ei vaivautunut vastaamaan. Tärkeintä oli, että tuo tulellaleikkijä vaikutti viimeinkin yhteistyöhaluiselta. Joku oli jättänyt seinän viereen luudan, jonka nainen nappasi tuekseen ja lähti sitten nilkuttamaan kohti Kaupungin-Vartijoiden itselleen varaamaa huonetta. Kobol lähti seuraamaan perässä, nyt jo hieman rentoutuneena. Oli hän toki vieläkin valppaana vaikeuksien varalta, muttei aivan niin valppaana.

Sitten he pääsivät huoneen ovelle ja Caliga tyrkkäsi luutansa yhdelle Vartijoista. Huoneeseen raahatun pöydän takana istui Kobolille tuntematon kapteeni, joka oli vastuussa tanssiasten kurinpidosta.

"Mitä on tapahtunut?", kapteeni kysyi Kobolin ilmestyessä näkyviin. Hän katseli selvästi arvioiden Kobolin kädessä olevaa puujalkaa.
"Tämä nainen alkoi leikitellä tulella, eikä hän näy tarvitsevan tulitikkuja tai muita apuneuvoja sen sytyttämiseen. Pyysin häntä lopettamaan, mutta lopulta jouduin turvautumaan hänen puujalkansa irroittamiseen ennen kuin hän rupesi yhteistyöhaluiseksi", Kobol selosti. Kaupungin-Vartijan työssä törmäsi monenmoiseen, eikä kertomus näyttänyt kummemmin yllättävän kapteenia.

"Ihan ensimmäiseksi, mikä on nimenne? Ja mikäs neidin sai tällaisia tekemään?", kapteeni kysyi kääntäen huomionsa ovenpielessä seisoskelevaan naiseen.

Jalka roikkui yhä toimettomana miehen harteilla ja joku toinen, pöydän takana istuva mies alkoi kuulustelemaan naista, joka seisoi yhä jalattomana oven karmiin nojaten. Miehen puhuttua, tulennielijä hyppi ygdellä jalalla, muista välinpitämättönänä pöydän ääreen, veti jostain toisen tuolin ja istui siihen. Piittaamatta muiden mielipiteistä nainen nosti aukollisen jalkansa pöydälle ja katsoi kyllästyneenä edessään istuvaa miestä.

"Nimeni vai? Rosa-Rica ´Caliga Carábella Inës Dina-Cambelantytär, palveluksessanne. Ammatiltani olen tosiaankin tulennielijä, kuten varmaan jo älysittekin." Nainen puhui nopeasti, eikä ollut varma saiko toinen hänen nimestään selvä. "Ja voitta vapaasti kutsua minua Caligaksi..."

Caliga sanoi kulmat hieman koholla ja otti yhä rennon asennon tuolilta. Hänen tilansa ei häntä haitannut pätkääkään. Jalassa oleva reikä näytti varmaan mukavalta, ei hän itsekään sitä ollut vuosiin katsellut.

"Ja asiaan. Leikin kipinällä, koska minulla ei tosiaan ole mitään muuta tekemistä täällä, kun tuo roteva öykkäri tuli käymään uhkailemassa. Lopulta sitten yritin puolustaa itseäni, mutta hän varasti jalkani, joten tässä sitä sitten ollaan. Voisin vaikka haastaa hänet oikeuteen jos tahtoisin, ainoa ongelma on, että olen Vaani."

Caliga sanoimukamas omat oikeudet tuntien ja piti äänensä täysin vakaana.

Caligan sanat yllättivät Kobolin, kehtasikin puhua tuollaista palturia. Mutta sitähän monet yrittivät nahkansa pelastamiseksi, kaipa siihen olisi jo pitänyt tottua. Kobol vain ei itse voinut kuvitellakaan valehtelevansa, paitsi ehkä jos jonkun rakkaan henki olisi kyseessä. Mutta omasta puolestaan, ei ikinä. Tästä ominaisuudestaan intiaani oli jopa jotensakin tunnettu Kaupungin-Vartijoiden keskuudessa.

"Ja mitäs sinulla, Kobol, on kerrottavaa tapahtumien kulusta?", kapteeni kysäisi Kobolilta naisen kertomuksen kuultuaan. Miehen kasvoilta ei voinut erottaa minkäänlaista vihjettä siitä, uskoiko hän Caligaa vai ei. Mutta ainakin Kobol arveli, ettei kapteeni olisi niin tyhmä että uskoisi kaiken mitä syytetyt suustaan päästivät.

"Väkijoukkoa tarkkaillessani huomasin, että tämä nainen leikitteli jonkinlaisilla kipinöillä. Pyysin häntä lopettamaan, mutta hän ei ollut yhteistyöhaluinen. Lisäksi hän uhkasi minua tulellaan, joten lopulta katsoin parhaaksi irroittaa hänen puujalkansa jotta saisin hänet yhteistyöhaluisemmaksi. En halunnut, että hän sytyttäisi tulipalon salissa", Kobol selosti kapteenille.

"Vaikuttaa siltä että ette ole oikein yhtä mieltä tapahtumien kulusta. Näkikö kukaan sivullinen tapausta?", kapteeni kysyi, puhuen sekä Kobolille että Caligalle.
"Kenties joku tanssijoista", Kobol vastasi. Hän ei ollut huomannut kenenkään katselleen tapahtumia kovinkaan tarkkaavaisesti, mutta kenties Caliha oli havainnut jonkun silminnäkijän.

Palturiahan hän tietenkin puhui, eikä tiennyt oikeastaan mihin pinteeseen olikaan joutunut. Ei ne kipinät pystyisi edes sytyttämään kokonaista rakennusta. Kipinöitähän ne vain olivat. Mutta hän ei lopettaisi väittelyä ennen kuin tilanne kääntyisi jälleen hänen hyväkseen. Jalaton polvi nökötti yhä pöydän päällä piittaamatta kapteenista, joka kyseli heiltä vaikka mitä.

"Miksi ihmeessä olisin katsellut väkijoukkoa löytääkseni toistajia, ehkä joku näki, ehkä ei!" Caliga kivahti pärkähtäen eikä ollut lopettamassa vielä. "Ja toiseksi, tuolla Miehellä, ei ollut mitään oikeutta käydä päälle! Kuka tässä on sanonut, että pieni tulenkipinä edes minun käsissäni saisi aikaan sellaista tuhoa tai että en osaisi omia asioitani hoitaa!"

Caliga sanoi omaa kantaansa selvästi puolustellen ja pudisteli tyytymättömänä päätään. Kaikenlaisia öykkäreitä sitä päästettiin vartioimaan. Oranssit hiukset ryöppyilivät edestakaisin naisen pudistellessa rivakasti päätään nauraen oudolla tavalla.

"Miksi te edes päästätte tuollaiset öykkärit, jotka eivät osaa hoitaa asioitaan kunnioitetusti tänne vartioimaan?"

Kapteeni avasi suunsa sanoakseen jotain, muttei sanonut ja Caliga jäi odottamaan Kobolin mielipidettä asiasta. Ehkä hän tahtoikin toisen suuttuvan.

Caligan sanat saivat Kobolin näkemään punaista. Nainen oli osunut arkaan paikkaan, intiaanin kunniantuntoon. Öykkäri, joka ei osaa hoitaa asioitaan kunnioitetusti?!. Pahasti äkämystyneenä Kobol harppoi Caligan tuolin vierelle ja painoi kasvonsa lähelle naisen kasvoja, tummien silmien pistävän katseen osuessa suoraan jalkapuolen silmiin.

"Tekö todellakin luulette pääsevänne valehtelemalla tästä pinteestä? Jos te vain olisitte viitsineet lopettaa kipinäleikkinne heti alkuunsa, ei meidän kummankaan tarvitsisi nyt olla täällä. Mutta neiti näki hyväksi ruveta väittämään vastaan ja sytytteli vain isompia tulia. Kaikella tällä vain vaikeutitte omaa asemaanne. Ja öykkäreitä näette parhaiten omasta peilistänne", Kobol suorastaan ärisi naiselle. Käsi hipelöi koko ajan sapelin kahvaa, mutta intiaani pakottautui kuitenkin jättämään aseen käyttämättä.

Purkauksensa jälkeen Kobol vetäytyi hieman kauemmaksi, mutta jäi vieläkin Caligan tuolin vierelle seisomaan ja tuijotti naista. Äkkiä hän muisti kädessään olevan puujalan ja heitti sen kohti naisen syliä.
"Siinä on koipenne", mies tuhahti, silmät vieläkin salamoiden.

Kobol kyllä tiesi, ettei kapteeni varmaan katsoisi häntä hyvällä tämän jälkeen. Mutta hän vain ei voinut ottaa tuollaisia loukkauksia vastaan tyynenä. Intiaani oli hyvin tarkka kunniastaan ja oli ennenkin joutunut ongelmiin sen takia. Jollei hän aina hermostuisi jokaiselle kunnianloukkaajalle, olisi hän varmasti jo ylennyt arvossa eikä olisi enää pelkkä tavallinen Kaupungin-Vartija. Mutta tällaiseksi Kobol oli kasvatettu eikä hän helpolla muuksi muuttuisi.

Miehen tullessa aivan naisen nenän eteen tuijottamaan, tämän silmänsäkään eivät rävähtäneet. Siihen ei ollut syytä. Hän oli jo saanut sen mitä halusi, miehen toisen puolen esiin. entinen synkkä, konemainen luonne oli kadonnut kokonaan, urheampi, raivoisampi oli paikalla. Hymähdys pääsi ainokaisena yhä tuolilla istuvan naisen suusta.

Caligan saadessa puujalkansa vihdoin takaisin, tämä tarkisti ensin huolellisesti, oliko se vahingoittunut miehen käsissä. Ei. Aivan yhtä rikki se oli kuin ennenkin. Saatuaan asian varmistukseen, nainen taivutti jalkaansa, naksautti lopun osan puujalasta ja työnsi sen paikalleen. Puu piti naksahtavan äänen ja joku saattoi nähdä naisen niskakarvojen nousevan pystyyn. Mutta hän ei koskaan myöntänyt sen sattuvan hieman.

Mutta sitten puolihaltia pääsi takaisin asiaan. Hän käänsi säälivän katseensa mieheen ja siitä takaisin vakavana kapteeniin. Naisen katseessa oli hieman siihen suuntaan sävyä, että 'mitäs minä sanoin.' Mutta hän ei sanonut hetkeen mitään

"Näin. Ja taas hän käy päälle..."

Caliga sanoi kyllästyneellä äänellä ja pyöritteli silmiään.

"Näin. Ja taas hän käy päälle...", Caliga sanoi kyllästyneesti ja palautti samalla Kobolin maan pinnalle. Mielessään intiaani kirosi itseään, jälleen kerran hän oli asettanut asemansa Kaupungin-Vartijoiden keskuudessa vaakalaudalle. Joku päivä tulisi vielä se tilanne, jolloin hän ei saisi itseään hillittyä vähääkään ja saisi samantien eropassit. Mutta Kobol todellakin tarvitsi tätä työtä, siinä tienasi kuitenkin kohtuullisesti ja hänen oli pakko säästää rahaa omaan asuntoon. Jos ja kun hän saisi vaimonsa tänne luokseen, ei hän voisi majoittaa tätä ja lapsia siihen Kaupungin-Vartijoiden parakkiin, jossa itse asui.

"Pyydän...anteeksi purkaustani", Kobol sai pakotettua ulos suustaan. Miehen katse kertoi kuitenkin selvästi, ettei hän katunut. Intiaani oli tarkoittanut jokaikistä lausumaansa sanaa. Mutta hänen täytyi pelastaa, mitä pelastettavissa oli. Vaimonsa Pääskysen tähden.

"Jos te nyt voisitte olla syyttelemättä toisianne ja voisimme paneutua vain tosiasioihin", pöydän takana istuva kapteeni sanoi purevasti. Vastuu illan juhlista todellakin painoi hänen hartioillaan, hän halusi saada tämän kiistan nopeasti hoidettua.
"Caliga siis leikitteli kipinällä ja Kobol tuli huomauttamaan asiasta. Tähän asti olette ilmeisesti yhtä mieltä. Sitten seurasi kärhämää jommankumman aloitteesta ja lopulta olitte täällä, Caliga yhdellä jalalla kinkaten ja Kobol miekka paljastettuna", kapteeni esitti yhteenvedon. Miettiväisenä hän painui taaksepäin tuolillaan.
"Luulen, ettette kumpikaan tahdo muuttaa lausuntoanne. Niinpä sinä Kobol saat saattaa tämän naisen ulos, sano portilla olijoille ettei häntä päästetä sisään. Ja Kobol, sinä olet vapautettu tehtävistäsi tältä illalta, luonnollisesti palkatta", kapteeni ilmoitti päätöksensä.
"Voitte poistua", mies vielä sanoi ja jätti sitten Kobolin ja Caligan huomionsa ulkopuolelle.

Kobolin oli pakko niellä kapteenin päätös, ei hän muutakaan voinut. Leukojaan kiristellen intiaani astui pari askelta ovea kohden, valmiina saattamaan Caligan ulos kuten käsky oli käynyt.


// no kehitin nyt tällasen käänteen tähän, ainahan nää voi ruveta vaikka tappeleen siellä ulkona sitten xD //

Asia oli selvästi loppuun käsitelty, koska kapeeni lopetti puhumisen ja Kobol näytti valmistautuvan hänen ulosviemiseensä. Taas sitä mentiin, pääsi heitettäväksi ulos joulutanssiaisista. Asian ainoa hyvä puoli oli, että ei tarvinnut enää pitää hirveää mekkoa.

Nuori, penkillä istunut nainen nousi mekkoaan suoristaen ylös, irrotti nutturan päästään ja heilautti päätään. Oranssit, paksut ja pitkät hiukset valahtivat naisen kasvoille kun tämä kumarsi pikaisesti kapteenille ja lähti sitten nokka pystyssä kohti salia. Tulennielijä akselsi puolelta toiselle vaappuen kiharoitten hiustensa kera salin läpi tuuppien ihmisiä tieltään, jotka tanssivat rauhassa musiikin tahtiin. Jotkut lähettivät kovia kirouksia hänen peräänsä, mutta naisen pää ei kääntynyt.

Lopulta, salin reunalla hän aukoi suuret ovet ulopäin ja marssi vartijoiden ohi jalkakäytävälle odottamaan Kobolia. Hänellä oli pari valittua sanaa miehelle. Vartijat katsoivat hieman kummissaan takkutukkaista puolihaltiaa edessään, joka naputteli puujalkaansa lattiaan.

"Ai niin. Minua ei sitten kait saa päästää enää sisälle."

Caliga sanoi hieman ärtyneenä ja puhalsi otsatukkaansa pois silmiltään.

Vaieten Kobol katseli, kun Caliga nousi ylös tuoliltaan ja avasi nutturalla olleet hiuksensa. Intiaanin täytyi myöntää, että auki ne olivat suorastaan vaikuttava näky. Olihan Caliga rehellisyyden nimissä muutoinkin miellyttävän näköinen, mutta Kobol arvosti huomattavan paljon enemmän luonnetta kuin ulkonäköä. Ja tuon tulennielijän luonteesta mies ei juurikaan pitänyt.

Caligan lähtiessä kulkemaan salin läpi Kobol tyytyi seuraamaan perässä. Hieman intiaania jopa huvitti, kuinka nainen kulki nokka pystyssä ja tuuppi ihmisiä tieltään. Toisaalta se myös ärsytti miestä, kuvitteliko tulennielijä todellakin olevansa noin paljon muita parempi? Sen harhaluulon Kobol olisi kyllä valmis karistamaan Caligan mielestä.

"Ai niin. Minua ei sitten kait saa päästää enää sisälle", Caliga sanoi ovenvartijoille kun he pääsivät ulos. Vartijoiden kääntäessä kysyvän katseensa tuntemaansa Koboliin intiaani nyökkäsi vahvistaen tulennielijän sanat.
"Minullakaan ei ole enää palvelusta tänään", Kobol sanoi katkerasti oltuaan hetken hiljaa. Tietäisivätpä ainakin miksi intiaani oli lähdössä tanssiaisista.

Caliga oli selvästi jäänyt kadulle odottamaan Kobolia, mutta intiaani käveli naisen ohitse. Jos miehen aavistelema riita syntyisi, ei hän aikonut ruveta riehumaan tässä keskellä katua, joka oli tällä hetkellä varmaan kaupungin vilkkain. Päästyään hieman pienemmälle ja ennenkaikkea rauhallisemmalle sivukadulle Kobol pysähtyi hetkeksi, jos Caliga nyt haluaisi puhua suunsa puhtaaksi. Oikeastaan intiaani kaipasikin pientä riitaa, se saattaisi hieman lievittää hänen harmiaan huonosti sujuneesta illasta.

Miehen jatkaessa matkaa syrjemmille kujille, tulennielijä meni perässä hieman vaappuen ja nilkuttaen. Hiukset valahtelivat ylös ja alas naisen pysähtyessä aivan miehen eteen. Puolihaltia katsoi vain muutaman sentin päästä miehen kasvoja ja siirsi hiukset pois silmiltään, ennen kuin alkoi huutaa.

"Noin! Oletko nyt tyytyväinen? Lensimme molemmat ulos paikasta ja nolasimme itsemme keskellä tanssiaisia! Äläkä yritä väittää että kaikki oli minun syytäni! Luuletko aivan tosissasi että aioin sytyttää koko paikan ilmiliekkeihin ja tappaisin satoja ihmisiä? Olen Ammatiltani tulennielijä, toope! Osaan pitää liekkini kurissa!"

Caliga huusi äänestä kaikki naiselliset vaikutukset poissa. Hiukset valuivat tahtomattaankin silmille naisen huutaessa naama punaisena edessään seisovalle intiaanille. Heidän molempien ura oli nykyään pahasti vaakalaudalla.

"Noin! Oletko nyt tyytyväinen? Lensimme molemmat ulos paikasta ja nolasimme itsemme keskellä tanssiaisia! Äläkä yritä väittää että kaikki oli minun syytäni! Luuletko aivan tosissasi että aioin sytyttää koko paikan ilmiliekkeihin ja tappaisin satoja ihmisiä? Olen ammatiltani tulennielijä, toope! Osaan pitää liekkini kurissa!", Caliga huusi aivan Kobolin kasvojen edessä. Nainen sai Kobolin nyt vielä vihaisemmaksi, kädet puristuivat nyrkkiin mutta intiaani pakotti ne selkänsä taakse ettei sentään löisi tuota tulennielijää.

"Minä yritin vain tehdä työtäni kun pikkuneiti näki hyväksi ruveta hankalaksi ja olla olevinaan aivan viaton. H**vetti, minä olisin tarvinnut ne rahat, mitä tämän illan työstä olisin saanut!", Kobol huusi takaisin vähintään yhtä kovalla äänellä. Turhautuneena intiaani alkoi harppoa pitkin kujaa ja potkaisi mennessään maassa lojuvaa puulootaa. Yllättäen miehen jalka upposi lahoon puuhun ja hän horjahti, pysyen kuitenkin pystyssä. Kiroten Kobol potkaisi puulootan irti jalastaan. Hän ei todellakaan ollut hyvällä tuulella, ja se näkyi selvästi miehen kasvoilta.

Kun mies lähti raivoissaan poispäin, Caligan pinna napsahti lopullisesti poikki. Luuliko mies, että hän oli ainoa joka tarvitsi rahaa. Tulennielijän kämmeneen ilmestyi jälleen tulipallo ja ennen kuin tämä ehti ajatella mitä teki, tulipallo liisi jo miestä kohti. Mutta nainen oli aivan liian raivoissaan, pallo meni tuuman ohi miehen korvasta ja iskeytyi talon seinään.

Caliga seisoi siinä kulmakarvat nykien j hiukset sekaisin tuijottaen hänelle selkänsä kääntänyttä miestä.

"Sinä! Luuletko tosissasi että olet tässä ainoa joka tarvitsee rahaa elääkseen! Ja sinä et edes tarvitse kipulääkkeitä tai kävele puujalalla!"

Caliga huusi miehen perään naama punaisena ja kaiken malttinsa menettäneenä.

Tulipallo lensi Kobolin ohitse ja sai tämän käännähtämään Caligaa kohden nopeasti esiin vedetty sapeli kädessään. Samassa Caliga aloittikin huutonsa.
"Sinä! Luuletko tosissasi että olet tässä ainoa joka tarvitsee rahaa elääkseen! Ja sinä et edes tarvitse kipulääkkeitä tai kävele puujalalla!", nainen raivosi.

"Minä sentään olin siellä työtehtävissä, jotka sinä sitten pilasit. Minun pitäisi pystyä pian elättämään kolme ihmistä itseni lisäksi ja hankkia meille asunto, en todellakaan aikonut majoittaa vaimoani Kaupungin-Vartijoiden parakkeihin", Kobol huusi vuorostaan. Intiaania alkoi houkutella ajatus pistää tuota naista hieman sapelillaan, jossa oli edelleen tainnutusainetta. Saisipahan olla rauhassa mokomalta.

Kun Kobol mietti ajatusta, innosti se häntä vain enemmän ja enemmän. Miettivän näköisenä ja sapeliaan pyöritellen intiaani käveli lähemmäksi naista, koko ajan varuillaan mahdollisten tulipallojen vuoksi. Juuri nyt hän ei jaksanut enää kuunnella tuota kiljukaulaa vaan halusi hiljentää tämän mahdollisimman nopeasti.

Caligan kulmakarva nyki tämän tuijottaessa tuimana Kobolia. Häntä raivostutti, mutta oli saanut jo siltä illalta tarpeekseen. Nainen puristi kämmenessään tulipalloa, mutta pidätteil itseään sen heittämisestä. Mutta hän ei sitä sitten koskaan heittänyt.

"Minulle on aivan sama missä Sinä asut, sinä sentään asut jossain, etkä kadulla!"

Caliga karjui yhä kovempaa, naama helakan punaisena kuin tuli ja kädet nyrkkiin puristettuna. Vartioiden parakkien täytyi olla parempia kuin kadut. Lopulta tulennielijä vain viskasi pallon jonnekin miestä kohti ja käänyi pois.

Puolihalti heilautti vielä päätään miehelle ja lähti linkuttamaan pois paikalta. Puujalka kopsahteli kiviseen maahan naisen liukuessa pois paikalta sanomatta miehelle enää sanaakaan. Hänellä ei ollut mitään sanottavaa.

//No, tää olis muute jumittanu ^^//