Yksin ehkä ikuisesti

// Eli siis tänne Livvy, ja kaikki saa tulla mukaan. //


Kuu loisti jälleen kirkkaana taivaalla, niinkuin lähes joka yö. Se oli merkki siitä, että yö oli laskeutunut jälleen Payonin ylle, ja kaikki olivat nukkumassa. Paitsi Ren, joka liikkui ulkona öisinkin kiellosta riippumatta.
Hän hiipi satamassa yhden, niistä muista lukuisista tynnyreistä, taakse ja vilkaisi sen takaa hetken päästä, kun oli varmistunut siitä ettei kukaan näkisi häntä. Edessäpäin, laituriin kiinni sidottuna, oli Meri-Enkeli. Ren oli kuullut paljonkin asioita siitä, ja päättikin tänä yönä livahtaa sen kannelle, ja tutkia sitä, jospa sieltä jotakin mielenkiintoista löytyisi. Laivoihin livahtaminen ei juurikaan ollut hänen alaansa, joten Renillä olikin syytä olla varuillaan, jos joku juopunut merirosvo tai joku vastaava sattusikin ohi lyllertämään.

Ren lähti kyyryssä kävelemään tynnyrin takaa kohti laivaa. Tynnyrin jäädessä hetki hetkeltä kauemmas hänen taaksensa, Ren nousi pystyyn ja juoksi minkä jaloistaan pääsi laivan luokse. Päästyään laivan toiselle sivulle, Ren painautui puista kylkeä vasten ja käänsi samalla katseensa ylöspäin. ´Hmm. Tuossa on pari köyttä, jotka näyttävät tulevan laivan kannelta. Ehkä niitä pitkin pääsen kiipeämään ylös.´ Ajatus kulki ny vilkkaammin kuin koskaan Renin pään sisällä. Hän tunsi olevansa älykäs, ainakin tämän pienen hetken.

Ren tarttui köyteen ja alkoi kiskoa itseään ylöspäin. Se tapahtui melko hitaasti, mutta kukaan ei tainnut olla häntä huomannut.
Ren kiskoi ja kiskoi, saaden lopulta itsensä kannelle. " Mistäköhän voisi aloittaa? " Ren tuumaili ääneen. Hetkisen tuumailun jälkeen hän päätti kiivetä laivan keskellä olevaan mastoon. Niin hän tekikin ja tähysteli sieltä kohti merta, kun oli ennättänyt kiivetä sinne. Hän istui siellä olevaan ikään kuin pieneen maston ympäri menevään märssykoriin.

//Moi, sori kun on kestänyt!! Jotenkin unohdin tämän pelin ja muistin vasta kun olin menossa nukkumaan XDD. No katsotaan miten jälleen näkeminen sujuu! Se "parveke" on siis märssykori.//

Oli kirkas yö ja etäinen hahmo lähestyi satamaa. Sinestra pystyi haistamaan meren suolaisen tuoksun ja tunsi tuulahduksen taisteluista ja ainaisesta jännityksestä jota oli merellä ollessaan kokenut. Se veti hänet syviin mietteisiinsä ja hän halusi kokea seikkailut yhä uudelleen ja uudelleen.

Sinestra lähestyi laivaa joka oli aina kökötänyt siinä paikassa paikoillaan. Hän siveli kädessään olevaa rannekorua. Rannekorua joka oli ennen ollut kaulariipus ja joka oli ainoa muisto Sinestran vanhasta ystävästä.

Jokin tuossa laivassa oli erityisen kiinnostavaa sinä iltana. Jospa kävisin nopeasti ihan vain katsomassa... Sinestra otti kiinni käydestä joka roikkui laivan kannelta kuin kutsuakseen häntä. Hän hyppäsi köyteen niin että sai jaloillaankin kiinni siitä ja alkoi kiivetä. Pian hän olikin jo kannella. Täällä olijo ku muukin. Sinestra käveli laivan sille sivulle jo näytti merelle.

Hän katseli ympärilleen muttei nähnyt ketään. Sitten hän nosti katseensa mastoon jossa -on joku? Sinestra tähysi ylös ja hän oli tukehtua. Hän kaatui kannelle ja häntä huimasi. Ei voi olla... Voi... Kyllä on se hän... "Ren..." Sinestra sanoi kuiskaten kuin puhuisi märälle puulankulle laivan perustuksissa.

Hän kömpi seisomaan ja hoippui kohti märssykoriin johtavia tikapuita. Tunne oli sanoin kuvailematon. Kaikki vuodet... Ren.
"Ren..." Koru melkein kihelmöi Sinestran kädessä kun hän kiipesi ylös.

Ren kääntyi kun oli kuullut askelia satamasta, hieman laivaa kauempaa. Jokin hahmo lähestyi laivaa, jonka märssykorissa Ren oleskeli. Hän painautui vasten märssykorin vanhoja lankkuja. " hitto vieköön.." Ren sanoi hiljaa. "Pakko päästä pois ennenkuin tuo huomaa minut." hän jatkoi itsekseen.
Ren tähyili hädissään joka puolelle laivaa yrittäen keksiä pakoreittiä. Kuolema minut periköön jos en pääse täältä pois. Ennenkuin hän keksi pakoreittiä, tuo henkilö oli kiivennyt laivan kannelle. Henkilön katse osui märssykoriin. " EI, hän taisi huomata minut" Ren sanoi hiljaa epätoivon vallassa.

Ren ei noussut, hän ei ollut ihan varma oliko tuo henkilö nähnyt hänet. Ren silmäili tätä henkilöä, joka yllättäen kaatui. Ren kurkisti märssykorin yli, nyt hän voisi paeta. Ei, ei sittenkään. Henkilö nousi ja käveli märssykoria kohti. Ren katsoi tikkaisiin ja oli vetämässä niitä ylöspäin, kunnes henkilö tarttui niihin.

"MITÄ?!" Ren karjaisi. " SINESTRA? SINÄKÖ SIINÄ?" Ren jatkoi karjumistaan. Kyyneleet valuivat pitkin hänen poskiaan. Ren tarttui toisella kädellään korusta, ja ojensi toisen kätensä Sinestraa kohti. " Ei voi olla totta." Ren henkäisi. Näiden vuosien jälkeen tapaamme taas. Hän hymyili ja kyyneleet tippuivat edelleen. Ren yritti pyyhkiä niitä hihaansa, mutta niitä tuli vain lisää. " Viimeinkin tapaamme." Ren sanoi pakahtuen onnesta.

Sinesrta tarttui Renin käteen, mutta kiipesi kuitenkin omin voimin ylös. Renin käsi tuntui samanlaisielta kuin aina oli tuntunut. Sinestra näki Renin itkevän. Hänkin olisi itkenyt jos olisi kyennyt. Tuon taidon hän oli kadottanut noin kuusikymmentä vuotta sitten. Hän ei enään muistanut miten itketään. Ainakaan ilon kyyneliä. Hetken he vain katsoivat toisiaan. Tuuli liehutti Sinestran ruskeita hiuksia. Ren ei ollut muuttunut tippaakaan. Hänellä oli yhä tuo sama puku jota hän oli käyttänyt kaksikon merirosvo aikoina. Ren karjuikin yhä samalla tavalla, kuin käskyjä tuolloin.

"Et ole muuttunut yhtään." Sinestra kuiskasi niin hiljaa, että sanat olivat hukkua tuuleen. Sitten hän homasi Renin kaulassa kokonaisen korun. Hänen omansa oli vain puolikas. Sinestra ojensi kätesä nosti Ren korua katsoakseen sitä tarkemmin. Siinä erottui selvä raja vanhan ja uuden puolen välillä.
"Sinä olet paikannut sen."
Sinesyta sanoi pakahtumaisillaan. Hän ei voinut muuta kuin halata Reniä. Taas kerran. Kaikkien niiden vuosien jälkeen.

"Et ole muuttunut yhtään." Kuuluivat ensimmäiset sanat Sinestran suusta. " No et kyllä sinäkään" Ren sanoi jo hieman hymyillen. Tyttö pyyhki silmistään kyyneleet.
Sinestra katseli korua joka riippui Renin kaulassa.
Hän huomasi että se oli paikattu. " Niin tosiaan olen.. Nipistä minua, eihän tämä ole unta?!" Ren sanoi ja hymyili.


Kadulta kuului askelia, onneksi oli jo pimeää, heitä ei varmaankaan huomattaisi. Ren tähysteli alas. Siellä käveli joku mies, ilmeisesti aateli. Olisi voinut jopa huomata että rahan kuvat kiiluivat Renin silmissä. ´rahaa, oi rahaa <3´ Ren tutki taskujaan jotka oli piilotettu hameeseen, tyhjät, rahat lopussa. ´hmph.. Pakko saada rahaa jotten kuolla kupsahda´ Liikkuivat ajatuksen tytön päänsisällä.



" Ryöstettäisiinkö tuo tukeva kaljamaha miekkonen, aivan kuten ennen vanhaan?" Ren kysäisi kiireen vilkkaa rahan ahne hymy kasvoillaan. Ren oli kyllä hieman muuttunut, raha kiinnosti jo huomattavasti tyttöä, ja varastelu oli mahtavaa.

Meri tuuli puhalsi ja Renin tulenpunaiset hiukset liikkuivat hitaasti liehuen ilmassa kuten tulen liekit konsanaan. Samainen mies lauleskeli kadulla kovaan ääneen, humalassa sen parempi, oli Renin periaate ryöstön kohteisiin jotka olivat jo humalassa. " Tästähän tulee mukavaa. Käydäänkö kapakassa, jos miehellä on rutkasti rahaa? Käytetänä kaikki rahat ja ostellaan vähän kaikenlaista kaupungista, tosin on vaarallista ethän ala pelkäämään?" Ren pälpätti omiaan samalla kiusoitellen Sinestralle. Hänestä oli välillä mukava hieman kiusata ihmisiä. Vaikka siitä ei yleensä mitään mahtavaa seurannut.


//Juhuu yli pitkä viesti ;DD

//Jee vihdoin sinä vastasit! Tästähän tulee kivaa!//

"Ren, tietenkään en ole muuttunut! En vanhene enään!" Sinestra nauroi ja katsoi samalla Renin äkkäämää aatelismiestä, joka selvästi tulossa jostakin sataman lukuisista kapakoista.
Miehn laulutaidoissa ei ollut kehumista. Suorastaan korvia vihlovaa rääkynää.
"Heh. Kuinka kaunista laulua." Sinestra irvisti. "Hmm... Suora ryöstö vai vähän hauskan pitoa?" Hän katsahti ystäväänsä ja tuntui kuin kaikki olisi ollut niinkuin ennen. Mitäs tässä turhia pälpättämään, kun voi pitää hauskaa niinkuin "ennenvanhaan"?

Renin hiukset liehuivat tuulessa kuin tuli ja Sinestra saattoi hyvin kuvitella hänet isänsä laivan keulaan, kurkottamaan yli keulakuvan ja katsomaan aavalle ulapalle. Tämä oli ollut yhtä heidän lempipuuhistaan. Ja niinkuin silloinkin Renin silmissä kiilteli kulta.

Sinestra kiipesi märssykorista purjepuiden päälle ja tasapainotteli sitä pitkin katsomaan miestä tarkemmin. Tällä oli niin paljon helyjä, että tuskin pysyi päissään edes pystyssä! Sinestra saattoi kuulla rahojen helisevän miehen taskuissa.
Ei käy sääliksi tuota varomatonta aatelisherraa, kun tuollatavalla hoippuroi suoraan minun ja Renin luokse...
"Aral-Shiin, sallitteko minun aloittaa ryöstö? Vai haluatteko ehkä tehdä sen itse?" Sinestra pilaili aatelisten ylpeällä äänen sävyllä.

//Sori. Tämä on taas sellainen ei-niin-pitkä viesti. Mutta haitanneekos tuo?//

// Ei toki, olethan hyvä kirjoittamaan.//

´ihan kuin ennenvanhaan, ryöstellään rikkaita ja kauppalaivoja. Tässä tapauksessa aatelismies hiprakassa.´ Ren vilkaisi vielä kerran miestä joka käveli hitaasti kuin etana laivan ohi. " Tuohan on kuin sumopainija. Hmm. Nuo vaatteet ovat varmasti arvokkaat" Ren hyppeli iloissaan. " Kultaa ja kultaa!" Ren iloitsi lisää.

Sinestra kehui miehen laulu ääntä, se oli kyllä karmeaa, mutta kyllä Ren tajusi mitä tämä tarkoitti. " Hauskanpitoa tietenkin." Ren hymyili vastatessaan. Hän juoksi laivan keulaan ja oli tippua kun ei malttanut odottaa saadessaan ryöstää miehen putipuhtaaksi.

"Aral-Shiin, sallitteko minun aloittaa ryöstön? Vai haluatteko ehkä tehdä sen itse?" Kysyi Sinestra aatelismaisella äänellä.
Ren nauroi tuolle äänellä. " Olkaa te hyvä vain, vanhojen aikojen kunniaksi." Hän lausahti ja kumarsi osoittaen nopean tien alas isohkon aatelismiehen taakse.

//Oi, kiitos, kiitos! En minä nyt niin hyvä ole! No niin, eli hauskan pitoa.//

Sinestra kumarsi aatelis miesten tyyliin, leikkien, että hänellä oli suuri sulkahattu. Sitten hän katsahti Renin näyttämää köyttä* ja hyppäsi. hen sai hyvin kiinni köydestä ja liukui sitä pitkin maahan, niin, että aatelismies ei huomannut. Sitten hän käveli hennoin askelin miehen taakse. Kumpa minulla olisi juhlapukuni! se olisi juuri sopiva tähän tilanteeseen. Niin hipralkassa mies kyllä oli, ettei paljoa kiinnittäisi huomiota Sinestran asuun.

"Mitäs tuollainen komea aatelismies tekee tällaisilla pimeillä satamakäytävillä? Ja vielä tähän vuorokauden aikaan?"
Sinestrapuhui aatelisnaisille soveliaalla "murteella", jonka hän oli opetellut aikoja sitten ja ososi siis käyttä sitä hyvin. Sen opetteleminen oli kyllä ollut vaikeaa. oikeilla aatelistytöillä oli varmaan erilleset oppitunnit sen harjoitteluun!

Mies kääntyi hitaasti laulellen edelleen. Tämä lauluksikin sanottu rääkyminen kuitenkin hiljeni ja mies katsoi jonnekkin Sinestran viereen.
"oletteko jotakin (-hik-) sukua? Näyttätte ni(-röyh-)in samanlaisilta."
Ahaa. Hän näkee minut kahtena... Sinestra pyöräytti huvittuneena silmiään. "Niin, olemme kaksoset Helga ja Olga." Sinestra päätti hieman pilailla miehen kustannuksella. Helga ja Olga! Hehe, aika kamalat nimet!
"Entä tuo kolmas?" Mies sössötti epäselvästi, eikä Sinestra ollut saada selvää hoipertelevasta ukosta, joka varmasti kaatuisi pian. Tämä loilotteli vieläkin, mutta hiljaisemmin. selvästi jokin kapakka laulu.

"Rommia, rommia,
ollaan konnia...(muminaa)...
"Kaljaa, kaljaa,
pelkkää haraljaa...."

Haraljaa? Mitä se muka tarkoittaa? Mies alkoi jo unohtaa sanojakin. Tämä olisi hyvä hetki.
"Köriläs, saanko esitellä ystävämme? He ovat nuo kolme punahiuksista tuolla." Sinestra osoitti Reniä, mutta katsoi miehen kiiltäviä sormuksia, eikä meinannut saada katsettaan irti niistä.

//*Jos siis tarkoitit köyttä?//

// Jep jep Silmäpuolisorto //

Heti Sinestran hypättyä köyteen, ja tämän ollessa miehen takana turvallisesti jalat maassa Ren hyppäsi kivetetylle kadulle suoraan laivan kannelta. Äänettä se ei onnistunut ja kuului iso tömps. Mies ei huomannut sitä, mutta Sinestra olikin jo hommissa. Ren asteli tämän viereen nopeasti.
Hän siisti vielä asuaan ja oli valmis hauskanpidon ohella toimintaan. Sinestra puhui miehelle ja mies menikin jo ansaan.

" Oletteko jotakin sukua ? Näytätte niin samanlaisilta?" Mies kysyi Sinestralta paikkoin. Miehen sanojen sekaan mahtui muutamakin hikahdus. Ren miestiskeli, eivät hän he näytä laisinkaan samanlaisilta. Mies näkee Sinestran kahtena. Reniä hän ei ollut vielä huomannut. " Niin, mehän olemme Helga ja Olga." Sinestra vastasi. Mies ei kommentoinut.

Hiprakassa tuo mies lauloi outoa laulua, jonka sanoja ei tainnut muistaa. Mukaan hän lisäsi jonkusen oudon sanan. Lopetettuaan SInestra esitteli Renin. ´Ahaa, olemme siis kolmoset..´ Ren alkoi jo miettiä nimiä kun Sinestra esitteli hänet kolmone samannäköisenä tytön tyllerönä miehelle.

" Herra, olemme kolme kaunista aatelisneitoa nimeltänsä Marjatta, Marjaana ja Mataleena." Ren oli pettynyt nimi valintoihinsa.

Hän laittoi hymyn kasvoilleen. " Olisiko teillä lainata hieman rahaa? " Kolmoset kysyivät yhdestä suusta työntäen käden miehen taskuun ja vetäen rahaa sieltä. " Kai kolme kaunista naista saa mieheltä apua?"He kysyivät jälleen yhdestä suusta. Käsi suuntaitui miehen housuja yllä pitelevän aitoa kultaa olevan vyön solkee ja riuhtaisivat vyön irti. Ren sitoi sen vyötäisilleen. `rahaa, rahaa..´ ku.kivat ajatuksen naisen pääkopassa.

// En keksinyt parempa //

Aha, Ren aloitti jo. Eikä tuo mies varmaan huomaisi vaikka riisuisimme hänet kokonaan. Yh, sitä en kyllä aijo tehdä!
"Ojentaisitteko kaunista kättänne, arvon herra?"
Mies teki työtä käskettyä ja ojensi tyhmänä paksun kätensä Sinestraa kohti, ja tämä otti (tai oikeastaan kiskoi) yhden kauniin safiirisormuksen pois miehen pulleista sormista. Tämä on kyllä ihan liian iso minulle, joten voin varmasti myydä sen...

Sinestra huomasi pienen rahapussun miehen hihan sisällä. Tunnettu piilo. Sitä ei kyllä voisi ottaa sieltä niin kauvan kun mies oli tolpillaan.
"Marjatta, Marjaana ja Mataleena," Sinestra nauroi mielessään Renin nimille "voisitteko käydä katsomassa laivan ruumasta löytyisikö sieltä hieman rommia?"
Sinestra loi Reniin katseen, joka merkitsi, että hänelle oli jotakin mielessään.
"Minä pidän sillä välin seuraa uudelle ystävällemme."

//Apuva, en keksinyt mitään!//

Sinestra kiskoi erään safiirisormuksen miehen paksuista sormista. ´Tuo mahtaa olla arvokas, ja sormuksille olisi käyttöä´Ren tuumi, otti miehen toisen käden ja kiskoi kolme sormusta irti siitä. Ensimmäinen oli kullattu ja siinä oli jättimäinen timantti. Toinenkin oli kullattu ja siinä oli punainen timantti, edellistä hieman pienempi. Kolmas oli hopea ja siinä oli pieni timantti, joka ei ollut minkään värinen. Tosin sihhen heijastui värejä ja se oli muutenkin kaunis. ´Hitsi ne ovat liian isoja.´Ren rääkäisi mielessään. Hän laittoi ne peukaloonsa, sillä muihin sormiin ne olivat liian isoja. Niitä voisi varmaan pienentää, jotenkin. Jos ei myyntiin vaan ja rahaa olisi kuin roskaa.

Sinestra äkkäsi miehen rahapussin tämän hihassa. Vanha piilo, jonka pystyi kähveltämään tältä mieheltä helposti. Toisessa hihassa ei ollut pussia jossa olisi rahaa. Rahapussia ei voisi varastaa ennen kuin mies olisi maassa.

Sinestra pyysi Reniä ja kahta mielikuvitus naista tarkistamaan onko laivan ruumassa rommia. " Kyllä sieltä aina rommia löytyy." Ren sanoi aikoen jatkaa. Hän tuuppasi aatelismiehen maahan. " Mutta ei rommia voi juoda jos mies ei ole tolpillaan." Ren jatkoi. " Auta mies pystyyn ja varasta samalla se rahapussi, mä haen rommia." Ren kuiskasi Sinestralle.

Ren kiipesi laivaan ja haki tynnyrillisen rommia ja kolme lasia, jotka sattuivat olevan ruumassa. Tynnyristä oli juotu jo hieman, ilmeisesti miehistäö ei voinut pitää näppejään erossa tynnyristä.
Ren saapui painavan tynnyurin kanssa. " Riittääkö tämä." Hän sanoi laskiessaan tynnyrin maahan.

Ren häipyi hakemaan rommia ja Sinestra sai tehtäväkseen nostaan aatelismiehen maasta. Hän ei olisi paljon halunnut koskea mieheen, mutta olihan hihassa sentään kultaa.
"Saanko auttaa teidät ylös?" Mies oli painava, niinkuin oli saattanut odottaakkin. Hyvä, että Sinestra yleensä sai hänent ylös. Hän sujautti katensä miehen hihaan ja onki pussin sieltä. Se oli isompi kuin hän oli luullut. Hän sujautti rahapussin omaan taskuunsa ja vinkkasi silmää Renille, joka palasi jo rommin kanssa mukanaan kolme lasia.

Ren pamautti rommitynnyrin maahan.
"Kyllä tuon pitäisi riittää! Siitähän jää ylikin!"
Sinestra otti yhden laseista ja ojensi sen miehelle täytettynä.
"Maistuisiko herralle pieni virvoitus?"
Mies horisi jotakin ja tyhjensi koko lasin samalla huikalla. Se riittikin ja tämä kaatui uudestaan mahaan urahtaen jotakin epäselvää.

//Anteeksi viestin lyhyys!//

" Voi ei kai teitä sattunut. Ei ole hyvä juoda liikaa." Ren sanoi.
Hän meni polvilleen maahan miehen viereen missähän olisi uusi rahapiilo. " Voitteko hyvin." Ren kysyi ja loi söpöimmän mahdollisen hymyn. Hän oli joutunut harjoitteleman söpöä hymyä, jotta saisi edes joitakin ryövättyä. Renhän ei ollut kiltteyden tai söpöyden perikuva. Hän oli ollut merirosvo ja tottunut elämään kuin miehet. Ren siemaili hienostuneesti rommia lasistaan. Hiukset lepattivat tuulessa. ´Mahdan olla hieno näky miehen silmissä.´Ren ajatteli. ´Jos olisin tuon kanssa saisin varmasti lahjoja.´Ren mietti. ´Mutta en pysty siihen.´ Hän tuumi surkeana. Liian kamala mies. " Helga ja Olga voitettoka auttaa. Mieshän on huonossa kunnossa. Vai aiotteko olla ilkeitä?" Ren kysyi Sinestralta.


Ren siveli miehen päätä. Tarvitsemme rätin ja vettä. Hän repäisi Sinestran mekosta palasen. " Käykääs kastelemassa tämä." Ren sanoi. " Ostan teille uudet mekot jos tuo jäi harmittamaan." Hän jatkoi ja tuuppasi Sinestran liikkeelle. " Kylläpä he ovat hitaita, eivät voiedes vaivautua toisten takia. Kauheita ämmiä" Ren puhui mitä sylki suuhun toi odotellen Sinestraa. Eihän oikeasti tarkotitanut mitä sanoi, ei olihan SInestra hänen paras ystävänsä.

//Krmhh... Sinestralla ei ollut mekkoa päällään. Hän vain toivoi että olisi ollut. Olen nyt tosi kiireinen, en ehdi kirjoittaa pitkää... Anteeksi siitä! x.x zZzZ...//

Sinestra otti kankaan palasen* ja kiiruhti kastelemaan sen mereen Renien käskyn johdosta.
"Odottakaas tulemme pian." hän huikkasi ja asteli satamaperustan liepeille. Lähellä oli laituri, joten Sinestra hypähti sille, ja käveltyään sen päähän kastoi suikaleen veteen. Takaisin tullesaan hän potkaisi kiveä joka oli epäonnekseen sattunut hänen tielleen ja plumpsahti mereen.

"Tässä on liina arvon herralle."
Mies nosti kättään ottaakseen liinan.
"Hei! Minullpha on kolpe käätää."
Eli hän näkee oman kätensäkin kolmena! Koska mies jäi kiinostuneen näköisenä tarkkailemaan käsiään Sinestrat ojensivat rievun Reneille.

//*Mistä se sitten olikin revitty.//

// Ohops, sori! //

Sinestra meni laiturille kastelemaan kankaanpalan. Renin sormet löivät maahan. Hän odotteli kärsimättömänä Sinestraa. Sinestra potkaisi kiven mereen, joka oli sattunut hänen tielleen. Kivi putosi mereen. Ren kuuli sen ja kääntyi. ´Ai Sinestra ei tippunutkaan mereen.´ Ren käänsi päänsä takaisin.

Sinestra saapui takaisin Renien ja miehen luokse. Hän oli antamassa riepua miehelle, kun mies huomasi itsellään kolmekättä ja jäi ihmettelemään moista. Sinestrat antoivat Reneille rievun. Renit laittoivat miehen otsalle rievun, ja katselivat samalla missä mahtaisi olla rahapiilo.
Putoavien housujen molemmissa taskuissa oli rahaa. Renit kahmivat pussit omaan talteensa äkillisesti ja nousivat puhumaan Sinestroille.

" Hehe, minäpäs olen parempi merirosvo kuin sinä. " Renit sanoivat yhdestä suusta kukin vastapäätään olevalle Sinestralle ja heiluttelivat mieheltä ryövättyjä rahapusseja ja koruja.

"Ren, tämä keskustelu on käyty jo mooonta kertaa. Emme ole enään pikkulapsia isäsi laivalla. Laivasta puheen ollen, oletko kuullut mitään? Minä törmäsin kerran Gergeriin. Hän asuu täällä päin."
Renin isän merirosvolaivan miekkailun ´opettaja´, niinkuin jotkut häntä kutsuivat, oikea nimi ei olleut Gerger, mutta häntä oli jostakin tuntemattomasta syystä alettu kutsua sillä nimellä. Kakaan ei tiennyt miksi.

Sinestran katse tarkentui Renien käsissään pitelemiin rahapusseihin. Ja koruihin.
"Ehkä täällä on minullekkin jotakin... Vai jaetaanko loppusaalis puoliksi? Mennän sitten huomenna shoppailemaan ja tekeydytään aatelisnaisiksi."
Sinestran ajatukset laukkasivat jo kaukana, kun hän pysäytti ne tauvolle, etteivät aivan väsähtäisi, ja jäi miettimään asiaa. Vastaha hän oli tavannut Renin uudestaan. Kuitenkin tuntui ihan selvältä, että ei kuin uutta ryöstöretkeä suunnitttelemman. Aatelisnaistakin oli niin hauska esittää. Sinestra nosti miehen lahkeesta yhden kultakorun ja jäi katselemaan sitä. Mies oli vieläkin käsiensä lumoissa. Jos Sinestra oli oikein ymmärtänyt niitä oli nut taas yhtäkkiä neljä.

Renit kuuntelivat tarkkaan sen mitä Sinestrat päästivät suistaan.
Lopuksi Sinestrat kysyivät laivasta. " Me emme ole kuulleet mitään, emmäkä nähneetkään. Kiva kun näit Gergerin käydään joskus hänen luonaan muistelemassa vanhoja aikoja, eikös vaan?" Renit vastasivat.

Sinestrat kysyivät jakaisivatko he loppusaaliin tasan molemmille.
" Mikä ettei, huomenna tuhlataan kaikki ja ryövätään lisää, aatelisnaisina tietenkin." Ren sanoi hymyssä suin.
" Eiköhän ole aika jättää mies siihen, otetaanko vielä vaatteet mukaan kun niistä saisi kunnon rahat?" Ren kysyi.
" Jos emme ota niitä, niin mennään sittään suoraan kaljoille." Hän jatkoi vielä. Vastaukset viipyivät, Sinestrat taisivat miettiä tai sitten eivät. Freijasta saisi kunnon kaljat, mutta Renille kävisi muutkin paikat.

Ilta pimeni jo, ja olisikin hyvä paikka mennä yöpymään johonkin majataloon. Kuka nyt haluaisi surmansa yöllä näikllä kaduilla? Kylmä tuulikin puhalsi ja meni selkää pitkin. Kesä oli jo vaihtunut syksyyn.

// sori lyhyys, mut jos noi menee Freijaan niin jatketaan sitten siellä. Ja LIvvy voit alottaa sinne pelin sitte kun ollaan tämä lopetettu : D//

//Joo, Freija käy. Ihan sama minulle. Voidaan jatkaa täällä vielä hetki. Ja anteeksi viivästys, minulla on ollut leiriä, en ole paljoa koneelle päässyt.//

Sinestrat miettivät asiaa hetken ja tulivat siihen päätökseen, että olisi hieman vähemmän huomiotaherättävää jättä miehelle vaatteet päälle. Toisaalta niistä saisi kunnon rahat. Ja näillä kulmillahan tapahtui kokoajan ryöstöjä, eikä mies -joka oli sammumaisillaan- herättyään muistaisi mitään Reneistä tai Sinestrosta. Sinestrant kertoivat Reneille aivoitiuksensa ja vilkuilivat samalla miestä.
"Kyllä tässä tosiaan voisi kaljakin maistua."
Pieni liekki syttyi Sinestran sormen päähän ja hän tutkaili sitä miettiessään mitä nyt tehtäisiin. Lopulta hän samutti liekin jakääntyi taas renin puoleen.
"Jos otetaan vaattet mukaan ja myydään kapakassa? Siellä saattaisi saada niistä hyvän hinnan, ihan aito valeasu, katsos."