Jaahas, että täälä ollaan

//Jokeri pelaamaan tänne//

Mies asteli reipaasti asti pois päin tyrmistä. Hän oli saanut tehtävänsä valmiiksi. Suurimmaksi osaksi hän oli pääsyt ärsyttävästä akasta, vaikka hän ei oikein tuntenut sitä akaa. Tällä kertaa mies ajatteli naisesta akkana, muuten hän ajatteli naisesta nainen. Hän oli niin hyvä sydämminnen puoli verinen vampyyri, vaikka hänessä oli myös puolta ihmistä. Ihmispuoli juuri vielä hänen äitinsä. Mies uskoi, että se oli myös vaikutusta saanut kasvatuksesta. Hyvä sydäminne ihmisperhe oli ottanut hänet ja kasvattunut kun omaa lastaan.

Tyrmissä oli aika viieleätä, mutta mies kesti sen kuin mies. Herkkä nahkainen olisi varmaakin ottanut hirveät hepulit, mutta kuka sen oikeastaan tiesi. Kivi seiniä ei ollut pitkään aikaan pesty, kun näytti niin likaiselta.

Nuori poika asteli iloisesti tyrmän rappusia ylös ja alas. Hänen perässä oli puna silmäinen kääpiö, jolla oli hieman vaikeuksia pysyä pojan perässä. Poika melkein sulautui tyrmien seinään hänen ihonsa ja vaatteiden avulla. Iho oli todella likainen ja samoin hänen hiuksensa. Poika sovi todella hyvin tyrmiin työapulaiseksi, mutta perässä tallusteleva kääpiö ei oiken sovinnut. Kääpiö oli todella kankea rakenteeltaan, silmät olivat veran punaiset ja sen lisäksi se haisi pahalle, mutta poikaa se haju ei haitannut. Tarpeeksi astellessa portaita alas ja ylös alkoi poikaa tympimään. Hän oli päättänyt mennä juoksentelemaan ympäri tymiä.

Seela raahasi karkeasti juopunutta rauhan häiritsijää mukanaan kohti portaita, jotka johtivat tyrmien maanalaiseenkerrokseen. Vain hiukan yli puolitoista metrinen haltianeito pitämässä kaksimetristä miehenkörilästä sellaisessa kurissa, oli huvittavaa nähtävää, mutta vaikka neito sen itsekkin tiedosti, ei sillä häelle ollut nin väliä. Hyvillä aseilla pärjäsi paremmin, kuin massalla. Hän hymähti mietelauseelleen oli jo lähellä hipaista rakastavasti keihäänsä kärkeä, sen keihään joka oli häntä varten taottu, mutta joutui jättämään sen väliin, kun talutettava rupesi venkoilemaan.

Seela sähähti muutaman tiukan uhkauksen miehelle ja tökkäisi keihään kärjellä tämän hiestä märkää paidan selkämystä, johan mies rauhoittui. Tylysti Seela tuuppaisi miehen kolistelemaan portaat alas tyrmille ja asteli sitten itseperässä suloisen pehmeästi, naisellisesti. Voi kun olisi joku ollut näkemässä tuota vastakohtien esille marssia.

Niin kuin tietenkin olikin. Alhaalta kuului epäilyttävää ähinää ja puhinaa, Seelan kaitsema herra oli varmaankin päässyt lähempään tuttavuuteen jonkun alhaalla olevan kanssa. Nainen hypähteli puoli juoksua alas portaita. Mies oli jäännyt niiden puoli väliin seisomaan ja katsoi hämillisesti Seelasta tyrmien työ apulaiseen, joka ei ollut peseytynyt varmaan vuorokausiin, jonka jälkeen katseen sai osakseen punasilmäinen kääpiö pojan takana.

"Varovaisesti.." Seela murahti ja tuuppaisi miehen jatkamaan matkaansa ohi tuon pari valjakon. Itse hän seurasi perässä, mutta tosin ehti luoda lyhyen katseen tuohoon poikaan. Salaliittolaisen katseen, katseen josta näki mitä neito ajatteli siitä mitä oli tekemässä. Häntä etoi raahata juopuneita räyhänhenkiä tyrmille, varsinkin kun ne räyhänhenget yltyivät riettaiksi, niin kuin tuokin mies oli tehnyt, ennen kuin oli päässyt lähikosketukseen Seelan keihään kanssa.

Poika katsoi reippaan tahtiin eteen ja sekä taakse. Kääpiö yritteli pysyä pojan perässä. Poika pysähtyi nopeasti. Kääpiö oli hilkulla törmätä poikaan, mutta onneksi hän pysähtymään. Harmillista oli se, että juuri kun kääpiö oli saanut hyvän vauhdin pysyäkseen pojan perässä ja nyt sen piti pysähtyä ja tähyistä tilannetta punaisilla silmillä pojan takana. Poika katsoi sivumaisesti edessä olevia kahta henkilöä. Eleellä suurimaksi kysyi heiltä kaiken laisia kysymyksiä. Esimerkikisi kysy kuka olet ja mistä tulet.

Serag katsoi ulos kivisestä aukosta ja jatkoi mieteskelyä.
Miksi se nainen oikein halusi laittaa minut vankilaan, vaikka en ole tehnyt yhtään mitään, paitsi ehkä hieman varastaa ruokaa nuorena itselleen. Silloin tällöin vein uhin pidätekseen veren himo kurissa. Mies ajatteli.

Mies ei jaksanut enään seistä paikoillaan ja mietti menneitä, vaikka oli kiinostunut menneestä ja se oli omasta menneisyydestä. Hän lähti askelemaan eteen päin pitkälle käytävälle ja siitä asteli oikealle rappuasia alas. Mies pysähtyi, kun kuuli jonkin ääniä. Kuulessaan hän vetäytyi varhoihin.

Ohitettuaan pojan ja kääpiön Seela hiljensi vauhtiaan mateluksi ja vilkuili taakseen poika oli lopettanut sen mitä oli tekemässä ja kääpiö oli lopettanut pojan seuraamisen. Huvittavalta se näytti, kun molemmat seurasivat katseillaan Seelaa ja miestä jota tämä kuljetti perässään. Pojan eleistä saattoi tulkita äänettömän kysymyksen siitä ketkä tulijat olivat. Nainen otti tehtäväkseen vastata. Hän uskoi ettei mies pystynyt itsestään selvittämään mitään tietoja, silmät harittivat siihen malliin että ainoa mihin tämä taisi pystyä oli räyhääminen. Seela pudisteli päätään. "Mietitte varmaankin keitä me olemme? Tästä seuralaisestani.." Seela tuuppaisi ärtyneenä miestä vierellään "..En tiedä muuta kuin sen, että hän on ottanut liikaa maistiaisia pysyäkseen tolpillaan, mutta minä olen Seela-Florencia, soturi."

Nainen sattui vilkaisemaan portaiden yläpäätä joka osin tulvi valosta, osin varjoista. Hän oli havaitsevinaan, jonkun siirtyvän nopeasti varjoihin hänen katseensa alla. Kulmiaan kurtistellen hän seurasi tiiviisti tuota varjokohtaa, mutta keskittyi sitten tuohon parivaljakkoon edessään. "Mutta keitä te olette?"

Poika kuunteli pää kalleellaan. Hän ei oikein katsonut naista ja miestä sen sijaan katseet olivat kääpiössä. Kääpiö oli todella hiljaa, kun tunsi, että olisi aika mennä pois. Poika oli antanut heidän ohittaa kääpiö ja hänet. Pieni ja nopea silaus kääpiön kurkusta. Kääpiö muuttu tuhkaksi ja esille tuli sen luut. Poika nauroi.
" Soturi. Osaako soturi noin tehdä? " Poika kysyi.
Ilme oli todella vitsaileva ja rentoileva meno.

Mies oli vain paikoillaan varjojen siäissä. Hän ei voinnut uskoa, kun tunsi, että nainen oli vaistonut hänen menon varhoin. Kuitenkaan hän ei oikein piitannut siitä vaan liikui sitä kautta alemmaksi.

Poika katsoi ja hänkin vaistoi toisen melkein saman laisen henkilön. Kumassakin oli kahta samanlaista verta. Hän tunsi kuitenkin turvallisen olon olla naisen vieressä.
" Olen Sildur-Sil ja äskeinen oli ystäväni kääpiö. " Poika esitteli itsensä ja edellisen ystävänsä.

Poika kuunteli pää kallellaan, mutta ei pitänyt kuitenkaan katsettaan naisessa joka puhui, vaan seuraili sillä kääpiötä. Seela ei voinnut pitää sitä kovin kohteliaana, mutta päätti kokeilla tahdikkuutta ja olla tarttumatta yksityiskohtiin. Olisiko sen näköiseltä pojalta muka voinnutkaan odottaa herrasmiehen käytöstä ?

Seela lopetti puhumisen ja jäi tarkkailemaan pojan puuhia. Pieni ja nopea silaus kääpiön kurkusta ja kääpiö muuttui tuhkakasaksi, josta pilkisteli luita. Poika vain nauroi. Seela taas vetäytyi kauhistuneena taaksepäin hakien turvaa tuosta isokokoisesta juopuneesta korstosta, jonka silmät harittivat.
" Soturi. Osaako soturi noin tehdä? " Poika kysyi, hänen kasvoillaan oli ilkikurinen leikillinen ilme, joka tuntui ehkä hivenen irvokkaalta tuossa tilanteessa. Olihan poika sentään juuri muuttanut häntä seuranneen kääpiön tuhkakasaksi.
"En, maagiset lahjani taitavat kalveta sinun lahjojesi rinnalla." Seela yritti vitsailla, huulillaan hivenen väkinäinen hymy. Häntä pelotti, mutta hän ei kuitenkaan aikonut näyttää sitä, vaan piilotti sen leikin laskuun.

Seela oli eksynyt katseensa kanssa taas varjoihin, ne painostivat häntä. Hän oli tuntevinaan, että siellä tosiaan oli joku, joku joka ehkäpä läheni, hän siirsi nopeasti katseensa poikaan ja pystyi lähes tulkitsemaan tämän ilmeestä, että hänkin oli jotain havainnut. Poika ei kuitenkaan vaikuttanut sen suhteen yhtään jännittyneeltä, joten ei Seelallakaan kai ollut syytä. Tosin itse poikaa hän taisi pelätä.

" Olen Sildur-Sil ja äskeinen oli ystäväni kääpiö. " Poika esitteli kohteliaasti itsensä ja jo edes menneen ystävänsä, tuhkakasan hänen edessään. Seela nyökkäsi ja puri hampaitaan yhteen, estääkseen itseään sanomasta sen mikä oli kielen päällä.
"Sildur-Sil, varsin hauska nimi." Hän totesi ja siirtäen katseensa tuhkakasaan.
"Ja varsin hauska oli myös tutustua teihin, kääpiö."
Hivenen typerältä tuntui puhua tuhkakasalle, mutta ei sillä tuossa tilanteessa ollut niin väliä. Koko hetki oli jo muutenkin niin vääristynyt.

Poika katsoi naista hieman toiselta kantilta, kun hän oli leikassut kääpiön kaulan.
" Vai niin. Sinä sitten et ole soturi. Mikä on maagiset lahjat epä soturi? " Poika kysyi.
Nainen oli sanonut hänelle niin kiinostavasti, kun häntä oikein hieman kiinosti asia. Kyselevät silmät kysyivät naisilta miksi sinä pelkäät minua. muutenkin hän vaistosi naisessa pelkoa veren virtauksen avulla.

Sildur-Sil ei sanonut yhtään naisen niemä ääneen, mutta ehkä mielessään.
" Voi kiitoksia kovasti, vaikka en tiedä sen merkitystä laisinkaan. " Poika sanoi.
" Voit kääpiön kanssa manalassa, jos joudutte seuraavassa elämässä mennä manalaa. " Sildur-Sil sanoi.

Sini hiuksinen asteli varjojen kautta heidän kahden väliin, mutta häntä ei voinnut laisinkaan nähdä. Sildur-Sil haistoisen ja oli koko ajan näyttänyt alentumisen merkiiä, vaikka nainen ei ole huomannut sitä laisinkaan. Mies taas haistoi Sildur-Sillin alintumisen merkit. Hän ei kuitenkaan ja paljoakaan piitannut siitä. Hän tuli esiin seinästä ja sanoi naiselle:
" Vaistot toimivat hyvin. Minä olin rappusten päässä. " Serag sanoi katsoessaan naisen ilmeitä.
Sildur-Sil kääntyi katsomaan miestä ja kurtui yhden kerran, mutta ei katsonnut miehen silmiin.

" Vai niin. Sinä sitten et ole soturi. Mikä on maagiset lahjat epä soturi? " Poika kysäisi. Seela tuijotti häntä kulmiaan kurtistellen.
"Jos minä olen epäsoturi, niin sinä olet työapulainen!" Hän huudahti lapsekkaan ärtyneenä, hävittäen äskeisen pelon sen taakse.
"Kyllä itseasiassa osaan katkaista kaulan vastustajalta jos on tarve, mutta miksi se sinua kiinnostaa?" Hän oli päästänyt otteensa juoposta irti ja katsoi nyt tuota uhittelevaa poikaa kädet puuskassa rinnan päällä.

" Voi kiitoksia kovasti, vaikka en tiedä sen merkitystä laisinkaan. " Poika vastasi naisen esittämään lausahdukseen. " Voit kääpiön kanssa manalassa, jos joudutte seuraavassa elämässä mennä manalaa. " Sildur vielä lausahti, viitaten tuohon edesmenneeseen kääpiöön. Seela pudisteli päätään. "Jos joudun manalaan vielä, niin luulen viettäväni aikani siellä jonkun muun kuin punasilmäisen kääpiön kanssa, mikäli siihen on mahdollisuuksia." Hän naurahti ja vilkaisi työtä kääpiöparkaa edessään maassa.

Sinihiuksinen mies asteli varjoista esiin. " Vaistot toimivat hyvin. Minä olin rappusten päässä. " Hän sanoi naiselle, seuraten tämän ilmeitä. Sildur taas kääntyi katsomaan miestä, kumartui pienesti, mutta ei kuitenkaan katsonut tätä silmiin. Seela ei voinnut estää kasvoilleen leviävää hymyä, osasi edes joku sentään arvostaa hänen taitojaan, tai pikemminkin aisteja.
"Kyllä, olenhan sentään soturi. Vaikka en joitain.." Hän vilkaisi vihjailevasti tuohon poiaan joka oli juuri väittänyt häntä epäsoturiksi. "..osa-alueita hallitsisikaan niin ainakin aistit pelaavat."

" Vai niin. " Sildur-Sil sanoi.
Hän ei oikein ymmärtänyt miksi hän oikein noin sai hänelle. Poika ei uskonnut, että sanat olisi noin pahoin loukannut naista.
" Minä ajattelinkin, että osasit tehdä saman laisen iskun, mutta kuitenkin et teesitä mielellään, vaikka osaisit paremmin kuin minä " Sildur-Sil sanoi lapsella äänellä.
Poika katsoi reipain ottein naista siihen asti, kun mies oli tullut seinästä.

Mies huomasi naisen hymyili hänelle. Hänen mielestä hän uskoi se olisi hyvä juttu häntä kohtaan.
" Ei millään pahalla, mutta minä en voisi pitää sinua soturina, mutta se minulle yllätys, että nainen soturina. " Serag sanoi.
Hänen katseensa käänähti poikaa. Poika katsoi maahan, eikä laisinkaan katsonnut sinihiuksinen miehen silmiin. Serag kuitenkin antoi hänelle luvan katsoa muualle, että nainen ei ihmettelisi ihmeelyyksiä. Viesti oli telepaatinen ja salainen, mitä ei pystynyt lukemaan noin vain.

Poika käänsi katseen mieheen saatuaan viestin, mutta hän katsoi kuitenkin hetken aikaan vaalean sinisiin miehen silmiin.
" Jos saanen kysyä miksi soturi tekee tyrmeissä? " Serag kysyi naiselta.
Ennen kuin he olivat alottaneet keskustelua kolimistaan Serag oli kumartanut kohteliassti naiselle, mutta pojalle hän ei tehnyt niin.

" Vai niin." Sildur totesi näyttäen pohtivalta. Häntä kai hämästytti, miksi Seela oli ottanut sanoista niin nokkiinsa, ei nainen itsekkään sitä osannut selittää. Häntä vain häiritsi pojan uhitteleva asenne.
" Minä ajattelinkin, että osasit tehdä samanlaisen iskun, mutta kuitenkin et tee sitä mielellään, vaikka osaisit paremmin kuin minä " Poika totesi.
Seela nyökkäsi pienesti ja siirsi katseensa taas varjoihin.

Mies huomioi Seelan hymyn, näyttäen hivenen tyytyväiseltä. " Ei millään pahalla, mutta minä en voisi pitää sinua soturina, mutta se minulle yllätys, että nainen soturina. " Mies siirsi katseensa poikaan, joka taas katsoi maahan. Seela jäi pohtimaan sanoja pääkallellaan, häntä eivät oikeastaan nekään miellyttäneet, mutta päätti nainen kuitenkin suunsa pitää kiinni.

Poika käänsi katseensa mieheen, aivan kuin häntä olisi kutsuttu, vaikka olikin aivan hiljaista, lukuun ottamatta tyrmän perukoilta kuuluivia vankien ääniä.
" Jos saanen kysyä miksi soturi tekee tyrmeissä? " Mies kysäisi, kiinnittäen nyt huomionsa taas Seelaan.
"Tuo" Hän osoitti ihmismiestä, joka vähän kauempana tutki seinään kaiverrettuja kömpelöitä viestejä "Minun piti tänne kuljettaa, sen siitä saa kun on soturi, naissoturi." Tosiaan, miehet saivat usein parempia tehtäviä kiltojen johdoilta, naiset taas, tai ainakin hän joutui vain suurimmaksi osaksi olemaan aliarvioitu kurinpitäjä.

Serag katsoi miestä joka katseli tyrmän seinämiä. Hän huokaisi hieman helpotuksesta, mutta katsoi siinä vaiseessa Seelaan.
" Niin se taitaa olla, mutta onneksi minä en ole mies soturi. " Serag sanoi.
Poika kääntyi mieheen päin.
" Saanko minä syädä hänet ystäväksi Seela? " Sildur-Sil kysyi naiselta.
Poika sanotessaan naisen nimen esille ja Serag saisiitä mielen asijoita, mutta hän vastasi oman mielipiteen pojan kysymykseen.
" Minusta antaa olla tyrmiän oloissa ja joskus pääsee vapauteenkin. " Serag sanoi.

" Anteeksi, että en ole esitellyt teille kahdelle. Minun nimeni on Serag-Lupis Ahsen El Serag-Seraginpoika. " Tällä kertaa hän esitteli koko nimensä.
Yleisesti hän ei esittele koko nimeä. Poika katsoi sanoi miehelle lyhyesti nimensä ja se oli vai hänen etunimensä minkä hän esitteli. Hän ei voinnut luullakkaan miten kumman kurinnen nimi oli miehellä. Serag katsoi naista, kun se ei oikein pidännyt lapsesta, mutta hänen mielestä pojalla oli todella ihnan outo luonne.
" Jos saanen udella mikä on teidän nimenne? " Serag kysyi naiselta.

Mies katsahti juoppoa joka oli täysin keskittynyt seinäkirjoituksiin, mikäli sitten katseli vain kuvia. Seela ei nimittäin jaksanut uskoa, että mies olisi osannut lukea. Lukutaito ei tainnut olla korkeatasoista niissä juoppopiireissä mistä tuo mies oli. Aikaisemmasta rähinöinnistä ei kuitenkaan ollut enää jälkeäkään, lauhkeana kuin lammas hän killitti kaiverruksia, kaivellen samalla oikean käden etusormella korvaansa.

Mies käänsi katseensa juoposta Seelaan, huokaisten pienesti helpotuksesta.
" Niin se taitaa olla, mutta onneksi minä en ole mies soturi. " Totesi hän, mitä Seela ei aivan heti käsittänyt. Äskenhän nainen oli juuri selittänyt, että mies soturit saivat parempia tehtäviä kuin naissoturit. Mutta sitten käväisi mielessä myös sellainen vaihtoehto, ettei mies ehkä ylipäätänsä ollut viehtynyt soturin ammatista, miten tahansa olikin Seela nyökkäsi varovaisesti.

Poika taas käänsi katseensa, naista puhutelleeseen mieheen.
" Saanko minä syädä hänet ystäväksi Seela? " Kysyi Sildur naiselta.
Seela ei hämmästykseltään ehtinyt muuta kuin pätään pudistelemaan. Oikeastaan hänen vastauksensa olivat kokonaisvaltaisesti typistyneet pelkkiin nyökkäyksiin tai pudistuksiin, kun hän ei sanaa suustaan saannut.
" Minusta antaa olla tyrmiän oloissa ja joskus pääsee vapauteenkin. " Serag totesi asiaan kantansa, eikä Seela voinnut kuin helpotuksesta huokaista, tuntuihan tuolla miehellä olevan salaperäistä arvovaltaa poikaan nähden.
"Tosiaan, niin on ollut tapana että hänen kaltaiset rähinöitsijät käyvät täällä muutaman yön, ellei yksikin ole jo tarpeeksi, visiitillä." Hän lausahti.
"Ensimmäinen vaihtoehto voisi olla vähän turhan iso rangaistukseksi." Seela naurahti.

" Anteeksi, että en ole esitellyt teille kahdelle. Minun nimeni on Serag-Lupis Ahsen El Serag-Seraginpoika. " Esitteli mies itsensä. Seela ei ollut varma tarkoittiko mies "Teillä kahdella" häntä ja juoppoa vai häntä ja Silduria, mutta antoi senkin lipua korvien ohitse kantaa ottamatta.
Ei ollut tarvekkaan, nimittäin hän pystyi päättelemään Seragin tarkoittaneen häntä ja Silduria, kun poika esitteli itsensä miehelle lyhyesti etunimellään. Serag siirsi katseensa naiseen kuin odottaen.
" Jos saanen udella mikä on teidän nimenne? " Hän kysyi.

"Seela-Florencia Unis Cecile-Seljantytär, kutsukaa vain Seelaksi." Hän hymyili ja nyökkäsi pienesti. Hän puhui hivenen kankeasti, niin ettei se suostunut sopimaan ympäristöön, mutta turha kai siitä oli murehtia. Olihan mieskin esitellyt yltiökohteliaasti kokonimensä.

Sildur-Sil oli juuri hyökkäämässä juoppoon mieheen ennen kuin Serag ehti napata pojasta kiinni, ettei hän menisi juopon kiinni. Poika laittoi hampaansa yhteensä ja lopuksi irvisti naiselle ja sekä miehelle. Hän hieman vihastui. Vihaisena hän katsoi edelleen naista ja sekä miestä.
Serag katsoi tuimasti poikaa.
" Et kai halulua säikyttää naista. " Mies sanoi naiselle.
Mies oli vaistonut pojasta sen mikä nainen ei ole vaistonnut pojasta se, että poika oli sekaroituinen ja suurimaksi osaksi hänessä oli demoni luonnetta. Serag oli huomannut, että nainen oli aika kankea sanotessaan omansa nimensä ja yleensä nainen vastaili nyökyttelemällä päätäänsä.

" Sanoa vain minua Serag Fedderin juoksu poika olen. " Serag sanoi.
Sanotessaan hän hymyili ja naurahteli pojalle, kun hän edelleen katsoi myrttyisenä heitä kahta. Serag ei tiennyt kuitenkaan pojan ihmeelistä puraisun jälkeen tulee erilainen ilmiö, kuin normaalisesta vampyyristä.
" Hauska tutustua sinuun. " Serag sanoi kohteliaasti takaisin.

Poika, Sildur näytti siltä, kuin olisi ollut juuri hyökkäämässä juopon kimppuun, mutta Serag ehti napata pojan paidasta kiinni,veti hänet takaisin ja katsoi vielä tuimasti.
" Et kai halulua säikyttää naista. " hän sanoi.

" Sanoa vain minua Serag Fedderin juoksu poika olen. " Totesi Serag nyt Seelalle. "Fedder, siitä en olekkaan kuullut." Hän pudisteli päätään ja katsoi hämillisen kysyvästi. Tosiaan, ei hän sen nimisestä paikasta ollut kuullutukaan, liekö joku pieni puoti jossain torikadun liepeillä ?

" Hauska tutustua sinuun. " Totesi mies vielä tahdikkaasti.
"Samoin."

Seela vetäytyi varovaisesti taaksepäin ja tarttui kevyellä otteella kirjoituksia tutkailevaa harittava silmäistä miestä käsivarresta vetäen hänet mukanaan pitkälle käytävälle joka johti syvälle tyrmiin. Häntä oli alkanut jo hivenen pelottaa tuo parivaljakko ja hän verhosi sen velvollisuuksiinsa viedä vanki selliin.

// Oli mukava pelata :> //