Pimeässä maailmassa (edit 010208)

Aamuaurinko oli juuri noussut ja nuori nainen asteli kujia pitkin. Hän oli verhoutunut tummanvihreään viittaan, eikä hänen kasvojaan erottanut hupun suojasta. Kulkija oli Hantex Erther Dorin-Mimosantytär, näillä kujilla Hantex Musta, silmiä peittävän huivinsa mukaan. Nainen asteli kujalla, jonka varrella asui pahamaineisia rosvoja, mutta tämä ei pelännyt. Miekka kupeellaan hän ei pelännyt mitään.

Nainen pääsi viimein haluamalleen ovelle ja koputti siihen monimutkaisen koodin. Ovi raottui. "Hantex Musta? Olemmekin odotelleet sinua," nariseva ääni mutisi raosta, jostain talon sisältä, ja Hantex ahtautui sisään. Hänelle kaikki oli pimeää, mutta muut huoneessa olijat, he jotka normaalisti näkivät, tiesivät aamuauringon valaisevan huoneen. Hantexin lisäksi huoneessa olivat Ermel Olev Kirn Tuel Ulv-Perininpoika ja tämän rikoskumppani, Tyrn Kuel Ilrael Muer Tyr-Gerininpoika. Miehet olivat nuoria haltioita, ja Hantex oli enennkin asioinut heidän kanssaan.

"Hantex Sokea," Tyrn sanoi ja asteli kumppaninsa vierelle. "Onko sinulla se, mitä halusimme?"
"Teinä en antaisi viholliselle tuollaisia lempinimiä," nainen sanoi rauhallisesti ja riisui huppunsa. Miehet näkivät nyt naisen kasvot ja tämän silmille sidotun mustan huivin. Naisen hiukset olivat lyhyet ja vaaleat, ne olivat kihartuneet hiestä, joka oli kehittynyt naisen ripeän kävelyn vuoksi kosteassa aamuilmassa.
"Vai vihollinen oikein? Minä en pidä sinua kummoisena vihollisena, pääasiassa pelkkänä lähettinä", Ermel nauroi mutta lopetti, kun Tyrn tönäisi häntä. Hantex virnisti.
"Suo anteeksi kumppanini, ja ajattelemattomat sanani. Onko sinulla kauppatavara?" Tyrn kysyi kärsimättömästi.
"Onko sinulla?" Hantex vastasi ja käänteli päätään. Huone, jossa he olivat, vaikutti tyhjältä.
"Tietenkin, kas tässä," Tyrn sanoi ja kaivoi taskustaan pienen kirjan. Hantex käänteli päätään, ja näki kirjan ääriviivat.
"Oletko varma, että tämä on sitä mitä pitääkin?" nainen kysyi epäluuloisesti.
"Tietenkin," Tyrn sanoi ja jatkoi," sinun vuorosi." Hantex veti viittansa sisältä esiin korun: ketju oli siro, kullasta juotettu, ja riipukseen oli upotettu pienen pieniä timantteja. Ermel sieppasi korun, ja Hantex kumartui nostamaan kirjan maasta.

Nainen tajuaa kumartuessaan olevansa ansassa. Huoneeseen juoksee miehiä aseet käsissä. Tyrn ja Ermel nauravat ja poistuvat huoneesta. Freya ei jää odottamaan jatkoa, vaan nappaa kirjan sormiinsa, juoksee kohti ikkunaa ja hyppää. Hän sinkoutuu kadulle ja lähtee juoksemaan.

//Taidanpa Iorwethin tuoda seuraksesi jos vain sopii : ) //

Ioa väsytti, hän oli ollut liikkeellä koko yön. Freijan tyttärillä oli ollut tanssiesitys eräässä satamakapakassa, ja Io oli ystävineen jäänyt viettämään aikaansa samaiseen kapakkaan hoidettuaan esityksensä. Olihan siinä hieman tullut juotuakin, mutta Io ei koskaan erehtynyt juomaan itseään todella humalaan. Vaikkei hän erityisen tunnettu tai metsästetty ollut, olisi silti hyvä olla tolkuissaan mahdollisten ongelmien varalta. Ainakin Kaupungin-Vartijat saattaisivat olla ongelmallisia, vaikkei heitä täällä vaanien alueella pahemmin näkynytkään.

Väsynyt tanssijatar oli jo lähes kotiovellaan, jota nousevan auringon hennot säteet valaisivat. Äkkiä hän kuitenkin kuuli ääniä läheiseltä kadulta. Vaistomaisesti Ion kädet hakeutuivat mekon pitkiin hihansuihin piilotettujen veisten kahvoihin ja hän hivutti niitä pois pidikkeistään tarkkaillen samalla ympäristöään. Varovaisesti hän katseli kulmasta hieman kotikujaansa suuremmalle kadulle.

Kulman takana Io näki metelin syyn: joku, muodoista päätellen nainen, juoksi kovalla vauhdilla pakoon resuista miesjoukkoa. Io veti näystä omat johtopäätöksensä ja päätti heti auttaa naista pakenemaan miesjoukkoa. Naisen lähestyessä kulmausta, jossa Io seisoi, Io astui hieman esiin ja levitti kätensä näyttääkseen, ettei ollut aseistautunut.

"Seuraa minua", Io kehoitti naista tämän ollessa kohdalla.
"Voin auttaa sinua pakenemaan noita lurjuksia".
Vasta nyt Io huomasi siteen naisen silmillä ja arveli tämän olevan sokea. 'Siinä meillä vasta sankareita, jahtaavat sokeaa naista!' Io ajatteli ja tunsi vihaa miesjoukkoa kohtaan.
"Sinun ei tarvitse pelätä minua, en kanna aseita käsissäni", Io lisäsi koska oletti ettei nainen kyennyt näkemään hänen tyhjiä käsiään.