Muistot, mutta mihin

//Saa tulla kuka tahtoo//

Orassi hiuksinen nainen asteli reipaan tahtiin isolle taistelu areenalle. Katseet katsoivat kaikkien suuntaan. Nainen ei voinnuut uskoa, että täälä ei olisi ketään tähän asti. Mitä hiivattia voisi sanoa. Kuitenkaan nahkamaisiin asusteihin nainen oli pukeutunut. Selässään ja yhdessä kädessä oli tatuointia. Yksi olkain nahkanen toppi peitti puolet kahdesta tatuoinnista. Naisen mielestä se oli todella hyvä. Hän ei oikein tahdo mainostaa omia tatuointejaan.

Ilma oli todella hyvä, mutta ehkä hieman liijan kuiva. Tuulikaan ei paljoakaan puhaltanut lämpimästä tai kylmästä. Nainen oli kuitenki piittanut laisinkaan seisovasta ilmasta. Voisis sanoa, että mikään asia ei paljoakaan haitannut. Patsi se, että hänen täytyi olla varjossa lähi sekuntin. Hän ei oikein kestännyt aurinkoa. Naisen iho ei kestänyt auringon säteitä niin ei nainen käyttänyt yhtään mitää pitkiä vaatteita ja varsinkaan käsien peitoksi mitään.

Nainen ei laisinkaan nähnyt kerta kaikkia ketään. Olikohan täälä harjoutus mielet hieman luhistuneet. Itse hän ei ole kuitenkaan ole tullut harjoittelemaan vaan läpi kulkemassa ihan. Tietyssä kulmassa hän meni seisomaan seinämän viereen, kun siihen kohtaan ei aurinko säteet eivät päässeet siihen kohtaa. Kun hän oli asttellut varjon suojaan askeleitten jälkeen lenteli hiekkaa, kun oli niin kuivaa.

//Hihii. Tulen mukaan//

Aurinko porotti täydeltä taivaalta Thorin kentän yllä. se oli paikka, mihin tulennielijä ei useinkaan eksynyt. Hän olikin käynyt siellä ennen vain kahdesti. Jostakin syystä hän kammosi paikkaa. Liian suuri ja surullinen paikka. Liian monet olivat siellä kuolleet ja monet sieltä voittajina ulos tulleet. Se ei ollut oikea paikka kuolemaa pelkäävälle puolihaltialle. Ornassit hiukset puolelta toiselle heiluen nainen käveli nilkuttaen kentän suurista porteista sisään.

Hän oli saapunut sinne, jotta sai rauhaa. Se oli varmasti oiva paikka harjoittelulle. Kädellä silmiään varjostaen nainen käveli melkein keskelle kenttää ja tömäytti kassinsa hiekalle. Ketään ei ollut paikalla, se oli hyvä asia. Haltia venytteli käsiään ja kaivoi kassistaan muutaman soihdun. Caliga huokaisi, otti neljä soihtua käsiinsä ja sytytti ne muutamalla kuiskatulla sanalla tuleen. Kukaan ei tiennyt, miten hän teki sen. Ei oikeastaan puolihaltiakaan, hän vain tiesi osaavansa puhua tulelle. Tuli oli niin hänen elantonsa kuin myös ainoa aito ystävänsä. Onneksi hänellä oli vapaapäivä esityksiltä, hän kaipasi rauhaa. Joku muu saisi vihdoin hyvän paikan yrttikojun läheltä.

Nainen oli juuri viskaamassa soihdun ilmaan kun havaitsi liikettä areenan itäseinän vierustalta. Tukahdutettu kirous pääsi tulennielijän suusta tämän katsoessa sinnepäin. Hän ei nähnyt enään mitään, mutta oli varma että siellä oli joku. Puolihaltia otti soihdut mukaansa ja lähti kävelemään sitä seinää kohti, missä oli liikkeet havainnut.
"Onko siellä joku?" Caliga kysyi kärsimättömänä ja jatkoi hoipertelevaa kävelyään.

Orassi hiukinen nainen istui muurin vieressä siihen asti, kun tuli ilta taivaalle. Mikään ei ollut niin erikoista tänään, mutta tämä päivästä oli vielä ja voisi tapahtua mitä tahansa. Vaisusti hän katsoi tyhjään kentään. Kentällä oli kuitenkin yksi hahmo. Nainen oli siitä varma, että hän ei tunsi häntä. Olisi hyvä saada uusia tuttavuksia ja ystäviä. Aynur oli hieman varovainen, ettei se ollut metsästäjä, kun niitä ei voisi tietää ikuna ajattelutapastaan.
Taivas oli ihan kuutamon omistaman hän uskaltui nousemaan seisomaan. Seistessä katseli puoli tyhjälle kentälle. Kentällä oli sama henkilö. Hyvällä näölllä hän tarkaili. Kieli liposi kuivien huulien lävitse. Puolet päivästä hän oli istunut samassa asennossa ja nyt hän halusi venytellä jäykyydestä. Nainen ei kuitenkkaan sanonut yhtään mitään, kun vastassa oli sanottu kysyen. Vaikka hän näki hänet niin hän ei tiennyt sen luonetta.

//Ja kun asia selvisi, jatkan tähän nääin.//

Vastausta ei tuntunut kuuluvan. Hämärä oli jo laskeutunut taivaalle ja oli jo hankalampaa nhdä eteensä illan myötä. Muurien luokse kävelevä puolihaltia sytytti toisenkin soihdun ja piti sitä edessään nähdäkseen eteensä. Ollessaan jo lähempänä hän varmistui siitä että siellä tosiaan oli joku. Tarkkoihin korviin kuului matalaa sihinää aivan muurin viereltä, joka merkitsi varmaa jonkun, tai jonkin läsnäoloa.

Caligan kulmakarvat kurtistuivat hieman hänen edetessään vielä varovaisemmin eteenpäin. Toinen oli ainakin kuullut hänet, puujalka piti hirveöö kolinaa jopa hiekkakentällä. Kummastunut ilme kasvoillaan puolihaltia pysähtyi muutaman metrin päähän muurista ja valaisi sitä soihdullaan.
"Näytä itsesi!"

Veniteltyään itseäänsä. Hän oli valmiina jatkaamaan matakaansa ja etsimään ruokaa itselleen. Juuri ruasta miettiskelle alueelle tuli toinen henkilö, jolla ei olellut näkö parhaita. Hän oli noussu seisomaan ja itselleen käskytteli ettei söisi, kun oli juuri toissa päivä juonnut itsensä täyteen. Toinen tumma ilta taustaassa loisti lampullaan orassi hiuksiseen naiseen. Nainen kuitenkin lennähti sivuun antamalla laisinkaan raminaa tai ääntä.
" Kuka sielä on taas. " Nainen sanoi.
Ääni oli leikkisä. Hän oli todellakin leikkisäälä juuri nyt. Mies osotti tyhjyyttä lampulla. Osittain se sai hänet nauraamaan. Kuitenkaan hän ei naurannut ääneen.

//Sori et on kestänyt. Mut hei! Caliga on tyttö! ^^//

Toisen, selvästi naisen vastaus kuului tyhjyydestä. Se kuulosti viettelevältä? Luulikotoinen häntä mieheksi? Yhä soihtu edessään kiintäen puolihaltia hiipi yhä lähemmäs seinää jotta näkisi kenen kanssa puhui. Lopulta seinän viereltä palhastui runsaasti tatuoitu nainen. Caliga ei ollut nähnyt häntä aikaisemmin, joten hän hiukan hämmästyi naisen tatuointi määrää. Hän saattoi olla se tunnettu tatuointi tekijä.

"Se, joka kysyy ensin, hänelle vastataan..."
Caligan äänessä ei ollut hitustakaan leikkisyyttä tai intoa. Häntä ei huvittanut etsiskellä tuntemattomia juuri kun oli luullut saavansa olla rauhassa.

// Toivottavasti teitä ei haittaa, että liityn seuraanne..//

Ren tallusteli hitain askelin kengät kopisten Thorin taistelukentän porteista sisään.
Nyt hänellä oli miekkansa mukana, se roikkui toisessa kädessä. Miekan kärki hipoi maanpintaa. Hän oli asettumassa melkeinpä portin eteen,
mutta huomatessaan muita taistelu-kentällä, hän hipsi hiljaa portille,jääden sinne varjoon.
´Höööh, en saa harjoitella yksin. On todella harvinaista, että illalla
täällä on ketään..´ Ren tuumi. Hänen punaiset hiuksensa erottuivat helposti kentällä.
Ren todellakin toivoi ,ettei häntä saataisi kiinni vakoilusta,
mitä hän teki yleensä, jääden siitä kuitenkin melkeinpä aina kiinni. Joskus hän oli kuitenkin siinä
hyvin onnistunut.

Miekka putosi hänen kädestään maahan ja kolahti porttia vasten. Siitä kuului kova, kumahteleva ääni. Ren pelästyi ja valahtaen kyykkyyn, yrittäen pysytellä
nyt entistäkin enemmän näkymättömissä ja kaappasi miekan käteensä puristaen sitä lujasti itseään vasten.
´Hemmetti! nyt minut varmasti huomataan´Hän raivosi itselleen.

// Hieman tönkköä...//

//Fårlot//

Tatuoitu nainen katsoi naista, jota hän oli luullut mieheksi. Lamppu oli sokaistunut ja edelleen sokaistunut naisen silmiään. Käsi kuitenkin peitti naisen kasvot, joka katsoi todella vähän toista osa puolta. Suutaan hän ei avannut tai vinkoissut vaan suu pysyi kylmän näköinenä ja huulet tiukaana yhdessä kiini.

Toista herrttaa henkilöä hän ei oikeastaan huomannut, kun oli kovasti keskittnyt tähän ensimmäiseen, joka sohlasi lampulla häntä päin. Vaikka osa vaistosta sanoi, että täälä jokin kolmas pyörä mukana. Nainen yritteli astella kentän pimeyteen, mutta ei mitenkään päässyt valo keilasta mihinkään.
" Niin kai sitten. Voisitteko ystävällisesti olla sojoomatta sitä lampua minuä päin! " Nainen huudahti.
Viimeinen lause oli vihainen käskymäinen sisältö. Sanotessaan hän peitti suunsa puoliksi, että pystyi katsomaan kennelle oikein puhui.

//Minun puolesta ei haittaa laisinkaa//

//Tervetulloo mukaan Kiyoe... Ja Caligalla on Soihtu ^^//

Toisen haltian ärtyessä tulennielijän soihduista tämä ei liikahtanutkaan. Puolihaltia halusi tarkkailla toista, kun tämä vielä oli valon sokaisema. Jonkun kolistellessa läheisellä portilla tulennielijä kuitenkin kääntyi nopeasti sinnepäin. Lisää haltioita, Thorin kenttä tuntui vilisevän kansaa tänään. Mutta kukaan ei kuitenkaan näyttänyt olevan Aasa.

Caliga osoitti soihdullaan portteja päin melkein unohtaen tatuointisen naisen ja kurtisti lievästi kulmiaan. Tulennielijän pussi makasi yhä tavaroita täynnä keskellä kenttää, hänen ainoa aseensa oli siis yksi ainoa soihtu. Jos tuli jaksaisi totella häntä. Hampaitaan kiristellen puolihaltia käveli hitaasti ääntä kohti, kuitenkin seuraten taaksensa jääneen haltian liikkeitä.

//Tönkköä täälläkin >.

´Eikä! Se huomas mut...Näin käy aina` Ren raivosi jälleen
itselleen yhä mielessään. Nyt hän ei oikein tiennyt mitä tehdä. Näyttäytyä vai ei?

´Haa, voisin näytellä että tulin juuri paikalle harjoittelemaan, enkä olisi noilta naisilta piileskellyt.´Hän tuumasi hymyssä suin.
Ren oli pystynyt tunnistamaan molemmat naisiksi.
Mutta kauempana olevasta hän ei kyllä ollut ihan varma.

Ren ryömi portille ja avasi. Poimi nopeasti miekkansa ja esitti, että
oli juuri saapunut paikalle. Hän tiesi että nainen voisi arvata hänen vain esittävän, sillä Ren oli erittäin huono näyttelemään.
Hän käveli hermostuneesti kohti naista pitäen tiukasti kiinni miekastaan.

Nainen huomasi, että vastassa oleva nainen ei voinnut laskea soihtua sammuksiin. Hän veti nopean tuuleen purkauhksen, kun ei jaksannut odottaa toisen laskevan alemmaksi tai kauemmaksi. Tehtyään soihdun sammuksi asteli pois parisen metriä naisesta. Muutenkin hän olisi saanut naisen hiljaiseksi nopealla huudahduksella.
Sen sijaan kiinosti uutta tulokasta. Hän uskoi, että oli uusi ja haltia. Suurin osa kaupungin asukeista ovat haltijoita tai puoli haltijoita. Harvinaista oli nähdä demonin tai vampyyri. Nainen katsoi niin, että soihdulla oleva henkilö ei laittaisi valoa hänen silmiinsä.

Soihtu sammui selvästi toisen haltian puhalluksesta. Tulennielijä kirosi ja sytytti sen uudestaan ei pelkästään ärsyttääkseen, vaan jotta näki ketä oli paikalla. Sinne tullut poika näytti todella surkealta näyttelijältä, jos sitä yritti. Poika yritti esittää viatonta mutta oli selvästi kolinan aiheuttanut henkilö.

Caliga kirosi hitaasti ja hyvin pieneen ääneen, jottei alkaisi raivoamaan. Hänen harjoittelunsa oli taas mennyt aivan ohi. "No, täällä näyttää olevan ruuhkaista." Tietämättä mitä tehdä, hän tokaisi tuon tyhmän asian ja linkkasi puujalka repsottaen pienelle kassilleen, nosti sen olalleen ja katseli muita. Mitä hän enää siellä tekisi.

Tulennielijä valaisi vielä hetken muita ja kohautti olkiaan. Soihtu valaisi hyvin vähän niin suurella kentällä, mutta oli parempi kuin mitään.

// Ren on muutes tyttö : D //

Ren oli todentotta maailman surkein näyttelijä. Ainakaan hän ei tuntenut ketään häntä huonompaa. Ren etsi sopivan paikan kentältä, joka oli tarpeaksi kaukana muista kentällä oli joista. Hän hivutti miekkansa pois huotrasta, jossa miekka oli juuri ollut, ja alkoi harjoittelemaan miekkailua olematonta vastustajaansa vastaan. Ren ei viitsinyt välittää muista nyt.
Hän kuuli soihdullisen naisen sanovan jotain, muttei viitsinyt tälle mitään vastata. Ehkä hän oli laiska.

Viime harjoittelusta Ren oli kehittynyt huomattavasti. Pienen "verryttely" miekkailun jälkeen hän lämmittele hölkkäilemälle hieman ja tekemällä sun muuta. Sitten hän venytteli hieman ja alkoi tosissaan harjoitella. Harjoittelussa voisi mennä jonkin aikaa. Ren huitoi miekallaan nopeaa tahtia ilmaan tehden erilaisia kuvioita ja "tyrmäyksiä" vastustajaansa.
Se näytti suoraan sanottuna kummalliselta, mutta eihän Ren siitä juuri nyt välittänyt.

Taivas oli nyt tummempi kuin aikaisemmin, ja kentällä oli tällä hetkellä hiljaista. Ketään muita kentällä ei ollut. Vain he kolme. Kaikki muut olivat paikalta jo aiemmin kaikonneet. Olihan nykyään öisin ulkona liikkumis- kielto voimassa. Eikä siitäkän Ren paljoa välittänyt.

// Sori, tuli lyhyttää.. //

Aynur asteli hieman kauemmaksi, kun nainen oli sytyttänyt lyhdyn uudelleen. Suurimmaksi osaksi se oli ruusupuska oranssi hiuksinen nainen. Hän oli jotenkin niin varovainen. Hän ei edes tiennyt oliko jompi kumpi vampyyri metsästäjä. Nainen seuraili kumpaakin liikettä ruusupuskana. Ruusuköynös puskasta ei erottanut kunnolla oliko se ihminen tai jokin muu olio. Nainen itse kylläkin näki selvästi Ruusupuskan seasta, mutta vihollinen ei näen mitään ruumiin osia hänestä.

Nainen oli kuitenkin toisen naisen kintereillä.
" Mene nyt vain lähemmäksi. Ei hän se pure sinua. " Aynur rohkaisitteli.
Varmuuden vuoksi hän otti pari askelta taaemmaksi, jos lyhty kädessä oleva nainen huitaisi tai teki muuta suuttuessa Aynurin sanoista. Ei sitä koskaan tiennyt mitä toinen henkilö ajattelee ja tekee.

//Anteeksi viikon tauko. Olin Itävallassa >.< Ja sori Kiyoe, tajusin sen liian myöhään : DD Mun moka//

Puujalkainen haltia katsoi tyrmistyneenä suu auki tyttöä joka muuttui aivan hänen silmiensä edessä ruusupuskaksi ja lähti hiipimään häntä kohti. Aivan niin. Tietenkin. Nainen oli se kuultu tatuoinnintekijä joka sai tatuointinsa elämään. Mutta muuttua nyt aivan toisen edessä Ruusupuskaksi ja vielä puhua päälle. Tyrmistyminen ja epäusko paistoivat tulennielijän kasvoilta tämän tuijottaessa uusupuskaa naurua pidätellen.

"Mitä ihmettä sinä kuvittelet tekeväsi?"

Caliga kysyi kulmat koholla ja tuijotti nauruaan pidätellen ruusupuskaa joka oli jo lähes aivan hänen takanaan. 'Mikä typerys,' puolihaltia ajatteli turhautuneena ja pudisteli päätään. Tulennielijä heilautti kassinsa selkäänsä ja osoitti soihdullaan puskaa. Hän oli kahden vaiheilla. Tappaako nainen vai ei? Pieni tuikkaus tulen kanssa ja ruusupuska olisi ilmiliekeissä.

Karhea hymähdys pääsi naisen kurkusta ja tämä käveli turhautuneena, oikean jalkansa kanssa hoiperrellen kohti portteja. Ilta oli jo valmiiksi pilalla.

"Mitä ihmettä sinä kuvittelet tekeväsi?" Soihdulla sohiva nainen kysyi, siltä toiselta, ilmeisesti naiselta, joka oli muuttunut ruusupuskaksi.
Renin oli pakko lopettaa harjoitteleminen, sillä hän halusi nähdä sen naisen joka ruusupuskaksi oli muuttunut.
´Voi elämä!` Ren totesi, hänen piti pidätellä nauruaan, se kylläkin oli vaikeaa ja lopulta hän kaatui maahan ja räkätti siinä ties kuinka kauan.
´Mikä pelle`Hän mietti vedet silmissä. Eläessään hän ei ollut nähnyt mitään tyhmempää, muuttua nyt ruusupuskaksi, aj vielä minkä ihmeen takia?

" Miksi muutuit ruusupuskaksi? " Ren kysyi yrittäen samalla olla nauramatta. " Jos luulet,ettemme huomaisi sinua olet kyllä väärässä." Hän jatkoi pidätellen nauruaan. Soihdun omistava nainen lähti kävelemään porttia kohti. ´Hyvä jos hän lähtee, sitten pitää enää päästä tuosta ruusupuskanaisesta eroon. Saisin sitten harjoitella rauhassa.´Ren tuumasi katsellen portilla olevaa naista.


Renin oli pakko jälleen nauraa. Se vain oli niin hauskaa. Hän yritti hieman rauhoittua jottei nyt nolaisi itseään enempää, paitsi että enään hän ei enempää voisikaan itseään nolata. Asialla ei ollut sitteen mitään väliä, joten hän vain jatkoi nauramista. Hän kuitenkin sai lopetettua nauramisen ja keskittymään paikalla olijoihin.

Aynur ei paljoakaan pittanut kahden naisen naurusta häntä kohtiin. Itse hän ei voinnut uskoa, että kummatkin eivät oleet huoamnnut miksi hän oli tällä hetkellä ruusupuskas. Hän voisi todella hyvin vastata Renille mitä vain, mutta uskoisiko Ren häntä. Ren kysyessään häneltä Aynurin ruusu köynnös siirtyivät naisen naaman kohdalta. Ruusuen seasta he saattoivat vain huomata. Pistävän ja lempeän katseen heitä kohti.
" Kyllä minä tiesin, että huomaatte minut, vaikka olisin ruusujen köynösten alla. Sen sijaan ruusujen täytyy välillä puhkea kukkaan. Toisaalta minä viihdyn hämärässä. " Aynur sanoi.
Viimeinen lause oli vihiä miksi hän oli ruusuköynösten alaisuudessa. Kenellä oli lyhty kädessa ja aseteli pois päin. Aynur uskaltaitui näyttämään itsensä kokonaan Ren, joka oli toinen naishenkilö. Naisen vartalo oli kokonaan tatuoitu. Tietyissä paikoissa oli jätetty vieä naisen omaa ihon kauneutta.

//Sori oikeest et kestää, on hirveesti tekemistä, harkat, koulu... Koko ajan kiire//

Syvällä sisimmässään Caliga piti Aynuria typeränä. Kuka viihtyisi ruusupuskana olemisesta? Tulennielijä pyöritteli itsekseen silmiään ja käveli hoiperrellen kohti kentän portteja. Hermostunut hihitys pääsi väkisinkin naisen kurkusta, mutta kukaan ei kuullut sitä. tatuoitu, tatuoinneiksi muuttuva nainen. Kaikkea sitä Payonissa näki.

Puolihaltia kääntyi vielä kerran ympäri ja katseli kaksikkoa, jotka yhä seisoivat keskellä kenttää. Outo pari, hän ei kuulunut sinne. Caliga kumarsi ivallisesti ja hymyili vinosti. Nainen lähetti vielä tulenlieskaksi naamioidun lentosuukon ennen kuin häipyi paikalta. Kentällä oli ollut liikaa ihmisiä hänen makuunsa. Ja se tauoinnintekijä, ei aivan hänen tyyppiään.

"Kaikenlaista kansaa sitä harjoituksia etsiessä tapaa, vaikka itse en ollut heitä yhtään hääppöisempi..."

Puolihaltia mutisi itsekseen ja pudisti päätään ennen kuin katosi yön pimeyteen.

//Sori. En tosiaan ehdi pelata paljoakaan, niin häivyinpäs täältä. Jatkakaa te//

Tulta käsittelevä nainen poistui kentältä. Ruusupuskaksi naamioitunut, ilmeisesti nainen, oli sentään heille vastannut. Tämän vastauksesta Ren ei paljoakaan piitannut, niin kummallinen tuo nainen oli hänen mielestään.
Nainen oli jopa melkeinpä täynnä tatuointeja, sekään ei miellyttänyt Reniä. Mitään naisen ulkonäölle hän ei voisi mitään tehdä, vaikka kuinka haluaisikin. Hän ei ollut koskaan tavannut moista väkeä. Tuosta saisi hyvän jutun lehteen, se saisi jäädä vielä Renin mielen syövereihin eihän voisi tietää mitä vielä tapahtuisi.

" Olet kyllä outo.. " Ren sanoi hyvin hiljaa. Nainen tuskin kuuli sitä. Eikä Ren paljonkaan välittänyt vaikka nainen sen olisikin kuullut. Nainen uskaltautui näyttäytymään hänelle. Ren vain vilkaisi naiseen päin, häntä ei kiinnostanut miltä tuo näytti. Hän ei edes naisesta pitänyt, vaikka huvittava olikin.
" Mikä on nimesi? Ja miksi menit ruusupuskaan piiloon, jos haluat olla pimeässä tiedoksivaan että täällä on ilta, ja kohta yö. " Ren selosti silmäillen naista vähän väliä. ´Taidan jättää harjoittelun sikseen, nyt on mielenkiintoisempaakin tekemistä.´Hän tuumaili lopettaen harjoitukset, ja nojasi miekkaan jonka oli maasta nostanut.

Nainen saisi vastata nopeasti.
Hänellä ei olisi tälle paljoakaan aikaa.

// Anteeksi etten vastannut tänne, olin ihan unohtanut. Kiitos kun muistutit minua Miss Darcy. //

Orassihiuksinen nainen katseli toisen menevän lyhdyn kanssa pois. Se helpotti todella paljon nainen oltavaa. Ruusuköynnös hälveni kokonaan naisen ympäriltä, mutta ne olivat menneet takaisin tatuointiinsa. Hän ei edes katsonnut Reniä, kun jotenkin hän vaistoi naisesta kammottavaa. Kamottavaa sanaa hän ei saanut millekkään mualle sanalle.

" Olen Aynur. " Nainen esitteli itsenä lyhyesti.
" Jos saanen kysyä mikä teidän nimme on? " Hän lisäsi.
Hän katsoi muualle, kun hän oli kysynnyt toisen naiselta nimeä.

" En paljasta sinulle nimeäni Aynur. En ainakaan vielä. " Ren sanoi hymyillen ivallisesti. Syytä tähän ei varsinaisesti ollut.
´En nyt ehkä kuitenkaan kaikille nimeäni paljasta, jos joku vaikka tunnistaisi minut..´Ren ajatteli. Aynur tuskin häntä tuntisi, tai ainakaan Ren ei tähän aiemmin koskaan ollut törmännyt.

" Tiedätkö mitään Mustasta Silmästä, eräästä merirosvo aluksesta tai sen miehistöstä? " Ren tiedusteli. ´Hänen on pakko tietää, tai olla edes kuullut. Kaikkihan tunsivat Mustan Silmän ja sen mahtavan miehistön.´Hän muisteli. Kaikki Payonin satamassa ja muissakin satamissa olivat tienneet Mustasta Silmästä ja kaikonneet koteihinsa.

Aynur ei ymmärtänyt miksi nainen ei voinnut esitellä oman nimeänsä, kun hän oli esitellyt hänelle nimensä. Hänen mielestä se oli hieman töykeätä, kun toinen ei esittäytynyt ja toinen oli. Pitkät oranssin väriset hiukset tulivat naisen silmien eteen, mutta naista ei haitannut.
Mitä Ren oli kysynnyt hänelltä. Aynur katsoi naista hieman synkästi, mutta lmpeästi. Hän ei oikeastaan osanut päättää vastaisiko laisinkaan naisen kysymykseen, kun nainen ei edes vastannut hänen kysymykseen. Jos Aynur olisi kertonut jotakin Musta Silmästä hän ei saisi tietää mihin ongelmaan hän joutuisi ongelmaan naisesta. Aynur kääntyi niin, että selkä näkyi naista kohti. Pinesti hän nosti paitaansa ylös.
" Keskimmäinen tatuointi kertoo sinulle, mutta en tiedä osaatko lukea mitä se kertoo sinulle. " Aynur sanoi.
Keskimmäinen pyören muotoinen tatuointi alkoi liikkua ja kipinöimään.

Aynur oli ilmeisesti loukkaantunut. Ren vain hymyili. Hän piti tästä tilanteesta. Ren oli vieläkin hieman huvittunut, kun Aynur oli muuntautunut ruusupuskaksi. " ymmärrät kai miksi en halua kertoa sinulle nimeäni." Ren sanoi. " Voisin joutua vaikeuksiin, eikä olisi hyötyä jos kaikki tietäisivät nimeni. En luota sinuun." Ren jatkoi.

Aynur kääntyi ja nosti paitaansa. Sen alta paljastui tatuointeja. " Keskimmäinen tatuointi kertoo sinulle, mutta en tiedä osaatko lukea mitä se kertoo sinulle?" Aynur sanoi. Tuo tatuointi alkoi liikkua ja kipinöidä. " En taida osatakkaan lukea. Mutta sen muistan että Mustan silmän miehistöllä oli erilaiset maagiset tatuoinnit selässään. Kuuluitko sinä heihin?" Ren kysyi. Hän ei ollut koskaan nähnyt tuota miestä, mutta saattoi hän kuulua miehistöön, sillä joitakin miehistöön kuuluvia ihmisiä hän ei ollut nähnyt.

" Voin kertoa nimeni, jos kerrot kuuluito miehistöön?" Ren sanoi odottaen Aynurin vastausta.

NAinen itse ei voinnut kertoa, kun ei nähnyt selkäänsä. Ruusuköynnökset olivat häipyneet naisen ihoonsa sisään ja missä ne olivat tulleet esilleen.
" Se on ihan ymmärettävää. En minäkään luota siinuun, kun en tunne sinua. " Aynur sanoi.
Tatuointi liikkui niin kuin se olisi pieni filmi, joka toisti itseänsä monesti Renille. Liikkuvasta filmistä Renin täytyisi saada selville tietonsa.
" En kuulu mihinkään miehistöön ja siitä asiasta ei ole turhia. He eivät ole tehneet tatuointia, kun se on oman ukin tekemä, kun itse oli todella nuori. " Aynur sanoi.
Hän ei viittinyt sanoa, että hän itse tekee tatuointia tajalla.

´Mitä ihmettä. Tatuointeja olen nähnyt, mutten ihan tuommoisia. Kummaline tatuointi...´ Ren mietiskeli. " Ei tuommoisesta saa sokeakaan selvää. Kerroppa nyt! Vai pitääkö minun kaivaa sekin tieto esiin?" Hän kyseli ja painoi miekkansa Aynurin selkään.

" No, miten on?" Nainen tiedusteli. " Ala kertoa tai sinun käy köpelösti. Älä pelkää kaikki järjestyy heti kun olet kertonut kaiken tarvittavan." Hän jatkoi.

" Ai niin minun piti kertoa nimeni. Ja sinä et kuulunut miehistöön hyvä! Olen siis Aral-Shiin." Ren kertoi vuosia sitten saaneensa nimen. Sillä nimellä häntä kutsuttiin isänsä laivassa.