Väsymystä ja viekkautta

Mi-Mi saapui Vaanien-Vajaan myöhään illalla, hän oli lopenuupunut, sillä hän oli eksynyt ollessaan kaduilla ja kujilla. Mutta nyt hän pääsisi nukkumaan, vaikka hän oli aikaisemmin päättänyt ettei jäisi tänne yöksi. Paikka oli vielä entisellään, yhtä sotkuista kuin ennenkin.

Nyt hän yritti vielä löytää hyvän nukkumispaikan, sänkyjähän täällä ei kai ollut. Pottu varmaan voisi nukkua lattialla ja hän pöydällä. Vaikka ne olivatkin kivi kovia. Mi-Millä välähti, hän avasi yhden pahvilaatikon, mutta se oli tyhjä. Toisessa taas oli hieman hedelmiä. Mi-Mi avasi vielä yhden laatikon ja löysi sieltä pari vilttiä. Hän otti niitä kaksi ja asetti toisen niistä lattialle, jotta Pottu voisi nukkua sen päällä ja asetti toisen Pöydälle, jotta hän taas voisi nukkua sen päällä. Pottu meni oman vilttinsä päälle makaamaan ja hän omansa. Mitenköhän muilla meni? Olivatkohan he löytäneet nukkumapaikan? Mi-Mi mietti. Mi-Mi naurahti itsekseen muistaessaan, ettei edes muistanut missä hänen oma kotinsa oli.

//Rikon hieman sääntöjä, ja aloitan pelaamaan uudella hahmollani, ennen kuin pistän sen esittelyä foorumiin. Laitan sen kuitenkin hyvin pian!//

Hnoss-Noir Nórim Mora-Erinintytär asteli tuohtuneena sisään Vaanien-Vajaan, yhteen Vaanien kiltarakennuksista. Hänen kasvoillaan käväisi pikainen haukotus, mutta hän pyyhki sen ripeästi pois. Vetäisi oven auki ja astui sisään vajarakennukseen, joka ei kuitenkaan ollut niin pieni kuin vajat yleensä.

Hän oli kiltansa yksi kolmesta Valtiattaresta, ja juuri hänet oli lähetetty tälle myöhäiselle retkelle hakemaan Vaanien-Vajasta laatikollinen varusteita, joita nyt Majatalo Freijassa kaivattiin. Ja Freijassahan hän tietysti asuikin.
Voi, hänen kurjaa tuuriaan, että juuri hänet oli lähetetty pakettia hakemaan.
Välillä Hnoss ei ollut ymmärtää, mikseivät killan alaiset voineet toimittaa tavaralähetyksiä.
Kun hän oli tuota vaihtoehtoa killassa ehdottanut oli hän saanut yhdeltä Valtiaalta, vain kitisevän vastauksen siitä, kuinka yleensä tuo vaihtoehto toimisikin, mutta tätä tavaralähetystä ei voisi uskoa kovin monen käsiin.

Olihan Hnoss tietysti ylpeä, juuri häneen oli luotettu. Mutta silti tavaran kuskaaminen tähän aikaan illasta ei miellyttänyt. Ja olisihan kukatahansa voinut Valtiaista ja Valtiattarista lähetyksen hoitaa.

Rivakasti hän asteli huoneessa, etsien pölyisien pahvilaatikoiden seasta juuri sitä oikeaa, johon olisi leimattu sinetti.

Mi-Mi heräsi ääniin. Hän säikähti ja huohotti. Joku oli tullut sisään ja penkoi paikkoja. Mi-Mi hyppäsi pöydältä alas ja huomasi että Pottukin oli herännyt ja kulki hänen perässsään.
Hän kurkisti ovesta ja huomasi jonkun heittelemässä pavilaatikoita minne sattuu. Hän selvästi etsi jotain. Mi-Mi astui huoneeseen Pottu perässään.
"Kuka sinä oikein olet ja mitä sinä oikein täällä teet? Ja jos otat huomioon, on keskiyö ja toiset yrittävät nukkua!" Mi-Mi ärähti kärsimättömällä äänen sävyllä.

Hnoss hätkähti kuullessaan toisen ärähtävän hänelle jotakin, liittyen toisten huomioon ottamisesta ja herättämisestä keskiyöllä.
Eikö Hnoss nyt saisi vain rauhassa etsiä pakettinsa, ja häipyä jotta saisi edes itse nukuttua. Ei näköjään. Hän kääntyi ympäri, ja näki takanaan pienen tytön.
Ilmiselvästi kääpiö. "Ensinnäkin minä olen tämän killan Valtiatar. Ja jos välttämättä haluat tietää nimeni on Hnoss-Noir Nórim Mora-Erinintytär. Ja jos sinua kiinnostaa vieläkin, nimeni Hnoss-Noir tarkoittaa Mustaa Timanttia, se annettiin minulle, koska oli perheeni pettymys. He olisivat halunneet pojan, eivät tyttöä. Kuitenkin tässä minä nyt olen, saavuttanut enemmän kuin vanhempani koskaan", Hnoss luetteli hieman ärtyneenä, hieman huvittuneena.

"Minä liikun täällä täysin killan asioissa, ja lähden heti kun ne on hoidettu. Et kai luule, etten minä haluaisi nukkua? Tai saati sitten herättelisin ihmisä vapaasta tahdostani? Ehei, minut lähes pakotettiin tulemaan tänne. Ja muuten, miksi ihmeessä sinä täällä nukut, ei tämä ole mikään majoitusrakennus? Kokoontumispaikka vain. Majatalo Freijassa on majoitukset kiltalaisille pientä palvelusta vastaan", Hnoss oli näitä enemmän puheliaita ihmisiä, nyt häntä jo hävetti kun tuolla lailla ruvennut paasaamaan ihan ventovieraalle.

"Ja jos saanen pyytää teitäkin esittäytymään?", hän kysyi katsoen kääpiötä, yrittäen miettiä niitä kaikkia mahdollisia kääpiösukuja, joita tiesi Payonissa asustavan.
Harva kääpiöistä kuitenkaan kiltaantui, vaan jäi omaan maailmaansa elelemään leppoista elämää. Hnoss katsoi toista hoputtavasti, hän halusi kovasti kuulla tämän vastauksen, mutta hänellä oli myös kiire.

//Kuule Mi-Mi, olen pahoillani kun joudun tästä nyt huomauttamaan, mutta kokeilepas tehdä jotakin peliviestiesi pituuksille. Muistathan että alussa ne ovat olleet lähes täydellisissä mitoissa, nyt ne ovat kuitenkin lyhentyneet. //

Mi-Mi kuunteli kun se ihminen alkoi sepittämään joutavuuksia.
"Nimeni on Mi-Mi tai nimeni oikeastaan on aika pitkä enkä muista sitä kokonaan, mutta olet voinut tuntea äitini maan pienimmän kääpiön, muistuuko mitään mieleen. Ja minä en edes tiedä mitään majoitusrakennusta, ettet nyt vaan valehtelisi siitä?" Mi-Mi tokasi ja katsoi tuota ihmistä pitkään.

"Sitä paitsi, entä jos odotankin täällä jotakin Vaania, mutta hän on vähän myöhässä ja odotellassani ajattelin vähän torkahtaa." Mi-mi tokaisi ja laittoi kädet harteilleen. Pottu kurkisti hänen takaansa ja nuuhkaisi hieman ilmaa. Se asteli tuon ihmisen luo ja tönäisi sitä.
" Pottu heti takaisin!" Mi-Mi huusi kärsimättömästi. Pottu ei totellut, vaan meni ihmisen ohi ja nuuhki pahvilaatikoita. Se repi yhteen reiän ja otti sieltä pari omenaa. Antaeni yhden Mi-Millekin.
Mi-Mi otti omenan vastaan ja taputti Pottua.
"Hyvä poni, todella hyvä Poni. Hieno saalis", Mi-mi kehui Pottua.

Hän katsoi yhä tuota ihmistä ja puraisi palan omenastaan. Häntä alkoi taas väsyttämään. Hän puraisi vielä toisen palan omenastaan ennenkuin kysyi uudestaan: "No? Menikö tuttii suuhun?" Mi-Mi jäi seisomaan omena kädessään paikoilleen odottamaan tuon ihmisen vastausta, kun taas Pottu oli hakemassa lisää omenoita syötäväksi siitä samaisesta pahvilaatikosta.

Hnoss katsoi huvittuneena, kun poni nappasi pari omenaa laatikosta, ja antaen emännälleenkin yhden.
"Hieno poni sinulla, harmi vain, että omenat saattavat olla hyvinkin vanhoja. Muistaakseni viimeksi eräs puutarhuri toi niitä tänne kolme kuukautta sitten."
Hän kääntyi kannoillaan ja suuntasi takaisin laatikoiden pariin, penkoen niitä, ja etsien sitä oikeaa.

Samalla kun hän uurasti, hän jutteli kääpiön kanssa.
"Aa, kyllä minä taidan äitisi muistaa. Olehan elänyt jo useita vuosikymmeniä haltianiässäni", hän hymähti.
"Äitisi taisi olla Wella-Mari, eikö?", hän sanoi heittäen samalla yhden laatikon syrjään, avatessaan toisen, ja nyrpistäessään nenäänsä siellä olleelle mädälle kalalle.
"Hyh, kukaan ei todellakaan ole viitsinyt siivota täällä. Saatikka sitten syödä hyvää ruokatavaraa pois, ennen pilaantumista."

Hnoss käveli huoneen toiselle puolelle, siirsi muutamia riepuja syrjään ja tarkasteli siellä olevia pahvilaatikoita. Ottaen yhden käteensä, laskien kuitenkin pian takaisin alas.
"Olenkin tästä kohta lähdössä Majatalo Freijaan, en pane pahakseni, jos haluat liittyä seuraan. Saat mukavan huoneen yöksi, sitä vastaan että autat majatalon kokkia tiskaamaan aamiaisen jälkeen, jota saat syödä veloituksetta", Hnoss katsahti toista kysyvästi, lähtisikö kääpiö mukaan?

Hän siirsi vielä yhden laatikon syrjään, vaihtoi parin muun paikkaa ja nappasi sitten käteensä pahvilaatikoista pienimmän, jonka kylkeen oli tuherrettu älöttömän pienellä tekstillä vaanien killan sinetti. Hänen suunsa levisi hymyyn, kun hän asetteli sen taskuunsa, suoristi selkänsä ja lähti kulkemaan kohti ovea.
"Minä menen nyt, tuletko kanssani?"

Mi-Mi seisoi ja kuunteli kuinka tuo ihminen sepitteli.
- Mätiä omenia, niitä minä rakastan, Mi-mi sanoi ja meinasi oksentaa. Hän heitti omenan pois ja otti Potun suusta mädät omenat pois. tyttö jatkoi puhumistaan ja siirsi pahvilaatikoita syrjään.
- Mitä sinä oikein luulet, että muistaisin äitini nimen! En todellakaan muista. Mi-Mi tiuskaisi ja katsoi yhä tytön puuhia. Hän kuunteli vielä tytön puheita, nythän mainitsi ettei kukaan ollut jaksanut siivota täällä.
-Miksi joku edes haluaisi siivota täällä? Mi-Mi ihemtteli.

tyttö käveli huoneen toiselle puolelle ja alkoi siirellä siellä taas laatikoita. Mi-mi seurasi häntä sinne, Pottu perässään. Tytö otti käteensä pienen pahvilaatikon ja laittoi sen taskuunsa.
-Mitä siinä oikein on? Mi-Mi kysyi.
Tyttö jatkoi puheitaan ja kysyi tulisiko hän mukaan majatalo freijaan.
- no, onko minun pakko tiskata, penenä kun minä tiskasin kaikki asiat joita tiskasin menivät rikki.. mi-mi sanoi vaivautuneena ja katsoi kysyvästi tyttöä.
- Kyllä minä mieluusti nukkuisin jossain mukavassa paikassa. Mi-Mi sanoi ja katsoi edellenn Tyttöä.
Mi-Mi kapusi Potun selkään. - Mennään sitten. Mi-mi sanoi eikä jaksaisi odottaa että pääsisi nukkumaa pehmeään petiin.

Toisen kysyessä mitä hänen taskuun laittamassaan laatikossa oikein oli, Hnoss pudisteli vain aluksi päätään. "En, tiedä kun en ole katsonut", hän sanoi ja naurahti.
Hän käveli kohti ulko-ovea odottavan kääpiön seuraavan.
"Hassua, ettet muista äitisi nimeä. No, eihän kaikkea voikaan muistaa", hän sanoi avatessa oven ulos vajasta, ja astuen ulkoilmaan.

Kääpiö kertoi, ettei osannut tiskata. "No, ainahan voit auttaa siivoamisessa. Monet ilahtuisivat siitäkin avituksesta, mutta alahan kiirehtiä, meillä on kiire jos aiomme ehtiä sinne ennen aamua. Nukkuahan me haluaisimme ehtiä", hän sanoi, viittoi kääpiölle, ja lähti tarpomaan määrätietoisin askelin kohti majatalo Freijaa.

//Peli jatkuu Majatalo Freijassa, Carmildeen aloittamasssa topicissa. Jatkukoon vaikka siitä tilanteesta, kun he ovat nukkuneet siellä yön, ja menevät aamupalalle, kylläkin vasta päivällisaikaan//

Mi-Mi kuunteli kuinka työt tyttö naurahti sille kuinka hän ei vaan muistanut äitinsä nimeä. Tyttö jatkoi puhumista ja sanoi että hän voisi kyllä siivota.
- hmm... Mutta jos en tykkää siivoamisesta. No olkoon siivoan, mutta ei sitten myöskään kannata valittaa siitä. Mi-Mi murahti. Pottu tarpoi tytön perässä. Yö oli pimeä, eikä sitä tyttöä melkein erottanut heidän lähtiessään kohti majatlo freijaa. Pottu ja Mi-Mi kummatkin olivat väsyneitä ja Mi-mi oli jo valmis nukkumaan, vaikk Potunselässä. Ilta oli kylmä ja pian heitä ei enää melkein erottanut maisemasta.

//Tämä peli on pelattu loppuun, ja siirtynyt Majatalo Freijaan. -Aida//