Tanssiaisissa tavataan [Elainna here!^^]

//Elainna tänne Irethin kanssa. Nedo jo odotteleepi : DD En nyt keksinyt mitään kunnon aloitusta, mutta toivottavasti tämmöinen kelpaa ^^//

Nedo ratsasti parhaimmassa asussaan kohti rakennusta, jossa tanssiaisten kuului olla. Hän ei oikeastaan ollut vielä hankkinut paria, mutta toivoi sellaisen löytyvän, kunhan vain paikan päälle pääsisi ensin.
Kirjava tamma käveli hiljaisesti pitkin ohjin, ja Nedo jo mietti, että kehtaisiko ylipäätään mennä sisään. Hän ei ollut pitkään aikaan tanssinut, saatikka ollut hirveän yleisellä paikalla. Viimeksi kun tuo oli ollut torikadun karnevaaleissa, niin mies oli saanut auringonpistoksen. Onneksi nyt sentään oli jo hämärä, ettei siitä ollut haittaa, että saisi auringonpistoksen.

Nedo viimein saapui tanssiaispaikan luo ja kokosi itseään, ennen kuin hyppäsi alas tammansa kirjavasta selästä. Hän vei Klarydienin juottopaikan luo, ei sitonut sitä kuitenkaan mihinkään, sillä haltia tiesi, ettei hevonen minnekkään menisi, eikä kukaan sitä siitä saisi varastettua, niin tulinen tamma oli, ettei kukaan muu siihen pahemmin saanut koskea, jollei tuo täysin luottanut henkilöön.

Vaaleahiuksisella haltialla oli päällään pitkät mustat saapikkaat ja tummahkot housut, joidenka lahkeiden päällä saapikkaat olivatkin. Hänen paitansa oli myöskin musta ja haltiatyötä sekin. Miehellä oli myöskin musta viitta, joka antoi mukavan säväysen kokonaisuudelle.
Vedensiniset silmät katsahtivat ovea kohti. Sisään virtasi väkeä, melkeinpä koko ajan, ja ajattlipa Nedo olla hetken ihan vain ulkona. Mitä sitä turhaa vielä mennä sisään.
Ehkä hän jopa löytäisi tanssiparin, ennen kuin menisi sisään.

Pian tuo kuitenkin poistui tammansa luota ja viitta hulmuten käveli rakennuksen oven viereen, johon jäi nojaamaan. Jotkut neidot katsoivat häntä hieman, mutta Nedo ei niihin kiinnittänyt mitään huomiota. Hän odotti jotakin hieman erilaisempaa, jotakin.

//Anteeksi tämä lyhkäisyys ^^//

Ireth istui hevosten vetämissä vaunuissa ja katseli ikkunasta vilahtelevia maisemia haikeasti hymyillen. Päivä oli alkanut hämärtyä kohti iltaa ja jos katsoi oikein tarkasti, saattoi taivaalta erottaa jo haaleana loistavan kuun. Se näytti suuremmalta kuin yleensä, ja jos vaunuissa ei olisi ollut Irethin lisäksi tytön isää ja siskoja, hän olisi varmasti kurkottanut sitä kohti kapeine sormineen. Nyt tyttö tyytyi kuitenkin vain hymyilemään ajatukselleen, ja kuuntelemaan vaimeasti ympärillään kuuluvaa puheensorinaa.

Pian ajuri pysäytti hevosensa ja vaunu nytkähti kevyesti sen seurauksena. Ireth hipelöi hermostuneena kiiltävän pehmeitä, jäänsinisiä hiuksiaan, jotka oli laitettu osittain kiinni vaaleanliilalla rusetilla, osa taas sai vaellella vapaana tytön vartaloa pitkin. Hitaasti tyttö astui siskojensa perässä ulos vaunusta ja katseli uteliaana ympärilleen. Ovensuusta kajasti valoa ja sisältä kuului jo ensimmäisten valssausten ratkiriemukas ääni. Lasit kilahtelivat toisiaan vasten ja musiikki tuntui vievän kaikkien ajatukset ja murheet mennessään. Vaikka Ireth ei ollut oikein koskaan tuntenut oloaan kovin kotoisaksi tanssiaisissa, niin kuitenkin nuoren aatelisnaisen mahanpohjaa kipristi nyt peittelemätön jännitys.

Jos vain minulla olisi kavaljeeri jonka seurassa viettää aikaa, tyttö ajatteli haikeana, katsellen ovensuusta kuinka hänen siskonsa kiiruhtivat tanssilattialle etsimään parejaan. Vaikkei Irethiä hämmästyttänyt ollenkaan, että hänen isänsä oli hankkinut kavaljeerit vain kahdelle tyttäristään, niin tyttöä harmitti silti. Hän ei toivonut maailmassa mitään niin paljon, kuin isänsä puhdasta hyväksyntää, mutta sitä näytti olevan turha toivoa. Ireth tulisi aina olemaan isänsä silmissä se ainainen vätys, syy kaikkeen pahaan ja väärään, jota maailmassa tapahtui. Hän huokaisi ja siirtyi ovensuulta nojailemaan seinustalle, joka oli sopivasti varjossa kaikelta. Ireth mutisi vielä jotain isästään, ja purskahti sitten yhtäkkiä heleään nauruun. Olet säälittävä, Ireth, hän sanoi itselleen, pyyhkien hymyillen pieniä naurun-ja itkunkyyneliä silmäkulmistaan. Tottumuksesta hän vielä suoristi kevyillä kädenvedoilla rusettinsa sävyisen mekkonsa, jota korosti toinen toistaan kauniimmat ompeleet ja pitsit, toivoen ettei hirvittävän moni ollut nähnyt hänen kohtaustaan.

//Ähh, anteeksi ihan valtavasti etten ollut tajunnut tulla kirjoittamaan tänne! Olen minäkin höntti kun en huomannut ollenkaan, että nämä tanssiaiset olisivat jo alkaneet :'D Niin ja Ireth ei ole sitten vielä äkännyt vierellään nojailevaa Nedoa, hän kun on nyt tuollaisessa ihme shokkitilassa : D//

Nedo nojaili yhä hieman tylsistyneenä seinään ja katseli kaikenlaisia ihmisiä tai muita muun rodun edustajia, jotka kävelivät hienoissa vaatteissaan viereisestä ovesta sisään.
Yhä vain hienompia ja komeampia henkilöitä tuli rakennuksen luo, nousivat pois huoella kiillotetuista hevosvaunuista, kun taas Nedo itse oli tullut ihan vain ratsastaen. Hänellä ei olisi ollut varaa hevosvaunuihin, kun ei kirjavalla tammallakaan sinä iltana ollut satulaa edes.
Kirjava tamma oli kyllä mitä mainioin kulkuväline.

Herra ei edes tiennyt kauanko oli siinä jo seissyt, kun rakennuksen eteen jälleen saapui hevosvaunut, ja sieltä asteli ulos muutama neito, jotka sittemmin lähtivät etsimään luultavasti tanssiparejaan. Nedo katseli hieman sivusilmällä yhtä tytöistä, joka ei mennyt toisten neitojen perään vaan jäi siihen paikalleen, aivan yksin.
Toisen jäänsiniset hiukset, kiinnittivät Nedon vedensinisten silmien katseen ja tuo nopeasti tarkasteli neitoa.

Hetkeksi tuo siirsi katseensa muualle, etsi oikeastaan omaa kirjavaa tammaansa näkökenttäänsä, mutta sitten jälleen käänsi katseensa neitoon, tai ainakin yritti etsiä äskeistä neitoa katseellaan.
Hetken päästä hänen viereltään, jopa melko läheltä kuului heleä nauru. Vedensiniset silmät kääntyivät samassa toiselle sivulle, ja tuo näki vierellään samaisen jäänsinihiuksisen neitosen.
Mies pyyhkäisi nopeasti vaaleat, silmille valahtaneet silkinpehemät ja kiiltävät hiuksensa pois vedensinisten silmien edestä ja sai kasvoilleen kauniin hymyn.
"Saanko kenties tiedustella, että onko neidillä kaikki hyvin?" haltia aloitti varovasti ja kääntyi kokonaan neitoa kohti.

Hienoinen tuuli puhalsi rakennusta kohti, ja sai taas vaaleat kevyet hiukset lehahtamaan ilmaan, mutta ne kyllä asettuivat siinä samassa takaisin paikoilleen, aivan siten, miten ne olivat olleetkin.
Vedensiniset silmät katsoivat tarkastellen neitoa vierellään, ja miehen kasvoilla loisti yhä se ystävällinen, jokseenkin rauhoittava hymy.

//Ei mittään n_n Et sie ole höntti ^^
Anteeksi, kauhian lyhyttä ja tönkköä tämä minen teksti ^^//

Haltia vilkaisi vielä kerran eteensä. Kukaan ei näyttänyt kiinnittävän häneen sen erityisemmin huomiota, kuvittelivat vain hänen olevan jokin keräjäläinen, joka oli tullut ruoan perässä rahaa kerjäämään. Tyttö huokaisi syvästi helpottuneena, kiitti hiljaa mielessään sitä, että paikka oli varjoisa, ja pyyhki vielä viimeiset kyyneleet kämmeniinsä. Siinä samassa hän säpsähti kuullessaan vierellään kauniin, pehmeän äänen, joka kysyi oliko tytöllä kaikki hyvin. Ireth käänsi hitaasti tummansiniset silmänsä toisen merensinisiin silmiin, ja jäi hetkeksi ihannoimaan niitä, kunnes laski noloa katseensa.
"Ah, taisit nähdä äskeisen kohtaukseni? Kyllä, kaikki on hyvin", hän vastasi hymyillen herralle kaunista hymyään.

Ireth tutki vaivihkaan katseellaan miehen kaunista olemusta, siroja kasvonpiirteitä, vaatetusta, joka sai herran näyttämään vain entistä komeammalta, ja uppoutui kerta toisensa jälkeen noihin sinisiin, lumoaviin silmiin. Tyttöä hymyilytti kunnolla ensimmäisen kerran koko tämän päivän aikana, eikä hän pelännyt näyttää sitä, vaan omisti ujon hymynsä kokonaan vierellään seisovalle komealle herralle. Lopulta Ireth kuitenkin siirsi vastahakoisesti katseensa miehestä, ja jäi ihailemaan taivaalta nyt paremmin erottuvaa kuuta. Se tosiaan oli suurempi kuin ennen, ja se jos mikä sai tytön hymyilemään. Ireth kurkotti haikaillen kädellään sitä kohti, piirsi siroilla, kapeilla sormillaan sen ääriviivat taivaalle, ja laski lopulta hitaasti kätensä, nojaten samalla paremmin rakennuksen seinään.

"Se on kaunis, eikö totta", Ireth huokaisi haikeana hymyillen. "Paljon suurempi kuin minä olen tottunut sen näkemään." Huvittuneena hän katsahti uudelleen mieheen. Tämä varmaan pitäisi häntä vain lapsellisena hölmönä, aivan kuten tytön isäkin. Ireth nyt vain sattui olemaan sellainen, ikuinen haaveilija, joka nautti pienistäkin asoista elämässä. Tyttö sujautti tuulen mukaan karanneet hiuksensa takaisin suipon korvansa taakse, ja katsahti sitten vähän heistä kahdesta kauempana sijaitseviin tyttöihin. Tytöt loivat murhaavan katseen Irethin suuntaan, ja ihailivat sitten taas silmät pyreinä tämän vierellä seisoskelevaa herraa, kuiskutellen toistensa korviin jokaisesta miehen tekemästä liikkeestä. Tyttö koitti parhaansa mukaan peitellä hihitystään, siinä melko huonosti onnistuneena.

"Teillä taitaa olla varsinainen ihalijajoukko tuolla odottamassa. Olisikohan nyt heidän vuoronsa keskustella kanssanne? En tahdo olla tiellä, ymmärrättehän", Ireth kertoi nauruaan pidätellen, ja asteli sitten miehen viereltä kohti sisätiloja. Ovella hän viellä kääntyi miehen suuntaan lämpimästi hymyillen. "Oli erittäin hauska keskustella kanssanne. Näkemiin." Tyttö niiasi hyvien tapojen mukaisesti ja astui sitten sisään keskelle tanssivia pareja. Hän haki lasillisen juotavaa itselleen, etsi katseellaan vapaata istumapaikkaa, joka sattuikin löytymään juuri oven lähettyviltä, ja istahti sitten siihen toruen samalla itseään. Miksi hän oli jättänyt miehen ulos, tyttö ei ollut kysynyt edes tämän nimeä, saatikka sitten sitä, olisiko herra tahtonut kenties tanssia hänen kanssaan. Ireth huokaisi väsyneesti ja sulki sitten silmänsä, haaveillen taas noista kauniista, sinisistä silmistä, jotka olivat häntä hetki sitten katselleet.

//Tuo mitään tönkköä ollut, lyhyestä puhumattakaan! Katsohan vain tuota minun tekstiäni, se jos mikä tönkköä on : D //

Nedo nyökkäsi neidolle ystävällisesti ja hymyili, kun toinen sanoi, että kaikki on hyvin ja että oliko Nedo sattunut näkemään hänen äskeisen kohtauksensa.
"Hyvä, että kaikki on hyvin", herra sanoi rauhalliseen sävyynsä, ja veden siniset silmät loistivat kauniisti kuun valossa, kun tuo yhä tarkasteli neitoa.

Kun neito siirtyi katselemaan kuuta, niin hetken aikaa tuo vedensinisilmäinen herra katseli neitoa ja kääntyi sitten itsekin kuuta kohti, kun ei ihan kehdannut koko aikaa vaan kiliittää neitoa, saisi neito silloin hänestä varmaan erittäin epämiellyttävän kuvan.
Kun neito avasi suunsa ja totesi kuun olevan kaunis, niin Nedo nyökkäsi ja totesi hänkin, yhä hiljaiseen sävyyn, eihän tuo koskaan pahemmin kovaa puhunutkaan.
"Totta. Kuvitella että se on tuolla miljardien kilometrien päässä kuitenkin."
Mies ei ollenkaan pitänyt neitoa lapsellisena, itse hän oli täysin samanlainen melkein, jos vain sille päälle sattui.

Nedoa vain alkoi pikkuhiljaa ärsyttää tuo tyttöjoukko tuossa lähistöllä. Mies sulki hetkeksi silmänsä ja yritti rauhoittua jotta ei olisi mennyt sanomaan jotakin erittäin rumaa tuolle laumalle, mutta sitten jo neito hänen vieressäänkin oli huomannut naisjoukon.
"Teillä taitaa olla varsinainen ihalijajoukko tuolla odottamassa. Olisikohan nyt heidän vuoronsa keskustella kanssanne? En tahdo olla tiellä, ymmärrättehän"
Noin neito sanoi ja Nedon teki vain mieli lyödä päätään seinään. Nyt hän jo päästi tuon kauniin neitosen menemään.
"Öh..." mies takelteli, kun neito kääntyi vielä ovella ja sanoi, että oli hauska keskustella hänen kanssaan.
Miehen teki niin mieli vain vajota maan alle, ja sitä ennen hävittää tuo tyttölauma totaallisesti.

Kerättyään itsensä ja kun taas vihdoin pystyi hillitsemään itsensä niin Nedo nosti katseensa neitoihin, jotka hihittelivät yhä hänen lähistöllään, mutta kukaan ei siltikään uskaltanut tulla kysymään häntä tanssimaan.
"Antakaa suosiolla olla", Nedo murahti noille ja käveli samaa tietä mitä Irethkin oli hetki sitten mennyt ja jäi ovelle hetkeksi katselemaan.

Siitä oli hetki kulunut aikaa kuitenkin, ennen kuin mies oli lähtenyt sinihiuksisen neitosen perään, mutta kun nuo vedensiniset silmät vain tarkastelivat ympäristöä niin vihdoin tuo löysikin etsimänsä.
Kauniit vaaleat hiukset lehahtivat tuon perässä ja Nedon kasvoille nousi se lämmin hymy, mikä hänen kasvoillaan oli aikaisemminkin ollut.

Tuo käveli Irethin luokse ja katsahti ystävällisesti jälleen neitoon.
"Anteeksi, mutta jäi tuolla pihalla hieman epäselväksi ja olisi mukavaa kuulla mikä on kauniin neidon nimi?" Nedo kysyi rauhallisella äänellään ja hetken aikaa hiljaa oltuaan, kysyi:
"Ajattelin vain, että onko sinulla tanssiparia?"

//Eikä edes ole tönkköä : DDD
Anteeksi tämä lyhkäisyys >

//Tämä nyt on jumittanut jonkin aikaa, että vetäisen nyt Nedon poies ^^' Kiitos kuitenkin<3//