Helmiä ja porsaita

//Mukaan kuka uskaltaa, Jeli on tänään erittäin tanssahtavalla tuulella. Selvennykseksi siis - Jelia tänään vaanin hahmossaan! Ja kuten sanoin, //

Jelia käveli reippaasti, ja matka joutui. Määränpäänä oli tietenkin teatteri talo. Jelian oli aivan pakko päästä sinne, oli hinta mikä hyvänsä. Ja tällä lystillä todella oli hintansa...
Mutta hän oli nyt valintansa tehnyt, ja tämä ilta saisi kulua ihan vain vaanina.

Puolihaltian hoikkaa, mutta silti muodokasta vartaloa koristi kaunis mekko. Se oli lemmikinsininen ja ulottui hieman yli polvien. Se oli helmaa lukuunottamatta ihonmyötäinen ja helman alta pilkotti valkoinen alushame. Neidolla ei ollut jalassaan mitään, sillä hänen pukunsakin oli maksanut jo sen verran, ettei kenkiin jäänyt varaa. Toinen syy oli hänen tapansa kulkea paljain jaloin. Mutta kummassakin nilkassaan hänellä oli muutamin valkoisin helmin koristellut lemmikinsiniset nauhat.
Hän oli puoliksi nymfi, sen saattoi huomata paksuista ja kauniista hiuksista. Kullan sävyisinä ne välkkyivät, liehuessaan vapaina hennossa tuulessa.
Neidon kasvot oli huoliteltu, ei kenties kovin näkyvästi, mutta hienoinen meikki ei tehnyt hänestä sen rumempaa kuin ilman.

Jelian olisi tehnyt mieli nauraa. Niin mukavaa päästä vilvoittelemaan, kaupungin suurimpiin juhliin. Illasta tulisi vielä mukava ja jännittävä.
Puolihaltia astui väenpaljouden virtaan. Kuin suurena virtana he liikkuivat tasaista vauhtia kohti ovia.
Hetken Jelia seurasi joukkoa, muttei jaksanut enää odottaa. Hän pujotteli taitavasti ihmisten ohi, tönäisi kääpiön kumoon ja kiiruhti taas. Muutaman haltian hän ketterästi harhautti, ja pääsi näin heidän edelleen.
Tämä nopeutti hänen etenemistään huomattavasti. Mutta Jelia sai myös joukon ilkeitä katseita niskaansa. Siitä hän ei pitänyt.

Puolihaltia pääsi viimein sisään. "Hahaa! Olen viimein täällä, bongaisinkohan jonkun masqueraden toimittajan? No, en halua ainakaan vielä herättää turhaa huomiota. Hmm. Mitäs nyt? Syömään? Juomaan? Tanssimaan? Mutta eihän minulla ole paria! " Jelia piti itselleen puhumisesta. Ei tietenkään ääneen, mutta oli mukava selittää asioita ihan vain itselleen.
Nyt täytyisi hankkia seuraa, mutta miten? Jelia lähti kävelemään tanssilattian poikki. Hän käveli mahdollisimman hurmaavasti ja heilautti silloin tällöin hiuksiaan.

//Njääh : P Outo alku.. mutta joo//

Sadlaali kengät olivat muuttuneet mustaksi kengäksi mikä sopisi tassija iltiohin. Asusteli oli myös laitetu tassimaisiin sopivaksi. Nuoren pojan yllä oli armeeja puku. Nuret naiset katsoivat ihastuksissaan ja vanhemmat naiset katsoi ällistyneenä miten noin nuorella voisi olla armeeja puku yllään. Nuori herra asteli samasta ovesta mistä tullaan hevosilla, mutta hänen kuitenkin täytyi väistellä kärryjä, kun hevsovainuilla oli etu ajo oikeus. Häntä se ei kuitenkaan haitannut, että pääsi hieman vaivanloisesti sisään. Tärkeintä, että oli päästä sisään puhtaana ja kauniina hurmatakseen naiset. Nuori herra tuli hakemaan hyvää seuraa, mutta hän oli valmiina myös muihinkin yllätyksiin, mutta toivoo yllätykset hyviä, kuin huonoja yllätyksiä.


Viitansa laitettua palvelijan käteen ja hän asteli juhlasiliin. Annettuaan takkinsa palvelijoille nuoren miehen uniformu näkyi kauniisti. Kauniisti kumarsi henkilöille, jotka katsoivat ällistyneenä hänelle takaisin. Hän ei oikein piitannut muiden ällystyneiden kasvojen ilmeet. Sen sijaan hänellä oli todella mukava oltava. Kasvoista näkyi myös miten hänellä oli iloisuus yllään. Hänen katse etsiskeli kaiken laista, mutta suurimaksi etsiskeli oliko tuttavia henkilöitä paikalla. Tassilava missä sai tassia oli todella valta nuoren miehen mielestä.

//Minä tulin seuraksi. Alku on hieman tahmea, mutta on myös loppukin//