Tanssiaisten monet kasvot

// Aida, vihdoin! . DD No tätä on ainakin odotettu. Tänne jos viitsit sen Emerisi kanssa raahautua, saatpa sitten sinä aloitella sitä toista pelia Kultiksella (?) Kiirettä ei tarvitse pitää . D
Ää ja niin, tuosta aiheen nimestä ei tarvitse välittää .''D Ainut mitä tähän hätään keksin ^^' //

Salin nouseva hälytaso kohosi vakaasti sitä mukaa, kun väkimäärä kasvoi. Omien ajatustensa ohella oli vaikea saada selvää mistään muusta ympärillä tapahtuvasta. Paprika oli hetkellisesti joutunut pienen aatelisjoukon huomion keskipisteeksi, nämä suorastaan kilpaa yrittivät häntä kehuillaan ja nokkelilla sanavalinnoillaan miellyttää. Hänen ystävättäriinsä sukeutuvat aatelisneidit Nanette ja Catherine, ystävällisemmin nimiteltyinä, yrittivät mustasukkaisuuttaan päästä häntä mahdollisimman lähelle täyttäen kuitenkin siveyden ja hyvätapaisuuden kriteerit osoittaakseen muille paikalla parveileville liehittelijöille olevansa Paprikalle läheisempiä ystäviä kuin he. Kaksikko pysyi lähinnä hiljaa muutamaa nyrpeää kommenttia lukuun ottamatta, kuunnellen muiden puhetta pieniä ruusunnuppusuitaan mutristellen.

''Ah, Lady Rosmariini! Olette jälleen ylittäneet itsenne'', joku aatelisista sanoi vahvasti sanojaan painottaen yrittäen kurottautua mahdollisimman pitkälle nähdäkseen edessään seisovan, räikeästi pukeutuneen miehen yli.
''Me muut olemme pelkkiä harmaavarpusia teidän rinnallanne, Lady Rosmariini'', sanoi eräs nuori aatelismies. Muut nyökyttelivät hyväksyvästi päitään tälle kommentille, sukkeluuden suustaan päästänyt mies näytti oikein tyytyväiseltä. Paprikan asu ei pääpiirteittäin kovin poikennut hänen arkiasuistaan, tosin nekin jo huomiota herättivät. Hän oli ainoastaan lisännyt nauhoja ja ompeluttanut joitain kirjailuja tai koristeompeleita lyhyeen hameeseensa. Kolme räikeää sulkaa hänen sinisissä hiuksissaan kahahtivat lähes äänettömästi hänen vaihtaessa asentoaan.

Paprika tunsi itsensä kovin pieneksi lähinnä haltioista ja ihmisistä muodostuneen pienen väkijoukon keskellä korkeista koroistaan huolimatta. Hän ajatteli lähes hermostuneesti, että jos tämä laululintuparvi huomausi kauempana salissa jotain muuta mielenkiintoista, ei kukaan enää huomioisi häntä ja hän talloutuisi näiden puhtauttaan valoa heijastelevien kenkien alle. Hän nyökäytti kevyesti päätään jonkun lausumalle sukkeluudelle, joka, ihme kyllä, ei tällä kertaa liittynyt hänen asuunsa. Hän antoi hetkeksi huulilleen kohota pienen hymynväreen näyttääkseen edes kiinnostuneelta. Todellisuudessa hän piti tuota äsken lausuttua kommenttia kovin mauttomana.
Hiljalleen alkoi väki erkaantua hänen luotaan, näiden lähtiessä partnereidensa kanssa tanssilattialle tai vaihtaessa seurustelupiiriä. Paprika oli kiitollinen siitä, että pystyi jälleen hengittämään vapaasti. Joitain pieniä kehuja ja hyvästejä jättäen hän jäi pian kolmisin Naneten ja Catherinen kanssa. Molempien kasvoille oli kohonnut lähes huomaamaton, tyytyväinen hymy. Nämä luulivat voittaneensa Paprikan huomion itselleen. Todellisuudessa kaksikko oli mitä pahin juonittelemaan, he havittelivat itselleen korkeampia arvoja ja parempia suhteita. Paprikan oli käynyt heitä kovasti sääliksi, naiset kun olivat vaikuttaneet aluksi varsin avuttomilta ja viattomilta. Pidemmän päälle he olivat kuin kaksi mustankiiltävää ja paksua iilimatoa, joita ei millään saanut irti itsestään.

''Tuo herra on tuijottanut teitä jo pidemmän aikaa, Rosmariini'', Nanette sanoi varovaisesti mutta yllättävän tuttavallisesti. Paprika käänsi ärtynyt ilme kasvoillaan päätään hieman tämän suuntaan. Nainen huomasi erheensä ja korjasi soperrellen:
''Tarkoitan Lady Rosmariini.''
Paprika seurasi ystävättärensä katsetta. Tosiaan. Eräs aatelismies, joka oli jo muutama päivä sitten eräässä suunnittelutilaisuudessa häntä varsin usein vilkuillut. Paprika sai hädin tuskin peitettyä tirskahduksensa. Mies oli kovasti yrittänyt matkia hänen pukeutumistyyliään, muuttaen sitä varsin huonoin tuloksin enemmän maskuliinisemmaksi. Tuon violetti, pitkähännyksinen takki loi todella pahaa kontrastia oranssien, suoralinjaisten housujen kanssa. Hännän huippu oli suuri ja leveä vaaleanpunainen, pitsattu kaulus, jonka takia mies ei voinut päätään kunnolla kääntää. Huomattuaan Valtiattaren tuijotuksen mies sukaisi hermostuneena öljyttyjä, mustia viiksiään ja kohensi ryhtiään.
''Entäs te, ystäväni?'' Paprika kysyi hunajaisesti kiinnittäen ystävättäriensä huomion. Nämä tiesivät tuon äänensävyn kertovan siitä, että hän aikoi näitä epäsuorasti käskyttää.
''Nuo herrasmiehet tuolla näyttävät olevan aivan ilman seuralaisia. Ettekö te haluaisi liittyä heidän seuraansa?''
Pikaisten, Varsinkin Naneten puolesta varsin väkinäisten hyvästien jälkeen kaksikko poistui hampaitaan kiristellen hänen seurastaan.Naiset luulivat hänen haluavan liittyä tuon mauttomasti pukeutuneen herran seuraan, joten eivät tällä kertaa panetelleet vastaan. Paprika oli sangen helpottunut päästyään vihdoin rauhaan. Otsahiustensa alta huomaamattomasti tähystellen hän alkoi seuraamaan tanssiaisten etenemistä. Kaikki oli vielä toistaiseksi kunnossa. Hän pelkäsi todella kiltojen välille jälleen puhkeavan jotain, eikä pystynyt sen takia olemaan tyyni. Hän tunsi vihaa jokaista salissa olevaa vaania kohtaan, ja peläten sen tulevan julki ei hän halunnut siirtyä yhtään keskemmälle salia. Hän tunsi olonsa todella turvattomaksi ilman miekkaansa, jota ei ollut voinut ottaa mukaan. Täällä huomaamattomassa reunassa oli hyvä. Sitä paitsi, hän ei halunnut enää joutua aatelisjoukon ympäröimäksi. Hän ei pitänyt niin avoimista huomion osoituksista.

Joulutanssiaiset, tämän vuoden ykkösjuhlat, olivat viimeinkin päässeet alkuunsa. Kartanon oviaukko oli aivan tukossa väestä, joka yritti epätoivoisesti päästä sisään juhla-saliin. Valitettavasti ovenpieleen oli juuttunut suuresta mekostaan kiinni, hieman tukevampi naishenkilö, mikä hidasti kovasti muiden pääsyä saliin.
Emër katsoi tilannetta hieman huvittuneena, väki alkoi jo käydä levottomaksi.
Hitaasti hän käänsi katseensa omalla takavasemmallaan seisovaan tukevaan mieheen, jolla oli siisti, mutta koruton juhla-asu yllään. Tämä mies Hemuli (Muumeista otin nimin minäkin : DDD ), oli hänen henkivartijansa.
Ripeästi Emër napsautti sormiaan, ja teki päällään nyökkäävän eleen kohti tukkeutuvaa oviaukkoa. Sinne sitten Hemuli rynnisti ja vahvoin ottein työnsi naisen oviaukon läpi tanssisaliin, avaten näin kulkureitin Valtiaalleen.
Rehvakkaasti tämä kyseinen Valtias astui sisään Joulutanssiaisten melskeeseen, jossa yllättäen olikin huvittavan paljon hihitteleviä neitokaisia, kuiskailemassa toistensa korviin.

Kun Emër sitten suki huoliteltuja hiuksiaan, henkivartijansa Hemuli siinä takana häntä varjostaen, osoitettiin Aasojen valtiaaseen vain ihailevia katseita, harvat kuitenkaan uskalsivat häntä lähestyä, pelätyn henkivartijan johdosta.

Mies antoi katseensa kiertää hitaasti salissa, tanssilattia oli melkeinpä tupaten täynnä. Seisovassa pöydässä oli paljon pientä purtavaa, nälkä ei kuitenkaan vielä ollut porukoita yllättänyt, joten vain harvat olivat siirtyneet ruokatarjoilujen pariin.
Juhlasali oli täynnä koreita, kauniista kankaista tehtyjä juhla-asua, jotka kuitenkin monet noudattivat samaa teemaa, ja olivat varsin asiallisia. Vain yksi juhla-asu eroittui kovasti joukosta, ja pistikin heti Emërin silmiin. Vai oli Paprika jo täällä. Pilke silmäkulmassaan herra asteli ensin tarjoilupöydän ohitse, nappasi suihinsa pienen konvehdin, ja asettui sitten katselu etäisyydelle Paprikasta, joka jutteli kahden neitokaisen kanssa.

Huvittuneena Emër saattoi huomata pystyvänsä kuulemaan neitojen keskustelun jokaisen sanan. Aluksi Paprikalle huomautettiin, kuinka eräs aatelisherra oli tätä tiiviisti katsellut. Emër siirsi katseensa tähän kyseisiin aatelisherraan, jolla todellakin oli mautonpukeutumistyyli. Yritti kai olla jonkin sortin kopio Paprikasta, mutta vain halpa sellainen. Oli vähällä ettei Emër olisi remahtanut nauruun, mutta halliten sivistyneet käytöstavat hän hillitsi itsensä ja keskittyi taas kuuntelemaan neitokaisten keskustelua, joka päättyi pian siihen, kun Paprika ikään kuin passitti seuralaisensa pois.

Oli vihdoin Emërin vuoro astella areenalle. Hiljalleen hän hipsutteli neidin taakse, maiskautti kieltään, ja korotti ääntään.
"Ah, Paprika, tekö siinä? Oli vähällä etten sekoittanut sinua tuohon halpaan kopioon", hän mainitsi asiansa, viitaten varovaisesti aatelismieheen, joka kumma kyllä sattui huomaamaan, että hänestä keskusteltiin. Paprikan halpa kopio, ei kuitenkaan tainnut ymmärtää, että hänestä puhuttiin paheksuvasti, pikemminkin hän taisi luulla Emërin suosittelevan häntä Paprikalle seuralaiseksi. Ei siis ollut kumma, kun tuo halpamainen kopio iski veikeästi silmää Paprikan suuntaan.

Nopeasti Emër vetäisi katseensa pois miehestä, takaisin Paprikaan, yrittäen pitää aisoissa huvittuneisuuttaan, tai ainakin olla huvittunut niin, ettei kyseinen mies sitä huomaisi.
"Hmmh, olenko väärässä, jos sanon, että tuolla suuri kauluksisella miehellä taitaa olla suuri pakko mielle sinuun, Valtiatar", Emër myhäili hieman huvittuneena, kallistaen päätään.
Vasta sitten hän huomasi vierellään seisovan Hemulin.
Hitaasti Emër rypisti kulmiaan.
"Ah, Hemuli, melkein unohdin. Voit toki mennä, en usko, että tarvitsen sinua Paprikan seurassa, tai ainakin toivoin, ettei hän aio puukottaa minua selkään. No, menepä nyt, etsi vaikkapa se Nanette, en tiedä miksi, mutta nimenne sopivat hyvin yhteen. Mitä olette te, Paprika?", Emër kysyi arvioivasti. Jostain syystä hänellä oli sellainen tunne, että nimet Hemuli ja Nanette vain jostain syystä kuuluivat yhteen. Miten hän olisi voinut tietää, että nuo nimet olivat molemmat peräisin muumeista, ja siksi niillä oli varmasti vahva side.

Hemuli kuitenkin nyökkäsi vakaasti, ja alkoi sitten tehdä kumartavaa elettä Emërin suuntaan, joka kuitenkin huomautti "Naiset ensin", jolloin Hemuli käännähtikin Paprikaan päin, kumarsi tälle hymyillen, ja kääntyi vasta sitten kumartamaan Emërille.
Samassa mies poistui paikalta, lähtien etsimään Nanettea.
Emër myhäili itsekseen.


// HEHEH, yritin parhaani mukaan kirjoittaa mahdollisimman vakavamielisesti, se ei vain tunnu luonnistuvan enää kunnolla : D MUTTA TÄSSÄPÄ TÄMÄ !
Ja juu, minä voin aloittaa sitten kun ehdin pelin Kultiksella : D //

Paprika ei osannut rauhoittua tässä hälinässä ja hössötyksessä, joka yhä vain tuntui kasvavan. Hän tunsi olonsa sanoin kuvaamattoman turvattomaksi ilman miekkaansa. Oli kuin hän olisi seissyt ilkialasti kaikkien näiden ihmisten edessä. Hän näpersi hermostuneena yhden violetin silkkinauhan reunaa sormillaan, yrittäen saada ajatuksensa hallintaansa. Hän tosiaan pelkäsi jotain epätoivottua tapahtuvan aasojen ja vaanien välillä. Hän ei halunnut kaiken päättyvän samalla tavalla kuin karnevaaleissa oli käynyt.

Samassa kuuli hän maiskauksen takaansa. Yllättyneenä hätkähtäen paprika kääntyi Emërin puoleen. Tuo mies tuntui aina osaavan säikäyttää hänet. Huomaamattomasti helpotuksesta huokaisten Paprika rauhoittui. Nyt hän ei enää ollut ainoa, joka pelkäsi tanssiaisten puolesta -

"Ah, Paprika, tekö siinä? Oli vähällä etten sekoittanut sinua tuohon halpaan kopioon", Valtias sanoi viitaten viiksiveikon suuntaan. Paprika vilkaisi otsatukkansa alta tuota kauempana seisovaa miestä, joka nyt vihjailevasti vinkkasi hänelle silmää. Raukka ei ollut tajunnut, ettei hänestä suinkaan puhuttu niin imartelevaan sävyyn. Inhosta suutaan mutristaen Paprika kääntyi takaisin Emërin suuntaan. Häntä suorastaan puistatti tuo yhä heidän suuntaansa kuikuileva miekkonen.
Nyökäyttäen kevyesti päätään Emërille hän teki selväksi vaitonaisen tervehdyksensä. Hän pelkäsi epävarmuutensa kuultavan äänestään. Hän ei halunnut näyttää heikolta. Hän oli Valtiatar, hänen tuli olla vahva. Sitä hän kuitenkaan ei ollut, vaikka niin kovasti toivoi olevansa.

"Hmmh, olenko väärässä, jos sanon, että tuolla suurikauluksisella miehellä taitaa olla suuri pakk mielle sinuun, Valtiatar", Emër sanoi huvittuneisuus äänestä paistaen. Paprika ei voinut olla hymyilemättä. Hän yllättyi huomatessaan olevansa ärtynyt siitä, miten nopeasti hänen pelkonsa ja epäluulonsa katosi.
''Pahoin pelkään näin olevan'', Paprika vastasi vaivaantuneesti, muttei saanut säälin vivahdetta ajettua pois äänestään. Hän puhtaasti sääli tuota miespoloa, joka epätoivoisesti oli yrittänyt tehdä häneen vaikutuksen ja siitä hyvästä sai nyt osakseen vain karsaita ja paheksuvia katseita. Jälleen kerran Paprika joutui häpeämään avoimuuttaan ja tunteitaan. Häntä tosiaan ei oltu luotu kovaksi ja vahvaksi hallitsijaksi.

"Ah, Hemuli, melkein unohdin. Voit toki mennä, en usko, että tarvitsen sinua Paprikan seurassa, tai ainakin toivoin, ettei hän aio puukottaa minua selkään. No, menepä nyt, etsi vaikkapa se Nanette, en tiedä miksi, mutta nimenne sopivat hyvin yhteen. Mitä olette te, Paprika?", Paprika joutui jälleen taistelemaan hymyään vastaan. Hän vasta nyt huomasi Emërin henkivartian tämän vierellä. Hänen tosiaan täytyisi valpastua.
''Kyllähän ne...'' hän aloitti ja oli jatkaa puhettaan kun sattui vilkaisemaan Hemulia. Hän ei halunnut tuonkaan uskollisen henkivartijan kuulevan mitään. Paprika ei näyttänyt edes huomaavan miehen pikaista kumarrusta jonka Emër oli korjannut. Hemulin lähdettyä Paprika vilkaisi huolestuneena olkansa yli ja kääntyi sitten Valtiaan puoleen.

''En saanut tuotua tänne edes pientä puukkoa turvaamaan selustaani!'' hän sanoi epätoivoisena ja tajusi vasta sitten madaltaa ääntään.
''Mitä jos jotain tapahtuu? Miten voitte olla noin huoleton? Vai osaatteko vain peittää pelkonne? Minä pelkään. Pelkään näiden tanssiaisten puolesta. En halua kaaosta'', hänen äänensä hiljeni nopeasti ja hän käänsi katseensa lattiaan. Häntä hävetti myöntää pelkonsa, joka jälleen oli saamassa hänestä yliotetta.

// Paprikasta ei oo huumoripeleihin .''< Muttamutta, sain vihdoin vastattua! Sori et kesti. >.< //

Emër saattoi aistia Paprikan olevan jokseenkin levoton. Itse hän ei vain ymmärtänyt, että miksi. Nythän oli joulutanssiaiset! Aika riemuun ja juhlaan, valssiin ja tanssiin! Ja ennen kaikkea syömiseen! Kuinka notkuivatkaan pöydät herkuista! Harmi vain, että tarjoilupöydillä majaili hyvin epäilyttävää sottaista sakkia, joihin Emër lukitsi paheksuvan katseensa. Hän ei ollut oikein koskaan oppinut pitämään ryysyläisistä, varsinkaan sellaisista, jotka haisivat mudalle, ja omistivat valtavan vatsan.

Mies käänsi äkkiä katseensa pois tarjoilupöydän ällötyksistä, ja siirtyi sitten ihailemaan Paprikan tanssiaisasua, mikä hänen mielestään oli erittäin eksoottinen, mikä tietenkään ei ollut Paprikalle kovinkaan epätavallista. Hän hymähti itsekseen, ja antoi nyt katseensa kiertää tanssisalin hulinassa. Tanssilattialla jammailtiin jonkin höntin biisin tahtiin, joka oli oikein veikeä ja nopeatempoinen. Useat parit törmäilivät toisiinsa, ja päästivät ahdistuneita sihahduksia. Varsinkin Aasat, jotka sattuivat törmäämään Vaaneihin.

Muuten meno oli kyllä hyvä, oikeastaan aivan mainio. Siksipä Emër rypisti hieman otsaansa, Paprikalle, joka ei vaikuttanut ollenkaan niin huolettomalta, kuin tänään olisi pitänyt.
''En saanut tuotua tänne edes pientä puukkoa turvaamaan selustaani!'' tämä parahti pian, ja Emër heilautti kättään leppoisasti, ja naurahti perään vaimeasti.
“Mitäs pienistä”, hän oli aikeissa jatkaa vielä lausettaan, mutta Paprika ehti ensin:
''Mitä jos jotain tapahtuu? Miten voitte olla noin huoleton? Vai osaatteko vain peittää pelkonne? Minä pelkään. Pelkään näiden tanssiaisten puolesta. En halua kaaosta''

Nyt Emërin kulmat kohosivat hämmennyksistä.
“Kaaos? Nythän on joulujuhla! Tuskinpa kukaan haluaa haastaa riitaa juuri nyt”, hän mutisi, ja huokaisi sitten raskaasti, kun kuuli hieman sivummalta kiivasta riitelyä.
“Tai sitten, kaikilla ei taidakaan olla joulumieli ihan kohdallaan. Mutta älä huolehdi, estän kyllä kaaokset parhaani mukaan”, hän ilmoitti varmalla äänen sävyllä, ja kumartui sitten aivan Paprikan lähelle, varmistaen ettei kukaan sattunut vilkuilemaan heihin päin. Varovasti hän sujautti pienen, kauniisti kirjaillun puukon Paprikalle.
“Selustasi turvaamiseksi”, hän kuiskasi, hivenen huvittuneena, virnistäen ovelasti. Hänen tarkoituksenaan ei kuitenkaan ollut ärsyttää toista.

// TÖNKKÖ, ANTEEKSI : DD //

//Sori et vastaus on viivästynyt . D Mut yritän nyt parhaani ! //

Paprika tunsi pienoista pettymystä siitä, ettei Emër hänen myönnettyä pelkonsa vaikuttanut yhtään sen epävarmemmalta kuin aijemminkin. Oliko siinä mukana myös mustasukkaisuutta? Saattoiko hän olla tuolle mustasukkainen siitä, että tuo ei ollut peloissaan? Närkästyneesti hän mutristi suutaan. Hän tunsi itsensä niin heikoksi pelkonsa sisällä.

“Kaaos? Nythän on joulujuhla! Tuskinpa kukaan haluaa haastaa riitaa juuri nyt”, Emër vastasi hänen puheisiinsa kulmiaan kohottaen. Paprika alkoi tuntea jo häpeää, ja miltei uskoi Valtiaan puheet. Eihän kukaan halunnut pahaa joulujuhlissa aiheuttaa...

Kiivas äläkkä keskeytti hänen ajatuksensa, ja hermostuneisuus palasi jälleen. Paprika sattui huokaisemaan juuri samaan aikaan kuin Emër ja vilkaisi tuota, yrittäen vääntää kasvoilleen jonkinlaista hymyä. Hän ei kunnolla erottanut miehen kasvoja otsahiustensa alta. Tuolla hetkellä hän jopa oudosta silmästään huolimatta toivoi, että olisi voinut katsoa miestä suoraan.
“Tai sitten, kaikilla ei taidakaan olla joulumieli ihan kohdallaan. Mutta älä huolehdi, estän kyllä kaaokset parhaani mukaan”, Emër vakuutteli. Paprika heilautti pienesti päätään niin, että liikkeen saattoi tulkita myöntymiseksi. Kuuluihan riitojen ratkominen yhtälailla hänellekin.

Emër kumartui yllättäen aivan hänen lähelleen, ja ujutti Paprikan käsiin pienen, kauniin puukon. Paprika vilkaisi sitä yllättyneenä. Hän meinasi jo kieltäytyä tuosta kauniista esineestä, mutta tajusi sitten, miten epäkohteliasta se olisikaan ollut.
“Selustasi turvaamiseksi”, Emër selitti.
''Kiitos'', Paprika vastasi aidon kiitollisena ja hetken hän tunnusteli sormillaan puukon terävää terää ja kauniita kirjailuja, ennenkuin sujautti sen yllättävän näppärästi vyöhönsä. Aito huvittunut hymy karehti hetken hänen huulillaan.
''Emmeköhän selvitä tämän yhdessä'', hän sanoi saaden lisää pontta ja uskottavuutta ääneensä, viitaten kohti riitelevää sakkia. Kolme miestä kinasteli kiivaasti siitä, kuka saisi tanssittaa mustahiuksista tyttöä. Riita oli jo käynnistyä rähinäksi, kun eräs miehistä tarrasi kiinni kilpakumppaninsa kauluksesta.

// Ähh, sori lyhyys >.< //

Tanssiaissalissa oli hulinaa ja melskettä, tanssilattian reunoilla seisoskeli kikattelevia tyttöparvia, jotka vuorollaan osoittelivat mielestään komeita tanssipariehdokkaita, tarjoilupöydillä hieman suurivatsaiset miehet söivät ruokaa niin ahnaasti kuin saattoivat, ja tanssilattialla joko hoiputtiin epätahdikkaasti, tai sitten pistettiin jalalla koreaksi. Pirteä musiikki upposi Emërin sydämeen, eikä mikään saattanut painaa hänen mieltään silloin. Ei edes muutamat tunnelman synkistävät riitapukarit. Sitä paitsi kuka nyt jaksaisi pohtia sen kummemmin kiltojen välisiä riitoja. Tanssiaiset olivat tanssiaiset, ja kyllähän jokaisen täysjärkisen täytyisi pystyä olla sekoittamatta kiltavihaansa niihin.
Murehtiminen siis sikseen!

Tai ei sittenkään, mikäs Paprikalla olikaan? Neidollahan oli suukin ihan mutrulla, miten ihmeessä tämä jaksoikaan murehtia asioista vieläpä juhlapäivänä?
Emër pudisteli mielessään päätään. Hehän olivat molemmat killan johdossa, vastasivat asioista ensikädessä, mutta siltikin, nyt oli juhlan paikka. Kaipa heidän edes joskus täytyisi onnistua vain ja pelkästään juhlimaan, ja irrottautumaan arjesta.
Pian Paprika selittikin huolenaiheensa hänelle, ja Emër sen kuin kohotti asialle kummissaan kulmiaan, ja vakuutti, ettei minkäänlaista kaaosta juhlissa sattuisi, jos se vain hänestä olisi kiinni. Eikä aikakaan, kun hän jo saattoi erottaa tappelun ääniä selkänsä takaa. Hän huokaisi raskaasti, ja niin taisi huokaista Papukin. Tälle Emër vain naurahti kevyesti, ja keskittyi sitten jälleen esillä olevaan asiaan.

Hetken päästä kävi ilmi, ettei Papu ollut onnistunut salakuljettamaan tanssiaisiin yhden yhtäkään teräesinettä. Neidon selusta ei siis ollut läheskään tarpeeksi turvattu.
Emër itse oli onnistunut salakuljettamaan mukanaan monenmoisia aseita, hän ei halunnut liian helposti alistua salamurhauksen uhriksi, juurihan hänen isänsäkin oli murhattu. Tosin syylliseksi epäiltiin hänen omaa sisartaan, mikä taas jossain määrin laimensi Emërin sisarellista rakkauttaan Axiëndraa kohtaan. Hän kun itse oli isästään pitänyt. Tämähän oli ollut varsin mukavakin hänelle.

Asiasta toiseen Emër päätti kuitenkin luovuttaa yhden salakuljettamistaan tikareistaan Papulle. Yksi sinne tai tänne, ei se ollut häneltä itseltään paljostakaan pois. Sitä paitsi ei Emërkään nyt halunnut, että hänen Valtiatar kumppanilleen jotakin pahaa sattuisi. Tulisipa hänelle tylsä hallintokausi ilman Papua.

Tappelun äänet sen kuin jatkuivat taustalla, ja Emërin olisi tehnyt mieli huokaista uudestaan. Kuka nyt halusi pilata armaan juhlatunnelman?
''Emmeköhän selvitä tämän yhdessä'', Paprika sanoi saaden lisää pontta ja uskottavuutta ääneensä, viitaten kohti riitelevää sakkia. Kolme miestä kinasteli kiivaasti siitä, kuka saisi tanssittaa mustahiuksista tyttöä. Riita oli jo käynnistyä rähinäksi, kun eräs miehistä tarrasi kiinni kilpakumppaninsa kauluksesta.
Emër sen kuin nyökkäsi vakaasti, hymähtäen, niinpä tietysti, velvollisuudet ne kutsuivat tanssiaisissakin.
Niinpä mies ohjasi nyt askeleensa kohti riitelevää sakkia, tarkkaillen näitä aluksi hienovaraisesti hivenen sivummalta, rykäisten sitten kuuluvasti kurkkuaan.
“Mitäs täällä on meneillään?”, hän murahti hivenen kiukkuisesti, pitäen leukansa tiivisti ylpeänä pystyssä, omaan kunniakkaaseen tapaansa.
Miehen arvioiva katse siirtyili tappelupukareihin vuoronsa perään.

Yksi miehestä roikutti toista kauluksesta, viimeinen kolmikosta huuteli ärjyviä kommentteja sivummalta. Mustahiuksinen tyttö taas näytti erittäin häkeltyneeltä.
Mies jota roikutettiin kauluksesta päätti nyt potkaista kaveriaan haaraväliin, jolloin Emër päätti astella taistelupukarien väliin. “Ihan rauhassa, kyllä teille kaikille pari löytyy. Paprikalla, tällä neidolla tässä (Tässä kohden Emër osoitti Paprikaa), ei ole tanssiparia myöskään. Jokuhan teistä voisi tarjoutua tanssittamaan häntä?”
Yllättäen miesten ilmeet kirkastuivat, ja he näyttivät erittäin tyytyväisiltä tähän ratkaisuun. Emërin kasvoille nousi helpotus, ja voitonvarma virnistys, kunnes se kaikkosi hyvin äkkiä!

Mitähän kuulikaan? Jälleen solvausta ja tappelun ääniä? Miehet repivät nyt toinen toistaan hurjemmin kauluksista, tapellen vain tällä kertaa siitä, kuka saisi tanssittaa Paprikaa. Emër loi pahoittelevan katseen Papun suuntaa, kohauttaen olkiaan toivottamana, kuiskaten sitten: “Miten ajattelit ratkaista tämän?”

// Nyt tuli tönkkö vastaus : DD Anteeksi siitä siis ! //