Yön hiljaisuus ja rantahiekka.

//Juu siis.. olisi ihan hyvä jos joku tulisi tänne kirjoittelemaan kanssani jotain, että tämä ei vain kökkisi täällä!^^//

Sirene-Floren saapui pian rannalle ja haukotteli hieman. Nainen katsoi taivaalle huomatessaan täysikuun loisteen ympärillään ja ihasteli sitä. `Oih, kuinka kauniisti kuu valaisee tätä rantaa.` Sirene ajatteli rauhallisin aattein.

Hän päätti istahtaa maahan ja vain katsella ympärilleen, sillä mennyt päivä oli ollut Sirenelle aika raskaan tuntuinen. Sirene mietti hieman mennyttä päivää ja oli nukahtaa, mutta ei silti nukahtanut täysin, sillä kuun valo piti Sirenen yhä hereillä. Sirene-Floren nousi ylös ja käveli lähemmäs merta. Nainen tunsi ihanan, sekä hieman viileän rantahiekan koskevan jalkapohjiaan (olihan hän sentään paljain jaloin).

Sirene-Floren istahti jälleen hiekalla ja katsoi taivaalle, jos vaikka näkisi siellä jotain mitä voisi tarkkailla, mutta ei erottanut sieltä mitään huomiota kaipaavaa, joten käänsi katseensa pois päin taivaalta.

Kaipaisin itselleni jotain juttuseuraa, kun en ole puhunut tänään juuri ollenkaan!` Sirene ajatteli itsekseen hieman hermostuneena, mutta ei kuitenkaan ollut ihan raivona.

Jonkin ajan kuluttua Sirene kuitenkin nousi ylös ja kääntyi pois päin merestä, sillä rupesi kävelemään erästä pientä kuppilaa kohden, koska halusi hieman jotain juomista.

Elrond, tuo punahiuksinen mies, käveli kohti Njordin hiekkarantaa. Täysikuu loisti kauniina taivaalla ja se sai miehen punaiset hiukset erottumaan selvemmin. Ne olivat täysin kirkkaan punaiset.
Kun tuo puolihaltia sittemmin katsahti taivaalle, kohti kuuta saattoi hyvin erottaa miehen eriväriset silmät. Niissä myös loisti jokin ihan erilainen olemus, kummassakin. Toinen oli punainen ja jotenkin ehkä pelottavankin oloinen, kun taas toinen kauniin vihreä ja loisti nätisti.

Elrondia seurasi pieni kettu, Xew. Se leikki aina välillä joillakin pienillä kivillä ja loikkasi sitten aina välillä veden perään ja juoksi sitä sitten taas karkuun, kun aallot löivät takaisin.
Mies vain naureskeli ketun puuhille ja jatkoi sitten matkaansa, kettu perässään juoksien.
Hohhoijaa...Hiljaista täälläkin mies murahti itsekseen ja katsahti ympärilleen. Ei pahemmin ketään.

Demoni tuon sisällä nukkui, se oli ollut hereillä vasta hetki sitten, mutta oli jättänyt pian Elrondin taas rauhaan. Ei se jaksanut nyt kiusata tuota haltianpuolikasta.

Jalkoja hivelevä merivesi alkoi pian tuntua jaloissa hieman kylmältä joten Elrond siirtyi hieman syrjemmälle ja murahti jälleen itsekseen. Tänään oli taas ollut hieman rasittava päivä. Eräs viheliäinen aasa ei ollut suostunutkaan maksamaan hänelle siitä työtsä, jonka mies oli tuon puutarhassa tehnyt. No olihan Elrond kyllä sitten saanut rahat siltä saiturilta, mutta hetki siinä oli mennyt, kun tuo punahiuksinen ei mikään maailman ilkein persoona ollut, ei ollenkaan.

Kohta tuio näki jonkun ihmisen kulkemassa poispäin rannalta. Elrond hymähti, hänkin tarvitsi nyt seuraa, se ei todellakaan ollut pahitteeksi ja sitten tuo ottikin jo muutaman juoksuaskeleen, Xew perässään seuraten. Olisi kuitenkin mukava saada ystäviä.
"Hei te siellä neito!" Elrond huudahti kun tunnisti menijän naiseksi.

//Minä tulin :>> Hieman kökköä tekstiä ^^//

Sirene huomasi, kuinka joku punahiuksinen mies käveli häntä kohti, joten ei tiennyt mitä tekisi, mutta kuuli kuitenkin, kun tämä kyseinen puolihaltia huusi naiselle.
"Mitä, kuka oikein olette!?" Sirene huusi kuuluvalla, mutta hieman ujolla äänen sävyllä.

Sirene jäi odottamaan miestä, jotta miehen ei tarvitsisi juosta vain perässä ja läähättää puhuessan. Aikansa kuluksi Sirene-Floren ihasteli pientä kettua, joka seurasi Elrondia leikkien samalla kivillä.
Tuuli puhalsi hiljattain Sirenen kasvoille ja hänen vaaleat hiuksensa pitivät tuulesta myös. Sirene käveli kuitenkin lähemmäs merta ja istahti hiekalle. Vesi osui välillä Sirenen paljaisiin jalkoihin ja vesi oli aika viileää.
Sirenellä oli yllään vihreä hieman polvien yläpuolelle ulottuva mekko, jossa oli takana hieman japani tyylinen iso rusetti.

'Kuka ihme tuo voi olla, toivottavasti joku järkevä tyyppi, jonka kanssa voisi tutustua vaikka hieman lähemminkin!?' Sirene-Floren kysyi itseltään ja vaihtoi asentoaan hieman houkuttelevammaksi...

//Tervepä vain!! Oli hyvä, kun tulit tänne seurakseni ropettamaan. Tuosta tuli ainakin hieman sekavaa tekstiä...//

Erlond, tuo punahiuksinen demoni hymähti itsekseen ja katsahti taakseen kettua, joka pinkoi kohta jo hänen edellään, ja mies lopetti pienen hölkkänsä.
"Mitä, kuka oikein olette!?"
Hän saattoi kuulla tuon toisen huutavan ja naurahti omaan tapaansa ja pian alkoikin olla lähellä tuota naiseksi tunnistautunutta henkilöä.

Punahiuksinen ei kuitenkaan sanonut mitään siihen hätään. Eihän hän jaksaisi alkaa huutamaan siinä yhtäkkiä.
Xew sen sijaan juoksi jo tovin matkaa edellä ja vikisi iloisesti. Sekin oli huomannut naishenkilön ja kiireen vilkkaa kipitti nyt sen luo.
Ei tuolta ainakaan energiaa puutu mies ajatteli hymyillen, kun katsoi kettunsa menoa ja siirsi sitten eriväristen silmiensä katseen neitoon, joka oli istahtanut hiekalle, meren lähelle.

Elrond vaihtoi askeleensa ihan vain kävelyksi ja olikin jo pian neidon luona.
"No niin. Näin vaan täällä liikettä, eikä seura olisi minulle pahitteeksi", mies mutisi yskähtäen pienesti. Meri-ilma ei tehnyt hälle ollenkaan hyvää.
"Voitte kutsua minua ihan vain Elrondiksi"; punahiuksinen jatkoi ja istahti sitten neidon viereen katsellen hetken aikaa merta.
"Kuka te muuten olette, jos saan udella?" hän hetken päästä kysyi.
Miehen ääni oli ystävällinen kuten aina, ja hänen vihreässä silmässään paloi kaunis, ystävällinen sävy. Punaisesta silmästä ei sitten puhutakaan, vaikka sekin oli nyt tavallista iloisemman näköisempi ja tuo puolihaltia kun ei voinut toiselle silmälleen mitään, sehän oli oikeammin demonin silmä.
Elrond myös saikin aika outoja katseita aina välillä, mutta ei jaksanut välittää, parempi vain ettei kukaan tietäisi hänen olevan puoliksi demoni. Jotkut tosin pystyivät tunnistamaan sen.

"Kaunis sää", mies sitten hetken päästä totesi, kun lopetti ainaisen ajattelunsa ja keskittyi sitten paremmin neitoon.
Xew haisteli innokkaana neitoa ja kiersi kaksikkoa ympäri, joskus juoksi sitten taas aaltoilevaa vettä karkuun, mutta lopulta päätti juosta ihan vain Elrondin syliin.
"Ah, ja tämä tässä on Xew", puolihaltia esitteli kettunsa ja otti sen sitten paremmin syliinsä ja rapsutti sen pehmeää niskaa.

//Ei ollut ollenkaan sekavaa ^^ Meikällä nyt on tönkköä >.

Sirenen katse kohdistui kettuun, joka kipitti häntä kohti, mutta nainen ei pelännyt sitä ollenkaan.
"Niin, seura ei ole minunkaan mielestä pahitteeksi." Sirene selitti katsellessaan ketun menoa.
"Elrond, hmm... selvä!" Sirene-Floren sanoi ja käänsi katseensa nyt punahiuksiseen Elrondiin.
"Ei se haittaa jos sinä minulle utelet, olen ennenkin tavannut pahempiakin utelioita, mutta no... Olen Sirene, hauska tutustua!" nainen jatkoi naurahtaen hieman itselleen. Sirene katsoi vielä miehen kasvoja, mutta käänsi kuitenkin katseensa meren suuntaan.

'Mies on kyllä mukavan oloinen, mutta... aivan kuin hänessä olisi jotain erityistä... Ei, ei hänessä mitään erityistä ole.' Sirene ajatteli itsekseen, mutta ei näyttänyt yhtään epäröivältä, että miehen ei tarvitsisi ruveta epäilemään mitään pahaa toisesta.

"Mikä ihastuttava kuu tuolla möllöttäkin, se on jopa suloinen!" Sirene päivitteli ja tuijotti kuuta, joka antoi valoa tarpeeksi. " Xew, hieno nimi tuollaiselle pikku ketulle." ihaili Sirene katsellen, kun Elrond rapsutti ketun turkkia.
"Itselläni ei ole ainuttakaan lemmikkiä," nainen kertoi yhä katsellessaan kettua, mutta kuitenkin katsoi taas Elrondia.

//Tönkköä, missä? En näe sitä kuin omassa tekstissäni! ^^'//

Mies maisteli hetken naisen nimeä suussaan ja käänsi sitten eri väristen silmiensa tuikkivan katseen takaisin Sireneen.
"Sirene, kaunis nimi, ja se sopii sinulle"; mies totesi ystävällisesti ja katsahti sitten horisonttiin.
"Ja todellakin, hauska tutustua", Elrond naurahti hetken päästä ja väläytti kauniin, kohteliaan hymynsä Sirenelle.

Mies jäi rapsuttelemaan kettunsa turkkia ja mietti hetken, mitä Sirene mahtoi ajatella, kun oli hetken aikaa niin hiljaa, mutta päätti sitten kumminkin jättää asian omaan arvoonsa, eipä se hälle pahemmin kuuluisi. Xew tuhisi tyytyväisenä hänen sylissään ja mies hymyili lemmikilleen.

"Totta, kuu on erittäin kaunis näky"; mies sanoi tai oikeastaan vastasi Sirenen sanomiseen, jonka jälkeen tuo sitten ihastelikin ketun nimeä, Xew.
"Äh, sen minä vaan repäisin jostain päästäni joskus", Elrond hymähti, mutta toki oli iloinen, että toinen tykkäsi siitä. Ei se sitten ainakaan ihan mikään pöllö nimi ollut.
Ja hän itsekin piti nimestä Xew.

Daemon nukkui hiljaa Elrondin sisällä. Se ei halunnut kuunnella mitään, mitä nuo kaksi puhuivat. Daemon oli hieman närkästyneen oloinen, ja pahaa enteilevä, mutta jostainsyystä puolihaltia luotti siihen, ettei demoni tekisi nyt yhtään mitään arvaamatonta.

"Oih, itse en voisi elää ilman lemmikkiä"; mies sanoi, kun Sirene kertoi, ettei hällä ollut yhtään lemmikkiä.

//No siun nyt ei ainakaan ole ^^ Miun on aina //

"Jaa sopii vai? Oletko aivan varma siitä?" Sirene-Floren kysyi ja pudisteli päätään vähäsen. Sirenen oli pakko hymyillä Elrondin kauniille hymylle vastaus, mutta ei kylläkään tiennyt miksi.
"Minä ainakin pidän tuon hassuliinin nimestä," nainen sanoi ja muutti asentoaan hiekalla. Hän meni makuulle sivuttain niin, että näki Elrondin sekä hänen kettunsa Xewin.

"Nooh.. Onhan tämä elämä aika tylsää, kun ei ole ketään, kenen kanssa viettäisi aikaa... Kyllähän minulle Kelpaa joko joku eläin tai joku muu..." Sirene paljasti hieman vihjaillen Elrondille jotakin.

'Oih, Elrond, niin mielenkiintoinen...' Sirene ajatteli ja hämmästeli hieman ajtuksiaan ja mietti hieman mikä hänelle tuli, kun yritti vihjailla Elrondille erään laista seuran hakua...
"Missä päin oikein asut? Jos saan udella?" hän kysyi Elrondilta ja katsoi suoraan miehen silmiin.

"Auts! Selkään sattuu!" Sirene-Floren valitteli ja koetteli selkäänsä hieman ja kipristeli samalla hirveästi.

//Tuosta tuli nyt hieman sekavaa jälkeä... ^^'//

"Olen sitä mieltä", mies totesi hymyillen ja rapsutteli yhä Xewiä sylissään. Eri väriset silmät tarkastelivat tuota outoa neitoa, jonka oli hetki sitten kohdannut. Hetkeen ei mies sanonut mitään, ja pian käänsikin katseensa merenselälle, joka näytti hyvinkin kauniilta. Elrond ei niinkään ollut meren ystävä, mutta silti tuota näkyä oli kieltämättä mukava katsella. Meri, se vain virtasi, pienempiin järviin, jokiin, ties minne. Meren elämä oli helppoa ja niin toivoi, että tuon puolidemoninkin olisi. Mutta ei ollut. Piti jakaa elämänsä jonkun toisen kanssa, jonkun pahan. Daemonin kanssa.
Miehen ajatukset siirtyivät nyt kokonaan siihen pirulaiseen, Daemoniin. Se nyt sattui kyllä nukkumaan ja oli edes jonkin aikaa härnäämättä tuota punahiuksista. Se oli jokseenkin suurikin helpotus miehelle.

Elrond nyökkäsi Sirenen seuraaville sanoille, eikä oikein siinä ajatuksissaan tajunnut mitään. Mies katsahti kuitenkin neitoon päin ja hymähti. Oli mukavaa, että hän sai jotakin seuraa, ei tarvitsisi aina sitten olla ihan yksin, vaikkei mies ollutkaan koskaan yksin. Olihan hänellä Xew, ja se eräs nimeltä mainitsematon demoninsa.
Ulospäin mies näytti ihan vain tavalliselta haltialta, viattomalta. Ja toivoikin, että saisi olla vain se. Haltia.

"Öh, minä asun tuolla kaupungin toisella puolella, mutta saatan olla pitkäänkin poissa kotoa", mies totesi Sirenen kysymykseen ja huomasi neidon katsovan häntä suoraan silmiin. Hienoinen hymy kohosi jälleen miehen kasvoille, ja sitten tuo kyllä käänsi katseensa pois, Xewiin joka yritti nuolla isäntänsä kasvoja.
"Oles nyt paikoillasi", mies hymähti ketulle, mutta käänsi sitten katseensa takaisin Sireneen, mikä toiselle oikein tuli?
"Sattuuko?"

//Eikä mitään sekavaa ollut ^^//

Sirene käänsi katsensa myös Xewiin, niin, kuin Elrondkin. Sireneä palelikin hieman, mutta sitä hän ei paljastanut.
Nainen yritti nousta istuvilteen, mutta jalat eivät vain kantaneet häntä, joten hän kompastui heti omiin jalkoihinsa ja kaatui maahan.
"Aah! Mikä minulla oikein on" Selkään sattuu, jalat eivät kanna ja mitä vielä!?" Sireneä puistatti, kun hänellä ei onnistunut nyt mikään. Hän oli aikaisemminkin vain lysähtynyt jostain syystä maahan tietämättä edes syytä moiseen.

Sirene pudisteli päätään ja asettui makuulle katsellakseen kuuta, mutta ei kuitenkaan pystynyt keskittymään siihenkään, joten käänsi katseensa pois taivaalta, Xewiin ja sen omistajaan, jotka hän ainakin näki.

Kuu oli upeana. Pilvet kylläkin peittivät sen välilä, mutta rannalla näki silti selkeästija vaivattomasti.

Elrond katseli taivaanrantaa erivärisillä silmillään ja rapsutteli Xewin pörröistä karvaa. Samalla hän välistä vilkaisi Sireneä. Toinen näytti yrittävän nousta istumaan, muttei onnistunut. Mies kurtisti hieman kulmiaan ja käänsi katseensa paremmin toiseen.

Ennen kuin mies kerkesi kysyä, mikä tämän toisen oikein oli, niin Sirene kerkesi ensin:
"Aah! Mikä minulla oikein on" Selkään sattuu, jalat eivät kanna ja mitä vielä!?"
Elrond ei keksinyt mitään fiksua sanottavaa, joten katseli vain naista, kun toinen meni maahan makaamaan ja katseli hetken aikaa kuuta.

Puolidemoni ynähti hieman, kun Xew yhtäkkiä keksi kaataa miehenkin hiekkaan selälleen. nyt tuo kettu nuoli innoissaan isäntänsä naamaa.
"Xew, lopeta!", mies sanoi huvittuneesti ja työnsi ketun pois päältään. Pianpa ketunpoikanen muuta tekemistä keksikin ja meni leikkimään vesirajaan pienillä kivillä, juoksi aina välillä vettä karkuun, kun aallokot löivät rantaan.

"Onko selkävaivanne jatkunut pitkäänkin?" mies vihdoin kysyi ja käänsi katseensa naiseen takaisin. Elrond ei kuitenkaan noussut istumaan vaan jäi makaamaan viileään hiekkaan. Mitä turhia sitä nousta, kun noinkin oli ihan hyvä.

Sirene-Florenin kasvoille vääntyi pakostikin pieni pikainen hymy, kun Xew kaatoi omistajansa maahan ja rupesi nuolemaan tämän kasvoja.
"Ei, ei minulla ole ollut koskaan ennen näin kovaa selkäkipua. Tämä johtuu varmaan liikunnan puutteestani, sullä en ole käynyt lenkkeilemässä vähään aikaan.." Sirene selitti vaikeroiden ja kipu hellitti hieman. Elrond makasi suunnilleen reilun metrin päässä naisesta ainakin Sirene näki niin, mutta ei tiennyt oliko se oikea mitta....

Nainen katseli merelle päin ja hänen katseensa eksyi pian rannalla leikkivään kettuun, Xewiin. Sirene asetteli hieman hiuksiaan paremmin ja lopulta päätyikin pyörittelemään hiuksiaan etusormensa ympärille. Sireneä ei sattunut enää paljoa, joten hän yritti unohtaa kivut ajattelemalla jotain suloista ja hyvää... Sirenen kasvoille alkoi vähitellen levitä kaunis ja kiehtova hymy, kun hän ajatteli asiaa, joka saa hänet useiten hyvälle ja tuvalliselle tuulelle, jos jotakin on sattunut tai jos hän on jonkun toisen miespuolisen henkilön seurassa.

Nainen oli kyljellään, mutta hän kääntyi kuitenkin pian selinkakuulle katsellakseen kuuta ja tuhansia ja pieniä tähtiä, jotka hädin tuskin erottuivat pienien pilvien takaa. Kuun eteen ei ollut vielä mennyt kertaakaan pilveä ja se oli hyvä sillä sitten voisi tapahtua ties mitä arvaamatonta.

Sirene kuunteli aaltojen liplatusta ja oli valmiina kuuntelemaan Elrondinkin ääntä, jos tämä sattuisi puhumaan hänelle.

//Minulla tuli taas hieman sekavaa... ^^'//

Elrond rypisti hieman kulmiaan, kun kuuli Sirenen kertovan selkäkipunsa johtuvan vain liikunnanpuutteesta. No, kaipa se saattoi johtua siitäkin, mistäs Elrond sen olisi voinut tietää.
Mies oli vaiti, katseli vain kuuta, ja vilkuili välillä Xewiä, joka leikki taas jossain muutaman metrin päässä isännästään. Punahiuksinen huokaisi hieman, demoni oli ollut hiljaa pitkän aikaa. Paholainen sisällään. Ja tämä haltia pelkäsi sitä, koko sydämestään.

Kuitenkin miehen oli pian lähdettävä. Hänellä olisi vielä asioita hoidettavana ja ties vaikka demonikin innostuisi putkahtamaan esiin. Se ei olisi ollenkaan hyvä juttu. Punahiuksinen vihelsi hiljaa ja ketunpoikainen juoksi hänen luokseen. Puolidemoni nousi pystyyn ja pudisteli hiekkoja vaatteistaan. Hän loi eripari silmiensä katseen Sireneen, ja hymyili.
"Minun on nyt kyllä pakko lähteä. Tapaamme ehkä vielä joskus", Elrond sanoi ystävällisesti ja nyökkäsi, katsoen vielä hetken aikaa uutta tuttavuuttaan, mutta kääntyi sitten kannoillaan ja lähti kävelemään poispäin sataman hiekkarannalta kettunsa kanssa, kadoten pian näkyvistä, varjo perässään.

//Kiituksia pelistä~3 Nyt on hieman ollut inspis kateissa, myöskin tämän henkilön kohdalla. Olen pahoillani kun peli jäi niin lyhyeksi, pelaillaan toiste sitten ^^//

Sirene jäi katsomaan miestä, kun tämä häipyi pois...

Sirene huokaisi ja nousi hyvin kivuliaasti seisomaan. Hän lähti kävelemään poispäin satamasta, mutta kävely eteni hitaasti ja toella kivuliaasti.


Nainen lähti kotiaan kohti, sillä hänellä ei ollut enää asioita hoidettavana.

//Juu.. pelaillaan vaan joskus toiste^^//