Puisto tapaamisella

Sinestra ja Fezz saapuivat Kaupungin Puistoon sovittuun aikaan. Käviöitä ei ollut monia, sillä oli hieman kylmä. He suuntasivat lammelle ja Fezz hyppäsi heti riemusta; sen mielestä oli hauska katsella kaloja loiskuttaa vettä hännällään.
Neith ei ollut vielä tullut. Sinestra otti mukavan asennon läheistä puuta vasten ja jäi odottamaan.

Neith oli myöhässä. Hän oli nukkunut aivan liian kauan ja hän tiesi miksi.
Neith kiiruhti kohti kaupungin-puistoa, ei ole mukavaa olla myöhässä, ja vieläpä näin paljon. Toivottavasti Sinestra ei ole lähtenyt.
Ei hän ei ole vielä lähtenyt, Neith vakuutteli itselleen. Hän uskoi niin, koska tiesi että ei Sinestra lähtisi heti pois.
No, onneksi Contador sentään herätti minut.. Neith ajatteli, muuten Sinestra olisi tullut ihan turhaan.

Contador pinkaisi juoksuun kadoten pian nurkan taakse. Vihdoinkin Neith saapui nurkalle, ja känätyi pikaisesti tielle, joka johti suoraan kaupungin-puistoon. Hän nopeensi vauhtiaan. Pian hän olikin puistossa, mutta nyt piti etsiä Sinestra ja fretit. Siinä meni vähän aikaa mutta lopulta Neith löysi heidät. "Hei! Ja anteeksi että olen myöhässä." Neith huudahti vähän matkan päästä iloisesti vilkuttaen.

Sinestra etsi huutajaa katseellaan ja huomasi kohti juoksevan Neithin.
"Hei, eipä tuo mitään. En minäkään ihan aina ole aikataulussa vaika kyllä yleensä olenkin täsmällinen. Istu tähän. Jutellaan jostain, vaikka nyt ei olekkaan mikään aivan ihanteellinen ilma tässä on ihan mukava istuskella."
Fezz ja Contador leikkivät ja kisailivat lammeen ympärillä. Se oli hauskan näköistä!
"Oletko nähnyt frettien ennen tekevän noin? Minä luulin ensin ettei Fezz pidä vedestä, mutta se osottautui kauheaksi vesi pedoksi."

" Ei en ole, enkä minäkään tiennyt että Contador tykkäisi vedestä." Neith sanoi naurahtaen. Hänkin alkoi katselemaan frettien leikkejä.
Neith hieroi otsaansa, sillä juostessa oli tullut kuuma, eikä penkilläkää erityisen varjoista ollut.

Sinestra katseli vielä hetken frettejä ja kääsi sitten katseensa Neithiin.
"Haluatko lähteä kävelemään tuonne syvemmälle mestsään. Siellä olisi varjoisampaa ja sinä näytät olevan kuumissasi. Ihan läähätät."
Hän nousi ylös ja huhuili Fezzin ja Contadorin luokseen. Contador hyppäsi Neithin päällä ja Fezz alkoi uikuttaa makupalaa.
"Mitään ei heru. Hyppää taskuun."
Sinestra avasi taskun tyhjästä tunikassaan ja Fezz hyppäsi sinne.
"Istuinkin aika pitkään paikoillani. No tule Neith!"
Sinestra alkoi jo kävellä metsään päin. Hänelläkin oli kuuma.

Neith nousi nopeasti puiston penkiltä ja laski Contadorin maahan, jotta se saisi liikuntaa. Vaikka olihan se jo saanut liikuntaa kun oli leikkinyt Fezzin kanssa. Neith käveli Sinestran vierelle ja sanoi: " Totta, metsässä on varjoisempaa, ja Contadorkin haluaa mennä sinne."

He kävelivät jonkin aikaa ja juttelivat vaikka mistä. Puista, kaupungista, vähän kaikesta.
"Eikö olekkin tyhmää, kun jotkut aasat vieroksuvat vaaneja niin paljon. Älä pahoita mieltäsi jos kuulut heihin. Sinähän olet aasa vai mitä?"
Sinestra ei ollut muistaakseen vielä kertonut Neithille kumpaan kiltaan kuului.
"Niin minä olen siis vaani, jos en vielä kertonut."
"Aasa ja vaani ystävyksiä vai?"
Ääni oli kuulunut jostain heidän vasemmalta poulestaan. Sinestra käännähti salamana äänen suuntaan ja ehti juuri ajoissa huomata puun taakse hyppäävän hahmon.
"Sinä siellä! Kuka olet ja miksi sinua noin kiinnostaa meidän ystävyytemme? Taidat olla joku jolla ei ole mielestään mitään esteitä, toisten moittimiseen. Jää sinne tai ule näkyviin."
Sinestra ei ollut ottanut askeltakaan ja jäänyt vain piikittelemään. Kun hän oikein raivostuu tai on muuten sillä tuulella, hän ei puhukkaan muulla tavalla kuin piikittelemällä, ja oikein hyvä siinä. Piikittelystä huolimatta äänen omista ei tullut.
"No niin, ei meillä ole koko päivää aikaa seistä tässä! Älä sittän tule. Jää sinne kyyristelemään vaikka koko vuodeksi. Minua ei kiinnosta! Tule Neith, jätätään tuo tuonne ja mennään, kun se ei tule poiskaan."
Sinestra lähti kävelemään poispäin tarmokkaasti Fezz kintereillään.

Neith käveli Sinestran perässä polkua pitkin. " Tuollaiset tyypit ovat inhottavia." Neith sanoi, ja hänen äänestään saattoi erottaa vihan.
Neith vilkaisi taakseen, hän ei nähnyt ketän Contadorin lisäksi.
" Ainakaan se tyyppi, jota ihmetytti meidän ystävyys ei näytä seuraavan meitä." Neith sanoi. Neith kääntyi ja nosti Contadorin syliinsä.

Neith kuulosti varmalta asiasta, mutta Sinestra tusi koko ajan jonkun silmät selässään. Hänkin katsoi taakseen. Siellä ei kyllä ollut ketään. Ehkä hän vain kuvitteli.
"Kyllä. Todella inhottavia."
He kävelivät hetken lisää ja tulivat puiston laidalle. Polku loppui ja he jatkoivat hieman viistossa vasemmalle. Puut alkoivat harventua, kunnes metsästä ei ollut enään tietoakaan ja ranta penger avartui kirkkaana ja meri oli täysin tyyni. Nyt vasta Sinestra huomasi sateen loppuneen kokonaan ja ilma oli taas paljon lämpimämpi. Aurinko alkoi hiipua horisonttiin ja taivas oli kauniin punertava. Todella ihana näky.
"Onko sinulla kauhea kiire, vai voistko jäädä kanssani katsomaan auringon laskua?" Sinestra kysyi ja istui puun rungolle. Se oli varmaan ajautunut rantaan jonkun vuoroveden mukana. paikka oli muutenkin rauhallinen. Siellä ei nähtävästi käynyt juuri ollenkaan ihmisiä, sillä hiekalla olivat vain Sinestran ja Neithin kenkienjäljet. Paikkaan oli suht nopea reitti suoraan Sinestran ja Fezzin ullakolta. He voisivat tulla sinne toisenkin kerran. Ehkä jopa useamminkin. Fezz oli hipsutellelut ihan veden rajaan ja koitti sitä tassullaan. Nähtävästi sopivan lämpöistä, sillä samantien se jo polkusteeli vedessä. Uitua jonkin aikaa se päästeli freteille ominsisia ääniä ja pyysi Contadoria mukaan.

// anteeksi kamalasti hitauteni : DD, inpis vain katosi jonnekkin...//

Neith käveli varmoin askelin Sinestran takana, se tosin oli aika vaikeaa. Tiellä oli nimittäin paljon juuria ja kiviä. Contador katseli hieman kauhuissaan maahan. Se pelkäsi että Neith kaatuisi ja itse litistyisi Neithin alle. Niin ei onneksi käynyt.

He saapuivat pehmeälle hiekalle. Taivas oli kaunis, ja siitä tuli hetki hetkeltä kauniimpi ja punertavampi. Lopulta siitä tulisi tumman sininen melkeinpä musta, ja tähdet sekä kuu tulisivat auringon tilalle. Siihen oli kyllä vielä jonkin aikaa.

" Eihän minulla ole kiire, eikä Contadorillakaan taida olla. " Neith sanoi ja laski vimmatusti rimpuilevan Contadorin rantahiekalle. Hetken se siinä juoksi ympyrää ja tallusteli lähemmäs vettä ja Fezziä.

Neith istui Sinestran vierelle puunrungolle. ´aah, ihanaa lepuutella vihdoinkin jalkoja´Hän ajatteli. Hän katseli frettien tuohuja, jos ne vaikka menisivät uimaan tai jotain. Contador roiskutteli hieman vettä Fezzin suuntaan, todella vähäsen niin ettei Fezziä haittaisi jos vesi pisarat tähän osuisivat. Hetken sen jälkeen Contador pulahti ranta veteen, ja Neith tarkkaili sitä, ettei se vain menisi liian syvälle.

// : DD, sain inpiksen takaisin, toivottavasti tämä kelpaa. //

//Olenko muka joskus sanonut että ei kelpaa?//

Sinestra otti rennon asennon. Hän vahui rungolta pehmeälle rantahiekalle. Se kutitti jamuotoutui juuri Sinestran mukaan. Hän nojasi päätään puunrunkoon ja katseli taivasta. Se oli aivan tulipunainen. Ja kaunis.
"Idyllinen kuva; auringonlasku ja frettejä. Heh."

Kun aurinko oli laskenut lähes kokonaan ja vain pientä purppuraa oli jäljellä olivat Sinestra ja Neith jutelleet mukavia ja fretit aloittaneet vesi sodan. Sinestra nousi hieman ja katseli tarkasti laskevaa aurinkoa. Sitten tapahtui jotakin outoa. Vihreä välähdys täytti taivaan ja kaikki heijastui sen väreissä. Sitä kesti vain sekunnnin murto-osan ja Sinestra jäi tuijottamaan ihmeissään.

//Sinä sait inspiksesi takaisin ja minä kadotin omani XD//

Ehkä meidän pitäs lopettaa peli, kun kumpikaan ei enään käy täällä