Banaani ja lihapulla

//Tämä peli on sitten täyttää läppää, josta vain chatissa käyvät ovat tietoisia. : DD //

Kapteeni Kultaturpa istui kivenkannon päällä sivellen kultaista ja rakasta partaansa.
Tai oikeastaan hän nyki sitä pienen ärtymyksen vuoksi. Hän oli kuullut huhuja, että joku amatööri poppoo aikoisi käydä hänen aarteensa viemässä.
Selvitettyään ajatuksensa hän käänsi katseensa käsiinsä, joissa lepäsivät kaksi erikois suurta lihapullaa, jotka yllätys yllätys hän oli itse valmistanut. Hän katsoi niitä pitkään hyvin arvioivasti, miettien sopisivatko ne ollenkaan hänen tarkoitusperiinsä.

Andromeda haahuili hieman kauenpana saaren rannassa, hän oli saapunut Kultaturvan kyydissä tälle saarelle, tuskaillen nyt sitä että oli ylipäänsä tullútkaan.
Kultaturpa vain oli puuhastellut aarteensa parissa, mikä taas oli saanut naisen sydämen hypähtämään järkytyksestä. Tuskaistuneena hän lähti kulkemaan kohti kiveä, jolla kapteeni yhä istuskeli.
Jo jonkin aikaa hän oli joutunut kantamaan mukanaan kapteeninsa itse kasvattamaa käyrää banaania. Enää hän ei sitä jaksanut kanniskella, niimpä hän ojensi sen Kultaturvalle, sanoen: "Tässäpä on banaaninne."

Kultaturpa naurahti, ja otti ilomielin arvokkaan banaaninsa takaisin.
Andromeda mainitsi ohimennen jotakin hänen aarteensa kätköstä, mikä sai itsetyytyväisen hymyn nousemaan miehen kasvoille. Hän oli piilottanut aarteensa niin hyvin !

Candra asetti voihkaisten kätensä tynnyrin kantta vasten ja heitti sen rajusti kaiteen yli mereen. Hän oli joutunut piiloutumaan kapteeni Kultaturvan laivalle päästäkseen saarelle. Hyvän mielikuvituksen omaavana neitona hän oli valinnut piilokseen puolitäyden rommitynnyrin. Kiroten hän nousi piilostaan hieroen kipeytynyttä selkäänsä. Rommi oli kastellut hänen vaatteensa likomäriksi, eikä haju ollut mitä viehättävin. Päättäväisenä hän riisuutui nopeasti upottaen vaatteensa tynnyriin odottamaan hänen paluutaan. Hänen liian pienet alusvaatteensa olivat vaaleanpunaisella pitsillä koristellut.

Kapteeni Kultaturvan aarre pyöri lakkaamatta hänen ajatuksissaan. Hänen olisi pakko löytää se. Huonoksi onnekseen mies oli ottanut mukaansa myös Andromedan, joka oli lähes koko epämukavan laivamatkan istunut hänen tynnyrinsä päällä. Candra jopa epäili tällä olleen ilmavaivoja. Hän vilkaisi pohtien tynnyriä. Hän ihmetteli nyt itsekkin, miten oli siihen mahtunut.

Candra kipusi laivan kaiteelle ja hyppäsi jalat edellä nenäänsä pidellen mereen. Laivan alla rannan tuntumassa vesi oli jo kuitenkin yllättävän matalaa johtuen laskuvedestä, ja hän pääsi kahlaten kuivalle hiekalle. Hän kohotti käden varjostamaan silmiään ja tähysteli maankamaralle päin. Candra päästi pienen hihkaisun huomatessaan hieman edempänä saarella kivellä istuskelemassa itse Kapteeni Kultaturvan. Tämän kullankellahtava parta säkenöi sokaisevasti auringossa. Hän tunsi kateuden pistoksen huomatessaan tämän edessä Andromedan, ojentamassa kapteenille tämän kuuluisaa käyrää banaania.

Candra otti muutaman hoippuvan askeleen ja lysähti polvilleen. Hän painoi kätensä pehmeään hiekkaan ja kohotti kasvonsa kohti edempänä nököttävää Kultapartaa.
''Ahh, hiekka polttaa niin pahasti! Olisiko täällä ketään uljasta uroota pelastamaan minua tästä pinteestä?'' hän voihki äänekkäästi. Kapteeni Kultaturvan kuuluisa aarre oli ainoa asia, mikä oli hänellä lakkaamatta mielessä.

Kapteeni Kultaturvan ylimielinen hymy vaihtui hämmennykseen, kun hän huomasi pitsialusvaatteissa olevan naisen kompuroivan rannalla, lysähtäen sitten pehmeään rantahiekkaan huutaen: "'Ahh, hiekka polttaa niin pahasti! Olisiko täällä ketään uljasta uroota pelastamaan minua tästä pinteestä?"
Silloin oli Kultaturpa pomppannut pystyyn yhtä nopeasti kuin banaani ponnahtaa seisomaan.
Ripein askelin hän juoksi rantaan naisen vierelle, irsvistäen kiusoittelevasti ja ojentaen tälle banaaninsa toista päätä. "Tartu tähän, niin vedän sinut ylös!"

Andromeda oli seurannut kapteenia rantaan hieman hitaimmin askelin, ja kun kapteeni ojensi vieraalle naiselle käyrää banaaniaan, loksahti Andromeda suu vuorostaan kateudesta auki. Vain hän saisi koskettaa kapteenin lisäksi tätä banaania.
Suu mutrulla kiukusta, hän tuijotti naista alusvaatteissa.
"Mitä sinä täällä teet naisten alusvaatteisiin pukeutunut Mana?", Andromeda oli täysin varma, että hänen edessään oli eräs Mana, jonka oli kerran aikaisemmin tavannut paimentolais mekossa.

//Repeen . DD//

Candra seurasi silmät sirrillä Kultaturvan saapumista häntä pelastamaan. Tämän lähestyvät juoksuaskeleet saivat hänen sydämensä sykkimään kiivaammin.
"Tartu tähän, niin vedän sinut ylös!" tämä huudahti ojentaen hänelle hedelmänsä toista päätä.
Hän tarttui liioitellun hekumallisesti voihkaisten tämän ojentamaan käyrään banaaniin. Banaanin pehmeän kurttuinen pinta hänen otteessaan sai mielihyvän väreet kulkemaan pitkin ruumista.

Samassa saapui paikalle Andromeda suu äimistyksestä auki loksahtaen. Candra käänsi tähän voitonriemuisen katseensa. Hänen silmänsä loistivat tyytyväistä pilkettä.
"Mitä sinä täällä teet naisten alusvaatteisiin pukeutunut Mana?" Andromeda kysyi ärtyneesti. Candran kulmat kohosivat tyrmistyksestä. Koskaan ei oltu häntä loukattu yhtä pahasti.
''Minä en ole se mana, johon minut sekoitat. Vaikka hän pukeutuukin soman naisellisesti, on hänellä pieni mutta pätevä nakki'', hän sanoi suutaan harmistuksesta mutristaen. Hän oli kateellinen Manalle tämän kauniista ja tuuheista räpsyripsistä.

//Ei oikeesti tää on älyttömän hauskaa . DD //

Candra tarttui hänen suureen banaaninsa, mikä sai Kultaturvan hypähtämään riemusta.
Niin ihanaa oli, että toinen oli hänen banaaninsa hyväksynyt.
"Pidä lujasti kiinni, nyt minä nykäisen", mies ilmoitti, ja nykäisten saman tien banaaniaan saaden samalla vedettyä toisen ylös sellaisella voimalla, että nainen lensi häntä vasten.
Kultaturpa katsoi tätä hetkisen liekit silmissään, ja laski sitten katseensa.
"Ha-haluaistko sinä maistaa banaaniana, olen kastellut sen hyvin?"

Vieressä seisoi Andromeda hypähdellen raivosta.
Toinen väitti, ettei tämä olekaan Mana, sillä häneltä puuttui se pätevä nakki.
Kun Kultaturpa sitten ehdotti Candralle, että tämä saisi maistaa hänen banaaniaan, välähti Andromedan silmissä uusi kateuden pistos.
Pitäisikö hänenkin hyppiä pitsialusvaatteissa, jotta hänet huomattaisiin? Näköjään.
Niinpä hän päätti riisuuntua mekostaan, joka oli tullut likaiseksi pölyisen tynnyrin päällä istuskelusta.
"Voi, onpa täällä kuuma!" hän ähkäisi teatraalisesti, samalla kun riisui mekkonsa.

//HHAAHHA. NIMPÄ : DD //

Candra tiukensi varovasti otettaan banaanista Kultaturvan ilmoittaessa nykäisevänsä. Hän huudahti ilahtuneen yllättyneesti lennähtäessään kapteenia päin. Hän ei irrottanut otettaan banaanista, mutta jäi seisomaan siihen paikkaan mihin oli lennähtänyt, aivan kapteenissa kiinni.
"Ha-haluaistko sinä maistaa banaaniana, olen kastellut sen hyvin?" kapteeni kysyi. Candran kasvoille kohosi viehättävän hekumallinen hymy.
''Kyllä maukas banaanisi olisi kelvannut kuivanakin'', hän sanoi pehmeällä äänellä ja sipaisi toisen kätensä etusormella miehen kullankeltaista partaa.

Samassa veti Andromeda tuhruisen mekkonsa päänsä yli.
''Voi, ompa täällä kuuma!'' nainen ähki yliampuvan teatraalisesti. Candran ilme synkkeni jälleen. Hän käänsi katseensa Andromedaan.
''Upota pääsi meriveteen ja jätä se sinne'', hän sanoi naurahtaen pahansuovasti ja tiukentaen omistushaluisesti otettaan kapteenin käyrästä banaanista.

''Kyllä maukas banaanisi olisi kelvannut kuivanakin'', Candra sanoi pehmeällä äänellä, sipaisten Kultaturvan kultaista partaa.
"Ihanaa, sinun pitää vain riisua se ensin aseista", mies sanoi viekkaasti, tarkoittaen tietysti banaanin kuorien kuorimista. ( : D)

Andromeda ilmoitti saarella olevan kuuma, heittäen samalla mekkonsa päänsä yli.
Candra kehotti piikikkäästi tätä upottamaan päänsä mereen, ja jättämään sen sinne.
Lausahdus sai Kultaturvan naurahtamaan kevyesti.
"Muuten hyvä ideä, mutta ajattelin kyllä upottaa pääni mieluummin tuohon käyrään banaaniin", hän vastasi naurahtaen, ja sai Kultaturvan kääntämään katseensa Andron alusvaatteisiin, jotka olivat täysin samanlaiset ja kokoiset, kuin Candralla, mutta ne vain sattuivat olemaan kultaiset.

"Sopivat partani sävyyn", sanoi miekkonen mielissään, eikä nyt vuorostaan saanut silmiään irti Androsta, joka taas ei saanut silmiään irti Candra-Manasta.
"Matkija", hän sanoi osoittaen toisen alusvaatteitta, raivon puuskan vallassa.
Kultaturpa saattoi tuntea Candran omistushaluisen otteen banaanissaan, mikä sai omahyväisen hymyn kohoamaan hänen kasvoilleen.
"Mahtaako neidillä olla melooneja mukana? Pidän niistä kovasti!"

"Ihanaa, sinun pitää vain riisua se ensin aseista", kapteeni Kultaturpa ilmoitti viekkaasti. Candra räpytteli hurmaantuneesti räpsyripsiään. Hän tunsi olonsa oikein tyytyväiseksi. Viekoittelevasti virnistäen hän katsahti kapteenia silmiin.

"Muuten hyvä idea, mutta ajattelin kyllä upottaa pääni mieluummin tuohon käyrään banaaniin", Andromeda vastasi hänen piikittelyynsä. Candra vaihtoi painoaan jalalta toiselle. Hetken hän oli jo kuvitellut, miten tämä ilmavaivainen nainen loikki mielipuolisesti rallattaen rantaveteen ja lysähti kontilleen aaltoihin, hukuttaen kasvonsa meriveteen.
''Tuokin olisi muuten hyvä idea. mutta minä aijon tehdä sen sinua ennen'', Candra sanoi tälle virnistäen omahyväisesti. Samassa hän tarttui kapteenin käyrään banaaniin toisellakin kädellään.

Vasta silloin Candra huomasi, että Andromedan alusvaatteet olivat täsmälleen samanlaiset kuin hänen, mutta vaaleanpunaisen pitsin tilalla oli kultaista pitsiä.
"Sopivat partani sävyyn", Kultaturpa sanoi mietteissään tapittaen herkeämättä vuorostaan Andromedaa. ''Matkija'', Andromeda sanoi vihaisesti osoittaen Candraa. Candran silmät kaventuivat uhkaavasti. Hänen teki mieli hyökätä tämän naisen kimppuun, mutta ei halunnut irrottaa otettaan kapteenin käyrästä banaanista.
''Kudotutin vaatturilla muutamia tällaisia alusvaatteita kuukausi sitten, ja juuri tuollaiset olivat kaapistani kadonneet'', hän sanoi vuorostaan Andromedalle.

"Mahtaako neidillä olla melooneja mukana? Pidän niistä kovasti!" Kultaturpa kysyi Candralta. Candra loi hätääntyneen katseen mieheen. Hänen itse kasvattamansa täydellisen pyöreät ja virheettömät melooninsa eivät olleet mahtuneet rommitynnyriin, joten hänen oli täytynyt jättää ne satamaan.
''Olen hyvin pahoillani, mutta ne jäivät satamaan...'' hän sanoi ja vaihtaakseen nopeasti puheenaihetta kysyi:
''Mutta eikö täällä ole hirvittävän kuuma? kannattaisiko sinunkin riisuutua?''

Elysia nousi istualleen ja hieroi päätään. Hän oli piiloutunut Kapteeni Kultaturvan laivan varastoon. Ja oli menettänyt siellä matkallaan tajuntansa.
Hän tuli ulos varastosta ja jatkoi matkaansa rannalle. Hänen jalkojaan poltteli
kuuma ranta hiekka.
Hän huomasi rannalla muitakin ihmisiä. Siellä oli Andromeda ja Kapteeni Kultaturpa ja nainen jota hän ei tuntenut. Molemmat naisista olivat alusvaatteisillaan, ja toinen piti kiinni käyrästä banaanista. Elysia huomasi ettei banaani ollutkaan mikä tahansa banaani vaan kuuluisi Kultaturvan banaani. Elysia heitti vaatteensa maahan. Hänellä oli päällään hopeiset alusvaatteet joissa oli kultaiset pitsireunukset.

"Mitäs pidät minusta?" Elysia huudahti ja syöksähti Kultaturvan viereen. "Saanko minä maistaa banaaniasi?" Hän kysyi viettelevä hymy kasvoillaan. Hän siveli sormalleen ensin Kultaturvan partaa ja sitten poskea katsoen tätä suoraan silmiin.
Elysia otti Kapteenia kiinni vyötäröstä. Ja seisoi nyt aivan Kultaturvan vieressä nähden banaanista kiinni pitävän naisen kasvot. Elysia ikään kuin syleili Kapteenia.

Kapteeni Kultaturpa röyhistä uljaasti rintaansa, kun kaksi naista tappelivat hänen maan kuulusta banaanistaan. Mikä ihana tunne.
Candra otti nyt kaksin käsin kiinni hänen käyrästä banaanistaan, sanoen Andromedalle upottavansa päänsä siihen ensin.
Tällöin Andromeda kirmasi laukkaan heitä kohti, tahtoen hänkin osansa banaanista, milloin taas Kultaturpa röyhisti rintaansa entistä enemmän.
"Noh, noh typyset, eipäs tapella banaanista. Andromeda-neiti, voi nyt ensiksi maistella lihapullaa, sillä välin kun Candra kuorii käyrää banaaniani", hän virnisti samalla ilkikurisesti.

Andromeda otti mielellään vastaan ruskettuneen lihapullan ja puraisikin sitä jopa.
Samassa ponnahti Kultaturvan banaani reilusti ylös päin, jolloin Kultis kertoi kätensä krampanneen, kun oli joutunut niin kauan banaania pitelemään.

"Anteeksi, vain, mutta minä teetätin alusvaatteeni myös ihan itse", Andromeda lausahti vielä Candralle, vihaisesti, mutta ei voinut enää kauempaa olla erossa lihapullasta.
Hetken päästä paikalla pöllähti myös Elysia, mikä sai Kultaturvan hymyn nousemaan korviin. Tämän kysyessä saisiko hänkin maistaa banaania, Kultaturpa naurahti, ja sanoi että asia saisi nyt odottaa. Yksi lihapullla hänellä oli vielä tallella !

// : DDD //

Andromeda lähti laukkaan Candraa ja Kultaturpaa kohti, kun hän tarttui kapteenin käyrään banaaniin kaksin käsin.
"Noh, noh typyset, eipäs tapella banaanista. Andromeda-neiti, voi nyt ensiksi maistella lihapullaa, sillä välin kun Candra kuorii käyrää banaaniani", Kapteeni Kultaturpa selvitti tilanteen. Candra tunsi hetken aikaa kateutta sekä voitonriemua. Hänelle kuuluisi niin käyrä banaani kuin kapteenin lihapullatkin, mutta päätti sitten tyytyvänsä siihen, mitä sai. Hän nyökkäsi hyväksyvästi Andromedan suuntaan tämän ottaessa vastaan Kultaturvan ojentaman, suuren ja ruskettuneen lihapullan. Kauaa ei Andromeda kestänyt odotella, kun tämä jo lihapullaa puraisi.

Samassa tunsi Candra miten Kultaturvan banaani nytkähti hieman ylemmäs. Tämä selitteli syyksi kramppia, koska oli joutunut banaaniaan niin kauan pitelemään. Candra ei yhtään epäillyt, etteikö mies laskettelisi palturia. Eihän hänen Kultaturpansa valehtelisi, ei!
Hän loi kapteenille kauniin hymyn.

"Anteeksi vain, mutta minä teetätin alusvaatteeni myös ihan itse", Andromeda sanoi hänelle vihaisestisviitsimättä kuitenkaan olla kauaa erossa lihapullastaan, käyden jälleen sen kimppuun.
Candra ei jaksanut enää vihoitella kun oli saanut jo sen mitä halusi, ja totesi ystävälliseen sävyyn:
''Ehkäpä sitten valmistutimme ne samalla käyttäjällä.''

Samalla ryntäsi paikalle Elysia. Tämäkin oli riisunut vaatteensa. naisen alusvaatteet olivat hopeiset kultaisella pitsillä. Candra naurahti. Ne näyttivät hullunkurisilta. Hopealanka tuntui varmasti pahalta ja hiersi.

"Mitäs pidät minusta?" Elysia kysyi ja syöksähti Kultaturvan vierelle. Candra veti käyrää banaania lähemmäs itseään. Hän ei halunnut tuota naista itsensä ja banaanin väliin. Elysia kysyi, saisiko hänkin maistaa kapteenin banaania ja siveli samalla miehen kasvoja. Candra oli todella mustasukkainen. Piilokostaakseen hän alkoi puristelemaan hellästi kuuluisaa käyrää banaania.
Kapteeni naurahti ja sanoi, että Elysian asia saisi vielä odottaa. Candran kasvoille levisi jälleen hymy.

" Ei se mitään minä jaksan odottaa." Elysia totesi hymyillen Kultaturvalle.
Elysia pysytteli Kultaturvan lähellä. "Mitä nyt etkö sinä saa riisuttua banaania aseistaan." Elysia sanoi ivallisesti hymyillen lujasti kaksinkösin käyrästä kiinni pitävälle tytölle.

"Minä voin auttaa?" Elysia sanoi nostaen kysvästi toista kulmakarvaansa.
Elysia ei kuitenkaan ottanut banaanista kiinni vaan päätti odottaa vastausta.
"Sinulla on muuten ihana parta." Elysia sanoi kääntyen Kultaturpaa kohti. Hän hymyili tälle pienesti ja meni takaisin tämän viereen.

Elysia katseli kuinka Andromeda söi lihapullaa varsin vikkelästi. Ehkäpä tämä oli odottanut kauan tuota hetkeä. Asiasta Elysia ei ollut varma, mutta asia hieman nauratti häntä. Hän kätki hymynsä ja ajatuksensa ollen taas tavallinen tyyni itsensä.

Elysiaa ihmetytti miksi nämä kaksi tyttöä viitsivät tai edes jaksoivat kinastella banaanista ja lihapullista, kun hänhän ne saisi.
Ainakin hän uskoi niin.

Elysiaa kyllästytti odottaa tytön vastausta. Hän oli hieman kärsimätön, koska oli valmis kuorimaan banaanin ja syömään sen aivan heidän nokan edestä.