Myrskyinen yö

Neith tuli kovaa vauhtia satamaan. Hän oli punainen ja hänen poskiaan kuumotti.
Neith painoi kätensä poskelleen. Hän seisoi hiljaa eikä edes huomannut kun kylmät aallot löivät rantakiviin ja vesi roiskui sataman kaduille. Tummat pilvet kohosivat sataman ylle ja tuuli tuiversi lujaa. Neith oli aivan hiljaa ja meni polvilleen maahan. Maa oli todella kylmä ja kostea. Myrsky oli juuri nousemassa ja ukkonen jylisi kaukana.

- Ehkä pitäisi liittyä Vaaneihin, olisi sentään ystäviä. Neith mietti hiljaa.
- Olisi sentään ystäviä. Hän toisti haikeasti.
- Tai sitten pidän lomaa, Neith sanoi melkein ääneen.

Häntä masensi, kun kääpiö oli päässyt pakoon vain koska hän oli kääntynyt katsomaan sinitukkaista miestä, joka olikin vain menossa töihin.
Neith oli aivan sekaisin ja häntä huimasi.

Neith nousi ylös ja käveli katua pitkin etsien penkkiä, johon voisi istua.
Toisella puolella katua oli tyhjä penkki, siihen olisi hyvä asettua joksikin aikaa, eikä kukaan olisi häiritsemässä. Neith istui penkille ja laski jousipyssynsä ja nuolensa viereensä.

- En taida hetkeen jahdata sitä kääpiötä, ellei hän saa aikaan jotain ihan kamalaa,
Neith mietti.
- Voisinhan minä vahtia paikkoja ja ottaa rennommin, hän jatkoi.
- Mutta en kuitenkaan lopeta sen kääpiön etsimistä. Minun täytyy löytää se, Neith ajatteli ääneen, ja äänestään kuulsi hermostuneisuus. Miten se sai aikaan näin paljon päänvaivaa?
Hän ei kuitenkaan lähtenyt pois penkiltä, vaan päätti istua siinä vähän pidempään, penkin yllä oli iso "varjo" joka suojasi sateelta hyvin. Siinä hän ei kastuisi ja voisi vartioida. Neith päätti katsella kuinka myrsky nousi ja kuinka ukkonen tuli kokoajan lähemmäs.

Mi-Mi saapui satamaan. satoi jo ja Pottu oli jo aika märkä. Ukkonen jylisi kaukaisuudessa. Tuuli oli kova ja Mi-Min hame *tanssi* sen mukana. Mi-Mi laskeutui Potun selästä ja antoi sen syödä ruohoa. Mi-Mi otti kengät jalastaan ja jätti ne maahan. Hän meni veteen. Hänen hameen helma kastui hieman hänen hiuksensa liehuivat tuulen mukana. Hän tykkäsi olla myrskysäällä ulkona, sillä hän tunsi itsensä silloin hyvin vapautuneeksi. hän meni syvemmälle ja ryhtyi uimaan. pottu tuli mukaan ja Mi-Mi kapusi sen selkään. ukkosen jylinä voimistui. Mi-Mi vain kikatti. Hän piti paljon juuri tästä hetkestä, arjen paineet häipyivät hetkeksi kokonaan.

Mi-Miä alkoi hymyilyttää ja hän nautti paljon tuosta hetkestä. Kuinka tumma taivas jylisi ja kuin kirkas valo salamt koristivat taivast ja tuo jylinä kruunasi kaiken. Vesi oli hieman vilpoista, mutta se ei haitannut ollenkaan. Kunpa tämä hetki ei ikinä loppuisi, Mimi ajatteli. pottu ui jaksamistaan. Pottukin alkoi pitämään tästä hetkestä se nousi takajaloilleen ja Mi-Mi vaan nauroi.- Kumpa tuosta olisi saanut taulun, Mi-mi sanoi haaveillen. Pottu laskeutui maahan ja kuopi hieman maata kunnes veti parit pukit ja laukkasi vedessä. hetken päästä se pysähtyi juomaan ja Mi-Mi luisui sen kaulaa pitkin alas. Pottu ja Mi-Mi olivat märkiä ja samalla Mi-Mi homasi Tytön joka istui penkillä, hän tunisti hänet mutta nyt hän ei jaksanut välittää hänestä. Hän juoksi vedessä Potun kansa kilpaa ja nousi takasin sen selkään. Nyt hän jäi katselemaan salamia märkä pukunsa ja märkä Poninsa hänen ihoaan vasten.

Neith istui yhä penkillä, kunnes kuuli kavion kopsetta ja kirkumista.
Hän heräsi ja hieroi silmiään , jotka eivät vielä olleet tottuneet pimeään. Pikkutytön kirkuminen oli herättänyt Neithin unistaan. Häntä vihastutti se että pikkutyttö oli tullut häiritsemään häntä, ja vieläpä kirkumaan niin että hän heräsi.
Ei ollut mikään ihana asia se. Taas tuo riivatun kakara. Pitääkö sen aina tulla, joka paikkaan? Enkö minä saa olla rauhassa, enkö edes saa nukkua rauhassa?! Neith mietiskeli vihastuneena.

Neith ei kuitenkaan mennyt valittamaan tytölle, koska siitä olisi tullut taas riita, ja tämäkin yö jäisi nukkumatta. Se ei olisi hauskaa, hänellä oli paljon unenpuutetta jo ennestään, eikä hä pystyisi nappailemaan rosvoja sen takia. No, Neith siis päätti olla vain paikoillaan ja olla kiinnitämättä huomiotaan tyttöön. Kyllä hän sen pitäisi joskus lopettaa kirkuminen.

Huomenna Neith saisi palkkaa, niistä kaikista rosvojen kaapaus yrityksistä.
Silloin hän voisi ostaa ruokaa itselleen, ja ehkäpä saada majoituksen pariksi päiväksi jostaki talosta. Neith huomasi, kuinka pikkutyttö oli katsahtanut häneen, ja pisti naamaansa tuiman ilmeen merkiksi siitä ettei hän vieläkään pitänyt tuosta kääpiötytöstä.

Neith painautui vasten penkkiä ja yritti jatkaa nukkumistaan. Hän painoi silmänsä kiinni, ja päätti olla ajattelematta mitään, edes hetken. Hän sulki korvansa ja alkoi nukkua uudestaan.

Mi-Mi oli varmaan ollut vedessä jo aika kauan ja häntä alkoi, sekä väsyttää että vähän pitkästyttää. Hän käveli rantaan ja kutsui Pottua. Pian se ravasi hänen luokseen. He molemmat olivat liko märkiä ja hyvin väsyneitä, hän lähti kävelemään rantaa pitkin Pottu perässään.

Mi-Min jalat painautuivat hiekkaan ja aallot lopulta pyyhkivät heidän jälkensä. Hän ei tiennyt minne menisi yöpymään, katsoisi nyt minne tie veisi, hän vain ajatteli ja käveli. Pian hän kuitenkin nukahti ja kaatui hiekkaa vasten. Pottu jäi hänen viereensä nukkumaan.

Neith heräsi jonkun kutsu huutoon. Taas tuo tyttö, että hän osaa olla ärsyttävä.
Neith ajatteli vihastuksissaan ja painoi käsiään jalkojaan vasten.

Myrsky oli ehtinyt laantua, vaikka se oli tuskin edes alkanutkaan kunnolla.
Neithiä väsytti kamalasti ja hän huomasi kuinka rantahiekassa kävelevää tyttöäkin väsytti. Eihän se ollut ihme, ainakaan Neithille joka oli valvonut kokoyön Seragin vieressä, joka oli alkanut silitellä hänen tukkaaansa ja joka oli ottanut hänet otteeseen, joka sai Neithin miettimään mitä mies aikoi. Hän oli huomannut että mies ajatteli antaa Neithin itkeä vasten olkepäätään syyttä.

Syytä toisne tytön väsymykseen hän ei kuitenkaan tiennyt, eikä se olisi häntä paljoakaan hetkauttanut, eikä häntä tai ketään muutakaan se olisi kiinnostanut.

Tyttö vajosi hiekalle samoin hänen isokokoinen kaakkinsa. Kuolikohan se? Toivottavasti, olisi ainakin yksi maanvaiva vähemmän, vakka ei olisi ollut ihastuttavaa nähdä kun toinen kupsahtaa Hän mietiskeli hieman huvittuneena ja hymyili hetken. Neith kuitenkin lopetti hymynsä nopeasti ja nousi ylös.

Hän otti maasta kepin ja käveli kohti tyttöä. Hän alkoi tökkiä tätä kylkeen ja huuteli tälle "OLETKO SINÄ KUOLLUT?!". Sen jälkeen hän lopetti tökkimisen ja laittoi kätensä lanteilleen odottavaiseen sävyyn.

Mi-Mi raotti silmiään ja tunsi kyljessään pistävää kipua. Pian hän kuuli kuinka, joku huusi oletko sinä kuollut. Mi-Mi murahti ja yritti purra tuota ihmistä, tietysti toivoen että osuisi.

Pottukin raotti silmiään kuullessaan jonkun huutavan. Sekin näytti ärsyyntyvän siitä. Se ponkaisi jaloilleen, yrittäen myös purra tuota ihmistä.

Molemmat olivat terävät hampaat ojossa, yrittäen purra tuota ihmistä, vain sen takia että tämä oli halunnut tietää että olivatko he jo kuolleet.

Mutta tottakaihan kaikkia ärsyttäisi jos heidät herätetään untenmailta.
Ja Mi-Mi oli kääpiö, erittäin kiivas sellainen. Ja Pottu, hänen poninsa tottelisi häntä joka asiassa, ainakin melkein. Ja tänään se oli päättänyt pitää emäntänsä puolia, jopa matkien tämän líikkeitä. Se huvitti kääpiötyttöä hieman. Ärsyyntyen myös siitä, ettei hän ollenkaan tiennyt ketä hän yritti purra, ja ketä hän näin paljon alkoi inhoamaan, Mi-Mi avasi suunsa, tällä kertaa puhuakseen.
"Kertoisitko minulle nimesi?"

"En kerro. Se ei nimittäin kuulu sinulle." Neith sanoi. "Ja harmi kun et kuollut jo, minusta se olisi ollut vasin mukavaa." Neith jatkoi. "No, jää sinä tänne minä nimittäin lähden nukkumaan." Neith ilmoitti ja kääntyi ympäri. Hän lähti kävelemään pois satamasta Contador aivan kannoillaan. Hän ei jaksanut jäädä kuuntelemaan tytön vastausta. Jos tämä alkaisi kysellä lisää. Neith sipaisi kädellään hiukset pois kasvojensa edestä.

Häntä mietitytti hieman se miksi tyttö halusi tietää Neithin nimen? Neith päätti olla miettimättä asiaa sen kummemmin ja nopeensi hieman vauhtiaan.

Hän aikoi mennä kotiinsa mitä pikimmin. Neith pysähtyi keskelle satamkatua ja pälyili hetken ympärilleen. Sitten hän jatkoi matkaansa kohti kaupunginpuistoa. Siellähänhän asui. Contador hyppäsi äkisti Neithin syliin, koska sitä alkoi jo vähän uuvuttamaan.
Neith silitti Contadorin turkkia hetken hiljentäen vauhtiaan ja jatkoi taas matkaa.