Oleskelua kirjakaupassa

Neith käveli sisään kirjakauppaan. Joka puolelle hänen ympärilleen jakautui jokaiselle seinälle pitkät ja korkeat kvanhat hyllyt täynnä eri aiheisia kirjoja. Oikeassa kulmauksessa oli pöytä, jnka takana seisoi pienesti hymyilevä suht piktä mies. Hän oli aika nuori. Pöydän alla oli suuri, ja puinen rasia jossa luki rahat suurilla kiemurtevilla kirjaimilla. Pöydällä oli paperia ja kynä.
Siltä pöydältä sai ilmeisesti ostaa ja lainata kirjoja. Pöydän takana oli ovi. Nyt se ovi oli auki ja Neith näki että oven takana oli pitkäkäytävä ja sielläkin oli paljon kirjoja. Keskellä huonetta oli punainen aika vanha matto, kaupan seinät olivat valkoiset ja huoneen keskelläkin oli pari vanhaa hyllyä. Huoneessa oli myös tuoleja, ja samalla seinällä missä oli se pöytä, jonka takana oli mies, oli myös toinen ovi. Se ei ollut auki ja Neithiä kiinnosti saada tietää mitä sen takana piilee.

Neith katseli ovea tarkasti. Hän käveli oven edestä pois. Hän näytti olevan ainoa asiakas täällä tällä hetkellä. Neith päästi katseensa irti ovesta.
" Saako tuosta ovesta mennä?" Neith kysyi kovaan ääneen.
"Tai mitä siellä on?" Hän jatkoi kysyvästi.
" Se on lisä huone, kuten ovessa lukee, siellä on lisää kirjoja." Mies sanoi osoittaen kylttiä ovessa. " Selvä." Neith sanoi, ja tunsi itsensä hieman tyhmäksi kun ei ollut kysesitä kylttiä huomannut vaikka olikin ovea tuijottanut.
Hän otti kahvasta kiinni ja työnsi. Ovi ei liikkunut.
"Voisitko avata oven?" Neith kysyi ja katsahti mieheen.
"Kyllähän minä voin." Mies sanoi ystävällisesti ja tuli ovelle. Neith astui taaksepäin, jotta kääpiö mahtuisi avaamaan oven. Se käänsi kahvaa ja veti itseensä päin. Ja niin ovi avautui. Kääpiö lähti ja pyysi jättämään oven auki. "Kiitos." Neith sanoi ja meni ovesta seuraavaan huoneeseen jättäen oven auki."Ole hyvä mies sanoi ja väläytti Neithille ystävällisen hymyn.

Hän katseli ympärilleen. Tämä huone oli huomattavasti suurempi, sillä keskellä ei ollut paljoakaan hyllyjä, mutta kaikki olivat myöskin vanhoja ja hieman pölyn peitossa. Keskellä huonetta oli suuri matto. Tällä kertaa sininen. Neith näki seinissä kiinni vanhoja hyllyjä, mutta niiden välissä oli pöytä ja pari kolme tuolia. Hän käveli kirja hyllyjen edessä etsien sopivaa aihetta. Häneen silmiinsä osui lappu Valhallan Historia. Sen yläpuolela oli monta kirjaa jotka käsittelivät Valhallan historiaa.
Hän ojensi kätensä ja otti käteensä kirjan nimeltä: Valhalla kautta aikojen.
Hän otti sen hyllystä ja siirtyi lähimpäänpöytään, istuutui yhteen kolmesta sen ympärillä olevasta tuolista. Hän avasi kirjan ja alkoi lukea.

Oli aika kova tuuli. Sinestra kietoi valkoisen viittansa paremmin ympärilleen. hiekka pöllysi tuulessa ja hän sai monta roskaa ja pölyä silmiinsä. Yllätäen hän huomasi kirjakaupan joka näytti lämpimältä siältä. kello kilahti Sinestran astuessa sisään. Hänelle tuli lämmin tunne kun tuuli loppui, ja riisui viittansa kokonaan. Saikohan kirjakauppoihin tuoda eläimiä? No ehkä minun pitäisi pitää viitta päälläni niin että kukaan ei huomasi nukkuvaa fezziä. Hätää ei kuitenkaan ollut sillä koko kauppa oli täysin tyhjä. Myyjä oli kai takahuoneessa, ja asiakkaita ei ollut. Sinestra huomasi toisen oven ja harppoi sen luokse ja kurkisti sisään. Ei ketään. Hän astui huoneeseen ja sulki oven jäljessään. Ei, kyllä huoneessa sittenkin oli joku. Sinestra kuuli jonkun hengittävän ja kääntelevän sivuja.
-Hei, tiedätkö missä täällä olisi laivoista kertovia kirjoja? Hän kysyi tuolilla istuvalta nuorelta naiselta. Laivoista? Enhän minä niistä perusta. No yksi tapa tervehtiä vierasta ihmistä.

Neith havahtui ajatuksistaan kun kuuli jonkun puhuvan hänelle.
" Laivoista kertovia kirjoja saattaa löytyä seuraavalta hyllyltä." Neith sanoi. Samalla Contador pujahti sisään ovesta. Se tuli Neithin sylin akutta pöydälle, jossa oli se krija jota Neith luki. Se meni makuulleen ja painoi silmänsä kiinni. Ja niin se olikin jo täydessä unessa.

Neith jatkoi kirjansa lukemista. Hänellä oli vähän nälkä, mutta ei aikonut vielä alkaa syödä. Hän jatkoi vieläkin lukemista, vaikka kirja ei olliut kauhean kiinnostava.
Lopulta Neith päätti pitää pienen tauon lukemisesta. Eihän hän halunnut tappaa itseään tylsyyteen, jotenka hän nsoti siis aktseens apois kirjasta. Hän nosti kätensä ja laski sen hellästi Contadorin turkille, ja alkoi silittää tätä. Contador haukotteli ja katseli hetkisen vierasta naista, joka etsi kirjaa hyllystä. Contador hyppäsi pois pöydältä, se nuuhki ilmaa, ja totesi tuolla naisella täytyy olla fretti. Se päästi ännähdyksen joka tarkoitti " Onko siellä ketään?" Se tuijotti viitan alle. Samalla Neith oli huomannut että Contador oli mennyt naisen taakse. Neith käänsi kuitenkin katseensa nopeasti pois sillä hän ei uskonut että Contador tekisi yhtikäs mitään.

Sinestra löysi jonkun kirjan ja esitti kiinnostunutta. Hän käännähti ja oli vähällä talloa vieraan fretin päälle. Fezz tuntui heränneen. Se hyppäsi pois taskusta ja kiipesi Sinestran housun lahjetta alas päin. Se pysytteli kauvenpana tuntemattomasta lajikumpanistaan. Sinestra antoi Fezzin nuuhkia siinä ihan rauhassa ja tehdä tuttavutta.
Hän istahti toiselle tuolille vastapäätä naista. Sinestra oli lukevinaan kirjaa kiinnostuneena, mutta ei oikeasti älynnyt hölkäsenpöläystä koko höpötyksestä ja laittoi kirjan sivuun. Hän päätti aloittaa keskustelua sen naisen kanssa. Hän vaikutti ihan mukavalta.
-Oletko täkäläisiä?
Sinestra kysyi ja otti mukavamman asennon tuolissaan. Fezz ja toinen fretti nuuhkivat yhä toisiaan, mutta niillä näytti menevän ihan hyvin. Ulkona tuuli oli laantunut ja iltapäiväaurinko valaisi ikkunan läpi ja heitti valo kaistaleita kirjakaupan lattiaan. Muutama lintu lensi rakennusten yli ja pilven hattarat leijuivat taivaalla itään, minne tuuli niitä kuljetti. Ne tulivat pois päin mereltä ja siirtyivät sisämaahan päin.
Sinestra huomasi olevansa taas aivan ajatuksissaan ja unohtannut koko keskustelun se naisen kanssa. Mikähän hänen nimensä oli?

"Olen, ja minun nimeni on Neith-Nereil Narubie Yvet-Yvettentytär, tuttavallisemmin Neith, ja jos saan udella mikä mahtaa olla sinun nimesi?" Neith kysyi hieman liian juhlalliseen sävyyn, ainakin omasta mielestään. Hän ei ollut tottunut puhumaan yleensä noin sivistynyttä kieltä, mutta uuden seuralaisen seurassa hän halusi tietenkin tehdä vaikutuksen.

Hän katseli valon säteitä jotka tulvivat ikkunasta sisään kauniisti. Ne loistivat ihanasti lattialla, ja siinä kohtaa mihin valo osui seisoi kaksi frettiä, jotka olivat jo ystävystyneet, siltä se ainakin näytti, mutta eihän siitä voi olla varma.
Contador nuuhkaisi ilmaa, se teki eleen, jolla uskoi toisen tajuavan että hän oli halukas saamaan tästä uuden ystävän. Sillä harvoin Contador tapasi toista frettiä, ja nyt kun hän vihdoinkin tapasi laji toverin hän halusi olla ystävä, ja auttaa tätä hädässä,johon kaveri ei ehkä joutuisikaan.

Neith katseli toista frettiä. Harvoin kenelläkään oli frettiä. "Ja mikä mahtaa olla frettisi nimi?" Neith kysyi uteliaisuuttaan. "Minun frettini nimi on Contador." Hän sanoi. Hän jäi odottamaan vastausta laittaen kirjan hieman sivummaksi.

"Kaunis nimi. Minun nimeni on Sinestra-Tzigvvy Tzigone Fer-Sarakhantytär. Frettini on Fezz."
Sinestra oli unohtanut olla kiinnostunut kirjastaan ja otti sen pian taas käsiinsä. Tai no ei. Miksi sitä turhaan lukea kun puhe seuraakin on.
"Fezz!"
Fezz oli hypännyt kirjan kimpuun ja repi sitä parhaillaan kappaleiksi. Se nosti päänsä ja jolkutteli Sinestran syliin.
"Miksi sinä sitä kirjaa revit? Ei kai se kertonut variksista?"
Fezz ei voinut sietää variksia, sillä oli kai traumoja niistä.
"Missä päin asut? Jos nyt ei ole liian aikaista sanoa, meistä voisi tulla ystävät."
Toivottavasti ei ollut liian aikaista sanoa. Sinestra kun ei oikein omannut kaikkia sivistyneitä tapoja. Mutta Neith vaikutti mukavalta , eikä Cantadorin ja Fezzin ystävyys mitenkään pahentanut asiaa.

" Minä asun Tori-Kadun lähellä." Neith vastasi. "Entä sinä?" Hän kysyi nopeasti.
Hän kuuli repimisääniä, ja käänsi katseensa kirjaan jota Sinestra oli aikonut lukea.
Fezz oli parhailllaan repimässä sitä. Jopa Contador nosti katseensa katsoakseen mitä tapahtui se laski kuitenkin nopeasti päänsä pois näkyvistä, kun oli nähnyt tapahtuneen.

"Mitä kirjaa sinä luet, tai mitä se käsittelee?" Neith kysyi näyttäen kiinnostuneelta, vaikka asia ei erityisemmin häntä kiinnostanut. Hän vain päätti aloittaa uuden keskustelun aiheen, jotta hänen ei tarvitsisi jatkaa kirjansa lukemista.

Neith silitteli Contadoria, ja katsoi kirjaansa. Miksi hän oli ylipäätänsä valinnút tuon kirjan. Enemmän häntä kiinnostaisi merirosvot yms. Hän ei tiedä miksi edes tuli kirjastoon. No, ainakin hän sai jutteluseuraa ja kenties uudne ystävän. Kuka tietää?

"Minä asun-"
Sinestra ehti aloittaa, mutta Fezz keskeytti hänen puheensa hyppäämällä hänen päänsä päälle. Eikä se niin haittaakkan, sillä miltä kuullostaisi sanoa että ´asun yhden talon ullakolla salaa.´? No ei sillä niin väliä, mutta kirjasta voisi jaaritella jotain "kiinnostavaa".
"Kirjassa kerrotaan laivoista ja selitetään nopeuksia ja muuta sellaista." luulisin, sillä Sinestaralla ei oikeasti ollut aavistustakaan.
"Minun pitää kai nyt mennä. Alkaa tulla hämärä. Asumme samassa suunnassa, niin voisimme jutella myöhemmin lisää."

//Sori jäi vähän lyhyeksi, kun kiire iski.\\

"Ahaa" Neith sanoi kuullostaen kiinnostuneelta. Häntä ei oikeasti kiinnostanut mitä kirja sisälsi, mieluummin hän juttelisi toisten kanssa.
"Kyllä minulle sopii, että menemme yhdessä kotejamme kohti.Vaikka ei minulla ole kuin yksi pieni vanha tönö." Neith sanoi, ja toivoi että hänellä olisi oikeasti parempi koti, edes kodikkaampi. Ehkä Neith voisi ostaa uuden talon, jos saisi kerättyä rahaa tarpeaksi ja jos löytäisi sopivan.

Contador oli jo valmiina lähtöön. Neith nousi pöydästä otti kirjan käteensä, ja vei sen takaisin hyllyyn. Neith otti Contadorin syliinsä. Neith lähti kävelemään kohti ovea, ja kun hän saapui vihdoinkin ovelle hän känätyi Sinestraan päin ja kysyi "Tuletko sinä?".

"Tulen, tulen."
Sinestra oli yllättynyt toisen sanoista. Yleensä ensi tapaamisella piti tehdä vaikutus ja tämä tässä kertoi asuvansa pikku tönössä. No ei kai tuo haittaa. Ei ullakko sen hienompi ole. Hän nousi tuolistaan ja jätti kirjan pöydälle ajatuksissaan. Sinetra avasi taskunsa ja sanoi Fezzille:
"No tule. Sinähän et saisi olla täällä, joten haluatko kenenkään näkevän sinua?"
Fezz hyppäsi taskuun ja nukahti oitis. Taskusta vain kuului kovaa tuhnutusta ja Sinesra toivoi ettei kukaan kuulisi. He astuivat ulko ovesta ulos ja ilta aurinkoon joka oli juuri laskeutumassa.
"Voinko tulla joskus kylään luoksesi?" Hän kysyi. "Haluaisin nähdä tämän pikku tönösi."
Sinestra toivoi ettei kuulostanut liian tunkeilevalta.

"Voit toki tulla. Se olisi mukavaa." Neith vastasi hymyillen Sinestralle. Kaupan kello kilahti pienesti kun he astuivat ulos kaupasta.He kävelivät katuja pitkin kohti kaupunginpuistoa. Ilta-aurinko loi viimeisiä säteitään kaduille ja talojen seiniin. Heidän välinen keskustelu oli varsin lyhyt. Neith olisi toivonut sen olevan edes hitusen pidempi.

Contador alkoi hiljakseen nukkua Neithin sylissä. Se oli varsin väsynyt päivästä, vaikka ei ollut tehnytkään paljon mitään. Se ei ollut ilmeisesti nukkunut viime yötä kunnolla, vaan oli tainnut valvoa. Neith oli hiljaa, eikä keksinyt puheen aihetta. Hän vain käveli hiljaa katsellen ilta-auringon säteitä.

He olivat pitkään hiljaa. Kumpikaan ei tuntunut keksivän mitään sanottavaa.
"No, tiemme eroavat seuraavassa risteyksessä."
Sinestra lausui vanhan sanonnan joka tarkoitti kuvainnollista eroamista, mutta tarkoitti kuitenkin sitä, että hän kääntyisi seuraavasta risteyksestä vasemmalle. Ja Torikatu oli toisessa suunnassa.
"Voitaisiin nähdä vaikka Keskus kadulla?" Sinestra ei keksinyt mitään muuta paikkaa.
"Tai ihan sama. Mikä sinulle käy?"
He kävelivät vielä jonkun matkaa. Risteykseen oli enään muutaman sylen matka.

" Ihan sama missä, mutta mihin aikaan." Neith kysyi Sinetralta. Pian he saapuisivat risteykseen, joten nyt olisi hyvää aikaa sopia asiasta.
Contador heräsi uniltaan ja ponnisti Neithin sylistä maahan. Se juoksenteli puolelta toiselle kadulla. Pian se palasi jolkottelemaan Neithin viereen. Se oli hieman väsähtänyt. Se pysähtyi ja rapsutteli itseään jalallaan. Pian se lopetti sen ja pinkaisi takaisin Neithin viereen.

Risteys näkyi jo edessä päin, ja Neith hiljens vauhtiaan voidakseen sopia tapaamisen nopeasti.

Kun Neith hiljensi vauhtia Sinestrakin melkein pysähtyi. Cantador jolkotti heidän välissään ja Fezz nukkui sikeästi tunikan taskussa.
"Tai sopisiko Kaupungin-Puisto? Se on hieman lähempänä ja Fezz pitää lammesta. Aika voisi olla huomenna iltapäivällä ellei teillä ole mitään sityä vastaan. Voisit tietenkin ottaa Cantadorin mukaasi."

" Hyvä idea. Minulle käy, ja se käy varmaankin myös Contadorille." Neith vastasi helpottuneena. " No minun pitääkin jo mennä kotiin." Neith jatkoi. Hän kaappasi Contadorin syliinsä ja pysähtyi risteykseen.

"no, nähdään sitten huomenna." Neith sanoi iloisesti ja vilkutti Sinestralle. Hän känätyi risteyksestä kaupungin-puistoon ja jatkoi matkaansa kotiin.
// Neithin fretin nimi on muuten Contador, eik Cantador.//

Neith käveli jo pois päin ja alkoi oikeasti tulla jo pimeä.
"Nähdään sitten! Hei, hei!"
Sinestra huusi hänen peräänsä. Fezz nukkui edelleen. Kotiin oli vain noin sadan sylen matka eikä siis niin pitkä. Kotona ullakolla Sinestra laittaisi pannun mini-takkansa päälle ja keittäisi teetä. Hän oli keksinyt teen reseptin itse vahingossa.
Kadut olivat hiljaisia, eikä missään näkynyt ketään. Vihdoin Sinestra saapui suuren talon kohdalle. Hän kaarsi sivukujaa talon taakse kunnes saapui oikeann kohtaan.

"Igras,
tiikkaat tulkaa alas,
lumoojanne palas!"

Sinestra sanoi hiljaa jottei kukaan kuulisi. Loitsu oli ihan helppo ja aika yksinkertainen. Vaikka Sinestra ei ollut mitenkään mahtava maagi tai velho hän osasi joitain pikku aputaikoja (kiitos haltia veren). Jostain syystä hänen magiansa oli parantunutunut ja hän oli pystynyt asiaoihin joita ei ennen ollut osannut.
Sinestra kiipesi tikkaat ja käski ne ylös käänteisellä loitsulla joka menee suunnilleen näin:
Igrös,
tikkaat tulkaa ylös,
lumoojanne kylös!
Sinestralla ei ollut hajuakaan siitä mitä ´kylös´ tarkoittaa. Ehkä loitsun keksijä ei ollut keksinyt mitään ´ylös´ -sanaan rimmaavaa.
Tikkaat liukuivat ylös. Sinestra istuutui patjalleen ja laittoi kannun tulelle.

// Sori, olen kai lukenut sen kerran väärin ja pysynyt siinä ajatuksessa että nimi on Cantador vaikka onkin Contador.\\